Jos sinun epäillään tehneen jotain minkä perusteella lapsesi huostataan, toimiasi ei edes tutkita oikeudessa! Eli et saa puolueetonta oikeudenkäyntiä

Vierailija kirjoitti:

Tuolla jankkaajalla, joka ilmeisesti on ap, on mennyt kyllä käsitteet sekaisin. Huostaanottoa ei todellakaan pidä ajatella "rangaistuksena" ketään kohtaan. Siinä pyritään toimimaan lapsen parhaaksi. Kun tehdään muiden elämää koskevia päätöksiä, joku tietysti saattaa kokea tulleensa väärin kohdelluksi. Motiivina on kuitenkin aina lapsen etu, ja nämä "oikeusmurhat" ovat vain toimenpiteiden sivutuotteita. On totta että huostaanottopäätökset ovat joskus jälkikäteen katsottuna osoittautuneet huonoiksi, mutta paljon useammin ne ovat kaikkien, ja varsinkin huostaanotettujen lasten, mielestä hyviä.

Onko tuollainen sivutuotteena tapahtuva oikeusmurha muka hyväksyttävää? Että rikotaan jonkun perheessään täysin turvassa olevan lapsen perhe? Se on iso rikos lasta vastaan. Eikä sitä oikeuta lässytys että sillä tavalla saatiin alkoholistien lapsia laitokseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin ennen, että tällaiset jutut ovat vaan jotain syrjäytyneiden ja juoppojen itse aiheutettuja ongelmia.

Eihän kukaan voi joutua ongelmiin eikä epäilyjen kohteeksi jos oikeasti hoitaa asiansa kunnolla.

Sitten oma lapsi sairastui. Alkoi vaan yhtäkkiä oireilemaan, eikä oireilu helpottunut vaikka kuinka yritettiin hoitaa. Lääkärissäkin käytiin monta kertaa, mutta apua ei löytynyt ja pikkuhiljaa alkoi tulla uusia oireita.

Tuli mahakipua, tuli huimausta, tuli oksentelua, tuli selittämättömiä kipuja käsiin ja jalkoihin, tuli päänsärkyjä. Liikkuminen pahensi kipuja ja aiheutti ripulia ja oksentelua ja tämän takia kunto meni huonoksi.

Vanhempia alettiin syyttämään ja kotonakin käytiin tarkistuskäynnillä. Saimme hirveästi ohjeita siitä kuinka tärkeää on säännöllinen elämä ja liikkuminen. Meiltä tentattiin lapsen pelaamisesta ja nukkumisesta ja meille pidettiin pitkiä saarnoja näihin liittyen vaikka lapsi nukkui riittävästi, söi säännöllisesti eikä pelannut liikaa.

Lapsi ohjattiin terapiaan ja häneltä tutkittiin yleisimmät psykiatriset sairaudet. Psykiatrisia sairauksia ei löytynyt ja terapiassa todettiin että lapsi on alkanut masentumaan häntä vaivaavien kipujen ja muiden fyysisten oireiden takia.

Lääkärit alkoivat epäilemään, että lapsi on vaan niin herkkä, että kokee liikaa kipua. Olivat sitä mieltä että kaikki korjaantuu kun aloitetaan kuntokuuri eikä anneta kipujen ja tuntemusten haitata elämää.

Lopulta löysin itse useita erilaisia harvinaisia sairauksia jotka voivat aiheuttaa samoja oireita mitä lapselleni on. Puhuin näistä lääkärille, ja sain kuulla että en voi ymmärtää näitä asioita sillä en ole lääkäri.

En ymmärtänytkään, ja siksi toivoin saavani lääkäriltä apua sairaiden selvittämisessä.

Päädyin sitten etsimään näiden eri sairauksien spesialisteja ja aloin kiikuttamaan lasta ympäri Suomen näiden spesialistien vastaanotolla. Arvatkaas tuliko munchausen-epäilyä ja kuinka nopeasti.

Tämä johti siihen, että hirveässä hädässä piti alkaa nopeasti varailemaan lisää lääkäriaikoja että ehtisi saada diagnoosin ennenkuin lapsi otetaan huostaan. En usko että lapsen psyyke olisi kestänyt sijoittamista. Hänelle oli niin raskasta jo pelkkä kipujen kanssa selviäminen päivästä toiseen. Olin todella peloissani lapseni puolesta.

Lopulta löysin oikean diagnoosin ja lääkärin joka osaa tunnistaa sairauden. Se oli suuri helpotus. Sairaus on erittäin harvinainen (Suomessa alle 200 potilasta) ja hoitamattomana tuhoaa elimistöä ja johtaa kuolemaan nuorella iällä. Liikunta ja kuntokuurit nopeuttavat elimistön tuhoutumista, siksi liikkuminen pahensi lapsen oireilua. Useimmat ilman hoitoa jäävät kuolevat alle nelikymppisenä. Oikealla lääkityksellä sairauden eteneminen voidaan kuitenkin pysäyttää ja kipujakin voidaan lievittää. Tilanne onkin meillä nyt kääntynyt parempaan suuntaan.

Oireiden alkamisesta diagnoosin saamiseen meni 6 vuotta. Se aika oli todellista helvettiä ja rikkoi täysin uskoni tämän maan viranomaisiin sekä luottamuksen lääkäreihin ja terveydenhoitojärjestelmään. Olen vieläkin täysin rikki niiden vuosien jäljiltä, mutta en uskalla hakea itselleni apua sillä pelkään että se voitaisiin tulkita niin että en kykene hoitamaan lapsiani. En enää todellakaan jaksa mitään lisäselvityksiä lastensuojelun kanssa.

Hienoa että jaksoit taistella lapsellesi oikean diagnoosin! Hiukan jäin vain miettimään tuota, kun sanot olevasi "täysin rikki", mutta et uskalla hakea apua. Kyllä sitä apua tosiaan kannattaa hakea. Voi myös hyvällä syyllä kysyä, onko lapsellesikaan parhaaksi kasvaa täysin rikkinäisen vanhemman kanssa. 

Katsokaa ja hämmästykää. Tuossa hyvä esimerkki siitä millaista lasun kanssa asioiminen ja huolien keksiminen voi olla. Jos ko. kirjoittaja sanoisi niille kaiken tuon niin ne tarttuisivat siihen juuri tuolla tavalla. Sairasta.

En ole ollut lastensuojelun kanssa tekemisissä, eikä minulla ole omia lapsia. Rohkenen kuitenkin sanoa, että minusta tuo mitä pidät sairaana on ihan hyvä pointti. Jos lapsen hoito on tavallista haastavampaa fyysisen sairauden vuoksi ja huoltajasta tullut täysin paranoidi hermokimppu, joka ei suostu mitään apua hakemaan, niin pitäisi voida miettiä myös lapsen parasta tässä uudessa tilanteessa. Se, että on joskus ollut lapselleen paras huoltaja, ei tarkoita että olisi sitä aina hamaan ikuisuuteen. Tilanteet ja ihmiset muuttuvat. 

Vierailija kirjoitti:

Tuolla jankkaajalla, joka ilmeisesti on ap, on mennyt kyllä käsitteet sekaisin. Huostaanottoa ei todellakaan pidä ajatella "rangaistuksena" ketään kohtaan. Siinä pyritään toimimaan lapsen parhaaksi. Kun tehdään muiden elämää koskevia päätöksiä, joku tietysti saattaa kokea tulleensa väärin kohdelluksi. Motiivina on kuitenkin aina lapsen etu, ja nämä "oikeusmurhat" ovat vain toimenpiteiden sivutuotteita. On totta että huostaanottopäätökset ovat joskus jälkikäteen katsottuna osoittautuneet huonoiksi, mutta paljon useammin ne ovat kaikkien, ja varsinkin huostaanotettujen lasten, mielestä hyviä.

”Pyritään” ”motiivina on kuitenkin AINA lapsen etu”, täysin perusteettomia väitteitä, joita et pysty osoittamaan tosiksi. Sinä et tiedä mitään yksittäisen sosiaalityöntekijän pyrkimyksistä ja motiiveista etkä yksittäisen lapsen edusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin ennen, että tällaiset jutut ovat vaan jotain syrjäytyneiden ja juoppojen itse aiheutettuja ongelmia.

Eihän kukaan voi joutua ongelmiin eikä epäilyjen kohteeksi jos oikeasti hoitaa asiansa kunnolla.

Sitten oma lapsi sairastui. Alkoi vaan yhtäkkiä oireilemaan, eikä oireilu helpottunut vaikka kuinka yritettiin hoitaa. Lääkärissäkin käytiin monta kertaa, mutta apua ei löytynyt ja pikkuhiljaa alkoi tulla uusia oireita.

Tuli mahakipua, tuli huimausta, tuli oksentelua, tuli selittämättömiä kipuja käsiin ja jalkoihin, tuli päänsärkyjä. Liikkuminen pahensi kipuja ja aiheutti ripulia ja oksentelua ja tämän takia kunto meni huonoksi.

Vanhempia alettiin syyttämään ja kotonakin käytiin tarkistuskäynnillä. Saimme hirveästi ohjeita siitä kuinka tärkeää on säännöllinen elämä ja liikkuminen. Meiltä tentattiin lapsen pelaamisesta ja nukkumisesta ja meille pidettiin pitkiä saarnoja näihin liittyen vaikka lapsi nukkui riittävästi, söi säännöllisesti eikä pelannut liikaa.

Lapsi ohjattiin terapiaan ja häneltä tutkittiin yleisimmät psykiatriset sairaudet. Psykiatrisia sairauksia ei löytynyt ja terapiassa todettiin että lapsi on alkanut masentumaan häntä vaivaavien kipujen ja muiden fyysisten oireiden takia.

Lääkärit alkoivat epäilemään, että lapsi on vaan niin herkkä, että kokee liikaa kipua. Olivat sitä mieltä että kaikki korjaantuu kun aloitetaan kuntokuuri eikä anneta kipujen ja tuntemusten haitata elämää.

Lopulta löysin itse useita erilaisia harvinaisia sairauksia jotka voivat aiheuttaa samoja oireita mitä lapselleni on. Puhuin näistä lääkärille, ja sain kuulla että en voi ymmärtää näitä asioita sillä en ole lääkäri.

En ymmärtänytkään, ja siksi toivoin saavani lääkäriltä apua sairaiden selvittämisessä.

Päädyin sitten etsimään näiden eri sairauksien spesialisteja ja aloin kiikuttamaan lasta ympäri Suomen näiden spesialistien vastaanotolla. Arvatkaas tuliko munchausen-epäilyä ja kuinka nopeasti.

Tämä johti siihen, että hirveässä hädässä piti alkaa nopeasti varailemaan lisää lääkäriaikoja että ehtisi saada diagnoosin ennenkuin lapsi otetaan huostaan. En usko että lapsen psyyke olisi kestänyt sijoittamista. Hänelle oli niin raskasta jo pelkkä kipujen kanssa selviäminen päivästä toiseen. Olin todella peloissani lapseni puolesta.

Lopulta löysin oikean diagnoosin ja lääkärin joka osaa tunnistaa sairauden. Se oli suuri helpotus. Sairaus on erittäin harvinainen (Suomessa alle 200 potilasta) ja hoitamattomana tuhoaa elimistöä ja johtaa kuolemaan nuorella iällä. Liikunta ja kuntokuurit nopeuttavat elimistön tuhoutumista, siksi liikkuminen pahensi lapsen oireilua. Useimmat ilman hoitoa jäävät kuolevat alle nelikymppisenä. Oikealla lääkityksellä sairauden eteneminen voidaan kuitenkin pysäyttää ja kipujakin voidaan lievittää. Tilanne onkin meillä nyt kääntynyt parempaan suuntaan.

Oireiden alkamisesta diagnoosin saamiseen meni 6 vuotta. Se aika oli todellista helvettiä ja rikkoi täysin uskoni tämän maan viranomaisiin sekä luottamuksen lääkäreihin ja terveydenhoitojärjestelmään. Olen vieläkin täysin rikki niiden vuosien jäljiltä, mutta en uskalla hakea itselleni apua sillä pelkään että se voitaisiin tulkita niin että en kykene hoitamaan lapsiani. En enää todellakaan jaksa mitään lisäselvityksiä lastensuojelun kanssa.

Hienoa että jaksoit taistella lapsellesi oikean diagnoosin! Hiukan jäin vain miettimään tuota, kun sanot olevasi "täysin rikki", mutta et uskalla hakea apua. Kyllä sitä apua tosiaan kannattaa hakea. Voi myös hyvällä syyllä kysyä, onko lapsellesikaan parhaaksi kasvaa täysin rikkinäisen vanhemman kanssa. 

Katsokaa ja hämmästykää. Tuossa hyvä esimerkki siitä millaista lasun kanssa asioiminen ja huolien keksiminen voi olla. Jos ko. kirjoittaja sanoisi niille kaiken tuon niin ne tarttuisivat siihen juuri tuolla tavalla. Sairasta.

En ole ollut lastensuojelun kanssa tekemisissä, eikä minulla ole omia lapsia. Rohkenen kuitenkin sanoa, että minusta tuo mitä pidät sairaana on ihan hyvä pointti. Jos lapsen hoito on tavallista haastavampaa fyysisen sairauden vuoksi ja huoltajasta tullut täysin paranoidi hermokimppu, joka ei suostu mitään apua hakemaan, niin pitäisi voida miettiä myös lapsen parasta tässä uudessa tilanteessa. Se, että on joskus ollut lapselleen paras huoltaja, ei tarkoita että olisi sitä aina hamaan ikuisuuteen. Tilanteet ja ihmiset muuttuvat. 

Jos yhteiskunta tekee avun saamisen mahdottomaksi. Mitäs sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin ennen, että tällaiset jutut ovat vaan jotain syrjäytyneiden ja juoppojen itse aiheutettuja ongelmia.

Eihän kukaan voi joutua ongelmiin eikä epäilyjen kohteeksi jos oikeasti hoitaa asiansa kunnolla.

Sitten oma lapsi sairastui. Alkoi vaan yhtäkkiä oireilemaan, eikä oireilu helpottunut vaikka kuinka yritettiin hoitaa. Lääkärissäkin käytiin monta kertaa, mutta apua ei löytynyt ja pikkuhiljaa alkoi tulla uusia oireita.

Tuli mahakipua, tuli huimausta, tuli oksentelua, tuli selittämättömiä kipuja käsiin ja jalkoihin, tuli päänsärkyjä. Liikkuminen pahensi kipuja ja aiheutti ripulia ja oksentelua ja tämän takia kunto meni huonoksi.

Vanhempia alettiin syyttämään ja kotonakin käytiin tarkistuskäynnillä. Saimme hirveästi ohjeita siitä kuinka tärkeää on säännöllinen elämä ja liikkuminen. Meiltä tentattiin lapsen pelaamisesta ja nukkumisesta ja meille pidettiin pitkiä saarnoja näihin liittyen vaikka lapsi nukkui riittävästi, söi säännöllisesti eikä pelannut liikaa.

Lapsi ohjattiin terapiaan ja häneltä tutkittiin yleisimmät psykiatriset sairaudet. Psykiatrisia sairauksia ei löytynyt ja terapiassa todettiin että lapsi on alkanut masentumaan häntä vaivaavien kipujen ja muiden fyysisten oireiden takia.

Lääkärit alkoivat epäilemään, että lapsi on vaan niin herkkä, että kokee liikaa kipua. Olivat sitä mieltä että kaikki korjaantuu kun aloitetaan kuntokuuri eikä anneta kipujen ja tuntemusten haitata elämää.

Lopulta löysin itse useita erilaisia harvinaisia sairauksia jotka voivat aiheuttaa samoja oireita mitä lapselleni on. Puhuin näistä lääkärille, ja sain kuulla että en voi ymmärtää näitä asioita sillä en ole lääkäri.

En ymmärtänytkään, ja siksi toivoin saavani lääkäriltä apua sairaiden selvittämisessä.

Päädyin sitten etsimään näiden eri sairauksien spesialisteja ja aloin kiikuttamaan lasta ympäri Suomen näiden spesialistien vastaanotolla. Arvatkaas tuliko munchausen-epäilyä ja kuinka nopeasti.

Tämä johti siihen, että hirveässä hädässä piti alkaa nopeasti varailemaan lisää lääkäriaikoja että ehtisi saada diagnoosin ennenkuin lapsi otetaan huostaan. En usko että lapsen psyyke olisi kestänyt sijoittamista. Hänelle oli niin raskasta jo pelkkä kipujen kanssa selviäminen päivästä toiseen. Olin todella peloissani lapseni puolesta.

Lopulta löysin oikean diagnoosin ja lääkärin joka osaa tunnistaa sairauden. Se oli suuri helpotus. Sairaus on erittäin harvinainen (Suomessa alle 200 potilasta) ja hoitamattomana tuhoaa elimistöä ja johtaa kuolemaan nuorella iällä. Liikunta ja kuntokuurit nopeuttavat elimistön tuhoutumista, siksi liikkuminen pahensi lapsen oireilua. Useimmat ilman hoitoa jäävät kuolevat alle nelikymppisenä. Oikealla lääkityksellä sairauden eteneminen voidaan kuitenkin pysäyttää ja kipujakin voidaan lievittää. Tilanne onkin meillä nyt kääntynyt parempaan suuntaan.

Oireiden alkamisesta diagnoosin saamiseen meni 6 vuotta. Se aika oli todellista helvettiä ja rikkoi täysin uskoni tämän maan viranomaisiin sekä luottamuksen lääkäreihin ja terveydenhoitojärjestelmään. Olen vieläkin täysin rikki niiden vuosien jäljiltä, mutta en uskalla hakea itselleni apua sillä pelkään että se voitaisiin tulkita niin että en kykene hoitamaan lapsiani. En enää todellakaan jaksa mitään lisäselvityksiä lastensuojelun kanssa.

Hienoa että jaksoit taistella lapsellesi oikean diagnoosin! Hiukan jäin vain miettimään tuota, kun sanot olevasi "täysin rikki", mutta et uskalla hakea apua. Kyllä sitä apua tosiaan kannattaa hakea. Voi myös hyvällä syyllä kysyä, onko lapsellesikaan parhaaksi kasvaa täysin rikkinäisen vanhemman kanssa. 

Katsokaa ja hämmästykää. Tuossa hyvä esimerkki siitä millaista lasun kanssa asioiminen ja huolien keksiminen voi olla. Jos ko. kirjoittaja sanoisi niille kaiken tuon niin ne tarttuisivat siihen juuri tuolla tavalla. Sairasta.

En ole ollut lastensuojelun kanssa tekemisissä, eikä minulla ole omia lapsia. Rohkenen kuitenkin sanoa, että minusta tuo mitä pidät sairaana on ihan hyvä pointti. Jos lapsen hoito on tavallista haastavampaa fyysisen sairauden vuoksi ja huoltajasta tullut täysin paranoidi hermokimppu, joka ei suostu mitään apua hakemaan, niin pitäisi voida miettiä myös lapsen parasta tässä uudessa tilanteessa. Se, että on joskus ollut lapselleen paras huoltaja, ei tarkoita että olisi sitä aina hamaan ikuisuuteen. Tilanteet ja ihmiset muuttuvat. 

Jos yhteiskunta tekee avun saamisen mahdottomaksi. Mitäs sitten?

Yksityinen lääkärikäynti maksoi kolmattasataa. Voitte ilmoittelijat ymmärtää, että raha on pois myös siltä lapselta. Jää lintsireissut väliin, kun julkisella puolella ahdistellaan. Onneksi olkoon. Tämä oli huolesi hinta. Ihan varmuuden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille kövi niin että sossut väitti etteivät lapset ulkoile, saati koskaan leikkineet hiekkalaatikolla. Eivät saa kotona ruokaa jne.

Ei auttanut hallintooikeudessa edes se että heidän oma todistajansa todisti sossua vastaan. Sossu myös väitti että olen päihdeongelmainen, vaikkei tästä mitään viitteitä.

Lähettivöt neuvolan kirjaukset todisteeksi, vaikka niissä ei ollut mitään moitittavaa. Sosiaalityöntekijät olivat myös vääristelleet lääkäreiden lausuntoja, eikä riittänyt esittää samojen lääkereiden todellisia lausuntoja.

Lapset otettiin huostaan

Joku varmaan kuitenkin huolestunut lapsista, jos oli tehty lasu... Ei ketään ihan pienestä syystä huostaanoteta ja lääkärinlausunnot menevät sellaisenaan liitteenä myös hallinto-oikeuteen. Ei niitä sossut vääristele.

Huonojakin sossuja varmasti on, mutta harvoin vanhemmilla kaikki on ok, jos perhe on lastensuojelun asiakkaana. Joskus on syytä katsoa peiliin.

t. sossu

Henkilö varmaankin tässä tarkoittaa sossujen tapaa vääristellä lääkäreiden ja terapeuttien lausumisia kun on pidetty verkostopalavereja, niin meilläkin tehtiin. 

Miten niitä voi vääristellä, kun verkostopalaverissa on mukana ne lääkärit ja terapeutit, tai viralliset lausuntopaperit, mikäli ei henkilökohtaisesti pääse paikalle? Ne arvioinnit myös toimitetaan sellaisenaan liitteenä päätöksentekijälle, pelkkä sos.tt:n referaatti lääkärin lausunnosta ei kelpaa.

Kyllä niitäkin voi vääristellä. Esim. jokin lääkärin kirjoittama tulkinnanvarainen kohta voidaan vääristää näyttämään toiselta. Sitä sitten toistetaan joka paperissa, ja simsalabim, asia on muuttunut. Paperia on yleensä valtava mapillinen. Siten nopeasti paperipinon selaava ulkopuolenen lukija saa asiasta ihan toisen kuvan, kuin mitä se todellisuudessa on.

Sossut myös pimittävät kirjauksia, ja voivat siten muutella kirjauksia pitkänkin ajan kuluessa. Vanhoja kirjauksia voidaan kirjata uusiksi, joko dramatisoiden tai vähätellen jotain, koska niitä ei ole missään vaiheessa näytetty vanhemmalle, edes tämän pyynnöistä huolimatta. Eli esim. jos lääkäri kirjaa jonkin tekemänsä viitteellisen havainnon, sossut voivat vääristää aiempiin kirjauksiin jo jotain samansuuntaista, jonka ikään kuin tulevaisuudessa lääkäri vahvistaa, vaikka oikeasti saadaan vain näyttämään se siltä, koska se on kirjattu sinne jälkikäteen.

Ja olen nähnyt tällaisia kirjauksia omin silmin. Olen nähnyt myös sossujen lääkärille etukäteen lähettämän sähköpostin, että tällainen ja tällainen äiti on tulossa vastaanotolle meidän lähettämänä, ja että äiti on mielenterveysongelmainen, kirjoita sille lähete psykiatriseen hoitoon, vaikkei mistään mielenterveysongelmasta ollut yhtään mitään muuta näyttöä, kuin tämän äidin exän puheet (huoltokiista).

Nyt kyllä on viimeinen kappale niin ufoilua että. Sosiaalityöntekijä ei pysty vaatimaan ketään psykiatriseen hoitoon. Kirjoittaja ei tiedä mistä kirjoittaa.

Pyysi kirjoittamaan psyk. lähetteen tarkkaan ottaen. Ja lääkäri vielä vastasi sähköpostilla, että hän voi sen kyllä tehdä, siis lupasi noin jo valmiiksi edes näkemättä äitiä. Minulla sattuu olemaan kopiot noista sähköposteista, joten enköhän tiedä mistä puhun.

Vierailija kirjoitti:

Tuolla jankkaajalla, joka ilmeisesti on ap, on mennyt kyllä käsitteet sekaisin. Huostaanottoa ei todellakaan pidä ajatella "rangaistuksena" ketään kohtaan. Siinä pyritään toimimaan lapsen parhaaksi. Kun tehdään muiden elämää koskevia päätöksiä, joku tietysti saattaa kokea tulleensa väärin kohdelluksi. Motiivina on kuitenkin aina lapsen etu, ja nämä "oikeusmurhat" ovat vain toimenpiteiden sivutuotteita. On totta että huostaanottopäätökset ovat joskus jälkikäteen katsottuna osoittautuneet huonoiksi, mutta paljon useammin ne ovat kaikkien, ja varsinkin huostaanotettujen lasten, mielestä hyviä.

Tämä jankkaaja on teksteistä ja tyylistä päätellen nyt se sama tyyppi, joka jokin aika sitten oli tekevinään oikein yliopistotutkimusta aiheesta tekemällä lastensuojeluvastaisia aloituksia vauvapalstalle. Eli ihminen, joka on vankasti sitä mieltä, että itsessä ei ole mitään vikaa, vaan lastensuojelu ihan vain kiusallaan huostaanottaa lapsia ja sitten tieten tahtoen vieroittaa nämä lapset täydellisestä suvustaan. Ja jos tämän käsityksen uskaltaa kyseenalaistaa, on kyse vain siitä, että kuvittelee syrjivästi kaikkien lastensuojelun asiakkaiden olevan narkkareita ja juoppoja. Ilmeisesti tutkimuksen tulokset eivät olleet toiveiden mukaiset, kun edelleen jatkaa jankkaamistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille kövi niin että sossut väitti etteivät lapset ulkoile, saati koskaan leikkineet hiekkalaatikolla. Eivät saa kotona ruokaa jne.

Ei auttanut hallintooikeudessa edes se että heidän oma todistajansa todisti sossua vastaan. Sossu myös väitti että olen päihdeongelmainen, vaikkei tästä mitään viitteitä.

Lähettivöt neuvolan kirjaukset todisteeksi, vaikka niissä ei ollut mitään moitittavaa. Sosiaalityöntekijät olivat myös vääristelleet lääkäreiden lausuntoja, eikä riittänyt esittää samojen lääkereiden todellisia lausuntoja.

Lapset otettiin huostaan

Joku varmaan kuitenkin huolestunut lapsista, jos oli tehty lasu... Ei ketään ihan pienestä syystä huostaanoteta ja lääkärinlausunnot menevät sellaisenaan liitteenä myös hallinto-oikeuteen. Ei niitä sossut vääristele.

Huonojakin sossuja varmasti on, mutta harvoin vanhemmilla kaikki on ok, jos perhe on lastensuojelun asiakkaana. Joskus on syytä katsoa peiliin.

t. sossu

Henkilö varmaankin tässä tarkoittaa sossujen tapaa vääristellä lääkäreiden ja terapeuttien lausumisia kun on pidetty verkostopalavereja, niin meilläkin tehtiin. 

Miten niitä voi vääristellä, kun verkostopalaverissa on mukana ne lääkärit ja terapeutit, tai viralliset lausuntopaperit, mikäli ei henkilökohtaisesti pääse paikalle? Ne arvioinnit myös toimitetaan sellaisenaan liitteenä päätöksentekijälle, pelkkä sos.tt:n referaatti lääkärin lausunnosta ei kelpaa.

Kyllä niitäkin voi vääristellä. Esim. jokin lääkärin kirjoittama tulkinnanvarainen kohta voidaan vääristää näyttämään toiselta. Sitä sitten toistetaan joka paperissa, ja simsalabim, asia on muuttunut. Paperia on yleensä valtava mapillinen. Siten nopeasti paperipinon selaava ulkopuolenen lukija saa asiasta ihan toisen kuvan, kuin mitä se todellisuudessa on.

Sossut myös pimittävät kirjauksia, ja voivat siten muutella kirjauksia pitkänkin ajan kuluessa. Vanhoja kirjauksia voidaan kirjata uusiksi, joko dramatisoiden tai vähätellen jotain, koska niitä ei ole missään vaiheessa näytetty vanhemmalle, edes tämän pyynnöistä huolimatta. Eli esim. jos lääkäri kirjaa jonkin tekemänsä viitteellisen havainnon, sossut voivat vääristää aiempiin kirjauksiin jo jotain samansuuntaista, jonka ikään kuin tulevaisuudessa lääkäri vahvistaa, vaikka oikeasti saadaan vain näyttämään se siltä, koska se on kirjattu sinne jälkikäteen.

Ja olen nähnyt tällaisia kirjauksia omin silmin. Olen nähnyt myös sossujen lääkärille etukäteen lähettämän sähköpostin, että tällainen ja tällainen äiti on tulossa vastaanotolle meidän lähettämänä, ja että äiti on mielenterveysongelmainen, kirjoita sille lähete psykiatriseen hoitoon, vaikkei mistään mielenterveysongelmasta ollut yhtään mitään muuta näyttöä, kuin tämän äidin exän puheet (huoltokiista).

Nyt kyllä on viimeinen kappale niin ufoilua että. Sosiaalityöntekijä ei pysty vaatimaan ketään psykiatriseen hoitoon. Kirjoittaja ei tiedä mistä kirjoittaa.

Jep. Hevosmiesten tietotoimiston uutisia. 

Kirjauksia voi tietojärjestelmässä muokata ja korjata, mutta jokaisesta korjauksesta jää lokijälki ja ne vanhassa muodossa olevat on myös sieltä kaivettavissa, jos on tarve sille.

Aloitus oli jo sellainen, että facepalm-reaktio iski. Ketjun jatkuessa vieläkin enemmän.

Ensinnäkään ei ole sellaista verbiä olemassakaan kuin "huostata". Se on huostaanotto, sen valmisteleminen, toteutus. Kiireellisessä tapauksessa lapset voidaan sijoittaa pois kotoa turvalliseen paikkaan, huostaanotto on taas pidempi prosessi. Sossu ei toisaankaan kulje kodeissa ja "huostaile" ihan huvikseen vaan lapsia. 

Toisekseen, aloittaja katsoo asioita vanhemman näkökulmasta. "Vanhempi menettää lapsen", "rangaistus" (vanhemmalle). Me täällä lastensuojelussa katsotaan aina asioita lapsen näkökulmasta ja lapsen parhaasta. Lapsi on keskiössä, ei vanhempi. 

Hei, kukaan, ei kukaan noita kirjausten muuttelujen lokijälkiä tutki! Niitä et tule ikinä saamaan, vaikka pyytäisit! Ja ihan turhaan saivartelet tuolla huostaus-sanalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille kövi niin että sossut väitti etteivät lapset ulkoile, saati koskaan leikkineet hiekkalaatikolla. Eivät saa kotona ruokaa jne.

Ei auttanut hallintooikeudessa edes se että heidän oma todistajansa todisti sossua vastaan. Sossu myös väitti että olen päihdeongelmainen, vaikkei tästä mitään viitteitä.

Lähettivöt neuvolan kirjaukset todisteeksi, vaikka niissä ei ollut mitään moitittavaa. Sosiaalityöntekijät olivat myös vääristelleet lääkäreiden lausuntoja, eikä riittänyt esittää samojen lääkereiden todellisia lausuntoja.

Lapset otettiin huostaan

Joku varmaan kuitenkin huolestunut lapsista, jos oli tehty lasu... Ei ketään ihan pienestä syystä huostaanoteta ja lääkärinlausunnot menevät sellaisenaan liitteenä myös hallinto-oikeuteen. Ei niitä sossut vääristele.

Huonojakin sossuja varmasti on, mutta harvoin vanhemmilla kaikki on ok, jos perhe on lastensuojelun asiakkaana. Joskus on syytä katsoa peiliin.

t. sossu

Henkilö varmaankin tässä tarkoittaa sossujen tapaa vääristellä lääkäreiden ja terapeuttien lausumisia kun on pidetty verkostopalavereja, niin meilläkin tehtiin. 

Miten niitä voi vääristellä, kun verkostopalaverissa on mukana ne lääkärit ja terapeutit, tai viralliset lausuntopaperit, mikäli ei henkilökohtaisesti pääse paikalle? Ne arvioinnit myös toimitetaan sellaisenaan liitteenä päätöksentekijälle, pelkkä sos.tt:n referaatti lääkärin lausunnosta ei kelpaa.

Kyllä niitäkin voi vääristellä. Esim. jokin lääkärin kirjoittama tulkinnanvarainen kohta voidaan vääristää näyttämään toiselta. Sitä sitten toistetaan joka paperissa, ja simsalabim, asia on muuttunut. Paperia on yleensä valtava mapillinen. Siten nopeasti paperipinon selaava ulkopuolenen lukija saa asiasta ihan toisen kuvan, kuin mitä se todellisuudessa on.

Sossut myös pimittävät kirjauksia, ja voivat siten muutella kirjauksia pitkänkin ajan kuluessa. Vanhoja kirjauksia voidaan kirjata uusiksi, joko dramatisoiden tai vähätellen jotain, koska niitä ei ole missään vaiheessa näytetty vanhemmalle, edes tämän pyynnöistä huolimatta. Eli esim. jos lääkäri kirjaa jonkin tekemänsä viitteellisen havainnon, sossut voivat vääristää aiempiin kirjauksiin jo jotain samansuuntaista, jonka ikään kuin tulevaisuudessa lääkäri vahvistaa, vaikka oikeasti saadaan vain näyttämään se siltä, koska se on kirjattu sinne jälkikäteen.

Ja olen nähnyt tällaisia kirjauksia omin silmin. Olen nähnyt myös sossujen lääkärille etukäteen lähettämän sähköpostin, että tällainen ja tällainen äiti on tulossa vastaanotolle meidän lähettämänä, ja että äiti on mielenterveysongelmainen, kirjoita sille lähete psykiatriseen hoitoon, vaikkei mistään mielenterveysongelmasta ollut yhtään mitään muuta näyttöä, kuin tämän äidin exän puheet (huoltokiista).

Nyt kyllä on viimeinen kappale niin ufoilua että. Sosiaalityöntekijä ei pysty vaatimaan ketään psykiatriseen hoitoon. Kirjoittaja ei tiedä mistä kirjoittaa.

Pyysi kirjoittamaan psyk. lähetteen tarkkaan ottaen. Ja lääkäri vielä vastasi sähköpostilla, että hän voi sen kyllä tehdä, siis lupasi noin jo valmiiksi edes näkemättä äitiä. Minulla sattuu olemaan kopiot noista sähköposteista, joten enköhän tiedä mistä puhun.

Meillä pyysi sosiaalitoimen työntekijä lisää ilmoituksia lapsesta terveydenhuollosta. Terveydenhoitaja kirjasi vanhemman potilastietoihin tämän pyynnön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla jankkaajalla, joka ilmeisesti on ap, on mennyt kyllä käsitteet sekaisin. Huostaanottoa ei todellakaan pidä ajatella "rangaistuksena" ketään kohtaan. Siinä pyritään toimimaan lapsen parhaaksi. Kun tehdään muiden elämää koskevia päätöksiä, joku tietysti saattaa kokea tulleensa väärin kohdelluksi. Motiivina on kuitenkin aina lapsen etu, ja nämä "oikeusmurhat" ovat vain toimenpiteiden sivutuotteita. On totta että huostaanottopäätökset ovat joskus jälkikäteen katsottuna osoittautuneet huonoiksi, mutta paljon useammin ne ovat kaikkien, ja varsinkin huostaanotettujen lasten, mielestä hyviä.

Tämä jankkaaja on teksteistä ja tyylistä päätellen nyt se sama tyyppi, joka jokin aika sitten oli tekevinään oikein yliopistotutkimusta aiheesta tekemällä lastensuojeluvastaisia aloituksia vauvapalstalle. Eli ihminen, joka on vankasti sitä mieltä, että itsessä ei ole mitään vikaa, vaan lastensuojelu ihan vain kiusallaan huostaanottaa lapsia ja sitten tieten tahtoen vieroittaa nämä lapset täydellisestä suvustaan. Ja jos tämän käsityksen uskaltaa kyseenalaistaa, on kyse vain siitä, että kuvittelee syrjivästi kaikkien lastensuojelun asiakkaiden olevan narkkareita ja juoppoja. Ilmeisesti tutkimuksen tulokset eivät olleet toiveiden mukaiset, kun edelleen jatkaa jankkaamistaan.

Olet vapaa nostamaan keskustelun ”tasoa”, jos se ei miellytä. Koita vaikka jotain pätevää argumenttia. Mutuun ei ole pakko vastata omilla mutuilla. Saa rikkoa kaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille kövi niin että sossut väitti etteivät lapset ulkoile, saati koskaan leikkineet hiekkalaatikolla. Eivät saa kotona ruokaa jne.

Ei auttanut hallintooikeudessa edes se että heidän oma todistajansa todisti sossua vastaan. Sossu myös väitti että olen päihdeongelmainen, vaikkei tästä mitään viitteitä.

Lähettivöt neuvolan kirjaukset todisteeksi, vaikka niissä ei ollut mitään moitittavaa. Sosiaalityöntekijät olivat myös vääristelleet lääkäreiden lausuntoja, eikä riittänyt esittää samojen lääkereiden todellisia lausuntoja.

Lapset otettiin huostaan

Joku varmaan kuitenkin huolestunut lapsista, jos oli tehty lasu... Ei ketään ihan pienestä syystä huostaanoteta ja lääkärinlausunnot menevät sellaisenaan liitteenä myös hallinto-oikeuteen. Ei niitä sossut vääristele.

Huonojakin sossuja varmasti on, mutta harvoin vanhemmilla kaikki on ok, jos perhe on lastensuojelun asiakkaana. Joskus on syytä katsoa peiliin.

t. sossu

Henkilö varmaankin tässä tarkoittaa sossujen tapaa vääristellä lääkäreiden ja terapeuttien lausumisia kun on pidetty verkostopalavereja, niin meilläkin tehtiin. 

Miten niitä voi vääristellä, kun verkostopalaverissa on mukana ne lääkärit ja terapeutit, tai viralliset lausuntopaperit, mikäli ei henkilökohtaisesti pääse paikalle? Ne arvioinnit myös toimitetaan sellaisenaan liitteenä päätöksentekijälle, pelkkä sos.tt:n referaatti lääkärin lausunnosta ei kelpaa.

Kyllä niitäkin voi vääristellä. Esim. jokin lääkärin kirjoittama tulkinnanvarainen kohta voidaan vääristää näyttämään toiselta. Sitä sitten toistetaan joka paperissa, ja simsalabim, asia on muuttunut. Paperia on yleensä valtava mapillinen. Siten nopeasti paperipinon selaava ulkopuolenen lukija saa asiasta ihan toisen kuvan, kuin mitä se todellisuudessa on.

Sossut myös pimittävät kirjauksia, ja voivat siten muutella kirjauksia pitkänkin ajan kuluessa. Vanhoja kirjauksia voidaan kirjata uusiksi, joko dramatisoiden tai vähätellen jotain, koska niitä ei ole missään vaiheessa näytetty vanhemmalle, edes tämän pyynnöistä huolimatta. Eli esim. jos lääkäri kirjaa jonkin tekemänsä viitteellisen havainnon, sossut voivat vääristää aiempiin kirjauksiin jo jotain samansuuntaista, jonka ikään kuin tulevaisuudessa lääkäri vahvistaa, vaikka oikeasti saadaan vain näyttämään se siltä, koska se on kirjattu sinne jälkikäteen.

Ja olen nähnyt tällaisia kirjauksia omin silmin. Olen nähnyt myös sossujen lääkärille etukäteen lähettämän sähköpostin, että tällainen ja tällainen äiti on tulossa vastaanotolle meidän lähettämänä, ja että äiti on mielenterveysongelmainen, kirjoita sille lähete psykiatriseen hoitoon, vaikkei mistään mielenterveysongelmasta ollut yhtään mitään muuta näyttöä, kuin tämän äidin exän puheet (huoltokiista).

Nyt kyllä on viimeinen kappale niin ufoilua että. Sosiaalityöntekijä ei pysty vaatimaan ketään psykiatriseen hoitoon. Kirjoittaja ei tiedä mistä kirjoittaa.

Pyysi kirjoittamaan psyk. lähetteen tarkkaan ottaen. Ja lääkäri vielä vastasi sähköpostilla, että hän voi sen kyllä tehdä, siis lupasi noin jo valmiiksi edes näkemättä äitiä. Minulla sattuu olemaan kopiot noista sähköposteista, joten enköhän tiedä mistä puhun.

Niinpä. Hyvä että korjasit. 

On aivan eri juttu pyytää lähete tutkimuksiin kuin vaatia hoitoon.

Sosiaalityöntekijällä ei ole tarvittavia tietoja äidin psyykkisestä kunnosta, ja hän hankkii niitä asiantuntijalta. Noin voi olettaa ammatillisesti toimivien virkamiesten toimivankin. Ei tehdä mielivaltaisia päätöksiä musta tuntuu- perusteilla vaan selvitetään asiat.

Jos ja toivottavasti kun kyseinen äiti on ollut täysissä sielunvoimissa, lausunto psykiatrilta on hänellekin vain hyvä juttu. Ja jos hän on psykiatrisen hoidon tarpeessa, sekin on hyvä selvittää, ja lasten turvallisuuden kannalta voi olla elintärkeää.

Mikä tuossa sinulle on ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille kövi niin että sossut väitti etteivät lapset ulkoile, saati koskaan leikkineet hiekkalaatikolla. Eivät saa kotona ruokaa jne.

Ei auttanut hallintooikeudessa edes se että heidän oma todistajansa todisti sossua vastaan. Sossu myös väitti että olen päihdeongelmainen, vaikkei tästä mitään viitteitä.

Lähettivöt neuvolan kirjaukset todisteeksi, vaikka niissä ei ollut mitään moitittavaa. Sosiaalityöntekijät olivat myös vääristelleet lääkäreiden lausuntoja, eikä riittänyt esittää samojen lääkereiden todellisia lausuntoja.

Lapset otettiin huostaan

Joku varmaan kuitenkin huolestunut lapsista, jos oli tehty lasu... Ei ketään ihan pienestä syystä huostaanoteta ja lääkärinlausunnot menevät sellaisenaan liitteenä myös hallinto-oikeuteen. Ei niitä sossut vääristele.

Huonojakin sossuja varmasti on, mutta harvoin vanhemmilla kaikki on ok, jos perhe on lastensuojelun asiakkaana. Joskus on syytä katsoa peiliin.

t. sossu

Henkilö varmaankin tässä tarkoittaa sossujen tapaa vääristellä lääkäreiden ja terapeuttien lausumisia kun on pidetty verkostopalavereja, niin meilläkin tehtiin. 

Miten niitä voi vääristellä, kun verkostopalaverissa on mukana ne lääkärit ja terapeutit, tai viralliset lausuntopaperit, mikäli ei henkilökohtaisesti pääse paikalle? Ne arvioinnit myös toimitetaan sellaisenaan liitteenä päätöksentekijälle, pelkkä sos.tt:n referaatti lääkärin lausunnosta ei kelpaa.

Kyllä niitäkin voi vääristellä. Esim. jokin lääkärin kirjoittama tulkinnanvarainen kohta voidaan vääristää näyttämään toiselta. Sitä sitten toistetaan joka paperissa, ja simsalabim, asia on muuttunut. Paperia on yleensä valtava mapillinen. Siten nopeasti paperipinon selaava ulkopuolenen lukija saa asiasta ihan toisen kuvan, kuin mitä se todellisuudessa on.

Sossut myös pimittävät kirjauksia, ja voivat siten muutella kirjauksia pitkänkin ajan kuluessa. Vanhoja kirjauksia voidaan kirjata uusiksi, joko dramatisoiden tai vähätellen jotain, koska niitä ei ole missään vaiheessa näytetty vanhemmalle, edes tämän pyynnöistä huolimatta. Eli esim. jos lääkäri kirjaa jonkin tekemänsä viitteellisen havainnon, sossut voivat vääristää aiempiin kirjauksiin jo jotain samansuuntaista, jonka ikään kuin tulevaisuudessa lääkäri vahvistaa, vaikka oikeasti saadaan vain näyttämään se siltä, koska se on kirjattu sinne jälkikäteen.

Ja olen nähnyt tällaisia kirjauksia omin silmin. Olen nähnyt myös sossujen lääkärille etukäteen lähettämän sähköpostin, että tällainen ja tällainen äiti on tulossa vastaanotolle meidän lähettämänä, ja että äiti on mielenterveysongelmainen, kirjoita sille lähete psykiatriseen hoitoon, vaikkei mistään mielenterveysongelmasta ollut yhtään mitään muuta näyttöä, kuin tämän äidin exän puheet (huoltokiista).

Nyt kyllä on viimeinen kappale niin ufoilua että. Sosiaalityöntekijä ei pysty vaatimaan ketään psykiatriseen hoitoon. Kirjoittaja ei tiedä mistä kirjoittaa.

Pyysi kirjoittamaan psyk. lähetteen tarkkaan ottaen. Ja lääkäri vielä vastasi sähköpostilla, että hän voi sen kyllä tehdä, siis lupasi noin jo valmiiksi edes näkemättä äitiä. Minulla sattuu olemaan kopiot noista sähköposteista, joten enköhän tiedä mistä puhun.

Niinpä. Hyvä että korjasit. 

On aivan eri juttu pyytää lähete tutkimuksiin kuin vaatia hoitoon.

Sosiaalityöntekijällä ei ole tarvittavia tietoja äidin psyykkisestä kunnosta, ja hän hankkii niitä asiantuntijalta. Noin voi olettaa ammatillisesti toimivien virkamiesten toimivankin. Ei tehdä mielivaltaisia päätöksiä musta tuntuu- perusteilla vaan selvitetään asiat.

Jos ja toivottavasti kun kyseinen äiti on ollut täysissä sielunvoimissa, lausunto psykiatrilta on hänellekin vain hyvä juttu. Ja jos hän on psykiatrisen hoidon tarpeessa, sekin on hyvä selvittää, ja lasten turvallisuuden kannalta voi olla elintärkeää.

Mikä tuossa sinulle on ongelma?

Turhat tutkimukset eivät todellakaan ole hyväksi. Jokaikinen lääketieteen alalla oleva tietää sen. Pahimmassa tapauksessa terveestä ihmisestä löydetään "vikaa" jota aletaan hoitaa turhaan.

Varmuuden vuoksi tutkiminen ei ole siten perusteltua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille kövi niin että sossut väitti etteivät lapset ulkoile, saati koskaan leikkineet hiekkalaatikolla. Eivät saa kotona ruokaa jne.

Ei auttanut hallintooikeudessa edes se että heidän oma todistajansa todisti sossua vastaan. Sossu myös väitti että olen päihdeongelmainen, vaikkei tästä mitään viitteitä.

Lähettivöt neuvolan kirjaukset todisteeksi, vaikka niissä ei ollut mitään moitittavaa. Sosiaalityöntekijät olivat myös vääristelleet lääkäreiden lausuntoja, eikä riittänyt esittää samojen lääkereiden todellisia lausuntoja.

Lapset otettiin huostaan

Joku varmaan kuitenkin huolestunut lapsista, jos oli tehty lasu... Ei ketään ihan pienestä syystä huostaanoteta ja lääkärinlausunnot menevät sellaisenaan liitteenä myös hallinto-oikeuteen. Ei niitä sossut vääristele.

Huonojakin sossuja varmasti on, mutta harvoin vanhemmilla kaikki on ok, jos perhe on lastensuojelun asiakkaana. Joskus on syytä katsoa peiliin.

t. sossu

Henkilö varmaankin tässä tarkoittaa sossujen tapaa vääristellä lääkäreiden ja terapeuttien lausumisia kun on pidetty verkostopalavereja, niin meilläkin tehtiin. 

Miten niitä voi vääristellä, kun verkostopalaverissa on mukana ne lääkärit ja terapeutit, tai viralliset lausuntopaperit, mikäli ei henkilökohtaisesti pääse paikalle? Ne arvioinnit myös toimitetaan sellaisenaan liitteenä päätöksentekijälle, pelkkä sos.tt:n referaatti lääkärin lausunnosta ei kelpaa.

Kyllä niitäkin voi vääristellä. Esim. jokin lääkärin kirjoittama tulkinnanvarainen kohta voidaan vääristää näyttämään toiselta. Sitä sitten toistetaan joka paperissa, ja simsalabim, asia on muuttunut. Paperia on yleensä valtava mapillinen. Siten nopeasti paperipinon selaava ulkopuolenen lukija saa asiasta ihan toisen kuvan, kuin mitä se todellisuudessa on.

Sossut myös pimittävät kirjauksia, ja voivat siten muutella kirjauksia pitkänkin ajan kuluessa. Vanhoja kirjauksia voidaan kirjata uusiksi, joko dramatisoiden tai vähätellen jotain, koska niitä ei ole missään vaiheessa näytetty vanhemmalle, edes tämän pyynnöistä huolimatta. Eli esim. jos lääkäri kirjaa jonkin tekemänsä viitteellisen havainnon, sossut voivat vääristää aiempiin kirjauksiin jo jotain samansuuntaista, jonka ikään kuin tulevaisuudessa lääkäri vahvistaa, vaikka oikeasti saadaan vain näyttämään se siltä, koska se on kirjattu sinne jälkikäteen.

Ja olen nähnyt tällaisia kirjauksia omin silmin. Olen nähnyt myös sossujen lääkärille etukäteen lähettämän sähköpostin, että tällainen ja tällainen äiti on tulossa vastaanotolle meidän lähettämänä, ja että äiti on mielenterveysongelmainen, kirjoita sille lähete psykiatriseen hoitoon, vaikkei mistään mielenterveysongelmasta ollut yhtään mitään muuta näyttöä, kuin tämän äidin exän puheet (huoltokiista).

Nyt kyllä on viimeinen kappale niin ufoilua että. Sosiaalityöntekijä ei pysty vaatimaan ketään psykiatriseen hoitoon. Kirjoittaja ei tiedä mistä kirjoittaa.

Pyysi kirjoittamaan psyk. lähetteen tarkkaan ottaen. Ja lääkäri vielä vastasi sähköpostilla, että hän voi sen kyllä tehdä, siis lupasi noin jo valmiiksi edes näkemättä äitiä. Minulla sattuu olemaan kopiot noista sähköposteista, joten enköhän tiedä mistä puhun.

Niinpä. Hyvä että korjasit. 

On aivan eri juttu pyytää lähete tutkimuksiin kuin vaatia hoitoon.

Sosiaalityöntekijällä ei ole tarvittavia tietoja äidin psyykkisestä kunnosta, ja hän hankkii niitä asiantuntijalta. Noin voi olettaa ammatillisesti toimivien virkamiesten toimivankin. Ei tehdä mielivaltaisia päätöksiä musta tuntuu- perusteilla vaan selvitetään asiat.

Jos ja toivottavasti kun kyseinen äiti on ollut täysissä sielunvoimissa, lausunto psykiatrilta on hänellekin vain hyvä juttu. Ja jos hän on psykiatrisen hoidon tarpeessa, sekin on hyvä selvittää, ja lasten turvallisuuden kannalta voi olla elintärkeää.

Mikä tuossa sinulle on ongelma?

Turhat tutkimukset eivät todellakaan ole hyväksi. Jokaikinen lääketieteen alalla oleva tietää sen. Pahimmassa tapauksessa terveestä ihmisestä löydetään "vikaa" jota aletaan hoitaa turhaan.

Varmuuden vuoksi tutkiminen ei ole siten perusteltua.

Puhumattakaan tuollaisen turhan tutkimisen ns. lumevaikutuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille kövi niin että sossut väitti etteivät lapset ulkoile, saati koskaan leikkineet hiekkalaatikolla. Eivät saa kotona ruokaa jne.

Ei auttanut hallintooikeudessa edes se että heidän oma todistajansa todisti sossua vastaan. Sossu myös väitti että olen päihdeongelmainen, vaikkei tästä mitään viitteitä.

Lähettivöt neuvolan kirjaukset todisteeksi, vaikka niissä ei ollut mitään moitittavaa. Sosiaalityöntekijät olivat myös vääristelleet lääkäreiden lausuntoja, eikä riittänyt esittää samojen lääkereiden todellisia lausuntoja.

Lapset otettiin huostaan

Joku varmaan kuitenkin huolestunut lapsista, jos oli tehty lasu... Ei ketään ihan pienestä syystä huostaanoteta ja lääkärinlausunnot menevät sellaisenaan liitteenä myös hallinto-oikeuteen. Ei niitä sossut vääristele.

Huonojakin sossuja varmasti on, mutta harvoin vanhemmilla kaikki on ok, jos perhe on lastensuojelun asiakkaana. Joskus on syytä katsoa peiliin.

t. sossu

Henkilö varmaankin tässä tarkoittaa sossujen tapaa vääristellä lääkäreiden ja terapeuttien lausumisia kun on pidetty verkostopalavereja, niin meilläkin tehtiin. 

Miten niitä voi vääristellä, kun verkostopalaverissa on mukana ne lääkärit ja terapeutit, tai viralliset lausuntopaperit, mikäli ei henkilökohtaisesti pääse paikalle? Ne arvioinnit myös toimitetaan sellaisenaan liitteenä päätöksentekijälle, pelkkä sos.tt:n referaatti lääkärin lausunnosta ei kelpaa.

Kyllä niitäkin voi vääristellä. Esim. jokin lääkärin kirjoittama tulkinnanvarainen kohta voidaan vääristää näyttämään toiselta. Sitä sitten toistetaan joka paperissa, ja simsalabim, asia on muuttunut. Paperia on yleensä valtava mapillinen. Siten nopeasti paperipinon selaava ulkopuolenen lukija saa asiasta ihan toisen kuvan, kuin mitä se todellisuudessa on.

Sossut myös pimittävät kirjauksia, ja voivat siten muutella kirjauksia pitkänkin ajan kuluessa. Vanhoja kirjauksia voidaan kirjata uusiksi, joko dramatisoiden tai vähätellen jotain, koska niitä ei ole missään vaiheessa näytetty vanhemmalle, edes tämän pyynnöistä huolimatta. Eli esim. jos lääkäri kirjaa jonkin tekemänsä viitteellisen havainnon, sossut voivat vääristää aiempiin kirjauksiin jo jotain samansuuntaista, jonka ikään kuin tulevaisuudessa lääkäri vahvistaa, vaikka oikeasti saadaan vain näyttämään se siltä, koska se on kirjattu sinne jälkikäteen.

Ja olen nähnyt tällaisia kirjauksia omin silmin. Olen nähnyt myös sossujen lääkärille etukäteen lähettämän sähköpostin, että tällainen ja tällainen äiti on tulossa vastaanotolle meidän lähettämänä, ja että äiti on mielenterveysongelmainen, kirjoita sille lähete psykiatriseen hoitoon, vaikkei mistään mielenterveysongelmasta ollut yhtään mitään muuta näyttöä, kuin tämän äidin exän puheet (huoltokiista).

Nyt kyllä on viimeinen kappale niin ufoilua että. Sosiaalityöntekijä ei pysty vaatimaan ketään psykiatriseen hoitoon. Kirjoittaja ei tiedä mistä kirjoittaa.

Pyysi kirjoittamaan psyk. lähetteen tarkkaan ottaen. Ja lääkäri vielä vastasi sähköpostilla, että hän voi sen kyllä tehdä, siis lupasi noin jo valmiiksi edes näkemättä äitiä. Minulla sattuu olemaan kopiot noista sähköposteista, joten enköhän tiedä mistä puhun.

Niinpä. Hyvä että korjasit. 

On aivan eri juttu pyytää lähete tutkimuksiin kuin vaatia hoitoon.

Sosiaalityöntekijällä ei ole tarvittavia tietoja äidin psyykkisestä kunnosta, ja hän hankkii niitä asiantuntijalta. Noin voi olettaa ammatillisesti toimivien virkamiesten toimivankin. Ei tehdä mielivaltaisia päätöksiä musta tuntuu- perusteilla vaan selvitetään asiat.

Jos ja toivottavasti kun kyseinen äiti on ollut täysissä sielunvoimissa, lausunto psykiatrilta on hänellekin vain hyvä juttu. Ja jos hän on psykiatrisen hoidon tarpeessa, sekin on hyvä selvittää, ja lasten turvallisuuden kannalta voi olla elintärkeää.

Mikä tuossa sinulle on ongelma?

Turhat tutkimukset eivät todellakaan ole hyväksi. Jokaikinen lääketieteen alalla oleva tietää sen. Pahimmassa tapauksessa terveestä ihmisestä löydetään "vikaa" jota aletaan hoitaa turhaan.

Varmuuden vuoksi tutkiminen ei ole siten perusteltua.

Sanotaanpa näin:

Sosiaalityöntekijä on yhteydessä äitiin alkanut epäillä, että onkohan tuolla nyt kaikki päässä kunnossa. Pyytää asiantuntijalausuntoa.

Aivan oikealta toiminnalta kuulostaa.

Mitä olisi mielestäsi pitänyt tehdä? Lapsen turvallisesta kasvuympäristöstä on kun on kyse, mieleltään epävakaat vanhemmat eivät usein ole paras kasvuympäristö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille kövi niin että sossut väitti etteivät lapset ulkoile, saati koskaan leikkineet hiekkalaatikolla. Eivät saa kotona ruokaa jne.

Ei auttanut hallintooikeudessa edes se että heidän oma todistajansa todisti sossua vastaan. Sossu myös väitti että olen päihdeongelmainen, vaikkei tästä mitään viitteitä.

Lähettivöt neuvolan kirjaukset todisteeksi, vaikka niissä ei ollut mitään moitittavaa. Sosiaalityöntekijät olivat myös vääristelleet lääkäreiden lausuntoja, eikä riittänyt esittää samojen lääkereiden todellisia lausuntoja.

Lapset otettiin huostaan

Joku varmaan kuitenkin huolestunut lapsista, jos oli tehty lasu... Ei ketään ihan pienestä syystä huostaanoteta ja lääkärinlausunnot menevät sellaisenaan liitteenä myös hallinto-oikeuteen. Ei niitä sossut vääristele.

Huonojakin sossuja varmasti on, mutta harvoin vanhemmilla kaikki on ok, jos perhe on lastensuojelun asiakkaana. Joskus on syytä katsoa peiliin.

t. sossu

Henkilö varmaankin tässä tarkoittaa sossujen tapaa vääristellä lääkäreiden ja terapeuttien lausumisia kun on pidetty verkostopalavereja, niin meilläkin tehtiin. 

Miten niitä voi vääristellä, kun verkostopalaverissa on mukana ne lääkärit ja terapeutit, tai viralliset lausuntopaperit, mikäli ei henkilökohtaisesti pääse paikalle? Ne arvioinnit myös toimitetaan sellaisenaan liitteenä päätöksentekijälle, pelkkä sos.tt:n referaatti lääkärin lausunnosta ei kelpaa.

Kyllä niitäkin voi vääristellä. Esim. jokin lääkärin kirjoittama tulkinnanvarainen kohta voidaan vääristää näyttämään toiselta. Sitä sitten toistetaan joka paperissa, ja simsalabim, asia on muuttunut. Paperia on yleensä valtava mapillinen. Siten nopeasti paperipinon selaava ulkopuolenen lukija saa asiasta ihan toisen kuvan, kuin mitä se todellisuudessa on.

Sossut myös pimittävät kirjauksia, ja voivat siten muutella kirjauksia pitkänkin ajan kuluessa. Vanhoja kirjauksia voidaan kirjata uusiksi, joko dramatisoiden tai vähätellen jotain, koska niitä ei ole missään vaiheessa näytetty vanhemmalle, edes tämän pyynnöistä huolimatta. Eli esim. jos lääkäri kirjaa jonkin tekemänsä viitteellisen havainnon, sossut voivat vääristää aiempiin kirjauksiin jo jotain samansuuntaista, jonka ikään kuin tulevaisuudessa lääkäri vahvistaa, vaikka oikeasti saadaan vain näyttämään se siltä, koska se on kirjattu sinne jälkikäteen.

Ja olen nähnyt tällaisia kirjauksia omin silmin. Olen nähnyt myös sossujen lääkärille etukäteen lähettämän sähköpostin, että tällainen ja tällainen äiti on tulossa vastaanotolle meidän lähettämänä, ja että äiti on mielenterveysongelmainen, kirjoita sille lähete psykiatriseen hoitoon, vaikkei mistään mielenterveysongelmasta ollut yhtään mitään muuta näyttöä, kuin tämän äidin exän puheet (huoltokiista).

Nyt kyllä on viimeinen kappale niin ufoilua että. Sosiaalityöntekijä ei pysty vaatimaan ketään psykiatriseen hoitoon. Kirjoittaja ei tiedä mistä kirjoittaa.

Pyysi kirjoittamaan psyk. lähetteen tarkkaan ottaen. Ja lääkäri vielä vastasi sähköpostilla, että hän voi sen kyllä tehdä, siis lupasi noin jo valmiiksi edes näkemättä äitiä. Minulla sattuu olemaan kopiot noista sähköposteista, joten enköhän tiedä mistä puhun.

Niinpä. Hyvä että korjasit. 

On aivan eri juttu pyytää lähete tutkimuksiin kuin vaatia hoitoon.

Sosiaalityöntekijällä ei ole tarvittavia tietoja äidin psyykkisestä kunnosta, ja hän hankkii niitä asiantuntijalta. Noin voi olettaa ammatillisesti toimivien virkamiesten toimivankin. Ei tehdä mielivaltaisia päätöksiä musta tuntuu- perusteilla vaan selvitetään asiat.

Jos ja toivottavasti kun kyseinen äiti on ollut täysissä sielunvoimissa, lausunto psykiatrilta on hänellekin vain hyvä juttu. Ja jos hän on psykiatrisen hoidon tarpeessa, sekin on hyvä selvittää, ja lasten turvallisuuden kannalta voi olla elintärkeää.

Mikä tuossa sinulle on ongelma?

Voi olettaa, että viranomainen toimii ammattimaisesti, mutta ei voi vaatia. Sellaista se todellakin on.

Mielenkiintoinen tapaus muuten. Tuosta olisi pitänyt tehdä rikosilmoitus perättömästä väitteestä joko exälle tai sosiaalityöntekijöille, jos mitään kiistanalaistakaan näyttöä ei ollut. Riippuu vähän siitä mikä osapuoli on mitäkin väittänyt. Ihmisen mielenterveyttä ei juridisesti ihan pelkillä puheilla voi kyseenalaistaa joutumatta vastuuseen.

Viranomaisen määräämät toimet myös aina oikeusloukkauksia, ei mikään win-win situation todellakaan. Oikeusvaltiossa siis. Täytyy tarkentaa, koska aika taantumuksellisia puheita tässäkin ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille kövi niin että sossut väitti etteivät lapset ulkoile, saati koskaan leikkineet hiekkalaatikolla. Eivät saa kotona ruokaa jne.

Ei auttanut hallintooikeudessa edes se että heidän oma todistajansa todisti sossua vastaan. Sossu myös väitti että olen päihdeongelmainen, vaikkei tästä mitään viitteitä.

Lähettivöt neuvolan kirjaukset todisteeksi, vaikka niissä ei ollut mitään moitittavaa. Sosiaalityöntekijät olivat myös vääristelleet lääkäreiden lausuntoja, eikä riittänyt esittää samojen lääkereiden todellisia lausuntoja.

Lapset otettiin huostaan

Joku varmaan kuitenkin huolestunut lapsista, jos oli tehty lasu... Ei ketään ihan pienestä syystä huostaanoteta ja lääkärinlausunnot menevät sellaisenaan liitteenä myös hallinto-oikeuteen. Ei niitä sossut vääristele.

Huonojakin sossuja varmasti on, mutta harvoin vanhemmilla kaikki on ok, jos perhe on lastensuojelun asiakkaana. Joskus on syytä katsoa peiliin.

t. sossu

Henkilö varmaankin tässä tarkoittaa sossujen tapaa vääristellä lääkäreiden ja terapeuttien lausumisia kun on pidetty verkostopalavereja, niin meilläkin tehtiin. 

Miten niitä voi vääristellä, kun verkostopalaverissa on mukana ne lääkärit ja terapeutit, tai viralliset lausuntopaperit, mikäli ei henkilökohtaisesti pääse paikalle? Ne arvioinnit myös toimitetaan sellaisenaan liitteenä päätöksentekijälle, pelkkä sos.tt:n referaatti lääkärin lausunnosta ei kelpaa.

Kyllä niitäkin voi vääristellä. Esim. jokin lääkärin kirjoittama tulkinnanvarainen kohta voidaan vääristää näyttämään toiselta. Sitä sitten toistetaan joka paperissa, ja simsalabim, asia on muuttunut. Paperia on yleensä valtava mapillinen. Siten nopeasti paperipinon selaava ulkopuolenen lukija saa asiasta ihan toisen kuvan, kuin mitä se todellisuudessa on.

Sossut myös pimittävät kirjauksia, ja voivat siten muutella kirjauksia pitkänkin ajan kuluessa. Vanhoja kirjauksia voidaan kirjata uusiksi, joko dramatisoiden tai vähätellen jotain, koska niitä ei ole missään vaiheessa näytetty vanhemmalle, edes tämän pyynnöistä huolimatta. Eli esim. jos lääkäri kirjaa jonkin tekemänsä viitteellisen havainnon, sossut voivat vääristää aiempiin kirjauksiin jo jotain samansuuntaista, jonka ikään kuin tulevaisuudessa lääkäri vahvistaa, vaikka oikeasti saadaan vain näyttämään se siltä, koska se on kirjattu sinne jälkikäteen.

Ja olen nähnyt tällaisia kirjauksia omin silmin. Olen nähnyt myös sossujen lääkärille etukäteen lähettämän sähköpostin, että tällainen ja tällainen äiti on tulossa vastaanotolle meidän lähettämänä, ja että äiti on mielenterveysongelmainen, kirjoita sille lähete psykiatriseen hoitoon, vaikkei mistään mielenterveysongelmasta ollut yhtään mitään muuta näyttöä, kuin tämän äidin exän puheet (huoltokiista).

Nyt kyllä on viimeinen kappale niin ufoilua että. Sosiaalityöntekijä ei pysty vaatimaan ketään psykiatriseen hoitoon. Kirjoittaja ei tiedä mistä kirjoittaa.

Pyysi kirjoittamaan psyk. lähetteen tarkkaan ottaen. Ja lääkäri vielä vastasi sähköpostilla, että hän voi sen kyllä tehdä, siis lupasi noin jo valmiiksi edes näkemättä äitiä. Minulla sattuu olemaan kopiot noista sähköposteista, joten enköhän tiedä mistä puhun.

Niinpä. Hyvä että korjasit. 

On aivan eri juttu pyytää lähete tutkimuksiin kuin vaatia hoitoon.

Sosiaalityöntekijällä ei ole tarvittavia tietoja äidin psyykkisestä kunnosta, ja hän hankkii niitä asiantuntijalta. Noin voi olettaa ammatillisesti toimivien virkamiesten toimivankin. Ei tehdä mielivaltaisia päätöksiä musta tuntuu- perusteilla vaan selvitetään asiat.

Jos ja toivottavasti kun kyseinen äiti on ollut täysissä sielunvoimissa, lausunto psykiatrilta on hänellekin vain hyvä juttu. Ja jos hän on psykiatrisen hoidon tarpeessa, sekin on hyvä selvittää, ja lasten turvallisuuden kannalta voi olla elintärkeää.

Mikä tuossa sinulle on ongelma?

Ai sinusta ihan ok, että sossu "valmistelee" lääkärin sähköpostilla, että äiti on mielenterveysongelmainen, vaikka tästä ei ole muuta näyttöä kuin sossun oma mielipide perustuen huoltokiistan toisen osapuolen eli äidin exän puheisiin, ja jonka puolelle sossu on päättänyt asettua. Äidillä ei siis ole diagnooseja tai mt-taustaa lainkaan, ei lääkityksiä tai mitään muutakaan. Ja sinusta ihan ok, että lääkäri jo etukäteen lupaa sen lähetteen kirjoittaa ilman muuta syytä kuin sossun pyyntö kirjoittaa se, ja vieläpä näkemättä potilasta lainkaan?

Et tosiaan näe mitään ongelmaa? Oletko itse sossu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille kövi niin että sossut väitti etteivät lapset ulkoile, saati koskaan leikkineet hiekkalaatikolla. Eivät saa kotona ruokaa jne.

Ei auttanut hallintooikeudessa edes se että heidän oma todistajansa todisti sossua vastaan. Sossu myös väitti että olen päihdeongelmainen, vaikkei tästä mitään viitteitä.

Lähettivöt neuvolan kirjaukset todisteeksi, vaikka niissä ei ollut mitään moitittavaa. Sosiaalityöntekijät olivat myös vääristelleet lääkäreiden lausuntoja, eikä riittänyt esittää samojen lääkereiden todellisia lausuntoja.

Lapset otettiin huostaan

Joku varmaan kuitenkin huolestunut lapsista, jos oli tehty lasu... Ei ketään ihan pienestä syystä huostaanoteta ja lääkärinlausunnot menevät sellaisenaan liitteenä myös hallinto-oikeuteen. Ei niitä sossut vääristele.

Huonojakin sossuja varmasti on, mutta harvoin vanhemmilla kaikki on ok, jos perhe on lastensuojelun asiakkaana. Joskus on syytä katsoa peiliin.

t. sossu

Henkilö varmaankin tässä tarkoittaa sossujen tapaa vääristellä lääkäreiden ja terapeuttien lausumisia kun on pidetty verkostopalavereja, niin meilläkin tehtiin. 

Miten niitä voi vääristellä, kun verkostopalaverissa on mukana ne lääkärit ja terapeutit, tai viralliset lausuntopaperit, mikäli ei henkilökohtaisesti pääse paikalle? Ne arvioinnit myös toimitetaan sellaisenaan liitteenä päätöksentekijälle, pelkkä sos.tt:n referaatti lääkärin lausunnosta ei kelpaa.

Kyllä niitäkin voi vääristellä. Esim. jokin lääkärin kirjoittama tulkinnanvarainen kohta voidaan vääristää näyttämään toiselta. Sitä sitten toistetaan joka paperissa, ja simsalabim, asia on muuttunut. Paperia on yleensä valtava mapillinen. Siten nopeasti paperipinon selaava ulkopuolenen lukija saa asiasta ihan toisen kuvan, kuin mitä se todellisuudessa on.

Sossut myös pimittävät kirjauksia, ja voivat siten muutella kirjauksia pitkänkin ajan kuluessa. Vanhoja kirjauksia voidaan kirjata uusiksi, joko dramatisoiden tai vähätellen jotain, koska niitä ei ole missään vaiheessa näytetty vanhemmalle, edes tämän pyynnöistä huolimatta. Eli esim. jos lääkäri kirjaa jonkin tekemänsä viitteellisen havainnon, sossut voivat vääristää aiempiin kirjauksiin jo jotain samansuuntaista, jonka ikään kuin tulevaisuudessa lääkäri vahvistaa, vaikka oikeasti saadaan vain näyttämään se siltä, koska se on kirjattu sinne jälkikäteen.

Ja olen nähnyt tällaisia kirjauksia omin silmin. Olen nähnyt myös sossujen lääkärille etukäteen lähettämän sähköpostin, että tällainen ja tällainen äiti on tulossa vastaanotolle meidän lähettämänä, ja että äiti on mielenterveysongelmainen, kirjoita sille lähete psykiatriseen hoitoon, vaikkei mistään mielenterveysongelmasta ollut yhtään mitään muuta näyttöä, kuin tämän äidin exän puheet (huoltokiista).

Nyt kyllä on viimeinen kappale niin ufoilua että. Sosiaalityöntekijä ei pysty vaatimaan ketään psykiatriseen hoitoon. Kirjoittaja ei tiedä mistä kirjoittaa.

Pyysi kirjoittamaan psyk. lähetteen tarkkaan ottaen. Ja lääkäri vielä vastasi sähköpostilla, että hän voi sen kyllä tehdä, siis lupasi noin jo valmiiksi edes näkemättä äitiä. Minulla sattuu olemaan kopiot noista sähköposteista, joten enköhän tiedä mistä puhun.

Niinpä. Hyvä että korjasit. 

On aivan eri juttu pyytää lähete tutkimuksiin kuin vaatia hoitoon.

Sosiaalityöntekijällä ei ole tarvittavia tietoja äidin psyykkisestä kunnosta, ja hän hankkii niitä asiantuntijalta. Noin voi olettaa ammatillisesti toimivien virkamiesten toimivankin. Ei tehdä mielivaltaisia päätöksiä musta tuntuu- perusteilla vaan selvitetään asiat.

Jos ja toivottavasti kun kyseinen äiti on ollut täysissä sielunvoimissa, lausunto psykiatrilta on hänellekin vain hyvä juttu. Ja jos hän on psykiatrisen hoidon tarpeessa, sekin on hyvä selvittää, ja lasten turvallisuuden kannalta voi olla elintärkeää.

Mikä tuossa sinulle on ongelma?

Turhat tutkimukset eivät todellakaan ole hyväksi. Jokaikinen lääketieteen alalla oleva tietää sen. Pahimmassa tapauksessa terveestä ihmisestä löydetään "vikaa" jota aletaan hoitaa turhaan.

Varmuuden vuoksi tutkiminen ei ole siten perusteltua.

Sanotaanpa näin:

Sosiaalityöntekijä on yhteydessä äitiin alkanut epäillä, että onkohan tuolla nyt kaikki päässä kunnossa. Pyytää asiantuntijalausuntoa.

Aivan oikealta toiminnalta kuulostaa.

Mitä olisi mielestäsi pitänyt tehdä? Lapsen turvallisesta kasvuympäristöstä on kun on kyse, mieleltään epävakaat vanhemmat eivät usein ole paras kasvuympäristö.

No ensinnäkin epäily pitää pystyä perustelemaan. Tähän kaatuu suurin osa muistakin huolista, joten tarpeetonta varmaan jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille kövi niin että sossut väitti etteivät lapset ulkoile, saati koskaan leikkineet hiekkalaatikolla. Eivät saa kotona ruokaa jne.

Ei auttanut hallintooikeudessa edes se että heidän oma todistajansa todisti sossua vastaan. Sossu myös väitti että olen päihdeongelmainen, vaikkei tästä mitään viitteitä.

Lähettivöt neuvolan kirjaukset todisteeksi, vaikka niissä ei ollut mitään moitittavaa. Sosiaalityöntekijät olivat myös vääristelleet lääkäreiden lausuntoja, eikä riittänyt esittää samojen lääkereiden todellisia lausuntoja.

Lapset otettiin huostaan

Joku varmaan kuitenkin huolestunut lapsista, jos oli tehty lasu... Ei ketään ihan pienestä syystä huostaanoteta ja lääkärinlausunnot menevät sellaisenaan liitteenä myös hallinto-oikeuteen. Ei niitä sossut vääristele.

Huonojakin sossuja varmasti on, mutta harvoin vanhemmilla kaikki on ok, jos perhe on lastensuojelun asiakkaana. Joskus on syytä katsoa peiliin.

t. sossu

Henkilö varmaankin tässä tarkoittaa sossujen tapaa vääristellä lääkäreiden ja terapeuttien lausumisia kun on pidetty verkostopalavereja, niin meilläkin tehtiin. 

Miten niitä voi vääristellä, kun verkostopalaverissa on mukana ne lääkärit ja terapeutit, tai viralliset lausuntopaperit, mikäli ei henkilökohtaisesti pääse paikalle? Ne arvioinnit myös toimitetaan sellaisenaan liitteenä päätöksentekijälle, pelkkä sos.tt:n referaatti lääkärin lausunnosta ei kelpaa.

Kyllä niitäkin voi vääristellä. Esim. jokin lääkärin kirjoittama tulkinnanvarainen kohta voidaan vääristää näyttämään toiselta. Sitä sitten toistetaan joka paperissa, ja simsalabim, asia on muuttunut. Paperia on yleensä valtava mapillinen. Siten nopeasti paperipinon selaava ulkopuolenen lukija saa asiasta ihan toisen kuvan, kuin mitä se todellisuudessa on.

Sossut myös pimittävät kirjauksia, ja voivat siten muutella kirjauksia pitkänkin ajan kuluessa. Vanhoja kirjauksia voidaan kirjata uusiksi, joko dramatisoiden tai vähätellen jotain, koska niitä ei ole missään vaiheessa näytetty vanhemmalle, edes tämän pyynnöistä huolimatta. Eli esim. jos lääkäri kirjaa jonkin tekemänsä viitteellisen havainnon, sossut voivat vääristää aiempiin kirjauksiin jo jotain samansuuntaista, jonka ikään kuin tulevaisuudessa lääkäri vahvistaa, vaikka oikeasti saadaan vain näyttämään se siltä, koska se on kirjattu sinne jälkikäteen.

Ja olen nähnyt tällaisia kirjauksia omin silmin. Olen nähnyt myös sossujen lääkärille etukäteen lähettämän sähköpostin, että tällainen ja tällainen äiti on tulossa vastaanotolle meidän lähettämänä, ja että äiti on mielenterveysongelmainen, kirjoita sille lähete psykiatriseen hoitoon, vaikkei mistään mielenterveysongelmasta ollut yhtään mitään muuta näyttöä, kuin tämän äidin exän puheet (huoltokiista).

Nyt kyllä on viimeinen kappale niin ufoilua että. Sosiaalityöntekijä ei pysty vaatimaan ketään psykiatriseen hoitoon. Kirjoittaja ei tiedä mistä kirjoittaa.

Pyysi kirjoittamaan psyk. lähetteen tarkkaan ottaen. Ja lääkäri vielä vastasi sähköpostilla, että hän voi sen kyllä tehdä, siis lupasi noin jo valmiiksi edes näkemättä äitiä. Minulla sattuu olemaan kopiot noista sähköposteista, joten enköhän tiedä mistä puhun.

Niinpä. Hyvä että korjasit. 

On aivan eri juttu pyytää lähete tutkimuksiin kuin vaatia hoitoon.

Sosiaalityöntekijällä ei ole tarvittavia tietoja äidin psyykkisestä kunnosta, ja hän hankkii niitä asiantuntijalta. Noin voi olettaa ammatillisesti toimivien virkamiesten toimivankin. Ei tehdä mielivaltaisia päätöksiä musta tuntuu- perusteilla vaan selvitetään asiat.

Jos ja toivottavasti kun kyseinen äiti on ollut täysissä sielunvoimissa, lausunto psykiatrilta on hänellekin vain hyvä juttu. Ja jos hän on psykiatrisen hoidon tarpeessa, sekin on hyvä selvittää, ja lasten turvallisuuden kannalta voi olla elintärkeää.

Mikä tuossa sinulle on ongelma?

Voi olettaa, että viranomainen toimii ammattimaisesti, mutta ei voi vaatia. Sellaista se todellakin on.

Mielenkiintoinen tapaus muuten. Tuosta olisi pitänyt tehdä rikosilmoitus perättömästä väitteestä joko exälle tai sosiaalityöntekijöille, jos mitään kiistanalaistakaan näyttöä ei ollut. Riippuu vähän siitä mikä osapuoli on mitäkin väittänyt. Ihmisen mielenterveyttä ei juridisesti ihan pelkillä puheilla voi kyseenalaistaa joutumatta vastuuseen.

Viranomaisen määräämät toimet myös aina oikeusloukkauksia, ei mikään win-win situation todellakaan. Oikeusvaltiossa siis. Täytyy tarkentaa, koska aika taantumuksellisia puheita tässäkin ketjussa.

Lastensuojelussa on kyse lapsen oikeuksista turvalliseen kasvuympäristöön. Se, jos joku vanhempi näkee sen hyökkäyksenä itseään vastaan on ikävää.

Täällähän näitä etädiagnooseja on tehtailtu sivu koko ketjun. Tässäkö ratkaisu lastensuojelun huutavaan resurssipulaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla jankkaajalla, joka ilmeisesti on ap, on mennyt kyllä käsitteet sekaisin. Huostaanottoa ei todellakaan pidä ajatella "rangaistuksena" ketään kohtaan. Siinä pyritään toimimaan lapsen parhaaksi. Kun tehdään muiden elämää koskevia päätöksiä, joku tietysti saattaa kokea tulleensa väärin kohdelluksi. Motiivina on kuitenkin aina lapsen etu, ja nämä "oikeusmurhat" ovat vain toimenpiteiden sivutuotteita. On totta että huostaanottopäätökset ovat joskus jälkikäteen katsottuna osoittautuneet huonoiksi, mutta paljon useammin ne ovat kaikkien, ja varsinkin huostaanotettujen lasten, mielestä hyviä.

”Pyritään” ”motiivina on kuitenkin AINA lapsen etu”, täysin perusteettomia väitteitä, joita et pysty osoittamaan tosiksi. Sinä et tiedä mitään yksittäisen sosiaalityöntekijän pyrkimyksistä ja motiiveista etkä yksittäisen lapsen edusta.

Se viranomainen toimii kuitenkin virkavastuulla, ja toisin kuin kenellä tahansa netissä selittäjällä hänellä on vastuu tekemisistään. Sitä mitataan silloin, kun joku tekee valituksen hänen toiminnastaan. Ei silloin kun joku esittää näkemyksiään nettipalstalla.