Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.

Yksinkertainen runko varusteille ja jokaiselle kansalaiselle nämä kurssit tai tieto. Nämä pitää käydä käytännössä nahtynä läpi muuten ei onnistu.

Mitä väestönsuojaan mukaan ?

Entäjos olet kaupungissa, mitä teen?

Entä jos on oltava kotona?

Entä jos joudut pakenemaan metsään?

Entä jos joudut vaaravyöhykkeelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmonen ajatus ilmoille että

pitäisikö survivalistien ja preppaajien alkaa tavata paikalliskerhoissa vaikka ja haalia jäseniä ja opetustakin useammille? Vaikka isoihin kaupunkeihin ensialkuun? Olisikos kiinnostusta? Ilman isoja organisaatioita kuitenkin periaattella kunhan on paikka , vaikka taloyhtiön kellari sitten minne voisi tulla omine kamppeineen ja ideoineen?

Mitä meinaat? Että preppaajat alkaisivat järjestää ihan preppauskursseja? Tällä hetkellä asiaa ajaa jo moni eri taho melko hajanaisesti, esim. 72 tuntia, Spek, SPR, Naisten Valmiusliitto ja Martat. Järjestävät erilaisia koulutuksia jotka voidaan laskea valmistautumisen piiriin.

Minusta hyvä alku olisi saada pystyyn oma keskustelufoorumi aiheen ympärille, jossa samanmieliset voisivat jakaa neuvojaan ja ajatuksiaan. Muistaakseni sellainen onkin, survivalismi teemainen, mutta miesvoittoinen. Tässä on aina vaarana se että foorumin alkuperäinen idea vesittyy, jos sinne suuntaakin ihmisiä joita kiinnostaa salaliittoteoriat ja hämärä poliittinen toiminta, tai ilmapiiristä muotoutuu epäinklusiiviseksi esim. suurinosa käyttäjistä on miehiä ja naiset nauretaan pihalle ihan vaan periaatteesta. Aiheena preppaus koetaan internetin maailmassa usein miesvaltaiseksi, vaikka ensiaputaidot, kotipuutarhat, kotivara ja järjestötoiminta ovat Suomessa naisten alaa. Ja tämä on johtanut siihen että naisten on täytynyt perustaa omat naisjärjestöt, ja suurinosa miehistä vain keskustelee keskenään netin välityksellä. Jotenkin pitäisi luoda yhteisö johon kaikki voisivat tuntea olevansa tervetulleita.

Survivalismi-keskustelussa suurin ongelma on se, että keskustelu vetää vääjäämättä puoleensa lähinnä vain aseista kiinnostuneita ja zombiapokalypsivouhkaajia.    Tämä tapahtui osittain myös tuolle survivalismi-foorumille, jossa sinänsä asiantunteva keskustelu arkisista aiheista alkoi jäädä enemmän ja enemmän noiden muiden asioiden varjoon.

Tämä on todella harmi. Sukupuolten jakautumisesta huolimatta olen kokenut että Suomessa aiheesta on helpompi käydä keskustelua järkipohjalta, ainakin muiden naisten kanssa, vähän sellaisella arkisella Martta aseteella. Erityisesti amerikkalaisten preppaajien kanssa hommat tuppaa kaatumaan kulttuurieroihin, koska heistä suurin tai ainakin äänekkäin osa on hyvin politisoitunutta ja aseisiin keskittynyttä, ja sen sijaan että he käyttäisivät voimia luomaan parempaa ja sitä myöten turvallisempaa yhteiskuntaa ja auttamaan muita, he näkevät kaiken hallinnollisen suorastaan vihollisena ja muut ihmiset sisällissodassa listittävinä, ehkä jopa tärkeimpänä syynä prepata. Kyllähän Suomessakin on samanlaista liikehdintää, mutta he eivät käsittääkseni ole yleensä preppaajia.

Ainiin ja toinen pointti: Jenkkipreppaajat ovat ihan hirveän varustekeskeisiä. Kapitalismi, kilpavarustelu jne., mutta siellä näille varusteille ja aseille on ihan valtava bisnes, youtubettajat lanseeraavat omia selviytymispakkauksiaan, ja järjestävät jopa myyntimessuja. Mukaan mahtuu tietysti paljon roskaa, rahat pois tyhmiltä tyyliin.

Se että Messukeskus täyttyisi joskus retkeilyvarusteiden lisäksi myös muusta preppaukseen sopivasta, on kutkuttava ajatus, mutta ehkä parempi ettei tuo kulttuuri rantaudu tänne. Hyvä taskulamppu riittää, ei ole pakko olla tiettyä äijjämerkkiä.

vesitiivis lamppu kuitenkin. Muistakaa vesi on sähkön vastakohta ja vihollinen.

Eikö hyvä taskulamppu käsitteenä pidä sisällään myös tuota? Siinä äijjämerkissä maksaa eniten se brändi, ei laatu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmonen ajatus ilmoille että

pitäisikö survivalistien ja preppaajien alkaa tavata paikalliskerhoissa vaikka ja haalia jäseniä ja opetustakin useammille? Vaikka isoihin kaupunkeihin ensialkuun? Olisikos kiinnostusta? Ilman isoja organisaatioita kuitenkin periaattella kunhan on paikka , vaikka taloyhtiön kellari sitten minne voisi tulla omine kamppeineen ja ideoineen?

Mitä meinaat? Että preppaajat alkaisivat järjestää ihan preppauskursseja? Tällä hetkellä asiaa ajaa jo moni eri taho melko hajanaisesti, esim. 72 tuntia, Spek, SPR, Naisten Valmiusliitto ja Martat. Järjestävät erilaisia koulutuksia jotka voidaan laskea valmistautumisen piiriin.

Minusta hyvä alku olisi saada pystyyn oma keskustelufoorumi aiheen ympärille, jossa samanmieliset voisivat jakaa neuvojaan ja ajatuksiaan. Muistaakseni sellainen onkin, survivalismi teemainen, mutta miesvoittoinen. Tässä on aina vaarana se että foorumin alkuperäinen idea vesittyy, jos sinne suuntaakin ihmisiä joita kiinnostaa salaliittoteoriat ja hämärä poliittinen toiminta, tai ilmapiiristä muotoutuu epäinklusiiviseksi esim. suurinosa käyttäjistä on miehiä ja naiset nauretaan pihalle ihan vaan periaatteesta. Aiheena preppaus koetaan internetin maailmassa usein miesvaltaiseksi, vaikka ensiaputaidot, kotipuutarhat, kotivara ja järjestötoiminta ovat Suomessa naisten alaa. Ja tämä on johtanut siihen että naisten on täytynyt perustaa omat naisjärjestöt, ja suurinosa miehistä vain keskustelee keskenään netin välityksellä. Jotenkin pitäisi luoda yhteisö johon kaikki voisivat tuntea olevansa tervetulleita.

Survivalismi-keskustelussa suurin ongelma on se, että keskustelu vetää vääjäämättä puoleensa lähinnä vain aseista kiinnostuneita ja zombiapokalypsivouhkaajia.    Tämä tapahtui osittain myös tuolle survivalismi-foorumille, jossa sinänsä asiantunteva keskustelu arkisista aiheista alkoi jäädä enemmän ja enemmän noiden muiden asioiden varjoon.

Tämä on todella harmi. Sukupuolten jakautumisesta huolimatta olen kokenut että Suomessa aiheesta on helpompi käydä keskustelua järkipohjalta, ainakin muiden naisten kanssa, vähän sellaisella arkisella Martta aseteella. Erityisesti amerikkalaisten preppaajien kanssa hommat tuppaa kaatumaan kulttuurieroihin, koska heistä suurin tai ainakin äänekkäin osa on hyvin politisoitunutta ja aseisiin keskittynyttä, ja sen sijaan että he käyttäisivät voimia luomaan parempaa ja sitä myöten turvallisempaa yhteiskuntaa ja auttamaan muita, he näkevät kaiken hallinnollisen suorastaan vihollisena ja muut ihmiset sisällissodassa listittävinä, ehkä jopa tärkeimpänä syynä prepata. Kyllähän Suomessakin on samanlaista liikehdintää, mutta he eivät käsittääkseni ole yleensä preppaajia.

Amerikkalaisten asenteisiin vaikuttaa varmaankin se, että USA on muutenkin kaikin puolin pahasti, siis vaarallisen pahasti polarisoitunut yhteiskunta. Ja siellä ne aseet on muutenkin iso juttu monille. Asenteet ovat itsekeskeiset, ja valmiimmat väkivaltaan kuin täällä jo ihan normaalioloissa.

Suomalaisesta liikehdinnästä tuli mieleen, että kyllähän ainakin äärioikeistosta löytyy porukoita jotka kokevat olevansa valmiita aseiden käyttöön ja väkivaltaan, viimeistään silloin jos päädytään johonkin isompaan yhteiskunnan romahdukseen. Huolestuttava piirre on se, että niissä porukoissa on myös henkilöitä joilla on koulutusta aseiden käsittelyyn, sekä sissitaktiikoihin. Onneksi heitä ei ole paljon, ja taitavat olla aika hyvin viranomaisten tarkkailussa näin normaalioloissa.

Josta tuli vielä mieleen, että vaikka yksittäisiä asemiehiä ei ilmeisesti koeta suureksi uhaksi, niin entäpä sitten vaikka joku 5-15 hengen porukka, jossa vaikka muutama ihan oikean sissikoulutuksen saanut johtamassa toimintaa? Jos osaavat asiansa, niin onko edes mahdollista puolustautua tehokkaasti, jos ajatellaan että kyseessä rauhanomainen pieni selviytyjien porukka, mikä ei ole varsinaisesti keskittynyt aseelliseen toimintaan vaikka niitä osaisikin käyttää? Toisaalta vaikea kuvitella, että tuollaisiin porukoihin moni lähtisi, mutta osa ihmisistä käyttäytyy todella irrationaalisesti kriisitilanteissa. 

Sukupuolista vielä sen verran, että se on kyllä helvetin surullista, että miehet edelleenkin suhtautuu monissa miehisiksi kokemissaan jutuissa naisiin naureskellen ja vähätellen. Tai jopa vihamielisesti. Voisi kuvitella, että se kumpuaa jostakin epävarmuudesta ja heikosta itsetunnosta. Ehkä ne agressiiviset tyypit ovat jollain tapaa peloissaan, että jos vaikka nainen olisikin parempi kuin hän. Näin miehenä arvelisin niin. Havaintoni kun on, että mitä epävarmempi, niin sitä enemmän sitä omaa muka-miehisyyttä pitää korostaa. Vaikka sitten pilkkaamalla tai vihaamalla naisia. Selviytymismahdollisuudet kuitenkin kasvavat dramaattisesti mitä paremmin kaikki toimii yhteistyössä.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko matalan tason aseettomat kurssit olla joka kaupunginosittain? Ja nii että ne olisivat jatkuvi ja pari kolme varusteasiaa kerrallaan. Alusta saakka, perusvarusteista, ihan alusta. Niin että pikkuhiljaa jokainen sisäistää varmasti mitkä perusvarusteet riittäviä. Hifistelyä sitten vaikka haluaville.

Minusta nämä asiat on kansalaistaitoja jotka pitäisi opettaa jo peruskoulussa kuten ensiapukin. Kysymys vaan kuuluu onko valtiolla tahtoa, ja ovatko nuoret vastaanottavainen kohderyhmä tällaiselle valistukselle. Japanissa ainakin treenaavat jo ihan päiväkoti-ikäiset maanjäristysten ja muun varalle.

Nyt kehoittaisin kokeilemaan 10 km kävelyä painavan repun kanssa, onnistuuko vaihtelevassa maaastossa tai vaikka tiellä. Ellei onnistu kuntoa kohottamaan ja heti! Muuten olet taakaksi muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko matalan tason aseettomat kurssit olla joka kaupunginosittain? Ja nii että ne olisivat jatkuvi ja pari kolme varusteasiaa kerrallaan. Alusta saakka, perusvarusteista, ihan alusta. Niin että pikkuhiljaa jokainen sisäistää varmasti mitkä perusvarusteet riittäviä. Hifistelyä sitten vaikka haluaville.

Minusta nämä asiat on kansalaistaitoja jotka pitäisi opettaa jo peruskoulussa kuten ensiapukin. Kysymys vaan kuuluu onko valtiolla tahtoa, ja ovatko nuoret vastaanottavainen kohderyhmä tällaiselle valistukselle. Japanissa ainakin treenaavat jo ihan päiväkoti-ikäiset maanjäristysten ja muun varalle.

EI NYT EI TAAS ODOTELLA VALTIOTA, vaan olemme itse aktiivisia! Kaikki taidot vaan jokaiselta esiin.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kehoittaisin kokeilemaan 10 km kävelyä painavan repun kanssa, onnistuuko vaihtelevassa maaastossa tai vaikka tiellä. Ellei onnistu kuntoa kohottamaan ja heti! Muuten olet taakaksi muille.

Ellei mene tuo 10 km ala kävellä aamulla 5 km ja illalla sama ja pian pääset pötkössä 10 km kin.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kehoittaisin kokeilemaan 10 km kävelyä painavan repun kanssa, onnistuuko vaihtelevassa maaastossa tai vaikka tiellä. Ellei onnistu kuntoa kohottamaan ja heti! Muuten olet taakaksi muille.

Erityisesti kehotan liittämään reittiin vaativiakin rinteitä ja esteitä. Hyvä harjoitella niitä.

Kerrostaloasukkaana hieman pelkään, jos ihmiset alkavat käyttää kaasulämmittimiä, valopetroolilamppuja ym.

Itselläni on trangia, jota aion käyttää tarvittaessa parvekkeella, betonilattialla. Sisällä patterikäyttöisiä kynttilöitä, otsalamppua. Kylmää on vain opittava sietämään, kunnes tilanne raukeaa, tai pääsen puulämmitteiseen asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko matalan tason aseettomat kurssit olla joka kaupunginosittain? Ja nii että ne olisivat jatkuvi ja pari kolme varusteasiaa kerrallaan. Alusta saakka, perusvarusteista, ihan alusta. Niin että pikkuhiljaa jokainen sisäistää varmasti mitkä perusvarusteet riittäviä. Hifistelyä sitten vaikka haluaville.

Minusta nämä asiat on kansalaistaitoja jotka pitäisi opettaa jo peruskoulussa kuten ensiapukin. Kysymys vaan kuuluu onko valtiolla tahtoa, ja ovatko nuoret vastaanottavainen kohderyhmä tällaiselle valistukselle. Japanissa ainakin treenaavat jo ihan päiväkoti-ikäiset maanjäristysten ja muun varalle.

EI NYT EI TAAS ODOTELLA VALTIOTA, vaan olemme itse aktiivisia! Kaikki taidot vaan jokaiselta esiin.

En sanonut että valtio saa luvan hoitaa, vaan että valtion PITÄISI hoitaa. Sitä tarkoittaa kansalaistaidot. Mutta koska tilanne on mikä on, niin monet taidot jää hajanaisten järjestöjen opetettavaksi ja/tai yksittäisten kansalaisten itsenäisesti opeteltavaksi, mikäli siihen on varaa ja mahdollisuus.

Jaatte kaupungin vaikka neljään osaan ja sitten joka taloon ilm taululle kutsu. Riittää kun joku tekee yhden kutsupohjan ja monistus vaikka kelalla.

Vierailija kirjoitti:

Kerrostaloasukkaana hieman pelkään, jos ihmiset alkavat käyttää kaasulämmittimiä, valopetroolilamppuja ym.

Itselläni on trangia, jota aion käyttää tarvittaessa parvekkeella, betonilattialla. Sisällä patterikäyttöisiä kynttilöitä, otsalamppua. Kylmää on vain opittava sietämään, kunnes tilanne raukeaa, tai pääsen puulämmitteiseen asuntoon.

hyvä huomio! Kyllä toiset asukkaat voivat olla riski tuli asioissa ja bensan säilömisasioissa kuten Jyskylässä nähtiin lähti krstalosta seinä! Hyvä huomio. Isännöitsijöille tarkkaavaisuutta näissä siis että tulenkäsittelyohjeet olisi selvät jokaiselle.

Esim liian monta lämpökynttilää lähekkäin lautasella voi yhteishuolmahtaa ja se on aika vaikea paniikissa noin vaan sammuttaa. Tukahdutus on ainoa tapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kehoittaisin kokeilemaan 10 km kävelyä painavan repun kanssa, onnistuuko vaihtelevassa maaastossa tai vaikka tiellä. Ellei onnistu kuntoa kohottamaan ja heti! Muuten olet taakaksi muille.

Erityisesti kehotan liittämään reittiin vaativiakin rinteitä ja esteitä. Hyvä harjoitella niitä.

Toi on aivan totta. Siis jos aikoo liikkua vaikka metsässä, niin sitä olisi hyvä harjoitella. Se on aivan erilainen pinta kävellä kuin päällystetty tie. Tai hiekkatie. Tai edes möykkyinen mökkitie. Nähty on, että ihminen joka ei ole periaatteessa koskaan liikkunut metsässä, ei meinaa aluksi pysyä edes pystyssä. Saati sitten jonkun painavan kantamuksen kanssa. Se on myös todella rasittavaa fyysisesti jos joutuu koko ajan hakemaan tasapainoa.

Vierailija kirjoitti:

Jaatte kaupungin vaikka neljään osaan ja sitten joka taloon ilm taululle kutsu. Riittää kun joku tekee yhden kutsupohjan ja monistus vaikka kelalla.

Myös kimppakyytejä tarjotkaa taloista kenellä auto. kimppakyyti voi vaikka odottaa alrapussa ja poimia auton täyteen ja sitten seuraava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kehoittaisin kokeilemaan 10 km kävelyä painavan repun kanssa, onnistuuko vaihtelevassa maaastossa tai vaikka tiellä. Ellei onnistu kuntoa kohottamaan ja heti! Muuten olet taakaksi muille.

Erityisesti kehotan liittämään reittiin vaativiakin rinteitä ja esteitä. Hyvä harjoitella niitä.

Voi aloittaa vaikka ihan kaupunkikävelyllä ja mennä syrjemmälle ja noista pientareelle ja takaisin ja taitojen kasvaessa ylittää jossakin aitoja ja ojia....hyppiä kiveyksiä jne.

Japanissa on muuten tällaisia keskuksia joissa voi mm. kokeilla eri vahvuisia maanjäristyksiä simulaatiossa, harjoitella pimeästä savuisesta rakennuksesta poistumista, sekä vaahtosammuttimen käyttöä. Myymäläpuolelta löytyy perus selviytymistarvikkeita. Muistaakseni löytyy nimellä bosai-kan, Life safety learning center. Luokkaretkeläisiä näkee niissä usein.

Onko Suomessa mitään vastaavaa? Heurekan Katastrofien Keskellä -näyttelystä en tiedä mitä pitää sisällään.

Myös kaverin kanssa miten nostetaan polven alta toista helposti, miten ojennetaan käsi pitävästi ja miten autetaan alas tukemalla peffasta tukevasti. Kotona voi pari harkata jo lattialla kaikenlaisia nostoja jne. Vaikka yläkaapille.

Myös hyppäämisiä kannattaa harkata ja kokeilla kuinka ylhäältä uskaltaa tulla alas ja hypätä, vaikka alsten leikkipaikan virityksissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmonen ajatus ilmoille että

pitäisikö survivalistien ja preppaajien alkaa tavata paikalliskerhoissa vaikka ja haalia jäseniä ja opetustakin useammille? Vaikka isoihin kaupunkeihin ensialkuun? Olisikos kiinnostusta? Ilman isoja organisaatioita kuitenkin periaattella kunhan on paikka , vaikka taloyhtiön kellari sitten minne voisi tulla omine kamppeineen ja ideoineen?

Mitä meinaat? Että preppaajat alkaisivat järjestää ihan preppauskursseja? Tällä hetkellä asiaa ajaa jo moni eri taho melko hajanaisesti, esim. 72 tuntia, Spek, SPR, Naisten Valmiusliitto ja Martat. Järjestävät erilaisia koulutuksia jotka voidaan laskea valmistautumisen piiriin.

Minusta hyvä alku olisi saada pystyyn oma keskustelufoorumi aiheen ympärille, jossa samanmieliset voisivat jakaa neuvojaan ja ajatuksiaan. Muistaakseni sellainen onkin, survivalismi teemainen, mutta miesvoittoinen. Tässä on aina vaarana se että foorumin alkuperäinen idea vesittyy, jos sinne suuntaakin ihmisiä joita kiinnostaa salaliittoteoriat ja hämärä poliittinen toiminta, tai ilmapiiristä muotoutuu epäinklusiiviseksi esim. suurinosa käyttäjistä on miehiä ja naiset nauretaan pihalle ihan vaan periaatteesta. Aiheena preppaus koetaan internetin maailmassa usein miesvaltaiseksi, vaikka ensiaputaidot, kotipuutarhat, kotivara ja järjestötoiminta ovat Suomessa naisten alaa. Ja tämä on johtanut siihen että naisten on täytynyt perustaa omat naisjärjestöt, ja suurinosa miehistä vain keskustelee keskenään netin välityksellä. Jotenkin pitäisi luoda yhteisö johon kaikki voisivat tuntea olevansa tervetulleita.

Survivalismi-keskustelussa suurin ongelma on se, että keskustelu vetää vääjäämättä puoleensa lähinnä vain aseista kiinnostuneita ja zombiapokalypsivouhkaajia.    Tämä tapahtui osittain myös tuolle survivalismi-foorumille, jossa sinänsä asiantunteva keskustelu arkisista aiheista alkoi jäädä enemmän ja enemmän noiden muiden asioiden varjoon.

Tämä on todella harmi. Sukupuolten jakautumisesta huolimatta olen kokenut että Suomessa aiheesta on helpompi käydä keskustelua järkipohjalta, ainakin muiden naisten kanssa, vähän sellaisella arkisella Martta aseteella. Erityisesti amerikkalaisten preppaajien kanssa hommat tuppaa kaatumaan kulttuurieroihin, koska heistä suurin tai ainakin äänekkäin osa on hyvin politisoitunutta ja aseisiin keskittynyttä, ja sen sijaan että he käyttäisivät voimia luomaan parempaa ja sitä myöten turvallisempaa yhteiskuntaa ja auttamaan muita, he näkevät kaiken hallinnollisen suorastaan vihollisena ja muut ihmiset sisällissodassa listittävinä, ehkä jopa tärkeimpänä syynä prepata. Kyllähän Suomessakin on samanlaista liikehdintää, mutta he eivät käsittääkseni ole yleensä preppaajia.

Amerikkalaisten asenteisiin vaikuttaa varmaankin se, että USA on muutenkin kaikin puolin pahasti, siis vaarallisen pahasti polarisoitunut yhteiskunta. Ja siellä ne aseet on muutenkin iso juttu monille. Asenteet ovat itsekeskeiset, ja valmiimmat väkivaltaan kuin täällä jo ihan normaalioloissa.

Suomalaisesta liikehdinnästä tuli mieleen, että kyllähän ainakin äärioikeistosta löytyy porukoita jotka kokevat olevansa valmiita aseiden käyttöön ja väkivaltaan, viimeistään silloin jos päädytään johonkin isompaan yhteiskunnan romahdukseen. Huolestuttava piirre on se, että niissä porukoissa on myös henkilöitä joilla on koulutusta aseiden käsittelyyn, sekä sissitaktiikoihin. Onneksi heitä ei ole paljon, ja taitavat olla aika hyvin viranomaisten tarkkailussa näin normaalioloissa.

Josta tuli vielä mieleen, että vaikka yksittäisiä asemiehiä ei ilmeisesti koeta suureksi uhaksi, niin entäpä sitten vaikka joku 5-15 hengen porukka, jossa vaikka muutama ihan oikean sissikoulutuksen saanut johtamassa toimintaa? Jos osaavat asiansa, niin onko edes mahdollista puolustautua tehokkaasti, jos ajatellaan että kyseessä rauhanomainen pieni selviytyjien porukka, mikä ei ole varsinaisesti keskittynyt aseelliseen toimintaan vaikka niitä osaisikin käyttää? Toisaalta vaikea kuvitella, että tuollaisiin porukoihin moni lähtisi, mutta osa ihmisistä käyttäytyy todella irrationaalisesti kriisitilanteissa. 

Sukupuolista vielä sen verran, että se on kyllä helvetin surullista, että miehet edelleenkin suhtautuu monissa miehisiksi kokemissaan jutuissa naisiin naureskellen ja vähätellen. Tai jopa vihamielisesti. Voisi kuvitella, että se kumpuaa jostakin epävarmuudesta ja heikosta itsetunnosta. Ehkä ne agressiiviset tyypit ovat jollain tapaa peloissaan, että jos vaikka nainen olisikin parempi kuin hän. Näin miehenä arvelisin niin. Havaintoni kun on, että mitä epävarmempi, niin sitä enemmän sitä omaa muka-miehisyyttä pitää korostaa. Vaikka sitten pilkkaamalla tai vihaamalla naisia. Selviytymismahdollisuudet kuitenkin kasvavat dramaattisesti mitä paremmin kaikki toimii yhteistyössä.

Toisaalta juuri ne tyypit jotka karuja normielämässä saattavat olla pelastavia enkeleitä oikein kohdattuina sota aikana. Ei kannata katsoa releisiin vaan miten saada se tyyppi puolelleen ja yhteistä hyvää ajamaan. Nuo voivat olla tosipaikassa sankareitakin.! Ja usein ovatkin. Annetaan kaikille mahdollisuus.

tasapainoa myös harkattava, kuten lankku lattialle ja kuvitella siihen puro alle. On muuten erittäin tärkeää sillä on iakkoja joissa on mentävä yli muutaman riun varassa. Esim valtionojat rautateitten varsilla ovat syviä ja parimetrisiäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmonen ajatus ilmoille että

pitäisikö survivalistien ja preppaajien alkaa tavata paikalliskerhoissa vaikka ja haalia jäseniä ja opetustakin useammille? Vaikka isoihin kaupunkeihin ensialkuun? Olisikos kiinnostusta? Ilman isoja organisaatioita kuitenkin periaattella kunhan on paikka , vaikka taloyhtiön kellari sitten minne voisi tulla omine kamppeineen ja ideoineen?

Mitä meinaat? Että preppaajat alkaisivat järjestää ihan preppauskursseja? Tällä hetkellä asiaa ajaa jo moni eri taho melko hajanaisesti, esim. 72 tuntia, Spek, SPR, Naisten Valmiusliitto ja Martat. Järjestävät erilaisia koulutuksia jotka voidaan laskea valmistautumisen piiriin.

Minusta hyvä alku olisi saada pystyyn oma keskustelufoorumi aiheen ympärille, jossa samanmieliset voisivat jakaa neuvojaan ja ajatuksiaan. Muistaakseni sellainen onkin, survivalismi teemainen, mutta miesvoittoinen. Tässä on aina vaarana se että foorumin alkuperäinen idea vesittyy, jos sinne suuntaakin ihmisiä joita kiinnostaa salaliittoteoriat ja hämärä poliittinen toiminta, tai ilmapiiristä muotoutuu epäinklusiiviseksi esim. suurinosa käyttäjistä on miehiä ja naiset nauretaan pihalle ihan vaan periaatteesta. Aiheena preppaus koetaan internetin maailmassa usein miesvaltaiseksi, vaikka ensiaputaidot, kotipuutarhat, kotivara ja järjestötoiminta ovat Suomessa naisten alaa. Ja tämä on johtanut siihen että naisten on täytynyt perustaa omat naisjärjestöt, ja suurinosa miehistä vain keskustelee keskenään netin välityksellä. Jotenkin pitäisi luoda yhteisö johon kaikki voisivat tuntea olevansa tervetulleita.

Survivalismi-keskustelussa suurin ongelma on se, että keskustelu vetää vääjäämättä puoleensa lähinnä vain aseista kiinnostuneita ja zombiapokalypsivouhkaajia.    Tämä tapahtui osittain myös tuolle survivalismi-foorumille, jossa sinänsä asiantunteva keskustelu arkisista aiheista alkoi jäädä enemmän ja enemmän noiden muiden asioiden varjoon.

Tämä on todella harmi. Sukupuolten jakautumisesta huolimatta olen kokenut että Suomessa aiheesta on helpompi käydä keskustelua järkipohjalta, ainakin muiden naisten kanssa, vähän sellaisella arkisella Martta aseteella. Erityisesti amerikkalaisten preppaajien kanssa hommat tuppaa kaatumaan kulttuurieroihin, koska heistä suurin tai ainakin äänekkäin osa on hyvin politisoitunutta ja aseisiin keskittynyttä, ja sen sijaan että he käyttäisivät voimia luomaan parempaa ja sitä myöten turvallisempaa yhteiskuntaa ja auttamaan muita, he näkevät kaiken hallinnollisen suorastaan vihollisena ja muut ihmiset sisällissodassa listittävinä, ehkä jopa tärkeimpänä syynä prepata. Kyllähän Suomessakin on samanlaista liikehdintää, mutta he eivät käsittääkseni ole yleensä preppaajia.

Amerikkalaisten asenteisiin vaikuttaa varmaankin se, että USA on muutenkin kaikin puolin pahasti, siis vaarallisen pahasti polarisoitunut yhteiskunta. Ja siellä ne aseet on muutenkin iso juttu monille. Asenteet ovat itsekeskeiset, ja valmiimmat väkivaltaan kuin täällä jo ihan normaalioloissa.

Suomalaisesta liikehdinnästä tuli mieleen, että kyllähän ainakin äärioikeistosta löytyy porukoita jotka kokevat olevansa valmiita aseiden käyttöön ja väkivaltaan, viimeistään silloin jos päädytään johonkin isompaan yhteiskunnan romahdukseen. Huolestuttava piirre on se, että niissä porukoissa on myös henkilöitä joilla on koulutusta aseiden käsittelyyn, sekä sissitaktiikoihin. Onneksi heitä ei ole paljon, ja taitavat olla aika hyvin viranomaisten tarkkailussa näin normaalioloissa.

Josta tuli vielä mieleen, että vaikka yksittäisiä asemiehiä ei ilmeisesti koeta suureksi uhaksi, niin entäpä sitten vaikka joku 5-15 hengen porukka, jossa vaikka muutama ihan oikean sissikoulutuksen saanut johtamassa toimintaa? Jos osaavat asiansa, niin onko edes mahdollista puolustautua tehokkaasti, jos ajatellaan että kyseessä rauhanomainen pieni selviytyjien porukka, mikä ei ole varsinaisesti keskittynyt aseelliseen toimintaan vaikka niitä osaisikin käyttää? Toisaalta vaikea kuvitella, että tuollaisiin porukoihin moni lähtisi, mutta osa ihmisistä käyttäytyy todella irrationaalisesti kriisitilanteissa. 

Sukupuolista vielä sen verran, että se on kyllä helvetin surullista, että miehet edelleenkin suhtautuu monissa miehisiksi kokemissaan jutuissa naisiin naureskellen ja vähätellen. Tai jopa vihamielisesti. Voisi kuvitella, että se kumpuaa jostakin epävarmuudesta ja heikosta itsetunnosta. Ehkä ne agressiiviset tyypit ovat jollain tapaa peloissaan, että jos vaikka nainen olisikin parempi kuin hän. Näin miehenä arvelisin niin. Havaintoni kun on, että mitä epävarmempi, niin sitä enemmän sitä omaa muka-miehisyyttä pitää korostaa. Vaikka sitten pilkkaamalla tai vihaamalla naisia. Selviytymismahdollisuudet kuitenkin kasvavat dramaattisesti mitä paremmin kaikki toimii yhteistyössä.

Toisaalta juuri ne tyypit jotka karuja normielämässä saattavat olla pelastavia enkeleitä oikein kohdattuina sota aikana. Ei kannata katsoa releisiin vaan miten saada se tyyppi puolelleen ja yhteistä hyvää ajamaan. Nuo voivat olla tosipaikassa sankareitakin.! Ja usein ovatkin. Annetaan kaikille mahdollisuus.

Mistä ihmeestä sinä puhut? Millä tavalla mieleltään järkkynyt salaliittoteoreetikko on USEIN sankari, ja kannattaako tosiaan sellaista aseistautunutta henkilöä lähestyä joka on harhoissaan päättänyt että sinä olet vihollinen? Mahdollisuuden antaminen on toki jalo ajatus, mutta itse vedän rajan tiettyyn pisteeseen kuinka epävakaata tapausta uskallan pitää lähellä SHTF tilanteessa.