Lue keskustelun säännöt.
Olen sitä mieltä, että työn perässä on muutettava ja työttömille on asetettava tukien saamiseksi tarvittaessa muuttovelvoite!
27.01.2020 |
Suomi on tässäkin asiassa aivan liian hellämielinen moneen muuhun maahan verrattuna. Monessa muussa maassa nimittäin ei todellakaan käy laatuun, että työtön asuu vuodesta toiseen jossain korvessa, jossa töitä ei ole ja nostelee samalla työttömyysetuutta. Vaan niissä maissa työnhaku on oikeasti sen verran velvoittavaa, että jos työtön ei paranna omia työllisyysnäkymiään esim. muuttamalla lähemmäs työpaikkoja, niin sillä on jotain sanktioita työttömyysetuuteen.
Suomessakin on paljon työttömiä, jotka asuvat sellaisessa korvessa ja niin kaukana kaikesta, että siellä ei töitä ole eikä tule. Varmasti tiedostavat itsekin, ettei TE-toimistokaan voi sen vuoksi tehdä heille työtarjouksia, koska niitä töitä ei ole. Käyttävät hyväksi sitä 1,5 tunnin yhdensuuntaisen työmatkan aikarajaakin. Mutta näyttää kuitenkin kelpaavan heille verovaroista maksetut työttömyysetuudet ynnä muut etuudet.
Työttömille tulisi oikeasti olla huomattavasti nykyistä velvoittavampaa muuttaminen työn perässä enemmän työllisyysmahdollisuuksia tarjoaville alueille, jos itse asuu alueella, jossa töitä ei ole. Jos ei sitä tee, niin silloin tuet pois! Moni varmaan hokee, että vapaassa maassa ihmisellä on oikeus valita asuinpaikkansa. Joo, mutta kansalla ei tule olla velvollisuutta kustantaa sellaista asumista ja elämistä verovaroista! Lisäksi työttömyysetuuden ehdotkin jo sanovat, että sitä saadakseen on aktiivisesti yritettävä työllistyä!
Kommentit (320)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan olen samaa mieltä mutta entäs yksinhuoltajat? Ei ole kovin reilua lapsia kohtaan repiä pois tutuista kuvioista ja esim vaihtaa koulua joka vuosi kun huoltajan pitää muuttaa.
Arkipäivää esim. Puolustusvoimien viroissa. Ei mitään uutta ja täysin hoidettavissa.
Puolustusvoimat järkkäsi ainakin entisaikaan sen asunnon ja uuden työpaikan. Sitten vaan muutti, ei tarvinnut muuta tehdä.
Lisäksi sai/saa muuttoavustusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi asettaa mitään velvoitetta ihmisille ainakaan jos toisen muutto johtaisi perheen hajottamiseen. Jos toinen perheen osapuoli on töissä toisella paikkakunnalla ja toisen pitäisi muuttaa toiselle puolelle Suomea työn vuoksi. Maksaisiko yhteiskunta sille toiselle sitten kaikki asumiskustannukset siellä uudella paikkakunnalla jos pienipalkkainen työ?
Kaikki kustannukset? Miksi ihmeessä? Toisella paikkakunnalla työssäkäyvälle maksettaisiin tukia sen mukaan mitä laki määrittelee. Asunnosta työpaikkakunnalla saa mm. tehdä verovähennyksiä, kotimatkojen suhteen en ole ihan varma miten se menee.
Älkää ihan oikeasti heti alkako pillittämään ettei voi millään onnistua, kun näemmä edes noita perusjuttuja ette ole jaksanut tutkia että miten kuviot menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MicMac kirjoitti:
Asia ei ole ihan yksinkertainen.
Syy 1: perheiden kohtelu - Miten perheen tulee toimia, jos kumpikin vanhempi ei saa töitä samalta paikkakunnalta?
Syy 2: Kuntien tilanteen polarisoituminen - Pikkukunnat kärsisivät entistäkin enemmän väestökadosta ja ruuhkasuomeen tuppaisi entistä enemmän väkeä.
Syy 3: Omistusasuminen - Suomessa on paljon omistusasuntoja, pitääkö jättää torppa tyhjilleen?
2: Enpä sanoisi aivan noin. Monissa pikkukunnissa on monia sellaisia töitä, joihin löytyisi tekijöitä suurista kaupungeista. Osassa Suomen suurkaupungeista on nimittäin sellainenkin ongelma, että monet muuttavat sinne työttömänä hengailemaan.
.
Niin. Tämän pitäisi sitten koskea myös helsinkiläisiä. Eli velvoite muuttaa vaikka Joensuuhun tai Kolariin, jos sieltä löytyy töitä. Mutta annappa olla, jos vastaat ihan vaan asumiskustannuksista ja parkkimaksuista valittavalle junantuomalle helsinkiläiselle, että muutapa kuule Joensuuhun, niin heti alkaa väninä, ettei voi elää ilman Stadin kulttuuria ja ravintoloita ja kansainvälisyyttä ja sitäpaitsi kaikki turvaverkostot on tänne rakennettu ja ei voi siksikään muuttaa.
Kukaan terve ihminen ei asu 2020 jossain joensuussa.
Jos on edes kaksi toimivaa jalkaa on tuollaisesta paikasta lähtenyt viimeistään 12 vuotiaana.
Koko Itä-Suomi on suuri leiri hulluille ja vammaisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan olen samaa mieltä mutta entäs yksinhuoltajat? Ei ole kovin reilua lapsia kohtaan repiä pois tutuista kuvioista ja esim vaihtaa koulua joka vuosi kun huoltajan pitää muuttaa.
Arkipäivää esim. Puolustusvoimien viroissa. Ei mitään uutta ja täysin hoidettavissa.
Puolustusvoimat järkkäsi ainakin entisaikaan sen asunnon ja uuden työpaikan. Sitten vaan muutti, ei tarvinnut muuta tehdä.
Eipä taida tarjota asuntoa enää kun Senaattikiinteistöt otti haltuunsa kaikki valtion kiinteistöt. Varma en ole.
Mutta tuollaista malliahan on tässäkin ketjussa esitetty: koko maan alueelta työvoimaa hakeva työnantaja tarjoaisi myös mahdollisuuden asuntoon kohtuulliseksi katsottavalla korvauksella.
Vierailija kirjoitti:
Toinen puolisoista Rovaniemelle ja toinen Helsinkiin. Siinä sitten pitäisi elää onnellista perhe-elämää ja tehdä lapsia, että saadaan syntyvyys nousuun.
Ja yksin pitää pärjätä, ei saa vaivata muita tai yhteiskuntaa pyytämällä apua.
En ihmettele, ettei lapsia synny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan olen samaa mieltä mutta entäs yksinhuoltajat? Ei ole kovin reilua lapsia kohtaan repiä pois tutuista kuvioista ja esim vaihtaa koulua joka vuosi kun huoltajan pitää muuttaa.
Ei se ole reilua, ei. Itse kokemuksesta voin kertoa, että uusien kavereiden hankkiminen uudella paikkakunnalla on vaikeaa!
Minulla oli pari hyvää ystävää, kun olin n. 5-8-vuotias. En muista heitä enää, mutta valokuvia olen nähnyt ja äiti kertonut.
Ennen 3. luokan syyskauden alkua muutettiin isän työn perässä satojen km päähän. Koulussa kiusattiin, kun puhuin väärää murretta, joten lakkasin puhumasta koulussa. Sain kolmen vuoden aikana yhden ainoan ystävän, joka asui naapurissa ja oli vuotta nuorempi tyttö. Hänellä oli muitakin ystäviä, minulla ei. Olin usein yksinäinen ja syrjitty.
Isän työn perässä muutettiin taas, kun olin aloittanut 6.luokan. Se muutto oli helpotus. Sain mahdollisuuden uuteen rooliin. Päätin heti muuton yhteydessä, että en suostu olemaan enää hiljainen ja pelkäävä. Sain muutamia kavereita, ei ketään läheistä ystävää.
Yläasteella tuli uusi luokka ja pääsin ystävystymään ihan eri tavalla, kun kaikki oli toisilleen vieraita. Ajauduin vähän väärään seuraan, mutta korjasin onneksi ajoissa oman suuntani.
Lähdin lukioon eri paikkakunnalle isompaan kaupunkiin. Lapsuudenperheeni muutti taas isän työn perässä, kun olin lukiossa, mutta se ei ollut minulle iso juttu enää.
Vanhemmille sanoisin, että ei kannata niitä lapsia repiä juuriltaan. Minulla ei ole mitään kotikaupunkia, eikä yhtään vanhaa ystävää.
Itse jouduin myös muuttamaan kouluaikana, onneksi vain yhden kerran. Mutta olin teini-ikäinen, mikä teki siitä vaikeaa. Ystävät jäivät edelliselle paikkakunnalle, ja uudella paikkakunnalla en sitten saanutkaan ystäviä. Minuakin kiusattiin murteen vuoksi, ja lisäksi koulunumerot tippuivat, kun uudessa koulussa oli käytössä ihan eri kirjan ja kaikki asiat oli opeteltu vähän eri tahtiin, kuvaamataidossa opettajalla oli ihan erilainen näkemys koko hommaan ja aiemmin ysin oppilaana olin aivan pihalla, mitä piti tehdä. Muuton seurauksena itsetuntoni laski pitkäksi aikaa. Vietin pääsääntöisesti vapaa-ajat kotona huoneessani kuuntelemassa musiikkia ja haaveilemassa paluumuutosta. Soittelin ystävien kanssa ja ikävöin heitä. Olin yhden muuton seurauksena muuttunut iloisesta ja tavallisesta teinistä ahdistuneeksi, itseinhoiseksi ja araksi.
Nyt kun omat lapset ovat koulussa, olen luvannut itselleni, etten laita heitä muuttamaan. Hankalaa se olisikin, kun molemmilla on sellainen a-kieli, mitä ei kaikissa kouluissa todellakaan voi opiskella, eli muutto voisi pahimmillaan sotkea heidän koulupolkunsa.
Muutin lapsena seitsemälle eri paikkakunnalle. Käytännössä muutimme aina kun ennätin hieman saamaan ystäviä uudella paikkakunnalla. Joka paikkakunnalta ystäviä kuitenkin sain. Omilleni muutin heti lukiosta 19 -vuotiaana ja aikaisempia ystäviä minulla ei aikuisiässä ole enää lainkaan. Olen kuitenkin saanut myös yliopistosta, työpaikoilta aina ystäviä ja kykenen hoitamaan sosiaaliset tarpeeni hyvin. Nyt olen lähemmäs 50v, perheellinen ja sosiaalinen ihminen. Ihminen on mukautuvainen. Toki jollekin on suotu resilienssiä niin heikosti, että elämä menee pilalle kun äiti pukee aamulla jalkaan väärän väriset sukat, mutta sille ei mahda mitään. Sen sijaan kun kysytään kannattaako verovaroista maksaa kotona makoilevien elämää kymmeniä vuosia vain, jotta heidän lapselleen ei tulisi paha mieli, niin vastaukseni on ei todellakaan.
Jatkoitko perheesi muuttorumbaa aikuisena, koska kyseessä oli hyväksi havaittu hengissäselviämis-strategia, vai asetuitko paikoillesi ja loit ne ihmissuhteet?
Jos jälkimmäinen, enpä paljoa huutelisi perään... muistahan laitaa kiltisti ne töppöset perheen jalkaan, kun YT:t koittavat, äläkä roiku luukuilla.
En ole ollut päivääkään työttömänä ja minulla on eläkevirka. Kas kun opin isäni työhaasteista ja opiskelin itselleni kunnollisen tutkinnon.
Oletko loisena jossain valtion suojatyöpaikassa? Verovaroilla elätettävänä.
Olen kunnalla alalla, jolla on valtava työvoimapula.
Yritän tässä uudelleenkouluttautua, mutta vaikeaa on kun ensikertalaisten vie leijonanosan paikoista. Jopa 80-90% ja kourallinen paikkoja jää muille. Ei ole myöskään kenenkään etu, että kouluttaudun introverttinä myöskään lastenhoitajaksi, vaikka vanhus- ja lastenjoitotyö työllistäisi. Vihaan ihmisläheistä työtä, valitettavasti ja olisi hirvittävän epäreilua kohderyhmälle, että minut pakotettaisiin hoitotyöhön. Joko hermot ei kestäisi ja olisin luultavasti töykeä ennen pitkään tai hermoromahduksen vuoksi saikulla. En halua viattomien kärsivän.
Niin kauan kuin valtio ajaa alanvaihtajat näin ahtaalle, maksakoot sitten viulut. Omalla alallani ei ole töitä. Muuttaa emme aio kun talo ei mene kaupaksi kuin pilkkahintaan ja miehellä on täällä vakivirka. Haluaisin vaihtaa alalle, jossa olisi hyvä mahdollisuus tehdä myös etätöitä opintojen jälkeen. Valitettavasti näitä välivuosia kasaantuu tämän kiintiön myötä. Pisteeni olisivat riittäneet syksyn haussakin heittämällä sisään, mutta pääsykokeessa huonommin menestyneet ensikertalaiset vei paikat. Minkäs teet. Yrittänyt ainakin olen. Tiedän lukuisia vastaavia tapauksia. Älytön uudistus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritän tässä uudelleenkouluttautua, mutta vaikeaa on kun ensikertalaisten vie leijonanosan paikoista. Jopa 80-90% ja kourallinen paikkoja jää muille. Ei ole myöskään kenenkään etu, että kouluttaudun introverttinä myöskään lastenhoitajaksi, vaikka vanhus- ja lastenjoitotyö työllistäisi. Vihaan ihmisläheistä työtä, valitettavasti ja olisi hirvittävän epäreilua kohderyhmälle, että minut pakotettaisiin hoitotyöhön. Joko hermot ei kestäisi ja olisin luultavasti töykeä ennen pitkään tai hermoromahduksen vuoksi saikulla. En halua viattomien kärsivän.
Niin kauan kuin valtio ajaa alanvaihtajat näin ahtaalle, maksakoot sitten viulut. Omalla alallani ei ole töitä. Muuttaa emme aio kun talo ei mene kaupaksi kuin pilkkahintaan ja miehellä on täällä vakivirka. Haluaisin vaihtaa alalle, jossa olisi hyvä mahdollisuus tehdä myös etätöitä opintojen jälkeen. Valitettavasti näitä välivuosia kasaantuu tämän kiintiön myötä. Pisteeni olisivat riittäneet syksyn haussakin heittämällä sisään, mutta pääsykokeessa huonommin menestyneet ensikertalaiset vei paikat. Minkäs teet. Yrittänyt ainakin olen. Tiedän lukuisia vastaavia tapauksia. Älytön uudistus!
Kaikki uudistukset ovat peräisin kokoomuksen kynästä. Kaiken maailman Vartiaiset janoavat työttömien kyykytystä, joten rahaa poltetaan siitä huolehtivaan byrokratiaan yhtä paljon kuin itse tukiin. Uudelleenkouluttautuminen on tarkoituksella tehty mahdollisimman vaikeaksi, jotta orjatyövoimareservi säilyy oikean kokoisena suhdanteista huolimatta. Nuorille tarjotaan ensin etuajo-oikeus korkeakoulutukseen, mutta sen mahdollisuuden käytettyään, mikäli he eivät välittömästi työllisty, he putoavat orjatyövoimamarkkinoille, jossa Kela pitää heitä löysässä hirressä niin kauan, kunnes sitä työtä löytyy. Kokopäivätyötä, josta maksetaan kunnon palkkaa eikä hiluja, ei tosin kaikille löydy. Siinä sitten pää hírttosilmussa killutaan ja tanssitaan EK.n pillin tahtiin varpaat juuri ja juuri maassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan mielestä 1,5h sopiva työmatkan aika. Kuinka moni helsinkiläinen matkustaa joka päivä töihin 150km päähän?
1,5 tuntia kestävä yhdensuuntainen työmatka on jatkuvana kyllä hyvin raskas, mutta miten ihmeessä luulet, että pääkaupunkiseudulla tai Helsingissä kulkee tuossa ajassa 150 km? Julkisilla kun kulkee (hyvin yleistä pääkaupunkiseudulla) saa työmatkaan kulutettua tuon verran aikaa helposti, vaikka matkaa olisi esim. 40 km. Valitettavasti. Kaikilla ei ole mahdollisuutta käyttää omaa autoa.
Valitettavasti kaikilla ei ole mahdollisuutta julkisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milläs rahalla sen asunnon kaupungista saa? Vuokrallekaan ei pääse, jos ei ole vakuuksia (usein tuhansia euroja). Tässä on kuule 1,5 vuoden aikana säästöt käytetty moneen kertaan. Onneksi miehellä on yhä työpaikka, niin saadaan asuminen ja ruoka maksettua. Kesälomarahoilla saatiin korjautettua miehen auto kuntoon. Meillä on siis yksi auto, joka on välttämätön miehen työssäkäynnin kannalta. Täällä menee busseja satunnaisesti. Opiskelen verkossa, täydennyskoulutusta. Ja venytän euroja tekemällä mahdollisimman paljon itse ruokaa (Tällä viikolla suunnittelin listalle: sämpylät, kaalilaatikkoa, porkkanasosekeittoa, maissipihvit kermaviilikastikkeella, punajuurilaatikkoa, perunamuusi ja sienikastike omista sienistä, linssipataa ja riisiä). Rahat on aina vähissä.
Toivottavasti miehesi saa työpaikalla kunnollista ruokaa.
Olen samassa alanvaihtajien hirressä. Töitä ei ole ja koulutuksella ei tee mitään. Aivan alusta käytännössä olisi tämän ikäisenä aloitettava. Jokainen välivuosi tässä iässä on katastrofi. Muuttaa emme voi kun miehen yritys ja valmis asiakaskunta on täällä, asuntolaina onneksi kohta maksettu. Mitä järkeä olisi muuttaa jonkin hanttihomman perässä, kolme lasta siirtää uuteen kouluun ja kuitenkin mies olisi työtön? Asumisen hintakin nousisi tolkuttomasti. Antaisipa yhteiskunta minun kouluttautua motivoituneena, eikä rankaisisi siitä, että 20 vuotta sitten valitsin väärin. Silloin ei ollut tiedossa, että yhden mahdollisuuden vain saa. Päinvastoin kannustettiin kokeilemaan ja nyt siitä rangaistaan elinkautisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa alanvaihtajien hirressä. Töitä ei ole ja koulutuksella ei tee mitään. Aivan alusta käytännössä olisi tämän ikäisenä aloitettava. Jokainen välivuosi tässä iässä on katastrofi. Muuttaa emme voi kun miehen yritys ja valmis asiakaskunta on täällä, asuntolaina onneksi kohta maksettu. Mitä järkeä olisi muuttaa jonkin hanttihomman perässä, kolme lasta siirtää uuteen kouluun ja kuitenkin mies olisi työtön? Asumisen hintakin nousisi tolkuttomasti. Antaisipa yhteiskunta minun kouluttautua motivoituneena, eikä rankaisisi siitä, että 20 vuotta sitten valitsin väärin. Silloin ei ollut tiedossa, että yhden mahdollisuuden vain saa. Päinvastoin kannustettiin kokeilemaan ja nyt siitä rangaistaan elinkautisella.
Nykyisin työkkäri sallii työttömyyskorvaksella opiskelun 2v. Ota rohkeasti puheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän tässä uudelleenkouluttautua, mutta vaikeaa on kun ensikertalaisten vie leijonanosan paikoista. Jopa 80-90% ja kourallinen paikkoja jää muille. Ei ole myöskään kenenkään etu, että kouluttaudun introverttinä myöskään lastenhoitajaksi, vaikka vanhus- ja lastenjoitotyö työllistäisi. Vihaan ihmisläheistä työtä, valitettavasti ja olisi hirvittävän epäreilua kohderyhmälle, että minut pakotettaisiin hoitotyöhön. Joko hermot ei kestäisi ja olisin luultavasti töykeä ennen pitkään tai hermoromahduksen vuoksi saikulla. En halua viattomien kärsivän.
Niin kauan kuin valtio ajaa alanvaihtajat näin ahtaalle, maksakoot sitten viulut. Omalla alallani ei ole töitä. Muuttaa emme aio kun talo ei mene kaupaksi kuin pilkkahintaan ja miehellä on täällä vakivirka. Haluaisin vaihtaa alalle, jossa olisi hyvä mahdollisuus tehdä myös etätöitä opintojen jälkeen. Valitettavasti näitä välivuosia kasaantuu tämän kiintiön myötä. Pisteeni olisivat riittäneet syksyn haussakin heittämällä sisään, mutta pääsykokeessa huonommin menestyneet ensikertalaiset vei paikat. Minkäs teet. Yrittänyt ainakin olen. Tiedän lukuisia vastaavia tapauksia. Älytön uudistus!
Kaikki uudistukset ovat peräisin kokoomuksen kynästä. Kaiken maailman Vartiaiset janoavat työttömien kyykytystä, joten rahaa poltetaan siitä huolehtivaan byrokratiaan yhtä paljon kuin itse tukiin. Uudelleenkouluttautuminen on tarkoituksella tehty mahdollisimman vaikeaksi, jotta orjatyövoimareservi säilyy oikean kokoisena suhdanteista huolimatta. Nuorille tarjotaan ensin etuajo-oikeus korkeakoulutukseen, mutta sen mahdollisuuden käytettyään, mikäli he eivät välittömästi työllisty, he putoavat orjatyövoimamarkkinoille, jossa Kela pitää heitä löysässä hirressä niin kauan, kunnes sitä työtä löytyy. Kokopäivätyötä, josta maksetaan kunnon palkkaa eikä hiluja, ei tosin kaikille löydy. Siinä sitten pää hírttosilmussa killutaan ja tanssitaan EK.n pillin tahtiin varpaat juuri ja juuri maassa.
Pretty accurate kuvaus nyky-Suomesta. Sievyyttä siinä ei tosin ole nimeksikään. Tämä on se maa, josta niitä Kaurismäkien tarinoita tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa alanvaihtajien hirressä. Töitä ei ole ja koulutuksella ei tee mitään. Aivan alusta käytännössä olisi tämän ikäisenä aloitettava. Jokainen välivuosi tässä iässä on katastrofi. Muuttaa emme voi kun miehen yritys ja valmis asiakaskunta on täällä, asuntolaina onneksi kohta maksettu. Mitä järkeä olisi muuttaa jonkin hanttihomman perässä, kolme lasta siirtää uuteen kouluun ja kuitenkin mies olisi työtön? Asumisen hintakin nousisi tolkuttomasti. Antaisipa yhteiskunta minun kouluttautua motivoituneena, eikä rankaisisi siitä, että 20 vuotta sitten valitsin väärin. Silloin ei ollut tiedossa, että yhden mahdollisuuden vain saa. Päinvastoin kannustettiin kokeilemaan ja nyt siitä rangaistaan elinkautisella.
Nykyisin työkkäri sallii työttömyyskorvaksella opiskelun 2v. Ota rohkeasti puheeksi.
Mitä tuolla 2v. saa aikaiseksi? Kylmäkön tutkinnon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa alanvaihtajien hirressä. Töitä ei ole ja koulutuksella ei tee mitään. Aivan alusta käytännössä olisi tämän ikäisenä aloitettava. Jokainen välivuosi tässä iässä on katastrofi. Muuttaa emme voi kun miehen yritys ja valmis asiakaskunta on täällä, asuntolaina onneksi kohta maksettu. Mitä järkeä olisi muuttaa jonkin hanttihomman perässä, kolme lasta siirtää uuteen kouluun ja kuitenkin mies olisi työtön? Asumisen hintakin nousisi tolkuttomasti. Antaisipa yhteiskunta minun kouluttautua motivoituneena, eikä rankaisisi siitä, että 20 vuotta sitten valitsin väärin. Silloin ei ollut tiedossa, että yhden mahdollisuuden vain saa. Päinvastoin kannustettiin kokeilemaan ja nyt siitä rangaistaan elinkautisella.
Nykyisin työkkäri sallii työttömyyskorvaksella opiskelun 2v. Ota rohkeasti puheeksi.
Mitä tuolla 2v. saa aikaiseksi? Kylmäkön tutkinnon?
Esimerkiksi kaksi vuotta vaikkapa sosionomin tutkintoa ja työtarjouksia jo satelee opiskeluaikanakin. Loput tutkinnosta voi tehdä sitten työn ohessa.
Lisäksi vielä työkyvyttömät työnhakijat, jotak eivät pääse eläkkeelle tai sairaspäivärahalle. Miten heille kävisi?
Vierailija kirjoitti:
Muuttaisin heti jos saisin asunnon myytyä. Mutta miksi kukaan täältä ostaisi asuntoa, kun ei täällä ole töitä?
Jätä mökkönen tyhjilleen, niin mekin teimme.
Työn perässä muutettu 8 vuotta sitten Helsinkiin.
muuttotappiopaikkakunnalta jos olisimme jääneet niin meistä olisi tullut pitkäaikaistyöttömiä ja varmaan olisi asuntokin mennyt vasaran alle.
Niin ja ikää muuttaessa oli yli 40v.
ap ei mainitse mitään että suomessa asuu myöskin arabeja ja afrikkalaisia onko ap mädättäjä koka kannattaa monikultturia?
Vierailija kirjoitti:
Monet muut maat ovat huomattavasti Suomea pienempiä suuremmalla väkiluvulla, jolloin työ löytyy huomattavasti lähempää ja "muuttovelvoite" on paljon helpompi toteuttaa, jos sellaisia on. Kyllä ihmisten psyykkinenkin hyvinvointi on otettava huomioon, eikä valtion pidä pakottaa muuttamaan satojen kilometrien päähän, jolloin esim. perhe rikkoutuisi. Ihmeellistä vihaa taas työttömiä kohtaan!
Monessa muussa maassa on myös edelleen kotirouvakulttuuri voimissaan. Naisille on niissä maissa ihan hyväksyttävä vaihtoehto jäädä kotiin, tai tehdä osa-aikatyötä.
Hyvin harvassa maassa naiset tekevät yhtä pitkää työpäivää kuin miehet. Saattavat tehdä sinkkuvuosinaan, mutta avioitumisen jälkeen vähentävät töiden tekemistä esimerkiksi verotuksellisista syistä, tai jäävät kokonaan kotiin.
Tästä syystä työttömien kohtelua on vaikea verrata eri maiden välillä.
Eroa muiden maiden tilanteeseen tuo myös se, että Suomessa talous on heikompi kuin muualla Euroopassa ja työpaikkoja on selvästi vähemmän.
Kunnat rahastavat rakentamisella viimeiseen saakka. Eikä kyse ole edes tonteista, vaan siihen liittyvästä muusta oheisbisneksestä. Ei tarvitse kuin avata jokin omakotitalo-foorumi tai -palsta ja siellä on aina samat kysymykset edessä siitä, mitä rakentaminen maksaa. Kukaan ei oikeasti tiedä. Pitää olla maankäyttösuunnitelma, pitää olla kaavamuutokset, pitää olla rakennustarkastajan käynnit, kunnallinen sähköyhtiö pitää oma tariffeja sähköliittymälle jne.