Olen lapsesta asti tuntenut ns. pimeyden sisälläni

Motherdearest kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisessa ihmisessä asuu pimeys ja valo, hyvyys ja pahuus. Se on ihmisyyden ydin. Tärkeintä on hyväksyä kaikki puolensa, löytää balanssi, ja omilla valinnoillaan ohjata itseään kohti hyvää. Vaikuttaa, että olet koko elämäsi pannut itseäsi ja tuntenut itsestäsi niin suurta häpeää, että se on sairastuttanut sinut.

Sairasta on vain asenne, että lapsena koettu ja vakiintunut kärsimys olisi sairasta. Sopeutuminen ei ole sairasta. Vauvaa voi "kiduttaa" jo synnärillä, itse asiassa jo kohdussa, ja ellei homma pääsee jatkumaan huonoilla raiteilla niin se on menoa.

Belzhebaar vanha vihtahousu komppaa

Jos et muuta tee ,niin tee pari lasta....ne on sun armoilla 15 vuotta....

Syö itses obeesex ja pistä ne palvelemaan

Minä elin lapsuuteni narsistiäidin kynsissä, joten olen tunne-elämältäni rikki. Kai alitajuisesti pelkään olevani yhtä paha kuin äitini ja se on se "paha", jonka pelkään kasvavan/olevan sisälläni. Todellisuudessa olen ennemminkin yliempaattinen kuin narsistinen, mutta huonoina hetkinä silti pelkään olevani paha.

Äitisi on täällä belzeububin grillissä!

Antaudu..olet äitisi lapsi..haluat olla tuhma tyttö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ihmisillä on pimeyttä ja sellaisia impulsseja joita olisi parempi jättää noudattamatta. Jos olet tiedostava asian suhteen, luultavasti toimintasi on parempaa kuin ihmisillä, jotka kieltävät asian. Oikeasti pahat ihmiset TEKEVÄT pahoja asioita ja SYYTTÄVÄT MUITA eivätkä itseään.

Sinulle on ehkä korostunut ajatus, että ihan normaali terve itsekkyys on pahasta. Jos on ylikiltti siitä seuraa tiedostamattomia vihan tunteita kun toiset rikkovat rajojasi, mutta nuo tunteet näyttäytyvät pahana koska et osaa käsitellä niitä. Ehkä se "hyvä" mihin pyrit ei ole edes oma aito kokemuksesi hyvästä, vaan jokin ulkoa annettu. Jos pyrit siihen, minkä itse todella koet hyvänä sisäinen vastustus on paljon vähäisempää.

Juuri tämän asian kanssa olen itse kamppaillut elämässäni. En ole osannut aina pitää puoliani, olen ollut ylikiltti ja asettanut ehkä liikaa toisten edun oman etuni edelle. Olen auttanut silloin, kun itse olisin tarvinnut enemmän apua. Minua on tallottu ja käytetty hyväksi ja kohdeltu kaltoin. Joskus harvoin kun olen itseäni puolustanut, asiat ovat tuntuneet menevän vain pahemmaksi. :( Olenkohan sitten puolustanut itseäni väärällä tavalla? Miten oppisin pitämään puoleni sopivalla tavalla, niin ettei seuraa koston kierre?

Lapsista halutaan kasvattaa kilettejä muille - tuhmia itselleen. Ymmärrän sanan ystävällinen, kohtelias huomioiva... mutta "kiltti"?? Koko sana on kieroutunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisessa ihmisessä asuu pimeys ja valo, hyvyys ja pahuus. Se on ihmisyyden ydin. Tärkeintä on hyväksyä kaikki puolensa, löytää balanssi, ja omilla valinnoillaan ohjata itseään kohti hyvää. Vaikuttaa, että olet koko elämäsi pannut itseäsi ja tuntenut itsestäsi niin suurta häpeää, että se on sairastuttanut sinut.

Sairasta on vain asenne, että lapsena koettu ja vakiintunut kärsimys olisi sairasta. Sopeutuminen ei ole sairasta. Vauvaa voi "kiduttaa" jo synnärillä, itse asiassa jo kohdussa, ja ellei homma pääsee jatkumaan huonoilla raiteilla niin se on menoa.

Sopeutuminen ei ole sairasta vaan selviytymismekanismi, mutta hyvin usein sopeutuminen sairaisiin olosuhteisiin sairastuttaa sopeutujan. Kaikilla ei ole niin vahvaa omaa persoonaa ja identiteettiä, varsinkaan lapsena, että se säilyisi terveenä sairaassa kasvuympäristössä.

Lopettakaa uskonnon, keksittyjen diagnoosien ja terapian tyrkyttäminen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ihmisillä on pimeyttä ja sellaisia impulsseja joita olisi parempi jättää noudattamatta. Jos olet tiedostava asian suhteen, luultavasti toimintasi on parempaa kuin ihmisillä, jotka kieltävät asian. Oikeasti pahat ihmiset TEKEVÄT pahoja asioita ja SYYTTÄVÄT MUITA eivätkä itseään.

Sinulle on ehkä korostunut ajatus, että ihan normaali terve itsekkyys on pahasta. Jos on ylikiltti siitä seuraa tiedostamattomia vihan tunteita kun toiset rikkovat rajojasi, mutta nuo tunteet näyttäytyvät pahana koska et osaa käsitellä niitä. Ehkä se "hyvä" mihin pyrit ei ole edes oma aito kokemuksesi hyvästä, vaan jokin ulkoa annettu. Jos pyrit siihen, minkä itse todella koet hyvänä sisäinen vastustus on paljon vähäisempää.

Juuri tämän asian kanssa olen itse kamppaillut elämässäni. En ole osannut aina pitää puoliani, olen ollut ylikiltti ja asettanut ehkä liikaa toisten edun oman etuni edelle. Olen auttanut silloin, kun itse olisin tarvinnut enemmän apua. Minua on tallottu ja käytetty hyväksi ja kohdeltu kaltoin. Joskus harvoin kun olen itseäni puolustanut, asiat ovat tuntuneet menevän vain pahemmaksi. :( Olenkohan sitten puolustanut itseäni väärällä tavalla? Miten oppisin pitämään puoleni sopivalla tavalla, niin ettei seuraa koston kierre?

Narsistit täytyy hylätä täysin.

Googlaa jämäkkyys/assertiivisuus. Tee jämäkkyysharjoituksia. On mahdollista oppia pitämään puolensa ilman että itse muuttuu hirviöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisessa ihmisessä asuu pimeys ja valo, hyvyys ja pahuus. Se on ihmisyyden ydin. Tärkeintä on hyväksyä kaikki puolensa, löytää balanssi, ja omilla valinnoillaan ohjata itseään kohti hyvää. Vaikuttaa, että olet koko elämäsi pannut itseäsi ja tuntenut itsestäsi niin suurta häpeää, että se on sairastuttanut sinut.

Sairasta on vain asenne, että lapsena koettu ja vakiintunut kärsimys olisi sairasta. Sopeutuminen ei ole sairasta. Vauvaa voi "kiduttaa" jo synnärillä, itse asiassa jo kohdussa, ja ellei homma pääsee jatkumaan huonoilla raiteilla niin se on menoa.

Sopeutuminen ei ole sairasta vaan selviytymismekanismi, mutta hyvin usein sopeutuminen sairaisiin olosuhteisiin sairastuttaa sopeutujan. Kaikilla ei ole niin vahvaa omaa persoonaa ja identiteettiä, varsinkaan lapsena, että se säilyisi terveenä sairaassa kasvuympäristössä.

Ei se persoonallisuus tyhjästä synny, eikä edes pelkästään perimästä, jotta voisi jaotella heikkoihin ja vahvoihin.

elobot kirjoitti:

Yksinkertainen neuvo: lopeta ajattelu. Lähde lenkille, kuntosalille, uimaan.

Vähemmän tuskaista miettimistä, enemmän toimintaa. Itsesäälissä pyöriskely

ja muiden syyttely ei vie asioita eteenpäin. Sulla on vaan yksi elämä, joten 

lopeta toi paskan jauhaminen. Elä ja mene!

Niin ja siisti tukkas ja mene töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisessa ihmisessä asuu pimeys ja valo, hyvyys ja pahuus. Se on ihmisyyden ydin. Tärkeintä on hyväksyä kaikki puolensa, löytää balanssi, ja omilla valinnoillaan ohjata itseään kohti hyvää. Vaikuttaa, että olet koko elämäsi pannut itseäsi ja tuntenut itsestäsi niin suurta häpeää, että se on sairastuttanut sinut.

Sairasta on vain asenne, että lapsena koettu ja vakiintunut kärsimys olisi sairasta. Sopeutuminen ei ole sairasta. Vauvaa voi "kiduttaa" jo synnärillä, itse asiassa jo kohdussa, ja ellei homma pääsee jatkumaan huonoilla raiteilla niin se on menoa.

Sopeutuminen ei ole sairasta vaan selviytymismekanismi, mutta hyvin usein sopeutuminen sairaisiin olosuhteisiin sairastuttaa sopeutujan. Kaikilla ei ole niin vahvaa omaa persoonaa ja identiteettiä, varsinkaan lapsena, että se säilyisi terveenä sairaassa kasvuympäristössä.

Ei se persoonallisuus tyhjästä synny, eikä edes pelkästään perimästä, jotta voisi jaotella heikkoihin ja vahvoihin.

Niin, sitähän tuossa vähän niiku yritettiin sanoa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisessa ihmisessä asuu pimeys ja valo, hyvyys ja pahuus. Se on ihmisyyden ydin. Tärkeintä on hyväksyä kaikki puolensa, löytää balanssi, ja omilla valinnoillaan ohjata itseään kohti hyvää. Vaikuttaa, että olet koko elämäsi pannut itseäsi ja tuntenut itsestäsi niin suurta häpeää, että se on sairastuttanut sinut.

Siis paEnnut, ei pannut, voi hyvänen aika mitä kirjoitin :D

:D XD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ihmisillä on pimeyttä ja sellaisia impulsseja joita olisi parempi jättää noudattamatta. Jos olet tiedostava asian suhteen, luultavasti toimintasi on parempaa kuin ihmisillä, jotka kieltävät asian. Oikeasti pahat ihmiset TEKEVÄT pahoja asioita ja SYYTTÄVÄT MUITA eivätkä itseään.

Sinulle on ehkä korostunut ajatus, että ihan normaali terve itsekkyys on pahasta. Jos on ylikiltti siitä seuraa tiedostamattomia vihan tunteita kun toiset rikkovat rajojasi, mutta nuo tunteet näyttäytyvät pahana koska et osaa käsitellä niitä. Ehkä se "hyvä" mihin pyrit ei ole edes oma aito kokemuksesi hyvästä, vaan jokin ulkoa annettu. Jos pyrit siihen, minkä itse todella koet hyvänä sisäinen vastustus on paljon vähäisempää.

Juuri tämän asian kanssa olen itse kamppaillut elämässäni. En ole osannut aina pitää puoliani, olen ollut ylikiltti ja asettanut ehkä liikaa toisten edun oman etuni edelle. Olen auttanut silloin, kun itse olisin tarvinnut enemmän apua. Minua on tallottu ja käytetty hyväksi ja kohdeltu kaltoin. Joskus harvoin kun olen itseäni puolustanut, asiat ovat tuntuneet menevän vain pahemmaksi. :( Olenkohan sitten puolustanut itseäni väärällä tavalla? Miten oppisin pitämään puoleni sopivalla tavalla, niin ettei seuraa koston kierre?

Ensimmäinen askel on tiedostaa asia. Ehdottaisin seuraavaksi mielen harjoituksia. Kun huomaat että sinua on kohdeltu väärin jossain tilanteessa, tai että olet reagoinut liian "kiltisti" tai "alistuvasti" niin voit mielikuvissasi ajatella tilanteen uusiksi, niin että toimitkin nyt eri tavoin. Opettele mielessäsi huomauttamaan epäkorrektista käytöksestä, tai sanomaan "ei" kun sinulle yritetään säilyttää ikäviä tehtäviä.

Voit jatkaa kokeilemalla näitä asioita käytännössä. Aloita pienemmästä päästä: esimerkiksi huomauta äidillesi että "tuo oli epäkohteliasta" jos hänellä on tapana nälviä. Tai kieltäydy ilmaishommista sanomalla että "sinulla on muuta tekemistä". Huomaat luultavasti että pitämällä puoliasi, sinulla ei enää olekaan hyväksikäytetty olo, ja voit jopa olla ylpeä toimintatavastasi. Pikkuhiljaa tämä käytös muuttuu helpommaksi ja luonnollisemmaksi osaksi sinua, ja toivon mukaan pitkällä tähtäimellä olet reilumpi itseäsi kohtaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kansajokapimeydessä kirjoitti:

enkeli seuraa sua! kirjoitti:

Paha mielessä kirjoitti:

Ap pahuus kutsuu!!!

naapurin täti tuijottaa loukkaavasti...uhraa sen kissa belzebuubille..ei tuijota enää

Se on se pahuus , et sinä, kun sen teon tekee

Ap, sinulla on aina mahdollisuus valita pimeyden sijaan valo. Valitse hyvä aina uudestaan ja uudestaan, niin sitä kautta sisimmän pimeys alkaa hävitä. Tosin jokaisella meistä on varmaan hieman sitä pimeyttä sisimmässä, kukaan ei ole täysin puhdas ja viaton. Joten et ole yksin tunteesi kanssa. Ideana onkin yrittää kasvaa tämän elämän aikana niin, että muuttuu rakkaudellisemmaksi ja myötätuntoisemmaksi ja saa enemmän valoa sisimpäänsä. Tämä on joskus vaikea tie, mutta se kannattaa aina.

Mitä hyötyä Ap:lle on valon seuraamisesta?

Kerroppa nyt...perustele

No, esimerkiksi sielu eheytyy ja kasvaa.

Tämä on mielenkiintoista, että "sielukasvaa". Kuuluuko ajatus johonkin tiettyyn uskontoon?

Ei varsinaisesti kuulu mihinkään uskontoon, tietääkseni ainakaan, vaan oma mielipide. Itsestä on tuntunut siltä, että kun pyrkii elämässä hyvään ja pohtii samalla asioita, niin kasvaa henkisesti ja tuntuu niinkuin sielukin "kasvaisi". Pääsee tavallaan seuraavalle tasolle sielun kehityksessä. Minusta koko elämä on sielun kehittämistä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ihmisillä on pimeyttä ja sellaisia impulsseja joita olisi parempi jättää noudattamatta. Jos olet tiedostava asian suhteen, luultavasti toimintasi on parempaa kuin ihmisillä, jotka kieltävät asian. Oikeasti pahat ihmiset TEKEVÄT pahoja asioita ja SYYTTÄVÄT MUITA eivätkä itseään.

Sinulle on ehkä korostunut ajatus, että ihan normaali terve itsekkyys on pahasta. Jos on ylikiltti siitä seuraa tiedostamattomia vihan tunteita kun toiset rikkovat rajojasi, mutta nuo tunteet näyttäytyvät pahana koska et osaa käsitellä niitä. Ehkä se "hyvä" mihin pyrit ei ole edes oma aito kokemuksesi hyvästä, vaan jokin ulkoa annettu. Jos pyrit siihen, minkä itse todella koet hyvänä sisäinen vastustus on paljon vähäisempää.

Juuri tämän asian kanssa olen itse kamppaillut elämässäni. En ole osannut aina pitää puoliani, olen ollut ylikiltti ja asettanut ehkä liikaa toisten edun oman etuni edelle. Olen auttanut silloin, kun itse olisin tarvinnut enemmän apua. Minua on tallottu ja käytetty hyväksi ja kohdeltu kaltoin. Joskus harvoin kun olen itseäni puolustanut, asiat ovat tuntuneet menevän vain pahemmaksi. :( Olenkohan sitten puolustanut itseäni väärällä tavalla? Miten oppisin pitämään puoleni sopivalla tavalla, niin ettei seuraa koston kierre?

Ihmisiä, jotka innostuvat kostamisesta ovat niin mätiä että heitä pitää vain vältellä. Jos et pysty välttelemään, tee itsesi heille niin turhaksi ja mielenkiinnottomaksi että he kyllästyvät. Päätä itse ketkä ovat elämässäsi etusijalla, toimi heidän hyväkseen aktiivisesti äläkä anna muiden tunkea edelle. Valitse näiksi vain sellaisia jotka herättävät luottamusta tai tuovat iloa, ei ketään lupailijoita eikä "potentiaalisia".

Motherdearest kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisessa ihmisessä asuu pimeys ja valo, hyvyys ja pahuus. Se on ihmisyyden ydin. Tärkeintä on hyväksyä kaikki puolensa, löytää balanssi, ja omilla valinnoillaan ohjata itseään kohti hyvää. Vaikuttaa, että olet koko elämäsi pannut itseäsi ja tuntenut itsestäsi niin suurta häpeää, että se on sairastuttanut sinut.

Sairasta on vain asenne, että lapsena koettu ja vakiintunut kärsimys olisi sairasta. Sopeutuminen ei ole sairasta. Vauvaa voi "kiduttaa" jo synnärillä, itse asiassa jo kohdussa, ja ellei homma pääsee jatkumaan huonoilla raiteilla niin se on menoa.

Belzhebaar vanha vihtahousu komppaa

Jos et muuta tee ,niin tee pari lasta....ne on sun armoilla 15 vuotta....

Syö itses obeesex ja pistä ne palvelemaan

Minä elin lapsuuteni narsistiäidin kynsissä, joten olen tunne-elämältäni rikki. Kai alitajuisesti pelkään olevani yhtä paha kuin äitini ja se on se "paha", jonka pelkään kasvavan/olevan sisälläni. Todellisuudessa olen ennemminkin yliempaattinen kuin narsistinen, mutta huonoina hetkinä silti pelkään olevani paha.

Ehkä äitisikään ei ole ollut täysin paha, vaan jotenkin sairas? Siis ei ole kyennyt tekemään aina oikein omien kipeitten kohtien takia. Se ei silti ole ollut reilua sinua kohtaan, vaan sinun olisi pitänyt saada enemmän rakkautta lapsena. Voin samaistua tähän hyvin, ja tuntuu kuin sisällä olisi jokin tyhjyys. Millä sen tyhjyyden oikein täyttäisi? Auttaakohan muilta ihmisiltä saatu rakkaus tähän?

"Vihaa tunnen erityisesti uskovia kohtaan. Ehkä jopa katkeruutta, etten itse pysty hyvyyteen ja hurskauteen."

Luuletko että moni muukaan pystyy? Uskovat varsinkin usein tosi tekopyhiä ja sieltä "hyvyyden ja hurskauden" alta tulee nopeasti todelliset tunteet ja motiivit esille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ihmisillä on pimeyttä ja sellaisia impulsseja joita olisi parempi jättää noudattamatta. Jos olet tiedostava asian suhteen, luultavasti toimintasi on parempaa kuin ihmisillä, jotka kieltävät asian. Oikeasti pahat ihmiset TEKEVÄT pahoja asioita ja SYYTTÄVÄT MUITA eivätkä itseään.

Sinulle on ehkä korostunut ajatus, että ihan normaali terve itsekkyys on pahasta. Jos on ylikiltti siitä seuraa tiedostamattomia vihan tunteita kun toiset rikkovat rajojasi, mutta nuo tunteet näyttäytyvät pahana koska et osaa käsitellä niitä. Ehkä se "hyvä" mihin pyrit ei ole edes oma aito kokemuksesi hyvästä, vaan jokin ulkoa annettu. Jos pyrit siihen, minkä itse todella koet hyvänä sisäinen vastustus on paljon vähäisempää.

Juuri tämän asian kanssa olen itse kamppaillut elämässäni. En ole osannut aina pitää puoliani, olen ollut ylikiltti ja asettanut ehkä liikaa toisten edun oman etuni edelle. Olen auttanut silloin, kun itse olisin tarvinnut enemmän apua. Minua on tallottu ja käytetty hyväksi ja kohdeltu kaltoin. Joskus harvoin kun olen itseäni puolustanut, asiat ovat tuntuneet menevän vain pahemmaksi. :( Olenkohan sitten puolustanut itseäni väärällä tavalla? Miten oppisin pitämään puoleni sopivalla tavalla, niin ettei seuraa koston kierre?

Ensimmäinen askel on tiedostaa asia. Ehdottaisin seuraavaksi mielen harjoituksia. Kun huomaat että sinua on kohdeltu väärin jossain tilanteessa, tai että olet reagoinut liian "kiltisti" tai "alistuvasti" niin voit mielikuvissasi ajatella tilanteen uusiksi, niin että toimitkin nyt eri tavoin. Opettele mielessäsi huomauttamaan epäkorrektista käytöksestä, tai sanomaan "ei" kun sinulle yritetään säilyttää ikäviä tehtäviä.

Voit jatkaa kokeilemalla näitä asioita käytännössä. Aloita pienemmästä päästä: esimerkiksi huomauta äidillesi että "tuo oli epäkohteliasta" jos hänellä on tapana nälviä. Tai kieltäydy ilmaishommista sanomalla että "sinulla on muuta tekemistä". Huomaat luultavasti että pitämällä puoliasi, sinulla ei enää olekaan hyväksikäytetty olo, ja voit jopa olla ylpeä toimintatavastasi. Pikkuhiljaa tämä käytös muuttuu helpommaksi ja luonnollisemmaksi osaksi sinua, ja toivon mukaan pitkällä tähtäimellä olet reilumpi itseäsi kohtaan!

Kiitos hyvistä vinkeistä! Pitääpä harjoitella näitä. Omien puolien pitäminen onkin varmaan taitolaji. Ei haluaisi olla kynnysmattona, mutta ei myöskään haluaisi satuttaa muita. Siinä välissä pitäisi jotenkin taiteilla.

Valtavat, toistuvat, loputtomat pettymykset elämässä voivat sisimmässä muuttua vihaksi kaikkea kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

"Vihaa tunnen erityisesti uskovia kohtaan. Ehkä jopa katkeruutta, etten itse pysty hyvyyteen ja hurskauteen."

Luuletko että moni muukaan pystyy? Uskovat varsinkin usein tosi tekopyhiä ja sieltä "hyvyyden ja hurskauden" alta tulee nopeasti todelliset tunteet ja motiivit esille.

Juu, on kokemusta. Ollaan välillä mielin kielin ja ihan ylitsevuotavan ystävällisiä, mutta kohta muuttuukin ääni kellossa täysin, ja saa puukkoa selkään. Monilla uskovaisilla se hyvyys ja hurskaus taitaa olla surullista kyllä pelkkää pintaa. Lähimmäisenrakkauden periaatetta ei ole omaksuttu niin että se menisi sydämeen asti.

FEIKKI PAHIS! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos esim ta.ppaa jonkun ja nauttii siitä = joutuu helskuttiin

niin eikö kannata t.appaa niin monta kuin kerkiää ,jäämättä kiinni?

esim soffi blöörfin mies tuo 100 kg kokaa

tuomio on sama kun jos tuo 10 kg `=tuomio sama ,voitto parempi

Nazii upseeri joutuu helskuttiin (teloitti tuhansia)

Ap joutuu helskuttiin (ajatteli tuhmia)

Nyt Ap joku ROTI

Kannattaa myös pitää öisin kädet peiton päällä

Ihmisen paras huvitus on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kansajokapimeydessä kirjoitti:

enkeli seuraa sua! kirjoitti:

Paha mielessä kirjoitti:

Ap pahuus kutsuu!!!

naapurin täti tuijottaa loukkaavasti...uhraa sen kissa belzebuubille..ei tuijota enää

Se on se pahuus , et sinä, kun sen teon tekee

Ap, sinulla on aina mahdollisuus valita pimeyden sijaan valo. Valitse hyvä aina uudestaan ja uudestaan, niin sitä kautta sisimmän pimeys alkaa hävitä. Tosin jokaisella meistä on varmaan hieman sitä pimeyttä sisimmässä, kukaan ei ole täysin puhdas ja viaton. Joten et ole yksin tunteesi kanssa. Ideana onkin yrittää kasvaa tämän elämän aikana niin, että muuttuu rakkaudellisemmaksi ja myötätuntoisemmaksi ja saa enemmän valoa sisimpäänsä. Tämä on joskus vaikea tie, mutta se kannattaa aina.

Mitä hyötyä Ap:lle on valon seuraamisesta?

Kerroppa nyt...perustele

No, esimerkiksi sielu eheytyy ja kasvaa.

Mikä on sielu?

Olen ateisti ja samoin kissani

Sielu on se joka irtautuu ruumiistasi ja menee taivaaseen.

Kissallasi ei ole sielua.

Kissa on sieluton elukka

Sielu on se perimmäinen minuus ja tämän elämän kokija. Uskon itse, että sielu jatkaa elämäänsä fyysisen ruumiin kuoleman jälkeen. Mistä tiedät, että kissasi on ateisti? :) t. se jolta kysyit

Voi rakas. Et pysty rukoilemaan koska tiedät ettei jumalia ole. Luciferkin on kristinuskon keksimää höpötystä joten jos uskot siihen niin uskot sitten varmaa muuhinkin kristinuskon hapatukseen.

Meissä kaikissa on pimeä puoli, voimakkaanakin, mutta osa ihmisyyttä on pitää se piilotettuna muilta.