Opettajat! Onko ihan pakko nöyryyttää oppilaita ystävänpäivänä?!

Vierailija kirjoitti:

Tätä on ollut jo ainakin siitä asti, kun oma lapseni oli ala-asteella. Nyt jo täysi-ikäinen. Isoihin sydämiin kerättiin nimiä ja tietenkin ujoimmat eivät saaneet kuin pari nimmaria ja toisilla ei meinannut kortti riittää. Niitä sitten pidettiin kaulassa koko päivän ja kilpailtiin, kellä eniten ”ystäviä”.

Hei, tällaista oli meilläkin 2000-luvun alussa! Kävi kyllä sääliksi niitä joilla ei ollut oikeasti ketään keltä pyytää nimmaria, muut naureskelivat selän takana pahantahtoisesti. Kiva perinne niille jotka tietävät olevansa pidettyjä, kiusatuille taas ihan helvetillistä nöyryytystä. Opettajilla luulisi olevan tilannetajua sen verran ettei järjestä tällaisia tai AP:n kuvaamia tempauksia, mutta osa on yksinkertaisesti naiiveja tai sitten vain eivät välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku ei saa kuin yhden kortin niin sehän kertoo vain sen että hänestä ei pidetä. Se on ihan omaa syytä.

Samaa mieltä. Jos luokalla 0n vaikka 28 oppilasta ja vain yksi jää ilman kortteja tai saa yhden kortin niin se on oma vika. Vaikka joku porukka kiusaisi jotakin niin ei siinä koko luokka ole mukana jos kiusattu koetaan kivaksi kaveriksi.

Tätähän vauvapalstan epäsuositut luuserit ei myönnä. Vika on aina muissa oppilaissa, opettajissa, työkavereissa, omassa äidissä jne.

Tämän kirjoitti koulukiusaaja, joka jatkaa hommia nyt työpaikalla.

Me muut tajuamme mitä on ryhmäpaine ja oman sosiaalisen aseman ylläpitäminen yhteisössä eli tässä tapauksessa luokassa.

Olin itse koulukiusattu ja monen koulukiusatun kaveri. Ei minua kuitenkaan koko luokka kiusannut koska puolet luokasta piti minusta ja osa oli kavereitakin.

Jos ei ole täysi mulk ku niin kavereita on aina vähintään muutama.

Tyttäreni puheiden mukaan hänellä kyllä tuntuu olevan joitakin kavereita. Juttelee, että oltiin xx:n kanssa tänään ja yy:n kanssa sitä ja tätä. Yhden tytön kanssa ovat jopa aika paljon. Eikä häntä kiusata. Ehkä siitäkin syystä jotenkin yllättyi, että nämä, joiden kanssa alkaa, eivät noteeranneet häntä mitenkään kortilla. Niille parhaimmille (omasta mielestään) kavereille oli tehnyt kortit.

Ap

Hyvä että sentään itse muisti muita. Voisiko ajatella samoin kuin todennäköisesti hän joka jaksoi kirjoittaa kortin kaikille, että mukavaa on myös tehdä joku toinen iloiseksi ja turha ottaa itseensä, elleivät muut ole yhtä viitseliäitä.

Olisi mukava kuulla perustelut teiltä, jotka ilmaisitte olevanne toista mieltä, että miksi tuo on mielestänne huono tapa suhtautua asiaan?

Tietääkö ap saiko tuo kaikille kortin kirjoittanut myös useampia kortteja vai jäikö ehkä kokonaan ilman? Kiittikö ap:n lapsi häntä saamastaan kortista ja pahoitteli, ettei tullut laittaneeksi hänellekin korttia? Voisiko korjata tilanteen ja viedä kortin myöhässä maanantaina, ainakin jos ko. henkilö ei itse kortteja saanut?

Joskus mietin että mitä opettajien päässä liikkuu, eikö ne tajua kuinka nöyryyttäviä tilanteita ne järjestää lapsille.

Itselläni inhottavinta oli aina liikuntatunneilla kun opettaja valitsi kaksi "tähtioppilasta" (eihän sitä ääneen sanottu mutta siis sellaisia jotka harrastivat paljon liikuntaa) valitsemaan vuorotellen pelaajia joukkueisiinsa. Oli kyllä kiva olla aina se joka valitaan viimeiseksi. :D Tunsi olevansa pohjasakkaakin alhaisempi.

Tämän saman "trauman" olen kuullut muidenkin kokeneen. Noin kahtakymmentä ihmistähän ei voi jakaa puoliksi yhtään inihimillisemmällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen alkuopettaja ja omaan rankan koulukiusaamistaustan. En ollut koskaan suosittu, päinvastoin. Haukkumista, ulos sulkemista ja jopa fyysistä kiusaamista jatkui koko peruskoulun ajan. En saanut omina kouluaikoinani 80-90-luvuilla opettajien tukea omiin ongelmiini, mutta en syytä opettajia vaan aikaa, silloin kaikki oli raaempaa ja suoraviivaisempaa, eikä kiusaamisen pitkäaikaisia vaikutuksia tiedetty.

Tänä päivänä en tiedä yhtään kollegaa, joka suhtautuisi oppilaidensa kaveriasioihin tai kiusaamiseen samoin. Omat tuntosarveni ovat oman taustani vuoksi herkillä tämän asian suhteen, joten tarkkailen näitä juttuja luontaisesti.

Kaveritaidot ja koko luokan ryhmäyttäminen ovat yksiä tärkeimpiä juttuja erityisesti alkuopetuksessa ja alakoulussa ylipäätään. Huutosakit ovat todellakin pelkkää (hirveää) historiaa ja kiusaamiseen puututaan ihan varmasti aina, kun siitä saadaan tieto.

Se työ, mitä koulussa näiden asioiden eteen tehdään saattaa jäädä kodeissa näkemättä. Kaveritaitoja tuetaan monin keinoin, niin itseään tarkastelemalla kuin myös toisten kanssa toimimista opetellen. Molemmat palat kuuluvat kuvioon. Kiusaaminen on aina 100% väärin, mutta moni kiusaamiseksi tulkittu tilanne koostuu itse asiassa molemminpuolisista kaveritaitojen puutteista.

Kiusaaminen saattaa myös jäädä piiloon. Opettaja ei ole ajatustenlukija, ja vaikka itse olen näissä asioissa erityisen herkkä, en voi tietää mitä esim. välituntisin tapahtuu, jos asia kaikin keinoin minulta salataan.

Aloituksessa kuvattu julkinen korttien jako ei kuulosta hyvältä. Jos ope olisi tiennyt luokassa olevan kaveripulmaa, hän ei varmaankaan olisi toiminut noin. Mutta tiesikö ope? Jos taas luokassa on kaikki kunnossa, voi ystävänpäivää viettää ilman tiukkaa organisointia. Harva luokka toimii niin hyvin, mutta niitäkin varmasti on.

Meillä ystävänpäivän ohjelma oli oppilaskunnan hallituksen suunnittelemaa eli lasten käsialaa. Osa asioista onnistui, osa ei ehkä niinkään. Koko koulu kuitenkin toimi yhdessä saman teeman ympärillä. Kun, AP, olet opettajaan yhteydessä, ota huomioon, ettei hän ehkä itse ole voinut vaikuttaa päivän ohjelmaan, etenkin ilman tietoa jonkin oppilaan hankalasta tilanteesta. En millään voi uskoa, että kukaan tällä hetkellä koulussa oleva opettaja tahallaan aiheuttaa pahaa mieltä kenellekään.

Joka tapauksessa tsemppihaleja tyttärellesi! Koulutovereille syrjään jäämisestä on varmasti vaikeaa puhua, onneksi hän uskalsi kertoa siitä sinulle! Kerätkää yhdessä rohkeutta kertoa myös opelle ja tehkää se rakentavalla tavalla. Silloin teillä on parhaat mahdolliset eväät lähteä yhdessä tilannetta korjaamaan. <3

Siitä olen samaa mieltä että koulukiusaamisessa on kyse molemminpuolisesta kaveritaitojen puutteesta, kiusaava osapuoli ei osaa tunnetilojensa hillintää ja räjähtää ulkopuolisesti toisen niskaan sosiaalisten taitojen puutteesta, toinen taas ei osaa reagoida tilannetta rakentavalla tavalla mutta eipä lapsilta voi oikein muuta odottaa. Ei tosin mielestäni päde tilanteessa jossa lapsi on kiusattu esimerkiksi vaatteiden tai ulkonäön takia, siinä on kiusaaja tasan itse syypää huonoon käytökseensä ja tarvitsee aikuisen apua käytöshäiriönsä korjaamiseen.

Mutta en jaksa tätä opettajien "ei opettaja voi kaikkea nähdä"-jankutusta. Lähtökohtaisesti tällaisia tilanteita joissa on edes mahdollisuus jäädä yksin ei kannata luoda. Juuri sen takia että et voi mitenkään tietää millaista kismaa luokan sisällä saattaa olla ja keiden kesken. Eli ryhmätyöskentelyn kuuluisi olla mahdollisimman tasapuolista. Ryhmät jaetaan arvalla, ei mitään ystävänpäiväkorttikisailua. Ja opettajan tehtävä pedagogian ammattilaisena on kieltäytyä tilanteista joissa joku voi jäädä yksin. En usko että missään opetussuunnitelmassa on kiveen hakattu että tällä tunnilla oppilaiden pitää antaa toisilleen ystävänpäiväkortteja sellaisella menetelmällä että joku voi jäädä ilman.

Lasten suunnittelemissa ohjelmissa taas tarvitaan aina valvojaa. Lapsilla on tunnetusti empatia, kompromisseihin kykeneminen ja kaukonäköisyys vielä harjoitteluvaiheessa, miten he voisivat luoda tasapuolisen ja reilun ohjelman ilman aikuisen valvontaa? Ainakin omassa koulussani lasten suunnittelemat tilanteet olivat hyvin kapeakatseisesti suunnittelijan mieleisiä, ei sellaisia joihin kaikki voivat osallistua.

Rehellisesti sanottuna kuulostat juuri sellaiselta tossukkaopettajalta joka menee lukkoon konfliktitilanteissa ja yrittää vältellä niitä parhaansa mukaan ja haluaa miellyttää kaikkia, ehkä juuri koulukiusaustaustan vuoksi. Harmi ettei sellaisesta persoonasta ole minkäänlaista apua kiusaamistilanteiden ratkomisessa, koska interventio vaatii aloitekykyä ja ei-niin-miellyttävien asioiden tunnustamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku ei saa kuin yhden kortin niin sehän kertoo vain sen että hänestä ei pidetä. Se on ihan omaa syytä.

Samaa mieltä. Jos luokalla 0n vaikka 28 oppilasta ja vain yksi jää ilman kortteja tai saa yhden kortin niin se on oma vika. Vaikka joku porukka kiusaisi jotakin niin ei siinä koko luokka ole mukana jos kiusattu koetaan kivaksi kaveriksi.

Tätähän vauvapalstan epäsuositut luuserit ei myönnä. Vika on aina muissa oppilaissa, opettajissa, työkavereissa, omassa äidissä jne.

Tämän kirjoitti koulukiusaaja, joka jatkaa hommia nyt työpaikalla.

Me muut tajuamme mitä on ryhmäpaine ja oman sosiaalisen aseman ylläpitäminen yhteisössä eli tässä tapauksessa luokassa.

Olin itse koulukiusattu ja monen koulukiusatun kaveri. Ei minua kuitenkaan koko luokka kiusannut koska puolet luokasta piti minusta ja osa oli kavereitakin.

Jos ei ole täysi mulk ku niin kavereita on aina vähintään muutama.

Tyttäreni puheiden mukaan hänellä kyllä tuntuu olevan joitakin kavereita. Juttelee, että oltiin xx:n kanssa tänään ja yy:n kanssa sitä ja tätä. Yhden tytön kanssa ovat jopa aika paljon. Eikä häntä kiusata. Ehkä siitäkin syystä jotenkin yllättyi, että nämä, joiden kanssa alkaa, eivät noteeranneet häntä mitenkään kortilla. Niille parhaimmille (omasta mielestään) kavereille oli tehnyt kortit.

Ap

Hyvä että sentään itse muisti muita. Voisiko ajatella samoin kuin todennäköisesti hän joka jaksoi kirjoittaa kortin kaikille, että mukavaa on myös tehdä joku toinen iloiseksi ja turha ottaa itseensä, elleivät muut ole yhtä viitseliäitä.

Olisi mukava kuulla perustelut teiltä, jotka ilmaisitte olevanne toista mieltä, että miksi tuo on mielestänne huono tapa suhtautua asiaan?

Tietääkö ap saiko tuo kaikille kortin kirjoittanut myös useampia kortteja vai jäikö ehkä kokonaan ilman? Kiittikö ap:n lapsi häntä saamastaan kortista ja pahoitteli, ettei tullut laittaneeksi hänellekin korttia? Voisiko korjata tilanteen ja viedä kortin myöhässä maanantaina, ainakin jos ko. henkilö ei itse kortteja saanut?

Alapeukutin, koska ei se ratkaise mitään että tulee syrjityksi ja sitten pitäisi vielä nuolla muiden takalistoa muun nöyryytyksen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku ei saa kuin yhden kortin niin sehän kertoo vain sen että hänestä ei pidetä. Se on ihan omaa syytä.

Samaa mieltä. Jos luokalla 0n vaikka 28 oppilasta ja vain yksi jää ilman kortteja tai saa yhden kortin niin se on oma vika. Vaikka joku porukka kiusaisi jotakin niin ei siinä koko luokka ole mukana jos kiusattu koetaan kivaksi kaveriksi.

Tätähän vauvapalstan epäsuositut luuserit ei myönnä. Vika on aina muissa oppilaissa, opettajissa, työkavereissa, omassa äidissä jne.

Tämän kirjoitti koulukiusaaja, joka jatkaa hommia nyt työpaikalla.

Me muut tajuamme mitä on ryhmäpaine ja oman sosiaalisen aseman ylläpitäminen yhteisössä eli tässä tapauksessa luokassa.

Olin itse koulukiusattu ja monen koulukiusatun kaveri. Ei minua kuitenkaan koko luokka kiusannut koska puolet luokasta piti minusta ja osa oli kavereitakin.

Jos ei ole täysi mulk ku niin kavereita on aina vähintään muutama.

Tyttäreni puheiden mukaan hänellä kyllä tuntuu olevan joitakin kavereita. Juttelee, että oltiin xx:n kanssa tänään ja yy:n kanssa sitä ja tätä. Yhden tytön kanssa ovat jopa aika paljon. Eikä häntä kiusata. Ehkä siitäkin syystä jotenkin yllättyi, että nämä, joiden kanssa alkaa, eivät noteeranneet häntä mitenkään kortilla. Niille parhaimmille (omasta mielestään) kavereille oli tehnyt kortit.

Ap

Hyvä että sentään itse muisti muita. Voisiko ajatella samoin kuin todennäköisesti hän joka jaksoi kirjoittaa kortin kaikille, että mukavaa on myös tehdä joku toinen iloiseksi ja turha ottaa itseensä, elleivät muut ole yhtä viitseliäitä.

Olisi mukava kuulla perustelut teiltä, jotka ilmaisitte olevanne toista mieltä, että miksi tuo on mielestänne huono tapa suhtautua asiaan?

Tietääkö ap saiko tuo kaikille kortin kirjoittanut myös useampia kortteja vai jäikö ehkä kokonaan ilman? Kiittikö ap:n lapsi häntä saamastaan kortista ja pahoitteli, ettei tullut laittaneeksi hänellekin korttia? Voisiko korjata tilanteen ja viedä kortin myöhässä maanantaina, ainakin jos ko. henkilö ei itse kortteja saanut?

Alapeukutin, koska ei se ratkaise mitään että tulee syrjityksi ja sitten pitäisi vielä nuolla muiden takalistoa muun nöyryytyksen päälle.

Eihän se ole muiden takapuolen nuolemista, jos aidosti haluaa tuottaa toisille hyvää mieltä odottamatta vastapalveluksia.

Sellaisiakin ihmisiä on.

Varmin tapa jäädä ilman ystäviä on kokea kaikki syrjinnäksi, ottaa nokkiinsa ja kostaa olemalla itse epäkohtelias ja epäystävällinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku ei saa kuin yhden kortin niin sehän kertoo vain sen että hänestä ei pidetä. Se on ihan omaa syytä.

Samaa mieltä. Jos luokalla 0n vaikka 28 oppilasta ja vain yksi jää ilman kortteja tai saa yhden kortin niin se on oma vika. Vaikka joku porukka kiusaisi jotakin niin ei siinä koko luokka ole mukana jos kiusattu koetaan kivaksi kaveriksi.

Tätähän vauvapalstan epäsuositut luuserit ei myönnä. Vika on aina muissa oppilaissa, opettajissa, työkavereissa, omassa äidissä jne.

Tämän kirjoitti koulukiusaaja, joka jatkaa hommia nyt työpaikalla.

Me muut tajuamme mitä on ryhmäpaine ja oman sosiaalisen aseman ylläpitäminen yhteisössä eli tässä tapauksessa luokassa.

Olin itse koulukiusattu ja monen koulukiusatun kaveri. Ei minua kuitenkaan koko luokka kiusannut koska puolet luokasta piti minusta ja osa oli kavereitakin.

Jos ei ole täysi mulk ku niin kavereita on aina vähintään muutama.

Tyttäreni puheiden mukaan hänellä kyllä tuntuu olevan joitakin kavereita. Juttelee, että oltiin xx:n kanssa tänään ja yy:n kanssa sitä ja tätä. Yhden tytön kanssa ovat jopa aika paljon. Eikä häntä kiusata. Ehkä siitäkin syystä jotenkin yllättyi, että nämä, joiden kanssa alkaa, eivät noteeranneet häntä mitenkään kortilla. Niille parhaimmille (omasta mielestään) kavereille oli tehnyt kortit.

Ap

Hyvä että sentään itse muisti muita. Voisiko ajatella samoin kuin todennäköisesti hän joka jaksoi kirjoittaa kortin kaikille, että mukavaa on myös tehdä joku toinen iloiseksi ja turha ottaa itseensä, elleivät muut ole yhtä viitseliäitä.

Olisi mukava kuulla perustelut teiltä, jotka ilmaisitte olevanne toista mieltä, että miksi tuo on mielestänne huono tapa suhtautua asiaan?

Tietääkö ap saiko tuo kaikille kortin kirjoittanut myös useampia kortteja vai jäikö ehkä kokonaan ilman? Kiittikö ap:n lapsi häntä saamastaan kortista ja pahoitteli, ettei tullut laittaneeksi hänellekin korttia? Voisiko korjata tilanteen ja viedä kortin myöhässä maanantaina, ainakin jos ko. henkilö ei itse kortteja saanut?

Alapeukutin, koska ei se ratkaise mitään että tulee syrjityksi ja sitten pitäisi vielä nuolla muiden takalistoa muun nöyryytyksen päälle.

Olettaen, että siis se tyttö joka teki kortin kaikille sai myös paljon kortteja. Nimittäin sillä on muiden silmissä eroa, että tekeekö esim kaikille kortin se syrjitty jolle nauretaan selän takana ja edessä, tällöin nauretaan että mitä se yrittää. Jos taas suosittu tai neutraali tekee kortin kaikille, ajattelee toiset lapset että siinäpä kiltti ja kohtelias tyyppi.

Tämäköhän pojallani oli myös tänään, kun oli repussa jokin lappu, jossa luki hyvää ystävänpäivää. Ei kertonut siitä mitään, sanoi vain, että sai enemmänkin, mutta vei ne jo omaan huoneeseen. Pyysin nähdä, mutta ei halunnut näyttää. Kyllä nyt alkoi vähän mietityttämään, että mistä jutusta siellä on ollut kysymys. Pitää jutella vielä pojan kanssa. Ei kyllä ollut ainakaan mitenkään iloisen oloinen, eikä kertonut, mistä on kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku ei saa kuin yhden kortin niin sehän kertoo vain sen että hänestä ei pidetä. Se on ihan omaa syytä.

Samaa mieltä. Jos luokalla 0n vaikka 28 oppilasta ja vain yksi jää ilman kortteja tai saa yhden kortin niin se on oma vika. Vaikka joku porukka kiusaisi jotakin niin ei siinä koko luokka ole mukana jos kiusattu koetaan kivaksi kaveriksi.

Tätähän vauvapalstan epäsuositut luuserit ei myönnä. Vika on aina muissa oppilaissa, opettajissa, työkavereissa, omassa äidissä jne.

Tämän kirjoitti koulukiusaaja, joka jatkaa hommia nyt työpaikalla.

Me muut tajuamme mitä on ryhmäpaine ja oman sosiaalisen aseman ylläpitäminen yhteisössä eli tässä tapauksessa luokassa.

Olin itse koulukiusattu ja monen koulukiusatun kaveri. Ei minua kuitenkaan koko luokka kiusannut koska puolet luokasta piti minusta ja osa oli kavereitakin.

Jos ei ole täysi mulk ku niin kavereita on aina vähintään muutama.

Tyttäreni puheiden mukaan hänellä kyllä tuntuu olevan joitakin kavereita. Juttelee, että oltiin xx:n kanssa tänään ja yy:n kanssa sitä ja tätä. Yhden tytön kanssa ovat jopa aika paljon. Eikä häntä kiusata. Ehkä siitäkin syystä jotenkin yllättyi, että nämä, joiden kanssa alkaa, eivät noteeranneet häntä mitenkään kortilla. Niille parhaimmille (omasta mielestään) kavereille oli tehnyt kortit.

Ap

Hyvä että sentään itse muisti muita. Voisiko ajatella samoin kuin todennäköisesti hän joka jaksoi kirjoittaa kortin kaikille, että mukavaa on myös tehdä joku toinen iloiseksi ja turha ottaa itseensä, elleivät muut ole yhtä viitseliäitä.

Olisi mukava kuulla perustelut teiltä, jotka ilmaisitte olevanne toista mieltä, että miksi tuo on mielestänne huono tapa suhtautua asiaan?

Tietääkö ap saiko tuo kaikille kortin kirjoittanut myös useampia kortteja vai jäikö ehkä kokonaan ilman? Kiittikö ap:n lapsi häntä saamastaan kortista ja pahoitteli, ettei tullut laittaneeksi hänellekin korttia? Voisiko korjata tilanteen ja viedä kortin myöhässä maanantaina, ainakin jos ko. henkilö ei itse kortteja saanut?

Alapeukutin, koska ei se ratkaise mitään että tulee syrjityksi ja sitten pitäisi vielä nuolla muiden takalistoa muun nöyryytyksen päälle.

Ap:han sanoi, ettei hänen lastaan syrjitä tai kiusata ja hänellä on myös omasta mielestään hyviä ystäviä, joille teki kortin.

Aloituksesta tuli jotenkin mielikuva, ettei ap tätä yhtä saamaansa korttia yhtään arvostanut. Toivottavasti ko. kortin antaja siis sai itsekin niitä kortteja eikä jäänyt ainoana kokonaan ilman korttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui Porvoon tyttölyseossa. Tunnetaan myös nimellä Tipula.

Tapahtui Oulussa. Koulua en halua kertoa.

Ap

Olisiko Oulun Koulu, se koulurakennusmainen rakennus siinä tienvarressa Oulussa?

Tämmöistä meillä: luokan äänekkäin ja röyhkein poika sai läjän ystävänpäiväviestejä mutta kiltti, tunnollinen tyttö ei mitään. Silminnähden pahoitti mielensä. Aivan perseestä minustakin tämä tukioppilaiden (sic!) perinne. T. Yläkoulun ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku ei saa kuin yhden kortin niin sehän kertoo vain sen että hänestä ei pidetä. Se on ihan omaa syytä.

Samaa mieltä. Jos luokalla 0n vaikka 28 oppilasta ja vain yksi jää ilman kortteja tai saa yhden kortin niin se on oma vika. Vaikka joku porukka kiusaisi jotakin niin ei siinä koko luokka ole mukana jos kiusattu koetaan kivaksi kaveriksi.

Tätähän vauvapalstan epäsuositut luuserit ei myönnä. Vika on aina muissa oppilaissa, opettajissa, työkavereissa, omassa äidissä jne.

Tämän kirjoitti koulukiusaaja, joka jatkaa hommia nyt työpaikalla.

Me muut tajuamme mitä on ryhmäpaine ja oman sosiaalisen aseman ylläpitäminen yhteisössä eli tässä tapauksessa luokassa.

Olin itse koulukiusattu ja monen koulukiusatun kaveri. Ei minua kuitenkaan koko luokka kiusannut koska puolet luokasta piti minusta ja osa oli kavereitakin.

Jos ei ole täysi mulk ku niin kavereita on aina vähintään muutama.

Tyttäreni puheiden mukaan hänellä kyllä tuntuu olevan joitakin kavereita. Juttelee, että oltiin xx:n kanssa tänään ja yy:n kanssa sitä ja tätä. Yhden tytön kanssa ovat jopa aika paljon. Eikä häntä kiusata. Ehkä siitäkin syystä jotenkin yllättyi, että nämä, joiden kanssa alkaa, eivät noteeranneet häntä mitenkään kortilla. Niille parhaimmille (omasta mielestään) kavereille oli tehnyt kortit.

Ap

Hyvä että sentään itse muisti muita. Voisiko ajatella samoin kuin todennäköisesti hän joka jaksoi kirjoittaa kortin kaikille, että mukavaa on myös tehdä joku toinen iloiseksi ja turha ottaa itseensä, elleivät muut ole yhtä viitseliäitä.

Olisi mukava kuulla perustelut teiltä, jotka ilmaisitte olevanne toista mieltä, että miksi tuo on mielestänne huono tapa suhtautua asiaan?

Tietääkö ap saiko tuo kaikille kortin kirjoittanut myös useampia kortteja vai jäikö ehkä kokonaan ilman? Kiittikö ap:n lapsi häntä saamastaan kortista ja pahoitteli, ettei tullut laittaneeksi hänellekin korttia? Voisiko korjata tilanteen ja viedä kortin myöhässä maanantaina, ainakin jos ko. henkilö ei itse kortteja saanut?

Alapeukutin, koska ei se ratkaise mitään että tulee syrjityksi ja sitten pitäisi vielä nuolla muiden takalistoa muun nöyryytyksen päälle.

Ap:han sanoi, ettei hänen lastaan syrjitä tai kiusata ja hänellä on myös omasta mielestään hyviä ystäviä, joille teki kortin.

Aloituksesta tuli jotenkin mielikuva, ettei ap tätä yhtä saamaansa korttia yhtään arvostanut. Toivottavasti ko. kortin antaja siis sai itsekin niitä kortteja eikä jäänyt ainoana kokonaan ilman korttia.

Tyttö todellakin arvosti saamaansa korttia! Tuo kaikille kortin antanut tyttö on kiltti ja suosittu ja oli saanut itsekin kortteja. Meidän tyttö ei ollut hoksannut antaa hänelle, mutta aikoi antaa maanantaina.

Mutta ilmeisesti tyttö oli kertonut asiasta isosiskolleen, joka järkkäsi sitten tyttöjen illan ja menivät kahdestaan elokuviin :) Tämä nuorempi harvemmin käy siskonsa kanssa missään kun isosiskolla tosiaan kavereita riittää. Oli nyt tosi onnellinen pääsi yhdessä leffaan ja Mäkkärille :)

Ap

Omasta lapsuudesta muistan sen, että meillä ei ollut mitään ystävänpäiväkorttien jakoa, mutta vastaava "postilaatikko" oli joulun aikaan ja sinne laitettiin aina kortteja kelle halusi ja jokaisella luokalla oma laatikko. Muistan, että sain itsekin onneksi joitakin kortteja ja ehkä sopivasti kun en paljon miettinyt keneltä sain ja keneltä en. Itse muistan kyllä laittaneeni kortteja enemmän  kuin sain ja meillä oli melko pieni koulu niin kyllä sen aina muisti jos monena vuonna laittoi jollekin omalle luokkalaiselle kortin ja ei itse saanut. Pojat eivät oikeastaan laittaneet tytöille kortteja ja muistan aina jos satuin joltakin pojalta kortin saamaan. Pahinta oli varmaan juuri se, ettei joku luokan tytöistä ( muutenkin tyttöjä vähän) laittanut korttia. 

Ystävänpäivään palatakseni  niin meillä se oli halipäivä ja kierrettiin ympäri koulua luokasta toiseen halimassa eri ihmisiä ja palkaksi halista sai aina nimen sydämeen. Meillä oli onneksi sellainen koulu missä haleja oli helppo saada ja melkein kaikki halasivat toisiaan. Tietysti kaikki meni enemmän niin, että tytöt halasivat toisiaan ja pojat vastaavasti toisiaan, mutta sain itsekin myös pojilta haleja. Kyllä siinä silti tuli vertailtua keskenään kuka halasi ketäkin ja kenen nimiä sydämessä oli. Silloin tämä kuitenkin oli vielä ihan mukava asia ja meidän koulussa oli muutenkin kaikkia typeriä teemapäiviä joilloin esim saatettiin pistää poika ja tyttö pariksi ja käsiraudoilla kädestä kiinni toisiinsa tehtävärataa suorittamaan eli tällainen halipäivä oli vielä helppo päivä noihin muihin verrattuna. Nuo edellä mainitut teemapäivät olivatkin aika sellaisia hämmentäviä ja ihmettelen vieläkin mitä niillä oikeastaan haettiin. Muistan vaan kun itsekin olin melkein aina yhden tietyn pojan pari ( opettajat päättivät) ja se oli aika ahdistavaakin. Ei siis sen pojan takia, mutta muuten, kun aina mietin mikä tarkoitus sillä kaikella oli. Jälkeenpäin se on ihan huvittavaa miettiä, kun käsiraudoissa kiinni kiersimme ulkona jotain temppurataa. Tämä kaikki siis alakoulussa tapahtunutta.

Myöhemmin olin muuton jälkeen yläkoulussa kiusattu ja yksinäinen sekä sama haliteema jatkui ja en saanut enää kuin pari halia ja muistan sen kun revin koko sydämen sen päivän jälkeen, kun tuntui pahalta. Sen vuoksi muistan kyllä kuinka ikävää se olisi yksin seistä käytävällä ja pari kävi "säälistä" halaamassa ja muuten koko sydän jäi tyhjäksi. Joskus olin päivän poiskin kun en halunnut enää kokea sitä häpeää. Meillä vielä todella suuri koulu silloin ja monilla sydän täynnä nimiä ja itse et kehtaa näyttää, ettet saanut kuin pari. Siinä mielessä ymmärrän kyllä, että monille ikäväkin päivä. Minusta voisi enemmänkin olla jotain  muuta ohjelmaa, eikä tuollaista missä oppilaat eivät koskaan ole samalla viivalla ja joillekin kiva päivä ja monille ikävä.

Meillä oli postilaatikko mihin sai laittaa viestejä.

Toki opettaja esiluki ne ja karsi tyhmät viestit pois.

Meillä oli myös postilaatikko, johon kuka tahansa 7., 8. tai 9. luokalta saattoi laittaa viestejä. Eipä tehneet opettajat mitään, vaikka yhtenä vuonna sain viestit: "haist. a pa* ka" ja "hai. sta p a*ka vi* un huo *a".

Tuli mieleen vielä se, kun eräänä vuonna yläkoulussa oli oikein tuplattu kaikki kamaluus. Ensin siis piti käydä halaamassa toiset ja vertailtiin nimiä sydämissä ja itse en saanut kuin pari ja monet naureskellen sanoivat, että tuota en ainakaan halaa. Sitten luokissa oli vielä laatikot mihin piti kirjoittaa terveisiä ja tehdä kortteja toisille. Itse en saanutkaan muita kuin hyvin kaksimielisiä vitsejä ja muita ikäviä ja noloja terveisiä pääasiassa luokan pojilta. Näistä monet olivat vielä omalla nimellä kirjoitettuja ja muistan, kun yksi koulun oppilas luki ne kaikki viestit jossain salissa ( meillä pieni koulu) niin, että kaikki varmaan kuulivat ne. Kyllä oli muilla hauskaa ja itse minä ja pari muuta häpeissämme siellä istuimme ja mietimme mitä seuraavassa lapussa lukee. Pahimmat jutut oli kuulemma jätetty vielä poiskin, mutta todella ikäviä jutttua ja oikeastaan sellaisia kamalia piiloviestejä ( opettajat luulivat viestin olevan mukava) joista vain oppilaat tiesivät mitä tarkoittaa. Itselläkin oli jotenkin, että olet niin kaunis ja tiesin tästä heti, että todellisuudessa olikin vain korostus siitä, että olen ruma ja rumaksi haukuttiin muuten. Eli ymmärrän kyllä, etteivät opettajat tajunneet välttämättä mistä siinä kaikessa oli kyse.

Ystävänpäivällä ei pitäisi olla mitään tekemistä koulun kanssa. Jakakoot oppilaat toisilleen kortteja välitunneilla, jos haluavat, mutta mitään julkista suosituimmuuskilpailua tuosta ei pidä tehdä.

Aloin inhota ystävänpäivää 90-luvun alussa, kun olin muutaman vuoden yläasteen opettajana. Ehdin nähdä päivän ensimmäisen "juhlinnan": tukioppilaat jakoivat postilaatikkoon jätetyt kortit luokkiin ja menivät sitten kokonaiseksi oppitunniksi lukemaan oppilaiden terveisiä toisilleen keskusradion kautta. Muutama valvontaluokkani oppilas ei saanut yhtään korttia, mikä oli jo sydäntäsärkevää. Radioterveisten kanssa sama juttu. Ennen pitkää koko touhu lähti käsistä ja tukioppilaat lukivat törkyviestejä oppilaille, joista eivät pitäneet, ja nauraa röhöttivät mausteeksi. Rehtori kävi omin käsin katkaisemassa lähetyksen, ja toivon, että koko teemapäivä jäi yhteen kertaan.

Ap opeta lapsellesi, että paras ystävä ei välttämättä ole juuri sillä asuinalueella samana vuonna syntynyt lapsi eli luokkakaveri.

Sinun tehtävä on äitinä kasvattaa ja tukea hänen itsetuntoa. Mitä olet tehnyt, että hän saa kavereita? Mihin harrastuksiin viety? Sellaisiin johon vanhempi saa mennä mukaan ja voit olla mukana luomassa niitä ystävyyssuhteita.

Korosta, että äiti, sisko tai pappa voi olla paras kaveri ja niiden kanssa voi tehdä sopimuksen, että ystävänpäivänä vaihdetaan kortit.

Älä vieritä kaikkea muiden syyksi vaan tee asialle jotain.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ala-asteella kerran piti kirjoittaa lapuille jokin mieleenjäävä asia kustakin oppilaasta. Jokainen sitten luki nämä lappuunsa kirjoitetut asiat ääneen luokalle. En viitsi edes kertoa, mitä hirveyksiä minun lappuuni oli laitettu. Menin niin lukkoon, etten pystynyt lukemaan niitä. Eräs poika sitten luki minun lappuni muun luokan naureskellessa vieressä. Opettaja ei sanonut mitään.

Pitäisi kierrättää lappua, johon oppilaat voisi kirjoittaa mielipiteensä ko lappushowsta.

Toivottavasti tällaiset epätasa-arvoiset hölmöilyt lopetetaan kouluissa. Kritiikkiä opeille heti tällaisista.