Olen lapsesta asti tuntenut ns. pimeyden sisälläni

Ap, mä voin nssia pimeyden susta. Takaa päin ja rasvatulla ristillä samalla pimeälle puolelle. Ei kohta enää vaivaa. Missä asut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et selvästikään tiedä aiheesta mitään. Satanisti uskoo itseensä ja elämään tässä ja nyt, siinä missä eri uskovaiset henkiolentoihin, korkeampaan todellisuuteen, johdatukseen ja kuoleman jälkeisiin hornankattiloihin tai paratiiseihin tai jälleensyntymiin, kuka mihinkin. Satanistille Saatana on pelkästään kristinuskosta otettu symboli, ei todellinen olio.

En tiedä, oliko tämä osoitettu minulle, mutta aiemmin tuolla kyllä kerroin tietäväni satanismin ja luciferilaisuuden eron. Satanismi ei kiinnosta minua, sillä uskon Luciferiin/Saatanan olemassaoloon.

En siis ole ateisti. Saatanaahan pitäisi vihata, miksen pysty siihen? Miksi tunnen yhteenkuuluvuutta ja ns kaipuuta häntä kohtaan? Ahdistavaa.

Tänne on tullut paljon kommentteja poissaolessani, luen ne läpi.

Yhdelle kysyjälle, en todellakaan nauti eläimen kärsimyksestä ja tunnen kyllä empatiaa kaikkia eläimiä ja joitakin ihmisiä kohtaan. Vihani kohdistuu ihmisiin, ei eläimiin.

Ap

Oletko vegaani?

Jos syöt lihaa tai omistat kissan =ki.dutat eläimiä

En ole vegaani. Pystyisin teurastamaan eläimen ruuaksi. En näe eläinten syömisessä mitään pahaa, kun kuitenkin Jumala on sen sallinut. Teurastus täytyy tapahtua nopeasti ja mahd. kivuttomasti, eikä eläimiä saa kiduttaa.

Jos tämä on mielestäsi sadismia, niin en lähde väittelemään.

Ap

jännää, että sä vetoat jumalaan mutta inhoat uskovaisia. luuletko, että jumala, joka on rakkaus, on niin julma, sadistinen ja v*mäinen että pistää juuri sinut tasapainottelemaan ohuella nuoralla, ja yksikin horjahdus, niin putoat helvetin tuleen? eihän jumala silloin olisi paholaista parempi.

Jeesus myös vihasi ulkokullattuja, tekopyhiä fariseuksia ja kirjanoppineita. Jeesus taisteli omia demoneitaan vastaan erämaassa. joku puhutteli Jeesusta: "hyvä rabbi..." , mihin Jeesus ärähti, että ainoastaan jumala on hyvä. Jeesus oli tuskallisen tietoinen omista demoneistaan.

sanooko armo sinulle mitään? opi olemaan armelias itsellesi ja rakastamaan itseäsi koska vain sitä kautta opit olemaan armollinen muille ja rakastamaan aidosti muita ihmisiä.

Ap! Luin ketjun alkupäästä viestisi, jossa kuvailit oloasi, ja ikävä kyllä kuulostaa siltä, että sinulla todella on jonkinlaista (kenties vasta alkavaa) psykoottisuutta. Psykooseja on hyvin erilaisia ja eri tasoisia, eikä se, että pystyt käymään töissä ja elämään "normaalia" elämää vielä tarkoita, ettet voisi olla psykoosissa. Olen itse nähnyt läheltä useammankin vakavan psykoositapauksen ja ne ovat alkaneet hyvin samanlaisista ajatusketjuista kuin sinun.

Moni täällä on sanonutkin, että myös epävakaaseen persoonallisuuteen liittyy usein jonkinlaisia psykoottisia ajatuksia. Toivon todella, että uskaltaisit kertoa psyk. sairaanhoitajalle avoimesti näistä ajatuksistasi, vaikka ymmärrän, että se voi olla vaikeaa. Tiedän kokemuksesta myös, että monesti nuo sairaanhoitajat eivät todella ole mitään asiantuntijoita mielenterveyteen liittyvissä asioissa ja heidän kanssaan juttelu voi tuntua turhauttavalta ja tarpeettomalta. Siitä huolimatta kehotan sinua ottamaan kaiken mahdollisen avun vastaan. Masennus ja pakko-oireet ovat jo itsessään sellaisia asioita, jotka voivat estää näkemästä mitään "parempaa huomista" tai muutoksen mahdollisuutta, ja mahdollinen alkava psykoosi siihen päälle voi tehdä siitä vielä vaikeampaa. Mutta kaikkia noita tiloja voidaan hoitaa ja ne voivat muuttua. Oletko puhunut sairaanhoitajan kanssa psykoterapian mahdollisuudesta? Tuolla taustalla uskoisin sinun saavan siihen lausunnon melko helposti, jos vain olet sellaisessa kunnossa jossa kykenet terapiassa käymään ja siihen sitoutumaan, se kun ei ole mitään lastenleikkiä vaan voi olla hyvinkin raskasta käydä läpi kipeitä asioita. Uskoisin kuitenkin, että hyvän ja asiantuntevan terapeutin kanssa työskentelystä voisi olla sinulle paljon apua. Toivotan sinulle paljon voimia ja jaksamista!

Vierailija kirjoitti:

Ap! Luin ketjun alkupäästä viestisi, jossa kuvailit oloasi, ja ikävä kyllä kuulostaa siltä, että sinulla todella on jonkinlaista (kenties vasta alkavaa) psykoottisuutta. Psykooseja on hyvin erilaisia ja eri tasoisia, eikä se, että pystyt käymään töissä ja elämään "normaalia" elämää vielä tarkoita, ettet voisi olla psykoosissa. Olen itse nähnyt läheltä useammankin vakavan psykoositapauksen ja ne ovat alkaneet hyvin samanlaisista ajatusketjuista kuin sinun.

Moni täällä on sanonutkin, että myös epävakaaseen persoonallisuuteen liittyy usein jonkinlaisia psykoottisia ajatuksia. Toivon todella, että uskaltaisit kertoa psyk. sairaanhoitajalle avoimesti näistä ajatuksistasi, vaikka ymmärrän, että se voi olla vaikeaa. Tiedän kokemuksesta myös, että monesti nuo sairaanhoitajat eivät todella ole mitään asiantuntijoita mielenterveyteen liittyvissä asioissa ja heidän kanssaan juttelu voi tuntua turhauttavalta ja tarpeettomalta. Siitä huolimatta kehotan sinua ottamaan kaiken mahdollisen avun vastaan. Masennus ja pakko-oireet ovat jo itsessään sellaisia asioita, jotka voivat estää näkemästä mitään "parempaa huomista" tai muutoksen mahdollisuutta, ja mahdollinen alkava psykoosi siihen päälle voi tehdä siitä vielä vaikeampaa. Mutta kaikkia noita tiloja voidaan hoitaa ja ne voivat muuttua. Oletko puhunut sairaanhoitajan kanssa psykoterapian mahdollisuudesta? Tuolla taustalla uskoisin sinun saavan siihen lausunnon melko helposti, jos vain olet sellaisessa kunnossa jossa kykenet terapiassa käymään ja siihen sitoutumaan, se kun ei ole mitään lastenleikkiä vaan voi olla hyvinkin raskasta käydä läpi kipeitä asioita. Uskoisin kuitenkin, että hyvän ja asiantuntevan terapeutin kanssa työskentelystä voisi olla sinulle paljon apua. Toivotan sinulle paljon voimia ja jaksamista!

Tässäpä täyttä asiaa. Lopettakaa tuo uskosta jauhaminen, sillä ei ole mitään tekemistä ap:n ongelman ytimen kanssa. Sanon tämän uskovana ja mielenterveysongelmien parissa työskentelevänä. Psykoterapia osaavalla terapeutilla on tässä avain. Ja nyt akuutisti ajatuksistasi kertominen psykiatrille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla hengellistä, itseasiassa kuulostaa siltä. Sano ääneen "Jeesuksen Kristuksen nimessä paha poistukoon elämästäni". Ala rukoilla vaan.

Mä en siis saa rukoiltua. Ihan kuin jokin estäisi mua sanomasta mitään uskonnollista. Ennen sain itseni pakotettua siihen, nykyään en.

Ap

Tuo kuulostaa psykoottiselta oireilulta. Oletko puhunut näistä ajatuksistasi ja kokemuksistasi lääkärin kanssa? Tuollaiset uskonnolliset harhat voivat kertoa esim. skitsofreniasta.

Olen avannut sen verran, että olin uskonnollinen jossain vaiheessa, nykyään en enää. Olen myös kertonut näkeväni/aistivani tumman hahmon vierelläni aina kun herään öisin. Tätä pidetään vain ahdistuneisuuteen liittyvänä. En ole kehdannut avautua 100% edes psykiatrille. Suututtaa jo valmiiksi kaikki mitä omakantaan on kirjoitettu minusta.

Tarkoitan, että nykyään en enää harjoittava uskova. Uskon kyllä Jumalaan ja Saatanaan, Helvettii ja Taivaaseen. Itse päädyn varmaan tuleen

Ap

Uskon Jumalaan, siihen

Sama mut myös Jeesukseen ja oon 50% ja 50%

"Sillä meillä ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan, vaan pimeyden henkivaltoja taivaan avaruuksissa".

Minullakin oli samanlaisia ajatuksia tuossa iässä ja nuorempana. En kylläkään yrittänyt tukeutua eri uskontoihin eikä mulla ole koskaan diagnosoitu mitään mielenterveysongelmia. Uskon ajatusteni johtuneen siitä, että olen itse asiassa erittäin herkkä, joten todennäköisesti koen myös sen ihan normaalin ihmisten "pimeän puolen" hyvin vahvasti ja pelästyn sitä kuvitelmissani, joissa haluaisin olla absoluuttisen hyvä mutta en olekaan (koska kukaan ei ole!) Sitten mulla on myös tällainen hullu teoria, että samaistuminen "pahiksiin" saattaisi olla oikeasti voimakasta empatiaa: jos olenkin niin empaattinen, että kykenen ymmärtämään jopa psykopaattia ja samaistumaan julmuuteen? Koska lopulta olen empaattinen mm. lapsia ja eläimiä kohtaan. Vaikka välillä tuntuukin että olen kyvytön empatiaan, koska koen elokuvan sarjamurhaajan ihan miellyttävänä tyyppinä.

Itse tunsin pimeyden konkreettisena ensimmäisen kerran 12 v. Muistan kirjoittaneeni vihkoon laulun sanat: "syntyessään tähän maailmaan, piru muutti häneen asumaan, antamatta mahdollisuutta koskaan hyväksi muuttua." Koin siis tämän laulun konkreettisesti todeksi, tunsin myös pahuuden sisälläni ja antauduin sille. Tein monia vuosia todella pahoja ja ihmisiä satuttavia asioita. Liityin moniin uskontoihin yrityksenä saada itseni hallintaan.

Kun päätin lopettaa ihmisten satuttamisen, se oli valinta. Aloin myös tehdä hyvää ja hyväntekeväisyys töitä. Edellen pimeä on minussa ja mieluummin usein toimisin väärin ja muita ajattelematta. Pahaa tekemättä koen, että olen ihmisenä amputoitu ja osa minua puuttuu. Kykenen kuitenkin ymmärtämään toimintani vahingollisuuden muille ja pidättäytymään siitä. Koen itse, että pahana olisin onnellisempi. Nyt mietin, että olen tyhmä ja naivi, mutten vahingoitaketään jajopa autan.

Synkän sisäisen pimeyden ja pahuuden kanssa on siis mahdollista elää ja oppia hallitsemaan sitä. Omat tarpeet ja halut on silloin vain pakko haudata...

N 50

Ap mä en usko, että sä olet paha. Ihmisviha on aivan luonnollista.

- se, joka kyseli empatiasta eläimiä kohtaan

Jadem kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla hengellistä, itseasiassa kuulostaa siltä. Sano ääneen "Jeesuksen Kristuksen nimessä paha poistukoon elämästäni". Ala rukoilla vaan.

Mä en siis saa rukoiltua. Ihan kuin jokin estäisi mua sanomasta mitään uskonnollista. Ennen sain itseni pakotettua siihen, nykyään en.

Ap

Tuo kuulostaa psykoottiselta oireilulta. Oletko puhunut näistä ajatuksistasi ja kokemuksistasi lääkärin kanssa? Tuollaiset uskonnolliset harhat voivat kertoa esim. skitsofreniasta.

Olen avannut sen verran, että olin uskonnollinen jossain vaiheessa, nykyään en enää. Olen myös kertonut näkeväni/aistivani tumman hahmon vierelläni aina kun herään öisin. Tätä pidetään vain ahdistuneisuuteen liittyvänä. En ole kehdannut avautua 100% edes psykiatrille. Suututtaa jo valmiiksi kaikki mitä omakantaan on kirjoitettu minusta.

Tarkoitan, että nykyään en enää harjoittava uskova. Uskon kyllä Jumalaan ja Saatanaan, Helvettii ja Taivaaseen. Itse päädyn varmaan tuleen

Ap

Uskon Jumalaan, siihen

Sama mut myös Jeesukseen ja oon 50% ja 50%

Anteeksi en vihaa uskovaisia. Paitsi islamia. Olen kristitty. Kirjoitin vähän väärin