Miten reagoisitte, jos koulusta tulisi tälläinen viesti
16-vuotiaan tytön ammatillisenkoulutuksen vastuuopettajalta, joka erityisope, että olisi hyvä hakeutua adhd tutkimuksiin.
Mietin kun olen itse se 16v ja mietin miten vanhempani ottavat tämän. Ovat sika vanhanaikaisia ja yleensä asioista sitö mieltä että turha sitä omaa kuoppaa on kaivaa. Ja että se on joku muoti-ilmiö, jolla selitellään omaa laiskuutta. Tämä on kuitenkin minulle oikea ongelma ba olen monta vuotta harkinnut asian ottamista puheeksi mutta olen päätynyt lakaisemaan asian maton alle kunnes tämä vastuuopettaja jutteli asiasta kanssani ja kertoi että huomaa ongelmat ja olisi hyvä idea käydä testeissä.
Kommentit (32)
Meillä tyttö 15v oli itse ruvennut epäilemään ADHDta nyt ja kun puhui terveystarkastuksessa asiasta niin sai lähetteen kuraattorille. Tytöllä ka yli 9 mutta kokee että vaikea pysyä paikallaan ja keskittyä. Olin tosi yllättynyt kun tyttö kertoi asiasta koska en olisi koskaan kuvitellut tytölle tuota asiaa vaan ennemmin vaikka isoveljelle. Itse ainakin ajattelen että ei haittaa vaikka tutkitaan ja hyvä jos löytyy apuja.
No, ajattelisin, että nuoren on hyvä käydä noissa tutkimuksissa, ja jos jotain löytyy niin saa sitten apua arkeen ja opiskeluun.
Tästä huolimatta, sisimmässäni ajattelen työnikin takia, että aika monen lapsen ja nuoren nykyiset diagnoosit ovat jonkunlaista ylidiagnosointia, rajattomuuden ja nykyaikaisten ilmiöiden yhteistuotos, ei mikään varsinainen ihmisessä oleva ongelma.
Keski-ikäisenä olen myös törmännyt siihen, että mt-puolen diagnoosit ja neuropuolen dg:t voivat vaikeuttaa työnsaamista ym, siksi olisin itse mielummin ilman diagnoosia kuin diagnoosin kanssa. Mulla ei siis ole itsellä tuolalista, mutta vierestä olen nähnyt, että se valitettvaasti leimaa ihmistä turhaan.
Olen kuitenkin huomannut, ettei nykyisin nuorten aikuisten kesken tämä ole enää sellainen leima kun mun nuoruudessa, joten se huoli voi toki olla turhakin.
Vierailija kirjoitti:
No, ajattelisin, että nuoren on hyvä käydä noissa tutkimuksissa, ja jos jotain löytyy niin saa sitten apua arkeen ja opiskeluun.
Tästä huolimatta, sisimmässäni ajattelen työnikin takia, että aika monen lapsen ja nuoren nykyiset diagnoosit ovat jonkunlaista ylidiagnosointia, rajattomuuden ja nykyaikaisten ilmiöiden yhteistuotos, ei mikään varsinainen ihmisessä oleva ongelma.
Keski-ikäisenä olen myös törmännyt siihen, että mt-puolen diagnoosit ja neuropuolen dg:t voivat vaikeuttaa työnsaamista ym, siksi olisin itse mielummin ilman diagnoosia kuin diagnoosin kanssa. Mulla ei siis ole itsellä tuolalista, mutta vierestä olen nähnyt, että se valitettvaasti leimaa ihmistä turhaan.
Olen kuitenkin huomannut, ettei nykyisin nuorten aikuisten kesken tämä ole enää sellainen leima kun mun nuoruudessa, joten se huoli voi toki olla turhakin.
Voiko se dg vaikuttaa omaan työhön, opiskelen lähihoitajaksi ja tulevaisuuden haave olisi työskennellä ensihoidossa
Kai täältä nyt joku löytyy ketä vastustaa ideaa? Miten voisin saad avanhemmille järkeä päähän jos eivät ymmärräkkään?
Teineillä adhd on hyvin yleistä, mutta myös usein korreloi älylaitteilla vietetyn äärettömän ajan kanssa hyvin.
Miksi tuo kerrottaisiin vanhemmille? Eikö nuori osaa itse soittaa lääkäriaikaa vai mikä juttu tämä on.
Ihmiset on mitä on. Jos noin pitkälle on päässyt jo niin miksi hankkia mitään diagnoosia ja piiloutua sen taakse.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on mitä on. Jos noin pitkälle on päässyt jo niin miksi hankkia mitään diagnoosia ja piiloutua sen taakse.
Niin tämähän on niinkuin äitini suusta. Perustelen valintaani siksi että on aika hankalaaesimerkiksi opisjella kun on tuhat ja miljoonaa radiokanavaa päällä. Lääkityksen saa mahdollisesti diagnoosin myötä. Lisäksi olisihan se ihan kiva varmistaa johtuuko ongelmat oikeasti adhd vai voiko kyse olla jostain muusta
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuo kerrottaisiin vanhemmille? Eikö nuori osaa itse soittaa lääkäriaikaa vai mikä juttu tämä on.
Ei siitä kerrotakkaan jos itse kiellän. Paitsi diagnoosiin tarvitaan vanhempien haastattelut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ajattelisin, että nuoren on hyvä käydä noissa tutkimuksissa, ja jos jotain löytyy niin saa sitten apua arkeen ja opiskeluun.
Tästä huolimatta, sisimmässäni ajattelen työnikin takia, että aika monen lapsen ja nuoren nykyiset diagnoosit ovat jonkunlaista ylidiagnosointia, rajattomuuden ja nykyaikaisten ilmiöiden yhteistuotos, ei mikään varsinainen ihmisessä oleva ongelma.
Keski-ikäisenä olen myös törmännyt siihen, että mt-puolen diagnoosit ja neuropuolen dg:t voivat vaikeuttaa työnsaamista ym, siksi olisin itse mielummin ilman diagnoosia kuin diagnoosin kanssa. Mulla ei siis ole itsellä tuolalista, mutta vierestä olen nähnyt, että se valitettvaasti leimaa ihmistä turhaan.
Olen kuitenkin huomannut, ettei nykyisin nuorten aikuisten kesken tämä ole enää sellainen leima kun mun nuoruudessa, joten se huoli voi toki olla turhakin.
Voiko se dg vaikuttaa omaan työhön, opiskelen lähihoitajaksi ja tulevaisuuden haave olisi työskennellä ensihoidossa
Tarkoitat ilmeisesti työhönottoon?
Vierailija kirjoitti:
Teineillä adhd on hyvin yleistä, mutta myös usein korreloi älylaitteilla vietetyn äärettömän ajan kanssa hyvin.
Ruutuaikaa kertyy päivässä puhelimella about 4h. En juurikaan katso telkkaria ja koulussa on ihan kirjat eikä tehdä tehtäviä koneilla. Ylittäähän tuokin suositukset mutta verraten siihen että jotkut voivat olla jopa 15 tuntia niin mielestäni ihan hyvä saavutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ajattelisin, että nuoren on hyvä käydä noissa tutkimuksissa, ja jos jotain löytyy niin saa sitten apua arkeen ja opiskeluun.
Tästä huolimatta, sisimmässäni ajattelen työnikin takia, että aika monen lapsen ja nuoren nykyiset diagnoosit ovat jonkunlaista ylidiagnosointia, rajattomuuden ja nykyaikaisten ilmiöiden yhteistuotos, ei mikään varsinainen ihmisessä oleva ongelma.
Keski-ikäisenä olen myös törmännyt siihen, että mt-puolen diagnoosit ja neuropuolen dg:t voivat vaikeuttaa työnsaamista ym, siksi olisin itse mielummin ilman diagnoosia kuin diagnoosin kanssa. Mulla ei siis ole itsellä tuolalista, mutta vierestä olen nähnyt, että se valitettvaasti leimaa ihmistä turhaan.
Olen kuitenkin huomannut, ettei nykyisin nuorten aikuisten kesken tämä ole enää sellainen leima kun mun nuoruudessa, joten se huoli voi toki olla turhakin.
Voiko se dg vaikuttaa omaan työhön, opiskelen lähihoitajaksi ja tulevaisuuden haave olisi työskennellä ensihoidossa
Tarkoitat ilmeisesti työhönottoon?
Niin, ja siihen onko noissa töissä jotain vaatimuksia että ei saa esim olla adhd diagnoosia tai jotain vastaavaa?
Todellakin kannattaa hakeutua tutkimuksiin. Ne kai kestävät aika kauan, niin kerkeät siinä välissä ottaa yhteyttä poliklinikan kuntoutusohjaajaan, joka varmaan tietää miten nepsy-diagnoosi voi vaikuttaa alavalintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teineillä adhd on hyvin yleistä, mutta myös usein korreloi älylaitteilla vietetyn äärettömän ajan kanssa hyvin.
Ruutuaikaa kertyy päivässä puhelimella about 4h. En juurikaan katso telkkaria ja koulussa on ihan kirjat eikä tehdä tehtäviä koneilla. Ylittäähän tuokin suositukset mutta verraten siihen että jotkut voivat olla jopa 15 tuntia niin mielestäni ihan hyvä saavutus.
Voishan sitä tietysti yrittää vielä vähentää tuosta ennen kuin alkaa syömään mitään pillerikokeiluja. Viikonloppuisin varmaan nukut 10 h ja olet laitteilla 6-10 h päivässä. Joululomaputki nyt alkamassa, tietää sellaiset 218 tuntia instagramissa ja tiktokissa samalla kun joku toinen selaa niitä 21x15 (mikä on siis koko hereilläoloaika eli aivan hemmetin äärimmäistä. En sen varjolla puolustelisi tuota maltillista, köhköh, "vain 4h"). Ekana kannattaisi testata jos riittää mielenlujuus. Muutenhan keskisttymishäiriö onkin vain addiktio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teineillä adhd on hyvin yleistä, mutta myös usein korreloi älylaitteilla vietetyn äärettömän ajan kanssa hyvin.
Ruutuaikaa kertyy päivässä puhelimella about 4h. En juurikaan katso telkkaria ja koulussa on ihan kirjat eikä tehdä tehtäviä koneilla. Ylittäähän tuokin suositukset mutta verraten siihen että jotkut voivat olla jopa 15 tuntia niin mielestäni ihan hyvä saavutus.
Voishan sitä tietysti yrittää vielä vähentää tuosta ennen kuin alkaa syömään mitään pillerikokeiluja. Viikonloppuisin varmaan nukut 10 h ja olet laitteilla 6-10 h päivässä. Joululomaputki nyt alkamassa, tietää sellaiset 218 tuntia instagramissa ja tiktokissa samalla kun joku toinen selaa niitä 21x15 (mikä on siis koko hereilläoloaika eli aivan hemmetin äärimmäistä. En sen varjolla puolustelisi tuota maltillista, köhköh, "vain 4h"). Ekana kannattaisi testata jos riittää mielenlujuus. Muutenhan keskisttymishäiriö onkin vain addiktio.
No itseasiassa en koe puhelimen/somen olevan ongelma minulle. Voin hyvin olla koko päivän ilman jos on vain muuta tekemistä. Esimerkiksi lomat olen yleensä isovanhempien luona jolloin on kokoajan muuta tekemistö niin ei kerry edes välttämättä sitä tuntia päivässä ruutuaikaa
Mutta ymmärrän toki pointtisi, että osalla kyseiset ongelmat johtuvat ruutuajasta ja sen tuomista ongelmista
Ehdottomasti käyt hyvissä ajoin ennen 18v syntymäpäivää. Sen jälkeen joudut maksamaan tutkimukset itse. On kallista lystiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teineillä adhd on hyvin yleistä, mutta myös usein korreloi älylaitteilla vietetyn äärettömän ajan kanssa hyvin.
Ruutuaikaa kertyy päivässä puhelimella about 4h. En juurikaan katso telkkaria ja koulussa on ihan kirjat eikä tehdä tehtäviä koneilla. Ylittäähän tuokin suositukset mutta verraten siihen että jotkut voivat olla jopa 15 tuntia niin mielestäni ihan hyvä saavutus.
Voishan sitä tietysti yrittää vielä vähentää tuosta ennen kuin alkaa syömään mitään pillerikokeiluja. Viikonloppuisin varmaan nukut 10 h ja olet laitteilla 6-10 h päivässä. Joululomaputki nyt alkamassa, tietää sellaiset 218 tuntia instagramissa ja tiktokissa samalla kun joku toinen selaa niitä 21x15 (mikä on siis koko hereilläoloaika eli aivan hemmetin äärimmäistä. En sen varjolla puolustelisi tuota maltillista, köhköh, "vain 4h"). Ekana kannattaisi testata jos riittää mielenlujuus. Muutenhan keskisttymishäiriö onkin vain addiktio.
No itseasiassa en koe puhelimen/somen olevan ongelma minulle. Voin hyvin olla koko päivän ilman jos on vain muuta tekemistä. Esimerkiksi lomat olen yleensä isovanhempien luona jolloin on kokoajan muuta tekemistö niin ei kerry edes välttämättä sitä tuntia päivässä ruutuaikaa
Mutta kyllähän se varmaan kouluaikana näkyy jos on kännykkänsä lumoissa neljä tuntia ja ne asiat kiinnostavat ja pyörivät enemmän mielessä kuin vaikka kosini ja tangentti taikka muut asiat, mitä pitäisi valmostuakseen oppia. Itsekin olen verrattain nuori, mutta ei mun lukioaikana vielä ollut kuin Facebook eikä sinnekään joka päivä jaksanut kirjautua. Nyt aikuisopiskelijana en käytä somea ollenkaan koulupäivinä. Tähän palstaan retkahdin tänään yli puolen vuoden tauon jälkeen kun riitelin miehen kanssa ja tulin kinaamaan mieluummin tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teineillä adhd on hyvin yleistä, mutta myös usein korreloi älylaitteilla vietetyn äärettömän ajan kanssa hyvin.
Ruutuaikaa kertyy päivässä puhelimella about 4h. En juurikaan katso telkkaria ja koulussa on ihan kirjat eikä tehdä tehtäviä koneilla. Ylittäähän tuokin suositukset mutta verraten siihen että jotkut voivat olla jopa 15 tuntia niin mielestäni ihan hyvä saavutus.
Voishan sitä tietysti yrittää vielä vähentää tuosta ennen kuin alkaa syömään mitään pillerikokeiluja. Viikonloppuisin varmaan nukut 10 h ja olet laitteilla 6-10 h päivässä. Joululomaputki nyt alkamassa, tietää sellaiset 218 tuntia instagramissa ja tiktokissa samalla kun joku toinen selaa niitä 21x15 (mikä on siis koko hereilläoloaika eli aivan hemmetin äärimmäistä. En sen varjolla puolustelisi tuota maltillista, köhköh, "vain 4h"). Ekana kannattaisi testata jos riittää mielenlujuus. Muutenhan keskisttymishäiriö onkin vain addiktio.
No itseasiassa en koe puhelimen/somen olevan ongelma minulle. Voin hyvin olla koko päivän ilman jos on vain muuta tekemistä. Esimerkiksi lomat olen yleensä isovanhempien luona jolloin on kokoajan muuta tekemistö niin ei kerry edes välttämättä sitä tuntia päivässä ruutuaikaa
Mutta kyllähän se varmaan kouluaikana näkyy jos on kännykkänsä lumoissa neljä tuntia ja ne asiat kiinnostavat ja pyörivät enemmän mielessä kuin vaikka kosini ja tangentti taikka muut asiat, mitä pitäisi valmostuakseen oppia. Itsekin olen verrattain nuori, mutta ei mun lukioaikana vielä ollut kuin Facebook eikä sinnekään joka päivä jaksanut kirjautua. Nyt aikuisopiskelijana en käytä somea ollenkaan koulupäivinä. Tähän palstaan retkahdin tänään yli puolen vuoden tauon jälkeen kun riitelin miehen kanssa ja tulin kinaamaan mieluummin tänne.
Tää palsta on hyvä paikka purkaa ajatuksia ja murheita. Ainakin tiedän että ihmisllä jotka täälä on ni yleensä on enemmän elämänkokemusta ja ovat saman ikäisiä kun omat vanhempani😂
Kiva, että sait tukea opettajalta :) Meilläkin tytön diagnosointi lähti opettajan aloitteesta. Me emme (mielestäni) ole vanhanaikaisia, mutta emme silti olleet osanneet ajatella, että tytön erityispiirteiden taustalla olisi neuropsyk. diagnoosi. Olimme tosi kiitollisia opettajalle, että hän osasi nostaa tämän esiin ja viedä eteenpäin. Diagnoosi ja tuki on ollut tytöllemme hyväksi, toivottavasti sinä saat myös sopivaa tukea :) Tsemppiä!