Eikö nykyisin edes yritetä elää hiljaisesti kerrostalossa?

Ei yritetä, nykyäänhän kaikki paukkeen, rytinät, kolinat, biletys, huudot yms hiljaisuus ajan jälkeen lasketaan "normaalien elämien" ääniksi

Nykyään on niin paljon työttömiä, mielenterveys ongelmaisia, jotka sijoitetaan työssäkäyvien kanssa asumaan

Hiljaisuus klo 23-07 tarkoittaa tosiaan, että juhlia ei enää klo 23 pidetä, ellei naapureilta ole siihen lupa. Rapussa huutaminen ei ole sekään sallittua. Vieraista voi lähteä paljon ääntä, jos rapussa kävellään monia kertoja.

Ilmoittakaa nyt edes ihmeessä ilmoitustaululla, jos pidätte juhlat kerrostalossa myös ennen klo 23:a. Muuten turha valittaa, jos poliisi tulee keskeyttämään juhlat.

Hyvät normaalit käytöstavat kunniaan!

Minulla on pakonomainen tarve hakata pattereitani kerrostaloasunnossani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistetaan myös se, että on kerrostaloja ja kerrostaloja. Hän, joka on joskus asunut kaupungin vuokratalossa , tietää mitä tarkoitan. ;)

Vanhempani ostivat omistusasunnon uudesta kerrostalosta ja alakertaan muutti nainen, joka arkisin lähtee jakkupuku päälle töihin ja viikonloput huudattaa  ysäripoppia nupit kaakossa ja  nuokkuu pihan tupakkapaikalla  kaljatölkin  kanssa. 

K u k a vielä 2020-luvulla kuuntelee musiikkia ilman korvakuulokkeita?

Kun ilmanvaihto kohisee, kaikki sähkölaitteet siihen päälle, ei ole nautinto kuunnella mitään kun täytyy nämä äänet ylittää.

Korvakuulokkeita saa muutamalla eurolla, parempilaatuisista maksaa vähän enempi.

Vierailija kirjoitti:

Asutaan Helsingin Käpylässä. Taloyhtiö asuinalueelle perussettiä: pari vanhusta, joitain nuoria opiskelijoita ja suurimmaksi osaksi perheellisiä.

Meillä on mukava yläkerran naapuri, reilusti yli kolmekymppinen siistin oloinen suomenruotsalainen nainen, joka moikkaa aina iloisesti ja jää juttelemaan niitä näitä rapussa meidän lasten kanssa. Pari kertaa vuodessa se kuitenkin järkkää remubileet, joissa kämppä on täyteen ammutuna ja Haddaway raikaa. Jengi ramppaa kännissä alaovella ja huutaa menemään. Aamulla rapun edusta täynnä tupakantumppeja ja kertismukeja.

On oikeesti todella häiritsevää mennä joka hemmetin kerta soittamaan sen ovikelloa puoliyöllä ja muistuttaa, että teidän letkajenkka kuuluu täysiä meille, voisitteko siirtyä baariin, ja sit uudelleen kahdelta että edelleenkin meille kuuluu noi teidän epävireiset Leijonakuningas-yhteislaulusessiot, seuraavaksi soitan kytät.

Kalliossa asuneena en hätkähdä ihan pienestä, ja tuun itsekin ihan hyvälle tuulelle jos naapureilla on hauskaa,

mutta toistuvana ilmiönä en pysty ymmärtämään. Mua itseäni nolottais suunnattomasti jos naapurit tulisi edes yhden kerran sanomaan juhlimisesta. Tekis mieli sanoa sille suoraan, että sulla taitaa olla ongelmia alkoholin kanssa kun et osaa himmata.

Katotaan nyt mitä koronarajoitusten lievennys tuo tullessaan, taloon on myös muuttanut klanipää bodari jolla on rotikka, se ei ehkä ihan yhtä armollisesti kato tollasta menoa.

Pari (!) kertaa vuodessa kotibileet. Käpylässä (=rento punaviherkuplan kaupunginosa). Oletettavasti viikonloppuna? Mikä on ongelma? Miksi tuo häiritsee noin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistetaan myös se, että on kerrostaloja ja kerrostaloja. Hän, joka on joskus asunut kaupungin vuokratalossa , tietää mitä tarkoitan. ;)

Vanhempani ostivat omistusasunnon uudesta kerrostalosta ja alakertaan muutti nainen, joka arkisin lähtee jakkupuku päälle töihin ja viikonloput huudattaa  ysäripoppia nupit kaakossa ja  nuokkuu pihan tupakkapaikalla  kaljatölkin  kanssa. 

K u k a vielä 2020-luvulla kuuntelee musiikkia ilman korvakuulokkeita?

Kun ilmanvaihto kohisee, kaikki sähkölaitteet siihen päälle, ei ole nautinto kuunnella mitään kun täytyy nämä äänet ylittää.

Korvakuulokkeita saa muutamalla eurolla, parempilaatuisista maksaa vähän enempi.

Onpa niuhoa, jos kotonaan ei edes musiikkia saa nykyisin kuunnella.

pikkusen-Hüllü kirjoitti:

Minulla on pakonomainen tarve hakata pattereitani kerrostaloasunnossani.

Mistä tiedät, mikä/kuka sen aiheuttaa? Jospa patterin vieressä on vaikka koiran nukkumapaikka tai jos esim. lapset kolistelevat. Tai jos perheessä on kissa ja se kävelee patterin päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistetaan myös se, että on kerrostaloja ja kerrostaloja. Hän, joka on joskus asunut kaupungin vuokratalossa , tietää mitä tarkoitan. ;)

Vanhempani ostivat omistusasunnon uudesta kerrostalosta ja alakertaan muutti nainen, joka arkisin lähtee jakkupuku päälle töihin ja viikonloput huudattaa  ysäripoppia nupit kaakossa ja  nuokkuu pihan tupakkapaikalla  kaljatölkin  kanssa. 

K u k a vielä 2020-luvulla kuuntelee musiikkia ilman korvakuulokkeita?

Kun ilmanvaihto kohisee, kaikki sähkölaitteet siihen päälle, ei ole nautinto kuunnella mitään kun täytyy nämä äänet ylittää.

Korvakuulokkeita saa muutamalla eurolla, parempilaatuisista maksaa vähän enempi.

Et varmaankaan ole musiikin ystävä. Kyllähän nyt ihminen saa kuunnella kotonaan musiikkia, kunhan pysyy kohtuudessa.

Olipas taas kivaa herätä 6.45 kun naapuri huutaa partsilta: tuu pois sieltä emma

Meidän taloon muutti Itä-Suomesta hermoherkkä olmi joka valitti, että keskustelumme kuuluu hänen kotiinsa kerrosta ylemmäs. Kyseli, vielä, emmekö käy töissä... Tapahtui klo 23.05.

Yläkerran poikamiehen koirat haukkuu ääniä rappukäytävästä, mutta se ei minua häiritse, vaan se, että miekkonen koittaa komentaa koiransa hiljaiseksi huutamalla. Jooh, ei toimi :D Sama tyyppi on myös kantapääkävelijä, mutta olen jo siedättynyt siihen. Tässä talossa on kuitenkin suhteellisen rauhallinen meno verrattuna edelliseen, jossa asuin... Entinen seinänaapuri nimittäin rymisteli kuin konepajalla, soitti musiikkia täysiä keskellä yötä ja raivosi huutamalla ja paiskomalla tavaroita ilmeisesti itsekseen... Sai häädön juuri, kun itse muutin pois.

Itsekään en ole kyllä aina ollut se paras naapuri. En huuda enkä tömistele, mutta makkarissa on joskus tullut pidettyä ääntä. Sekstailtiin kerran vaatehuoneen ovea vasten, ovi siis oli kiinni, mutta eihän se sellaisessa rynkytyksessä ihan paikallaan pysy vaan paukkuu karmeja vasten. Sen äänenvoimakkuutta ei silloin puuhissa tajunnut, mutta jälkeenpäin ajattelin, että on mahtanut olla naapureilla mukavaa. En tee samaa enää :D Minulla on muutenkin p-nnessa välillä taipumus ulvoa kuin ihmissusi, mutta koitan pitää sen ominaisuuteni aisoissa juuri naapureiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Me päästään meidän yläpuolen tömistelijöistä eroon kuukauden kuluttua, muutetaan. Kerrostaloon kyllä, mutta onneksi ylimpään kerrokseen. Tietenkään seinänaapurista ei voi tietää tai että miten alakerran mahdolliset töminät kuuluu meille, mutta ainakaan sitten ei enää tarvitse kuunnella yläkerrasta tulevaa töminää ja katon jylinää!

Kolmen viikon kokemuksella: i-ha-na rauha! Kukaan ei tömistele yläkerrassa (tietenkään) eikä missään muuallakaan, kukaan ei soita pianoa... Hiljainen talo, vain välillä rapussa ja hississä vastaan tulevat naapurit muistuttavat siitä, että tässä asuu muitakin. :D

Huojentavaa, että ei tarvitse enää sietää ja stressata katon tömähtelyä tai sitä soittamista. Ääniherkkänä olin välillä etenkin loppuajasta ihan loppu (kun olivat ja olimme koronan takia kaikki päivät kotona) niihin.

Nykyään kaikki turha meteli tapahtui se sitten päivisin tai öisin tunnutaan luokittelevan normaalina elämisen ääniksi, esim radion tai television pauhantaa öisin, öisin myös huuto puhutaan ja nauretaan kovaan ääneen, samoiten rampataan 20000 kertaa yön aikana portaat ylös ja alas kun käydään tupakalla, siirrellään huonekaluja, viskotaan tavaroita täysillä lattiaan yms yms

Päivisin taas tuntuu et saa monta tuntia putkeen kolistella, huutaa kurkku suorana, huudattaa televisiota ja radiota, bilettää

Isännöitsijät on oikeasti täysin munattomia, sanovat vaan et sovi naapurin kanssa (miten sopia tai sanoa asiasta jos ei tule aukaisemaan ovea tai tulee naureskelua päin naamaa et kyl ääniä saa pitää kerrostalossakin?? Isännöitsijät monesti tuota mantraa toistavat et asialle ei voi tehdä mitään

Nuoremmat asukaat eivät selvästi välitä muista, koska heitä ei ole opetettu siihen

Itse noudatan 22-7  sitä, ettei pesukonetta päälle, ei lujaa musiikkia eikä TV:tä- en yöllä vedä ollenkaan vessaa.

Nuoret naapurit lähtiessään 6 jälkeen töihin paiskaavat asunnon oven niin lujaa kiinni, että koko talo herää.

Tuohon pieneen asiaan toivoisi parannusta ja olenkin miettinyt, uskaltaisiko sitä laittaa seinään ystävällisen toivomuksen

Minustakin on omituista, että aikaisin aamulla töihin lähtevät aloittavat kovaäänisen tömistelyn ja paiskomisen jo aamukuuden aikaan. Itse kyllästyin totaalisesti lomautusteni aikana heräämään joka arkiaamu puoli 7, kun yläkerran hirviökolistelija heräsi aloittaen aamunsa kunnon ryminällä. Pyysin ystävällisesti hiljentämään aamutoimiaan, kun silloin on vielä hiljaisuuskin, niin käski minun muuttaa maalle, jos en kestä "normaaleja" elämisen ääniä. Jatkoi aamuista rymistelyä siis normaaliin tapaan. Kyseessä on n.kolmekymppinen nainen, joka elää näköjään minäminä-maailmassa eikä osaa ottaa muita huomioon.

Minua itseäni hävettäisi, jos joku olisi maininnut minun pitävän turhan kovaa ääntä hiljaisuusaikaan enkä ainakaan kävisi siitä takaisin v*ttuilemaan, vaan ottaisin onkeeni.

Kun itse herään töihin kuudelta, en todellakaan käy paiskomaan ovia ja kolistelemaan huonekaluja lattialla, koska tiedän, että mm. alakerran naapurini herää töihin kahdeksan aikaan. Ei minulla ole mitään tarvetta elää kuin pellossa, vaikka asunkin kerrostalossa. Siksi nuo "muuta maalle"-idiootit saisivat itse muuttaa maalle mekastamaan, jos eivät ymmärrä, että kerrostalossa ei voi ajatella vain omaa napaa.

Meilläkin on pari kerrosta ylempänä joku kantapääkävelijä, joka syystä tai toisesta aktivoituu tietysti hiljaisuuden jälkeen. Ja se kävely ei ole normaalia, vaan kuulostaa tosi omituiselta: hän ikään kuin ensin kävelee, sitten yhtäkkiä pyrähtää juoksuun. Välillä kuuluu vain neljäkin nopeaa juoksuaskelta. Ja sitten välillä kuuluu vain yksi iso tömähdys, vähän kuin tyyppi hyppäisi tuolilta kantapäät edellä lattialle.

Kuulostaa lapsen leikkimiseltä, mutta töminä on niin kovaa että tuntuu aikuisen aiheuttamalta. Ja miksi lapsi riehuisi ympäri kämppää kahdenkin jälkeen yöllä... Huomautusta on hankala tehdä, koska emme ole täysin varmoja kämpästä.

Raivopää akka asuu yläkerrassa. On jo yli kaksi vuotta harrastanut kamalaa kolkkaamista silloin, jos minulta kuuluu esim. siivouksen ääniä. Ei tarvitse kuin, että minulta kuuluu kovempaa puhetta, niin silloin alkaa kolkata ja hakata. Itse on harvinaisen kova kolkkaamaan päivittäin ja välillä öisin. Yritän olla välittämättä, mutta tämä on jatkunut niin kauan, että en usko ihan heti loppuvan. Mietin sitä, että minkälaista tyydytystä tällainen ihminen saa itselleen, kun tuntuu että hänen ainut harrastus on kuulostella ääniä, ja jos jotain kuuluu, niin sitten kostaa hakkaamalla ja kolkkaamalla. On kaiken lisäksi pienen lapsen äiti. Lapsi tulee mallioppimaan äitinsä käytöksen.

Muuttakaa hyvät ihmiset omakotitaloon! Jos minulle olisi noin hankalaa kuunnella naapureiden ääniä, en todellakaan asuisi kerrostalossa. Meillä lisäksi kuuluu luontoäänenä juoppojen mölinä kesäyössä aina kun on lämpimämpi ilta, koska taloyhtiön puutarhasetti on muutaman kymmenen metrin päässä. Mutta eipä tuo ole haitannut, laitan ilmanpuhdistimen kovemmalle niin sen hurinan alle hukkuu mölinät ja töminät.

Kun muutin omakotitalosta vanhempien luota ensimmäiseen omaan kämppään kerrostalossa, todellakin yritin elää hiljaa. Vuosien mittaan opin sen, että muut eivät silti yritä. En tahallani melua, mutta en myöskään hissuttele. Nyt olen jo tottunut niihin "elämisen ääniin," mutta en silti sulata esim. jatkuvia bileitä tai muuta ihme möykkää keskellä yötä.

Kuuntelen kerrostalossa oopperaa. En kuitenkaan keskellä yötä enkä kovin pitkiä aikoja kerrallaan.