Olen lapsesta asti tuntenut ns. pimeyden sisälläni
Nyt tulee ehkä outoa tekstiä, mutta olen lapsesta asti tuntenut olevani jotenkin erikoinen, pahalla tavalla. Minussa on siis asunut jonkinlainen pimeys aina. Olen koittanut pysyä hyvällä tiellä, olen taistellut hampaat irvessä tätä pimeyttä vastaan ja koittanut olla uskovainen (kristinusko, islam, ateismi koettu). Tästä ei vain tule mitään. Jokin paha voima pidättää minua rukoilemasta ja tunnen vihaa, epätoivoa ja ahdistusta kaikkea kohtaan. En tunne onnellisuutta, hyvin vähän empatiaa, minua ei kiinnosta yhtikäs mikään.
Diagnosoitu masennus, tunne-elämän epävakaisuus, pakko-oireinen häiriö ja estynyt persoonallisuus. Lääkkeet, eivätkä juttelut psyk.sairaanhoitajien kanssa tuota tulosta.
Vihaa tunnen erityisesti uskovia kohtaan. Ehkä jopa katkeruutta, etten itse pysty hyvyyteen ja hurskauteen. Tunnen yhteenkuuluvuutta Saatanaan/Luciferiin/Iblikseen, miksi ikinä häntä kutsutaan. Ihan kuin olisin hänen jälkeläisensä. Niin paha olo mulla on.
Täytyykö mun vain hyväksyä tämä pimeys sisälleni?
Tulenko palamaan Helvetissä? Luultavasti.
N26
Kommentit (310)
Vierailija kirjoitti:
EHTOOLLISESTA
Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion. (1. Kor. 11:28–29)
Tästä tuli mieleen, että millaisten tyyppien kanssa ap on oikein ollut tekemisissä, kun hän on joskus yrittänyt väkisin rukoilla? Eihän ihminen voi mitään väkisin rukoilla, se joko tulee sydämestä tai ei tule. Sitä joko toivoo uskomiseen asti, tai ei toivo. Ei usko ole mikään itseisarvo!
Sinun täytyy voittaa pahuus. Valitse hyvyys ja etsi oikeaa rakkautta.
:) Vanha riitti aikojen alusta :) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaaminen tai jatkuva riivaaminen voi aiheuttaa ihmisessä muutoksia.
Mehän tiedämme miten pahoiksi kiusatut yleensä voivat muuttua.
Siksi kiusaamista pitäisi välttää, koska siinä kutsutaan henkivaltoja viattoman sisälle. Tällöin viaton voi muuttua "joksikin".
Monissa kristillisissäkin piireissä saatetaan syrjiä ja syyllistyä tähän ikivanhaan pakanalliseen riittiin, jossa toiseen siirretään pahaa. Taustalla voi olla ihan yksinkertaista ylemmyyttä ja halveksuntaa esimerkiksi jotain kuvia, tatuointeja kohtaan. Tai vääränlainen pukeutuminen, tupakointi, lihavuus, aina löydetään syy siirtää pahaa yhteen kohteeseen. Tämä on yhteisölle elintärkeä rituaali ja on aina aikojen alusta ollut mukana ihmiskunnan historiassa.
Kun henkilöön on siirretty tarpeeksi pahaa ja tämän selkäranka tavallaan katkeaa lopullisesti, on muutos valmis.
Yhteisö saa olla rauhassa pahalta hetken verran. Tietenkin kiusattu pitää hyljätä ja karkoittaa yhteisöstä, koska on paha.
Siirtää paha? Onko siirtäminen joku kollektiivinen neuroosi?
Vierailija kirjoitti:
Sinun täytyy voittaa pahuus. Valitse hyvyys ja etsi oikeaa rakkautta.
Ei ole mitään pahuutta, joka pitäisi voittaa. On vain hyvyys ja sen puute.
Ap, lue Spinozan filosofiaa!
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuo sama. Eräänlainen riivaaja sisällä joka pakotti minut tekemään itseänikin vastaan ja satuttamaan itseäni ja muita koko elämäni ajan. Se lähti pois kehostani aikamoisella voimalla ja silmäni aukesivat sillä hetkellä ja näin vihdoin kunnolla.
Nyt vuosia lähdön jälkeen sanoisin riivaajasta ja tilaa sen jälkeen mikä tuli, ilmiöksi, jota kutsuisin uskonnon uhriksi joutumiseksi. Kun ihminen aivopestään koko ikänsä uskonnon kautta tekemään itseään vastaan, se erkaantuu itsestään ja olemuksestaan. Ristiriita on niin suuri, että ihminen luulee taistelevansa demoniensa kanssa.
Oikeasti tämä tunne tulee ristiriidasta missä uskonto kieltää sinulta ihmisyyden ja hyvän olon tunteen, onnellisuuden itsestäsi. Pimeys sisälläsi on syvä suru siitä, kun joudut kieltämään itsesi täysin ja uskonto on luokitellut sinut syntyjuuriasi myöten pahaksi. Se paha olet sinä, joka ei saa ikinä syntyä koska olet uskonnon silmissä paha. Sinulla on synnytyskipuja koska sinä haluat syntyä ja se tuntuu paineena, masennuksena ja ahdistuksena.
Tiedoksi. Sinä olet tavallinen ihminen, et ole paha, et kanna mitään pahuutta. Jos olisit paha niin et tuntisi mitään tuskaa siitä, että olisit paha. Tunnet tuskaa koska sinä olet hyvä, mutta sinut on kielletty.
Ja se saatana on ihan ok. kaveri. Se on valontuoja. Sen tehtävä on tuoda tieto ihmisille että toisin kuin Jumala sanoo, niin ihminen voi vaikuttaa ja ihmisellä on oikeus tavoitella itselleen hyvää. Jumalahan haluaa vain jonkun palvomaan itseään, mutta sitä ei kiinnosta palvojansa vointi. Saatana taas on ihan pro ihminen eikä vaadi mitään palvontaa itselleen. Se joka häntä palvoo tekee sen halustaan, ei siksi, että olisi pakko.
Nämä kaikki on satuolentoja, joten ihan miten vain etenet pois masennuksesta, on se satuolennot tai rankka realismi, niin anna sen tehdä töitä sinussa ja älä pelkää. Sinä olet ihan hyvä ihminen, eikä sekään oikeastaan ole nykymaailmassa tärkeää kun suurin osa ihmisistä on täysiä ku-si-päit-ä
Hyvä kirjoitus. Tässä näkee, että vain ihmiset joilla on omakohtaista kokemusta pahasta, pystyvät eläytymään ap:n tilanteeseen.
Voiman pimeä puoli, lopeta vastaan taistelu anna mielihalujesi viedä.
Olet varmasti hyvä sängyssä? Vai pitäisikö sanoa, paha.
Käytä nyt hyvänen aika ne mielenterveysammattilaisten tapaamiset hyödyksi. Jos et saa suutasi tapaamisessa auki, kirjoita vaikka paperille kokemuksesi ja tuntemuksesi. Vain annetusta hoidosta on apua.
EHTOOLLISESTA
ja kirkko opettaa että sinun pitää olla käynyt rippikoulu, niin olet saanut opetusta ja periaatteessa ymmärrät mitä teet
tuli vastuuton olo koska se ei ole mikä tahansa ateria, mutta Jeesus itse asetti sen
Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti ja mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: 'Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni.' Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: 'Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.'
Lapset traumatisoituvat, kun heidän luonnolliset halunsa kielletään. Ei siinä voi aikuisiällä auttaa hoitaja, jolla ei syvällistä tuntemusta persoonallisuuspsykologiasta tai omaa, rakentavaakin kokemusta. Lääkkeet eivät traumaa pyyhi. Eikä väkinäinen uskonto, jolla asetat itsesi alempiarvoiseen asemaan, "ellet ole riittävän hyvä uskova". Ei uskonnon tarkoitus ole nöyryyttää! Tai no, en tiedä tästä luterilaisesta ... täällähän kirkot on massiivisia, jotta ihminen pysyisi pienenä... vähän niin kuin Saksassa. Se maa, jossa myös naz eja eleli.
Vierailija kirjoitti:
Käytä nyt hyvänen aika ne mielenterveysammattilaisten tapaamiset hyödyksi. Jos et saa suutasi tapaamisessa auki, kirjoita vaikka paperille kokemuksesi ja tuntemuksesi. Vain annetusta hoidosta on apua.
EI. Neuvot ap:tä sotkemaan asiansa entisestään. Hänen on nyt aika aikuistua, pärjätä "pahansa" kanssa yksin. Pahaa on vain se, että hän estelee todellista minäänsä, kuten hänelle kai pienenäkin tehtiin. Mutta nyt hän on vastuussa.
Hurjaa että ap:n avaus sai pimeyden puolelle vetäjät liikkeelle. Kyllä ap taitaa itse ymmärtää Jumalan ja saatanan eron. Selkeästi taistelu ap:n sielusta alkoi heti.
Mielenkiintoinen aihe. Itse en ole kokenut mitään jumaluutta, mutta hyvin vahvaa sisäistä kamppailua valon ja pimeän voiman kanssa. Vaikka elokuva muuten on kökkö, niin niin Anakin Skywalker-mainen olo on monesti kun pää puntaroi ratkaisuja. Valo on silti tuntunut yleensä lopulta vahvemmalta, mutta eihän tuota tiedä hullukaan, vaikka joskus luiskahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Siirtää paha? Onko siirtäminen joku kollektiivinen neuroosi?
Mikä se tunne tai asia on, kun pitää muille vittuilla ja käydä joukolla jonkun kimppuun.
Mikä se tunne on ja mistä se tulee, kun tuntee ylemmyyttä tatuoitua ihmistä kohtaan ja tupakoivaa kohtaan?
Tai jos joku on pukeutunut tietyllä tapaa, niin mikä se tunne on ja miksi siitä pitää provosoitua. Asiaa ei kyllä voi sivuuttaakaan. Ajatus tuli mieleen ja kertoo sinulle pahuudesta. Paha kävi jo sisälläsi.
Tällöin henkilön defenssit toimivat siten että hän syyttää pukeutumisesta tai mistä tahansa ja yrittää siirtää tunteitaan toiseen.
Reaktio saattaa olla vain ärsyyntyminen ja pieni vihan leimahdus.
Mutta mikä saa nuoret joukolla loitsimaan jonkun "valitun" hermoromahduksen partaalle ja sitten lopulta eristämään tämän yhteisöstä.
Ei heidän toimintatapa ole täysin itse päätettävissä. Joku saa heidät tuntemaan ylemmyyttä vasemmistolaista, yhtäriä tai isätöntä lasta kohtaan.
He oikeuttavat tekonsa ja kiusatusta tulee eräänlainen veriuhri, eräänlainen kristus, mutta pahimmillaan tämä karkoitetaan pois, eikä hän enää ikinä löydä itselleen uutta yhteisöä.
R. DITCHFIELD mielestäni kirjoitti hienon runon joskus 1800-luvulla sanomalehteen jonka nimeä en nyt saa kuvamuistista siirrettyä tänne. Olen kuitenkin jo rakentanut aseman tälle ja se löytynee melko helposti.
Vierailija kirjoitti:
Hurjaa että ap:n avaus sai pimeyden puolelle vetäjät liikkeelle. Kyllä ap taitaa itse ymmärtää Jumalan ja saatanan eron. Selkeästi taistelu ap:n sielusta alkoi heti.
Sinunkin on hyvä miettiä tarkkaan tuntemuksiasi.
On aika merkittävää se että milloin ihminen on siinä VALLASSA kun hän voi sanoa suorilta käsiltä mikä on hyvää ja mikä pahaa.
Sellaisen ihmisen täytyy olla ennustaja tai näkijä.
Oletko sellainen että tiedät 100% mikä on 100% hyvää ja mikä on 100% pahaa.
Mihin ryhmään itse itsesi rajaat :)
Aivan niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Taisi pari kysyä, miten kotonani on suhtauduttu uskontoon. Vanhempani kuuluvat kirkkoon, mutta ovat lähinnä ateisteja. Perheessäni ei ole koskaan rukoiltu, puhuttu Jeesuksesta tai Jumalasta sanaakaan. Ainoat kosketukseni lapsena uskontoon ovat olleet koulun uskontotunnit ja kevätjuhlat kirkossa.
Isäni on alkoholisti ja pelkäsin häntä lapsena ja nuorena. Vanhempani riitelivät paljon tuon alkoholismin vuoksi ja muistan, kuinka tärisin aina, kun vanhempani tappelivat. Isäni ei oikein osoittanut rakkautta minulle koskaan, ei sanonut rakastavansa minua, mutta kritisoi ja ilkeili senkin edestä. En tuntenut turvaa, masennuin ja sairastuin pakko-oireiseen häiriöön noin 6-vuotiaana. Oireet pahenivat teini-iässä, sain lääkityksen pakko-oireisiin ja löysin uskonnon.
Tämän jälkeen ensimmäinen parisuhteeni oli väkivaltainen. Mies pahoinpiteli minua lähes päivittäin. Oli kertoja, kun pissasin housuun pelosta ja olin niin mustelmilla ja haavoilla (mies ruoski minua johdoilla), etten pystynyt kävelemään.Kun pääsin pois tuosta suhteesta, meni aikaa että pääsin jaloilleni. Jatkoin uskovaisuutta (olin siirtynyt kristinuskosta islamiin), mutta vähitellen pimeyden tunne alkoi taas hiipiä ja ottaa valtaa minusta.
Hylkäsin rukoilun ja kaikki uskovaiset ystävät ja keskityin opiskeluun, töihin ja löysin alkoholin.
Ryyppäsin vuoden verran joka viikonloppu, kunnes sairastuin ja vähensin alkoholin kulutusta reilusti.Eristäydyin ihmisistä (vaikkakin käyn töissä), masennuin ja rupesin vihaamaan kaikkea. Aloin kokea entistä enemmän epätodellisuuden tunnetta, näin mustan hahmon, Saatana vieraili unissani, peilistä katsoi outo ihminen, en minä.
Lääkityksiä muutettiin, kävin juttelemassa psyk.sairaanhoitajan kanssa, mutta lähinnä tämä ko. sairaanhoitaja aiheuttaa minussa ärsyyntymistä. Hän ei tajua tilannettani, eikä minua.
Tekisin itsemurhan ellen uskoisi joutuvani Helvettiin.
Niin ja olen aina tuntenut kaikkeen pahaan ns. yhteenkuuluvuutta. Jo lapsena lempilukemista olivat kirjat vampyyreistä. Olen lukenut okkultismista, saatanasta ja paholaisista, koska nämä ovat olleet mielenkiintoisia asioita ja koska olen tuntenut vetoa pimeyteen aina. En kuitenkaan halua ihannoida Saatanaa tai antaa hänelle periksi.
Nyt on taass niin sekavaa tekstiä, anteeksi. En ole nukkunut moneen yöhön kunnolla ja kaikki tuntuu sumealta.
Kirjoitin aikaisemmin, että epäilen kyseessä olevan epävakaa persoonallisuus. Tämän perusteella olen siitä melko varma. Turvaton lapsuus tekee rikkonaisia ihmisiä.
Siinä että ihannoi pimeyden estetiikkaa, tai mystiikkaa, ei ole mitään väärää, niin kauan kun ei tietoisesti tahdo tehdä eikä tee pahaa muille. Sillä ei ole mitään tekemistä varsinaisen pahuuden kanssa. On paljon ihmisiä, jotka esiintyvät "valon" tuojina: saarnaajia, kulttijohtajia, näkijöitä jne. jotka ovat puhtaasti sadistisia, vallanhimoisia, pahoja ihmisiä, joiden tavoite on hyväksikäyttää ja hallita muita. Ei kannata ajatella, että elämä olisi niin mustavalkoista, tai yksioikoista mitä hengellisissä piireissä opetetaan. Pimeys ei ole sama asia kuin pahuus. Sisäinen tyhjyys ei myöskään ole sama asia kuin pahuus.
Parasta nyt olisi koittaa rauhoittua, nukkua hyvin muutama yö ja sitten miettiä mikä on paras kanava hakea apua. Unohda nyt ainakin hetkeksi kaikki jutut paholaisista, hengistä ja enkeleistä. Voit palata niihin myöhemmin kun voit itse henkisesti paremmin, jos niin haluavasi tehdä. Omalla mielenterveydellä ei kannata leikkiä.
Minulla on siis diagnoosina tuo tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö. Sitäkö meinasit? Toivottavasti en joudu psykoosiin. Tuntuu, että teen ja sanon asioita joita en haluaisi. Kuin jokin kontrolloisi minua. Pelottaa mennä töihin huomenna
Ap
Nyt kun näet tämän ap, lausu Isä meidän-rukous ääneen:
Isä meidän, joka olet taivaassa, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hurjaa että ap:n avaus sai pimeyden puolelle vetäjät liikkeelle. Kyllä ap taitaa itse ymmärtää Jumalan ja saatanan eron. Selkeästi taistelu ap:n sielusta alkoi heti.
Sinunkin on hyvä miettiä tarkkaan tuntemuksiasi.
On aika merkittävää se että milloin ihminen on siinä VALLASSA kun hän voi sanoa suorilta käsiltä mikä on hyvää ja mikä pahaa.
Sellaisen ihmisen täytyy olla ennustaja tai näkijä.
Oletko sellainen että tiedät 100% mikä on 100% hyvää ja mikä on 100% pahaa.
Mihin ryhmään itse itsesi rajaat :)
Aivan niin.
Henkien erottamisen armolahja on itseasiassa olemassa. Jumalalla on valta.
Monissa kristillisissäkin piireissä saatetaan syrjiä ja syyllistyä tähän ikivanhaan pakanalliseen riittiin, jossa toiseen siirretään pahaa. Taustalla voi olla ihan yksinkertaista ylemmyyttä ja halveksuntaa esimerkiksi jotain kuvia, tatuointeja kohtaan. Tai vääränlainen pukeutuminen, tupakointi, lihavuus, aina löydetään syy siirtää pahaa yhteen kohteeseen. Tämä on yhteisölle elintärkeä rituaali ja on aina aikojen alusta ollut mukana ihmiskunnan historiassa.
Kun henkilöön on siirretty tarpeeksi pahaa ja tämän selkäranka tavallaan katkeaa lopullisesti, on muutos valmis.
Yhteisö saa olla rauhassa pahalta hetken verran. Tietenkin kiusattu pitää hyljätä ja karkoittaa yhteisöstä, koska on paha.