Jos sinun epäillään tehneen jotain minkä perusteella lapsesi huostataan, toimiasi ei edes tutkita oikeudessa! Eli et saa puolueetonta oikeudenkäyntiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on aivan oikeassa.

Lastensuojelulla on enemmän valtaa kuin poliisilla. Voi jopa käskyttää poliisia. Mikään oikeus ei tutki esim. kirjausten paikkansapitävyyttä. Silti kelpaavat perusteluiksi toimille. Jopa pakkotoimille.

Pakkotoimet voivat olla ainoa keino auttaa ladta/nuorta. Luuletteko tosiaan että vanhemmat, jotka ovat tilanteessa kiinni osaavat objektiivisesti tilanne arvioida? Hehän sen tilanteen ovat olleet aiheuttamassa. Kukapa omaa epäonnistumistaan haluaisi tunnustaa. Vankilatkin on täynnä syyttömänä tuomion saaneita.

Paljon oletuksia. Ovatko pakkotoimet mielestäsi laittomia, jos ei ole tilannetta, missä olisi avun tarvetta? Vai onko jokaisella lapsiperheellä ilmeinen avuntarve?

Mikä on aiheutettu tilanne? Sekö, että on tullut raskaaksi ja saanut lapsen? Sekö pelkästään oikeuttaa viranomaiset pakkotoimiin?

Epäonnistuminen? Puhutko ehkäisyn epäonnistumisesta? Epäonnistuminen muiden miellyttämisessä?

Eikö olisi hyvä, että epäonnistuminen pystyttäisiin myös osoittamaan ja sitä myöten arvioimaan, kuten viittasit vankeustuomion saaneisiin, joiden epäonnistuminen on sentään oikeudessa arvioitu. ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on aivan oikeassa.

Lastensuojelulla on enemmän valtaa kuin poliisilla. Voi jopa käskyttää poliisia. Mikään oikeus ei tutki esim. kirjausten paikkansapitävyyttä. Silti kelpaavat perusteluiksi toimille. Jopa pakkotoimille.

Pakkotoimet voivat olla ainoa keino auttaa ladta/nuorta. Luuletteko tosiaan että vanhemmat, jotka ovat tilanteessa kiinni osaavat objektiivisesti tilanne arvioida? Hehän sen tilanteen ovat olleet aiheuttamassa. Kukapa omaa epäonnistumistaan haluaisi tunnustaa. Vankilatkin on täynnä syyttömänä tuomion saaneita.

Missä ihmeen tilanteessa.?

Tilanteessa, jossa on ilmoitus tehty vai?

Ilmoitukselle ei ole mitään muita kriteereitä kuin, että on olemassa lapsi tai lapsia. Onko se sinusta tilanne, joka automaattisesti hämärtää arviointikykyä?

Tottakai sinä asiaanosallisena haluat selitellä asiat itsellesi edullisesti. Toivottavasti sinulla ei oikeasti ole lapsia. Kuulostat täysin sekopäältä. Onko maniavaihe päällä?

Hyvä vasta-argumentti. Unohtui vain osoittaa, että olisin väärässä. Ei se mitään, ensi kerralla sitten.

Vierailija kirjoitti:

Toimin perhetyössä melko isossa kaupungissa. Kyllä sitä vaan ihmettelee, miten pitkälle sosiaalityöntekijät päästävät tilanteet ennen kuin puuttuvat. Samasta perheestä on voinut tulla vuosia lastensuojeluilmoituksia meiltä, koulusta, naapureilta, lääkäristä jne . Vanhemmilla on monesti eri näkemys lapsensa hyvinvoinnista. Kannattaa oikeasti perehtyä tilanteeseen ennen kuin ottaa kantaa asiaan ainoastaan vanhemman näkemyksen perusteella. Esim. mainittu esimerkki lapsen huumeidenkäytöstä on aina seulalla tai muuten todisteellisesti tutkittu, ei mikään mielipideasia. En ole koskaan nähnyt tapausta, jossa huostaanotto olisi tapahtunut hepposin perustein. Kyse on myös aika- ja talousresursseista, joten vain vaikeimmat saavat apua. 

Tämä. Resurssien ollessa ne mitä on ,monet jäävät ilman tarvitsemaansa apua. Näiden lasten kohtalo kyllä surettaa. Pikku panostuksella riittävän nuorena heistäkin voisi tulla toimivia yhteiskunnan jäseniä. Kyllä omienkin lasten koulukavereista jo alaluokilla näki, ketkä ei saa tarpeeksi eväitä elämäänsä kotoa ja kuinka kukaan ei puutu asiaan.

Ei sosiaalityöntekijä tai tiimillinenkään niitä voi kuulustella ketään, saati tutkia rikoksia.

Jos näin tapahtuu, lakia täytyy muuttaa. Onko kansalaisaloite jo avattu? Nimiä luulisi tulevan nopeasti eduskuntakäsittelyyn oikeuttava määrä.

Vierailija kirjoitti:

Toimin perhetyössä melko isossa kaupungissa. Kyllä sitä vaan ihmettelee, miten pitkälle sosiaalityöntekijät päästävät tilanteet ennen kuin puuttuvat. Samasta perheestä on voinut tulla vuosia lastensuojeluilmoituksia meiltä, koulusta, naapureilta, lääkäristä jne . Vanhemmilla on monesti eri näkemys lapsensa hyvinvoinnista. Kannattaa oikeasti perehtyä tilanteeseen ennen kuin ottaa kantaa asiaan ainoastaan vanhemman näkemyksen perusteella. Esim. mainittu esimerkki lapsen huumeidenkäytöstä on aina seulalla tai muuten todisteellisesti tutkittu, ei mikään mielipideasia. En ole koskaan nähnyt tapausta, jossa huostaanotto olisi tapahtunut hepposin perustein. Kyse on myös aika- ja talousresursseista, joten vain vaikeimmat saavat apua. 

Huostaanotto on melko äärimmäinen oikeusloukkaus. Ihan perusoikeuksia loukataan silti mennen tullen jo palvelutarpeen arvioinnin aikana.

Muutoin ei edes pystyttäisi työhön. Eikö tämä nyt kannattaisi myöntää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on niin vastoin lapsen etua, että hänen tietoihinsa voidaan kirjoittaa mitä sattuu. Ei saa lapsi niitä koskaan pois, vaikka voisi jo itse vakuuttaa, ettei väitteet ole pitänyt paikkaansa.

Lapsen etua vastaan on monet lastensuojelun toimet myös siinä, että ne ulottuvat lapsenkin yksityiselämän piiriin. Ovat siis myös lapsen ihmisoikeuksia vastaan. Tämä voisi olla hyväksyttyä, jos olisi pätevät perusteet. Useimmiten ei ole, vaan oikeusloukkaukset tapahtuvat ”yhteisymmärryksessä” eli vanhemman suostumuksella.

Viranomainen pääsee Suomessa tunkeutumaan lapsen elämään paljon helpommin kuin aikuisen. Lapsen oikeusturva on heikompi. Tämä johtuu tietysti siitä, että vanhemmat edunvalvojina ovat kovin auktoriteettipelkoisia ja leväperäisiä.

Jos lapsi joituu näiden asioiden kanssa tekemisiin, niin täytyy olla jo vakavasta asiasta kyse. Ymmärrän kyllä vanhempien siilipuolustautumisen ja viranomaisten näkemisen vihollisena. Näillä vanhemmillahan onmonesti mielenterveysongelmia ja masennusta taustalka niinne lastenkin asiat jää retuperälle. Lapsella on kuitenkin oikeus normaaliin turvalliseen elämään vaikka vanhemmat olisi kuinka hulluja.

Lastensuojelun kanssa tekemisiin joutumisen ainoa edellytys on, että on vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on niin vastoin lapsen etua, että hänen tietoihinsa voidaan kirjoittaa mitä sattuu. Ei saa lapsi niitä koskaan pois, vaikka voisi jo itse vakuuttaa, ettei väitteet ole pitänyt paikkaansa.

Lapsen etua vastaan on monet lastensuojelun toimet myös siinä, että ne ulottuvat lapsenkin yksityiselämän piiriin. Ovat siis myös lapsen ihmisoikeuksia vastaan. Tämä voisi olla hyväksyttyä, jos olisi pätevät perusteet. Useimmiten ei ole, vaan oikeusloukkaukset tapahtuvat ”yhteisymmärryksessä” eli vanhemman suostumuksella.

Viranomainen pääsee Suomessa tunkeutumaan lapsen elämään paljon helpommin kuin aikuisen. Lapsen oikeusturva on heikompi. Tämä johtuu tietysti siitä, että vanhemmat edunvalvojina ovat kovin auktoriteettipelkoisia ja leväperäisiä.

Jos lapsi joituu näiden asioiden kanssa tekemisiin, niin täytyy olla jo vakavasta asiasta kyse. Ymmärrän kyllä vanhempien siilipuolustautumisen ja viranomaisten näkemisen vihollisena. Näillä vanhemmillahan onmonesti mielenterveysongelmia ja masennusta taustalka niinne lastenkin asiat jää retuperälle. Lapsella on kuitenkin oikeus normaaliin turvalliseen elämään vaikka vanhemmat olisi kuinka hulluja.

Lastensuojelun kanssa tekemisiin joutumisen ainoa edellytys on, että on vanhempi.

Toki siihen siis ilmoituksen tarvitsee, mutta sen saa parhaimmillaan ilman mitään omaa myötävaikutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on aivan oikeassa.

Lastensuojelulla on enemmän valtaa kuin poliisilla. Voi jopa käskyttää poliisia. Mikään oikeus ei tutki esim. kirjausten paikkansapitävyyttä. Silti kelpaavat perusteluiksi toimille. Jopa pakkotoimille.

Pakkotoimet voivat olla ainoa keino auttaa ladta/nuorta. Luuletteko tosiaan että vanhemmat, jotka ovat tilanteessa kiinni osaavat objektiivisesti tilanne arvioida? Hehän sen tilanteen ovat olleet aiheuttamassa. Kukapa omaa epäonnistumistaan haluaisi tunnustaa. Vankilatkin on täynnä syyttömänä tuomion saaneita.

Paljon oletuksia. Ovatko pakkotoimet mielestäsi laittomia, jos ei ole tilannetta, missä olisi avun tarvetta? Vai onko jokaisella lapsiperheellä ilmeinen avuntarve?

Mikä on aiheutettu tilanne? Sekö, että on tullut raskaaksi ja saanut lapsen? Sekö pelkästään oikeuttaa viranomaiset pakkotoimiin?

Epäonnistuminen? Puhutko ehkäisyn epäonnistumisesta? Epäonnistuminen muiden miellyttämisessä?

Eikö olisi hyvä, että epäonnistuminen pystyttäisiin myös osoittamaan ja sitä myöten arvioimaan, kuten viittasit vankeustuomion saaneisiin, joiden epäonnistuminen on sentään oikeudessa arvioitu. ?

Sinun tapauksessasi ehkä on epäonnistettu ehkäisyssä. Mutta sinun mielestäsi vanhemmat eivät ole epäonnistuneet tehtävänään vanhempana, mikäli lapsi käyttäytyy esim koulussa niin hillittömästi ettet sinä tai kukaan muu pysty sille mitään tekemään.? Käyttää huumeita, yrittää tapoaa itsensä tai pinnaa koulussa. Vanhemmathan tästä on vastuussa. Jos he eivät vadtuutaan kanna, jonkun muun se on tehtävä. Vanhemmat eivät ole viattomia näissä tilanteissa joissa joudutaan huostaanotto tekemään. Itse tiedän surullisia tapauksia joissa huostaanotto olisi ollut pelastus lapselle masennustaan alkoholilla hoitavien työttömien luuserivanhempien luota. Mutta ei. Vaikka sokea reettakin näkisi avuntarpeen niin silti vanhemmille annetaan uusia ja uusia mahdollisuuksia pilata lapsen elämä. Kertakaikkiaan ei pystytä tarpeeksi ottamaan apuatarvitsevia lapsia huostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on niin vastoin lapsen etua, että hänen tietoihinsa voidaan kirjoittaa mitä sattuu. Ei saa lapsi niitä koskaan pois, vaikka voisi jo itse vakuuttaa, ettei väitteet ole pitänyt paikkaansa.

Lapsen etua vastaan on monet lastensuojelun toimet myös siinä, että ne ulottuvat lapsenkin yksityiselämän piiriin. Ovat siis myös lapsen ihmisoikeuksia vastaan. Tämä voisi olla hyväksyttyä, jos olisi pätevät perusteet. Useimmiten ei ole, vaan oikeusloukkaukset tapahtuvat ”yhteisymmärryksessä” eli vanhemman suostumuksella.

Viranomainen pääsee Suomessa tunkeutumaan lapsen elämään paljon helpommin kuin aikuisen. Lapsen oikeusturva on heikompi. Tämä johtuu tietysti siitä, että vanhemmat edunvalvojina ovat kovin auktoriteettipelkoisia ja leväperäisiä.

Jos lapsi joituu näiden asioiden kanssa tekemisiin, niin täytyy olla jo vakavasta asiasta kyse. Ymmärrän kyllä vanhempien siilipuolustautumisen ja viranomaisten näkemisen vihollisena. Näillä vanhemmillahan onmonesti mielenterveysongelmia ja masennusta taustalka niinne lastenkin asiat jää retuperälle. Lapsella on kuitenkin oikeus normaaliin turvalliseen elämään vaikka vanhemmat olisi kuinka hulluja.

Lastensuojelun kanssa tekemisiin joutumisen ainoa edellytys on, että on vanhempi.

Höpöhöpö. Ei joudu edes silloin kun ei hoida vanhemmuuttaan kunnolla. Puuttumiskynnys on resurssipulan vuoksi liian alhainen ja sitä laskua maksetaan jo nyt. Suomessa on nuoria mteläkeläisiä elätettävänä jo nyt lähes puolet ikäluokasta. Kymmenet nuoret tappaa itsensä vuosittain. Osa porukasta ei edes kouluttaudu ja yritä päästä elämään kiinni. Olisiko kannattanut nämä avustaa rampauttavista ongelmaperheistään kunnon elämän alkuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimin perhetyössä melko isossa kaupungissa. Kyllä sitä vaan ihmettelee, miten pitkälle sosiaalityöntekijät päästävät tilanteet ennen kuin puuttuvat. Samasta perheestä on voinut tulla vuosia lastensuojeluilmoituksia meiltä, koulusta, naapureilta, lääkäristä jne . Vanhemmilla on monesti eri näkemys lapsensa hyvinvoinnista. Kannattaa oikeasti perehtyä tilanteeseen ennen kuin ottaa kantaa asiaan ainoastaan vanhemman näkemyksen perusteella. Esim. mainittu esimerkki lapsen huumeidenkäytöstä on aina seulalla tai muuten todisteellisesti tutkittu, ei mikään mielipideasia. En ole koskaan nähnyt tapausta, jossa huostaanotto olisi tapahtunut hepposin perustein. Kyse on myös aika- ja talousresursseista, joten vain vaikeimmat saavat apua. 

Huostaanotto on melko äärimmäinen oikeusloukkaus. Ihan perusoikeuksia loukataan silti mennen tullen jo palvelutarpeen arvioinnin aikana.

Muutoin ei edes pystyttäisi työhön. Eikö tämä nyt kannattaisi myöntää?

Lapsen oikeus hyvään ja turvalliseen elämään on tärkeämpi kuin vanhempien. Luulisi huononkin vanhemman haluavan lapsilleen hyvää, mutta näköjään eivät halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on aivan oikeassa.

Lastensuojelulla on enemmän valtaa kuin poliisilla. Voi jopa käskyttää poliisia. Mikään oikeus ei tutki esim. kirjausten paikkansapitävyyttä. Silti kelpaavat perusteluiksi toimille. Jopa pakkotoimille.

Pakkotoimet voivat olla ainoa keino auttaa ladta/nuorta. Luuletteko tosiaan että vanhemmat, jotka ovat tilanteessa kiinni osaavat objektiivisesti tilanne arvioida? Hehän sen tilanteen ovat olleet aiheuttamassa. Kukapa omaa epäonnistumistaan haluaisi tunnustaa. Vankilatkin on täynnä syyttömänä tuomion saaneita.

Paljon oletuksia. Ovatko pakkotoimet mielestäsi laittomia, jos ei ole tilannetta, missä olisi avun tarvetta? Vai onko jokaisella lapsiperheellä ilmeinen avuntarve?

Mikä on aiheutettu tilanne? Sekö, että on tullut raskaaksi ja saanut lapsen? Sekö pelkästään oikeuttaa viranomaiset pakkotoimiin?

Epäonnistuminen? Puhutko ehkäisyn epäonnistumisesta? Epäonnistuminen muiden miellyttämisessä?

Eikö olisi hyvä, että epäonnistuminen pystyttäisiin myös osoittamaan ja sitä myöten arvioimaan, kuten viittasit vankeustuomion saaneisiin, joiden epäonnistuminen on sentään oikeudessa arvioitu. ?

Sinun tapauksessasi ehkä on epäonnistettu ehkäisyssä. Mutta sinun mielestäsi vanhemmat eivät ole epäonnistuneet tehtävänään vanhempana, mikäli lapsi käyttäytyy esim koulussa niin hillittömästi ettet sinä tai kukaan muu pysty sille mitään tekemään.? Käyttää huumeita, yrittää tapoaa itsensä tai pinnaa koulussa. Vanhemmathan tästä on vastuussa. Jos he eivät vadtuutaan kanna, jonkun muun se on tehtävä. Vanhemmat eivät ole viattomia näissä tilanteissa joissa joudutaan huostaanotto tekemään. Itse tiedän surullisia tapauksia joissa huostaanotto olisi ollut pelastus lapselle masennustaan alkoholilla hoitavien työttömien luuserivanhempien luota. Mutta ei. Vaikka sokea reettakin näkisi avuntarpeen niin silti vanhemmille annetaan uusia ja uusia mahdollisuuksia pilata lapsen elämä. Kertakaikkiaan ei pystytä tarpeeksi ottamaan apuatarvitsevia lapsia huostaan.

Tietävätkö läheisesi ja tuttavasi, että halveksit lasten oikeuksia ja ihmisoikeuksia ylipäätään vai harjoitatko tätä vihapuhetta vain anonymiteetin kuplastasi käsin?

Katson, että olet puheidesi perusteella syyllinen monenkin lapsen pahoinvointiin. Hyvin vedetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimin perhetyössä melko isossa kaupungissa. Kyllä sitä vaan ihmettelee, miten pitkälle sosiaalityöntekijät päästävät tilanteet ennen kuin puuttuvat. Samasta perheestä on voinut tulla vuosia lastensuojeluilmoituksia meiltä, koulusta, naapureilta, lääkäristä jne . Vanhemmilla on monesti eri näkemys lapsensa hyvinvoinnista. Kannattaa oikeasti perehtyä tilanteeseen ennen kuin ottaa kantaa asiaan ainoastaan vanhemman näkemyksen perusteella. Esim. mainittu esimerkki lapsen huumeidenkäytöstä on aina seulalla tai muuten todisteellisesti tutkittu, ei mikään mielipideasia. En ole koskaan nähnyt tapausta, jossa huostaanotto olisi tapahtunut hepposin perustein. Kyse on myös aika- ja talousresursseista, joten vain vaikeimmat saavat apua. 

Huostaanotto on melko äärimmäinen oikeusloukkaus. Ihan perusoikeuksia loukataan silti mennen tullen jo palvelutarpeen arvioinnin aikana.

Muutoin ei edes pystyttäisi työhön. Eikö tämä nyt kannattaisi myöntää?

Lapsen oikeus hyvään ja turvalliseen elämään on tärkeämpi kuin vanhempien. Luulisi huononkin vanhemman haluavan lapsilleen hyvää, mutta näköjään eivät halua.

Lastensuojelu=lasten hyvä

Millä perusteella? Vain koska sinä sanot niin?

Vaivautuisitko edes vähäsen perehtymään asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on aivan oikeassa.

Lastensuojelulla on enemmän valtaa kuin poliisilla. Voi jopa käskyttää poliisia. Mikään oikeus ei tutki esim. kirjausten paikkansapitävyyttä. Silti kelpaavat perusteluiksi toimille. Jopa pakkotoimille.

Pakkotoimet voivat olla ainoa keino auttaa ladta/nuorta. Luuletteko tosiaan että vanhemmat, jotka ovat tilanteessa kiinni osaavat objektiivisesti tilanne arvioida? Hehän sen tilanteen ovat olleet aiheuttamassa. Kukapa omaa epäonnistumistaan haluaisi tunnustaa. Vankilatkin on täynnä syyttömänä tuomion saaneita.

Paljon oletuksia. Ovatko pakkotoimet mielestäsi laittomia, jos ei ole tilannetta, missä olisi avun tarvetta? Vai onko jokaisella lapsiperheellä ilmeinen avuntarve?

Mikä on aiheutettu tilanne? Sekö, että on tullut raskaaksi ja saanut lapsen? Sekö pelkästään oikeuttaa viranomaiset pakkotoimiin?

Epäonnistuminen? Puhutko ehkäisyn epäonnistumisesta? Epäonnistuminen muiden miellyttämisessä?

Eikö olisi hyvä, että epäonnistuminen pystyttäisiin myös osoittamaan ja sitä myöten arvioimaan, kuten viittasit vankeustuomion saaneisiin, joiden epäonnistuminen on sentään oikeudessa arvioitu. ?

Ei nämä prosessit lähde tyhjästä käyntiin. Voi olla useasta eri lähteestä todettu tarve puuttua lapsen asioihin. Montako yhteyden ottoa siitä Erikastakin oli tehty ja silti kukaan ei auttanut. Hirviövanhempien annettiin vapaadti kid@uttaa ja tap@paa se lapsi. Toki nämäkin vanhemmat olivat mielestään täysin viattomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on niin vastoin lapsen etua, että hänen tietoihinsa voidaan kirjoittaa mitä sattuu. Ei saa lapsi niitä koskaan pois, vaikka voisi jo itse vakuuttaa, ettei väitteet ole pitänyt paikkaansa.

Lapsen etua vastaan on monet lastensuojelun toimet myös siinä, että ne ulottuvat lapsenkin yksityiselämän piiriin. Ovat siis myös lapsen ihmisoikeuksia vastaan. Tämä voisi olla hyväksyttyä, jos olisi pätevät perusteet. Useimmiten ei ole, vaan oikeusloukkaukset tapahtuvat ”yhteisymmärryksessä” eli vanhemman suostumuksella.

Viranomainen pääsee Suomessa tunkeutumaan lapsen elämään paljon helpommin kuin aikuisen. Lapsen oikeusturva on heikompi. Tämä johtuu tietysti siitä, että vanhemmat edunvalvojina ovat kovin auktoriteettipelkoisia ja leväperäisiä.

Jos lapsi joituu näiden asioiden kanssa tekemisiin, niin täytyy olla jo vakavasta asiasta kyse. Ymmärrän kyllä vanhempien siilipuolustautumisen ja viranomaisten näkemisen vihollisena. Näillä vanhemmillahan onmonesti mielenterveysongelmia ja masennusta taustalka niinne lastenkin asiat jää retuperälle. Lapsella on kuitenkin oikeus normaaliin turvalliseen elämään vaikka vanhemmat olisi kuinka hulluja.

Lastensuojelun kanssa tekemisiin joutumisen ainoa edellytys on, että on vanhempi.

Höpöhöpö. Ei joudu edes silloin kun ei hoida vanhemmuuttaan kunnolla. Puuttumiskynnys on resurssipulan vuoksi liian alhainen ja sitä laskua maksetaan jo nyt. Suomessa on nuoria mteläkeläisiä elätettävänä jo nyt lähes puolet ikäluokasta. Kymmenet nuoret tappaa itsensä vuosittain. Osa porukasta ei edes kouluttaudu ja yritä päästä elämään kiinni. Olisiko kannattanut nämä avustaa rampauttavista ongelmaperheistään kunnon elämän alkuun?

Ei se ole mitään höpöhöpö. Me ollaan lastensuojelun asiakkaita, ihan pelkän vanhemmuuden perusteella virallisesti.

Jos et usko minua, niin otapa kuitenkin huomioon, että se on teknisesti aivan mahdollista. Kuinka voisit mitenkään väittää siis, ettei näin voi käydä. Ole hyvä ja lue asiaan liittyvä laki ja sosiaalitoimen ohjeistus ja ymmärrä, että käytännössä riittää sosiaalityöntekijän päätös. Perusteita ei kukaan taho arvioi (ehkä jälkeenpäin), ne voi vetää hatusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimin perhetyössä melko isossa kaupungissa. Kyllä sitä vaan ihmettelee, miten pitkälle sosiaalityöntekijät päästävät tilanteet ennen kuin puuttuvat. Samasta perheestä on voinut tulla vuosia lastensuojeluilmoituksia meiltä, koulusta, naapureilta, lääkäristä jne . Vanhemmilla on monesti eri näkemys lapsensa hyvinvoinnista. Kannattaa oikeasti perehtyä tilanteeseen ennen kuin ottaa kantaa asiaan ainoastaan vanhemman näkemyksen perusteella. Esim. mainittu esimerkki lapsen huumeidenkäytöstä on aina seulalla tai muuten todisteellisesti tutkittu, ei mikään mielipideasia. En ole koskaan nähnyt tapausta, jossa huostaanotto olisi tapahtunut hepposin perustein. Kyse on myös aika- ja talousresursseista, joten vain vaikeimmat saavat apua. 

Huostaanotto on melko äärimmäinen oikeusloukkaus. Ihan perusoikeuksia loukataan silti mennen tullen jo palvelutarpeen arvioinnin aikana.

Muutoin ei edes pystyttäisi työhön. Eikö tämä nyt kannattaisi myöntää?

Lapsen oikeus hyvään ja turvalliseen elämään on tärkeämpi kuin vanhempien. Luulisi huononkin vanhemman haluavan lapsilleen hyvää, mutta näköjään eivät halua.

Lastensuojelu=lasten hyvä

Millä perusteella? Vain koska sinä sanot niin?

Vaivautuisitko edes vähäsen perehtymään asiaan.

Tottakai näin on. Lasten etu täytyy asettaa aikuisten edun edellä. Vanhemmat ei tähän joissain tapauksissa kykene ja ovat sojeita omille toimilleen. Huostaanotetut ja aikuisiksi tulleet nuoret usein kertovat miten heidän elämänsä parani huostaanoton ja sijoituksen myötä. Ainoa mitä ihmettelevät on usein se, miksi kukaan ei auttanut ja puuttunut aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on niin vastoin lapsen etua, että hänen tietoihinsa voidaan kirjoittaa mitä sattuu. Ei saa lapsi niitä koskaan pois, vaikka voisi jo itse vakuuttaa, ettei väitteet ole pitänyt paikkaansa.

Lapsen etua vastaan on monet lastensuojelun toimet myös siinä, että ne ulottuvat lapsenkin yksityiselämän piiriin. Ovat siis myös lapsen ihmisoikeuksia vastaan. Tämä voisi olla hyväksyttyä, jos olisi pätevät perusteet. Useimmiten ei ole, vaan oikeusloukkaukset tapahtuvat ”yhteisymmärryksessä” eli vanhemman suostumuksella.

Viranomainen pääsee Suomessa tunkeutumaan lapsen elämään paljon helpommin kuin aikuisen. Lapsen oikeusturva on heikompi. Tämä johtuu tietysti siitä, että vanhemmat edunvalvojina ovat kovin auktoriteettipelkoisia ja leväperäisiä.

Jos lapsi joituu näiden asioiden kanssa tekemisiin, niin täytyy olla jo vakavasta asiasta kyse. Ymmärrän kyllä vanhempien siilipuolustautumisen ja viranomaisten näkemisen vihollisena. Näillä vanhemmillahan onmonesti mielenterveysongelmia ja masennusta taustalka niinne lastenkin asiat jää retuperälle. Lapsella on kuitenkin oikeus normaaliin turvalliseen elämään vaikka vanhemmat olisi kuinka hulluja.

Lastensuojelun kanssa tekemisiin joutumisen ainoa edellytys on, että on vanhempi.

Höpöhöpö. Ei joudu edes silloin kun ei hoida vanhemmuuttaan kunnolla. Puuttumiskynnys on resurssipulan vuoksi liian alhainen ja sitä laskua maksetaan jo nyt. Suomessa on nuoria mteläkeläisiä elätettävänä jo nyt lähes puolet ikäluokasta. Kymmenet nuoret tappaa itsensä vuosittain. Osa porukasta ei edes kouluttaudu ja yritä päästä elämään kiinni. Olisiko kannattanut nämä avustaa rampauttavista ongelmaperheistään kunnon elämän alkuun?

Ei se ole mitään höpöhöpö. Me ollaan lastensuojelun asiakkaita, ihan pelkän vanhemmuuden perusteella virallisesti.

Jos et usko minua, niin otapa kuitenkin huomioon, että se on teknisesti aivan mahdollista. Kuinka voisit mitenkään väittää siis, ettei näin voi käydä. Ole hyvä ja lue asiaan liittyvä laki ja sosiaalitoimen ohjeistus ja ymmärrä, että käytännössä riittää sosiaalityöntekijän päätös. Perusteita ei kukaan taho arvioi (ehkä jälkeenpäin), ne voi vetää hatusta.

Kirjoitustesi perusteella ette ole turhaan lastensuojelun asiakkaita. Sinun kannattaisi tosiaan noihin mielenterveysongelmiisi hakea apua. Ehkäpä sitten lastesikin hyvinvointi jaksaisi paremmin kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on aivan oikeassa.

Lastensuojelulla on enemmän valtaa kuin poliisilla. Voi jopa käskyttää poliisia. Mikään oikeus ei tutki esim. kirjausten paikkansapitävyyttä. Silti kelpaavat perusteluiksi toimille. Jopa pakkotoimille.

Pakkotoimet voivat olla ainoa keino auttaa ladta/nuorta. Luuletteko tosiaan että vanhemmat, jotka ovat tilanteessa kiinni osaavat objektiivisesti tilanne arvioida? Hehän sen tilanteen ovat olleet aiheuttamassa. Kukapa omaa epäonnistumistaan haluaisi tunnustaa. Vankilatkin on täynnä syyttömänä tuomion saaneita.

Paljon oletuksia. Ovatko pakkotoimet mielestäsi laittomia, jos ei ole tilannetta, missä olisi avun tarvetta? Vai onko jokaisella lapsiperheellä ilmeinen avuntarve?

Mikä on aiheutettu tilanne? Sekö, että on tullut raskaaksi ja saanut lapsen? Sekö pelkästään oikeuttaa viranomaiset pakkotoimiin?

Epäonnistuminen? Puhutko ehkäisyn epäonnistumisesta? Epäonnistuminen muiden miellyttämisessä?

Eikö olisi hyvä, että epäonnistuminen pystyttäisiin myös osoittamaan ja sitä myöten arvioimaan, kuten viittasit vankeustuomion saaneisiin, joiden epäonnistuminen on sentään oikeudessa arvioitu. ?

Ei nämä prosessit lähde tyhjästä käyntiin. Voi olla useasta eri lähteestä todettu tarve puuttua lapsen asioihin. Montako yhteyden ottoa siitä Erikastakin oli tehty ja silti kukaan ei auttanut. Hirviövanhempien annettiin vapaadti kid@uttaa ja tap@paa se lapsi. Toki nämäkin vanhemmat olivat mielestään täysin viattomia.

Mikä systeemin lukko estää täysin tyhjästä lähtevän prosessin? Sellaista lukkoa ei ole, lastensuojelua ei kontrolloi kukaan. Saavat tulkita lakia täysin vastoin yleisiä oikeusperiaatteita. Tämä tutkitaan, jos tutkitaan, jälkeenpäin ja puhun nyt vuosista.

Ilmoituksessa ei tarvitse olla mitään lastensuojelullista asiaa. Riittää ilmoitus huolesta. Perusteluiden ei tarvitse olla lastensuojelullisia ehkä ei edes tarvitse perusteluita ollenkaan, en tiedä, koska sosiaalityöntekijällä on valtuudet tehdä päätös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on niin vastoin lapsen etua, että hänen tietoihinsa voidaan kirjoittaa mitä sattuu. Ei saa lapsi niitä koskaan pois, vaikka voisi jo itse vakuuttaa, ettei väitteet ole pitänyt paikkaansa.

Lapsen etua vastaan on monet lastensuojelun toimet myös siinä, että ne ulottuvat lapsenkin yksityiselämän piiriin. Ovat siis myös lapsen ihmisoikeuksia vastaan. Tämä voisi olla hyväksyttyä, jos olisi pätevät perusteet. Useimmiten ei ole, vaan oikeusloukkaukset tapahtuvat ”yhteisymmärryksessä” eli vanhemman suostumuksella.

Viranomainen pääsee Suomessa tunkeutumaan lapsen elämään paljon helpommin kuin aikuisen. Lapsen oikeusturva on heikompi. Tämä johtuu tietysti siitä, että vanhemmat edunvalvojina ovat kovin auktoriteettipelkoisia ja leväperäisiä.

Jos lapsi joituu näiden asioiden kanssa tekemisiin, niin täytyy olla jo vakavasta asiasta kyse. Ymmärrän kyllä vanhempien siilipuolustautumisen ja viranomaisten näkemisen vihollisena. Näillä vanhemmillahan onmonesti mielenterveysongelmia ja masennusta taustalka niinne lastenkin asiat jää retuperälle. Lapsella on kuitenkin oikeus normaaliin turvalliseen elämään vaikka vanhemmat olisi kuinka hulluja.

Lastensuojelun kanssa tekemisiin joutumisen ainoa edellytys on, että on vanhempi.

Höpöhöpö. Ei joudu edes silloin kun ei hoida vanhemmuuttaan kunnolla. Puuttumiskynnys on resurssipulan vuoksi liian alhainen ja sitä laskua maksetaan jo nyt. Suomessa on nuoria mteläkeläisiä elätettävänä jo nyt lähes puolet ikäluokasta. Kymmenet nuoret tappaa itsensä vuosittain. Osa porukasta ei edes kouluttaudu ja yritä päästä elämään kiinni. Olisiko kannattanut nämä avustaa rampauttavista ongelmaperheistään kunnon elämän alkuun?

Ei se ole mitään höpöhöpö. Me ollaan lastensuojelun asiakkaita, ihan pelkän vanhemmuuden perusteella virallisesti.

Jos et usko minua, niin otapa kuitenkin huomioon, että se on teknisesti aivan mahdollista. Kuinka voisit mitenkään väittää siis, ettei näin voi käydä. Ole hyvä ja lue asiaan liittyvä laki ja sosiaalitoimen ohjeistus ja ymmärrä, että käytännössä riittää sosiaalityöntekijän päätös. Perusteita ei kukaan taho arvioi (ehkä jälkeenpäin), ne voi vetää hatusta.

Kirjoitustesi perusteella ette ole turhaan lastensuojelun asiakkaita. Sinun kannattaisi tosiaan noihin mielenterveysongelmiisi hakea apua. Ehkäpä sitten lastesikin hyvinvointi jaksaisi paremmin kiinnostaa.

Miksi kaltaisesi ihminen ei voisi olla töissä lastensuojelussa? Siinäpä nyt se pointti onkin.

Siellä voi olla ja onkin ihan samanlaisia ihmisiä kuin sinä. Sen takia pitää olla taho, joka oikeasti kontrolloi tätä viranomaista. Nyt mennään kehitysmaameiningillä ja homma perustuu työntekijän omaan fiilikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimin perhetyössä melko isossa kaupungissa. Kyllä sitä vaan ihmettelee, miten pitkälle sosiaalityöntekijät päästävät tilanteet ennen kuin puuttuvat. Samasta perheestä on voinut tulla vuosia lastensuojeluilmoituksia meiltä, koulusta, naapureilta, lääkäristä jne . Vanhemmilla on monesti eri näkemys lapsensa hyvinvoinnista. Kannattaa oikeasti perehtyä tilanteeseen ennen kuin ottaa kantaa asiaan ainoastaan vanhemman näkemyksen perusteella. Esim. mainittu esimerkki lapsen huumeidenkäytöstä on aina seulalla tai muuten todisteellisesti tutkittu, ei mikään mielipideasia. En ole koskaan nähnyt tapausta, jossa huostaanotto olisi tapahtunut hepposin perustein. Kyse on myös aika- ja talousresursseista, joten vain vaikeimmat saavat apua. 

Huostaanotto on melko äärimmäinen oikeusloukkaus. Ihan perusoikeuksia loukataan silti mennen tullen jo palvelutarpeen arvioinnin aikana.

Muutoin ei edes pystyttäisi työhön. Eikö tämä nyt kannattaisi myöntää?

Lapsen oikeus hyvään ja turvalliseen elämään on tärkeämpi kuin vanhempien. Luulisi huononkin vanhemman haluavan lapsilleen hyvää, mutta näköjään eivät halua.

Lastensuojelu=lasten hyvä

Millä perusteella? Vain koska sinä sanot niin?

Vaivautuisitko edes vähäsen perehtymään asiaan.

Tottakai näin on. Lasten etu täytyy asettaa aikuisten edun edellä. Vanhemmat ei tähän joissain tapauksissa kykene ja ovat sojeita omille toimilleen. Huostaanotetut ja aikuisiksi tulleet nuoret usein kertovat miten heidän elämänsä parani huostaanoton ja sijoituksen myötä. Ainoa mitä ihmettelevät on usein se, miksi kukaan ei auttanut ja puuttunut aikaisemmin.

Tarkoitin hiukan akateemisempaa perehtymistä. Muista myös sitten kun asiaan viitsit paneutua, että huostaanottojen valtava kasvu on suht tuore ilmiö.

Ootte te vesseleitä. Ette tiedä asiasta mitään, mutta suurella paatoksella tulette väittämään sitä ja tätä. Teitä ei ollenkaan häiritse, ettette pysty yhden yhtä pätevää argumenttia esittämään. Ette ainuttakaan väitettä kumoamaan.

O sancta simplicitas!

Odi profanum vulgus et arceo.