Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.

Vierailija kirjoitti:

Japanissa on muuten tällaisia keskuksia joissa voi mm. kokeilla eri vahvuisia maanjäristyksiä simulaatiossa, harjoitella pimeästä savuisesta rakennuksesta poistumista, sekä vaahtosammuttimen käyttöä. Myymäläpuolelta löytyy perus selviytymistarvikkeita. Muistaakseni löytyy nimellä bosai-kan, Life safety learning center. Luokkaretkeläisiä näkee niissä usein.

Onko Suomessa mitään vastaavaa? Heurekan Katastrofien Keskellä -näyttelystä en tiedä mitä pitää sisällään.

Sotasimulaattori/Maailmanloppusimulaattori :) Kaikki uhkakuvat läpikäytynä. Rynkytystä ja rytinää...virtuaalilasit päässä näyttö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös kaverin kanssa miten nostetaan polven alta toista helposti, miten ojennetaan käsi pitävästi ja miten autetaan alas tukemalla peffasta tukevasti. Kotona voi pari harkata jo lattialla kaikenlaisia nostoja jne. Vaikka yläkaapille.

Myös hyppäämisiä kannattaa harkata ja kokeilla kuinka ylhäältä uskaltaa tulla alas ja hypätä, vaikka alsten leikkipaikan virityksissä.

Jos nyt kuntoiluvinkkejä jaetaan niin jokaisen naisen kannattaa treenata käsien puristusvoimaa ja käsilihaksia. Esim. hyvän näköisellä pikku hauiksella ei tee mitään jos ranne ja sormet ovat niin heikot, ettei jaksa pitää otetta vaikkapa oksasta tai köydestä.

Tämä on varmasti asia mitä ei ihan heti tule ajatelleeksi. Mutta täysin totta. Nykypäivänä suuri osa ihmisistä ei käytä niitä käsiään niin, että tulee puristusvoimaa. Vaikka treenaisi salilla, etenkin laitteilla, niin sitä puristusvoimaa ei tule, jos ei sitä erikseen treenaa. Joku leuanveto ja maastaveto on ehkä ainoita, missä sitä puristusvoimaa ihan oikeesti tarvitaan. Ja siinäkin se on melko lyhytkestoinen rutistus, verrattuna siihen, että minuuttikaupalla pitäis jaksaa.

Parhaiten puristusvoimaa tulisi jos tekisi työtä missä tarvitaan jatkuvasti käsivoimia. Harva sellaista työtä enää tekee. 

Lisään vielä, että koskee tämä ihan samalla tavalla miehiäkin. Ei sitä puristusvoimaa ole, jos sitä jotenkin hanki.

juuri niin voimistelutanko tms jossa roikkuu päivittäin ja vetää leukoja auttaa. Vaikka kaapin reunuskin käy kunhan on todella pitävä. Ja kaikki kantelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmonen ajatus ilmoille että

pitäisikö survivalistien ja preppaajien alkaa tavata paikalliskerhoissa vaikka ja haalia jäseniä ja opetustakin useammille? Vaikka isoihin kaupunkeihin ensialkuun? Olisikos kiinnostusta? Ilman isoja organisaatioita kuitenkin periaattella kunhan on paikka , vaikka taloyhtiön kellari sitten minne voisi tulla omine kamppeineen ja ideoineen?

Mitä meinaat? Että preppaajat alkaisivat järjestää ihan preppauskursseja? Tällä hetkellä asiaa ajaa jo moni eri taho melko hajanaisesti, esim. 72 tuntia, Spek, SPR, Naisten Valmiusliitto ja Martat. Järjestävät erilaisia koulutuksia jotka voidaan laskea valmistautumisen piiriin.

Minusta hyvä alku olisi saada pystyyn oma keskustelufoorumi aiheen ympärille, jossa samanmieliset voisivat jakaa neuvojaan ja ajatuksiaan. Muistaakseni sellainen onkin, survivalismi teemainen, mutta miesvoittoinen. Tässä on aina vaarana se että foorumin alkuperäinen idea vesittyy, jos sinne suuntaakin ihmisiä joita kiinnostaa salaliittoteoriat ja hämärä poliittinen toiminta, tai ilmapiiristä muotoutuu epäinklusiiviseksi esim. suurinosa käyttäjistä on miehiä ja naiset nauretaan pihalle ihan vaan periaatteesta. Aiheena preppaus koetaan internetin maailmassa usein miesvaltaiseksi, vaikka ensiaputaidot, kotipuutarhat, kotivara ja järjestötoiminta ovat Suomessa naisten alaa. Ja tämä on johtanut siihen että naisten on täytynyt perustaa omat naisjärjestöt, ja suurinosa miehistä vain keskustelee keskenään netin välityksellä. Jotenkin pitäisi luoda yhteisö johon kaikki voisivat tuntea olevansa tervetulleita.

Survivalismi-keskustelussa suurin ongelma on se, että keskustelu vetää vääjäämättä puoleensa lähinnä vain aseista kiinnostuneita ja zombiapokalypsivouhkaajia.    Tämä tapahtui osittain myös tuolle survivalismi-foorumille, jossa sinänsä asiantunteva keskustelu arkisista aiheista alkoi jäädä enemmän ja enemmän noiden muiden asioiden varjoon.

Tämä on todella harmi. Sukupuolten jakautumisesta huolimatta olen kokenut että Suomessa aiheesta on helpompi käydä keskustelua järkipohjalta, ainakin muiden naisten kanssa, vähän sellaisella arkisella Martta aseteella. Erityisesti amerikkalaisten preppaajien kanssa hommat tuppaa kaatumaan kulttuurieroihin, koska heistä suurin tai ainakin äänekkäin osa on hyvin politisoitunutta ja aseisiin keskittynyttä, ja sen sijaan että he käyttäisivät voimia luomaan parempaa ja sitä myöten turvallisempaa yhteiskuntaa ja auttamaan muita, he näkevät kaiken hallinnollisen suorastaan vihollisena ja muut ihmiset sisällissodassa listittävinä, ehkä jopa tärkeimpänä syynä prepata. Kyllähän Suomessakin on samanlaista liikehdintää, mutta he eivät käsittääkseni ole yleensä preppaajia.

Amerikkalaisten asenteisiin vaikuttaa varmaankin se, että USA on muutenkin kaikin puolin pahasti, siis vaarallisen pahasti polarisoitunut yhteiskunta. Ja siellä ne aseet on muutenkin iso juttu monille. Asenteet ovat itsekeskeiset, ja valmiimmat väkivaltaan kuin täällä jo ihan normaalioloissa.

Suomalaisesta liikehdinnästä tuli mieleen, että kyllähän ainakin äärioikeistosta löytyy porukoita jotka kokevat olevansa valmiita aseiden käyttöön ja väkivaltaan, viimeistään silloin jos päädytään johonkin isompaan yhteiskunnan romahdukseen. Huolestuttava piirre on se, että niissä porukoissa on myös henkilöitä joilla on koulutusta aseiden käsittelyyn, sekä sissitaktiikoihin. Onneksi heitä ei ole paljon, ja taitavat olla aika hyvin viranomaisten tarkkailussa näin normaalioloissa.

Josta tuli vielä mieleen, että vaikka yksittäisiä asemiehiä ei ilmeisesti koeta suureksi uhaksi, niin entäpä sitten vaikka joku 5-15 hengen porukka, jossa vaikka muutama ihan oikean sissikoulutuksen saanut johtamassa toimintaa? Jos osaavat asiansa, niin onko edes mahdollista puolustautua tehokkaasti, jos ajatellaan että kyseessä rauhanomainen pieni selviytyjien porukka, mikä ei ole varsinaisesti keskittynyt aseelliseen toimintaan vaikka niitä osaisikin käyttää? Toisaalta vaikea kuvitella, että tuollaisiin porukoihin moni lähtisi, mutta osa ihmisistä käyttäytyy todella irrationaalisesti kriisitilanteissa. 

Sukupuolista vielä sen verran, että se on kyllä helvetin surullista, että miehet edelleenkin suhtautuu monissa miehisiksi kokemissaan jutuissa naisiin naureskellen ja vähätellen. Tai jopa vihamielisesti. Voisi kuvitella, että se kumpuaa jostakin epävarmuudesta ja heikosta itsetunnosta. Ehkä ne agressiiviset tyypit ovat jollain tapaa peloissaan, että jos vaikka nainen olisikin parempi kuin hän. Näin miehenä arvelisin niin. Havaintoni kun on, että mitä epävarmempi, niin sitä enemmän sitä omaa muka-miehisyyttä pitää korostaa. Vaikka sitten pilkkaamalla tai vihaamalla naisia. Selviytymismahdollisuudet kuitenkin kasvavat dramaattisesti mitä paremmin kaikki toimii yhteistyössä.

Toisaalta juuri ne tyypit jotka karuja normielämässä saattavat olla pelastavia enkeleitä oikein kohdattuina sota aikana. Ei kannata katsoa releisiin vaan miten saada se tyyppi puolelleen ja yhteistä hyvää ajamaan. Nuo voivat olla tosipaikassa sankareitakin.! Ja usein ovatkin. Annetaan kaikille mahdollisuus.

Mistä ihmeestä sinä puhut? Millä tavalla mieleltään järkkynyt salaliittoteoreetikko on USEIN sankari, ja kannattaako tosiaan sellaista aseistautunutta henkilöä lähestyä joka on harhoissaan päättänyt että sinä olet vihollinen? Mahdollisuuden antaminen on toki jalo ajatus, mutta itse vedän rajan tiettyyn pisteeseen kuinka epävakaata tapausta uskallan pitää lähellä SHTF tilanteessa.

Sulla on aivopesty näkemys kyllä salaliittoteoreetikoista. Montako plottia maailmalla on yleensa muun kuin salaliiton tekemiä??? Ei niitä yksi kukaan tehtaile. Tuo on CIA n termi jonka keksivät mitätöidäkseen vastustajia. Sinäkin olet suomalainen ja ihan kiimassa niihin? Ole nyt pikkuisen omilla aivoilla ajatteleva. Leimaat mieleltään järkkyneiksi ihmisiä tuosta vaan. Ei se niin ole sanottua kuka on oikeassa esim 911.

Mieleltään järkkynyt salaliittoteoreetikko ei luultavasti tiedä olevansa sitä. Suurin osa salaliitoista on todistettu keksityiksi. Ihan etsimällä löytää kyllä oikeaa tietoa. Salaliittoteoreetikoilla vain nyt on taipumus jostain syystä uskoa, että epätodennäköisin vaihtoehto on aina se oikea. Ja että oikea tieto löytyy jostain hämyisiltä sivuilta, missä ei ole yhtäkään todistetta, tai yhtään vertaisarvioitua tutkimusta. Vain teorioita, jotka eivät yleensä edes ole ollenkaan loogisia teorioita. Järkevin, ja loogisin selitys asioille on useimmiten se oikea selitys. Toki on niitä historian saatossa ollut oikeitakin salaliittoja. Niillä on vain usein ollut sellainen piirre, että ihmiset eivät ole niistä tienneet mitään. Eli ei ole ulkopuolisilla ollut edes teorioita. Salaliittoja kun ovat. Salaisia.

Ja salaliitot ei kai liity nyt varsinaisesti tähän aiheeseen. 

Kävin armeijan puristusvoimatestissä ja sain 25 vuotiaan puristusvoiman, vaikka olen yli 60 v. Ikähyvitettynä Mutta treenaankin. Vieressä 35v hävisi. Eli kannattaa treenata, on iso ero onko se ylävartalo ja kädet kunnossa vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmonen ajatus ilmoille että

pitäisikö survivalistien ja preppaajien alkaa tavata paikalliskerhoissa vaikka ja haalia jäseniä ja opetustakin useammille? Vaikka isoihin kaupunkeihin ensialkuun? Olisikos kiinnostusta? Ilman isoja organisaatioita kuitenkin periaattella kunhan on paikka , vaikka taloyhtiön kellari sitten minne voisi tulla omine kamppeineen ja ideoineen?

Mitä meinaat? Että preppaajat alkaisivat järjestää ihan preppauskursseja? Tällä hetkellä asiaa ajaa jo moni eri taho melko hajanaisesti, esim. 72 tuntia, Spek, SPR, Naisten Valmiusliitto ja Martat. Järjestävät erilaisia koulutuksia jotka voidaan laskea valmistautumisen piiriin.

Minusta hyvä alku olisi saada pystyyn oma keskustelufoorumi aiheen ympärille, jossa samanmieliset voisivat jakaa neuvojaan ja ajatuksiaan. Muistaakseni sellainen onkin, survivalismi teemainen, mutta miesvoittoinen. Tässä on aina vaarana se että foorumin alkuperäinen idea vesittyy, jos sinne suuntaakin ihmisiä joita kiinnostaa salaliittoteoriat ja hämärä poliittinen toiminta, tai ilmapiiristä muotoutuu epäinklusiiviseksi esim. suurinosa käyttäjistä on miehiä ja naiset nauretaan pihalle ihan vaan periaatteesta. Aiheena preppaus koetaan internetin maailmassa usein miesvaltaiseksi, vaikka ensiaputaidot, kotipuutarhat, kotivara ja järjestötoiminta ovat Suomessa naisten alaa. Ja tämä on johtanut siihen että naisten on täytynyt perustaa omat naisjärjestöt, ja suurinosa miehistä vain keskustelee keskenään netin välityksellä. Jotenkin pitäisi luoda yhteisö johon kaikki voisivat tuntea olevansa tervetulleita.

Survivalismi-keskustelussa suurin ongelma on se, että keskustelu vetää vääjäämättä puoleensa lähinnä vain aseista kiinnostuneita ja zombiapokalypsivouhkaajia.    Tämä tapahtui osittain myös tuolle survivalismi-foorumille, jossa sinänsä asiantunteva keskustelu arkisista aiheista alkoi jäädä enemmän ja enemmän noiden muiden asioiden varjoon.

Tämä on todella harmi. Sukupuolten jakautumisesta huolimatta olen kokenut että Suomessa aiheesta on helpompi käydä keskustelua järkipohjalta, ainakin muiden naisten kanssa, vähän sellaisella arkisella Martta aseteella. Erityisesti amerikkalaisten preppaajien kanssa hommat tuppaa kaatumaan kulttuurieroihin, koska heistä suurin tai ainakin äänekkäin osa on hyvin politisoitunutta ja aseisiin keskittynyttä, ja sen sijaan että he käyttäisivät voimia luomaan parempaa ja sitä myöten turvallisempaa yhteiskuntaa ja auttamaan muita, he näkevät kaiken hallinnollisen suorastaan vihollisena ja muut ihmiset sisällissodassa listittävinä, ehkä jopa tärkeimpänä syynä prepata. Kyllähän Suomessakin on samanlaista liikehdintää, mutta he eivät käsittääkseni ole yleensä preppaajia.

Amerikkalaisten asenteisiin vaikuttaa varmaankin se, että USA on muutenkin kaikin puolin pahasti, siis vaarallisen pahasti polarisoitunut yhteiskunta. Ja siellä ne aseet on muutenkin iso juttu monille. Asenteet ovat itsekeskeiset, ja valmiimmat väkivaltaan kuin täällä jo ihan normaalioloissa.

Suomalaisesta liikehdinnästä tuli mieleen, että kyllähän ainakin äärioikeistosta löytyy porukoita jotka kokevat olevansa valmiita aseiden käyttöön ja väkivaltaan, viimeistään silloin jos päädytään johonkin isompaan yhteiskunnan romahdukseen. Huolestuttava piirre on se, että niissä porukoissa on myös henkilöitä joilla on koulutusta aseiden käsittelyyn, sekä sissitaktiikoihin. Onneksi heitä ei ole paljon, ja taitavat olla aika hyvin viranomaisten tarkkailussa näin normaalioloissa.

Josta tuli vielä mieleen, että vaikka yksittäisiä asemiehiä ei ilmeisesti koeta suureksi uhaksi, niin entäpä sitten vaikka joku 5-15 hengen porukka, jossa vaikka muutama ihan oikean sissikoulutuksen saanut johtamassa toimintaa? Jos osaavat asiansa, niin onko edes mahdollista puolustautua tehokkaasti, jos ajatellaan että kyseessä rauhanomainen pieni selviytyjien porukka, mikä ei ole varsinaisesti keskittynyt aseelliseen toimintaan vaikka niitä osaisikin käyttää? Toisaalta vaikea kuvitella, että tuollaisiin porukoihin moni lähtisi, mutta osa ihmisistä käyttäytyy todella irrationaalisesti kriisitilanteissa. 

Sukupuolista vielä sen verran, että se on kyllä helvetin surullista, että miehet edelleenkin suhtautuu monissa miehisiksi kokemissaan jutuissa naisiin naureskellen ja vähätellen. Tai jopa vihamielisesti. Voisi kuvitella, että se kumpuaa jostakin epävarmuudesta ja heikosta itsetunnosta. Ehkä ne agressiiviset tyypit ovat jollain tapaa peloissaan, että jos vaikka nainen olisikin parempi kuin hän. Näin miehenä arvelisin niin. Havaintoni kun on, että mitä epävarmempi, niin sitä enemmän sitä omaa muka-miehisyyttä pitää korostaa. Vaikka sitten pilkkaamalla tai vihaamalla naisia. Selviytymismahdollisuudet kuitenkin kasvavat dramaattisesti mitä paremmin kaikki toimii yhteistyössä.

Toisaalta juuri ne tyypit jotka karuja normielämässä saattavat olla pelastavia enkeleitä oikein kohdattuina sota aikana. Ei kannata katsoa releisiin vaan miten saada se tyyppi puolelleen ja yhteistä hyvää ajamaan. Nuo voivat olla tosipaikassa sankareitakin.! Ja usein ovatkin. Annetaan kaikille mahdollisuus.

Mistä ihmeestä sinä puhut? Millä tavalla mieleltään järkkynyt salaliittoteoreetikko on USEIN sankari, ja kannattaako tosiaan sellaista aseistautunutta henkilöä lähestyä joka on harhoissaan päättänyt että sinä olet vihollinen? Mahdollisuuden antaminen on toki jalo ajatus, mutta itse vedän rajan tiettyyn pisteeseen kuinka epävakaata tapausta uskallan pitää lähellä SHTF tilanteessa.

Et nyt tajunnut tarkoitin tilannetta jossa ei kaverinasi ole MUITa jolloin pitäisi osata ottaa heidät siltään ja kääntää tilanne eduksi. Kaikenlaisten kanssa pitää osata operoida kun on hätätilanne, siinä ei ole aikaa moralisoida. Eli on vaan yritettävä kääntää tilanne hyväksi ja eduksi kaikille. Ei alkaa soittaa suuta, teorioista.

Ehkä sinun olisi pitänyt sitten sanoa että siinä tilanteessa kun muita vaihtoehtoja ei ole.

Sosiaaliset taidot ja pyrkimys siihen että tulee kaikkien kanssa edes toimeen ovat kyllä kultaisia taitoja, mutta kyseenalaistaisin silti henkensä ja terveytensä vaaralle alttiiksi asettamisen yrittämällä rakentaa siltaa sellaisen ihmisen kanssa joka ei ainoastaan soita suutaan, vaan yrittää aktiivisesti polttaa niitä siltoja ampumalla kohti. Henkilön kanssa joka ei elä tässä todellisuudessa, vastaa mihinkään terveellä järjellä. Se on riski ja turvallisuusuhka, vähintään tikittävä aikapommi. Joten aikamoinen hätätilanne saa olla, että sellainen kannattaa päästää muurien sisäpuolelle. Sanoisin että suorastaan sellainen hätä että tämän käsiin kuoleminen olisi parempi vaihtoehto.

En minä nyt niitä kaikista kriminaaleimpia tarkoittanutkaan vaan niitä jotka ovat sentään jotenkin Suomen puolella tai ainakin motivoitavissa siihen. Ja minkä muurien? Tilannehan voi olla se että porukat ovat levällään kuka missäkin.

Tarkoitan että ennakkoasenteista on joustettava jos haluaa selvitä kaikissa tilanteissa. Älä tee tästä heti ongelmaa.

Ei tarvitse olla kriminaali jotta ei ole niin sanotusti kaikki muumit laaksossa. Nyt epäilyttää vielä enemmän kun käytit ilmausta sentään jotenkin Suomen puolella tai motivoitavissa siihen. En keksi epäluotettavampaa ihmistyyppiä kuin sellaista jolla ei ole minkäänlaista moraalikoodistoa.

Muureilla tarkoitin jokaisen henkilökohtaista tilaa ja turvallisuutta.

Minulla ei ole ongelmaa sen suhteen että tuomitsisin muita ilman syytä. Mutta käytän myös maalaisjärkeä sen suhteen etten tarkoituksella hankkiudu sellaisiin tilanteisiin joista koituu vaara. En tiedä, johtuneeko siitä että olen vanhempi ja vastuussa myös perheestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmonen ajatus ilmoille että

pitäisikö survivalistien ja preppaajien alkaa tavata paikalliskerhoissa vaikka ja haalia jäseniä ja opetustakin useammille? Vaikka isoihin kaupunkeihin ensialkuun? Olisikos kiinnostusta? Ilman isoja organisaatioita kuitenkin periaattella kunhan on paikka , vaikka taloyhtiön kellari sitten minne voisi tulla omine kamppeineen ja ideoineen?

Mitä meinaat? Että preppaajat alkaisivat järjestää ihan preppauskursseja? Tällä hetkellä asiaa ajaa jo moni eri taho melko hajanaisesti, esim. 72 tuntia, Spek, SPR, Naisten Valmiusliitto ja Martat. Järjestävät erilaisia koulutuksia jotka voidaan laskea valmistautumisen piiriin.

Minusta hyvä alku olisi saada pystyyn oma keskustelufoorumi aiheen ympärille, jossa samanmieliset voisivat jakaa neuvojaan ja ajatuksiaan. Muistaakseni sellainen onkin, survivalismi teemainen, mutta miesvoittoinen. Tässä on aina vaarana se että foorumin alkuperäinen idea vesittyy, jos sinne suuntaakin ihmisiä joita kiinnostaa salaliittoteoriat ja hämärä poliittinen toiminta, tai ilmapiiristä muotoutuu epäinklusiiviseksi esim. suurinosa käyttäjistä on miehiä ja naiset nauretaan pihalle ihan vaan periaatteesta. Aiheena preppaus koetaan internetin maailmassa usein miesvaltaiseksi, vaikka ensiaputaidot, kotipuutarhat, kotivara ja järjestötoiminta ovat Suomessa naisten alaa. Ja tämä on johtanut siihen että naisten on täytynyt perustaa omat naisjärjestöt, ja suurinosa miehistä vain keskustelee keskenään netin välityksellä. Jotenkin pitäisi luoda yhteisö johon kaikki voisivat tuntea olevansa tervetulleita.

Survivalismi-keskustelussa suurin ongelma on se, että keskustelu vetää vääjäämättä puoleensa lähinnä vain aseista kiinnostuneita ja zombiapokalypsivouhkaajia.    Tämä tapahtui osittain myös tuolle survivalismi-foorumille, jossa sinänsä asiantunteva keskustelu arkisista aiheista alkoi jäädä enemmän ja enemmän noiden muiden asioiden varjoon.

Tämä on todella harmi. Sukupuolten jakautumisesta huolimatta olen kokenut että Suomessa aiheesta on helpompi käydä keskustelua järkipohjalta, ainakin muiden naisten kanssa, vähän sellaisella arkisella Martta aseteella. Erityisesti amerikkalaisten preppaajien kanssa hommat tuppaa kaatumaan kulttuurieroihin, koska heistä suurin tai ainakin äänekkäin osa on hyvin politisoitunutta ja aseisiin keskittynyttä, ja sen sijaan että he käyttäisivät voimia luomaan parempaa ja sitä myöten turvallisempaa yhteiskuntaa ja auttamaan muita, he näkevät kaiken hallinnollisen suorastaan vihollisena ja muut ihmiset sisällissodassa listittävinä, ehkä jopa tärkeimpänä syynä prepata. Kyllähän Suomessakin on samanlaista liikehdintää, mutta he eivät käsittääkseni ole yleensä preppaajia.

Amerikkalaisten asenteisiin vaikuttaa varmaankin se, että USA on muutenkin kaikin puolin pahasti, siis vaarallisen pahasti polarisoitunut yhteiskunta. Ja siellä ne aseet on muutenkin iso juttu monille. Asenteet ovat itsekeskeiset, ja valmiimmat väkivaltaan kuin täällä jo ihan normaalioloissa.

Suomalaisesta liikehdinnästä tuli mieleen, että kyllähän ainakin äärioikeistosta löytyy porukoita jotka kokevat olevansa valmiita aseiden käyttöön ja väkivaltaan, viimeistään silloin jos päädytään johonkin isompaan yhteiskunnan romahdukseen. Huolestuttava piirre on se, että niissä porukoissa on myös henkilöitä joilla on koulutusta aseiden käsittelyyn, sekä sissitaktiikoihin. Onneksi heitä ei ole paljon, ja taitavat olla aika hyvin viranomaisten tarkkailussa näin normaalioloissa.

Josta tuli vielä mieleen, että vaikka yksittäisiä asemiehiä ei ilmeisesti koeta suureksi uhaksi, niin entäpä sitten vaikka joku 5-15 hengen porukka, jossa vaikka muutama ihan oikean sissikoulutuksen saanut johtamassa toimintaa? Jos osaavat asiansa, niin onko edes mahdollista puolustautua tehokkaasti, jos ajatellaan että kyseessä rauhanomainen pieni selviytyjien porukka, mikä ei ole varsinaisesti keskittynyt aseelliseen toimintaan vaikka niitä osaisikin käyttää? Toisaalta vaikea kuvitella, että tuollaisiin porukoihin moni lähtisi, mutta osa ihmisistä käyttäytyy todella irrationaalisesti kriisitilanteissa. 

Sukupuolista vielä sen verran, että se on kyllä helvetin surullista, että miehet edelleenkin suhtautuu monissa miehisiksi kokemissaan jutuissa naisiin naureskellen ja vähätellen. Tai jopa vihamielisesti. Voisi kuvitella, että se kumpuaa jostakin epävarmuudesta ja heikosta itsetunnosta. Ehkä ne agressiiviset tyypit ovat jollain tapaa peloissaan, että jos vaikka nainen olisikin parempi kuin hän. Näin miehenä arvelisin niin. Havaintoni kun on, että mitä epävarmempi, niin sitä enemmän sitä omaa muka-miehisyyttä pitää korostaa. Vaikka sitten pilkkaamalla tai vihaamalla naisia. Selviytymismahdollisuudet kuitenkin kasvavat dramaattisesti mitä paremmin kaikki toimii yhteistyössä.

Toisaalta juuri ne tyypit jotka karuja normielämässä saattavat olla pelastavia enkeleitä oikein kohdattuina sota aikana. Ei kannata katsoa releisiin vaan miten saada se tyyppi puolelleen ja yhteistä hyvää ajamaan. Nuo voivat olla tosipaikassa sankareitakin.! Ja usein ovatkin. Annetaan kaikille mahdollisuus.

Mistä ihmeestä sinä puhut? Millä tavalla mieleltään järkkynyt salaliittoteoreetikko on USEIN sankari, ja kannattaako tosiaan sellaista aseistautunutta henkilöä lähestyä joka on harhoissaan päättänyt että sinä olet vihollinen? Mahdollisuuden antaminen on toki jalo ajatus, mutta itse vedän rajan tiettyyn pisteeseen kuinka epävakaata tapausta uskallan pitää lähellä SHTF tilanteessa.

Sulla on aivopesty näkemys kyllä salaliittoteoreetikoista. Montako plottia maailmalla on yleensa muun kuin salaliiton tekemiä??? Ei niitä yksi kukaan tehtaile. Tuo on CIA n termi jonka keksivät mitätöidäkseen vastustajia. Sinäkin olet suomalainen ja ihan kiimassa niihin? Ole nyt pikkuisen omilla aivoilla ajatteleva. Leimaat mieleltään järkkyneiksi ihmisiä tuosta vaan. Ei se niin ole sanottua kuka on oikeassa esim 911.

Mieleltään järkkynyt salaliittoteoreetikko ei luultavasti tiedä olevansa sitä. Suurin osa salaliitoista on todistettu keksityiksi. Ihan etsimällä löytää kyllä oikeaa tietoa. Salaliittoteoreetikoilla vain nyt on taipumus jostain syystä uskoa, että epätodennäköisin vaihtoehto on aina se oikea. Ja että oikea tieto löytyy jostain hämyisiltä sivuilta, missä ei ole yhtäkään todistetta, tai yhtään vertaisarvioitua tutkimusta. Vain teorioita, jotka eivät yleensä edes ole ollenkaan loogisia teorioita. Järkevin, ja loogisin selitys asioille on useimmiten se oikea selitys. Toki on niitä historian saatossa ollut oikeitakin salaliittoja. Niillä on vain usein ollut sellainen piirre, että ihmiset eivät ole niistä tienneet mitään. Eli ei ole ulkopuolisilla ollut edes teorioita. Salaliittoja kun ovat. Salaisia.

Ja salaliitot ei kai liity nyt varsinaisesti tähän aiheeseen. 

Kyllä ne tutkimukset tekee ihan ne samat tahot miltei aina. Ja vaikka olisi kuinka salaista niin toimintaskeemoista ne tunnistaa että nyt on operaatio se ja se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmonen ajatus ilmoille että

pitäisikö survivalistien ja preppaajien alkaa tavata paikalliskerhoissa vaikka ja haalia jäseniä ja opetustakin useammille? Vaikka isoihin kaupunkeihin ensialkuun? Olisikos kiinnostusta? Ilman isoja organisaatioita kuitenkin periaattella kunhan on paikka , vaikka taloyhtiön kellari sitten minne voisi tulla omine kamppeineen ja ideoineen?

Mitä meinaat? Että preppaajat alkaisivat järjestää ihan preppauskursseja? Tällä hetkellä asiaa ajaa jo moni eri taho melko hajanaisesti, esim. 72 tuntia, Spek, SPR, Naisten Valmiusliitto ja Martat. Järjestävät erilaisia koulutuksia jotka voidaan laskea valmistautumisen piiriin.

Minusta hyvä alku olisi saada pystyyn oma keskustelufoorumi aiheen ympärille, jossa samanmieliset voisivat jakaa neuvojaan ja ajatuksiaan. Muistaakseni sellainen onkin, survivalismi teemainen, mutta miesvoittoinen. Tässä on aina vaarana se että foorumin alkuperäinen idea vesittyy, jos sinne suuntaakin ihmisiä joita kiinnostaa salaliittoteoriat ja hämärä poliittinen toiminta, tai ilmapiiristä muotoutuu epäinklusiiviseksi esim. suurinosa käyttäjistä on miehiä ja naiset nauretaan pihalle ihan vaan periaatteesta. Aiheena preppaus koetaan internetin maailmassa usein miesvaltaiseksi, vaikka ensiaputaidot, kotipuutarhat, kotivara ja järjestötoiminta ovat Suomessa naisten alaa. Ja tämä on johtanut siihen että naisten on täytynyt perustaa omat naisjärjestöt, ja suurinosa miehistä vain keskustelee keskenään netin välityksellä. Jotenkin pitäisi luoda yhteisö johon kaikki voisivat tuntea olevansa tervetulleita.

Survivalismi-keskustelussa suurin ongelma on se, että keskustelu vetää vääjäämättä puoleensa lähinnä vain aseista kiinnostuneita ja zombiapokalypsivouhkaajia.    Tämä tapahtui osittain myös tuolle survivalismi-foorumille, jossa sinänsä asiantunteva keskustelu arkisista aiheista alkoi jäädä enemmän ja enemmän noiden muiden asioiden varjoon.

Tämä on todella harmi. Sukupuolten jakautumisesta huolimatta olen kokenut että Suomessa aiheesta on helpompi käydä keskustelua järkipohjalta, ainakin muiden naisten kanssa, vähän sellaisella arkisella Martta aseteella. Erityisesti amerikkalaisten preppaajien kanssa hommat tuppaa kaatumaan kulttuurieroihin, koska heistä suurin tai ainakin äänekkäin osa on hyvin politisoitunutta ja aseisiin keskittynyttä, ja sen sijaan että he käyttäisivät voimia luomaan parempaa ja sitä myöten turvallisempaa yhteiskuntaa ja auttamaan muita, he näkevät kaiken hallinnollisen suorastaan vihollisena ja muut ihmiset sisällissodassa listittävinä, ehkä jopa tärkeimpänä syynä prepata. Kyllähän Suomessakin on samanlaista liikehdintää, mutta he eivät käsittääkseni ole yleensä preppaajia.

Amerikkalaisten asenteisiin vaikuttaa varmaankin se, että USA on muutenkin kaikin puolin pahasti, siis vaarallisen pahasti polarisoitunut yhteiskunta. Ja siellä ne aseet on muutenkin iso juttu monille. Asenteet ovat itsekeskeiset, ja valmiimmat väkivaltaan kuin täällä jo ihan normaalioloissa.

Suomalaisesta liikehdinnästä tuli mieleen, että kyllähän ainakin äärioikeistosta löytyy porukoita jotka kokevat olevansa valmiita aseiden käyttöön ja väkivaltaan, viimeistään silloin jos päädytään johonkin isompaan yhteiskunnan romahdukseen. Huolestuttava piirre on se, että niissä porukoissa on myös henkilöitä joilla on koulutusta aseiden käsittelyyn, sekä sissitaktiikoihin. Onneksi heitä ei ole paljon, ja taitavat olla aika hyvin viranomaisten tarkkailussa näin normaalioloissa.

Josta tuli vielä mieleen, että vaikka yksittäisiä asemiehiä ei ilmeisesti koeta suureksi uhaksi, niin entäpä sitten vaikka joku 5-15 hengen porukka, jossa vaikka muutama ihan oikean sissikoulutuksen saanut johtamassa toimintaa? Jos osaavat asiansa, niin onko edes mahdollista puolustautua tehokkaasti, jos ajatellaan että kyseessä rauhanomainen pieni selviytyjien porukka, mikä ei ole varsinaisesti keskittynyt aseelliseen toimintaan vaikka niitä osaisikin käyttää? Toisaalta vaikea kuvitella, että tuollaisiin porukoihin moni lähtisi, mutta osa ihmisistä käyttäytyy todella irrationaalisesti kriisitilanteissa. 

Sukupuolista vielä sen verran, että se on kyllä helvetin surullista, että miehet edelleenkin suhtautuu monissa miehisiksi kokemissaan jutuissa naisiin naureskellen ja vähätellen. Tai jopa vihamielisesti. Voisi kuvitella, että se kumpuaa jostakin epävarmuudesta ja heikosta itsetunnosta. Ehkä ne agressiiviset tyypit ovat jollain tapaa peloissaan, että jos vaikka nainen olisikin parempi kuin hän. Näin miehenä arvelisin niin. Havaintoni kun on, että mitä epävarmempi, niin sitä enemmän sitä omaa muka-miehisyyttä pitää korostaa. Vaikka sitten pilkkaamalla tai vihaamalla naisia. Selviytymismahdollisuudet kuitenkin kasvavat dramaattisesti mitä paremmin kaikki toimii yhteistyössä.

Toisaalta juuri ne tyypit jotka karuja normielämässä saattavat olla pelastavia enkeleitä oikein kohdattuina sota aikana. Ei kannata katsoa releisiin vaan miten saada se tyyppi puolelleen ja yhteistä hyvää ajamaan. Nuo voivat olla tosipaikassa sankareitakin.! Ja usein ovatkin. Annetaan kaikille mahdollisuus.

Mistä ihmeestä sinä puhut? Millä tavalla mieleltään järkkynyt salaliittoteoreetikko on USEIN sankari, ja kannattaako tosiaan sellaista aseistautunutta henkilöä lähestyä joka on harhoissaan päättänyt että sinä olet vihollinen? Mahdollisuuden antaminen on toki jalo ajatus, mutta itse vedän rajan tiettyyn pisteeseen kuinka epävakaata tapausta uskallan pitää lähellä SHTF tilanteessa.

Et nyt tajunnut tarkoitin tilannetta jossa ei kaverinasi ole MUITa jolloin pitäisi osata ottaa heidät siltään ja kääntää tilanne eduksi. Kaikenlaisten kanssa pitää osata operoida kun on hätätilanne, siinä ei ole aikaa moralisoida. Eli on vaan yritettävä kääntää tilanne hyväksi ja eduksi kaikille. Ei alkaa soittaa suuta, teorioista.

Ehkä sinun olisi pitänyt sitten sanoa että siinä tilanteessa kun muita vaihtoehtoja ei ole.

Sosiaaliset taidot ja pyrkimys siihen että tulee kaikkien kanssa edes toimeen ovat kyllä kultaisia taitoja, mutta kyseenalaistaisin silti henkensä ja terveytensä vaaralle alttiiksi asettamisen yrittämällä rakentaa siltaa sellaisen ihmisen kanssa joka ei ainoastaan soita suutaan, vaan yrittää aktiivisesti polttaa niitä siltoja ampumalla kohti. Henkilön kanssa joka ei elä tässä todellisuudessa, vastaa mihinkään terveellä järjellä. Se on riski ja turvallisuusuhka, vähintään tikittävä aikapommi. Joten aikamoinen hätätilanne saa olla, että sellainen kannattaa päästää muurien sisäpuolelle. Sanoisin että suorastaan sellainen hätä että tämän käsiin kuoleminen olisi parempi vaihtoehto.

En minä nyt niitä kaikista kriminaaleimpia tarkoittanutkaan vaan niitä jotka ovat sentään jotenkin Suomen puolella tai ainakin motivoitavissa siihen. Ja minkä muurien? Tilannehan voi olla se että porukat ovat levällään kuka missäkin.

Tarkoitan että ennakkoasenteista on joustettava jos haluaa selvitä kaikissa tilanteissa. Älä tee tästä heti ongelmaa.

Ei tarvitse olla kriminaali jotta ei ole niin sanotusti kaikki muumit laaksossa. Nyt epäilyttää vielä enemmän kun käytit ilmausta sentään jotenkin Suomen puolella tai motivoitavissa siihen. En keksi epäluotettavampaa ihmistyyppiä kuin sellaista jolla ei ole minkäänlaista moraalikoodistoa.

Muureilla tarkoitin jokaisen henkilökohtaista tilaa ja turvallisuutta.

Minulla ei ole ongelmaa sen suhteen että tuomitsisin muita ilman syytä. Mutta käytän myös maalaisjärkeä sen suhteen etten tarkoituksella hankkiudu sellaisiin tilanteisiin joista koituu vaara. En tiedä, johtuneeko siitä että olen vanhempi ja vastuussa myös perheestä.

Viestinnästäsi paistaa mustavalkoisuus, todellisuus on monimutkaisempaa ja vastakkaisiltakin näyttävät asiat voivat olla totta yhtäaikaa jollain muulla tasolla - sellaisella jonne oma ajatuksesi ei yllä. Ei kannata leikkiä että sinun moraalikoodistosi on se oikea ja ainoa. Se on fascistista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin tuossa pari tuntia rämpimässä ja kykkimässä sateisessa metsässä ihan ruuanhankintamielessä, eli sienestämässä. Tuli siinä mieleen, että hätätilassa jos joutuu oman perheensä ruokkimaan vain omin käsin hankkimalla ruualla, niin aika kova homma siinä on. Mutta teoriassa minä siihen kykenisin. Teoriassa. En halua joutua tilanteeseen, jossa joudun tätä teoriaa testaamaan.

Olen tutkiskellut omavaraisuutta Suomen oloissa ja se on laskelmien mukaan oikeastaan mahdotonta toteuttaa 100%. Jos perheessä on kaksi aikuista niin toinen hoitaisi päivätökseen puutarhaa josta ei aina edes tule satoa, ja toinen täydentäisi metsän antimilla joka sekin vaihtelee vuosittain.

Tämä ei toki tarkoita etteikö itse kannattaisi kasvattaa ja kerätä edes osan ruoastaan.

Unohdat kalastuksen joka tuo merkittävän lisä pöytään, Ennen vanhaan käytiin kaupasta vaan lamppuja ja muuta vähäistä, kyllä se elanto maasta ja järvistä otettiin vielä 70 l alussakin. Ja riistasta. Marjoista.

Metsästys ja kalastus ovat vielä kiittämättömämpiä tapoja hankkia ruokaa. Vie helkkaristi energiaa ja aikaa, vaarallista, eikä Suomen metsissä riitä riista alkuunkaan jos kaikki lähtee mehtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmonen ajatus ilmoille että

pitäisikö survivalistien ja preppaajien alkaa tavata paikalliskerhoissa vaikka ja haalia jäseniä ja opetustakin useammille? Vaikka isoihin kaupunkeihin ensialkuun? Olisikos kiinnostusta? Ilman isoja organisaatioita kuitenkin periaattella kunhan on paikka , vaikka taloyhtiön kellari sitten minne voisi tulla omine kamppeineen ja ideoineen?

Mitä meinaat? Että preppaajat alkaisivat järjestää ihan preppauskursseja? Tällä hetkellä asiaa ajaa jo moni eri taho melko hajanaisesti, esim. 72 tuntia, Spek, SPR, Naisten Valmiusliitto ja Martat. Järjestävät erilaisia koulutuksia jotka voidaan laskea valmistautumisen piiriin.

Minusta hyvä alku olisi saada pystyyn oma keskustelufoorumi aiheen ympärille, jossa samanmieliset voisivat jakaa neuvojaan ja ajatuksiaan. Muistaakseni sellainen onkin, survivalismi teemainen, mutta miesvoittoinen. Tässä on aina vaarana se että foorumin alkuperäinen idea vesittyy, jos sinne suuntaakin ihmisiä joita kiinnostaa salaliittoteoriat ja hämärä poliittinen toiminta, tai ilmapiiristä muotoutuu epäinklusiiviseksi esim. suurinosa käyttäjistä on miehiä ja naiset nauretaan pihalle ihan vaan periaatteesta. Aiheena preppaus koetaan internetin maailmassa usein miesvaltaiseksi, vaikka ensiaputaidot, kotipuutarhat, kotivara ja järjestötoiminta ovat Suomessa naisten alaa. Ja tämä on johtanut siihen että naisten on täytynyt perustaa omat naisjärjestöt, ja suurinosa miehistä vain keskustelee keskenään netin välityksellä. Jotenkin pitäisi luoda yhteisö johon kaikki voisivat tuntea olevansa tervetulleita.

Survivalismi-keskustelussa suurin ongelma on se, että keskustelu vetää vääjäämättä puoleensa lähinnä vain aseista kiinnostuneita ja zombiapokalypsivouhkaajia.    Tämä tapahtui osittain myös tuolle survivalismi-foorumille, jossa sinänsä asiantunteva keskustelu arkisista aiheista alkoi jäädä enemmän ja enemmän noiden muiden asioiden varjoon.

Tämä on todella harmi. Sukupuolten jakautumisesta huolimatta olen kokenut että Suomessa aiheesta on helpompi käydä keskustelua järkipohjalta, ainakin muiden naisten kanssa, vähän sellaisella arkisella Martta aseteella. Erityisesti amerikkalaisten preppaajien kanssa hommat tuppaa kaatumaan kulttuurieroihin, koska heistä suurin tai ainakin äänekkäin osa on hyvin politisoitunutta ja aseisiin keskittynyttä, ja sen sijaan että he käyttäisivät voimia luomaan parempaa ja sitä myöten turvallisempaa yhteiskuntaa ja auttamaan muita, he näkevät kaiken hallinnollisen suorastaan vihollisena ja muut ihmiset sisällissodassa listittävinä, ehkä jopa tärkeimpänä syynä prepata. Kyllähän Suomessakin on samanlaista liikehdintää, mutta he eivät käsittääkseni ole yleensä preppaajia.

Amerikkalaisten asenteisiin vaikuttaa varmaankin se, että USA on muutenkin kaikin puolin pahasti, siis vaarallisen pahasti polarisoitunut yhteiskunta. Ja siellä ne aseet on muutenkin iso juttu monille. Asenteet ovat itsekeskeiset, ja valmiimmat väkivaltaan kuin täällä jo ihan normaalioloissa.

Suomalaisesta liikehdinnästä tuli mieleen, että kyllähän ainakin äärioikeistosta löytyy porukoita jotka kokevat olevansa valmiita aseiden käyttöön ja väkivaltaan, viimeistään silloin jos päädytään johonkin isompaan yhteiskunnan romahdukseen. Huolestuttava piirre on se, että niissä porukoissa on myös henkilöitä joilla on koulutusta aseiden käsittelyyn, sekä sissitaktiikoihin. Onneksi heitä ei ole paljon, ja taitavat olla aika hyvin viranomaisten tarkkailussa näin normaalioloissa.

Josta tuli vielä mieleen, että vaikka yksittäisiä asemiehiä ei ilmeisesti koeta suureksi uhaksi, niin entäpä sitten vaikka joku 5-15 hengen porukka, jossa vaikka muutama ihan oikean sissikoulutuksen saanut johtamassa toimintaa? Jos osaavat asiansa, niin onko edes mahdollista puolustautua tehokkaasti, jos ajatellaan että kyseessä rauhanomainen pieni selviytyjien porukka, mikä ei ole varsinaisesti keskittynyt aseelliseen toimintaan vaikka niitä osaisikin käyttää? Toisaalta vaikea kuvitella, että tuollaisiin porukoihin moni lähtisi, mutta osa ihmisistä käyttäytyy todella irrationaalisesti kriisitilanteissa. 

Sukupuolista vielä sen verran, että se on kyllä helvetin surullista, että miehet edelleenkin suhtautuu monissa miehisiksi kokemissaan jutuissa naisiin naureskellen ja vähätellen. Tai jopa vihamielisesti. Voisi kuvitella, että se kumpuaa jostakin epävarmuudesta ja heikosta itsetunnosta. Ehkä ne agressiiviset tyypit ovat jollain tapaa peloissaan, että jos vaikka nainen olisikin parempi kuin hän. Näin miehenä arvelisin niin. Havaintoni kun on, että mitä epävarmempi, niin sitä enemmän sitä omaa muka-miehisyyttä pitää korostaa. Vaikka sitten pilkkaamalla tai vihaamalla naisia. Selviytymismahdollisuudet kuitenkin kasvavat dramaattisesti mitä paremmin kaikki toimii yhteistyössä.

Toisaalta juuri ne tyypit jotka karuja normielämässä saattavat olla pelastavia enkeleitä oikein kohdattuina sota aikana. Ei kannata katsoa releisiin vaan miten saada se tyyppi puolelleen ja yhteistä hyvää ajamaan. Nuo voivat olla tosipaikassa sankareitakin.! Ja usein ovatkin. Annetaan kaikille mahdollisuus.

Mistä ihmeestä sinä puhut? Millä tavalla mieleltään järkkynyt salaliittoteoreetikko on USEIN sankari, ja kannattaako tosiaan sellaista aseistautunutta henkilöä lähestyä joka on harhoissaan päättänyt että sinä olet vihollinen? Mahdollisuuden antaminen on toki jalo ajatus, mutta itse vedän rajan tiettyyn pisteeseen kuinka epävakaata tapausta uskallan pitää lähellä SHTF tilanteessa.

Et nyt tajunnut tarkoitin tilannetta jossa ei kaverinasi ole MUITa jolloin pitäisi osata ottaa heidät siltään ja kääntää tilanne eduksi. Kaikenlaisten kanssa pitää osata operoida kun on hätätilanne, siinä ei ole aikaa moralisoida. Eli on vaan yritettävä kääntää tilanne hyväksi ja eduksi kaikille. Ei alkaa soittaa suuta, teorioista.

Ehkä sinun olisi pitänyt sitten sanoa että siinä tilanteessa kun muita vaihtoehtoja ei ole.

Sosiaaliset taidot ja pyrkimys siihen että tulee kaikkien kanssa edes toimeen ovat kyllä kultaisia taitoja, mutta kyseenalaistaisin silti henkensä ja terveytensä vaaralle alttiiksi asettamisen yrittämällä rakentaa siltaa sellaisen ihmisen kanssa joka ei ainoastaan soita suutaan, vaan yrittää aktiivisesti polttaa niitä siltoja ampumalla kohti. Henkilön kanssa joka ei elä tässä todellisuudessa, vastaa mihinkään terveellä järjellä. Se on riski ja turvallisuusuhka, vähintään tikittävä aikapommi. Joten aikamoinen hätätilanne saa olla, että sellainen kannattaa päästää muurien sisäpuolelle. Sanoisin että suorastaan sellainen hätä että tämän käsiin kuoleminen olisi parempi vaihtoehto.

En minä nyt niitä kaikista kriminaaleimpia tarkoittanutkaan vaan niitä jotka ovat sentään jotenkin Suomen puolella tai ainakin motivoitavissa siihen. Ja minkä muurien? Tilannehan voi olla se että porukat ovat levällään kuka missäkin.

Tarkoitan että ennakkoasenteista on joustettava jos haluaa selvitä kaikissa tilanteissa. Älä tee tästä heti ongelmaa.

Ei tarvitse olla kriminaali jotta ei ole niin sanotusti kaikki muumit laaksossa. Nyt epäilyttää vielä enemmän kun käytit ilmausta sentään jotenkin Suomen puolella tai motivoitavissa siihen. En keksi epäluotettavampaa ihmistyyppiä kuin sellaista jolla ei ole minkäänlaista moraalikoodistoa.

Muureilla tarkoitin jokaisen henkilökohtaista tilaa ja turvallisuutta.

Minulla ei ole ongelmaa sen suhteen että tuomitsisin muita ilman syytä. Mutta käytän myös maalaisjärkeä sen suhteen etten tarkoituksella hankkiudu sellaisiin tilanteisiin joista koituu vaara. En tiedä, johtuneeko siitä että olen vanhempi ja vastuussa myös perheestä.

Viestinnästäsi paistaa mustavalkoisuus, todellisuus on monimutkaisempaa ja vastakkaisiltakin näyttävät asiat voivat olla totta yhtäaikaa jollain muulla tasolla - sellaisella jonne oma ajatuksesi ei yllä. Ei kannata leikkiä että sinun moraalikoodistosi on se oikea ja ainoa. Se on fascistista.

Ja itse teet syväanalyysin toisesta anonyymillä palstalla. Niimpä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmonen ajatus ilmoille että

pitäisikö survivalistien ja preppaajien alkaa tavata paikalliskerhoissa vaikka ja haalia jäseniä ja opetustakin useammille? Vaikka isoihin kaupunkeihin ensialkuun? Olisikos kiinnostusta? Ilman isoja organisaatioita kuitenkin periaattella kunhan on paikka , vaikka taloyhtiön kellari sitten minne voisi tulla omine kamppeineen ja ideoineen?

Mitä meinaat? Että preppaajat alkaisivat järjestää ihan preppauskursseja? Tällä hetkellä asiaa ajaa jo moni eri taho melko hajanaisesti, esim. 72 tuntia, Spek, SPR, Naisten Valmiusliitto ja Martat. Järjestävät erilaisia koulutuksia jotka voidaan laskea valmistautumisen piiriin.

Minusta hyvä alku olisi saada pystyyn oma keskustelufoorumi aiheen ympärille, jossa samanmieliset voisivat jakaa neuvojaan ja ajatuksiaan. Muistaakseni sellainen onkin, survivalismi teemainen, mutta miesvoittoinen. Tässä on aina vaarana se että foorumin alkuperäinen idea vesittyy, jos sinne suuntaakin ihmisiä joita kiinnostaa salaliittoteoriat ja hämärä poliittinen toiminta, tai ilmapiiristä muotoutuu epäinklusiiviseksi esim. suurinosa käyttäjistä on miehiä ja naiset nauretaan pihalle ihan vaan periaatteesta. Aiheena preppaus koetaan internetin maailmassa usein miesvaltaiseksi, vaikka ensiaputaidot, kotipuutarhat, kotivara ja järjestötoiminta ovat Suomessa naisten alaa. Ja tämä on johtanut siihen että naisten on täytynyt perustaa omat naisjärjestöt, ja suurinosa miehistä vain keskustelee keskenään netin välityksellä. Jotenkin pitäisi luoda yhteisö johon kaikki voisivat tuntea olevansa tervetulleita.

Survivalismi-keskustelussa suurin ongelma on se, että keskustelu vetää vääjäämättä puoleensa lähinnä vain aseista kiinnostuneita ja zombiapokalypsivouhkaajia.    Tämä tapahtui osittain myös tuolle survivalismi-foorumille, jossa sinänsä asiantunteva keskustelu arkisista aiheista alkoi jäädä enemmän ja enemmän noiden muiden asioiden varjoon.

Tämä on todella harmi. Sukupuolten jakautumisesta huolimatta olen kokenut että Suomessa aiheesta on helpompi käydä keskustelua järkipohjalta, ainakin muiden naisten kanssa, vähän sellaisella arkisella Martta aseteella. Erityisesti amerikkalaisten preppaajien kanssa hommat tuppaa kaatumaan kulttuurieroihin, koska heistä suurin tai ainakin äänekkäin osa on hyvin politisoitunutta ja aseisiin keskittynyttä, ja sen sijaan että he käyttäisivät voimia luomaan parempaa ja sitä myöten turvallisempaa yhteiskuntaa ja auttamaan muita, he näkevät kaiken hallinnollisen suorastaan vihollisena ja muut ihmiset sisällissodassa listittävinä, ehkä jopa tärkeimpänä syynä prepata. Kyllähän Suomessakin on samanlaista liikehdintää, mutta he eivät käsittääkseni ole yleensä preppaajia.

Amerikkalaisten asenteisiin vaikuttaa varmaankin se, että USA on muutenkin kaikin puolin pahasti, siis vaarallisen pahasti polarisoitunut yhteiskunta. Ja siellä ne aseet on muutenkin iso juttu monille. Asenteet ovat itsekeskeiset, ja valmiimmat väkivaltaan kuin täällä jo ihan normaalioloissa.

Suomalaisesta liikehdinnästä tuli mieleen, että kyllähän ainakin äärioikeistosta löytyy porukoita jotka kokevat olevansa valmiita aseiden käyttöön ja väkivaltaan, viimeistään silloin jos päädytään johonkin isompaan yhteiskunnan romahdukseen. Huolestuttava piirre on se, että niissä porukoissa on myös henkilöitä joilla on koulutusta aseiden käsittelyyn, sekä sissitaktiikoihin. Onneksi heitä ei ole paljon, ja taitavat olla aika hyvin viranomaisten tarkkailussa näin normaalioloissa.

Josta tuli vielä mieleen, että vaikka yksittäisiä asemiehiä ei ilmeisesti koeta suureksi uhaksi, niin entäpä sitten vaikka joku 5-15 hengen porukka, jossa vaikka muutama ihan oikean sissikoulutuksen saanut johtamassa toimintaa? Jos osaavat asiansa, niin onko edes mahdollista puolustautua tehokkaasti, jos ajatellaan että kyseessä rauhanomainen pieni selviytyjien porukka, mikä ei ole varsinaisesti keskittynyt aseelliseen toimintaan vaikka niitä osaisikin käyttää? Toisaalta vaikea kuvitella, että tuollaisiin porukoihin moni lähtisi, mutta osa ihmisistä käyttäytyy todella irrationaalisesti kriisitilanteissa. 

Sukupuolista vielä sen verran, että se on kyllä helvetin surullista, että miehet edelleenkin suhtautuu monissa miehisiksi kokemissaan jutuissa naisiin naureskellen ja vähätellen. Tai jopa vihamielisesti. Voisi kuvitella, että se kumpuaa jostakin epävarmuudesta ja heikosta itsetunnosta. Ehkä ne agressiiviset tyypit ovat jollain tapaa peloissaan, että jos vaikka nainen olisikin parempi kuin hän. Näin miehenä arvelisin niin. Havaintoni kun on, että mitä epävarmempi, niin sitä enemmän sitä omaa muka-miehisyyttä pitää korostaa. Vaikka sitten pilkkaamalla tai vihaamalla naisia. Selviytymismahdollisuudet kuitenkin kasvavat dramaattisesti mitä paremmin kaikki toimii yhteistyössä.

Toisaalta juuri ne tyypit jotka karuja normielämässä saattavat olla pelastavia enkeleitä oikein kohdattuina sota aikana. Ei kannata katsoa releisiin vaan miten saada se tyyppi puolelleen ja yhteistä hyvää ajamaan. Nuo voivat olla tosipaikassa sankareitakin.! Ja usein ovatkin. Annetaan kaikille mahdollisuus.

Oikeastaan mikään näyttö ei tue sitä, että mun mainitseman kaltaiset tyypit voisivat tosielämässä olla sankareita. Elokuvissa ehkä. Mutta silloinkin tarinassa luodaan jonkin sortin herääminen, tai klassinen viritelmä että pahan pinnan alta löytyykin kultaa. 

Toisiin naureskellen ja vähätellen suhtautuminen on merkki sosiaalisten kykyjen puutteesta. Samoin se että arvottaa toisia sukupuolen, tai minkä tahansa toisarvoisen syyn takia. Kuinka sellaisen kanssa tulee toimeen kriisitilanteessa? 

Jos on epävarma ja/tai heikko itsetunto, niin sekin oikeastaan on haitta. Toki lähes kaikilla on jonkin asian suhteen tuossa ongelmia, mutta todellisia ongelmia on niillä, ketkä eivät myönnä sitä. Heikko itsetunto ei varsinaisesti edesauta "sankaritekoja". Toki voi saada tekemään asioita näyttämisenhalusta, tai tavoitellakseen hyväksyntää. Kriisitilanteessa niistä syistä tehtävät jutut on paras jättää tekemättä.

Aggressiivisuus tuossa tarkoittamassani muodossa, ja em. syistä on yksiselitteisesti tuhoisaa. Normaalimaailmassa, sekä kriisitilanteissa. Ei sellaisen ihmisen kanssa voi tulla toimeen, jos on tarkoitus selviytyä.

Noin muutenkin, ei kriiseissä tarvita sankareita. Niissä tarvitaan ihmisiä ketkä panostaa siihen, että tulevat toimeen keskenään, ja hoitavat ne asiat jotka on hoidettava. Tietenkin joku yksittäinen sankariteko voi pelastaa jossakin hetkessä paljonkin, mutta pitkässä juoksussa on parempi jos asiat hoituu ilman sankaritekoja. Toisaalta, suuri sankariteko sekin, että säilyttää kriisissä mielenmalttinsa, auttaa itseään ja toisia, eikä vaivu masennukseen. Tai vaikka masentaisi, niin jatkaa silti. Joka päivä uudestaan, niin kauan kuin on tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin tuossa pari tuntia rämpimässä ja kykkimässä sateisessa metsässä ihan ruuanhankintamielessä, eli sienestämässä. Tuli siinä mieleen, että hätätilassa jos joutuu oman perheensä ruokkimaan vain omin käsin hankkimalla ruualla, niin aika kova homma siinä on. Mutta teoriassa minä siihen kykenisin. Teoriassa. En halua joutua tilanteeseen, jossa joudun tätä teoriaa testaamaan.

Olen tutkiskellut omavaraisuutta Suomen oloissa ja se on laskelmien mukaan oikeastaan mahdotonta toteuttaa 100%. Jos perheessä on kaksi aikuista niin toinen hoitaisi päivätökseen puutarhaa josta ei aina edes tule satoa, ja toinen täydentäisi metsän antimilla joka sekin vaihtelee vuosittain.

Tämä ei toki tarkoita etteikö itse kannattaisi kasvattaa ja kerätä edes osan ruoastaan.

Unohdat kalastuksen joka tuo merkittävän lisä pöytään, Ennen vanhaan käytiin kaupasta vaan lamppuja ja muuta vähäistä, kyllä se elanto maasta ja järvistä otettiin vielä 70 l alussakin. Ja riistasta. Marjoista.

Metsästys ja kalastus ovat vielä kiittämättömämpiä tapoja hankkia ruokaa. Vie helkkaristi energiaa ja aikaa, vaarallista, eikä Suomen metsissä riitä riista alkuunkaan jos kaikki lähtee mehtään.

Kyllä meidän talon miehet ihan hengissä säilyivät ja toivat kalat kotiin aika helpollakin. Aina oli kalaa. Ei se ole vaikeata. Yksi ihminen tarvii koukun ja ongen /pilkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaas You tubelta the The pot heater

siellä on ohjeita miten kukkaruukuista saa lämmittimen helposti, lämmittää yhden pienen huoneen. yksi lämpökynttilä kestaa 4 tuntia ja sen ruukun alle tarvii vaan 2 kynttilää tai isompaa nelja..

Mutta hyvin turvallisesti sijoitettava homma.

joku vois valmistaa noita myyntiin kasattuna.

Ne ovat aivan huuhaata. Niitä on ollut myynnissä valmiinakin ja niitä on testattu. Ei ne pienet ruukut valitettavasti muutu miksikään kunnon lämmittimiksi parilla kynttilällä. Lämmittävät vaatehuoneen kokoista tilaa. Lisäksi niihin liittyy vakava paloriski, kun steariini höyrystyy ja saattaa leimahtaa tuleen. Siksi esimerkiksi tuikkukynttilöitä ei saisi laittaa suuaukostaan kapeneviin lasipurkkeihin. Lämpö purkin sisällä nousee, steariini höyrystyy ja syntyy leimahduspalo.

Petroolilämmitin on halpa ja tehokas. Petroolia voi lisäksi käyttää öljylampuissa.

Siitä lähtee katku.

Meillä on ollut mökillä 12 vuotta petroolilämmitin ja ei lähde katkua muulloin, kun jos ei sammuta sitä lämmitintä ennen kun petrooli loppuu. Osta kunnon petroolia. Niitä hajuttomia ja puhtaasti palavia on saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin tuossa pari tuntia rämpimässä ja kykkimässä sateisessa metsässä ihan ruuanhankintamielessä, eli sienestämässä. Tuli siinä mieleen, että hätätilassa jos joutuu oman perheensä ruokkimaan vain omin käsin hankkimalla ruualla, niin aika kova homma siinä on. Mutta teoriassa minä siihen kykenisin. Teoriassa. En halua joutua tilanteeseen, jossa joudun tätä teoriaa testaamaan.

Olen tutkiskellut omavaraisuutta Suomen oloissa ja se on laskelmien mukaan oikeastaan mahdotonta toteuttaa 100%. Jos perheessä on kaksi aikuista niin toinen hoitaisi päivätökseen puutarhaa josta ei aina edes tule satoa, ja toinen täydentäisi metsän antimilla joka sekin vaihtelee vuosittain.

Tämä ei toki tarkoita etteikö itse kannattaisi kasvattaa ja kerätä edes osan ruoastaan.

Suolaa ainakin olisi todella vaikeaa saada ja se taas vähentäisi mahdollisuuksia säilöä satoa tai lihaa. Totaaliomavaraisuuden tavoittelu ei tosiaan Suomessa ole edes järkevää. Eihän sitä ennenkään totaalisen omavaraisia oltu, vaikka maasta elettiinkin.

Jää säilyy hyvin yli kesän purukasan sisällä.

Sinällään ihan hyvä idea, mutta saattaa lihat olla entisiä ennen kuin etelämmässä on tarpeeksi pakkasia tuottamassa sitä jäätä. Jos jouluun saakka sataa vettä ja helmikuussa on ensimmäiset viikon pakkaset, niin ei se oikeen toimi vaikka ämpärissä yrittäisi jäädyttää vettä. Ennenhän isot lohkareet jäätä haettiin reellä järvestä tai lammesta. Eikä jääpurupehkuun voi säilöä suolakurkkuja, sieniä, punajuuria, kurpitsaa, pikkelssejä ja muita suolaa tarvitsevia säilykkeitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Japanissa on muuten tällaisia keskuksia joissa voi mm. kokeilla eri vahvuisia maanjäristyksiä simulaatiossa, harjoitella pimeästä savuisesta rakennuksesta poistumista, sekä vaahtosammuttimen käyttöä. Myymäläpuolelta löytyy perus selviytymistarvikkeita. Muistaakseni löytyy nimellä bosai-kan, Life safety learning center. Luokkaretkeläisiä näkee niissä usein.

Onko Suomessa mitään vastaavaa? Heurekan Katastrofien Keskellä -näyttelystä en tiedä mitä pitää sisällään.

Kiitos tästä, pitää ehdottomasti käydä kokeilemassa jos Japaniin vielä joskus pääsee!   Suomessa nuo taitaa olla enemmän ryhmille järjestettäviä kursseja, mutta joitain yksityisenkin tavoitettavissa olevia on. Ainakin Lohjalla Meriturvan keskuksessa pääsi veneilypelastuskurssilla kokeilemaan merihädässä oloa sisäaltaaseen tehdyssä myrskyssä ja kurssiin liittyi myös tulipalonsammuttelua.

Vierailija kirjoitti:

Japanissa on muuten tällaisia keskuksia joissa voi mm. kokeilla eri vahvuisia maanjäristyksiä simulaatiossa, harjoitella pimeästä savuisesta rakennuksesta poistumista, sekä vaahtosammuttimen käyttöä. Myymäläpuolelta löytyy perus selviytymistarvikkeita. Muistaakseni löytyy nimellä bosai-kan, Life safety learning center. Luokkaretkeläisiä näkee niissä usein.

Onko Suomessa mitään vastaavaa? Heurekan Katastrofien Keskellä -näyttelystä en tiedä mitä pitää sisällään.

Heurekassa oli muuten aikoinaan erikoisnäyttelyssä pommitussimulaattori, missä pääsi kokemaan millaista oli olla väestönsuojassa talvisodan pommituksessa. Oli ihan jännä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös kaverin kanssa miten nostetaan polven alta toista helposti, miten ojennetaan käsi pitävästi ja miten autetaan alas tukemalla peffasta tukevasti. Kotona voi pari harkata jo lattialla kaikenlaisia nostoja jne. Vaikka yläkaapille.

Myös hyppäämisiä kannattaa harkata ja kokeilla kuinka ylhäältä uskaltaa tulla alas ja hypätä, vaikka alsten leikkipaikan virityksissä.

Jos nyt kuntoiluvinkkejä jaetaan niin jokaisen naisen kannattaa treenata käsien puristusvoimaa ja käsilihaksia. Esim. hyvän näköisellä pikku hauiksella ei tee mitään jos ranne ja sormet ovat niin heikot, ettei jaksa pitää otetta vaikkapa oksasta tai köydestä.

Tämä on varmasti asia mitä ei ihan heti tule ajatelleeksi. Mutta täysin totta. Nykypäivänä suuri osa ihmisistä ei käytä niitä käsiään niin, että tulee puristusvoimaa. Vaikka treenaisi salilla, etenkin laitteilla, niin sitä puristusvoimaa ei tule, jos ei sitä erikseen treenaa. Joku leuanveto ja maastaveto on ehkä ainoita, missä sitä puristusvoimaa ihan oikeesti tarvitaan. Ja siinäkin se on melko lyhytkestoinen rutistus, verrattuna siihen, että minuuttikaupalla pitäis jaksaa.

Parhaiten puristusvoimaa tulisi jos tekisi työtä missä tarvitaan jatkuvasti käsivoimia. Harva sellaista työtä enää tekee. 

Lisään vielä, että koskee tämä ihan samalla tavalla miehiäkin. Ei sitä puristusvoimaa ole, jos sitä jotenkin hanki.

Farmarikävely raskailla painoilla taitaa olla pitkäkestoisin käytännön puristusvoimaa lisäävä harjoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Japanissa on muuten tällaisia keskuksia joissa voi mm. kokeilla eri vahvuisia maanjäristyksiä simulaatiossa, harjoitella pimeästä savuisesta rakennuksesta poistumista, sekä vaahtosammuttimen käyttöä. Myymäläpuolelta löytyy perus selviytymistarvikkeita. Muistaakseni löytyy nimellä bosai-kan, Life safety learning center. Luokkaretkeläisiä näkee niissä usein.

Onko Suomessa mitään vastaavaa? Heurekan Katastrofien Keskellä -näyttelystä en tiedä mitä pitää sisällään.

Heurekassa oli muuten aikoinaan erikoisnäyttelyssä pommitussimulaattori, missä pääsi kokemaan millaista oli olla väestönsuojassa talvisodan pommituksessa. Oli ihan jännä.

Muistan tämän itsekin lapsuuden luokkaretkeltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin tuossa pari tuntia rämpimässä ja kykkimässä sateisessa metsässä ihan ruuanhankintamielessä, eli sienestämässä. Tuli siinä mieleen, että hätätilassa jos joutuu oman perheensä ruokkimaan vain omin käsin hankkimalla ruualla, niin aika kova homma siinä on. Mutta teoriassa minä siihen kykenisin. Teoriassa. En halua joutua tilanteeseen, jossa joudun tätä teoriaa testaamaan.

Olen tutkiskellut omavaraisuutta Suomen oloissa ja se on laskelmien mukaan oikeastaan mahdotonta toteuttaa 100%. Jos perheessä on kaksi aikuista niin toinen hoitaisi päivätökseen puutarhaa josta ei aina edes tule satoa, ja toinen täydentäisi metsän antimilla joka sekin vaihtelee vuosittain.

Tämä ei toki tarkoita etteikö itse kannattaisi kasvattaa ja kerätä edes osan ruoastaan.

Unohdat kalastuksen joka tuo merkittävän lisä pöytään, Ennen vanhaan käytiin kaupasta vaan lamppuja ja muuta vähäistä, kyllä se elanto maasta ja järvistä otettiin vielä 70 l alussakin. Ja riistasta. Marjoista.

Metsästys ja kalastus ovat vielä kiittämättömämpiä tapoja hankkia ruokaa. Vie helkkaristi energiaa ja aikaa, vaarallista, eikä Suomen metsissä riitä riista alkuunkaan jos kaikki lähtee mehtään.

Kyllä meidän talon miehet ihan hengissä säilyivät ja toivat kalat kotiin aika helpollakin. Aina oli kalaa. Ei se ole vaikeata. Yksi ihminen tarvii koukun ja ongen /pilkin.

Onko tämä lapsuuden muisto? Nimittäin oma isoisäni oli ammattikalastaja, eikä sillä tosiaan koko perhettä ruokittu vaan saalista piti myydä kyläkaupalle jotta sai ostettua muuta ja sen lisäksi tehdä muutakin duunia että pystyi ruokkimaan sen perheen. Jopa muuan Linkola näki ajoittain nälkää ja joutui turvautumaan muihin keinoihin, koska aina ei vaan tullut saalista. Siitäkin huolimatta että ns. ryöstökalasti lähijärvensä, naapureiden mukaan.

Sitä silmälläpitäen että pitäisi tulla mahdollisimman omavaraisesti toimeen ankarassa Suomessa niin kannattaa panostaa siihen että osaa kasvattaa kotipuutarhassa erilaisia juureksia, vihanneksia, lehtivihanneksia, sipuleita, kaaleja, kurpitsoja, yrttejä, papuja, marjoja, meloneja ja hedelmiä. Siihen että tietää mitä kannattaa kasvattaa sadon määrän ja ravintoarvojen kannalta. Että osaa hoitaa maata ja kerätä itse siemenetkin. Metsän marjat ja sienet tuovat siihen kivan lisän. Hortoilu onkin sitten vähän pienimuotoisempaa ravinnon kannalta, mutta hyvä taito luonnonlääke mielessä. Omaa viljapeltoa voi olla vaikea järjestää jos sen pinta-alan kokoista maata ei omista, mutta jos viljaa/jauhoja saa jostain vaikka vaihtokauppana niin se olisi tosi hyvä.

Mitä tulee lihaan ja muuhun eläinperäiseen niin se on aina vähän kakspiippunen juttu. Lehmästä saa joo lihaa ja maitoa, mutta niin ison elukan hengissä pitäminen vie ihan älyttömästi resursseja. Eläintilallisetkin ovat tässä maailmantilanteessa nyt helisemässä, vaikka saavat kaiken mahdollisen rahallisen tuen valtiolta. Kanat ja jänikset toimisi paremmin, mutta liha jää vähäiseksi. Metsästä turha kuvitella että saa joka päivälle mielinmäärin lihaa, sillä ne on nopeasti metsästetty tyhjäksi, kun kannat ovat jo alunperinkin tosi heikot. Myöskään kalastaminen ei ole niin helppoa kuin miltä se näyttää ja Suomen vesistöjen tila on suorastaan häpeällinen. Lisäksi ei ole aikaa lähteä metsälle tai järvelle päiviksi kun kaikki aika ja voimat menee siihen että ylläpitää puutarhaa josta saa varmimmin edes jotain ruokaa.

Se mikä mielletään suomalaiseksi perinneruoaksi nykyään, tyyliin lihapullat ja kermainen muusi, on oikeasti aika kaukana siitä millä täällä on eletty vuosisatoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaas You tubelta the The pot heater

siellä on ohjeita miten kukkaruukuista saa lämmittimen helposti, lämmittää yhden pienen huoneen. yksi lämpökynttilä kestaa 4 tuntia ja sen ruukun alle tarvii vaan 2 kynttilää tai isompaa nelja..

Mutta hyvin turvallisesti sijoitettava homma.

joku vois valmistaa noita myyntiin kasattuna.

Ne ovat aivan huuhaata. Niitä on ollut myynnissä valmiinakin ja niitä on testattu. Ei ne pienet ruukut valitettavasti muutu miksikään kunnon lämmittimiksi parilla kynttilällä. Lämmittävät vaatehuoneen kokoista tilaa. Lisäksi niihin liittyy vakava paloriski, kun steariini höyrystyy ja saattaa leimahtaa tuleen. Siksi esimerkiksi tuikkukynttilöitä ei saisi laittaa suuaukostaan kapeneviin lasipurkkeihin. Lämpö purkin sisällä nousee, steariini höyrystyy ja syntyy leimahduspalo.

Petroolilämmitin on halpa ja tehokas. Petroolia voi lisäksi käyttää öljylampuissa.

Siitä lähtee katku.

Onko siis kuitenkin parempi käyttää sitä, jossa lukee lamppuöljy? Eli onko valopetrooli ja lamppuöljy nyt kuitenkin eri aineita, vai onko ne samaa, kuten tuolla aiemmin sanottiin?

Sori, mun kysymys voi kuulostaa tyhmältä, mutta en tosiaan ole joutunut noiden kanssa tekemisiin aikaisemmin. Nyt haluaisin varautua muullakin kuin sähköä käyttävillä (ladattavilla) laitteilla.