Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.

En kylläkään ollut intissä sissi vaan, no, joka tap. yöllä ääni ja valo kantautuu todella pitkälle: simulaationa teltta, jonka kaminaan laitettiin huolimattomasti puita, ja jääk teltan edessä pisti röökiksi (poltan kyllä itsekin, ja se pitäs "ulosoppia"). En aiemmin uskonut, kuinka pitkälle se näkyy/kuuluu.

Toinen: älä huuda/puhu kovemmin veneessä: ääni kantautuu vettä pitkin ties minne asti (kaikki juorut sun muut....). Tädin mies ajoi venettä ja sanoi: tuus tähän viereen istumaan (näytti sitten kädellä .... tuliasemapaikkoja). No, ne nyt on kyllä mun päästä hävinneet ... :(

Vierailija kirjoitti:

En kylläkään ollut intissä sissi vaan, no, joka tap. yöllä ääni ja valo kantautuu todella pitkälle: simulaationa teltta, jonka kaminaan laitettiin huolimattomasti puita, ja jääk teltan edessä pisti röökiksi (poltan kyllä itsekin, ja se pitäs "ulosoppia"). En aiemmin uskonut, kuinka pitkälle se näkyy/kuuluu.

Toinen: älä huuda/puhu kovemmin veneessä: ääni kantautuu vettä pitkin ties minne asti (kaikki juorut sun muut....). Tädin mies ajoi venettä ja sanoi: tuus tähän viereen istumaan (näytti sitten kädellä .... tuliasemapaikkoja). No, ne nyt on kyllä mun päästä hävinneet ... :(

Jatkan tuosta röökistä, että setä, vaikkakin skönäri (ja narsisti), opetti, että aina kun sytytät tikun, niin suojaa sitä liekkiä kädellä - ei näy edemmäs. (sitä neuvoa olen käyttänyt 40 vuotta).

- sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmonen ajatus ilmoille että

pitäisikö survivalistien ja preppaajien alkaa tavata paikalliskerhoissa vaikka ja haalia jäseniä ja opetustakin useammille? Vaikka isoihin kaupunkeihin ensialkuun? Olisikos kiinnostusta? Ilman isoja organisaatioita kuitenkin periaattella kunhan on paikka , vaikka taloyhtiön kellari sitten minne voisi tulla omine kamppeineen ja ideoineen?

Mitä meinaat? Että preppaajat alkaisivat järjestää ihan preppauskursseja? Tällä hetkellä asiaa ajaa jo moni eri taho melko hajanaisesti, esim. 72 tuntia, Spek, SPR, Naisten Valmiusliitto ja Martat. Järjestävät erilaisia koulutuksia jotka voidaan laskea valmistautumisen piiriin.

Minusta hyvä alku olisi saada pystyyn oma keskustelufoorumi aiheen ympärille, jossa samanmieliset voisivat jakaa neuvojaan ja ajatuksiaan. Muistaakseni sellainen onkin, survivalismi teemainen, mutta miesvoittoinen. Tässä on aina vaarana se että foorumin alkuperäinen idea vesittyy, jos sinne suuntaakin ihmisiä joita kiinnostaa salaliittoteoriat ja hämärä poliittinen toiminta, tai ilmapiiristä muotoutuu epäinklusiiviseksi esim. suurinosa käyttäjistä on miehiä ja naiset nauretaan pihalle ihan vaan periaatteesta. Aiheena preppaus koetaan internetin maailmassa usein miesvaltaiseksi, vaikka ensiaputaidot, kotipuutarhat, kotivara ja järjestötoiminta ovat Suomessa naisten alaa. Ja tämä on johtanut siihen että naisten on täytynyt perustaa omat naisjärjestöt, ja suurinosa miehistä vain keskustelee keskenään netin välityksellä. Jotenkin pitäisi luoda yhteisö johon kaikki voisivat tuntea olevansa tervetulleita.

Survivalismi-keskustelussa suurin ongelma on se, että keskustelu vetää vääjäämättä puoleensa lähinnä vain aseista kiinnostuneita ja zombiapokalypsivouhkaajia.    Tämä tapahtui osittain myös tuolle survivalismi-foorumille, jossa sinänsä asiantunteva keskustelu arkisista aiheista alkoi jäädä enemmän ja enemmän noiden muiden asioiden varjoon.

Tämä on todella harmi. Sukupuolten jakautumisesta huolimatta olen kokenut että Suomessa aiheesta on helpompi käydä keskustelua järkipohjalta, ainakin muiden naisten kanssa, vähän sellaisella arkisella Martta aseteella. Erityisesti amerikkalaisten preppaajien kanssa hommat tuppaa kaatumaan kulttuurieroihin, koska heistä suurin tai ainakin äänekkäin osa on hyvin politisoitunutta ja aseisiin keskittynyttä, ja sen sijaan että he käyttäisivät voimia luomaan parempaa ja sitä myöten turvallisempaa yhteiskuntaa ja auttamaan muita, he näkevät kaiken hallinnollisen suorastaan vihollisena ja muut ihmiset sisällissodassa listittävinä, ehkä jopa tärkeimpänä syynä prepata. Kyllähän Suomessakin on samanlaista liikehdintää, mutta he eivät käsittääkseni ole yleensä preppaajia.

Amerikkalaisten asenteisiin vaikuttaa varmaankin se, että USA on muutenkin kaikin puolin pahasti, siis vaarallisen pahasti polarisoitunut yhteiskunta. Ja siellä ne aseet on muutenkin iso juttu monille. Asenteet ovat itsekeskeiset, ja valmiimmat väkivaltaan kuin täällä jo ihan normaalioloissa.

Suomalaisesta liikehdinnästä tuli mieleen, että kyllähän ainakin äärioikeistosta löytyy porukoita jotka kokevat olevansa valmiita aseiden käyttöön ja väkivaltaan, viimeistään silloin jos päädytään johonkin isompaan yhteiskunnan romahdukseen. Huolestuttava piirre on se, että niissä porukoissa on myös henkilöitä joilla on koulutusta aseiden käsittelyyn, sekä sissitaktiikoihin. Onneksi heitä ei ole paljon, ja taitavat olla aika hyvin viranomaisten tarkkailussa näin normaalioloissa.

Josta tuli vielä mieleen, että vaikka yksittäisiä asemiehiä ei ilmeisesti koeta suureksi uhaksi, niin entäpä sitten vaikka joku 5-15 hengen porukka, jossa vaikka muutama ihan oikean sissikoulutuksen saanut johtamassa toimintaa? Jos osaavat asiansa, niin onko edes mahdollista puolustautua tehokkaasti, jos ajatellaan että kyseessä rauhanomainen pieni selviytyjien porukka, mikä ei ole varsinaisesti keskittynyt aseelliseen toimintaan vaikka niitä osaisikin käyttää? Toisaalta vaikea kuvitella, että tuollaisiin porukoihin moni lähtisi, mutta osa ihmisistä käyttäytyy todella irrationaalisesti kriisitilanteissa. 

Sukupuolista vielä sen verran, että se on kyllä helvetin surullista, että miehet edelleenkin suhtautuu monissa miehisiksi kokemissaan jutuissa naisiin naureskellen ja vähätellen. Tai jopa vihamielisesti. Voisi kuvitella, että se kumpuaa jostakin epävarmuudesta ja heikosta itsetunnosta. Ehkä ne agressiiviset tyypit ovat jollain tapaa peloissaan, että jos vaikka nainen olisikin parempi kuin hän. Näin miehenä arvelisin niin. Havaintoni kun on, että mitä epävarmempi, niin sitä enemmän sitä omaa muka-miehisyyttä pitää korostaa. Vaikka sitten pilkkaamalla tai vihaamalla naisia. Selviytymismahdollisuudet kuitenkin kasvavat dramaattisesti mitä paremmin kaikki toimii yhteistyössä.

Toisaalta juuri ne tyypit jotka karuja normielämässä saattavat olla pelastavia enkeleitä oikein kohdattuina sota aikana. Ei kannata katsoa releisiin vaan miten saada se tyyppi puolelleen ja yhteistä hyvää ajamaan. Nuo voivat olla tosipaikassa sankareitakin.! Ja usein ovatkin. Annetaan kaikille mahdollisuus.

Mistä ihmeestä sinä puhut? Millä tavalla mieleltään järkkynyt salaliittoteoreetikko on USEIN sankari, ja kannattaako tosiaan sellaista aseistautunutta henkilöä lähestyä joka on harhoissaan päättänyt että sinä olet vihollinen? Mahdollisuuden antaminen on toki jalo ajatus, mutta itse vedän rajan tiettyyn pisteeseen kuinka epävakaata tapausta uskallan pitää lähellä SHTF tilanteessa.

Et nyt tajunnut tarkoitin tilannetta jossa ei kaverinasi ole MUITa jolloin pitäisi osata ottaa heidät siltään ja kääntää tilanne eduksi. Kaikenlaisten kanssa pitää osata operoida kun on hätätilanne, siinä ei ole aikaa moralisoida. Eli on vaan yritettävä kääntää tilanne hyväksi ja eduksi kaikille. Ei alkaa soittaa suuta, teorioista.

Katsokaas You tubelta the The pot heater

siellä on ohjeita miten kukkaruukuista saa lämmittimen helposti, lämmittää yhden pienen huoneen. yksi lämpökynttilä kestaa 4 tuntia ja sen ruukun alle tarvii vaan 2 kynttilää tai isompaa nelja..

Mutta hyvin turvallisesti sijoitettava homma.

joku vois valmistaa noita myyntiin kasattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmonen ajatus ilmoille että

pitäisikö survivalistien ja preppaajien alkaa tavata paikalliskerhoissa vaikka ja haalia jäseniä ja opetustakin useammille? Vaikka isoihin kaupunkeihin ensialkuun? Olisikos kiinnostusta? Ilman isoja organisaatioita kuitenkin periaattella kunhan on paikka , vaikka taloyhtiön kellari sitten minne voisi tulla omine kamppeineen ja ideoineen?

Mitä meinaat? Että preppaajat alkaisivat järjestää ihan preppauskursseja? Tällä hetkellä asiaa ajaa jo moni eri taho melko hajanaisesti, esim. 72 tuntia, Spek, SPR, Naisten Valmiusliitto ja Martat. Järjestävät erilaisia koulutuksia jotka voidaan laskea valmistautumisen piiriin.

Minusta hyvä alku olisi saada pystyyn oma keskustelufoorumi aiheen ympärille, jossa samanmieliset voisivat jakaa neuvojaan ja ajatuksiaan. Muistaakseni sellainen onkin, survivalismi teemainen, mutta miesvoittoinen. Tässä on aina vaarana se että foorumin alkuperäinen idea vesittyy, jos sinne suuntaakin ihmisiä joita kiinnostaa salaliittoteoriat ja hämärä poliittinen toiminta, tai ilmapiiristä muotoutuu epäinklusiiviseksi esim. suurinosa käyttäjistä on miehiä ja naiset nauretaan pihalle ihan vaan periaatteesta. Aiheena preppaus koetaan internetin maailmassa usein miesvaltaiseksi, vaikka ensiaputaidot, kotipuutarhat, kotivara ja järjestötoiminta ovat Suomessa naisten alaa. Ja tämä on johtanut siihen että naisten on täytynyt perustaa omat naisjärjestöt, ja suurinosa miehistä vain keskustelee keskenään netin välityksellä. Jotenkin pitäisi luoda yhteisö johon kaikki voisivat tuntea olevansa tervetulleita.

Survivalismi-keskustelussa suurin ongelma on se, että keskustelu vetää vääjäämättä puoleensa lähinnä vain aseista kiinnostuneita ja zombiapokalypsivouhkaajia.    Tämä tapahtui osittain myös tuolle survivalismi-foorumille, jossa sinänsä asiantunteva keskustelu arkisista aiheista alkoi jäädä enemmän ja enemmän noiden muiden asioiden varjoon.

Tämä on todella harmi. Sukupuolten jakautumisesta huolimatta olen kokenut että Suomessa aiheesta on helpompi käydä keskustelua järkipohjalta, ainakin muiden naisten kanssa, vähän sellaisella arkisella Martta aseteella. Erityisesti amerikkalaisten preppaajien kanssa hommat tuppaa kaatumaan kulttuurieroihin, koska heistä suurin tai ainakin äänekkäin osa on hyvin politisoitunutta ja aseisiin keskittynyttä, ja sen sijaan että he käyttäisivät voimia luomaan parempaa ja sitä myöten turvallisempaa yhteiskuntaa ja auttamaan muita, he näkevät kaiken hallinnollisen suorastaan vihollisena ja muut ihmiset sisällissodassa listittävinä, ehkä jopa tärkeimpänä syynä prepata. Kyllähän Suomessakin on samanlaista liikehdintää, mutta he eivät käsittääkseni ole yleensä preppaajia.

Amerikkalaisten asenteisiin vaikuttaa varmaankin se, että USA on muutenkin kaikin puolin pahasti, siis vaarallisen pahasti polarisoitunut yhteiskunta. Ja siellä ne aseet on muutenkin iso juttu monille. Asenteet ovat itsekeskeiset, ja valmiimmat väkivaltaan kuin täällä jo ihan normaalioloissa.

Suomalaisesta liikehdinnästä tuli mieleen, että kyllähän ainakin äärioikeistosta löytyy porukoita jotka kokevat olevansa valmiita aseiden käyttöön ja väkivaltaan, viimeistään silloin jos päädytään johonkin isompaan yhteiskunnan romahdukseen. Huolestuttava piirre on se, että niissä porukoissa on myös henkilöitä joilla on koulutusta aseiden käsittelyyn, sekä sissitaktiikoihin. Onneksi heitä ei ole paljon, ja taitavat olla aika hyvin viranomaisten tarkkailussa näin normaalioloissa.

Josta tuli vielä mieleen, että vaikka yksittäisiä asemiehiä ei ilmeisesti koeta suureksi uhaksi, niin entäpä sitten vaikka joku 5-15 hengen porukka, jossa vaikka muutama ihan oikean sissikoulutuksen saanut johtamassa toimintaa? Jos osaavat asiansa, niin onko edes mahdollista puolustautua tehokkaasti, jos ajatellaan että kyseessä rauhanomainen pieni selviytyjien porukka, mikä ei ole varsinaisesti keskittynyt aseelliseen toimintaan vaikka niitä osaisikin käyttää? Toisaalta vaikea kuvitella, että tuollaisiin porukoihin moni lähtisi, mutta osa ihmisistä käyttäytyy todella irrationaalisesti kriisitilanteissa. 

Sukupuolista vielä sen verran, että se on kyllä helvetin surullista, että miehet edelleenkin suhtautuu monissa miehisiksi kokemissaan jutuissa naisiin naureskellen ja vähätellen. Tai jopa vihamielisesti. Voisi kuvitella, että se kumpuaa jostakin epävarmuudesta ja heikosta itsetunnosta. Ehkä ne agressiiviset tyypit ovat jollain tapaa peloissaan, että jos vaikka nainen olisikin parempi kuin hän. Näin miehenä arvelisin niin. Havaintoni kun on, että mitä epävarmempi, niin sitä enemmän sitä omaa muka-miehisyyttä pitää korostaa. Vaikka sitten pilkkaamalla tai vihaamalla naisia. Selviytymismahdollisuudet kuitenkin kasvavat dramaattisesti mitä paremmin kaikki toimii yhteistyössä.

Toisaalta juuri ne tyypit jotka karuja normielämässä saattavat olla pelastavia enkeleitä oikein kohdattuina sota aikana. Ei kannata katsoa releisiin vaan miten saada se tyyppi puolelleen ja yhteistä hyvää ajamaan. Nuo voivat olla tosipaikassa sankareitakin.! Ja usein ovatkin. Annetaan kaikille mahdollisuus.

Mistä ihmeestä sinä puhut? Millä tavalla mieleltään järkkynyt salaliittoteoreetikko on USEIN sankari, ja kannattaako tosiaan sellaista aseistautunutta henkilöä lähestyä joka on harhoissaan päättänyt että sinä olet vihollinen? Mahdollisuuden antaminen on toki jalo ajatus, mutta itse vedän rajan tiettyyn pisteeseen kuinka epävakaata tapausta uskallan pitää lähellä SHTF tilanteessa.

Et nyt tajunnut tarkoitin tilannetta jossa ei kaverinasi ole MUITa jolloin pitäisi osata ottaa heidät siltään ja kääntää tilanne eduksi. Kaikenlaisten kanssa pitää osata operoida kun on hätätilanne, siinä ei ole aikaa moralisoida. Eli on vaan yritettävä kääntää tilanne hyväksi ja eduksi kaikille. Ei alkaa soittaa suuta, teorioista.

Ehkä sinun olisi pitänyt sitten sanoa että siinä tilanteessa kun muita vaihtoehtoja ei ole.

Sosiaaliset taidot ja pyrkimys siihen että tulee kaikkien kanssa edes toimeen ovat kyllä kultaisia taitoja, mutta kyseenalaistaisin silti henkensä ja terveytensä vaaralle alttiiksi asettamisen yrittämällä rakentaa siltaa sellaisen ihmisen kanssa joka ei ainoastaan soita suutaan, vaan yrittää aktiivisesti polttaa niitä siltoja ampumalla kohti. Henkilön kanssa joka ei elä tässä todellisuudessa, vastaa mihinkään terveellä järjellä. Se on riski ja turvallisuusuhka, vähintään tikittävä aikapommi. Joten aikamoinen hätätilanne saa olla, että sellainen kannattaa päästää muurien sisäpuolelle. Sanoisin että suorastaan sellainen hätä että tämän käsiin kuoleminen olisi parempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kehoittaisin kokeilemaan 10 km kävelyä painavan repun kanssa, onnistuuko vaihtelevassa maaastossa tai vaikka tiellä. Ellei onnistu kuntoa kohottamaan ja heti! Muuten olet taakaksi muille.

Juurikin näin. Kannattaa harrastaa muutenkin retkeilyä. Sateisessa, pimeässä ja kylmässä metsässä raskas rinkka selässä palautuu nopeasti mieleen elämän tosiasiat eli se kuinka vieraantuneita olemme luonnosta. Pyhä kolmiyhteys eli nälkä, uni ja kylmä ovat kova vastus kenelle tahansa oli prepperöitsijä tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Katsokaas You tubelta the The pot heater

siellä on ohjeita miten kukkaruukuista saa lämmittimen helposti, lämmittää yhden pienen huoneen. yksi lämpökynttilä kestaa 4 tuntia ja sen ruukun alle tarvii vaan 2 kynttilää tai isompaa nelja..

Mutta hyvin turvallisesti sijoitettava homma.

joku vois valmistaa noita myyntiin kasattuna.

Ne ovat aivan huuhaata. Niitä on ollut myynnissä valmiinakin ja niitä on testattu. Ei ne pienet ruukut valitettavasti muutu miksikään kunnon lämmittimiksi parilla kynttilällä. Lämmittävät vaatehuoneen kokoista tilaa. Lisäksi niihin liittyy vakava paloriski, kun steariini höyrystyy ja saattaa leimahtaa tuleen. Siksi esimerkiksi tuikkukynttilöitä ei saisi laittaa suuaukostaan kapeneviin lasipurkkeihin. Lämpö purkin sisällä nousee, steariini höyrystyy ja syntyy leimahduspalo.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kehoittaisin kokeilemaan 10 km kävelyä painavan repun kanssa, onnistuuko vaihtelevassa maaastossa tai vaikka tiellä. Ellei onnistu kuntoa kohottamaan ja heti! Muuten olet taakaksi muille.

No tämä on ehkä ihan hyvä muistutus tai vinkki tavallisille, terveille ihmisille. Vaikka sanoisinkin, että hieman erilaisella tyylillä viesti menisi paremmin perille.

Mutta osa ihmisistä on sairaita, kivuliaita, liikuntakyvyttömiä jne. Eikä kyse ole aina vanhuksista. Toivottavasti täälläkin kannettaisiin vanhoja mummoja turvaan kuten niissä videoissa mitä Ukrainasta on nähty. Vaikka mummo ei jaksaisikaan kantaa painavaa reppua.

Kävin tuossa pari tuntia rämpimässä ja kykkimässä sateisessa metsässä ihan ruuanhankintamielessä, eli sienestämässä. Tuli siinä mieleen, että hätätilassa jos joutuu oman perheensä ruokkimaan vain omin käsin hankkimalla ruualla, niin aika kova homma siinä on. Mutta teoriassa minä siihen kykenisin. Teoriassa. En halua joutua tilanteeseen, jossa joudun tätä teoriaa testaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Myös kaverin kanssa miten nostetaan polven alta toista helposti, miten ojennetaan käsi pitävästi ja miten autetaan alas tukemalla peffasta tukevasti. Kotona voi pari harkata jo lattialla kaikenlaisia nostoja jne. Vaikka yläkaapille.

Myös hyppäämisiä kannattaa harkata ja kokeilla kuinka ylhäältä uskaltaa tulla alas ja hypätä, vaikka alsten leikkipaikan virityksissä.

Jos nyt kuntoiluvinkkejä jaetaan niin jokaisen naisen kannattaa treenata käsien puristusvoimaa ja käsilihaksia. Esim. hyvän näköisellä pikku hauiksella ei tee mitään jos ranne ja sormet ovat niin heikot, ettei jaksa pitää otetta vaikkapa oksasta tai köydestä.

Vierailija kirjoitti:

Preppauspainotteinen ketju, mutta koska otsikossa mainitaan survivalismi niin Ilta-Sanomissa oli mielenkiintoinen juttu, Metsän testaama. Mies joka asui Suomen metsässä melkein vuoden.

Tosi hyvä juttu olikin. Rehellistä puhetta siitä miten kokeilu sujuu ja mies osasi kertoa asioista laidasta laitaan lähtien varusteista ja päätyen henkiseen jaksamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Kävin tuossa pari tuntia rämpimässä ja kykkimässä sateisessa metsässä ihan ruuanhankintamielessä, eli sienestämässä. Tuli siinä mieleen, että hätätilassa jos joutuu oman perheensä ruokkimaan vain omin käsin hankkimalla ruualla, niin aika kova homma siinä on. Mutta teoriassa minä siihen kykenisin. Teoriassa. En halua joutua tilanteeseen, jossa joudun tätä teoriaa testaamaan.

Olen tutkiskellut omavaraisuutta Suomen oloissa ja se on laskelmien mukaan oikeastaan mahdotonta toteuttaa 100%. Jos perheessä on kaksi aikuista niin toinen hoitaisi päivätökseen puutarhaa josta ei aina edes tule satoa, ja toinen täydentäisi metsän antimilla joka sekin vaihtelee vuosittain.

Tämä ei toki tarkoita etteikö itse kannattaisi kasvattaa ja kerätä edes osan ruoastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaas You tubelta the The pot heater

siellä on ohjeita miten kukkaruukuista saa lämmittimen helposti, lämmittää yhden pienen huoneen. yksi lämpökynttilä kestaa 4 tuntia ja sen ruukun alle tarvii vaan 2 kynttilää tai isompaa nelja..

Mutta hyvin turvallisesti sijoitettava homma.

joku vois valmistaa noita myyntiin kasattuna.

Ne ovat aivan huuhaata. Niitä on ollut myynnissä valmiinakin ja niitä on testattu. Ei ne pienet ruukut valitettavasti muutu miksikään kunnon lämmittimiksi parilla kynttilällä. Lämmittävät vaatehuoneen kokoista tilaa. Lisäksi niihin liittyy vakava paloriski, kun steariini höyrystyy ja saattaa leimahtaa tuleen. Siksi esimerkiksi tuikkukynttilöitä ei saisi laittaa suuaukostaan kapeneviin lasipurkkeihin. Lämpö purkin sisällä nousee, steariini höyrystyy ja syntyy leimahduspalo.

Petroolilämmitin on halpa ja tehokas. Petroolia voi lisäksi käyttää öljylampuissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin tuossa pari tuntia rämpimässä ja kykkimässä sateisessa metsässä ihan ruuanhankintamielessä, eli sienestämässä. Tuli siinä mieleen, että hätätilassa jos joutuu oman perheensä ruokkimaan vain omin käsin hankkimalla ruualla, niin aika kova homma siinä on. Mutta teoriassa minä siihen kykenisin. Teoriassa. En halua joutua tilanteeseen, jossa joudun tätä teoriaa testaamaan.

Olen tutkiskellut omavaraisuutta Suomen oloissa ja se on laskelmien mukaan oikeastaan mahdotonta toteuttaa 100%. Jos perheessä on kaksi aikuista niin toinen hoitaisi päivätökseen puutarhaa josta ei aina edes tule satoa, ja toinen täydentäisi metsän antimilla joka sekin vaihtelee vuosittain.

Tämä ei toki tarkoita etteikö itse kannattaisi kasvattaa ja kerätä edes osan ruoastaan.

Suolaa ainakin olisi todella vaikeaa saada ja se taas vähentäisi mahdollisuuksia säilöä satoa tai lihaa. Totaaliomavaraisuuden tavoittelu ei tosiaan Suomessa ole edes järkevää. Eihän sitä ennenkään totaalisen omavaraisia oltu, vaikka maasta elettiinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmonen ajatus ilmoille että

pitäisikö survivalistien ja preppaajien alkaa tavata paikalliskerhoissa vaikka ja haalia jäseniä ja opetustakin useammille? Vaikka isoihin kaupunkeihin ensialkuun? Olisikos kiinnostusta? Ilman isoja organisaatioita kuitenkin periaattella kunhan on paikka , vaikka taloyhtiön kellari sitten minne voisi tulla omine kamppeineen ja ideoineen?

Mitä meinaat? Että preppaajat alkaisivat järjestää ihan preppauskursseja? Tällä hetkellä asiaa ajaa jo moni eri taho melko hajanaisesti, esim. 72 tuntia, Spek, SPR, Naisten Valmiusliitto ja Martat. Järjestävät erilaisia koulutuksia jotka voidaan laskea valmistautumisen piiriin.

Minusta hyvä alku olisi saada pystyyn oma keskustelufoorumi aiheen ympärille, jossa samanmieliset voisivat jakaa neuvojaan ja ajatuksiaan. Muistaakseni sellainen onkin, survivalismi teemainen, mutta miesvoittoinen. Tässä on aina vaarana se että foorumin alkuperäinen idea vesittyy, jos sinne suuntaakin ihmisiä joita kiinnostaa salaliittoteoriat ja hämärä poliittinen toiminta, tai ilmapiiristä muotoutuu epäinklusiiviseksi esim. suurinosa käyttäjistä on miehiä ja naiset nauretaan pihalle ihan vaan periaatteesta. Aiheena preppaus koetaan internetin maailmassa usein miesvaltaiseksi, vaikka ensiaputaidot, kotipuutarhat, kotivara ja järjestötoiminta ovat Suomessa naisten alaa. Ja tämä on johtanut siihen että naisten on täytynyt perustaa omat naisjärjestöt, ja suurinosa miehistä vain keskustelee keskenään netin välityksellä. Jotenkin pitäisi luoda yhteisö johon kaikki voisivat tuntea olevansa tervetulleita.

Survivalismi-keskustelussa suurin ongelma on se, että keskustelu vetää vääjäämättä puoleensa lähinnä vain aseista kiinnostuneita ja zombiapokalypsivouhkaajia.    Tämä tapahtui osittain myös tuolle survivalismi-foorumille, jossa sinänsä asiantunteva keskustelu arkisista aiheista alkoi jäädä enemmän ja enemmän noiden muiden asioiden varjoon.

Tämä on todella harmi. Sukupuolten jakautumisesta huolimatta olen kokenut että Suomessa aiheesta on helpompi käydä keskustelua järkipohjalta, ainakin muiden naisten kanssa, vähän sellaisella arkisella Martta aseteella. Erityisesti amerikkalaisten preppaajien kanssa hommat tuppaa kaatumaan kulttuurieroihin, koska heistä suurin tai ainakin äänekkäin osa on hyvin politisoitunutta ja aseisiin keskittynyttä, ja sen sijaan että he käyttäisivät voimia luomaan parempaa ja sitä myöten turvallisempaa yhteiskuntaa ja auttamaan muita, he näkevät kaiken hallinnollisen suorastaan vihollisena ja muut ihmiset sisällissodassa listittävinä, ehkä jopa tärkeimpänä syynä prepata. Kyllähän Suomessakin on samanlaista liikehdintää, mutta he eivät käsittääkseni ole yleensä preppaajia.

Amerikkalaisten asenteisiin vaikuttaa varmaankin se, että USA on muutenkin kaikin puolin pahasti, siis vaarallisen pahasti polarisoitunut yhteiskunta. Ja siellä ne aseet on muutenkin iso juttu monille. Asenteet ovat itsekeskeiset, ja valmiimmat väkivaltaan kuin täällä jo ihan normaalioloissa.

Suomalaisesta liikehdinnästä tuli mieleen, että kyllähän ainakin äärioikeistosta löytyy porukoita jotka kokevat olevansa valmiita aseiden käyttöön ja väkivaltaan, viimeistään silloin jos päädytään johonkin isompaan yhteiskunnan romahdukseen. Huolestuttava piirre on se, että niissä porukoissa on myös henkilöitä joilla on koulutusta aseiden käsittelyyn, sekä sissitaktiikoihin. Onneksi heitä ei ole paljon, ja taitavat olla aika hyvin viranomaisten tarkkailussa näin normaalioloissa.

Josta tuli vielä mieleen, että vaikka yksittäisiä asemiehiä ei ilmeisesti koeta suureksi uhaksi, niin entäpä sitten vaikka joku 5-15 hengen porukka, jossa vaikka muutama ihan oikean sissikoulutuksen saanut johtamassa toimintaa? Jos osaavat asiansa, niin onko edes mahdollista puolustautua tehokkaasti, jos ajatellaan että kyseessä rauhanomainen pieni selviytyjien porukka, mikä ei ole varsinaisesti keskittynyt aseelliseen toimintaan vaikka niitä osaisikin käyttää? Toisaalta vaikea kuvitella, että tuollaisiin porukoihin moni lähtisi, mutta osa ihmisistä käyttäytyy todella irrationaalisesti kriisitilanteissa. 

Sukupuolista vielä sen verran, että se on kyllä helvetin surullista, että miehet edelleenkin suhtautuu monissa miehisiksi kokemissaan jutuissa naisiin naureskellen ja vähätellen. Tai jopa vihamielisesti. Voisi kuvitella, että se kumpuaa jostakin epävarmuudesta ja heikosta itsetunnosta. Ehkä ne agressiiviset tyypit ovat jollain tapaa peloissaan, että jos vaikka nainen olisikin parempi kuin hän. Näin miehenä arvelisin niin. Havaintoni kun on, että mitä epävarmempi, niin sitä enemmän sitä omaa muka-miehisyyttä pitää korostaa. Vaikka sitten pilkkaamalla tai vihaamalla naisia. Selviytymismahdollisuudet kuitenkin kasvavat dramaattisesti mitä paremmin kaikki toimii yhteistyössä.

Toisaalta juuri ne tyypit jotka karuja normielämässä saattavat olla pelastavia enkeleitä oikein kohdattuina sota aikana. Ei kannata katsoa releisiin vaan miten saada se tyyppi puolelleen ja yhteistä hyvää ajamaan. Nuo voivat olla tosipaikassa sankareitakin.! Ja usein ovatkin. Annetaan kaikille mahdollisuus.

Mistä ihmeestä sinä puhut? Millä tavalla mieleltään järkkynyt salaliittoteoreetikko on USEIN sankari, ja kannattaako tosiaan sellaista aseistautunutta henkilöä lähestyä joka on harhoissaan päättänyt että sinä olet vihollinen? Mahdollisuuden antaminen on toki jalo ajatus, mutta itse vedän rajan tiettyyn pisteeseen kuinka epävakaata tapausta uskallan pitää lähellä SHTF tilanteessa.

Et nyt tajunnut tarkoitin tilannetta jossa ei kaverinasi ole MUITa jolloin pitäisi osata ottaa heidät siltään ja kääntää tilanne eduksi. Kaikenlaisten kanssa pitää osata operoida kun on hätätilanne, siinä ei ole aikaa moralisoida. Eli on vaan yritettävä kääntää tilanne hyväksi ja eduksi kaikille. Ei alkaa soittaa suuta, teorioista.

Ehkä sinun olisi pitänyt sitten sanoa että siinä tilanteessa kun muita vaihtoehtoja ei ole.

Sosiaaliset taidot ja pyrkimys siihen että tulee kaikkien kanssa edes toimeen ovat kyllä kultaisia taitoja, mutta kyseenalaistaisin silti henkensä ja terveytensä vaaralle alttiiksi asettamisen yrittämällä rakentaa siltaa sellaisen ihmisen kanssa joka ei ainoastaan soita suutaan, vaan yrittää aktiivisesti polttaa niitä siltoja ampumalla kohti. Henkilön kanssa joka ei elä tässä todellisuudessa, vastaa mihinkään terveellä järjellä. Se on riski ja turvallisuusuhka, vähintään tikittävä aikapommi. Joten aikamoinen hätätilanne saa olla, että sellainen kannattaa päästää muurien sisäpuolelle. Sanoisin että suorastaan sellainen hätä että tämän käsiin kuoleminen olisi parempi vaihtoehto.

En minä nyt niitä kaikista kriminaaleimpia tarkoittanutkaan vaan niitä jotka ovat sentään jotenkin Suomen puolella tai ainakin motivoitavissa siihen. Ja minkä muurien? Tilannehan voi olla se että porukat ovat levällään kuka missäkin.

Tarkoitan että ennakkoasenteista on joustettava jos haluaa selvitä kaikissa tilanteissa. Älä tee tästä heti ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin tuossa pari tuntia rämpimässä ja kykkimässä sateisessa metsässä ihan ruuanhankintamielessä, eli sienestämässä. Tuli siinä mieleen, että hätätilassa jos joutuu oman perheensä ruokkimaan vain omin käsin hankkimalla ruualla, niin aika kova homma siinä on. Mutta teoriassa minä siihen kykenisin. Teoriassa. En halua joutua tilanteeseen, jossa joudun tätä teoriaa testaamaan.

Olen tutkiskellut omavaraisuutta Suomen oloissa ja se on laskelmien mukaan oikeastaan mahdotonta toteuttaa 100%. Jos perheessä on kaksi aikuista niin toinen hoitaisi päivätökseen puutarhaa josta ei aina edes tule satoa, ja toinen täydentäisi metsän antimilla joka sekin vaihtelee vuosittain.

Tämä ei toki tarkoita etteikö itse kannattaisi kasvattaa ja kerätä edes osan ruoastaan.

Suolaa ainakin olisi todella vaikeaa saada ja se taas vähentäisi mahdollisuuksia säilöä satoa tai lihaa. Totaaliomavaraisuuden tavoittelu ei tosiaan Suomessa ole edes järkevää. Eihän sitä ennenkään totaalisen omavaraisia oltu, vaikka maasta elettiinkin.

Jää säilyy hyvin yli kesän purukasan sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin tuossa pari tuntia rämpimässä ja kykkimässä sateisessa metsässä ihan ruuanhankintamielessä, eli sienestämässä. Tuli siinä mieleen, että hätätilassa jos joutuu oman perheensä ruokkimaan vain omin käsin hankkimalla ruualla, niin aika kova homma siinä on. Mutta teoriassa minä siihen kykenisin. Teoriassa. En halua joutua tilanteeseen, jossa joudun tätä teoriaa testaamaan.

Olen tutkiskellut omavaraisuutta Suomen oloissa ja se on laskelmien mukaan oikeastaan mahdotonta toteuttaa 100%. Jos perheessä on kaksi aikuista niin toinen hoitaisi päivätökseen puutarhaa josta ei aina edes tule satoa, ja toinen täydentäisi metsän antimilla joka sekin vaihtelee vuosittain.

Tämä ei toki tarkoita etteikö itse kannattaisi kasvattaa ja kerätä edes osan ruoastaan.

Unohdat kalastuksen joka tuo merkittävän lisä pöytään, Ennen vanhaan käytiin kaupasta vaan lamppuja ja muuta vähäistä, kyllä se elanto maasta ja järvistä otettiin vielä 70 l alussakin. Ja riistasta. Marjoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös kaverin kanssa miten nostetaan polven alta toista helposti, miten ojennetaan käsi pitävästi ja miten autetaan alas tukemalla peffasta tukevasti. Kotona voi pari harkata jo lattialla kaikenlaisia nostoja jne. Vaikka yläkaapille.

Myös hyppäämisiä kannattaa harkata ja kokeilla kuinka ylhäältä uskaltaa tulla alas ja hypätä, vaikka alsten leikkipaikan virityksissä.

Jos nyt kuntoiluvinkkejä jaetaan niin jokaisen naisen kannattaa treenata käsien puristusvoimaa ja käsilihaksia. Esim. hyvän näköisellä pikku hauiksella ei tee mitään jos ranne ja sormet ovat niin heikot, ettei jaksa pitää otetta vaikkapa oksasta tai köydestä.

Tämä on varmasti asia mitä ei ihan heti tule ajatelleeksi. Mutta täysin totta. Nykypäivänä suuri osa ihmisistä ei käytä niitä käsiään niin, että tulee puristusvoimaa. Vaikka treenaisi salilla, etenkin laitteilla, niin sitä puristusvoimaa ei tule, jos ei sitä erikseen treenaa. Joku leuanveto ja maastaveto on ehkä ainoita, missä sitä puristusvoimaa ihan oikeesti tarvitaan. Ja siinäkin se on melko lyhytkestoinen rutistus, verrattuna siihen, että minuuttikaupalla pitäis jaksaa.

Parhaiten puristusvoimaa tulisi jos tekisi työtä missä tarvitaan jatkuvasti käsivoimia. Harva sellaista työtä enää tekee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaas You tubelta the The pot heater

siellä on ohjeita miten kukkaruukuista saa lämmittimen helposti, lämmittää yhden pienen huoneen. yksi lämpökynttilä kestaa 4 tuntia ja sen ruukun alle tarvii vaan 2 kynttilää tai isompaa nelja..

Mutta hyvin turvallisesti sijoitettava homma.

joku vois valmistaa noita myyntiin kasattuna.

Ne ovat aivan huuhaata. Niitä on ollut myynnissä valmiinakin ja niitä on testattu. Ei ne pienet ruukut valitettavasti muutu miksikään kunnon lämmittimiksi parilla kynttilällä. Lämmittävät vaatehuoneen kokoista tilaa. Lisäksi niihin liittyy vakava paloriski, kun steariini höyrystyy ja saattaa leimahtaa tuleen. Siksi esimerkiksi tuikkukynttilöitä ei saisi laittaa suuaukostaan kapeneviin lasipurkkeihin. Lämpö purkin sisällä nousee, steariini höyrystyy ja syntyy leimahduspalo.

Petroolilämmitin on halpa ja tehokas. Petroolia voi lisäksi käyttää öljylampuissa.

Siitä lähtee katku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös kaverin kanssa miten nostetaan polven alta toista helposti, miten ojennetaan käsi pitävästi ja miten autetaan alas tukemalla peffasta tukevasti. Kotona voi pari harkata jo lattialla kaikenlaisia nostoja jne. Vaikka yläkaapille.

Myös hyppäämisiä kannattaa harkata ja kokeilla kuinka ylhäältä uskaltaa tulla alas ja hypätä, vaikka alsten leikkipaikan virityksissä.

Jos nyt kuntoiluvinkkejä jaetaan niin jokaisen naisen kannattaa treenata käsien puristusvoimaa ja käsilihaksia. Esim. hyvän näköisellä pikku hauiksella ei tee mitään jos ranne ja sormet ovat niin heikot, ettei jaksa pitää otetta vaikkapa oksasta tai köydestä.

Tämä on varmasti asia mitä ei ihan heti tule ajatelleeksi. Mutta täysin totta. Nykypäivänä suuri osa ihmisistä ei käytä niitä käsiään niin, että tulee puristusvoimaa. Vaikka treenaisi salilla, etenkin laitteilla, niin sitä puristusvoimaa ei tule, jos ei sitä erikseen treenaa. Joku leuanveto ja maastaveto on ehkä ainoita, missä sitä puristusvoimaa ihan oikeesti tarvitaan. Ja siinäkin se on melko lyhytkestoinen rutistus, verrattuna siihen, että minuuttikaupalla pitäis jaksaa.

Parhaiten puristusvoimaa tulisi jos tekisi työtä missä tarvitaan jatkuvasti käsivoimia. Harva sellaista työtä enää tekee. 

Lisään vielä, että koskee tämä ihan samalla tavalla miehiäkin. Ei sitä puristusvoimaa ole, jos sitä jotenkin hanki.