Vittumaisten potilaiden takia en enää halua tehdä lääkärin töitä
Siinäpä se oli. Olen niin kyllästynyt potilaiden hoitoon, että teen kaikkeni päästäkseni siitä pois. Jos lääkäri kysyy potilaalta jonkun kysymyksen,sillä ON TARKOITUS. En ymmärrä potilaita,jotka vaan jatkaa aivan asiaan liittymätöntä tarinaansa ja inttävät vastaan, että anna kun kerron. Ei meillä ole aikaa kuunnella jonninjoutavia etenkään päivystyksessä vaan asia pitää saada hoidettua ja me lääkärit olemme sitä varten käyneet opinnot, että tiedetään mitkä asiat on tärkeitä kysyä potilaan hoidon takia. Jos potilas ei näihin kriittisiin kysymyksiin vastaa niin se on turha valittaa paskasta hoidosta enää sen jälkeen.
Elämäni yksi suurimpia virheitä oli mennä lääkikseen. Ainoa hyvä etu enää että saa itse kirjoitella reseptejä jos tarvitsee. Siinäpä sitten potilaat ihmettelette miksei löydy tekijöitä terveydenhuoltoon.
Kommentit (715)
Otan osaa.
Semmoista on työnteko: tota on liikkeellä .
Terv Asp
Kaikki lääkärikaverit valittavat samaa. Aiheet kiinnostavia, mutta käytännön työ on rupurahvaan jorinoiden kuuntelemista tai sairaiden ihmisten tiuskimista.
No provohan tämä, mutta voisi olla tottakin.
Lääkärithän eivär huomioi potilasta millään lailla, vaan tekevät diagnoosinsa sen perusteella, mikä sairaus milloinkin muodissa.
Milloin se on kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminta, milloin uniapnea jne.
Samoin lääkärit eivät kiinnitä mitään huomiota potilaan aiempiin sairauksiin ja lääkkeisiin, määrätään lääkettä lääkkeen perään, eikä ymmärretä niiden lääkkeiden vaikutusta toisiinsa.
Toki potilaissakin on vaikeaa ainesta ja luulotautista..
Jatkokouluttaudu patologiksi? Siinä hommassa ei tarvi kuunnella potilaiden jorinoita.
Niin, ihmisten kohtaamista teille ei sitten ehkä opetettu? Etkä kyennyt aavistamaan että se kuuluu monen lääkärin työhön?
Sä et vaan osaa käsitellä ihmisiä.
Mites tuo oikeuslääketiede? Ei ainakaan tutkittavat jauha paskaa.
Lääkikseen hakee joka vuosi lähes 10 000 ihmistä jotka luopuisi varmasti vasemmasta kädestään päästäkseen kuuntelemaan ihmisten valituksia päivästä toiseen.
Oletko Savossa töissä. Itsellä tuontyyppistä kokemusta savolaistaustaisista potilaista. Pohjanmaalla sitten taas oli helppoa, kysymykseen tuli vastaus yhdellä sanalla, eikä kymmenen minuutin yksinpuhelua asian vierestä.
Minä kyllä aika hyvin 25 vuoden terveyskeskuslääkäröinnin jälkeen hiljennän asiasta pois lipsuvat potilaat ja pysytään asiassa.
Ennen leikkausta tapasin leikkaavan lääkärin. Hän kysyi paljonko haluan tietää siitä. Sanoin etten oikeastaan halua tietää, minähän olen nukutettu koko sen ajan. Silti hän kertoi koko homman yksityiskohtineen.
Lopuksi hän sanoi "tsemppiä leikkaukseen". Minua nauratti. Hän sen tsempin tarvitsee sillä hän tekee työn. Minä makaan lääkittynä enkä tiedä mistän mitään.
Joo tuollaistahan tuo on ja varsinkin päivystyksessä kun on kiireen tuntu koko ajan. Oli hauska kun soitin itse perjantaina ATK-apuun ja tukihenkilö kuunteli kyllästyneenä kun selitin jotain varmaan ihan epäolennaisuuksia tulostimen käytöksestä - tuli ihan mieleen omat potilaani jotka aloittavat sanomalla että "en tiedä onko tällä merkitystä mutta..."
Olen itse alkanut päästä tuosta ärsytyksestä eroon kun vaihdoin hyvälle terveysasemalle jossa on aikaa potilaille ja potilaat saavat halutessaan tutulle lääkärille ajan. Vuorovaikutuksesta alkaa saada iloakin, kun on aikaa kohdata potilas kokonaisena ihmisenä. Ongelmasi eivät siis, toisin kuin mammat yllä väittävät, välttämättä kerro että pitäisi vaihtaa patologiksi. t toinen lääkäri
Koulutetaanko lääkäreitä asiakaspalvelutyöhön? Huomiodaanko mitenkään valintakokeissa? Hyvä lääkäri voi olla paska asiakaspalvelija. Mieleen tulee se valelääkäri, jota kaikki potilaat kehuivat, koska osasi kuunnella asiakasta.
Tämä on sitä samaa kommunikoinnin puutetta, jota koko maapallo on täynnä.
Potilaalle on ensin vastaanoton alussa sanottava, että seuraavaksi kysyn teiltä hoidon kannalta tärkeitä kysymyksiä, joihin toivon nopeaa vastausta. Siis kyse ei ole rupattelusta. Jos potilas tämän tietää ja ymmärtää, niin on helpompi edetä.
Aina pitäisi osata alustaa yhdessä potilaan kanssa, jotta hänkin olisi kärryillä, miten edetään.
Lopuksi olisi hyvä kertoa potilaalle ne tiedot, joita hänestä on saanut.
Itselle kävi Mehiläisessä niin, etten tiennyt jälkeenpäin vammani laatua. Omakannasta ja epikriisistä asia ei selviä ollenkaan.
Kaikki lääkärit on yleensä tympeitä
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä aika hyvin 25 vuoden terveyskeskuslääkäröinnin jälkeen hiljennän asiasta pois lipsuvat potilaat ja pysytään asiassa.
Miten se tehdään? Minusta se on todella vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko Savossa töissä. Itsellä tuontyyppistä kokemusta savolaistaustaisista potilaista. Pohjanmaalla sitten taas oli helppoa, kysymykseen tuli vastaus yhdellä sanalla, eikä kymmenen minuutin yksinpuhelua asian vierestä.
Odotakiapaas tässä! Kohta hoetaja ensin hakkoo teiät, ja sitten liäkär tappoo teiät?
Hel..... hyvä että tajusit lähteä.