Olen lapsesta asti tuntenut ns. pimeyden sisälläni

Ap, pyydä manaajalta apua? En kyllä tiedä, miten helposti heitä löytää. Mielestäni tilanteessasi kannattaisi kokeilla kaikkea, tuskin siitä haittaakaan on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pimeydessä ole mitään pahaa. Luciferhän on "valon kantaja". Valon vastavoima on pimeys ja molempia tarvitaan. Etsi pimeydestä se voimasi ja ilosi, ei se tarkoita pahojen asioiden tekemistä. Koet olevasi paha, koska kristillinen yhteiskunta on aina sanonut pimeyden olevan pahasta. Se juontaa heidän omiin pelkoihinsa erilaisuutta kohtaan.

Maailma on täynnä pimeyden ja kuun lapsia, niinkuin se on täynnä valon ja auringon lapsia. Suurin osa on tältä väliltä. Etsi rohkeasti oma polkusi ja kuuntele vaistosi, sillä se on oikeassa.

Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta.”

Tuo on vain yksi tie ja totuus monen muun tien ja totuuden joukossa. Ja tuon pakkotuputtaminen sellaiselle, joka ei sitä omakseen koe aiheuttaa suurta tuskaa ja pahoinvointia.

Suosittelen ap:lle lämpimästi esoteriaan tutustumista, sieltä löytyy paljon toisenlaista ajatusmallia ja näin laajentaa omaa näkökulmaa asioihin. Kaikki on yksi, yksi on kaikki. Hyväkin muuttuu pahaksi ja paha hyväksi, kun asiat ovat epätasapainossa.

Eikö maailmaa voi rakastaa tapattamatta omaa lastaan?

"Nuo jutut on kuultu jo Raamatun aikaan.

1.Piet 2:12

"Eläkää moitteettomasti pakanoiden keskellä, jotta he teitä pahantekijöiksi panetellessaan havaitsisivatkin hyvät tekonne ja ylistäisivät Jumalaa sinä päivänä, jona hän kohtaa heidät.""

Noin puhuu vain kunnon marttyyri-uskovainen. Eikä ole mitenkään yllättävää että yrität kieltää omat henkilökohtaiset kokemukseni. Se kas kun edustaa teille juuri sitä lähimmäisenrakkautta. Toisten vähättely ja todellisten asioiden kieltäminen.

On varmaan väsyttävää olla noin täynnä vihaa."

Miten vain. Mikä vain saa sinut uskomaan olevasi oikeassa.

Nykykristinuskolla ei ole valitettavasti enää mitään tekemistä alkukristinuskon kanssa, jonka Jeesus perusti. Se on aikojen saatossa vääristynyt, jonka takia sen vastavoimaksi on muodostunut esoteria. Satanistilla ei ole mitään pahaa sanottavaa Jeesuksesta, vaikka kristinuskosta ja kristityistä on sitten sitäkin enemmän. Ja minä ymmärrän heitä mainiosti. Kaikki kumpuaa rakkaudesta, mutta sitä ei vain nykyään ymmärretä, mitä se tarkoittaa. Suurin osa kristityistä luulee, että on rakkautta hakata Raamatulla päähän ja toistella sieltä irrallisia sitaatteja ymmärtämättä kokonaisuutta. Ja siihen kokonaisuuteen kuuluu paljon muutakin, kuin yksi koottu teos.

Miksi musta tuntuu, ettei ap ole ainoa harhainen tässä ketjussa? Mielenterveysongelmat ja hengellisyys on harvoin hyvä yhdistelmä. Ap, googlaa epävakaa persoonallisuus, hakeudu siihen erikoistuneelle terapeutille ja lakkaa ruokkimasta negatiivisia uskomuksia ja tunnetiloja itsestäsi. Lapsen aivot eivät ole kehittyneet loppuun asti, se että lapsena on tuntunut joltain ei tarkoita yhtään mitään. Ole armollinen itseäsi kohtaan, harjoita rakkautta ja myötätuntoa itseäsi kohtaan. Se usein auttaa myös karkoittamaan "demonit".

Hyvä quote aiheeseen liittyen:

Anthony Hopkins kirjoitti:

I think the healthy way to live is to make friends with the beast inside oneself, and that means not the beast but the shadow. The dark side of one's nature. Have fun with it and you know, is to accept everything about ourselves.

Käy jollakin sellaisella näkijällä, joka pystyy kommunikoimaan sun henkioppaiden kanssa ja kertomaan sun entisistä elämistä. Esim. Marjut Moisala Oulussa. Mieti etukäteen, mitä kaikkea haluat kysyä ja esitä kysymykset rohkeasti. Siten saat vastauksia. En tiedä hyviä näkijöitä muista kaupungeista. Tule kertomaan tänne sitten kun olet käynyt näkijällä :)

Lue Lorna Byrnen kirjat Enkeleitä hiuksissani ja sen jatko-osa Portaat taivaaseen. Niissä kerrotaan jotain myös paholaisesta. Mielenkiinnolla kuulisin, mitä ajattelet näistä kirjoista.

Jompikumpi vanhemmistasi on persoonallisuushäiriöinen, joko narsisti tai epävakaa jolla on voimakkaita narsistisia piirteitä. Tuollainen lapsesta asti kestänyt epämääräinen pahuuden tunne johtuu siitä miten narsisti peilaa omia piilotettuja tunteitaan lapsiinsa, ja nämä sisäistävät ne osaksi itseään. Aiheesta löytyy ihan kirjallisuutta.

Hyvä kirjoitus, ap. Uskon tietäväni, mistä on kyse: sinun on annettu vauvana itkeä liikaa, ei autettu kovassa hädässä, ja tilanne meni yli. Pääsit "Saatanan puolelle", vaikka et olisi halunnut. Huolenpidon puute oli ihan kirjaimellisesti kuin emotionaalinen rai$kaus. Koska se tapahtui vauvana, se on pysyvää, KUNNES alat määrätietoisesti käyttää jokaisen pienenkin tilaisuuden parempaan mieleen - omilla ehdoillasi. Voi mennä vuosiakin, mutta se tapahtuu, ja alat pikku hiljaa tuntea onnea spontaanisti.

Suosittelisin joogaa. Tämän jälkeen kantsii googlata human design jos englanninkieli sujuu tavanomaista paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Käy jollakin sellaisella näkijällä, joka pystyy kommunikoimaan sun henkioppaiden kanssa ja kertomaan sun entisistä elämistä. Esim. Marjut Moisala Oulussa. Mieti etukäteen, mitä kaikkea haluat kysyä ja esitä kysymykset rohkeasti. Siten saat vastauksia. En tiedä hyviä näkijöitä muista kaupungeista. Tule kertomaan tänne sitten kun olet käynyt näkijällä :)

Lue Lorna Byrnen kirjat Enkeleitä hiuksissani ja sen jatko-osa Portaat taivaaseen. Niissä kerrotaan jotain myös paholaisesta. Mielenkiinnolla kuulisin, mitä ajattelet näistä kirjoista.

Älä ainakaan tee tätä. Tässä tilanteessa "näkijöiden" sun muiden puoleen kääntyminen on mielenterveydellä leikkimistä ja riski huijatuksi tulemisesta on valtava. Älä myöskään ala ruokkimaan harhoja enkeli- ja paholaisjutuilla. Nyt voisi olla paikallaan pitää pieni breikki henkimaailman hommista. Mielen rauhoittaminen, rukoileminen, rauhoittuminen voi olla jees, jos se toimii ja koet sen tuovat turvallisuuden tunnetta.

Ongelman todelliset juuret ovat hyvin suurella todennäköisyydellä jossain lapsuudessa tapahtuneessa ja/tai persoonallisuudeen rakenteissa.

Tunnen about samaa. En usko oikein mihinkään. En tiedä miten suhtautua tähän. Yritän ottaa päivän kerrallaan realistisesti ja suhtautua ihmisiin ainakin reilusti. Ahdistus ja masennus kyllä painavat usein vahvasti. En tunnusta kyllä lucifereja, Jumalan haluan tunnustaa. En oikein osaa, olen tosi rikki. Päivä kerrallaan. Älä ainakaan tee pahaa jos osaat olla tekemättä. Olkoon Hyvä vielä läsnä meidän elämässä. Kaikkea hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Tulessa syntynyt kirjoitti:

Carrie?

Miten sinkkuelämää tähän liittyy?

Stephen Kingin kirjoittama, Mark L. Lesterin ohjaama kauhuelokuva Carrie Tulessa Syntynyt. https://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/1/18/Carrie_poster.jpg 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen about samaa. En usko oikein mihinkään. En tiedä miten suhtautua tähän. Yritän ottaa päivän kerrallaan realistisesti ja suhtautua ihmisiin ainakin reilusti. Ahdistus ja masennus kyllä painavat usein vahvasti. En tunnusta kyllä lucifereja, Jumalan haluan tunnustaa. En oikein osaa, olen tosi rikki. Päivä kerrallaan. Älä ainakaan tee pahaa jos osaat olla tekemättä. Olkoon Hyvä vielä läsnä meidän elämässä. Kaikkea hyvää.

Useinhan uskovat tekevät hyvää ja aiheuttavat paljon pahaa tekopyhyydessään.

Itse kehottaisin olla tekemättä mitään. Sitä on hyvä harjoitella ja siitä voi löytää oman kohtalonsa.

Ihmiset tekevät niin paljon jatkuvasti, että olisi hyve olla tekemättä mitään.

Jos olet kasvanut uskonnollisessa ympäristössä niin en ihmettele että olet sairastunut ja voit pahoin.

Olisi hyvä jos heivaisit kaikki hihhulit ja mielenvikaiset uskovaiset pois elämästäsi ja alkaisit lukemaan jotain sivistävämpää.

Sinut on aivopesty jo lapsena, ja KAIKKI mitä sinulle on noista raamattu höpötyksistä kerrottu on SATUA ja VALHETTA.

Tässä ketjussa on moni muukin aivopesty ja mielisairaan tasolla.

Selasin 3 ekaa sivua, ja ihmettelen uskonnosta pujumisen määrää, vaikka yleisesti uskontoja kannatan. Ap, en usko että sinulle sopii nyt mikään aate! Kristinuskon taivas ja helvetti on vain symbolisia... Niin, siis pointti on se, että paras ohjaus tulee sydämestäsi; oli se paha tai hyvä, se on sinua, ja siksi itsessään hyvää. Kaikki muu on feikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin. Tavataanko Hietaniemen hautausmaan porteilla keskiyöllä ja aletaan tekemään metallimusiikkia?

-kitaristi-laulaja-rytmimuna-miksaaja-säveltäjä-sovittaja-satunnainen sanoittaja

Jooo

Discordia ah! Disco lets TED kirjoitti:

Minäkin olen vittumainen ihminen.

Hymyilen sisäisesti vittuilevalle ihmiselle.

Saatan laajentaa sieraimia ja nuuhkia ilmaa. Ahh, hän on pimeän voiman kannattaja. Niin minäkin olen.

Ehkä ylähuuli vähän liikahtaa kun hienovaraisesti nuuhkin vittumaista ilmapiiriä.

Hymyilen sisäisesti ja näytän vähän loukkaantuneelta että saisin lisää vittumaisuutta osakseni.

Joskus esitän oikein hölmöä että voisin lypsää tuota ilmapiiriä lähistölle.

Kalastelen kiusaajia ja ilkeilijöitä.

Kun olen paikallistanut energianlähteen, niin hymyilen sisäisesti ja nuuhkin hienovaraisesti vittumaisuutta suoraan alkujuurilta pääjuurille suoraan pimeyteen.

Näitä seurakuntalaisia on melkoisesti. Veljiä ja sisaria. Minulle he edustavat pimeää puolta.

Toisaalta he ovat minulle vain akkuja. Varavirtalähteitä.

Perusvire on aina ympäristössä ja se pitää vain houkutella näkyviin.

En polta tupakkaa, mutta kun poltan, niin haen ympäristöstä ylemmyyttä ja pahaa.

Tupakointi on tehokkain tapa julkisilla paikoilla kerätä energiaa muista.

Pistäppä palamaan bussikatoksella jossa on vanhuksia tai lapsiperhe.

Odottele ja nuuhki ympäristöä. Joku voi jopa äksyillä ja käskeä kauhemmas polttamaan syöpäkäärylettä.

En minä tupakkaa halunut, halusin sinut.

Ai saatana mä en oo nauranut vähään aikaan näin XD

Ihan sama, miksi haluatte nimetä varhaislapsuuden trauman, joka ap:llä mitä ilmeisemmin on. Kamaliin varhaisoloihin reagointi ei ole mikään sairaus, päinvastoin se on erittäin normaalia. Poikkeuksellisen persoonallisuuden tämä sopeutuminen voi kyllä tuottaa. Lääkkeet eivät koskaan auta, elämä pitää rakentaa, mikä on erittäin haasteellista mutta ei mahdotonta. Näin paljon työtä joutuu tekemään ihminen, jonka varhaiselta hoitajalta jäi jotain tärkeää tekemättä: hoitaa vauvaa vauvan ehdoilla.

Ap, mitä tiedät vauva-ajastasi?

Ap täällä. Taisi pari kysyä, miten kotonani on suhtauduttu uskontoon. Vanhempani kuuluvat kirkkoon, mutta ovat lähinnä ateisteja. Perheessäni ei ole koskaan rukoiltu, puhuttu Jeesuksesta tai Jumalasta sanaakaan. Ainoat kosketukseni lapsena uskontoon ovat olleet koulun uskontotunnit ja kevätjuhlat kirkossa.

Isäni on alkoholisti ja pelkäsin häntä lapsena ja nuorena. Vanhempani riitelivät paljon tuon alkoholismin vuoksi ja muistan, kuinka tärisin aina, kun vanhempani tappelivat. Isäni ei oikein osoittanut rakkautta minulle koskaan, ei sanonut rakastavansa minua, mutta kritisoi ja ilkeili senkin edestä. En tuntenut turvaa, masennuin ja sairastuin pakko-oireiseen häiriöön noin 6-vuotiaana. Oireet pahenivat teini-iässä, sain lääkityksen pakko-oireisiin ja löysin uskonnon.

Tämän jälkeen ensimmäinen parisuhteeni oli väkivaltainen. Mies pahoinpiteli minua lähes päivittäin. Oli kertoja, kun pissasin housuun pelosta ja olin niin mustelmilla ja haavoilla (mies ruoski minua johdoilla), etten pystynyt kävelemään.

Kun pääsin pois tuosta suhteesta, meni aikaa että pääsin jaloilleni. Jatkoin uskovaisuutta (olin siirtynyt kristinuskosta islamiin), mutta vähitellen pimeyden tunne alkoi taas hiipiä ja ottaa valtaa minusta.

Hylkäsin rukoilun ja kaikki uskovaiset ystävät ja keskityin opiskeluun, töihin ja löysin alkoholin.

Ryyppäsin vuoden verran joka viikonloppu, kunnes sairastuin ja vähensin alkoholin kulutusta reilusti.

Eristäydyin ihmisistä (vaikkakin käyn töissä), masennuin ja rupesin vihaamaan kaikkea. Aloin kokea entistä enemmän epätodellisuuden tunnetta, näin mustan hahmon, Saatana vieraili unissani, peilistä katsoi outo ihminen, en minä.

Lääkityksiä muutettiin, kävin juttelemassa psyk.sairaanhoitajan kanssa, mutta lähinnä tämä ko. sairaanhoitaja aiheuttaa minussa ärsyyntymistä. Hän ei tajua tilannettani, eikä minua.

Tekisin itsemurhan ellen uskoisi joutuvani Helvettiin.

Niin ja olen aina tuntenut kaikkeen pahaan ns. yhteenkuuluvuutta. Jo lapsena lempilukemista olivat kirjat vampyyreistä. Olen lukenut okkultismista, saatanasta ja paholaisista, koska nämä ovat olleet mielenkiintoisia asioita ja koska olen tuntenut vetoa pimeyteen aina. En kuitenkaan halua ihannoida Saatanaa tai antaa hänelle periksi.

Nyt on taass niin sekavaa tekstiä, anteeksi. En ole nukkunut moneen yöhön kunnolla ja kaikki tuntuu sumealta.