Eikö nykyisin edes yritetä elää hiljaisesti kerrostalossa?

Vuokrataloissa taitaa olla melkoinen meno. T. Omakotiasuja

Moni asia parantuisi ihan sillä, että talot rakennettaisiin hyvin.

Kaverini asuu sata vuotta sitten rakennetussa talossa Helsingissä eikä mitään kuulu seinien läpi, vaikka siellä on lapsiperhe.

Seinien, katon ja lattia paksuutta voisi lisätä. Ikkunoitakin saa sellaisina, että niissä on äänenvaimennus. Olen soittanut treenikämpässä, johon asennettiin tuollaiset ikkunat.

Kuinka moni maksaisi lisää asunnosta, jos saisi sillä hiljaisuutta?

Joku ihmeellinen koputus ääni kuuluu iltaisin, se kuulostaa siltä kuin pesukone käynnissä ja rumpu hakkaa... Minä nukun kanssa korvatulpat korvissa, olen herkkäuninen, jos menen kaverille yms niin sitten en ota tulppia

Onnneksi en asu enää kerrostalossa. Kovin rajoittunutta niin monella tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Muistetaan myös se, että on kerrostaloja ja kerrostaloja. Hän, joka on joskus asunut kaupungin vuokratalossa , tietää mitä tarkoitan. ;)

Vanhempani ostivat omistusasunnon uudesta kerrostalosta ja alakertaan muutti nainen, joka arkisin lähtee jakkupuku päälle töihin ja viikonloput huudattaa  ysäripoppia nupit kaakossa ja  nuokkuu pihan tupakkapaikalla  kaljatölkin  kanssa. 

Suomalaiset ostaa hirmukalliita kerrostaloasuntoja, joiden ylimitoitettua hintaa perustellaan materiaalien ja rakentamisen laadulla. Ja paskan marjat, ainoa luksus näissä kuutioissa on hintanja kaunis myyntiesite, itse kämppä on halvimpien mahdollisten työntekijöiden pystyttämä Ja materiaalit on kilpailutettu Sarnaste-tasolle.

Vierailija kirjoitti:

joo näitä huonekalujen siirtelijöitä löytyy paljonkin , voisiko joku teistä kertoa miksi niitä pitää siirrellä esim öisin? vai voisiko joku mielisairaanhoitaja valaista asiaa?

Apua! Mun yläkerran naapuri tekee kans samaa, mut päivisin. Raahataan jotain tosi painavaa huonekalua pitkin lattiaa edes takaisin. Tuskin niissä on edes niitä huopatassuja, kun ne kirskuen vetää menemään.

Ihan asiasta vielä. Mun yläkerran naapuri on kaikkein ärsyttävin naapuri mitä voi olla. Luulen, että niillä on lapsi, koska suurin osa näistä meluhaitoista johtuu siitä. Se lapsi on koko ajan tekemässä jotain tosi kova äänistä ja se toistaa tätä tekemäänsä ainakin yli tunnin. Esim. lipaston hyllyn paiskaaminen. Se kirjaimellisesti kuulostaa siltä, muuta selitystä en keksi. :O En ymmärrä miksi sitä pitää paiskoa joka päivä ja vielä illallakin. Sitten se juoksee ja ne askeleet kuuluu tosi hyvin laminaattilattioiden takia. Puu/marmorikuulien pudotus. Kuulen kun kuula putoaa lattialle, kuula jää pomppimaan vähäksi aikaa, kunnes se vierii pitkin lattiaa. Ja ei kun uudestaan! Tää on varmaan häiritsevin näistä, koska mä kuulen ton, vaikka mulla olisi telkkari päällä tai mulla olisi kuulokkeet päässä täysillä. Noi äänet kuuluu läpi, koska se niiden lattia kumisee ja värähtelee kuulan pomppiessa.

Sit on kans yks ääni mitä en ymmärrä. Ehkä joku teistä voisi valaista asiaa. Yläkerran naapuri luullakseni luuttuaa lattioita, koska se liike/ääni on tasaista ja edestakaisin menevää liikettä. Mutta! Tuntuu, kun hän luuttuaisi pelkästään sillä moppivarrella ilman sitä liinaa. Kuuluu kirskuntaa, ihan kuin lattiaa koitettaisiin väkisin puhdistaa. Nää mun naapurit on onneks hiljaa öisin. Luojan kiitos!

Kaikille tiedoksi, olen lomautettu ja joudun kuuntelemaan tätä usein. Lapsi pääsi nyt kouluun, joten aamupäivisin ei kuulu mitään, mutta iltapäivällä kaikki alkaa taas.

Kuinka usein käytetään omia pieniä lapsia syynä sille, että v a n h e m m a t ovat kyvyttömiä normaaliin elämänrytmiin?

Seinänaapuri muutti pois, ja toivoin siihen muuttavan taas lapsiperheen.

Kun näin yksivuotiaan taapertavan muuton seassa, avasin suuni sanoakseni muuttajille 'hei', mutta mukana ollut nainen paukautti oven äkkiä kiinni.

Lasten ääntä ei asunnosta kuulu, ei itkua, ei tömistelyä. Sen sijaan vanhemmat aktivoituvat kello 21.00 ja se 'muuttotyö' jytinöineen jatkuu kolmatta viikkoa kello kymmenen jälkeen. Siihen kellonaikaan saakka on joka päivä hipihiljaista. Missä lasten ulkoilut? Aluksi kuvittelin äidinkin olevan osa-aikatyössä ja vievän lapset hoitoon, mutta kaipa nukkuvat kello yhteen.

Ei kuulu minulle mitä puuhaavat seinien sisällä, mutta kun paukautan iltayhdeltätoista vasaralla seinään, saan siitä maineen, että naapurin akka ei siedä lapsia.

Kas kummaa, säännöt koskevat myös vanhempia, joilla on lapsia. Jos lapsi itkee öisin, se ei haittaa minua.

Aikaisemman seinänaapurin lapset tulivat koulusta, kailottivat joskus omia laulujaan, tömistelivät, huusivat täyttä kurkkua harvemmin - mutta se ei häirinnyt minua, koska tiesin, että vanhemmat ovat tolkun ihmisiä ja kasvattavat lapsiaan hyvin.

Mikä ihme tekee vanhemmista lukutaidottomia paskavammaisia, jotka ajattelevat, että säännöt eivät koske heitä? Sitten kun ilmoitetaan, että hiljaisuusaika on 22.00 - 7.00, ja talon eteen ei parkkeerata enää autoa, kun muutto on ohi - alkaa se märinä 'lapsia ei siedetä tässä talossa buhuu'.

Ei ole kyse lapsista, vaan jostain käsittämättömästä vajeesta tajuta omaa tilaansa (ja antaa arvo toisillekin).

Kaikista vajavaisinta ja murheellisinta on se, että omista viattomista lapsista tehdään kilpi oman rajattoman pönttöyskäytöksen sijaiskärsijäksi. Voin hyvin kuvitella sanottavan: Meitä vihataan myös kun meillä kato myös on pari taaperoa. Hiekkalaatikkokeskustelu omasta valheellisesta käytöksestä.

Oikein jytisee kun yläkerrassa marssitaan! Porrashuoneesta kantautuu usein huohottavia ääniä vaikka roskat voisi viedä juoksemattakin. Minä, minä minä!

Kaikki uudet talot eivät sunkaan ole onnettomia äänieristykseltään. Pari kaveria asuu n.2010 huikkeilla rakennetuissa taloissa eikä niissä kuulu naapurista mitään. Älyttömän hyvät äänieristykset.

Sen sijaan nämä 1970-1990 rakennetut kerrostalot... Kuulet erityisesti ilmanvaihtokanavien kautta tasan tarkkaan naapurin puheen. Joka ikinen kolina ja kilinä kuuluu, jopa naapurin kuorsaus. Tässä 1978 rakennetussa talossa alkaa tulla hulluksi, erityisesti kun yläkertaan muutti adhd huonekaluja jatkuvasti kolisteleva ja raahaava, kolme kertaa viikossa imuroiva tiiliskivien tiputtelija. Ainoat hiljaiset hetket on silloin, kun se nuori akka ei ole kotona. Muuten elänkin nykyisin kuulokkeet päässä.

Asutaan Helsingin Käpylässä. Taloyhtiö asuinalueelle perussettiä: pari vanhusta, joitain nuoria opiskelijoita ja suurimmaksi osaksi perheellisiä.

Meillä on mukava yläkerran naapuri, reilusti yli kolmekymppinen siistin oloinen suomenruotsalainen nainen, joka moikkaa aina iloisesti ja jää juttelemaan niitä näitä rapussa meidän lasten kanssa. Pari kertaa vuodessa se kuitenkin järkkää remubileet, joissa kämppä on täyteen ammutuna ja Haddaway raikaa. Jengi ramppaa kännissä alaovella ja huutaa menemään. Aamulla rapun edusta täynnä tupakantumppeja ja kertismukeja.

On oikeesti todella häiritsevää mennä joka hemmetin kerta soittamaan sen ovikelloa puoliyöllä ja muistuttaa, että teidän letkajenkka kuuluu täysiä meille, voisitteko siirtyä baariin, ja sit uudelleen kahdelta että edelleenkin meille kuuluu noi teidän epävireiset Leijonakuningas-yhteislaulusessiot, seuraavaksi soitan kytät.

Kalliossa asuneena en hätkähdä ihan pienestä, ja tuun itsekin ihan hyvälle tuulelle jos naapureilla on hauskaa,

mutta toistuvana ilmiönä en pysty ymmärtämään. Mua itseäni nolottais suunnattomasti jos naapurit tulisi edes yhden kerran sanomaan juhlimisesta. Tekis mieli sanoa sille suoraan, että sulla taitaa olla ongelmia alkoholin kanssa kun et osaa himmata.

Katotaan nyt mitä koronarajoitusten lievennys tuo tullessaan, taloon on myös muuttanut klanipää bodari jolla on rotikka, se ei ehkä ihan yhtä armollisesti kato tollasta menoa.

Meille kuuluu naapurirapussa asuvan vessasta äänet suoraan makkariin. Naapuri käy aika usein suihkussa itkemässä kovaäänisesti, parkuu sellaista tuskaista itkua. En tiedä mitä oikeen pitäis tehdä kun en oo kasvotusten tavannut tätä neitoa, mutta on aika ahdistavaa kuunnella sitä 🙁

Vierailija kirjoitti:

Asutaan Helsingin Käpylässä. Taloyhtiö asuinalueelle perussettiä: pari vanhusta, joitain nuoria opiskelijoita ja suurimmaksi osaksi perheellisiä.

Meillä on mukava yläkerran naapuri, reilusti yli kolmekymppinen siistin oloinen suomenruotsalainen nainen, joka moikkaa aina iloisesti ja jää juttelemaan niitä näitä rapussa meidän lasten kanssa. Pari kertaa vuodessa se kuitenkin järkkää remubileet, joissa kämppä on täyteen ammutuna ja Haddaway raikaa. Jengi ramppaa kännissä alaovella ja huutaa menemään. Aamulla rapun edusta täynnä tupakantumppeja ja kertismukeja.

On oikeesti todella häiritsevää mennä joka hemmetin kerta soittamaan sen ovikelloa puoliyöllä ja muistuttaa, että teidän letkajenkka kuuluu täysiä meille, voisitteko siirtyä baariin, ja sit uudelleen kahdelta että edelleenkin meille kuuluu noi teidän epävireiset Leijonakuningas-yhteislaulusessiot, seuraavaksi soitan kytät.

Kalliossa asuneena en hätkähdä ihan pienestä, ja tuun itsekin ihan hyvälle tuulelle jos naapureilla on hauskaa,

mutta toistuvana ilmiönä en pysty ymmärtämään. Mua itseäni nolottais suunnattomasti jos naapurit tulisi edes yhden kerran sanomaan juhlimisesta. Tekis mieli sanoa sille suoraan, että sulla taitaa olla ongelmia alkoholin kanssa kun et osaa himmata.

Katotaan nyt mitä koronarajoitusten lievennys tuo tullessaan, taloon on myös muuttanut klanipää bodari jolla on rotikka, se ei ehkä ihan yhtä armollisesti kato tollasta menoa.

Pari kertaa vuodessa on toistuva ilmiö? Ymmärtäisin, jos tapahtuisi kuukausittain, mutta jos pari kertaa vuodessa, niin ei mielestäni niin paha.

Vierailija kirjoitti:

Meille kuuluu naapurirapussa asuvan vessasta äänet suoraan makkariin. Naapuri käy aika usein suihkussa itkemässä kovaäänisesti, parkuu sellaista tuskaista itkua. En tiedä mitä oikeen pitäis tehdä kun en oo kasvotusten tavannut tätä neitoa, mutta on aika ahdistavaa kuunnella sitä 🙁

Minun oli eron jälkeen vaikea pidätellä itkua. Varmaan kuulosti juuri tuollaiselta naapuriasuntoihin. Kestin kasassa työpäivät, mutta kotiin tullessa romahdin täydellisesti ja juuri suihkussa itkemistä tuli harrastettua. Kerran naapuri oli laittanut postiluukusta suklaata ja lapun "Kyllä kaikki järjestyy". Minusta se oli valtavan kiltisti tehty ja ilahdutti suuresti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille kuuluu naapurirapussa asuvan vessasta äänet suoraan makkariin. Naapuri käy aika usein suihkussa itkemässä kovaäänisesti, parkuu sellaista tuskaista itkua. En tiedä mitä oikeen pitäis tehdä kun en oo kasvotusten tavannut tätä neitoa, mutta on aika ahdistavaa kuunnella sitä 🙁

Minun oli eron jälkeen vaikea pidätellä itkua. Varmaan kuulosti juuri tuollaiselta naapuriasuntoihin. Kestin kasassa työpäivät, mutta kotiin tullessa romahdin täydellisesti ja juuri suihkussa itkemistä tuli harrastettua. Kerran naapuri oli laittanut postiluukusta suklaata ja lapun "Kyllä kaikki järjestyy". Minusta se oli valtavan kiltisti tehty ja ilahdutti suuresti.

Ihana ❤

Möykkäävät taas harva se yö, kivaa univaikuksien keskellä muutenkin! Jo mölöttää nytkin, päivät ovat hiljaa,makaavat kai krapulassa?! Haluisin muuttaa pois, saisi vaan rahaa ja asunnon sit jostain rauhallisemmalta alueelta, jos nyt semmosia enää missään on?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asutaan Helsingin Käpylässä. Taloyhtiö asuinalueelle perussettiä: pari vanhusta, joitain nuoria opiskelijoita ja suurimmaksi osaksi perheellisiä.

Meillä on mukava yläkerran naapuri, reilusti yli kolmekymppinen siistin oloinen suomenruotsalainen nainen, joka moikkaa aina iloisesti ja jää juttelemaan niitä näitä rapussa meidän lasten kanssa. Pari kertaa vuodessa se kuitenkin järkkää remubileet, joissa kämppä on täyteen ammutuna ja Haddaway raikaa. Jengi ramppaa kännissä alaovella ja huutaa menemään. Aamulla rapun edusta täynnä tupakantumppeja ja kertismukeja.

On oikeesti todella häiritsevää mennä joka hemmetin kerta soittamaan sen ovikelloa puoliyöllä ja muistuttaa, että teidän letkajenkka kuuluu täysiä meille, voisitteko siirtyä baariin, ja sit uudelleen kahdelta että edelleenkin meille kuuluu noi teidän epävireiset Leijonakuningas-yhteislaulusessiot, seuraavaksi soitan kytät.

Kalliossa asuneena en hätkähdä ihan pienestä, ja tuun itsekin ihan hyvälle tuulelle jos naapureilla on hauskaa,

mutta toistuvana ilmiönä en pysty ymmärtämään. Mua itseäni nolottais suunnattomasti jos naapurit tulisi edes yhden kerran sanomaan juhlimisesta. Tekis mieli sanoa sille suoraan, että sulla taitaa olla ongelmia alkoholin kanssa kun et osaa himmata.

Katotaan nyt mitä koronarajoitusten lievennys tuo tullessaan, taloon on myös muuttanut klanipää bodari jolla on rotikka, se ei ehkä ihan yhtä armollisesti kato tollasta menoa.

Pari kertaa vuodessa on toistuva ilmiö? Ymmärtäisin, jos tapahtuisi kuukausittain, mutta jos pari kertaa vuodessa, niin ei mielestäni niin paha.

Samaan kiinnitin huomiota... siis naapuri järjestää ”pari kertaa vuodessa” kavereilleen bileet, ja heti olet valittamassa melusta kun asunnosta kuuluu Leijonakuninkaan soundtrackin laulantaa? Come on!

Tuo jos mikä alkaa jo olla nillittämistä. Tää ketjuhan koskee jatkuvaa, viikoittaista naapurihäirintää ja sun ongelmasi on pari kertaa vuodessa tapahtuva juhlinta?

Eri juttu jos niitä bileitä olisi vaikkapa joka vknloppu tai pari kertaa joka kuukausi ja huudattaisivat ämyreistä norjalaista kirkonpolttoörinää, mutta että pari kertaa vuodessa on sulle jo ”toistuva ilmiö”? Get a life.

Kohteliastahan toki juhlien järjestäjältä olisi infota bileistä etukäteen naapuristoa, mutta kyllä tuossa kannattaisi vähän löysentää sitä pipoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asutaan Helsingin Käpylässä. Taloyhtiö asuinalueelle perussettiä: pari vanhusta, joitain nuoria opiskelijoita ja suurimmaksi osaksi perheellisiä.

Meillä on mukava yläkerran naapuri, reilusti yli kolmekymppinen siistin oloinen suomenruotsalainen nainen, joka moikkaa aina iloisesti ja jää juttelemaan niitä näitä rapussa meidän lasten kanssa. Pari kertaa vuodessa se kuitenkin järkkää remubileet, joissa kämppä on täyteen ammutuna ja Haddaway raikaa. Jengi ramppaa kännissä alaovella ja huutaa menemään. Aamulla rapun edusta täynnä tupakantumppeja ja kertismukeja.

On oikeesti todella häiritsevää mennä joka hemmetin kerta soittamaan sen ovikelloa puoliyöllä ja muistuttaa, että teidän letkajenkka kuuluu täysiä meille, voisitteko siirtyä baariin, ja sit uudelleen kahdelta että edelleenkin meille kuuluu noi teidän epävireiset Leijonakuningas-yhteislaulusessiot, seuraavaksi soitan kytät.

Kalliossa asuneena en hätkähdä ihan pienestä, ja tuun itsekin ihan hyvälle tuulelle jos naapureilla on hauskaa,

mutta toistuvana ilmiönä en pysty ymmärtämään. Mua itseäni nolottais suunnattomasti jos naapurit tulisi edes yhden kerran sanomaan juhlimisesta. Tekis mieli sanoa sille suoraan, että sulla taitaa olla ongelmia alkoholin kanssa kun et osaa himmata.

Katotaan nyt mitä koronarajoitusten lievennys tuo tullessaan, taloon on myös muuttanut klanipää bodari jolla on rotikka, se ei ehkä ihan yhtä armollisesti kato tollasta menoa.

Pari kertaa vuodessa on toistuva ilmiö? Ymmärtäisin, jos tapahtuisi kuukausittain, mutta jos pari kertaa vuodessa, niin ei mielestäni niin paha.

Samaan kiinnitin huomiota... siis naapuri järjestää ”pari kertaa vuodessa” kavereilleen bileet, ja heti olet valittamassa melusta kun asunnosta kuuluu Leijonakuninkaan soundtrackin laulantaa? Come on!

Tuo jos mikä alkaa jo olla nillittämistä. Tää ketjuhan koskee jatkuvaa, viikoittaista naapurihäirintää ja sun ongelmasi on pari kertaa vuodessa tapahtuva juhlinta?

Eri juttu jos niitä bileitä olisi vaikkapa joka vknloppu tai pari kertaa joka kuukausi ja huudattaisivat ämyreistä norjalaista kirkonpolttoörinää, mutta että pari kertaa vuodessa on sulle jo ”toistuva ilmiö”? Get a life.

Kohteliastahan toki juhlien järjestäjältä olisi infota bileistä etukäteen naapuristoa, mutta kyllä tuossa kannattaisi vähän löysentää sitä pipoa.

Tuota, kun niitä seinäntakaisnaapureita on parikymmentä, jos asut kahdeksankerroksisen kerrostalon neljännessä kerroksessa. Meluhaitasta kärsiviin kuuluu ensiksi alakerrassa asuvat, ovi käy kun lähdetään kotiin kiljahdellen kello 00.15.

Sitten varsinaiset seinänaapurit, naapurit, jotka asuvat sinua heti alempana ja suoraan ylempänä asuvat.

Lisäksi, jos et asu päätyasunnossa, viereisten rappujen asukkaat.

Eli jos kaksi kertaa vuodessa jokainen saisi pitää bileet, se tarkoittaisi joka toisen viikonlopun meluhaittaa. Jos ja kun oletus on, että parikymmentä altistuu partyjen älämölölle.

Hiljaisuussäännöt kuuluvat kaikille aina. Melusta soitto vaikka poliisille. Onhan tämän tästä uutisia, kun naapurit sanoo 'voi kun tämä on niin rauhallista ollut aina ja nyt sitte tämmöstä kauhiaa sattunu'. Ja toinen: Kyllä minä kuulin melua ja m i e t i n että soitanko, kysynkö, ilmoitanko.

Jos menen kysymään ovelle, voi olla, että se on viimeinen teko (todistettu).

So, melusta jeparit paikalle. Leijonakuningasperustelu (salli, kärsi, ota korvatulpat) on haitallinen kommentti.

Tuntuu jotenkin tyhmältä muistuttaa omaa ekaluokkalaista ettei melskaisi rapussa tai leikkisi rajuja sisäleikkejä, kun samaan aikaan seinänaapuria ei voisi vähempää kiinnostaa järjestyssäännöt. :) Olen aina ihmetellyt ja kauhistellut perheitä, joissa lapset möykkäävät kuin vähämieliset, mutta ehkä voin sallia omaltanikin tämmöisen, jos kerran aikuisten ihmisten ei tarvitse välittää muiden naapureiden asumismukavuudesta

No ilmeisesti ei. Eilen kun yritin tehdä kotona töitä, niin joku naapuri hommaili rappukäytävässä jotain ihmettä ja sillä oli lapsensa mukanaan. Lapsi kailotti siellä minuuttikaupalla kaiusta ihastuneena: "Aa! Oo! Öö! Uu! Ää! Höö!" Ja jossain vaiheessa myös lauloi täyttä kurkkua.

Katkerana muistelin, kuinka minua lapsena (20 vuotta sitten) kiellettiin ankarasti pitämästä pienintäkään meteliä rappukäytävässä. Kyllä minäkin olisin silloin halunnut kuunnella kaikuani.