Kaikki plussanneet

Vanamo, törmäsin itseasiassa myös tuohon samaan tekstiin. Helpotti kyllä kuulla, ettei välttämättä vaikuta sikiöön. Toki jos äidille käy jotain niin sittenhän se on eri asia. Olen itse silti suht hysteerinen, että miten se sitten minuun vaikuttaa jos saisi :/ No täytyy yrittää olla miettimättä asiaa ja pitää käsihygieniasta kunnolla jatkossakin huolta.

Aadastella, mekin ollaan aika lähekkäin LA:n kanssa :) Tervetuloa mukaan ihmettelemään! Ymmärrän täysin tuon, ettei uskalla antaa itsensä vielä haaveilla, suunnitella ja nauttia. Joku kuitenkin toisessa keskustelussa sanoi, että kannattaa nauttia nyt ja surra sitten myöhemmin jos jotain kävisi. Otin itse tästä neuvosta vaarin, sillä tämä reilu puolen vuoden yrittäminen oli jo sellaista murehtimista ja surua, että nyt annan itseni ottaa ilon irti! Tähän asti jo päästy, että ainakin vahvat viivat on yhä tikussa ja kropankin oireet ilmoilee, että jotakin erilaista tapahtuu. Joten yritän vaan nyt keskittyä siihen, että pikkuinen on aluillaan ja loka/marraskuussa tuloillaan <3 Toki väkisinkin mieli aina käy siellä stressinkin puolella. Etenkin siitä valkovuodon holahtelusta, josta täällä oli aiemmin keskustelua. Menkat vasta viikon+2pv myöhässä, joten jatkuvasti käy ajatus siitä, että ne voi kuitenkin sieltä alkaa. Nyt tuntuu jopa, että "pääsi liian helpolla" kun yritystä oli kuitenkin sitten "vain" se 6/7kk ja plussa tuli heti vahvana. Mietityttää, että voiko tosiaan mennä "näin helpolla". Olin nimittäin asennoitunut siihen, että meidän kohdalla tässä tulee menemään vielä vuosi jos toinenkin. Katselin adoptio asioita jo nyt, sillä haluan äidiksi NYT. En sitten ehkä joskus määrittelemättömän ajan päästä. Halusin alkaa laittaa asioita jo konkreettisesti eteenpäin sillä adoptiossakin kestää oman aikansa. Ajattelin, että meidän tie vanhemmiksi on adoption kautta, mutta kävi kuin kävikin niin onnekkaasti, että joku tarttuikin sitten kiinni :D 

On tämä kyllä hurjaa. Ei millään uskoisi ja sitten kuitenkin on niin uskovainen olo :D Hieman olen silti siitä alun innostuksesta hilliintynyt. Se uskomaton onnen tunne vain puski päälle enkä mahtanut mitään! Hattaralle terkkuja ;) 

Itse rakastan haaveilua ja nyt jo mietin esimerkiksi miten kerromme tuleville isovanhemmille ja meidän sisaruksille, mietin mahdollisia kummeja, babyshowereita, nimiäisjuhlia. Eli aika pitkälle jo :D Mutta se on vain sellaista haaveilua. Mikäli ensi viikon tutkimuksissa/ultrassa ei löydy mitään häikkää ja pikkuinenkin näkyisi jo, ehkä jopa pienen sykkeensä kanssa, koen, että voisimme ainakin läheisille kertoa. 

Pakko tulla purkaa mieltä. Mä pelkään, että meillä meni kesken :/ Kaikki oireet on alkanu hiipua pois ja jotenkin sellainen tyhjä olo :( Rinnat eikä nännit oo enää turvonneet ja arat, vaan jotenki tosi "tyhjän oloset". Ihan kun ilmapallot ois tyhjentynt. Ala-vatsan turvotusta ei ole mutta pientä nipistelyä ollut aika ajoin. Näytän jopa laihemmalta nyt kun ennen raskautta :/ Happeakaan en tunnu saavan enää niin kevyesti ja muutenkin koko olo on liian tavallinen.. En kestä jos tää nyt meni tässä :( Johan tästä viikon ehtikin nauttia.. 

Oon ollu aika lailla yksin kotona koko viikonlopun, joten tässä yksin nyttekin sitten jo harmittelen jos meni nyt poikki :( R-testi näytti kyllä yhä todella vahvaa aamulla, että kyllä ainaki HCG on vielä koholla, mutta sehän voi lähteä laskemaan. Jos tää oli esim tuulimuna raskaus vaan. En tiiä mitä tässä nyt pitäis ajatella. Onko teillä ketkä ootte jo pidemmällä, hävinny tai vaihdelleet oireet raskauden aikana? Ero on jotenkin niin huomattava nyt, että vähän kyllä pahoin pelkään, et tää oli kyllä nyt tässä :(

Minulla oireet vasta alkoi kunnolla rv 8 kohdalla. Ensimmäisen viikon aikana en kyllä tuntenut olevani raskaana, ei turvottanut eikä kiristänyt mikään. Nännit oli arat, mutta niissäkin turvotus ja verisuonien näkyminen alkoi vasta tuolloin rv 8 paikkeilla. Ja yhden keskenmenon ja tuulimunan kokeneena en oloista osannut yhtään päätellä miten käy. Keskenmenon aikaan oireita oli jonkin verran ja yllättäen rv 7 ne loppuivat. Ja siinä raskaudessa minulla oli aavistus keskenmemosta heti plussaamisesta. Tuulimunassa viiva oli haalea enkä tehnyt testiäkään toista kertaa kun taas oli outo tunne raskaudesta. Tämän kolmannen kohdalla olen ollut erittäin rauhallinen enkä ole stressannut oireita enkä niiden vaihteluita. Jokin mielenrauha ollut alusta lähtien.

Oireet vaihtelee päivittäin ja joillain oireita ei ole ollenkaan. Joillain mieli tekee oireet. Mitään et kuitenkaan sille voi jos kesken olisi mennyt, joten kehoitan olla liikaa analysoimatta ja miettimättä kehon muutoksia. Yhtäkkiä näet ja kuvittelet kaikenlaista.

Just kirjoitin tuosta, että haluan saada ne tasatummat viivat ja tänään dpo 19 sain sitten siitäkin vielä tummemman, joten nyt en ehkä enää sitten testaa. 🙈

Wannabe mami, vaikken itse ole sen pidemmällä kuin sinäkään niin suosittelen silti nyt hengittämään syvään ja rauhoittumaan. Olin juuri myös tulossa sanomaan, että hyvinkin oireet voi välillä olla pois jne. Ahdistavaa ja epätietoisuuttahan tämä on, mutta kun ei tässä muukaan auta kuin uskoa, luottaa ja toivoa. 😬 Myös liika tarkkailu ja analysointi varmasti on pahasta ja kohta sitä ei tiedä mitä mikäkin nipistely ja nippailu tarkoittaa. Itse ainakin myös suosittelisin välttämään stressiä niin paljon kuin mahdollista, mutta mikään lääkäri en toki ole. Itse en heittäisi toivoa pois ennen kuin on mitään selviä merkkejä mistään, että se kannattaisi heittää pois.

Wannabemami: mullakaan ei ole oireita, ainakaan paljon. Alussa oli, sitten ei yhtään, sitten taas vähän ja nyt tyntuu että ei. Alussa minäkin olen, ehkä 8+1, luulisi että olisi enemmän oireita. Yritän ottaa rennosti, asialle en voi mitään. Olen tehtyt testejä sillon kuin ei mitään oireita ollut ja kirkuvan vahva plussa. Ja yhtään verta ei ole tullut joten koitan pysyä posiriivisena. Tulen päivittelemään ultran jälkeen torstaina! :)

Muillekin stressitöntä odotusta.

Kiitos ihanat kommenteista! <3 Lohduttavia sanoja <3 Tsemppiä myös muille!

Mikäli oireita ei olisi tähänkään asti ollut lainkaan, en olisi välttämättä niin huolissani. Oireet on muutenkin olleet sen verran maltillisia. Mutta kun kaksi viikkoa kestäneet selkeät oireet loppuu kuin seinään, niin väkisinkin miettii, että mitäs ihmettä tämä nyt on. Ainoa selkeä syy tietysti mikä tulee mieleen on se keskenmeno tai tuulimuna. Vielä kun KAIKKI oireet katoaa yhtäkkisesti, niin kyllähän se pistää miettimään :/ Rinnatkin olleet niin turvonneet ja kipeät, että esim urheiluliivien ja kireiden toppien käyttäminen on tehnyt kipeää. Samoin kuten uiminen. Kotona usein hengailen ilman mitään liivejä, nyt erityisesti ja siksi huolestuinkin kun puin urheluliiviä päälle ja se ei nyt aiheuttanutkaan kipua :/ Sitten tunnustelin ja katsoin tarkemmin, niin tosiaan ihan kuin tissit ois "tyhjenneet". Vähän kuten menkkojen lopussa ne taas jotenkin menee "löysemmäksi". Myös sellainen menkkamainen haju tuolla alhaalla ja pyyhkiessä tuli ovisliman kaltaista kirkasta limaa. Sitä sitten ylianalysoi kaiken ja ahdistuu.

Kuten tuossa aiemmin kirjoitinkin niin pelkään, että "päästään liian helpolla", eli että eka plussa ei menisi kesken (tai olisi tuulimuna) vaan kaikki sujuisi hyvin ja marras/lokakuussa meillä olisi pieni vauva. Vaikka eihän me tähänkään asti nyt niin kovin helpolla päästy. Elämässä ylensääkään kun aina on saanut taistella kaiken kanssa. Koulut, työt, ihmissuhteet jne. Se olisikin ennemmän luonnollista jos joku menisi nyt pieleen kuin se, että ei menisi.

Menin ja luin aiheesta ja äkillinen oireiden päättyminen voi olla oire juurikin kesken menneestä raskaudesta. Sitten taas ei. Oireet voi vaihdella, tulla ja mennä raskauden aikana. Yksi kirjoitti eräässä (jo 10 vuotta) vanhassa keskustelussa, että oireet päättyivät äkillisesti alkuraskauden aikana ja hän huolestui onko lapsella kaikki hyvin. Ultrassa sitten selvisi, että hän odottaa kaksosia. Se oli todella lohdullinen kommentti! <3 

Puolisolla ollut nyt niin tiukka ja kiireinen työrupeama, että olen ollut liikaakin yksin nyt tämän koko viikon tämän raskaus asian kanssa, että ihan harmittaa. Hän ei ole kyennyt juurikaan keskittymään koko raskauteen ja muutenkin hieman poissa oleva. Ymmärrän tämän täysin kun näen vierestä kuinka paljon hänellä on nyt tässä ollut töitä. En itsekään jaksaisi välttämättä jaksaisi hössöttävää puolisoa pitkien päivien päätteeksi :D Alkavan viikon loppuviikosta hänellä pitäisi olla enempi aikaa edes sulatella koko raskaus uutista.

Toivotaan, että beibi pysyy nyt mukana ja nämä "oireettomat oireet" olisivat vain jotain kropan tottumista tähän raskauteen tms.

Ja kyllä! Nyt en stressaa vaan hengittelen syvään ja olen siinä uskossa, että kaikki on vallan hyvin <3 Kuten meillä kaikilla täällä, eikö vaan :)

Keskiviikkonahan mulla jo ne tutkimukset, joten silloin sitten näkeekin, että missä mennään! Aika varmasti matelee koko alkuviikon :D

Mä oon tullut siihen tulokseen, että mieli tekee varsinkin alkuraskaudesta suurimmat oireet. Huomasi varsinkin mun ekan raskauden aikana. Kasa oireita mitkä loppui kuin seinään siinä vaiheessa, kun olin päässäni päättänyt että kesken menee kuitenkin. Todennäköisesti olisin ollut ihan yhtä oireeton niillä viikoilla kuin nytkin olin, mutta se oli niin toivottu ja ensimmäinen tärppi että aivan varmasti mieli voimisti kaikkia oireita.

Jäitä hattuun ja rennosti eteenpäin. Minäkin olen stressannut ja lukenut kroppani jokaista muutosta mutta sen olen oppinut keskenmenojen jälkeen ettei ne auta mitään. Ne ei vie raskautta nopeemmin eteenpäin eikä helpota surua jos "oikeassa" kuitenkin on.

Mä nautin mun oireettomuudesta melkein kahden kuukauden pahoinvointijakson jälkeen nyt! Rinnat on tasoittunut, mutta on ne kasvanutkin ihan liikaa jo nyt. Maitokin heruu jo. Vielä kaksi viikkoa rakenneultraan.

Itsekin kyllä analysoin näitä oireita todella paljon, vaikka ne ovat koko ajan olleet kovin heikkoja. Tänään tuntuu, että ne vähätkin oireet ovat hävinneet ja heti huolestutti niin paljon että oli tehtävä testi. Ihan typerää, i know, vaikka olisikin mennyt kesken niin kyllähän se testi edelleen näyttäisi positiivista. Se nyt vaan on ainoa asia mikä tuo tähän tilanteeseen yhtään varmuutta ja rauhoittaa oman mielen. 🤷‍♀️

Onpas jännää, että wannabe mami pääset ultraan jo huomenna!! Tule sitten heti kertomaan mitä siellä näkyy. Mulla taitaa olla tänään 5+0 ja ajattelin mennä varhaisultraan 7+3 jälkeen, joten vielä pitäis jaksaa odotella yli kaksi viikkoa.

Liitynpä minäkin tänne, näyttää olevan vilkasta keskustelua. Meillä la elokuun lopulla, esikoinen tulossa. Onnittelut siis kaikille teille muillekin odottajille!

Mulla on eka ultra jo takana ja kaks neuvolakäyntiä, pikkuhiljaa alkanut housut kiristää ja parit ekat äitiyshousut tullut jo ostettua. ☺️ Muita vauvaan liittyviä hankintoja ei vielä oo osannut alkaa tehdä.

Haluaisin kysyä teiltä, että ootteko ajatelleet ottaa vakuutusta vauvalle jo raskausaikana?

Mä oon jonkun verran kuullut kokemuksia, että se tulee hyvinkin kannattavaksi jos lapsella ilmeneekin jotain ongelmia esim pahoja allergioita tai perussairauksia jo heti syntymän jälkeen. Toisaalta vauvavakuutus on alkuun kallis kun ottaa raskausaikana, ilmeisesti 400-500e /vuosi. Halpuu sitten syntymän jälkeen reilusti.

Satsuma kirjoitti:

Haluaisin kysyä teiltä, että ootteko ajatelleet ottaa vakuutusta vauvalle jo raskausaikana?

Mä oon jonkun verran kuullut kokemuksia, että se tulee hyvinkin kannattavaksi jos lapsella ilmeneekin jotain ongelmia esim pahoja allergioita tai perussairauksia jo heti syntymän jälkeen. Toisaalta vauvavakuutus on alkuun kallis kun ottaa raskausaikana, ilmeisesti 400-500e /vuosi. Halpuu sitten syntymän jälkeen reilusti.

Me otettiin juuri Fennialta. On tosi laaja paketti, ja käytännössä pitää tarvittaessa soittaa vain vakuutusyhtiölle jos haluaa ajan vaikka lääkärille. Luo turvaa juurikin tuolta, jos ilmenee jotain ongelmia niin pääsee vaikka leikkaukseenkin nopeasti ja vain omavastuun hinnalla, joka meillä on 100e. Saatiin *köh* sukulaisalennuksella tuo paketti n. 360e/vuosi, vakuutus korvaa joka vuosi 60 000 euroon asti lääkäri ym. käynnit.

Aadastella, mä niin ymmärrän sua! Mäkin oon ollut ihan hermo heikkona kaikkien oireilujen ja etenkin oireettomuuden kanssa. Se lienee ihan luonnollista raskaudessa. Se ois jopa aika epäluonnollista jos ei yhtään kiinnitäis mitään huomiota, kasvaahan meidän kaikkien sisällä uusi elämä! Naisen keho käy valtavasti muutoksia läpi raskauden ja varsinki alussa ekaa odottaessa kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. Itse yritän nyt nauttia kaikista näistä oloista koska ne kuuluu luonnollisena osana tätä koko lapsen saamis asiaa. Ennen raskautta mantrasin itselleni, että rakas keho olet hyvä juuri noin ja teet parhaasi pitääkseesi minusta huolta. Samaa teen nyt. Nyt vaan keho pitää myös tuosta toisesta huolta <3 Täytyy kyllä kunnioittaa ja arvostaa omaa kehoaan mihin ihmeisiin se pystyy! Oon valtavan onnellinen ja ylpeä itsestäni jos selvitään yhdessä koko tämä raskaus aika, niin minä, vauva kuin kehokin :) Sekä puoliso! :D 

Tänään on iskenyt oireet oikeen olan takaa! Niin paha olo ja väsy, että morjens! Oksentanut en ole mutta pahoinvointi aiheuttaa sen, ettei mitään tee mieli ja mitä tahansa yrittää laittaa suusta alas ni yököttää. Eli näitä perusjuttuja siis :D Oireet on kyllä tervetulleita koska siten tuntuu jotenkin normaalilta, että tässä oikeasti kasvatetaan pikkuista tuolla jossain syvällä sisässä <3

Ultra joo Aadastella! Siis näähän tutkimukset ois tullut joka tapauksessa kun mulla ollut niitä kummia oireita joita nyt selvitellään. Sattui kyllä aika optimaaliseen aikaan. Aika uskomatonta! En malttais oottaa huomiseen mut onneks on jo tosiaan huomenna! Jänskää! Jos kaikki hyvin ja sykkeenki kuulis ja kuvaa sais, niin kerrotaan varmaan jo läheisille. Voi, se ois niin ihanaa! <3

Nii ja en tiiä oisko menty ultraan näin aikasin tai lainkaan ennen varsinaista ekaa ultraa jos ei tää ois nyt sattumalta osunut tähän kohtaan. Puhuttiin ettei itse laiteta rahaa siihen jos kaikki menee hyvin. Jos nyt jotain ilmenee niin sitten se on toinen asia. Toisaalta voi olla ettei vain malttaisi olla menemättä :D Jos kerrottaisiin tässä kohtaa ennen ultraa läheisille, niin he varmaan myös haluaisivat tukea ultraan menemistä jos niin päätettäisiin. Sitten ei varmaan miettisi niin paljon meneekö vai eikö, kun ei ole taloudellisesta seikasta kyse. He varmasti mielellään jopa haluis, että mennään. Sen verran monta vuotta heidän suunnaltaan tässä on lapsen lapsia kaipailtu :D Tai tilattu: "Tehkää lapsi!" Haha jeah, niinhän se meneekin ;D

Vakuutuksista en osaa vielä itse näin varhaisessa vaiheessa sanoa. Kait se on nykypäivää, että jonkinlainen vakuutus otetaan? Kyllä muistan, että itselläkin lapsuudessa jonkinlainen vakuutus on kyllä ollut. En ole ehtinyt vielä miettiä :) Hyvä, että tuli puheeksi!

Onko teillä muuten tullut jotain mielihaluja ruokaan? Tai jotain super ällötyksiä jotka etoo täysillä? Itse kaipailen vain kaikkea tuoretta ja raikasta. Hedelmät, vihannekset, smoothiet jne. Lähes kaikki muut ruoat sitten ällöttävätkin :D Riisi menee myös helposti alas. Kivennäisvesi on myös jees. Ruokailutottumukset kyllä menny ihan uusiks kun ei saa melkeen mitään alas. Muutenkin pakko syödä vain pieniä annoksia tai tulee huono olo. Tänään kulautin itse tekemän smoothien liian hujakkaan alas ja jösses kun meinas tulla takas ylös! Jännä kokea näitä juttuja mistä on ennen vain lukenut ja kuullut! So it really happens :D

Mulla tulossa ekat juhlat johon jännittää mennä kun ei tiedä mitä pöydässä on tarjolla. Ensinnäkin tekeekö mieli mitään ja toiseksi, mitä jos on vain jotain sellaista mitä ei voi syödä. Pitäiskö ottaa omat eväät :D Onko teillä ollut kokemuksia juhlista? Varsinkin ennen kuin olette kertoneet raskaudesta? Tiesittekö muuten, että siemenetkin pitäisi jättää raskauden ajaksi? Ne kerää raskasmetalleja ja ne voi olla myrkyllisiä sikiölle :/

Wannabe mami, tohon etovaan oloon kannattaa ainakin kokeilla, että auttaako, jos koittaa syödä riittävän usein. Mulla oli noin rv 6-11 ruokailuvälin maksimi puoltoista tuntia, muuten alkoi etomaan. Mutta kun vaan pakotti itsensä syömään noin usein, niin olo pysyi hyvänä 👍

Hitto miten tohon jatkuvaan syömiseen kyllästyi, onneksi nyt jo normaalimpaa 😁

Hyvä kun mainitsitte noista vakuutuksista! Täytyy itselläkin perehtyä niihin tarkemmin.

Mulla tulee myös herkästi huono olo, jos en syö tarpeeksi usein. Siis nyt raskaana ollessa. Hassua sanoa, että olen raskaana. Se on asia, josta on haaveillut ja nyt niin voi sanoa. 🙈 Välillä yököttää hetkellisesti pitkin päivää sillä tavalla ”kohtauksittain”, mutta kaikkea pystyn toistaiseksi vielä syömään. Ei siis tunnu, että joky tietty ruoka ällöttäisi tms. 😁

Mulla on nyt kai menossa 5+1 ja 20.3 olisi aika varhaisultaan, tosiaan ihan julkiselle. Olen jo alkanut itkemään, kun olen miettinyt mitenhän mahtavalta se sitten tuntuukaan. 😅🤦‍♀️😂 Liikutun muutenkin superherkästi tällaisista asioista, mutta nyt näköjään vielä enemmän. 😆

Tuntuu hassulta olla ”raskauskaapissa” esim. työpaikalla. Haluttaisi ottaa nyt keväälle enemmän lomapäiviä, joita olen säästänyt joululle. Ne kun pitää käyttää pois ennen äitiysloman alkua. Sitten taas pelottaa vielä ottaa niitä, jos kaikki ei menekään niinkuin pitäisi ja olisinkin joulun aikaan vielä töissä... Menisi nyt tämä aika edes nopeampaa tuohon varhaisultraan saakka, koska en malta odottaa sitä. 😁

Näkyikö wannabe mamin ultrassa mitään?

Kiitos vinkistä Marsu! :) Muistan jostain muuallakin, että joku puhui samaa. Siihen se on itseasiassa mennytkin. Olen syönyt noin 2h välein vaikka huono olo on myös syödessä mutta pakko sen on syödä kun tulee muuten entistä huonompi olo. Yksi ravitsemusterapeuttikin sanoi samaa, että kannattaa syödä usein jos on  kovin huono olo. Se on vaan niin hankalaa kun ei oikeen tee mitään mieli ja kun väkisin syö. Nyt myös väsyttää todella ankarasti ja nukahdin jo :D Onhan se jo niin paljon, että kai sitä tähän aikaan voi mennä jo nukkumaan, eikö :D Voihan aivosumu! Tuntuu, ettei tästä kirjoittamisestakaan tule mitään. En saa järkeviä lauseita aikaan. Puolisollekin puhuminen oli sellasta puuroa :D

Ihana Marsu kuin kysyit! :) Ultra meni hyvin. Vähän on paikat kylläkin nyt arkana. Etenkin munasarjojen ultraaminen koski aika lailla ja tuntui suolessa asti! Gyne sanoi, että se on ihan luonnollista. Mietin myös ärsyyntyikö pikku tyyppi kun käytiin tökkimässä :D Sen verran kipeää teki ja on paikat vieläkin arkana.

Gyne sanoi, että ollaan vielä niin varhaisessa vaiheessa ja JUST siinä kohtaa, että alkio alkaa pian erottumaan selkeämmin. Eli näkyi vain ihan pienen pieni häivähdys mahdollisesta alkiosta. Pieni sykkeenkin tykytys mahdollisesti, sanoi gyne. On kuitenkin niin alussa vielä, ettei hän voinut varmaksi sanoa kummastakaan. Tykytys saattoi kuulemma olla ultraäänilaitteesta johtuvaa. Sanoi kuitenkin, että kaikki näytti olevan niin kuin piti, eli ruskuaispussi oli siellä missä pitääkin, kuten pitääkin tässä kohtaa raskautta. Onnitteli raskaudesta ja antoi kuvan mukaan, jossa arveli pienen olevan <3 Eipä siitä juuri mitään näe, mutta sain puolisolle näytiksi sen :) Eli raskaus on ainakin varmistettu ja se on aivan oikeassa paikassa. Siitä onko alkio varmasti siellä, ei voitu luvata. Kaikki oli muutenkin ihan kuin pitääkin, ei löytynyt mitään poikkeavaa mikä selittäisi erilaiset yrityksen ajan kestäneet (osa myös sitä ennen) oireet. Esim muutaman kerran viikkoja jatkuneet tuhru vuodot ja erilaiset kivut mm emättimessä. Ei osannut sanoa mistä voisi johtua kun kaikki näytti olleen ihan normaalisti. Sanoi, ettei kuukuppi ehkä vaan sovi minulle. Vaikka en kyllä ymmärrä miksi olen pystynyt käyttämään sitä oireetta jo yli 5 vuotta ja nyt sitten ei enää onnistu. Totesi, että nythän en edes sitä tarvitse kun olen raskaana. Joten sehän selvis sit sillä haha :D No ei. Täytyy katso mikä tilanne on sitten tämän jälkeen. Ehkä tämä yrittämisen aikajakso on jotenkin ärsyttänyt limakalvoja rankemmin tai olen jännittänyt tms. En tiedä kun ei osannut alan asiantuntijakaan sanoa. Pääasia, että kaikki on kunnossa ja minä olen raskaana! :) Eiköhän se alkiokin siellä ole kun tällaisia julmettuja oireita aiheuttelee. Huonoa oloa, kuvotusta, väsymystä ja aivosumua. Kaikki otan rakkaudella vastaan <3 Vai voiko tuulimuna aiheuttaa näinkin voimakkaita oireita? 

Gyne antoi neuvoksi, ettei kannata nyt hosua asioiden kanssa kun raskautta ei voi millään kiirehtiä. Viikoilla 6+ ja eteenpäin olisi alkio varmasti näkynyt jo mutta sanoi, ettei kannata nyt liikaa miettiä näitä asioita. Kaikki menee omalla painollaan vaikka riskit toki on suurimmat vielä sinne viikoille 12+ asti. En usko siis, että varhaisultraan on meidän kohdalla tarvetta. En tiedä haluanko uutta tuollaista kopelointiakaan :D Se oli epämukavaa. Enkä tiedä onko se hyväkään siellä käydä nyt turhaan montaa kertaa kopeloimassa, antaa pikku tyypin olla rauhassa :) Varsinkin nyt alussa. Gyne sanoi, että toki voi varhaisultraan mennä jos haluaa, että noin kahden viikon päästä alkio varmasti jo näkyisi sykkeen kera. Sanoi kuitenkin vielä, että jos ei mitään poikkeavaa tule niin ei näe, että olisi mitään tarvetta. Täytyy nyt siis katsoa vaikka tässä muutaman viikon päästä millä fiiliksillä on ja aiotaanko kertoa jo nyt läheisille. Sikäli tuntuisi tyhmältä kertoa nyt jos alkio ei olekaan siellä kehittymässä vaan pelkkä ruskuaispussi, nyt kun sataprosenttista varmuutta asiaan ei saatu. Mietittiin kestämmekö sitten läheisten reaktiot jos alkiota ei olekaan tai jos menee poikki ennen viikkoja 12. Se on asia jota vielä pohdimme ennen kuin kerrotaan.

Miten muilla menee? Millasia oloja ja miten jaksaminen? :)

Me käytiin tällä viikolla ekassa neuvolassa. Seuraava odotettava etappi on sitten se eka ultra, mutta sitä saa vielä ootella. Nyt tasan rv8 ja sinne mennään sitte 12+4 jälkeen. Menee meillä siis huhtikuulle, pääsiäisviikolle.

On tää tällasta oottamista 😅

Ihan jäätävää väsymystä ollu kyllä havaittavissa, toivottavasti vähän helpottaa lähiviikkoina.

Noihin vakuutuksiin pitäis jossain vaiheessa perehtyä, mutta ei nyt ihan vielä taida jaksaa.