Lue keskustelun säännöt.
Eikö nykyisin edes yritetä elää hiljaisesti kerrostalossa?
Ollessani pieni äitini muistutti aina kerrostaloasunnossamme, ettei lämpöpatteria saa kolistella eikä lattialle tarpeettomasti heitellä/pudotella esineitä. Onko niin, ettei nykyisin enää välitetä eikä ymmärretä elää hiljaisesti, eikö siihen enää pyritä? Villasukissa ei tietenkään tarvitse hipsutella eikä keskustella kuiskaten, mutta voisiko äänten kantautumista muihin asuntoihin yrittää välttää - vai eivätkö ihmiset enää tule ajatelleeksi koko asiaa?
Kommentit (7839)
Vierailija kirjoitti:
En oo koskaan elänyt kerrostalossa.
Miten kuuntelette musiikkia siellä? Jos kerta kuiskailette tyyliin...
Pitääkö ainoastaan kuulokkeilla kuunnella?
Pitäs syksyksi muuttaa kerrostaloon nii saa nähdä mitä tulee. Tosin oon elänyt melko hiljaisesti nytkin, mutta ainoastaan sen takia kun vanhemmat tai vanhempi nöyryyttää aina kaikesta
Hyvä etää pääset eroon Diktatoori vanhemmista. Katkaise napnuora ja ala elää omana itsenäsi. Pääset kyllä tosi pitkälle. Tsemppiä sinne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori naapurit. Tykkään harrastaa seksiä ja minusta kuuluu ääntä. Kovempi Ölinä kestää noin 5-15 min kerrallaan niin jos haittaa niin ainakin minulla on kivaa. Sorry not sorry.
Mietin just että taidan olla kanta-astuja. En vaan sit tiedä miten pitäis kävellä. Varpaillaan? Lankkulattialla kävelen mieluiten kanta edellä koska lankuissa on pientä rikkoumaa siellä täällä ja pysyyhän tasapainokin paremmin kun astuu kannalla.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on pari kerrosta ylempänä joku kantapääkävelijä, joka syystä tai toisesta aktivoituu tietysti hiljaisuuden jälkeen. Ja se kävely ei ole normaalia, vaan kuulostaa tosi omituiselta: hän ikään kuin ensin kävelee, sitten yhtäkkiä pyrähtää juoksuun. Välillä kuuluu vain neljäkin nopeaa juoksuaskelta. Ja sitten välillä kuuluu vain yksi iso tömähdys, vähän kuin tyyppi hyppäisi tuolilta kantapäät edellä lattialle.
Kuulostaa lapsen leikkimiseltä, mutta töminä on niin kovaa että tuntuu aikuisen aiheuttamalta. Ja miksi lapsi riehuisi ympäri kämppää kahdenkin jälkeen yöllä... Huomautusta on hankala tehdä, koska emme ole täysin varmoja kämpästä.
Yläpuolen naapurini oli ihan samanlainen tömisyttelijä ja pyrähtelijä. Nuori likka kyseessä, en tiedä oliko vielä alaikäinen vai jo 18 vuotta täyttänyt. Tykkäsi vielä valvoa öisin, joten töminää ja pauketta riitti tuntikaupalla lähes joka yö. Tyttö muutti äskettäin pois, luojan kiitos, nyt vaan pidän peukkuja ja varpaita pystyssä ettei seuraava asukas ole samanlainen elefanttimarssija. Seuraavaksi muutan vain ja ainoastaan talon ylimpään kerrokseen...
Vierailija kirjoitti:
Onneksi enää viikko kerrostalossa! Ei ikinä enää koskaan. Omakotitalo ❤
Ei sekään takaa rauhallista asumista, ikävä kyllä. Vanhempieni naapuriin muutti keski-ikäinen mies, joka käyttelee moottorisahaa ja sirkkeliä ja ties mitä muuta melkein päivittäin. Ja huudattaa ämyristä musiikkia piha-alueellaan, volyymit tietysti kaakossa. Äijä vielä tykkää kännätä ja pitää grillibileitä isolla porukalla, sitten tapellaan ja painitaan ja melskataan. Kuulemma astalotkin ovat heiluneet välienselvittelyissä. Että tervemenoa vaan omakotitaloon ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edes omakotitalo ei pelasta, kun juuri Lapissa oikeudessa todettiin, että naapuri saa pitää omalla pihallaan koiria haukkumassa vaikka läpi yön, koska "koirille haukunta on tavanomaista käytöstä":D ihan sairasta.
Vierailija kirjoitti:
En oo koskaan elänyt kerrostalossa.
Miten kuuntelette musiikkia siellä? Jos kerta kuiskailette tyyliin...
Pitääkö ainoastaan kuulokkeilla kuunnella?
Pitäs syksyksi muuttaa kerrostaloon nii saa nähdä mitä tulee. Tosin oon elänyt melko hiljaisesti nytkin, mutta ainoastaan sen takia kun vanhemmat tai vanhempi nöyryyttää aina kaikesta
Asuttiin vuosia kerrostalossa, jossa kuului jos jonkinlaista möykkää. Mun mies luukutti stereoita muutaman kerran viikossa eikä kukaan koskaan koputellut tai laittanut heippalappua.
Keskeistä minusta onkin, että kerrostalossa tuotettava ääni tapahtuu normaaliaikaan, ei siis hiljaisena aikana, mikä on yleensä n. 22-07. Päiväsaikaan saa soittaa, laulaa ja nauraa ja aina saa jutella normaaliäänellä.
Äänekkäät tömähdykset, juoksemiset ja kirkumiset ärsyttää naapureita. Ja jos ei millään osaa kävellä ilman että hakkaa jalkaa lattiaan joka askeleella, niin kannattaa harjoitella hieman kevyempää askellusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole ikinä tullut mieleen hakata pattereita missään asuessani. Meidän alakerran ihmisiä kuulemma ärsyttää normaali kävely yläkerrassa, ilman kenkiä. Pitäisi varmaan ryömiä, että heillä olisi täysin hiljaista.
Meidän yläkerrassa asuu joku norsu. Sellainen kanta-astuja, jonka askelet kuuluu matalana töminänä meidän asuntoon. Tiedän tarkalleen missä kohtaa asuntoa norsu liikkuu. Eikä pelkästään ne askeleet, mutta lisäksi hirveää kaappien paiskomista, jotain rullataan pitkin lattiaa, huonekaluja siirrellään monta kertaa päivässä ja taitaa olla kömpelön puoleinen kun kokoajan jotain putoaa lattialle ja kuuluu kovaa kolinaa. Muutaman kk jaksettiin tota mökää kuunnella, kunnes mies kävi asiallisesti huomauttamassa naapureille metelistä. Ei ihmekkään että askelet kuuluu ja kolisee, yläkerrassa ei ole lainkaan mattoja tai verhoja. Nuori aviopari kyseessä.
Niillä matoilla ja seinävaatteilla/verhoilla on ihan hyvä tarkoitus - ne eristää ääntä ja vähentää kaikua.
Te jotka ette älyä et teidän kävely kuuluu töminänä naapuriin niin kannattaisiko hankkia matot lattialle tai opetella kävelemään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen asunut tässä samassa asunnossa jo 26 vuotta, että muutama naapurikin on ehtinyt vaihtua. Tänä aikana on aina ollut lähes hiljaista sikäli kun normaaleja elämisen ääniä ei tietysti lasketa. Mutta nyt pari vuotta sitten yläkertaani muutti yksinäinen mies. Hän on ketjupolttaja ja hyppää parvekkeelaan tupakalla pahimillaan puolen tunnin välein, yötä päivää. Hänellä on ilmeisesti tuoli ja pöytä jollain ketjulla kiinni kaiteessa ja sen hän aina räväyttää alas ja kun on polttanut niin sitten taas tuoli ja pöytä ylös, ja oven koluutukset siihen päälle. Kuuluu sellainen ketjujen kilinä ja sitten rymähdys ja en ole muuta selitystä keksinyt. Kaksi kertaa olen hänelle valittanut. Joulu aaton aattona keksin laittaa joulukortin johon mainitsin että olisi parvekeellaan hiljempää niin säilyy kivasti naapurisopu, ja kortissa toivotin myös hyvää Joulua. Laitoin reilusti nimeni alle korttiin. Ei mitään vaikutusta ollut, ja noin 3-4 kuukauden kuluttua näin sattumalta rapussa ja sanoin samasta asiasta. Hän sanoi heti että hänellä meni joulu aivan pilalle minun takiani kun sellaisen kortin olin laittanut. Sitten hän alkoi ääntään korottaen haukkumaan minua sanoen että kyllä hänelläkin on lupa tässä asua ja että vaikka sulla onkin kultaketju kaulassa niin ei tarvitse tulla valittamaan. Olen harkinnut jo pois muuttamista, ajattelen kuitenkin että seuraavassa paikassa saattaisi olla sitten jotain toisenlaista häiriötä. Tykkään kovasti muuten asua tässä ja kauppakin on lähellä.
Amen näille kokemuksille. Yläkerran sekopään takia asunto meni myyntiin ja nyt enää 1 yö tässä jäljellä!! Voi onnea, tämän jälkeen ei koskaan enää kerrostaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemukseni mukaan näin myös hyvin yleisesti tehdään. Olen asunut elämäni aikana muutamassa kerrostalossa ja vieraillut useassa, ja oikeastaan missään ei ole ollut mitään isompaa meteliä tai hämminkiä.
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan näin myös hyvin yleisesti tehdään. Olen asunut elämäni aikana muutamassa kerrostalossa ja vieraillut useassa, ja oikeastaan missään ei ole ollut mitään isompaa meteliä tai hämminkiä.
Sulla on käynyt tuuri. Olen kuullut muistakin, jotka ei oo ikinä asuneet häiriötalossa, tai yhdenkään hankalan tai metelöivän naapurin kanssa lähekkäin. Jotkut taas on saaneet sellaisia vaivoikseen joka talossa, vaikka olisivat muuttaneet 30 kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen asunut tässä samassa asunnossa jo 26 vuotta, että muutama naapurikin on ehtinyt vaihtua. Tänä aikana on aina ollut lähes hiljaista sikäli kun normaaleja elämisen ääniä ei tietysti lasketa. Mutta nyt pari vuotta sitten yläkertaani muutti yksinäinen mies. Hän on ketjupolttaja ja hyppää parvekkeelaan tupakalla pahimillaan puolen tunnin välein, yötä päivää. Hänellä on ilmeisesti tuoli ja pöytä jollain ketjulla kiinni kaiteessa ja sen hän aina räväyttää alas ja kun on polttanut niin sitten taas tuoli ja pöytä ylös, ja oven koluutukset siihen päälle. Kuuluu sellainen ketjujen kilinä ja sitten rymähdys ja en ole muuta selitystä keksinyt. Kaksi kertaa olen hänelle valittanut. Joulu aaton aattona keksin laittaa joulukortin johon mainitsin että olisi parvekeellaan hiljempää niin säilyy kivasti naapurisopu, ja kortissa toivotin myös hyvää Joulua. Laitoin reilusti nimeni alle korttiin. Ei mitään vaikutusta ollut, ja noin 3-4 kuukauden kuluttua näin sattumalta rapussa ja sanoin samasta asiasta. Hän sanoi heti että hänellä meni joulu aivan pilalle minun takiani kun sellaisen kortin olin laittanut. Sitten hän alkoi ääntään korottaen haukkumaan minua sanoen että kyllä hänelläkin on lupa tässä asua ja että vaikka sulla onkin kultaketju kaulassa niin ei tarvitse tulla valittamaan. Olen harkinnut jo pois muuttamista, ajattelen kuitenkin että seuraavassa paikassa saattaisi olla sitten jotain toisenlaista häiriötä. Tykkään kovasti muuten asua tässä ja kauppakin on lähellä.
Tuo ketjujen pudotteluääni on tuttu, ja oon miettinyt kans, mistä se tulee. Voisko olla, että kaverilla on housuissaan ketju, joka sitten kilahtelee ja kolahtelee hänen istuutuessaan ja noustessaan. Jotkut ei yhtään himmaile niiden tuolien ja pöytien kaa, vaan mennä rysäyttävät niihin niin että kolina ja ryminä käy. Kai ne äänet sitten vain kuulostaa niin voimakkailta, kun niitä ärtyneenä yöaikaan kuuntelee.
Mielestäni joskus 80-luvulla se hyssyttely meni jo liiallisuuksiin, mutta kyllä vähän kohottelin kulmakarvojani kun naapuri porasi seinää joskus 11 aikaan illalla.
Alakerran naapuri kommentoi meille että meidän kissojen juoksuäänet kuuluu hänelle. Itse tuurijuoppona luukuttaa suomipoppia repeatilla, mölyää ryyppyremminsä kanssa ja kaatuilee niin että kolina vaan kuuluu. Vielä alemmas siis, meille yläkertaan ei onneksi kuulu.
Mulla asuu yläkerrassa oikea unelmanaapuri. Puhuu kokoajan kovaan ääneen rappukäytävässä lapsensa kanssa, ovat omineet tuuletusparvekkeen omaan käyttöön, soittavat pianoa, pomputtelevat palloa lattiaa vasten ja tietysti täysin normaaleihin elämisen ääniin kuuluu tämän lapsen jatkuvat juokseminen, hyppiminen ja riehuminen. Kultapuppelia ei tietenkään voi koskaan kieltää, koska sitten tulee raivari.
Yöt sentään saadaan nukuttua rauhassa, yleensä sinne aamu seitsemään (joskus jos ollaan onnekkaita niin jopa kahdeksaan!).
Terkkuja vaan täältä Helsingin kantakaupungista!
Vierailija kirjoitti:
En oo koskaan elänyt kerrostalossa.
Miten kuuntelette musiikkia siellä? Jos kerta kuiskailette tyyliin...
Pitääkö ainoastaan kuulokkeilla kuunnella?
Pitäs syksyksi muuttaa kerrostaloon nii saa nähdä mitä tulee. Tosin oon elänyt melko hiljaisesti nytkin, mutta ainoastaan sen takia kun vanhemmat tai vanhempi nöyryyttää aina kaikesta
Musiikkia saa kuunnella ja vaikka soittaa ja laulaa aivan vapaasti.
Mitään korviavihlovaa jumputusvolyymiä en musiikinkuunteluun laittaisi tai alkaisi akustista rumpusettiä takomaan mutta muuten tyyli vapaa mielestäni, kunhan tapahtuu sallittuna aikana.
En kyllä myöskään mitenkään kuiskaile kun puheääneni ei lähentele huutoa kuten joillain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on pari kerrosta ylempänä joku kantapääkävelijä, joka syystä tai toisesta aktivoituu tietysti hiljaisuuden jälkeen. Ja se kävely ei ole normaalia, vaan kuulostaa tosi omituiselta: hän ikään kuin ensin kävelee, sitten yhtäkkiä pyrähtää juoksuun. Välillä kuuluu vain neljäkin nopeaa juoksuaskelta. Ja sitten välillä kuuluu vain yksi iso tömähdys, vähän kuin tyyppi hyppäisi tuolilta kantapäät edellä lattialle.
Kuulostaa lapsen leikkimiseltä, mutta töminä on niin kovaa että tuntuu aikuisen aiheuttamalta. Ja miksi lapsi riehuisi ympäri kämppää kahdenkin jälkeen yöllä... Huomautusta on hankala tehdä, koska emme ole täysin varmoja kämpästä.
Yläpuolen naapurini oli ihan samanlainen tömisyttelijä ja pyrähtelijä. Nuori likka kyseessä, en tiedä oliko vielä alaikäinen vai jo 18 vuotta täyttänyt. Tykkäsi vielä valvoa öisin, joten töminää ja pauketta riitti tuntikaupalla lähes joka yö. Tyttö muutti äskettäin pois, luojan kiitos, nyt vaan pidän peukkuja ja varpaita pystyssä ettei seuraava asukas ole samanlainen elefanttimarssija. Seuraavaksi muutan vain ja ainoastaan talon ylimpään kerrokseen...
Aiempi kommentoija tässä taas: tuo ylimmässä kerroksessa asuminen ei aina valitettavasti auta - tai riippuu tietenkin äänieristyksen laadusta ja talon rakenteista muutenkin. Itse olin muutama vuosi sitten riemuissani, kun pääsin muuttamaan erään talon ylimpään kerrokseen, olin varma, että nyt ei kuulu naapurien töminät sun muut. Mutta vielä mitä: alakerran asunnosta kuului aivan kaikki äänet ilmanvaihtokanavan kautta! Kyseessä vielä uudehko talo. Uskomatonta, että nykyisinkin voidaan rakentaa niin typerästi.
Meidän yläkerrassa asuu perhe, jonka pikkulapsi on aina ollut meluisa. Vauvana itki jatkuvasti, ja siihen tuli herättyä monesti yölläkin. Nyt uhmaikäisenä saa raivarin ainakin viisi kertaa päivässä, mutta öisin on sentään hiljaista. Tuollaisille pienten lasten äänille ei tietenkään mahda oikein mitään ja olen näitä ääniä kestänyt sillä ajatuksella, että minulle ja miehelle on todennäköisesti tulossa vauva parin vuoden sisään. Joutuvat sitten vuorostaan kuuntelemaan meteliä meiltä.
En oo koskaan elänyt kerrostalossa.
Miten kuuntelette musiikkia siellä? Jos kerta kuiskailette tyyliin...
Pitääkö ainoastaan kuulokkeilla kuunnella?
Pitäs syksyksi muuttaa kerrostaloon nii saa nähdä mitä tulee. Tosin oon elänyt melko hiljaisesti nytkin, mutta ainoastaan sen takia kun vanhemmat tai vanhempi nöyryyttää aina kaikesta