Lue keskustelun säännöt.
Opettajat! Onko ihan pakko nöyryyttää oppilaita ystävänpäivänä?!
Taas oli lapsen luokassa järjestetty tempaus, jossa oppilaat saivat lähettää toisilleen ystävänpäiväkortteja. Ja jaettiin luokan edessä. Kotiin tulee surullinen tyttö, joka oli saanut tasan yhden kortin. Toiselta tytöltä, joka oli tehnyt kortin kaikille. Kertoi, että muut saivat paljon, hän sen yhden kortin.
Niin minkä takia tämä pitää järjestää luokassa? Miksi oppilaat eivät voi antaa korttejaan ihan itsenäisesti? ”No mutta kun ne haluaa” ei riitä syyksi. Miettikää vähän miltä ei-suosituista tuntuu!
Itse olin koulussa kiusattu ja meillä oli vuosia luokassa tällainen postilaatikko, johon sai laittaa viestejä muille oppilaille. Perjantaisin aina jaettiin viestit. Oli kyllä niin kiva aina aloittaa viikonloppu kun sai nimettömiä haukkumisviestejä. (Onneksi myös välillä viestejä parilta ystävältäkin)
Mutta voisitteko millään lopettaa tämän ystävänpäiväviestiperinteen? Varmasti joka luokalla on se oppilas, joka ei saa viestejä/kortteja ja katsoo sivusta kun muut iloitsevat omistaan. Voin kuulkaa kertoa, että tästä oppilaasta tuntuu todella pahalta.
Kommentit (399)
Jotkut näyttävät palstan mukaan jopa vaativan niitä teennäisiä kortteja.
Näille voisi antaa jokaiselle yhden, sellaisen, joka on moniste jostakin alkuperäisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten nämä ”yksin jättämiset” ja ”kiusaamiset” näyttää aina periytyvän. Olisiko niin, että teet johtopäätelmiä lapsestasi omien kokemustesi perusteella?
Itse asiassa ”jännää” on, että toinen lapsemme on koulussa erittäin suosittu. Kavereita riittää vaikka kuinka paljon. Toinen sitten taas on epäsuosittu.
Ja mitä tarkoitat tuolla, että teen johtopäätelmiä omien kokemusteni perusteella? Avaa vähän, jotta voin vastata.
Ap
Vetis 17v kirjoitti:
Se on aika kummallista kyllä, jos aikuinen ihminen ei osaa ajatella tekosiensa seurauksia. Siis ihmettelen aidosti, mitä on ajateltu, kun ollaan järjestetty tuollaisia tapahtumia. Ehkä se on juurikin tuo kokemuksen puute, niin kuin aiemmin mainittiin. Kun on oltu aina pidetty, niin ei osata katsoa sen syrjityn ja halveksitun näkökulmasta. Esimerkiksi juuri nuo joukkuepelit, joissa oppilaat huutavat itselleen pelaajia on aivan käsittämätöntä.
Opettajissa on paljon psykopaatteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku ei saa kuin yhden kortin niin sehän kertoo vain sen että hänestä ei pidetä. Se on ihan omaa syytä.
Tällähän ei ole mitään väliä. Vaan pointti oli se, että nämä korttien jakelut saisivat jäädä historiaan.
Miksi mukavien lasten pitäisi jäädä ilman kortteja?
Siksi että joku on luonteeltaan sellainen että hänestä ei pidetä?
Inhottavaa opettajalta. Onneksi ei tarvi enää itse kärvistellä, huonot muistot jäi omista kouluajoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettajia on laidas tuleeta laitaan ,tämä ei liity nyt aloittajan juttuun. Lapsellani oli ala-asteella opettaja joka jakoi todistuksen yhteydessä suklaalevyt oppilaille. Asia tietenkin meni niin hyvät oppilaat sai isot suklaat ja huonommat pienet. Pitikö opettajan koko luokan edessä näyttää ketkä hyviä ja ketkä huonoa ?
Niinkuin Jari Sinkkonen sanoo kaikki oppilaat lapset yhtä rakkaitta oli sitten 7 tai 9 oppilas.
Ja jos vastaavaa tapahtuisi työelämässä, niin siitä syntyisi valtava media kohu ja sitä pyydettäisiin julkisesti anteeksi, niin kuin kävi
Instrumentarium tapauksessa, joka ei vieläkään ole loppuun käsitelty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku ei saa kuin yhden kortin niin sehän kertoo vain sen että hänestä ei pidetä. Se on ihan omaa syytä.
Samaa mieltä. Jos luokalla 0n vaikka 28 oppilasta ja vain yksi jää ilman kortteja tai saa yhden kortin niin se on oma vika. Vaikka joku porukka kiusaisi jotakin niin ei siinä koko luokka ole mukana jos kiusattu koetaan kivaksi kaveriksi.
Tätähän vauvapalstan epäsuositut luuserit ei myönnä. Vika on aina muissa oppilaissa, opettajissa, työkavereissa, omassa äidissä jne.
Tämän kirjoitti koulukiusaaja, joka jatkaa hommia nyt työpaikalla.
Me muut tajuamme mitä on ryhmäpaine ja oman sosiaalisen aseman ylläpitäminen yhteisössä eli tässä tapauksessa luokassa.Olin itse koulukiusattu ja monen koulukiusatun kaveri. Ei minua kuitenkaan koko luokka kiusannut koska puolet luokasta piti minusta ja osa oli kavereitakin.
Jos ei ole täysi mulk ku niin kavereita on aina vähintään muutama.
Tyttäreni puheiden mukaan hänellä kyllä tuntuu olevan joitakin kavereita. Juttelee, että oltiin xx:n kanssa tänään ja yy:n kanssa sitä ja tätä. Yhden tytön kanssa ovat jopa aika paljon. Eikä häntä kiusata. Ehkä siitäkin syystä jotenkin yllättyi, että nämä, joiden kanssa alkaa, eivät noteeranneet häntä mitenkään kortilla. Niille parhaimmille (omasta mielestään) kavereille oli tehnyt kortit.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos joku ei saa kuin yhden kortin niin sehän kertoo vain sen että hänestä ei pidetä. Se on ihan omaa syytä.
Alapeukuttajien mielestä kaikki luokan kakarat yhtä lukuunottamatta ovat aina väärässä. Ihan mielenkiintoinen ajatusmaailma. Olisi kiva tietää kuinka moni alapeukuttajista on mielialalääkityksellä. Hoitoon pitäisi tuollaisten päästä.
Viime vuonna tuli kotiin pettynyt ekaluokkalainen. Oli tehnyt monta korttia eikä ite saanut yhtään. Ystäviä onneksi on, eivät olleet hoksanneet kortteja tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työskennellyt 15 vuotta opettajana, ja opettajat ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin ihmiset.
Tosin juuri tässä piilee se pulma. Ihmiset kun usein ajattelevat melko yksioikoisesti, esim. ystävänpäivästä tyyliin ”tosi kiva juttu” tai ”karseeta kaupallista kakkaa”. He eivät pysähdy miettimään asiaa muiden näkökulmasta. Eivätkä niin tee tähän kastiin kuuluvat opettajatkaan. Eli iso osa opettajista.
Tänään työpaikan kahvipöydässä kuuntelin kommentteja kuten ”kyllä mä odotan että mun mies osoittaa jotain extrahuomiota ystävänpäivänä” tai ”mun mielestä tää on vanhoillinen traditio”.
Ei siinä kauheasti pohdittu miltä luokan korttiperinne tuntuu niistä joilla ei ole kavereita luokalla. Toki joukossa on asiasta kärryillä olevia valveutuneita opettajia, mutta tämän maan kymmenistä tuhansista opettajista löytyy matkustajia joka junaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuli tuosta liikkatunnista mieleen että kerran kun seisoimme siinä liikkasalissa jonossa niin ope yhtäkkiä tuumasi että onpas sinulla "Maija" kamalat lättäjalat ja kaikki alkoi nauraa. Menin ihan puihin enkä osannut sanoa mitään. Ope virnuili onnessaan. En tajua. Ja minulla ei edes ole lättäjalat mutta oli tai ei niin miksi siitä pitäisi joku kuullutus tehdä.
Ai niin, tuli tuosta mieleen, että meidän ala-asteen liikunnanopettaja sanoi v*ttuuntuneena hylkiö-lapsille (minulle myös), että on se niin kummallista kun noin isot lapset eivät saa pareja muodostettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka paljon parempi paikka peruskoulu olisikaan, jos sieltä karsittaisiin tällaiset turhat jutut, ja keskityttäisiin oppimiseen.
Tulee mieleen koulumuisto vuodelta 2002 tai 2003. Koulussa tehtiin ystävänpäiväkortteja ja olin sitten korttiin laittanut yhden runon, joka oli mielestäni nätti. En kuitenkaan aikonut kenellekään korttia antaa. Luokan toiset tytöt olivat sitten vieneet tämän kortin, toimittaen sen erään pojan pulpettiin ja poika sai sen käsityksen, että olin häneen ihastunut.
Mikään ei olisi voinut tuntua nöyryyttävämmältä koulukiusatun viidesluokkalaisen maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vetis 17v kirjoitti:
Se on aika kummallista kyllä, jos aikuinen ihminen ei osaa ajatella tekosiensa seurauksia. Siis ihmettelen aidosti, mitä on ajateltu, kun ollaan järjestetty tuollaisia tapahtumia. Ehkä se on juurikin tuo kokemuksen puute, niin kuin aiemmin mainittiin. Kun on oltu aina pidetty, niin ei osata katsoa sen syrjityn ja halveksitun näkökulmasta. Esimerkiksi juuri nuo joukkuepelit, joissa oppilaat huutavat itselleen pelaajia on aivan käsittämätöntä.
Opettajissa on paljon psykopaatteja.
Saman huomion tehnyt, enimmäkseen ovat joko liikunnanopettajia tai ala-asteen luokanopettajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku ei saa kuin yhden kortin niin sehän kertoo vain sen että hänestä ei pidetä. Se on ihan omaa syytä.
Samaa mieltä. Jos luokalla 0n vaikka 28 oppilasta ja vain yksi jää ilman kortteja tai saa yhden kortin niin se on oma vika. Vaikka joku porukka kiusaisi jotakin niin ei siinä koko luokka ole mukana jos kiusattu koetaan kivaksi kaveriksi.
Tätähän vauvapalstan epäsuositut luuserit ei myönnä. Vika on aina muissa oppilaissa, opettajissa, työkavereissa, omassa äidissä jne.
Tämän kirjoitti koulukiusaaja, joka jatkaa hommia nyt työpaikalla.
Me muut tajuamme mitä on ryhmäpaine ja oman sosiaalisen aseman ylläpitäminen yhteisössä eli tässä tapauksessa luokassa.Olin itse koulukiusattu ja monen koulukiusatun kaveri. Ei minua kuitenkaan koko luokka kiusannut koska puolet luokasta piti minusta ja osa oli kavereitakin.
Jos ei ole täysi mulk ku niin kavereita on aina vähintään muutama.Tyttäreni puheiden mukaan hänellä kyllä tuntuu olevan joitakin kavereita. Juttelee, että oltiin xx:n kanssa tänään ja yy:n kanssa sitä ja tätä. Yhden tytön kanssa ovat jopa aika paljon. Eikä häntä kiusata. Ehkä siitäkin syystä jotenkin yllättyi, että nämä, joiden kanssa alkaa, eivät noteeranneet häntä mitenkään kortilla. Niille parhaimmille (omasta mielestään) kavereille oli tehnyt kortit.
Ap
Hyvä että sentään itse muisti muita. Voisiko ajatella samoin kuin todennäköisesti hän joka jaksoi kirjoittaa kortin kaikille, että mukavaa on myös tehdä joku toinen iloiseksi ja turha ottaa itseensä, elleivät muut ole yhtä viitseliäitä.
No mutta tuossahan sitä oppii että elämässä ei mene ns. nallekarkit tasan. Nyt vaan kannustat yrittämään kovemmin.
Vierailija kirjoitti:
Tosi kurjaa. Mutta toisaalta taas myös hyvä, että opettaja näkee, että joku luokassa on yksin ja pystyy ehkä tukemaan kaverisuhteiden syntymistä.
Kokemuksesta voin sanoa että tällaista kuvaamaasi tilannetta ei tapahdu. :D Sama piina jatkuu vuodesta toiseen.
T: entinen kiusattu ja syrjitty
Vierailija kirjoitti:
Olen alkuopettaja ja omaan rankan koulukiusaamistaustan. En ollut koskaan suosittu, päinvastoin. Haukkumista, ulos sulkemista ja jopa fyysistä kiusaamista jatkui koko peruskoulun ajan. En saanut omina kouluaikoinani 80-90-luvuilla opettajien tukea omiin ongelmiini, mutta en syytä opettajia vaan aikaa, silloin kaikki oli raaempaa ja suoraviivaisempaa, eikä kiusaamisen pitkäaikaisia vaikutuksia tiedetty.
Tänä päivänä en tiedä yhtään kollegaa, joka suhtautuisi oppilaidensa kaveriasioihin tai kiusaamiseen samoin. Omat tuntosarveni ovat oman taustani vuoksi herkillä tämän asian suhteen, joten tarkkailen näitä juttuja luontaisesti.
Kaveritaidot ja koko luokan ryhmäyttäminen ovat yksiä tärkeimpiä juttuja erityisesti alkuopetuksessa ja alakoulussa ylipäätään. Huutosakit ovat todellakin pelkkää (hirveää) historiaa ja kiusaamiseen puututaan ihan varmasti aina, kun siitä saadaan tieto.
Se työ, mitä koulussa näiden asioiden eteen tehdään saattaa jäädä kodeissa näkemättä. Kaveritaitoja tuetaan monin keinoin, niin itseään tarkastelemalla kuin myös toisten kanssa toimimista opetellen. Molemmat palat kuuluvat kuvioon. Kiusaaminen on aina 100% väärin, mutta moni kiusaamiseksi tulkittu tilanne koostuu itse asiassa molemminpuolisista kaveritaitojen puutteista.
Kiusaaminen saattaa myös jäädä piiloon. Opettaja ei ole ajatustenlukija, ja vaikka itse olen näissä asioissa erityisen herkkä, en voi tietää mitä esim. välituntisin tapahtuu, jos asia kaikin keinoin minulta salataan.
Aloituksessa kuvattu julkinen korttien jako ei kuulosta hyvältä. Jos ope olisi tiennyt luokassa olevan kaveripulmaa, hän ei varmaankaan olisi toiminut noin. Mutta tiesikö ope? Jos taas luokassa on kaikki kunnossa, voi ystävänpäivää viettää ilman tiukkaa organisointia. Harva luokka toimii niin hyvin, mutta niitäkin varmasti on.
Meillä ystävänpäivän ohjelma oli oppilaskunnan hallituksen suunnittelemaa eli lasten käsialaa. Osa asioista onnistui, osa ei ehkä niinkään. Koko koulu kuitenkin toimi yhdessä saman teeman ympärillä. Kun, AP, olet opettajaan yhteydessä, ota huomioon, ettei hän ehkä itse ole voinut vaikuttaa päivän ohjelmaan, etenkin ilman tietoa jonkin oppilaan hankalasta tilanteesta. En millään voi uskoa, että kukaan tällä hetkellä koulussa oleva opettaja tahallaan aiheuttaa pahaa mieltä kenellekään.
Joka tapauksessa tsemppihaleja tyttärellesi! Koulutovereille syrjään jäämisestä on varmasti vaikeaa puhua, onneksi hän uskalsi kertoa siitä sinulle! Kerätkää yhdessä rohkeutta kertoa myös opelle ja tehkää se rakentavalla tavalla. Silloin teillä on parhaat mahdolliset eväät lähteä yhdessä tilannetta korjaamaan. <3
Kaikki eivät ole kaikkien kavereita, eivätkä tule koskaan olemaan. On olemassa ilkeyttä eikä pelkästään taitojen puutetta. Jos kiusaamista halutaan ehkäistä niin tosiasiat pitäisi tunnustaa.
Mielestäni on ihan kiva lähettää ystävänpäiväviestejä muutamille ystäville. Mutta koulussa lapset sydänkortit kaulassa kuulostaa ihan ystävänpäivän irvikuvalta.
Yhtä älytöntä kun tänään oman lapsen luokalla kun kaikki taas kauhoi samasta kulhosta karkkia, ei muuten mutta viikko sitten oli todettu kihomato tartuntoja, opettaja oikein muistutti hyvästä käsihygieniasta. Kiva, mutta oliskohan ihan omat herkut vaan riittänyt. Teki mieli valittaa, mutta en halua leimautua hankalaksi.