Kaikki plussanneet

Wannabe mami: ei oo yhtään kaksosia suvussa. Letrojen takia pelkään kun oli tupla annos. Viime tupla annoksessa tuli 3 follia, mutta parin päivän päästä vain 1 isoin johtofolli. Mut eikö ne pienemmätkin voi silti kasvaa ja irrota myöhemmin. Tämä stressaa mua eniten. Ja plussa tuli dpo14 tosi vahvana. Viikko vielä ja sitten selviää, en yhtään tiedä miten suhtautua jos olisi monta. Hirveää sanoa näin, saako edes sanoa kun pitkään on toivonut ja yrittänyt :D mutta eikai sekään automaattisesti tuplia tai triploja tarkoita, vaikka olisikin ollut monta follia..

Nälkä on välillä kova, mutta enemmän nyt sellaista että ruoka ällöttää, mutta tulee parempi olo kun saa syötyä. Kamala olo jos tulee liian nälkä.

Meillä mies on se, joka haluis kertoa paljon nopeammin ja mä himmailen. Mä haluisin nähdä ultrassa, että kaikki näyttää olevan ok ennen kun kerrotaan. Jos kaikki menisikin heti tässä alussa huonosti niin en halua, että mun on pakko selitellä sitä muille.

....Ja kerropa jolleki tulevalle mummolle tässä vaiheessa niin se laulaa sen ympäri kyliä vaikka miten painottasit, että ALUSSA ja HILJAA 😅 mieluummin siksikin odotan, että sitten kun kerrotaan niin mullekin täytyy olla ok vaikka ihmiset kertois sen eteenpäin kenelle. Ja näin alussa se ei tunnu musta hyvältä.

Mahtaako tänne mahtua vielä yksi odottaja? Kesäkuisissa kirjoittelin plussaamisen jälkeen ja siellä oli alkuun paljon keskustelua, mutta se on jostain syystä hiljentynyt. Olen viime vuoden alusta seuraillut taustalla ja kesäkuussa 19 uskaltauduin ekan kerran tänne kuumeilemaan. Tärppi kävi useampien yrityskuukausien jälkeen ja nyt ollaan rv25.

Kiva huomata että muitakin on jäänyt taustalle jännäilemään. Tämä ryhmä oli ihana ajatus ja eikä ketään rajata la mukaan muualle. Täällä onkin tosi hyvä jakaa kokemuksia kun ollaan niin eri vaiheissa. Mäkin vastaan mielelläni esim neuvolajuttuihin liittyviin hommiin.

Plussaamisen jälkeiset viikot oli musta niin jänniä! Vaikka pelko km, kemiallisesta, tm jnejne oli taustalla, mun neuvo on että tuulettakaa ja fiilistelkää. Ihan parasta. ♥️

Olin aiemmin nimellä Tähtityttö, mutta vaihdoin siitä pois kun en tykännyt siitä alunperinkään.

Hattara, meillä mies myös halusi kertoa kaikille ja jouduin sitä vähän himmailemaan. :'D Mä halusin odottaa ekaan ultraan joka oli rv13 ja tietää että masussa on kaikki niin hyvin kuin voi. Ja olihan siellä. Se oli mun elämän sykähdyttävin hetki heti plussatestin jälkeen. Toivottavasti en unohda sitä tunnetta koskaan. ♥️ Siellä oikeasti jumppaili pieni ihmisen alku ja miehen kanssa nieleskeltiin onnen kyyneleitä.

Mitä tarkoitat Hattara? Ylipäänsä, että hiljennä vai että hiljennä täällä kirjoittelua? En nyt ymmärtänyt mihin viittasit :)

wannabe mami kirjoitti:

Mitä tarkoitat Hattara? Ylipäänsä, että hiljennä vai että hiljennä täällä kirjoittelua? En nyt ymmärtänyt mihin viittasit :)

Sulla on kauhea vauhti päällä, alkaa tällasta hitaampaa hengästyttää jo vierestä kattominen, mä en ehkä ehdi ees ajatella noin nopeasti 😂 Mutta on oikeesti hauskaa, miten innoissaan oot 🙂 En missään nimessä tarkottanu, että et sais kirjottaa tai pitäis oikeesti hiljentää edes innostusta! Anteeksi, että olin epäselvä!! Oot ihanan innoissas! 😍

Mannapuuro tervetuloa! Kiva kuulla, että muillakin on miehet pikkusen innoissaan 😄

Mua vähän kyllä se ultra jännittää, mutta eihän tässä voi kun oottaa.

Mulla alko tiputella verta. Tiedän, että ei tarvi huolestua,mutta vaikeaa se on näillä viikoilla, tänään siis 5+1

Nyt tulee verta jo kunnolla ja kivut kovenee. Tässä sitten tais käydä huonosti kuitenkin.

Corianderher kirjoitti:

Nyt tulee verta jo kunnolla ja kivut kovenee. Tässä sitten tais käydä huonosti kuitenkin.

Voi ei ☹ olen kovin pahoillani sun puolesta!

Hattara, kiitos. Matkalla nyt päivystykseen, ultraavat ja katsovat mikä on tilanne.

Voi ei Corianderher, oon tosi pahoillani ☹️ Toivotaan parasta ja voimia tulevaan!

Tervetuloa Mannapuuro, kiva että löysit kans mukaan!

Introvertikaali hauskaa, ollaan melkein samoilla päivillä. Taidat olla mua 4 päivää edellä jos oikein laskin.

Pikkuminnis mulla oli kans kaksosjännitys alkuraskaudesta, kun mulla on suvussa paljon kaksosia. Oli myös tosi turvonnut olo heti alkuraskaudesta ja vahva plussa. Ultrassa se sit selviää ja ainoastaan yksi maha-asukki löytyi. Jännitävää nähdä, miten sulla käy!

Wannabe mami mulla toimi pömpön piilotukseen parhaiten vähän löysempi, musta paita tai sitten toinen hyvä oli vyötärölle tuleva hame, kun huomio kiinnittyy vyötäröön ja se sopivasti leveni vähän mahan yli. Paljastavimpia mun mielestä on tiukahkot mekot, jotka menee just siitä mahan yli. Luulen, että harva sitä kuitenkaan huomaa. Itse on vaan niin kovin tietoinen turvonneisuudestaan, mutta yleensä vieraat eivät ekana kohdista katsettaan mahaan, ellei sit ole muuten syytä epäillä. Poikkeuksena ehkä teräväsilmäinen mummosi 😄

Eniten koitin piilotella asiaa töissä, kun en halunnut kertoa ennen kromosomipoikkeavuuksien selvittämistä. Toi turvotus onneksi pysyi mulla aika vakiona suunnilleen viikolle 12 ja nyt vasta tuntuu, että maha on alkanut tosissaan kasvaa.

Hauska, että täällä on parikin joilla on elokuussa laskettuaika. Meilläkin on 10.8. tähän tietoon la, katsotaan muuttuuko se rakenneultrassa.

Mä olen jo ehtinyt unohtaa oireet ennen plussaamista, muistaakseni mulla ei niitä juurikaan ollut. Mutta sen jälkeen oli tissit todella kipeet ja se helpotti joskus rv 11 kohdilla. Sen jälkeen ne onkin kasvaneet jo yhden koon verran. Turvotus alkoi kanssa melko nopeasti ja sitten se lieveni vähän. Nyt ehkä kolmen viikon sisään on maha alkanut vähän kasvaa ja housut kiristämään.

Ja pahoinvointi alkoi kunnolla rv 8 ja jatkui päivittäisenä rv 14 asti. Sen jälkeen om helpottanut.

Kiva kuulla Kanelipulla, ollaan sitten kaikki vuorotellen tai jopa samaan aikaan synnyttämässä 😊 Tosin tällä hetkellä synnytys tuntuu vielä aika kaukaiselta. Lähinnä jännittää rakenneultra, joka on noin kuukauden päästä.

Miehen reaktiosta piti vielä sanoa, että meilläkin suhtautui alussa aika maltilla, mutta nykyisin jo miettii paljon lapsen nimeä ja kasvatusta. Ja välillä haluaa kuunnella mahaa, että kuuluuko mitään 😄 Ei sieltä oo tähän mennessä tainnut muuta kuulua kuin mun suoliston ruplattelua.

Nukuin alkuraskaudesta kans huonosti, niin otin välillä illalla tavaksi rentoutua, laitoin kaiuttimen mahan viereen ja soitin mulle ja vauvalle rentoutumismusiikkia ♥️ Nyt oon nukkunut paremmin muutenkin, mutta tuosta tuli kiva yhteinen hetki meille ja ajattelin, että tätä tapaa vois jatkaa.

Ensimmäinen neuvola, nt-ultra ja 2. seulonta eli rakenneultra olivat sellaisia etappeja mitä odotimme. Päivät ennen ultraa matelivat. :D

Nyt kun molemmat ultrakäynnit on käyty, ei oikein ole mitään erityistä käyntiä mitä odotan, paitsi uutena tietenkin tutustuminen sairaalaan ja mahdollinen synnytysohjaus.

Neuvolakäynneillä jos on lääkärille aika, voidaan ultrata ja vähän kurkata, mutta usein ne neuvoloiden ultralaitteet ovat aika vanhoja ja epätarkkoja.

Mäkin yritin peitellä turvotusta alkuun ja kait onnistuinkin kun lopulta kerroin työkavereille, eivät he olleet tajunneet mitään. Eli juuri kuten Vanamo sanoi, taitaa sitä vaan itse olla niin tietoinen tilastaan. :D Nyt olen alkanut käyttämään raskausajan vaatteita. Aluksi päätin että en minä sellaisia, verkkareilla mennään. Menin ja kokeilin huvikseni mammafarkkuja ja oih ja voih, NIIN IHANAT! Ei kiristä eikä purista. :D Suosittelen kokeilemaan vaikka ihan varhaisillakin viikoilla jos on turvotusta.

Päivän seikkailuista kotiuduttu, päivystyksessö vaan lääkäri paineli vatsaa, kysyi selviänkö kivun kanssa ja kirjoitti kiireellosen lähetteen gynen polille huomiseksi, siellä sitten ultrataan vasta. Tarkoituksena käsittääkseni on selvittää, että kohtu tyhjenee.



Mieli on maassa, luonnollisesti. Tämä vielä kävi miehen ollessa työmatkalla, eli yksin painiskelemme tahoillamme asian kanssa

Corianderher, voi ei, miten voikin osua tuollaiseen aikaan kun joudut vielä olemaan yksin (ja miehesi myös!). Voimia! Tosi surullista.

Mannapuuro mistä oot katsonut farkkuja? Tosin taitaahan noita mammavaatteita nykyään olla tosi monessa kaupassa.

Just kirosin miten pallolle taas näytän kun pitäis löytää joku paita. Onhan mulla ollu kamala nälkä ja olen syöny, mutta en ole viikossa syöny itteäni näin turvonneeksi 😅 Toivottavasti tämä vielä vähän rauhottuu. Ei näin alussa pitäis olla turvonnut 😅

Kanelipulla, ei yhtään lohduttanut, jos pahoinvointi alko vasta viikolla 8. Mä pelkään, että se vielä alkaa, inhoan oksentamista (no ei siitä varmaan kukaan nauti...) ja oon kiittäny onneani kun oon vielä päässy vähällä 😃

Corianderher ei oo todellista! Oon tosi pahoillani :( Vielä kun joudut nyt yksin olemaan. Onko ketään läheistä jolle voisit kertoa ja joka voisi olla nyt tukenasi? Voimia <3 En osaa nyt muuta sanoa :(

Corianderher, oon niin pahoillani, mulle tuli kans niin paha mieli ja ihan itku kun tuon viestisi luin. 😞 Tämä on kyllä tilanne, jossa ei mitkään sanat riitä, joten en voi kuin sanoa että voimia ihan hirveästi tämän asian kanssa. ♥️

Tottakai Mannapuuro tänne mahtuu! Mukaan vaan :) Muutkin!

Doshika, meillä on neuvoloiden mukaan sama LA 2.11 :) Mikä sinun päällimmäinen olotila? Entä ootteko kertoneet vielä läheisille? Tai missä vaiheessa aiotte? En muista kirjoititko ehkä aiheesta jo.

Kirjotin Hattara viestin tuosta innostumis asiasta, mutta se on puhelimella niin lisään sen kun on paremmin aikaa :) Tuli aika yllätyksenä, en tajunnut, että jollekin se oli liikaa :D Olen vaan niin täpinöissä tästä asiasta! Kukapa ei olisi! Tai miksei olisi! Onhan tämä yksi elämän hienoimmista asioista ja ainakin itselle sellainen asia, jota olen koko elämäni odottanut <3 Vaikea sisäistää, että se oikeasti nyt muka tapahtuisi! Nyt ehkä alkaa hiipumaan se pahin alku innostus. Vähän jopa tylsää kun mitään ei tapahdu :D Viiva tulee tikkuun, rinnat on arat ja kuvottelee. Eipä sen jännempää tällä hetkellä. Ootteko muut jatkaneet tikuttamista vielä plussan jälkeen? Osa tietenkin nyt jo pidemmällä mutta silloin alussa? Mulle ehkä riittää nyt, eikä pikkuisessa lähimarketissa edes ollut r-testejä enkä jaksa lähteä isolle kylälle.