Olen lapsesta asti tuntenut ns. pimeyden sisälläni

Tarinan päätös tulee olemaan sama kuin vastaavissa muissakin. Etsikkoaikasi jälkeen tulet jälleen uskoon ja olosi tasapainottuu. Ensin sinun tarvitsee etsiä sisältäsi kysymykset joihin kaipaat vastauksen.

Lakkaa sekoilemasta niiden uskonnollisten juttujen kanssa.

Äläkä yritä turhanpäiten niin kovasti etsiä itseäsi. Senku oot vaan.

Yksinkertainen neuvo: lopeta ajattelu. Lähde lenkille, kuntosalille, uimaan.

Vähemmän tuskaista miettimistä, enemmän toimintaa. Itsesäälissä pyöriskely

ja muiden syyttely ei vie asioita eteenpäin. Sulla on vaan yksi elämä, joten 

lopeta toi paskan jauhaminen. Elä ja mene!

elobot kirjoitti:

Yksinkertainen neuvo: lopeta ajattelu. Lähde lenkille, kuntosalille, uimaan.

Vähemmän tuskaista miettimistä, enemmän toimintaa. Itsesäälissä pyöriskely

ja muiden syyttely ei vie asioita eteenpäin. Sulla on vaan yksi elämä, joten 

lopeta toi paskan jauhaminen. Elä ja mene!

Ei pakko-oireinen pääse ajatuksistaan mihinkään kuin korkeintaan hetkeksi. Heti kun on taas yksin itsensä kanssa, ajatukset valtaavat mielen.

Ainoastaan kun on onnistunut jollain tasolla ratkaisemaan ongelmansa saa hän rauhan. Jotkut eivät koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Villakangasmi kirjoitti:

Millainen uskonto oli ateismi?

Ihan bain mielenkiinnosta...

Sekavasti kirjoitettu, mutta halusin tuoda esille, että myös epäuskovaisuus/ateismi on koettu. En ollut onnellinen silloinkaan. Haluaisin olla hyvä, mutta tunnen katkeruutta ja vihaa kaikkea hyvää kohtaan ja vetoa pahaan ja itse Saatanaan. Tavallaan olen rakastunut häneen, en edes tiedä mistä tämä kumpuaa.

Olin jo pienenä lapsena eristäytynyt, en pitänyt hauskanpidosta ja tunsin olevani jotenkin outo.

Ap

Saatana  on satuolento. Kasva aikuiseksi.

Satuolento voi olla joillekin todellisempi kuin oma isä, tai maukkaampi kuin tämän pinnan ananakset ja banaanit. Eika aikuisuus sisällä satuolentojen hylkäämistä pois elämästä.

Minulle Ralph on yhtä todellinen kuin possukin, vaikka possulle tehtiin pahasti. Häneen puhkaistiin reikiä.

Ymmärrän kyllä eron, että he ovat keksittyjä henkilöitä kuten rouva Saatanakin on, mutta kuitenkin.

Ei satuolentoja pidä vähätellä.

Jokaisessa ihmisessä asuu pimeys ja valo, hyvyys ja pahuus. Se on ihmisyyden ydin. Tärkeintä on hyväksyä kaikki puolensa, löytää balanssi, ja omilla valinnoillaan ohjata itseään kohti hyvää. Vaikuttaa, että olet koko elämäsi pannut itseäsi ja tuntenut itsestäsi niin suurta häpeää, että se on sairastuttanut sinut.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisessa ihmisessä asuu pimeys ja valo, hyvyys ja pahuus. Se on ihmisyyden ydin. Tärkeintä on hyväksyä kaikki puolensa, löytää balanssi, ja omilla valinnoillaan ohjata itseään kohti hyvää. Vaikuttaa, että olet koko elämäsi pannut itseäsi ja tuntenut itsestäsi niin suurta häpeää, että se on sairastuttanut sinut.

Siis paEnnut, ei pannut, voi hyvänen aika mitä kirjoitin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

äiti meidän isää auttakoon kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä. Taisi pari kysyä, miten kotonani on suhtauduttu uskontoon. Vanhempani kuuluvat kirkkoon, mutta ovat lähinnä ateisteja. Perheessäni ei ole koskaan rukoiltu, puhuttu Jeesuksesta tai Jumalasta sanaakaan. Ainoat kosketukseni lapsena uskontoon ovat olleet koulun uskontotunnit ja kevätjuhlat kirkossa.

Isäni on alkoholisti ja pelkäsin häntä lapsena ja nuorena. Vanhempani riitelivät paljon tuon alkoholismin vuoksi ja muistan, kuinka tärisin aina, kun vanhempani tappelivat. Isäni ei oikein osoittanut rakkautta minulle koskaan, ei sanonut rakastavansa minua, mutta kritisoi ja ilkeili senkin edestä. En tuntenut turvaa, masennuin ja sairastuin pakko-oireiseen häiriöön noin 6-vuotiaana. Oireet pahenivat teini-iässä, sain lääkityksen pakko-oireisiin ja löysin uskonnon.

Tämän jälkeen ensimmäinen parisuhteeni oli väkivaltainen. Mies pahoinpiteli minua lähes päivittäin. Oli kertoja, kun pissasin housuun pelosta ja olin niin mustelmilla ja haavoilla (mies ruoski minua johdoilla), etten pystynyt kävelemään.

Kun pääsin pois tuosta suhteesta, meni aikaa että pääsin jaloilleni. Jatkoin uskovaisuutta (olin siirtynyt kristinuskosta islamiin), mutta vähitellen pimeyden tunne alkoi taas hiipiä ja ottaa valtaa minusta.

Hylkäsin rukoilun ja kaikki uskovaiset ystävät ja keskityin opiskeluun, töihin ja löysin alkoholin.

Ryyppäsin vuoden verran joka viikonloppu, kunnes sairastuin ja vähensin alkoholin kulutusta reilusti.

Eristäydyin ihmisistä (vaikkakin käyn töissä), masennuin ja rupesin vihaamaan kaikkea. Aloin kokea entistä enemmän epätodellisuuden tunnetta, näin mustan hahmon, Saatana vieraili unissani, peilistä katsoi outo ihminen, en minä.

Lääkityksiä muutettiin, kävin juttelemassa psyk.sairaanhoitajan kanssa, mutta lähinnä tämä ko. sairaanhoitaja aiheuttaa minussa ärsyyntymistä. Hän ei tajua tilannettani, eikä minua.

Tekisin itsemurhan ellen uskoisi joutuvani Helvettiin.

Niin ja olen aina tuntenut kaikkeen pahaan ns. yhteenkuuluvuutta. Jo lapsena lempilukemista olivat kirjat vampyyreistä. Olen lukenut okkultismista, saatanasta ja paholaisista, koska nämä ovat olleet mielenkiintoisia asioita ja koska olen tuntenut vetoa pimeyteen aina. En kuitenkaan halua ihannoida Saatanaa tai antaa hänelle periksi.

Nyt on taass niin sekavaa tekstiä, anteeksi. En ole nukkunut moneen yöhön kunnolla ja kaikki tuntuu sumealta.

Kirjoitin aikaisemmin, että epäilen kyseessä olevan epävakaa persoonallisuus. Tämän perusteella olen siitä melko varma. Turvaton lapsuus tekee rikkonaisia ihmisiä.

Siinä että ihannoi pimeyden estetiikkaa, tai mystiikkaa, ei ole mitään väärää, niin kauan kun ei tietoisesti tahdo tehdä eikä tee pahaa muille. Sillä ei ole mitään tekemistä varsinaisen pahuuden kanssa. On paljon ihmisiä, jotka esiintyvät "valon" tuojina: saarnaajia, kulttijohtajia, näkijöitä jne. jotka ovat puhtaasti sadistisia, vallanhimoisia, pahoja ihmisiä, joiden tavoite on hyväksikäyttää ja hallita muita. Ei kannata ajatella, että elämä olisi niin mustavalkoista, tai yksioikoista mitä hengellisissä piireissä opetetaan. Pimeys ei ole sama asia kuin pahuus. Sisäinen tyhjyys ei myöskään ole sama asia kuin pahuus.

Parasta nyt olisi koittaa rauhoittua, nukkua hyvin muutama yö ja sitten miettiä mikä on paras kanava hakea apua. Unohda nyt ainakin hetkeksi kaikki jutut paholaisista, hengistä ja enkeleistä. Voit palata niihin myöhemmin kun voit itse henkisesti paremmin, jos niin haluavasi tehdä. Omalla mielenterveydellä ei kannata leikkiä.

Minulla on siis diagnoosina tuo tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö. Sitäkö meinasit? Toivottavasti en joudu psykoosiin. Tuntuu, että teen ja sanon asioita joita en haluaisi. Kuin jokin kontrolloisi minua. Pelottaa mennä töihin huomenna

Ap

Nyt kun näet tämän ap, lausu Isä meidän-rukous ääneen:

Isä meidän, joka olet taivaassa, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Ei tuo loitsu toimi, jos hurskastelija lausuu sen. Silloin ne on vain tyhjiä sanoja.

Yleensä kun hurskastelija tekee hyvää, niin se on kuin taskunpohjallisen hyvää. Se on käänteistä ja oikullista ja lähes mönkivää, eteen työntyvää.

Olisin hyvin varovainen loitsujen kanssa. Ne voivat aiheuttaa vakavaa ylimielisyyttä.

On hyvin ylimielistä toivoa, että joku suurempi on puolella ja että suurempi suojelee.

Ei ole mitään vakuutuksia tai lukkoja. Se tulee läpi lukkojen eika kuuntele sanoja. Se vain innostuu kun henkilö elää harhoissaan ja antaa mielensä auki esoterialle. Silloin jotain voi luikahtaa sisään ryminällä. Pienet potkuhousut vain rymistelevät korvakäytävällä kohti asetuksia.

Se luikahtaa sisään hyvästä, kun kirkkosisaret keskustelevat hurskastelevaan sävyyn lapsesta, joka menetti vanhempansa auto-onnettomuudessa. Kukaan ei kuitenkaan kannata perustuloa. Ei leivänpäällisistä haluta luopua. Annetaan vähän sääliä lapselle. 

Säälikin on syntiä (joku keskusteluun tahtomatta joutunut miettii).

Jos pinnan jännitteen toiselle puolelle lumpsahtanut "hiisi" lausuu isän meidän. Silloin se saa hyvin varjoisia piirteitä.

Kehottaisin ehkä välttelemään näitä loitsuja ja uskomaan niihin. Jokainen voi leikillään virkistyä tai pulahtaa, mutta ei kenenkään ole pakko jäädä pohjaan.

Kääntämään pään pois näytöltä. Kävelemään ikkunalle tervehtimään todellisuutta.

En toivo, vaan tiedän. Tiedän että Jumala on puolellani kuten myöskin ap:n puolella joka nyt vilpittömästi tuntuu etsivän tietään pimeydestä ulos.

Hassua että juuri toista ylimieliseksi moittiva on sellainen itse (Jeesuskin puhui miten tuomitsette , samalla tuomiolla teidätkin , liekö tarkoittanut tätä?) Jos et itse ylimielisyydessäsi kuuntele Jumalaa, älä evää sitä toiselta ihmiseltä.

Monet ihmiset ovat matkanneet pimeydestä valoon matkan.

Lopulta he aina työntävät päänsä uudestaan mustasta pisteestä (joka on laitettu valkealle pinnalle tahallaan) ja virkistäytyvät (ehkä tekopyhyydessään ja muka auttaakseen muita) pimeydessä. Todellisuudessa he haluavat vain ihailua ja palvontaa (katso kerron sinulle vähän elämästä ja pimeästä ja valosta(vauvakin tietää sen jo synnyttyään))

Sitten he kaikessa laupeudessaan osoittavat sormellaan luolan suuta tai mustassa tilassa olevaa valkeaa pistettä, josta paistaa valo.

Kyseessä on vain egoistininen yhdyntä ja taikatemppu. Osaat viedä ap:n tunneliin ja johdattaa hänet ulos.

Sellainen on elämä itsessään. Ei siinä ole mitään taikaa. Sitten kaipaat vielä taputuksia ja sen päälle julkeat nuhdella minua (ehkä lisä taputusten toivossa?).

Sisään ja ulos tapahtuma. Eräänlainen oivallus elämästä. Eliöt ja ihmisetkin ovat eräänlaisia luolia tai tunneleita.

Sinä sen tulkinnan teet toisista (luot jumaluudessaan minut, vaikka olen vain tekstin pätkä). Annat minusta väärän todistuksen että olen ylimielinen ja väität että joku suurempi voima on takanasi ja suojelee sinua. Totisesti sun pitää kuvitella olevasi jumala tai joku hänen suojatti. On sulla otsaa :D

Kyllä kaikki todisteet lukee viestissäsi. Tummensin sinua varten muutamia että voit aloittaa parannuksen.

Jätä ap rauhaan kuitenkin. Hän kaipaa rationaalisempaa seuraa.

Mitkään todisteet ei sensijaan puhu sen puolesta että olisin ylimielinen tai että olisin edes tuntenut mitään asetellessani sanoja sanojen perään mieli tyhjänä kaikesta.

Se mitä kirjoitan ei ole minuutta. Luot minusta epäjumalan ja vastavoiman harhoissasi. Kun tunnet että sinua on ehkä joku korkeampi voima kauttani ravistellut, niin säikähdät ja tuot Jeesuksen. Sitten epäilet hänen sanomisia. Liekkö ja ehkä.

Olet juuri oivallinen esimerkki ja itsesi todistus kaltaisestasi mustaa valkoisella.

Juuri sinun kaltaisista kanavointini varoitti ap:ta.

Nähtävästi tälle tahdottiin antaa vielä piste, vaikka itse suunnittelin käydä tyhjentämässä ulkohuussin.

Jos olisin kuten sinä, niin väittäisin että joku suurempi :D käski tulla tänne johdattamaan sinut valoon ja nuhteeseen. En kuitenkaan ole sellainen. Olen tarinoija ja opettaja.

 

Minä tunnistan totuuden sanoissasi. Voitko kanavoida minullekin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisessa ihmisessä asuu pimeys ja valo, hyvyys ja pahuus. Se on ihmisyyden ydin. Tärkeintä on hyväksyä kaikki puolensa, löytää balanssi, ja omilla valinnoillaan ohjata itseään kohti hyvää. Vaikuttaa, että olet koko elämäsi pannut itseäsi ja tuntenut itsestäsi niin suurta häpeää, että se on sairastuttanut sinut.

Siis paEnnut, ei pannut, voi hyvänen aika mitä kirjoitin :D

Vaikea varmasti valita kun hän juoksee pimeästä valoon ja valosta pimeään.

Luulen että ap on noiduttu jing jang pallon sisään. Se on samalainen putkisto kuin yksisoluisen eliön suolisto.

Toisesta mennään sisään ja toisesta ulos. Hän on viehtynyt matkaan eikä määränpäähän.

Juoksee näiden satuolentojen johdattamana Platonin luolaan. Näkee seinällä heijastumia ja riuhtoo itsensä takaisin pihaan. Ehkä satuolennot sanovat niiden olevan totta, mutta ne ovat vain heijastumia.

Hän on todennäköisesti hulluuden partaalla ja ei voi valita kohtaloaan, koska on niin utelias matkastaan.

Ap on kuin kissa joka on provosoitunut kolosta seinässä. Koska hän olettaa että kolossa on jotain.

Tätä sairautta esiintyy paljon ihmisillä jotka viettävät suurimman osan ajastaan luolissa.

Muinaisessa Kiinassa tuhansia vuosia sitten huomattiin talviaikoina että jotkut tulivat "mökki höperöiksi".

He viettivät pitkät ajat sisätiloissa koska ulkona oli kylmä.

Minä suosittelisin ap:lle Jing Jang symbolin mukaista suhdetta. Eli ulkoilua suuren valkoisen määrän verran ja kotona oleilua pienen mustan pallon verran. Eli hän lähinnä käy kotona vain nukkumassa. Luonnollisesti kesän tullessa näin monille ihmisille käykin.

Tätä niin kauan kunnes hulluus haihtuu.

Hän tarvitsee muiden tukea, koska tällä hetkellä tapahtuu samaa mitä vuodenajoilla tapahtuu. O

Erikoista että islam ei toiminut, sen on kuitenkin saatana antanut antikristukselle aikanaan.

Lähestyn aiheta tieteestä käsin.

Luciferiin uskokin on kristinuskoa, tai ylipäänsä mainitsemiisi ilmiöihin liittyy kristinusko.  Eli se kannattaa muistaa jos tuollainen ns.paha kiehtoo.

Oletko käynyt läpi lapsuuttasi, oletko tullut lapsena kuulluksi ja hyväksytyksi? Onko vanhemmillasi ollut sinulle aikaa? Usein tuollaiset tuntemukset littyvät voimakkaasti lapsuuteen ja siihen millaisessa perheyhteisössä olet kasvanut. Jos aikuisilla omia ongelmia liikaa niin lapsi jotuu varttumaan yksin, hänellä ei välttämättä ole ääntä. Liiallinen huomio vaikuttaa samoin. Monimutkaisia asioita. 

Monilla uskonnoista eronneilla saattaa tulla mainitsemiasi oireiluja, esim mormonit, jehovantodistajat, helluntailaiset, lestadiolaiset jne

"Tumma hahmo vierellä öisin" on nimeltään unihalvaus ja todella tunnettu ilmiö. Sellaisen kokeminen näkyy myös aivokuvissa ja tietyllä aivojen alueella missä ahdistuskin ilmenee. Unihalvaus on usein liiallisen valvomisen, huonounisuuden tai stressin oire. Myös lääkkeet aiheuttavat sitä.

Suosittelen ettet ainakaan ruoki näitä juttuja kauhuelokuvilla, ahdistavilla kirjoilla jne

Onko Asperger tuttu sinulle? Sukulaisellani on Asperger ja hänellä aika paljonkin yhtäläisyyksiä kertomaasi. http://xestia.net/testit/asperger.php

Jos testi vaikuttaa plussalta niin kannattaa hakeutua virallisiin testeihin ja tukiryhmiin, 

Ihmisyyteen kuuluu tällaisia asioita, yksin et armasti ole mutta eipä noista monikaan avoimesti keskustele. Tsemppiä ja voimia sulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisessa ihmisessä asuu pimeys ja valo, hyvyys ja pahuus. Se on ihmisyyden ydin. Tärkeintä on hyväksyä kaikki puolensa, löytää balanssi, ja omilla valinnoillaan ohjata itseään kohti hyvää. Vaikuttaa, että olet koko elämäsi pannut itseäsi ja tuntenut itsestäsi niin suurta häpeää, että se on sairastuttanut sinut.

Siis paEnnut, ei pannut, voi hyvänen aika mitä kirjoitin :D

Vaikea varmasti valita kun hän juoksee pimeästä valoon ja valosta pimeään.

Luulen että ap on noiduttu jing jang pallon sisään. Se on samalainen putkisto kuin yksisoluisen eliön suolisto.

Toisesta mennään sisään ja toisesta ulos. Hän on viehtynyt matkaan eikä määränpäähän.

Juoksee näiden satuolentojen johdattamana Platonin luolaan. Näkee seinällä heijastumia ja riuhtoo itsensä takaisin pihaan. Ehkä satuolennot sanovat niiden olevan totta, mutta ne ovat vain heijastumia.

Hän on todennäköisesti hulluuden partaalla ja ei voi valita kohtaloaan, koska on niin utelias matkastaan.

Ap on kuin kissa joka on provosoitunut kolosta seinässä. Koska hän olettaa että kolossa on jotain.

Tätä sairautta esiintyy paljon ihmisillä jotka viettävät suurimman osan ajastaan luolissa.

Muinaisessa Kiinassa tuhansia vuosia sitten huomattiin talviaikoina että jotkut tulivat "mökki höperöiksi".

He viettivät pitkät ajat sisätiloissa koska ulkona oli kylmä.

Minä suosittelisin ap:lle Jing Jang symbolin mukaista suhdetta. Eli ulkoilua suuren valkoisen määrän verran ja kotona oleilua pienen mustan pallon verran. Eli hän lähinnä käy kotona vain nukkumassa. Luonnollisesti kesän tullessa näin monille ihmisille käykin.

Tätä niin kauan kunnes hulluus haihtuu.

Hän tarvitsee muiden tukea, koska tällä hetkellä tapahtuu samaa mitä vuodenajoilla tapahtuu. O

Minä olen tämän samanlaisen lumouksen vallassa. Miten tästä putkistosta pääsee ulos ja herää oikeasti siihen mikä on totta? En jaksa enää uutta kierrosta. 

Vierailija kirjoitti:

Erikoista että islam ei toiminut, sen on kuitenkin saatana antanut antikristukselle aikanaan.

Tarjosiko Hän sitä kuin hunajakakkua tarjotaan parhaalle kaverille?

Kaikki jeesustelijat lopettakaa jookos. Jos usko itseä auttaa niin hyvä, sitä ei saa tuputtaa väkisin toiselle, juuri siksi ihminen kokee sitten tällaista kun on ehkä sellaisiin piireihin joutunut ja ne jätettyään on alitajuntaan jäänyt kaikenlaista.

Tuossa olikin asperger testi ja luin että olet lapsuudessa kärsinyt vanhemman alkoholin käytöstä, se vaiuttaa niiiiiin paljon mutta sellaisesta on mahdollisuus eheytyä ja löytää oma polku: https://lasinenlapsuus.fi/tietoa/lasinen-lapsuus-aikuisuudessa

Lämpimästi suosittelen että luet tuon. Jos löytyy tukiryhmää niin mene.

Alkoholi on hirveimpiä päihteitä mitä löytyy ja laittaa kaikki aivokemiat sekaisin ja masentaa mielen. Sen kun lopettaa tai ei ainakaan käytä enempää kuin 3 x annos kerralla ja harvoin niin vaikutus on jättikokoinen. Unet siihen lisäksi kohdilleen, niin se auttaa myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä. Taisi pari kysyä, miten kotonani on suhtauduttu uskontoon. Vanhempani kuuluvat kirkkoon, mutta ovat lähinnä ateisteja. Perheessäni ei ole koskaan rukoiltu, puhuttu Jeesuksesta tai Jumalasta sanaakaan. Ainoat kosketukseni lapsena uskontoon ovat olleet koulun uskontotunnit ja kevätjuhlat kirkossa.

Isäni on alkoholisti ja pelkäsin häntä lapsena ja nuorena. Vanhempani riitelivät paljon tuon alkoholismin vuoksi ja muistan, kuinka tärisin aina, kun vanhempani tappelivat. Isäni ei oikein osoittanut rakkautta minulle koskaan, ei sanonut rakastavansa minua, mutta kritisoi ja ilkeili senkin edestä. En tuntenut turvaa, masennuin ja sairastuin pakko-oireiseen häiriöön noin 6-vuotiaana. Oireet pahenivat teini-iässä, sain lääkityksen pakko-oireisiin ja löysin uskonnon.

Tämän jälkeen ensimmäinen parisuhteeni oli väkivaltainen. Mies pahoinpiteli minua lähes päivittäin. Oli kertoja, kun pissasin housuun pelosta ja olin niin mustelmilla ja haavoilla (mies ruoski minua johdoilla), etten pystynyt kävelemään.

Kun pääsin pois tuosta suhteesta, meni aikaa että pääsin jaloilleni. Jatkoin uskovaisuutta (olin siirtynyt kristinuskosta islamiin), mutta vähitellen pimeyden tunne alkoi taas hiipiä ja ottaa valtaa minusta.

Hylkäsin rukoilun ja kaikki uskovaiset ystävät ja keskityin opiskeluun, töihin ja löysin alkoholin.

Ryyppäsin vuoden verran joka viikonloppu, kunnes sairastuin ja vähensin alkoholin kulutusta reilusti.

Eristäydyin ihmisistä (vaikkakin käyn töissä), masennuin ja rupesin vihaamaan kaikkea. Aloin kokea entistä enemmän epätodellisuuden tunnetta, näin mustan hahmon, Saatana vieraili unissani, peilistä katsoi outo ihminen, en minä.

Lääkityksiä muutettiin, kävin juttelemassa psyk.sairaanhoitajan kanssa, mutta lähinnä tämä ko. sairaanhoitaja aiheuttaa minussa ärsyyntymistä. Hän ei tajua tilannettani, eikä minua.

Tekisin itsemurhan ellen uskoisi joutuvani Helvettiin.

Niin ja olen aina tuntenut kaikkeen pahaan ns. yhteenkuuluvuutta. Jo lapsena lempilukemista olivat kirjat vampyyreistä. Olen lukenut okkultismista, saatanasta ja paholaisista, koska nämä ovat olleet mielenkiintoisia asioita ja koska olen tuntenut vetoa pimeyteen aina. En kuitenkaan halua ihannoida Saatanaa tai antaa hänelle periksi.

Nyt on taass niin sekavaa tekstiä, anteeksi. En ole nukkunut moneen yöhön kunnolla ja kaikki tuntuu sumealta.

Kirjoitin aikaisemmin, että epäilen kyseessä olevan epävakaa persoonallisuus. Tämän perusteella olen siitä melko varma. Turvaton lapsuus tekee rikkonaisia ihmisiä.

Siinä että ihannoi pimeyden estetiikkaa, tai mystiikkaa, ei ole mitään väärää, niin kauan kun ei tietoisesti tahdo tehdä eikä tee pahaa muille. Sillä ei ole mitään tekemistä varsinaisen pahuuden kanssa. On paljon ihmisiä, jotka esiintyvät "valon" tuojina: saarnaajia, kulttijohtajia, näkijöitä jne. jotka ovat puhtaasti sadistisia, vallanhimoisia, pahoja ihmisiä, joiden tavoite on hyväksikäyttää ja hallita muita. Ei kannata ajatella, että elämä olisi niin mustavalkoista, tai yksioikoista mitä hengellisissä piireissä opetetaan. Pimeys ei ole sama asia kuin pahuus. Sisäinen tyhjyys ei myöskään ole sama asia kuin pahuus.

Parasta nyt olisi koittaa rauhoittua, nukkua hyvin muutama yö ja sitten miettiä mikä on paras kanava hakea apua. Unohda nyt ainakin hetkeksi kaikki jutut paholaisista, hengistä ja enkeleistä. Voit palata niihin myöhemmin kun voit itse henkisesti paremmin, jos niin haluavasi tehdä. Omalla mielenterveydellä ei kannata leikkiä.

Minulla on siis diagnoosina tuo tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö. Sitäkö meinasit? Toivottavasti en joudu psykoosiin. Tuntuu, että teen ja sanon asioita joita en haluaisi. Kuin jokin kontrolloisi minua. Pelottaa mennä töihin huomenna

Ap

Sinun pitää saada nukutksi kunnolla, ja alkoon iso korkki, se tekee niin saamarin pahaa ihmisen psyykelle ja kemioilla menee kauan palata tasaiseksi. 

Nuo pelot ovat aivan normaaleja ajattelevalle mielelle, se että sanot nuo asiat ääneen ei tee sinusta mitenkään pahaa. Paha ihminen harvoin ymmärtää pahuutta. On vain itsekäs ja julma, eikä tunne mitään heitä kohtaan jotka häntä rakastavat, eivät edes äitiään. Sinä et vaikuta sellaiselta.

Psykoosi voi tulla joskus kun ei nuku ja dogaa liikaa, plus lääkkeitä päälle. Psykoosi hoidetaan ja monilla se on vain saanut elämään alun, ei kannata sellaistakaan pelätä.

Jos et saa nukutuksi ja pystyt olemaan ilman alkoholia, olisiko sinulla mahdollisuus saada unilääke unettomuuden hoitoon. Sillä pääsisi jo hyvään alkuun.

Mutta noin muuten lasinen lapsuus selittää kaikki tunne-elämän puolet mistä kerroit. Ei ole hätää. Et ole yksin. Voimia! Ei aina ole pakko jaksaa kaikkea, sairaslomaa voi saada, levätä, uusiutua ja miettiä millaisia asioita haluaisi kokea tässä yhdessä elämässä.

Pahantahtoiset ihmiset älkää vaivautuko vastaamaan.

Vuodelta miekka ja kilpi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun täytyy voittaa pahuus. Valitse hyvyys ja etsi oikeaa rakkautta.

Minun kokemuksella tuosta ei voi enää parantua. Jos tila on mennyt pitkälle, hänestä on tullut eräänlainen vampyyri, joka nauttii negatiivisista tunteista ja hakeutuu kiusatuksi (riivatuksi).

Hän syö ns. hyvien ihmisten halveksuntaa. Saa olemassa ololleen merkitystä.

Se että onko ap oikeasti paha vai vaikkapa kirkkoyhteisö, se on jokaisen päätettävissä.

Ap tunnistaa pahan. Nämä hurskastelijat eivät välttämättä tunne.

He tuntevat ylemmyyttä esimerkiksi siitä että joku saattaa tupakoida ja joku on ehkä hieman ylipainoinen.

He eivät huomaa pimeyttään ja sitä mitä siirtävät (riivaavat, kiusaavat) ympäristöön.

Defenssihän se on heikolle ihmiselle.

Minä en ole henkilökohtaisesti nähnyt kenenkään parantuvan, koska yleistä näille kiusatuille tai ( ehkä vampyyreille, jos tila on edennyt pitkälle) on yksinäisyys ja juurettomuuden tunne.

Heidäthän on karkoitettu paratiisista ( miten sen nyt ottaa, tai helvetistä :). )

Hei nyt paha tyyppi, tässä vastauksessasi näkyy millaista on oikea pahuus. Vastaa masentuneelle näin. Olet luultavasti narsisti tai uskonnollisen liikkeen aivopesemä, toivotaan ettet vaiuta näin läheisiisi. Jokaisella ihmisellä on toivoa ja tämä AP ei edes mitenkään paha, ihan normaali nuori jolla hankalaa välillä. Itsekukin joutunut näitä mietimään ja niistä selvinnyt aivan hyvin. Herkkä ja kiltti lapsena on usein kasvuvaiheessa juuri tällaisia pohtiva, kun kriiseilee.

Älä AP edes lue noita ääliöiden juttuja.

t.samoin ikäisenäsi kokenut, nyt 3 aikuista lasta, hyvä puoliso, terve elämä, tasainen elämä maaseudulla, kaupunki teki huonoa

Ap, et ole ”paha”. Et ole myöskään ”hyvä”.

Kuulostaa siltä, ett sulla on tosi ehdoton käsitys itsestäsi ja siitä, mitä ”hyvyys” ja ”pahuus” ovat. Koska et pysty omien standardiesi mukaan olemaan hyvä, teet oletuksen että olet siis paha.

Me ihmiset nyt vaan ollaan monimutkaisempia. Kukaan ei ole joko hyvä tai paha. Ollaan kaikki jossain määrin molempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista että islam ei toiminut, sen on kuitenkin saatana antanut antikristukselle aikanaan.

Tarjosiko Hän sitä kuin hunajakakkua tarjotaan parhaalle kaverille?

Niin teki. Seksin täyteistä tuonpuoleista lupasi niille jotka hänen oppinsa mukaan tappavat ja orjuuttavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä. Taisi pari kysyä, miten kotonani on suhtauduttu uskontoon. Vanhempani kuuluvat kirkkoon, mutta ovat lähinnä ateisteja. Perheessäni ei ole koskaan rukoiltu, puhuttu Jeesuksesta tai Jumalasta sanaakaan. Ainoat kosketukseni lapsena uskontoon ovat olleet koulun uskontotunnit ja kevätjuhlat kirkossa.

Isäni on alkoholisti ja pelkäsin häntä lapsena ja nuorena. Vanhempani riitelivät paljon tuon alkoholismin vuoksi ja muistan, kuinka tärisin aina, kun vanhempani tappelivat. Isäni ei oikein osoittanut rakkautta minulle koskaan, ei sanonut rakastavansa minua, mutta kritisoi ja ilkeili senkin edestä. En tuntenut turvaa, masennuin ja sairastuin pakko-oireiseen häiriöön noin 6-vuotiaana. Oireet pahenivat teini-iässä, sain lääkityksen pakko-oireisiin ja löysin uskonnon.

Tämän jälkeen ensimmäinen parisuhteeni oli väkivaltainen. Mies pahoinpiteli minua lähes päivittäin. Oli kertoja, kun pissasin housuun pelosta ja olin niin mustelmilla ja haavoilla (mies ruoski minua johdoilla), etten pystynyt kävelemään.

Kun pääsin pois tuosta suhteesta, meni aikaa että pääsin jaloilleni. Jatkoin uskovaisuutta (olin siirtynyt kristinuskosta islamiin), mutta vähitellen pimeyden tunne alkoi taas hiipiä ja ottaa valtaa minusta.

Hylkäsin rukoilun ja kaikki uskovaiset ystävät ja keskityin opiskeluun, töihin ja löysin alkoholin.

Ryyppäsin vuoden verran joka viikonloppu, kunnes sairastuin ja vähensin alkoholin kulutusta reilusti.

Eristäydyin ihmisistä (vaikkakin käyn töissä), masennuin ja rupesin vihaamaan kaikkea. Aloin kokea entistä enemmän epätodellisuuden tunnetta, näin mustan hahmon, Saatana vieraili unissani, peilistä katsoi outo ihminen, en minä.

Lääkityksiä muutettiin, kävin juttelemassa psyk.sairaanhoitajan kanssa, mutta lähinnä tämä ko. sairaanhoitaja aiheuttaa minussa ärsyyntymistä. Hän ei tajua tilannettani, eikä minua.

Tekisin itsemurhan ellen uskoisi joutuvani Helvettiin.

Niin ja olen aina tuntenut kaikkeen pahaan ns. yhteenkuuluvuutta. Jo lapsena lempilukemista olivat kirjat vampyyreistä. Olen lukenut okkultismista, saatanasta ja paholaisista, koska nämä ovat olleet mielenkiintoisia asioita ja koska olen tuntenut vetoa pimeyteen aina. En kuitenkaan halua ihannoida Saatanaa tai antaa hänelle periksi.

Nyt on taass niin sekavaa tekstiä, anteeksi. En ole nukkunut moneen yöhön kunnolla ja kaikki tuntuu sumealta.

Kirjoitin aikaisemmin, että epäilen kyseessä olevan epävakaa persoonallisuus. Tämän perusteella olen siitä melko varma. Turvaton lapsuus tekee rikkonaisia ihmisiä.

Siinä että ihannoi pimeyden estetiikkaa, tai mystiikkaa, ei ole mitään väärää, niin kauan kun ei tietoisesti tahdo tehdä eikä tee pahaa muille. Sillä ei ole mitään tekemistä varsinaisen pahuuden kanssa. On paljon ihmisiä, jotka esiintyvät "valon" tuojina: saarnaajia, kulttijohtajia, näkijöitä jne. jotka ovat puhtaasti sadistisia, vallanhimoisia, pahoja ihmisiä, joiden tavoite on hyväksikäyttää ja hallita muita. Ei kannata ajatella, että elämä olisi niin mustavalkoista, tai yksioikoista mitä hengellisissä piireissä opetetaan. Pimeys ei ole sama asia kuin pahuus. Sisäinen tyhjyys ei myöskään ole sama asia kuin pahuus.

Parasta nyt olisi koittaa rauhoittua, nukkua hyvin muutama yö ja sitten miettiä mikä on paras kanava hakea apua. Unohda nyt ainakin hetkeksi kaikki jutut paholaisista, hengistä ja enkeleistä. Voit palata niihin myöhemmin kun voit itse henkisesti paremmin, jos niin haluavasi tehdä. Omalla mielenterveydellä ei kannata leikkiä.

Minulla on siis diagnoosina tuo tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö. Sitäkö meinasit? Toivottavasti en joudu psykoosiin. Tuntuu, että teen ja sanon asioita joita en haluaisi. Kuin jokin kontrolloisi minua. Pelottaa mennä töihin huomenna

Ap

Sinun pitää saada nukutksi kunnolla, ja alkoon iso korkki, se tekee niin saamarin pahaa ihmisen psyykelle ja kemioilla menee kauan palata tasaiseksi. 

Nuo pelot ovat aivan normaaleja ajattelevalle mielelle, se että sanot nuo asiat ääneen ei tee sinusta mitenkään pahaa. Paha ihminen harvoin ymmärtää pahuutta. On vain itsekäs ja julma, eikä tunne mitään heitä kohtaan jotka häntä rakastavat, eivät edes äitiään. Sinä et vaikuta sellaiselta.

Psykoosi voi tulla joskus kun ei nuku ja dogaa liikaa, plus lääkkeitä päälle. Psykoosi hoidetaan ja monilla se on vain saanut elämään alun, ei kannata sellaistakaan pelätä.

Jos et saa nukutuksi ja pystyt olemaan ilman alkoholia, olisiko sinulla mahdollisuus saada unilääke unettomuuden hoitoon. Sillä pääsisi jo hyvään alkuun.

Mutta noin muuten lasinen lapsuus selittää kaikki tunne-elämän puolet mistä kerroit. Ei ole hätää. Et ole yksin. Voimia! Ei aina ole pakko jaksaa kaikkea, sairaslomaa voi saada, levätä, uusiutua ja miettiä millaisia asioita haluaisi kokea tässä yhdessä elämässä.

Pahantahtoiset ihmiset älkää vaivautuko vastaamaan.

Tämä. Riittävän kova univaje voi saada mieleltään terveenkin psykoosiin ja näkemään harhoja. Epävakaalla kaikenlainen psyykkinen kuormitus, stressi ja rasitus saavat aikaan psykoosin kaltaisia harhoja. Siksi olisi hyvin tärkeää saada nyt nukutuksi, unohtaa kaikki raskaat ja pelottavat uskomukset ja ajatukset hetkeksi ja priorisoida oma hyvinvointi. Kirjoitat, että epävakaus on diagnosoitu, eli siinä luultavasti syy sekavuuteen ja harhaluuloihin kun et ole saanut nukuttua. Se on tuossa tilassa ihan "normaalia". Jos et halua joutua psykoosiin, tiedät mitä tehdä. Uni pitää saada korjattua ja mieli rauhoitettua.

Kaikilla ihmisillä on pimeyttä ja sellaisia impulsseja joita olisi parempi jättää noudattamatta. Jos olet tiedostava asian suhteen, luultavasti toimintasi on parempaa kuin ihmisillä, jotka kieltävät asian. Oikeasti pahat ihmiset TEKEVÄT pahoja asioita ja SYYTTÄVÄT MUITA eivätkä itseään.

Sinulle on ehkä korostunut ajatus, että ihan normaali terve itsekkyys on pahasta. Jos on ylikiltti siitä seuraa tiedostamattomia vihan tunteita kun toiset rikkovat rajojasi, mutta nuo tunteet näyttäytyvät pahana koska et osaa käsitellä niitä. Ehkä se "hyvä" mihin pyrit ei ole edes oma aito kokemuksesi hyvästä, vaan jokin ulkoa annettu. Jos pyrit siihen, minkä itse todella koet hyvänä sisäinen vastustus on paljon vähäisempää.