Lue keskustelun säännöt.
Opettajat! Onko ihan pakko nöyryyttää oppilaita ystävänpäivänä?!
Taas oli lapsen luokassa järjestetty tempaus, jossa oppilaat saivat lähettää toisilleen ystävänpäiväkortteja. Ja jaettiin luokan edessä. Kotiin tulee surullinen tyttö, joka oli saanut tasan yhden kortin. Toiselta tytöltä, joka oli tehnyt kortin kaikille. Kertoi, että muut saivat paljon, hän sen yhden kortin.
Niin minkä takia tämä pitää järjestää luokassa? Miksi oppilaat eivät voi antaa korttejaan ihan itsenäisesti? ”No mutta kun ne haluaa” ei riitä syyksi. Miettikää vähän miltä ei-suosituista tuntuu!
Itse olin koulussa kiusattu ja meillä oli vuosia luokassa tällainen postilaatikko, johon sai laittaa viestejä muille oppilaille. Perjantaisin aina jaettiin viestit. Oli kyllä niin kiva aina aloittaa viikonloppu kun sai nimettömiä haukkumisviestejä. (Onneksi myös välillä viestejä parilta ystävältäkin)
Mutta voisitteko millään lopettaa tämän ystävänpäiväviestiperinteen? Varmasti joka luokalla on se oppilas, joka ei saa viestejä/kortteja ja katsoo sivusta kun muut iloitsevat omistaan. Voin kuulkaa kertoa, että tästä oppilaasta tuntuu todella pahalta.
Kommentit (399)
Miksei jokainen oppilas voisi tehdä yhden kortin ja sitten ne arvotaan siten että jokainen saa yhden ystävänpäiväkortin itselleen?
Muakin lapsena ahdisiti ystävänpäivä kun toiset sai kortteja läjäpäin ja itse vain muutaman jos hyvin kävi. Samoin joku vuosi oli sellainen salainen postilaatikko jonne sai kirjoittaa ystävällisiä asioita muista oppilaista, muistan miten en saanut yhtäkään viestiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tällaiset suosionosoitusleikit pitäisi kouluissa lopettaa. Tämä on kivaa vain niille, joilla on ystäviä ja suosiota. Pahnanpohjimmaisille tämä on kipeä muistutus omasta paikasta ja häpeä kun ei keneltäkään tule korttia tai sydämiä.
Omilta kouluajoilta muistan urheilujoukkueiden muodostamisen liikuntatunneilla. Joukkueen vetäjät valitsivat vuoron perään jäsenen joukkueeseensa. Lopulta oli jäljellä enää kaksi, joista olin toinen. Meidät vaan käskettiin menemään jompaan kumpaan joukkueeseen, koska kumpaankaan ei olisi haluttu. Kannusti pysymään erossa joukkueurheilusta.
Meilläkin oli tämä käytäntö. Lopuksi tapeltiin siitä kumpi joukkue joutuu ottamaan mut omaansa, meinasi itku aina tulla. Vihasin liikuntatunteja!
Opettajat itse ovat pahimpia kiusaajia, joko itse kiusaamalla tai sallimalla muiden suorittaman kiusaamisen. Paskiaiset.
Typerä ystävänpäiväpaska on amerikoista tullut vieraslaji, jolla vain kannustetaan ostamaan ja myymään hevon paskan rihkamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy miksi lähdin itse opettajaksi on juuri se, että haluan säästää edes muutaman ihmisen näiltä nöyryytysleikeiltä. Itse kun olin aikoinaan koulussa se kiusattu ja tiedän, miltä se tuntuu. Tuo on ihan totta mitä aiemmin sanottiin, että opetusalalle lähtee liikaa niitä ns. kympin tyttöjä, joiden elämä on aina ollut ruusunpunaista ja pumpulista, eikä osata asettua niiden huonompiosaisten lasten saappaisiin.
Omassa koulussani ne luokan kympin tytöt osallistuivat myös kiusaamiseen, mutta sen verran hienovaraisemmin ettei sitä heti päällepäin huomannut. Toki sitten opettajien edessä oltiin kovaan ääneen huolissaan kiusaamisesta ja luokkahengestä.
Näistä kympin kiusaajatytöistä tuli niitä kiusaavia opettajattaria, jotka suvaitsevina eivät suvaitse openhuoneessa kuin punavihermantraa: ilmastonmuutos, rasssismi, ilmastonmuutos, rasssismi ... loputtomiin. Olen ilmaissut klaajempia näköaloja ja tullut savustetuksi naiskoulusta ulos. Terveisin Teihin Kyrpiintynyt Miesope.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettajat itse ovat pahimpia kiusaajia, joko itse kiusaamalla tai sallimalla muiden suorittaman kiusaamisen. Paskiaiset.
Kyllä. Ja erityisesti opettajat sulkevat silmänsä kunniakansalaisten valkoihoisiin suomalaislapsiin kohdistamasta terrorista. Saatana vaatteetkin viedään päältä ja opettajat vaan myhäilevät muina mieheinä seinille katsellen.
Vierailija kirjoitti:
Miksei jokainen oppilas voisi tehdä yhden kortin ja sitten ne arvotaan siten että jokainen saa yhden ystävänpäiväkortin itselleen?
Muakin lapsena ahdisiti ystävänpäivä kun toiset sai kortteja läjäpäin ja itse vain muutaman jos hyvin kävi. Samoin joku vuosi oli sellainen salainen postilaatikko jonne sai kirjoittaa ystävällisiä asioita muista oppilaista, muistan miten en saanut yhtäkään viestiä.
Meillä yläasteella kerättiin halauksia korttiin... siellä sitten silloiset perseennuolija-kiusaajat tottakai kävi halailemassa kaikkia koska piti saada eniten nimiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy miksi lähdin itse opettajaksi on juuri se, että haluan säästää edes muutaman ihmisen näiltä nöyryytysleikeiltä. Itse kun olin aikoinaan koulussa se kiusattu ja tiedän, miltä se tuntuu. Tuo on ihan totta mitä aiemmin sanottiin, että opetusalalle lähtee liikaa niitä ns. kympin tyttöjä, joiden elämä on aina ollut ruusunpunaista ja pumpulista, eikä osata asettua niiden huonompiosaisten lasten saappaisiin.
Omassa koulussani ne luokan kympin tytöt osallistuivat myös kiusaamiseen, mutta sen verran hienovaraisemmin ettei sitä heti päällepäin huomannut. Toki sitten opettajien edessä oltiin kovaan ääneen huolissaan kiusaamisesta ja luokkahengestä.
Näistä kympin kiusaajatytöistä tuli niitä kiusaavia opettajattaria, jotka suvaitsevina eivät suvaitse openhuoneessa kuin punavihermant
Amen!
Vierailija kirjoitti:
Opettajat itse ovat pahimpia kiusaajia, joko itse kiusaamalla tai sallimalla muiden suorittaman kiusaamisen. Paskiaiset.
Itse olen ope mutta kiistän osittain äskeisen. Samalla myönnän, että naisopettajissa on melkoinen määrä juuri hienonhienoja taitokiusaajia, jotka naamioivat sen taitoniekkoina hmmm ... taitavasti. Jopa psykopaatteja, narsisteja ja muita luonnevikaisia. Taitavia, taitavia ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä on ollut jo ainakin siitä asti, kun oma lapseni oli ala-asteella. Nyt jo täysi-ikäinen. Isoihin sydämiin kerättiin nimiä ja tietenkin ujoimmat eivät saaneet kuin pari nimmaria ja toisilla ei meinannut kortti riittää. Niitä sitten pidettiin kaulassa koko päivän ja kilpailtiin, kellä eniten ystäviä.
Joo, oli kiva kävellä koko päivä sen tyhjän sydämen kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei jokainen oppilas voisi tehdä yhden kortin ja sitten ne arvotaan siten että jokainen saa yhden ystävänpäiväkortin itselleen?
Muakin lapsena ahdisiti ystävänpäivä kun toiset sai kortteja läjäpäin ja itse vain muutaman jos hyvin kävi. Samoin joku vuosi oli sellainen salainen postilaatikko jonne sai kirjoittaa ystävällisiä asioita muista oppilaista, muistan miten en saanut yhtäkään viestiä.
Meillä yläasteella kerättiin halauksia korttiin... siellä sitten silloiset perseennuolija-kiusaajat tottakai kävi halailemassa kaikkia koska piti saada eniten nimiä...
Jotenkin tuntuu tutulta näkymältä Yhteiskunta ... eiii eeiii voi olla ...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut oman koulun aikaan tämän kaltaista. Ja oikeasti ihan typerä asia koko ystävänpäivä, joka on kopio Yhdysvalloista niinkuin myös se Halloween päivä. Se tarkoittaa vain lisää rahaa kaupan aloille. Eihän kukaan enää ota huomioon niitä yksinäisiä ja kiusattua ja jopa syytetään heitä tästä. Todella surkeaa toimintaa opettajalta.
Meillä (lapsi vm -01) opettaja LUKI ääneen koenumerot.
Aina kun joku (hikari? lellikki?) niitä pyysi ja aina pyysi.
Lisäksi aina välillä jotain (muka) huvittavia koevastauksia, ääneen nekin.
Todella järkyttävää. Oli oman lapseni numerot mitä hyvänsä olleet (keskitasoa jne).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut oman koulun aikaan tämän kaltaista. Ja oikeasti ihan typerä asia koko ystävänpäivä, joka on kopio Yhdysvalloista niinkuin myös se Halloween päivä. Se tarkoittaa vain lisää rahaa kaupan aloille. Eihän kukaan enää ota huomioon niitä yksinäisiä ja kiusattua ja jopa syytetään heitä tästä. Todella surkeaa toimintaa opettajalta.
On todella. Vaihda alaa, kasvata itseäsi!
Vierailija kirjoitti:
No omassa luokassani jokainen teki yhden ystävänpäiväkortin ja minä arvoin saajat. Jokainen sai siis yhden kortin. Muut kortit pyysin jakamaan omalla ajalla.
t. ope
Smart!
Joo ja eräs naisopettaja aina irvaili kevätjuhlassa ja joulujuhlassa, miten lapset osaa NYT käyttäytyä, harmi ettei muulloin ja katseli vanhempia nenän varttaan pitkin. Juhlassa pitää alkaa puukottamaan selkään ja pilata se kaikilta.
Hänen äänensä kuului aina käytävälle asti, kun huusi ja meltsusi ja kirkui oppilailleen, mitään kuria ei osannut pitää. (Ja miksi tätä pääsin kuulemaan? Koska moninaisista sairaudellisista syistä jouduin siellä ramppaamaan. Ja se oli sitten ihan sama mitä luokkaa opetti. Vuodesta toiseen huutoa.
Samainen opettaja myös teki koko koulusta LaSut kun kaupunkiin saatiin uusi sosiaalipuolen johtaja. Ja syy LaSuille oli se kun lapset puhuivat (eivät pelanneet, puhuivat) K16 PS-peleistä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä (lapsi vm -01) opettaja LUKI ääneen koenumerot.
Aina kun joku (hikari? lellikki?) niitä pyysi ja aina pyysi.Lisäksi aina välillä jotain (muka) huvittavia koevastauksia, ääneen nekin.
Todella järkyttävää. Oli oman lapseni numerot mitä hyvänsä olleet (keskitasoa jne).
Mä olin kympin tyttö, ja inhosin, kun hyvät tulokset aina kerrottiin luokan edessä, koska mua aina kiusattiin niistä jälkeenpäin. Toihan on astetta reilumpaa, että kerrotaan edes kaikki koenumerot. Voidaan sitten naureskella myös joidenkin tyhmyydelle/laiskuudelle.
Mun ystävyydet koki kovia, kun olin teini-iässä. Siihen asti olin ollut ihan normaali lapsi, jolla oli paljon kivoja kavereita. Mutta teini-iässä mun paras kaveri retkahti päihteisiin oikein kunnolla. Siitä tytöstä tuli hyvin nopeasti spurgu. Kävi esim. pummimassa mun vanhemmilta rahaa viinapulloon, muutti asumaan alkkisten puutaloon, hävisi koulusta jne. Mä menin aivan lukkoon, koska en voinut hyväksyä hänen valintojaan, meillä ei ollut enää yhtään mitään yhteistä kun en halunnut mennä mukaan ryyppyporukoihin. Siis kävinhän mäkin discoissa ja join joskus jotakin, mutta en alkoholisoituneella tavalla, vaan vain kokeilin kuten norminuoret. Menetin paitsi parhaan ystäväni, myös koko ystävyyden konseptin. Miten sä voit enää luottaa kehenkään, jos ihminen, jonka sä tunnet hyvin ja jonka kanssa olette puuhailleet vuosia vaikka mitä, onkin yhtäkkiä jotain ihan muuta ja täysin yllärinä epäluotettavin ihminen maailmassa?
Musta tuli hyvin yksinäinen ihminen tuon jälkeen. En pysty tutustumaan kehenkään kuin pinnallisesti, koska se elävältä menettämisen pelko on niin suuri, turvattomuus. Ja ollaan muiden entisten koulukavereiden kanssa nopeasti vaan parilla sanalla sivulauseessa käyty välillä läpi mun lapsuudenystävän surullista kohtaloa, on huonossa jamassa edelleen, mutta hengissä. Kukaan ei pidä siihen yhteyttä. Se on niin kauhea asia, ettei siitä pystytä puhumaan kunnolla. Ja joskus tuntuu siltä, että muut odotti, että mä olisin tehnyt jotain, pelastanut mun ystävän alkoholismilta. Mutta miten tavallisen perheen lapsi olisi pystynyt auttamaan alkoholistia, kun edes sen sossuäiti ei siihen pystynyt?
Omassa koulussani ne luokan kympin tytöt osallistuivat myös kiusaamiseen, mutta sen verran hienovaraisemmin ettei sitä heti päällepäin huomannut. Toki sitten opettajien edessä oltiin kovaan ääneen huolissaan kiusaamisesta ja luokkahengestä.