Kaikki plussanneet

Jaa-a eipä ole oikein mitään päivitettävää tällä suunnalla. Olo on edelleen kaikinpuolin hyvä. Vähän hassuahan se on, että koen pientä kateellisuutta teitä kohtaan, joilla on pahoinvointia ja muita raskausoireita. 😄

Aika kuluu kaikenmaailman raskausappeja selaillessa. Yritän tässä juuri keksiä jotain muuta tekemistä tai luettavaa. Tuntuu että olisi hyvä välillä keskittyä johonkin muuhun kuin oman kropan tuntemuksien analysointiin

Aadastella voisin antaa pahoinvoinnin ja väsymyksen vaikka heti 😅 Mulla on vähän vaikeuksia syödä tarpeeksi usein, joten pahoinvointiakin on aika usein. Ehkä tässä vielä oppii 😄

Kiva kuulla wannabe mami että oireet palasivat ja ultra vaikutti lupaavalta! Toi on jo hyvä tieto, ettei ole ainakaan kohdun ulkopuolinen raskaus.

Aadastella älä huoli, eiköhän niitä oireita vielä jossain vaiheessa ilmaannu. 😊 Tai taitaa niitäkin olla, jotka pääsevät tosi helpolla koko raskauden ajan, onnellisia he!

Mulla oli kaikenlaista ällötystä pahoinvointiviikoilla, mm. kaikki vihannekset, sitrushedelmät, suklaa, liha ja kala... mitäköhän muita niitä oli. Söin leipää voilla ja soijarouheeseen tehtyä pasta bolognesea ja pitsaa pelkällä juustotomaattitäytteellä. Nää meni hyvin alas 🙈 Hyvä vinkki oli kans ottaa myslipatukkapaketti sängyn viereen. Pääsi paremmin sängystä ylös aamulla, kun haukkasi ensin palasen. Noilla viikoilla oli vaikea kuvitella, että raskautta voi edes olla ilman tuota huonoa oloa. Nyt 17. viikolla taas tuntuu, että muistikuvat pahoinvoinnista alkavat kadota mielestä ja tuntuu jo kaukaiselta ajalta, vaikka siitä on muutama hassu viikko! Jännää, miten ajantaju toimii. Ja nyt tosiaan pystyy taas syömään kaikkea ilman huonoa oloa.

Täällä tuntui tänään aamulla sellaista liikettä, kuin olisi ollut perhonen vankina mahassa ja räpytellyt siipiään. Yritin kuvitella, että mitenköhän se vauva siellä oikein liikkuu, että saa tuon tuntemuksen aikaiseksi. Tätä päivää ennen on ollut enimmäkseen hyvin hentoja tökkäyksiä. Mites teillä muilla tuntuu liikkeet, onko yhtään samanlaisia tuntemuksia?

Mulla ollut nyt pitkästä aikaa sellainen päivä, että vatsassa ei oo juurikaan möyritty. Just eilen pohdin vitsillä miehelle, että tykkääköhän vai vihaakohan vauva autoilua, kun aina ajaessa alkaa melkonen potkiminen (mulla suht pitkä työmatka). Ja tänään kun sitä ei tullutkaan, olin koko päivän ihan stressissä et onkohan kaikki hyvin 😒 On sentään jokusia liikkeitä tuntunut, eiköhän kaikki oo kuitenkin hyvin 👍

Wannabe mami, hyvä että ruskuaispussi näkyi oikeassa paikassa! Hyvä merkki 👍😊 Jos syöt kahden tunnin välein, niin onko sulla koko ajan huono olo vai osan aikaa vaan? Mulla toi kaks tuntiakin ois ollu liian pitkä väli 😒

Meillä mennään nyt viikolla 26 ja liikkeitä ja potkuja olen alkanut tuntemaan kunnolla vasta toisen ultran aikoihin tai vähän jälkeen. Hentoisia liikkeitä aloin tuntea muistaakseni viikolla 18? Nyt kun olen liikkeitä tuntenut jo säännöllisemmin, tai siis päivittäin, vauvan hiljaisemmat päivät ovat mun pääkopalle ihan kauheita. Sitä aina kuvittelee pahinta mahdollista. Alkuraskaus meni suhteellisen stressittömästi ja osasin nauttia eri tavalla kuin nyt. Nyt kun vauva voisi oikeasti jo selviytyä vaikka syntyisi pikkukeskosena. Tuntuu että loppu on kiinni itsestä ja pitää koko ajan olla tarkkana ja seurata kaikkia mahdollisia liikkeitä ja oireita. Ehkä osaan sitten nauttia synnytyksestä kun vauvan tilaa seurataan koko ajan. Voin siinä vaiheessa huokaista (tai sitten en :D).

Jokainen potku ja liike on maailman ihanin ja helpottavin tunne. ❤

Marsu1987, meidänkin vauva autoilee mielellään! :D Kova möyriminen alkaa viimeistään isolla tiellä.

Voi Aadastella, ymmärrän tunteesi. Välillä kun lukee tekstejäsi, tuntuu melkein kuin lukisi omia juttuja :D Ovat usein niin samaistuttavia! Mäkin olin alkuun vähän "kade" jos niin voi sanoa, muille kellä on oireita ja etenkin kun kaikki pienetkin oireet yhtäkkiä hävis, ni pelästy. Nyt kun ne tulikin sit voimakkaammin, niin ei olekaan enää niin kade :D Kannattaa vielä nauttia kun voi! ;)

Täällä tämä päivä on mennyt vuodepotilaana. Olo ollut niin karsea aamusta asti, etten ole saanut mitään aikaseksi. Onneksi oli "day off", pelkkiä koulujuttuja, mutta eipä niistä tullut mitään kun olo ollut kuin krapulaisella ja olen nukahtanut väkisin parin tunnin välein. Ekaa kertaa kävin pöntölläkin yökkimässä. Oli virhe ottaa mama vitamiini semi tyhjään vatsaa. En vain tajunnut, että edellisestä ruokailusta oli mennyt yli 2h :D Mitään ei tullut ylös asti mutta jos olisin jatkanut niin aivan varmasti olisi noussut pilleri kokonaisena vatsahappojen kera. Olen vain itse niin älyttömän huono oksentamaan ja nieleskelen minkä voin. Pelkään jopa oksentaa. Se tukehtumisen tunne on jotain aivan kamalaa!

Tähän pahaan oloon ei ole helpottanut sitten mikään. Paha olo tulee myös syömisen jälkeen. Olen väkisin tunkenut aina esim pilttiä kurkusta alas ja kun vähän helpottaa, niin jotain vähän enemmän. Sitten iskeekin taas huono olo hetken päästä. Aamusta iltapäivään on pahin ja iltaa kohden pikkasen helpottaa mutta illalla iskee uudelleen. Välillä on hyvän olon hetkiä. Koko päivän vaan päässä huojuu ja heiluu, muutenkin hutera olo. Aivan juurikin kun krapulassa ois! Täytyy nyt kuitenkin vain iloita siitä, että tällä kaikella on tarkoitus :) Mietin vaan, että varmaan pakko kertoa asiasta jos tällaisena jatkuu. Jo sängystä nouseminen on ison työn takana saati, että pääsisi jonnekin asti. Toivottavasti tämä oli jotenkin poikkeus päivä. Muuten menee etähommiks :D

Kiitos Vanamo rohkaisusta :) Se oli kyllä helpottavaa tietää jo sekin, että raskaus on siellä missä pitää! Kiitos myös myslipatukka vinkistä. Herään nykyään aamulla siihen, että vatsassa korventaa ja siitä sitten lähteekin jo se pahoinvointi rumba. Olisi tosiaan hyvä saada jotain suuhun jo heti ennen kuin nousee. Luin jostain tästä samasta vinkistä mutta ajattelin, että ei kai ny sentään! No mutta vaan joo! :D Näin niitä huomaa, että kyllä ne raskauden kokeneet tietää mistä puhuu kun jakelevat erilaisia "outojakin" vinkkejä :D Kiitos niistä :)

Mäkin lueskelen koko ajan kaikkea raskaus ja vauva tietoa. Appeja mulla ei ole. Pitäis keksiä jotain muitakin harrastuksia ja keskittyä mm niihin koulujuttuihin :D Jos tältä väsymykseltä ja pahoinvoinnilta vaan pystyis vähän olemaan jotenkin aktiivisempi ja hereillä!

Me jäätiin nyt pallottelee kerrotaanko läheisille vielä vai ei. Olen lukenut nyt valtavasti juttuja kuinka ihmiset on kertoneet läheisilleen ja missä vaiheessa. Yhdessä kyselyssä oli, että noin 84% kertoo heti plussan jälkeen. Näin mekin oltiin ajateltu vielä about viikko sitten mutta nyt tuntuu siltä, että ehkä ei vielä kuitenkaan. En tiedä. Toisaalta haluaisi jo kertoa ja se selittäisi paljon esim jos tämä olo jatkuu tällaisena. Teen työtä myös liikunnan parissa ja huomasin, että tietyt liikkeet tuntuvat epämiellyttäviltä jo nyt, enkä loputtomiin keski asiakkaille tekosyitä miksen itse pysty niitä tekemään. En myöskään voi laittaa päätä alas ilman pahoinvointia :D Mietin myös sitä, koska aika kun yritettiin, oli niin rankka ja oltiin ihan kahdestaan, että jos meneekin kesken, niin haluan enemmän tukea kuin, että olisimme jälleen kahdestaan mikäli menetys tulisi kohdattua. Kuitenkin joka kuukausi kun menkat aina alkoikin niin halusi kertoa jollekin yrittämisestä ja selittää miksi esimerkiksi erilaiset sosiaaliset tilanteet olivat niin hankalia. No tässä pohdimme päivittäin :D Viikonloppuna nähdään taas perhettä, joten täytyypi katsoa miten tilanteet menee ja vähän fiilistellä myös mikä on olo kun ei olla heitä plussan jälkeen edes nähty.

Ihana kuulla Marsu ja Mannapuuro kun teillä jo niin paljon liikettä ja menoa pikkuisilla! :) Varmasti tulee jännitysmomentteja kun liikkeitä ei tulekaan. Voin kuvitella, että itsellä olisi ihan sama. Täytyy just yrittää miettiä, että kaikki on kunnossa :) Yritän itse ainakin keskittyä siihen. Helppoa se ei ole. Helpottaakohan se syntymän jälkeenkään :D

Säikähdin eilen, kun pyyhkiessä tuli vähän vaaleanruskeaa ja vaaleanpunaista vuotoa. Ystäväni sekä toinen ystäväni Google kertoi kuitenkin, että se on tavallista: jopa joka viides nainen kärsii siitä ja silti vain joka kymmenes raskaus menee kesken. Etenkin esikoistaan odottavat saattavat kärsiä tästä inhottavasta vaivasta. Sitä vuotoa ei siis paljon tullut ja koska ei ollut kipuja eikä se ollut oikeaa verta, osasin rauhoittua heti enkä jäänyt panikoimaan. 😁 Ystävälläni vuosi aina välillä pitkin raskautta ja hänen ystävällään vuosi koko raskauden, hän tosin olikin sitten vuodelevossa suurimman osan ajasta. 😬 Ja hänellä tuli sitä verta ihan kunnolla. 😬

Mulla on nyt syömisestä tunti aikaa ja huono olo. 🙄 Ihan älytöntä. Eikä tee mitään mieli. 😅 Luin myös tuon vinkin, että yöpöydälle kannattaa varata syötävää. Mulla ei ole huono olo ainakaan vielä heti herätessä, joten vielä en ole tuonut ruokaa makkariin. 😂

Mullakin haluttaisi kertoa jo kummankin perheelle ja itse asiassa anoppi taas pari päivää sitten vihjaili vauvasta. 🤦‍♀️😂 Me ollaan menty aika vasta naimisiin ja yleisessä tiedossa on, että halutaan lapsia. Se tilanne meni siihen, että minun käly kysyi multa, että onko meillä vauvauutisia. Oltiin kummatkin ihan että eei, ainahan täällä tästä vitsaillaan... 😆 Mutta vielä en halua silti kertoa. Ja me ollaan jo mietitty miten kerrotaan ja se ei todellakaan ole tuolla tavalla ohimennen sivulauseessa, vaan näyttävästi ja kunnolla. 🙊😂 Onhan tämä nyt maailman tärkein asia. 😍

Hei tännekin! Ultrsssa käyty, tänään on 8+0 ja kaikki oli niinkuin pitää ja sydän sykki <3 aivan ihana tunne.

Ei edelleen hirveästi oireita, ällötys jos tulee liian nälkä. Ihanaa kun nyt uskaltaa jo vähän iloita. Ei olla kerrottu kellekään. Olisin valmis kertomaan vanhemmille jo mutta mies haluaa odottaa neuvolan ultraa.

Ihana kuulla muidenkin kuulumisia.

Ainiin ja huh 1 sikiö. Eli ei se super vahva plussa tarkoittanut kaksosia :D

Ihana kuulla Pikkuminnis että kaikki oli hyvin. ❤

Hienoa Pikkuminnis, kiva kuulla, että asiat olivat hyvin ultrassa. 😊

Hauska tuo, että autoilu lisää potkuja. Pitääkin kiinnittää asiaan huomiota, kun seuraavan kerran olen autossa.

Mäkin pidin ensin omituisena tuota yöpöydälle syötävää -vinkkiä. Ettei muka keittiöön asti pääsis kävelemään. Sitten jollakin viikolla vaan tuli niin pahoinvoiva olo heti sängystä noustessa, että kokeilin ja huomasin sen auttavan. Puoliso ei hirveästi arvostanut ekaa kertaa, kun olisi saanut nukkua pitkään ja heräsi varhain aamulla, kun rapistelen patukkaa auki muovikääröstä 😅 Sen jälkeen laitoin syötävät esille jo illalla.

Mäkin oon koittanut etsiä kaikkea vauva- ja raskausaikaista viihdettä, erityisesti kuunneltavaa tai katsottavaa, mutta miksei myös luettavaa. Onko kellään hyviä vinkkejä? Täällä ollaan katsottu mm. seuraavia

- Babies dokumenttisarja Netflixissä, kertoo uusista tutkimuksista vauvan ekan vuoden kehitykseen liittyen

- Hei baby -podcast, tätä moni suositteli jo siellä edellisessä ryhmässä

- Yle Areenassa on Imettäjät -niminen sarja, joka oli kivaa katsottavaa näin raskaana ollessa. Kertoo suomalaisista äideistä ja suhtautumisesta imettämiseen

- Supernanny Suomea katsotaan miehen kanssa (mtv3). Siinä on välillä ihan hyviä kasvatusvinkkejä ja tulee siinä ohella juteltua, miten haluais (tai ei haluais) lasta kasvattaa.

Varsinkin jotain raskausaiheista ois vielä kiva löytää lisäksi.

Kirjoittelinkin tuolla jo torstaina, että vauvan liikkeet loppui. Perjantaina kuuntelin jo kotona dopplerilla et onko käynyt köpelösti, kun juuri mitään ei tuntunut edelleenkään. Syke oli kuitenkin vahva, mutta huoli säilyi kyllä edelleen. Melkein koko lauantaikin kului vielä huolehtiessa, mutta onneksi sitten la-iltana tuo aloitti perinteisen jumppansa ja sai huokaista helpotuksesta!

En kyllä käsitä! Melkein pari viikkoa tuo on nyt potkinut ja möyrinyt joka päivä PALJON, ja sitten yhtäkkiä tulee melkein kolmen päivän paussi (tietty sen jälkeen ku kolasin tukivyön kanssa pihan, järkyttävät itsesyytökset oli jo päällä)! Mihin ihmeeseen se mahtuu muka piiloon, että liikkeet lakkaa tuntumasta noin?!? 🙈

Ihanaa Pikkuminnis, että ultrassa kaikki oli hyvin! Mekin käytiin kasiviikolla, siinä hellyyttävän paljon näkyy jo kaikkea 😍

Marsu1987, kuulostaa niin tutulta huolelta! Mä muuten huomasin että liikkeitä saa tuntumaan vähäsen niin, että seistessä suoristaa selkää ja yrittää laihistaa. Siihen vielä kova pissahätä, siis niin että rakko on täynnä. Näin olen monesti saanut liikkeitä tuntumaan. :D

Kotidoppleri on kyllä ollut itsellekin pelastus. Sykkeen kuunteleminen rauhoittaa todella paljon. Mies myös alkuvaiheessa tykkäsi kuunnella sillä. Nyt se kuuntelee ilman doppleria. :)

Pitää ehkä myös harkita tuota kotidoppleria myöhemmin! Jos se omaa huolta yhtään helpottaa niin varmasti sen arvoista.

Kävin tosiaan ultrassa 7+6 viime viikolla ja kaikki oli hyvin. Nyt ne vähäisetkin oireet loppui kokonaan. Ei turvotusta, ei mitään. Edes aamulla ei ole nälkä! Ei se ultra tuonut helpotusta näköjään kuin päiväksi :D ehkä olen vain tosi onnekas kuin ei ole oireita, mutta kyllä tämä hieman huolettaa :(

Pikkuminnis, meillä alkoi dopplerilla kuulumaan muistaakseni rv13. Ihan pilipalin näköinen kapistus, sain kaverilta ilmaiseksi, mutta rauhoittaa tosiaan mieltä todella paljon, kun ei ultrassa tosiaan jatkuvasti voi ravata 🙈 Sulla nt-ultra onneksi jo muutaman viikon päästä eiks niin (rv12 tienoilla?), niin sit saa taas vähän rauhottua! Mut onhan tää jatkuva pelko ihan karmeeta! Eikä takuulla lopu synnytykseen, eli syytä vaan tottua 😒

Pikkuminnis, suosittelen hankkimaan dopplerin. Toki huono puoli siinä on se, että jos sykettä ei tahdo löytyä niin sitten tulee vielä pahempi stressi. Mutta kun syke löytyy niin voi taas rauhoittua.

Dopplerin käyttöä pitää oikein ajan kanssa harjoitella ja käyttää runsaasti geeliä. Itse olen niin tutkiskeleva persoona, että hankin dopplerin jo hyvin varhaisilla viikoilla ja testailin sitä jo super aikaisin. :D

Marsu1987 kirjoitti:

Pikkuminnis, meillä alkoi dopplerilla kuulumaan muistaakseni rv13. Ihan pilipalin näköinen kapistus, sain kaverilta ilmaiseksi, mutta rauhoittaa tosiaan mieltä todella paljon, kun ei ultrassa tosiaan jatkuvasti voi ravata 🙈 Sulla nt-ultra onneksi jo muutaman viikon päästä eiks niin (rv12 tienoilla?), niin sit saa taas vähän rauhottua! Mut onhan tää jatkuva pelko ihan karmeeta! Eikä takuulla lopu synnytykseen, eli syytä vaan tottua 😒

4 viikkoa pitäisi vielä odottaa ultraan. On tää pelko joo rasittavaa ja kun tietää ettei se tosiaan lopu synnytykseen :D toivotaan että kaikilla menee odotus hyvin. Ei stressata, ainakin yritetään olla stressaamatta!