Mitä pelkäsit lapsena

Mummo pelotteli kaivoukolla, ettemme vahingossakaan olisi avanneet kaivon luukkua ja pudonneet sinne.

Pelattiin koulussa, kuka pelkää mustaa miestä. Nyt ymmärrän, että se oli harjoittelua tulevaisuutta varten.

Pelkäsin muumien sitä pakkasneitoa. Hhrh

Isääni ja isoveljeäni.

Vierailija kirjoitti:

Mummo pelotteli kaivoukolla, ettemme vahingossakaan olisi avanneet kaivon luukkua ja pudonneet sinne.

Täähän kuulostaa järkeenkäyvältä! 

Nykyäänkin ihmisiä katoaa ja putoilee vanhoihin kaivoihin. Niistä kun kukaan ei tiedä missä ne ovat ja puukannet ovat lahonneet senverta pahasti että metsään eksynyt saattaa vahingossa sinne pudota. 

Pelotti joskus kesäisin kun katsoi ikkunasta ja naapureiden asuntoihin "heijastui" aurinko ja näytti siltä kuin talossa palaa 😆

Hilarius hiirtä, en tiedä mikä siinä oli niin karmivaa

Hopeanuolen Akakabutoa

Lidlin vartijaa.

Naapurin miestä. Se oli tosi äkänen aina kaikille muille paitsi omalle lapsenlapselleen. Väitti kerran että osaa ampua ilotulitteita. Ei osannut ja koko naapurusto kipitti koteihinsa karkuun kun hänen ilotulitteensa lähtivätkin kaatumaan vaakasuoraan

Tulipaloa

Läheisen kuolemaa

Pimeää

Muumioita

Monia asioita. Olin arka ja jopa pelokas lapsi. Hiljattain törmäsin YouTubessa 1970-80-luvun The Muppet Show:n alkutunnukseen. Vieläkin tuli ahdistunut olo kun muistin miten pelkäsin sitä lapsena. Ne nuket olivat niin omituisen näköisiä, rääkyviä ja hallitsemattomasti liikkuvia. 

Pimeää kotia ja siellä luultavasti vaanivaa murhamiestä.

Vierailija kirjoitti:

Tulipaloa

Sama täällä, edelleenkin vaikken ole koskaan tulipalossa ollut enkä toivottavasti joudukaan koskaan kokemaan. Yksi syy miksi pelkään myös kerrostaloja. Niistä kun on paljon vaikeampi tulta pakoon päästä

Pelkäsin aina, että huomennakin saan  ruokaa vain vähän.

Isääni, monia miehiä. 

Pimeyttä

Valot sammutin illalla niin täytyi juosta sänkyyn mahdollisimman nopeasti ennenkuin mikälie pimeämörkö saa kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Isääni, monia miehiä. 

Sulla on monta isää?

Ydinpommeja. Näin historiankirjassa kuvia Hiroshiman uhreista joskus 6v ikäisenä, ja näin paljon painajaisia, että perheeni löytyi asunnosta tuollaisina käristyneinä ruumiina tyhjine silmäkuoppineen, ja mustuneine kylkiluineen. Sinänsä ihan aiheellinen pelko, koska todellinen uhka ja hirveää jälkeä ne tekevät.