Lue keskustelun säännöt.
Olen sitä mieltä, että työn perässä on muutettava ja työttömille on asetettava tukien saamiseksi tarvittaessa muuttovelvoite!
27.01.2020 |
Suomi on tässäkin asiassa aivan liian hellämielinen moneen muuhun maahan verrattuna. Monessa muussa maassa nimittäin ei todellakaan käy laatuun, että työtön asuu vuodesta toiseen jossain korvessa, jossa töitä ei ole ja nostelee samalla työttömyysetuutta. Vaan niissä maissa työnhaku on oikeasti sen verran velvoittavaa, että jos työtön ei paranna omia työllisyysnäkymiään esim. muuttamalla lähemmäs työpaikkoja, niin sillä on jotain sanktioita työttömyysetuuteen.
Suomessakin on paljon työttömiä, jotka asuvat sellaisessa korvessa ja niin kaukana kaikesta, että siellä ei töitä ole eikä tule. Varmasti tiedostavat itsekin, ettei TE-toimistokaan voi sen vuoksi tehdä heille työtarjouksia, koska niitä töitä ei ole. Käyttävät hyväksi sitä 1,5 tunnin yhdensuuntaisen työmatkan aikarajaakin. Mutta näyttää kuitenkin kelpaavan heille verovaroista maksetut työttömyysetuudet ynnä muut etuudet.
Työttömille tulisi oikeasti olla huomattavasti nykyistä velvoittavampaa muuttaminen työn perässä enemmän työllisyysmahdollisuuksia tarjoaville alueille, jos itse asuu alueella, jossa töitä ei ole. Jos ei sitä tee, niin silloin tuet pois! Moni varmaan hokee, että vapaassa maassa ihmisellä on oikeus valita asuinpaikkansa. Joo, mutta kansalla ei tule olla velvollisuutta kustantaa sellaista asumista ja elämistä verovaroista! Lisäksi työttömyysetuuden ehdotkin jo sanovat, että sitä saadakseen on aktiivisesti yritettävä työllistyä!
Kommentit (320)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan olen samaa mieltä mutta entäs yksinhuoltajat? Ei ole kovin reilua lapsia kohtaan repiä pois tutuista kuvioista ja esim vaihtaa koulua joka vuosi kun huoltajan pitää muuttaa.
Ei se ole reilua, ei. Itse kokemuksesta voin kertoa, että uusien kavereiden hankkiminen uudella paikkakunnalla on vaikeaa!
Minulla oli pari hyvää ystävää, kun olin n. 5-8-vuotias. En muista heitä enää, mutta valokuvia olen nähnyt ja äiti kertonut.
Ennen 3. luokan syyskauden alkua muutettiin isän työn perässä satojen km päähän. Koulussa kiusattiin, kun puhuin väärää murretta, joten lakkasin puhumasta koulussa. Sain kolmen vuoden aikana yhden ainoan ystävän, joka asui naapurissa ja oli vuotta nuorempi tyttö. Hänellä oli muitakin ystäviä, minulla ei. Olin usein yksinäinen ja syrjitty.
Isän työn perässä muutettiin taas, kun olin aloittanut 6.luokan. Se muutto oli helpotus. Sain mahdollisuuden uuteen rooliin. Päätin heti muuton yhteydessä, että en suostu olemaan enää hiljainen ja pelkäävä. Sain muutamia kavereita, ei ketään läheistä ystävää.
Yläasteella tuli uusi luokka ja pääsin ystävystymään ihan eri tavalla, kun kaikki oli toisilleen vieraita. Ajauduin vähän väärään seuraan, mutta korjasin onneksi ajoissa oman suuntani.
Lähdin lukioon eri paikkakunnalle isompaan kaupunkiin. Lapsuudenperheeni muutti taas isän työn perässä, kun olin lukiossa, mutta se ei ollut minulle iso juttu enää.
Vanhemmille sanoisin, että ei kannata niitä lapsia repiä juuriltaan. Minulla ei ole mitään kotikaupunkia, eikä yhtään vanhaa ystävää.
Itse jouduin myös muuttamaan kouluaikana, onneksi vain yhden kerran. Mutta olin teini-ikäinen, mikä teki siitä vaikeaa. Ystävät jäivät edelliselle paikkakunnalle, ja uudella paikkakunnalla en sitten saanutkaan ystäviä. Minuakin kiusattiin murteen vuoksi, ja lisäksi koulunumerot tippuivat, kun uudessa koulussa oli käytössä ihan eri kirjan ja kaikki asiat oli opeteltu vähän eri tahtiin, kuvaamataidossa opettajalla oli ihan erilainen näkemys koko hommaan ja aiemmin ysin oppilaana olin aivan pihalla, mitä piti tehdä. Muuton seurauksena itsetuntoni laski pitkäksi aikaa. Vietin pääsääntöisesti vapaa-ajat kotona huoneessani kuuntelemassa musiikkia ja haaveilemassa paluumuutosta. Soittelin ystävien kanssa ja ikävöin heitä. Olin yhden muuton seurauksena muuttunut iloisesta ja tavallisesta teinistä ahdistuneeksi, itseinhoiseksi ja araksi.
Nyt kun omat lapset ovat koulussa, olen luvannut itselleni, etten laita heitä muuttamaan. Hankalaa se olisikin, kun molemmilla on sellainen a-kieli, mitä ei kaikissa kouluissa todellakaan voi opiskella, eli muutto voisi pahimmillaan sotkea heidän koulupolkunsa.
Muutin lapsena seitsemälle eri paikkakunnalle. Käytännössä muutimme aina kun ennätin hieman saamaan ystäviä uudella paikkakunnalla. Joka paikkakunnalta ystäviä kuitenkin sain. Omilleni muutin heti lukiosta 19 -vuotiaana ja aikaisempia ystäviä minulla ei aikuisiässä ole enää lainkaan. Olen kuitenkin saanut myös yliopistosta, työpaikoilta aina ystäviä ja kykenen hoitamaan sosiaaliset tarpeeni hyvin. Nyt olen lähemmäs 50v, perheellinen ja sosiaalinen ihminen. Ihminen on mukautuvainen. Toki jollekin on suotu resilienssiä niin heikosti, että elämä menee pilalle kun äiti pukee aamulla jalkaan väärän väriset sukat, mutta sille ei mahda mitään. Sen sijaan kun kysytään kannattaako verovaroista maksaa kotona makoilevien elämää kymmeniä vuosia vain, jotta heidän lapselleen ei tulisi paha mieli, niin vastaukseni on ei todellakaan.
Lapsista ja nuorista on pidettävä erityisen hyvää huolta, jos halutaan että heistä kasvaa tuottavia yksilöitä.
Selviämään heitetyt lapset kärsivät turvattomuuden tunteesta, luottamuksen puutteesta ja heikosta itsetunnosta vielä aikuisenakin. Se ei auta heitä opinnoissa eikä työelämässä, eikä se tuo uusia innovaatioita.
Suomen talous ei voi koskaan nousta läntisen Euroopan tasolle jos lapsia dissataan eikä heidän hyvinvoinnistaan pidetä huolta. Jostain syystä lasten hyvä kohtelu aihruttaa Suomessa hirveän paljon mielipahaa osassa aikuisväestöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmiset kustantaisivat kahden asunnon kulut?
Jos puolisolla olisi paikkakunnalla A vakituinen työ, jota ei kannata lopettaa ja muuttaa toisen työn takia paikkakunnalle B. Joutuisi maksamaan paikkakunnan A ja paikkakunnat B asumiskulut. Lisäksi sen kulkemisen perheen luo viikonloppuisin. Kulut nousisivat ja jos, kuten usein on, paikka B:n palkka ei olisi iso ja työ olis lyhytaikainen tai epävarma.
Työnantajat eivät missään tapauksessa nykyään lupaa mitään kolmen vuoden takuutyötä tms. Myös työsuhdeqsunnot ovat harvinaisia, juurikin kun työt eivät ole vakituisia.
Ennen oli olemassa jopa kymmenien vuosien työpaikkoja, silloin työsuhdeasunnot olivat järkevä ratkaisu.
Kuten joku työnantaja sanoi, hän ei ota mitään pakolla työllistettyja ihmisiä joille pitäisivielä asunto järjestää. Kun on niin paljon niitä, jotka asuvat lähellä työpaikkaa kuitenkin saatavissa.
Joskus työn perässä muutto kannattaa ja se on järkevää, mutta järjetöntä ja turhaa muuttamista en puolusta. Silloin kun muutto on vapaaehtoista ja kannattavaa niin ihmisen työpanoskin on työnanatajalle kannattava.
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa alanvaihtajien hirressä. Töitä ei ole ja koulutuksella ei tee mitään. Aivan alusta käytännössä olisi tämän ikäisenä aloitettava. Jokainen välivuosi tässä iässä on katastrofi. Muuttaa emme voi kun miehen yritys ja valmis asiakaskunta on täällä, asuntolaina onneksi kohta maksettu. Mitä järkeä olisi muuttaa jonkin hanttihomman perässä, kolme lasta siirtää uuteen kouluun ja kuitenkin mies olisi työtön? Asumisen hintakin nousisi tolkuttomasti. Antaisipa yhteiskunta minun kouluttautua motivoituneena, eikä rankaisisi siitä, että 20 vuotta sitten valitsin väärin. Silloin ei ollut tiedossa, että yhden mahdollisuuden vain saa. Päinvastoin kannustettiin kokeilemaan ja nyt siitä rangaistaan elinkautisella.
Niin, mulla on jopa kaksi eri tutkintoa mutta en ole työkykyinen kumpaankaan (tapaturma vei työkyvyn). En usko pääseväni enää opiskelemaan, ilmeisesti nykyään on menty siihen että pääsykokeissa ei ole enää tiettyä pääsykoekirjaa vaan ne suosivat selkeästi niitä jotka ovat juuri kirjoittaneet. Muutenkin alamahdollisuudet ovat todella rajoittuneet vammojeni vuoksi. Todella masentavaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmiset kustantaisivat kahden asunnon kulut?
Jos puolisolla olisi paikkakunnalla A vakituinen työ, jota ei kannata lopettaa ja muuttaa toisen työn takia paikkakunnalle B. Joutuisi maksamaan paikkakunnan A ja paikkakunnat B asumiskulut. Lisäksi sen kulkemisen perheen luo viikonloppuisin. Kulut nousisivat ja jos, kuten usein on, paikka B:n palkka ei olisi iso ja työ olis lyhytaikainen tai epävarma.
Työnantajat eivät missään tapauksessa nykyään lupaa mitään kolmen vuoden takuutyötä tms. Myös työsuhdeqsunnot ovat harvinaisia, juurikin kun työt eivät ole vakituisia.
Ennen oli olemassa jopa kymmenien vuosien työpaikkoja, silloin työsuhdeasunnot olivat järkevä ratkaisu.
Kuten joku työnantaja sanoi, hän ei ota mitään pakolla työllistettyja ihmisiä joille pitäisivielä asunto järjestää. Kun on niin paljon niitä, jotka asuvat lähellä työpaikkaa kuitenkin saatavissa.Joskus työn perässä muutto kannattaa ja se on järkevää, mutta järjetöntä ja turhaa muuttamista en puolusta. Silloin kun muutto on vapaaehtoista ja kannattavaa niin ihmisen työpanoskin on työnanatajalle kannattava.
Huoh. Noin sadannen kerran: jo nykyisellään saa työpaikkakunnan asunnon kuluja vähentää verotuksessa. Siitä en ole varma, saako niin tehdä myös kotipaikkakunnan asunnon ja työpaikkakunnan asunnon välisten matkojen osalta. Jos tähän vielä lisättäisiin velvoite työnantajalle tarjota/osallistua majoitukseen kohtuuhinnalla, niin kyllä saa aikamoinen velho olla että saa senkin mallin ulistua suohon parhaalla eieieiei-vikinällä.
Vierailija kirjoitti:
Siivoojien paikkoja on auki paljon, mutta ei näytä kiinnostavan edes m muuttajia.
T. Siivooja
Itse muutin työn perässä kaupunkiin jossa en tunne ketään. Olen siivoojana nollatuntisopimuksella, palkka ei riitä edes vuokraan tässä itsemurhayksiössä.
Yritän tutustua ihmisiin paikan ainoassa baarissa mutta eipä nuo ole kiinnostuneita.
Istun yksin ja itken rahapulaa ja sitä että menin tyhmänä muuttamaan.
Ei ole varaa edes käydä katsomassa ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olepa sinä ap mitä mieltä tahansa, mutta Suomessa on vapaus valita asuinpaikkansa. Ei ole niinkuin Neukkulassa, jossa ylhäältä määrättiin työpaikka vaikka majakkasaarelta ja siellähän sitten olit, halusit tai et.
Siitähän aloituksessa ei ollut mitään puhetta. Kun maksat itse elämisesi niin asut vapaasti ihan missä haluat, yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa alanvaihtajien hirressä. Töitä ei ole ja koulutuksella ei tee mitään. Aivan alusta käytännössä olisi tämän ikäisenä aloitettava. Jokainen välivuosi tässä iässä on katastrofi. Muuttaa emme voi kun miehen yritys ja valmis asiakaskunta on täällä, asuntolaina onneksi kohta maksettu. Mitä järkeä olisi muuttaa jonkin hanttihomman perässä, kolme lasta siirtää uuteen kouluun ja kuitenkin mies olisi työtön? Asumisen hintakin nousisi tolkuttomasti. Antaisipa yhteiskunta minun kouluttautua motivoituneena, eikä rankaisisi siitä, että 20 vuotta sitten valitsin väärin. Silloin ei ollut tiedossa, että yhden mahdollisuuden vain saa. Päinvastoin kannustettiin kokeilemaan ja nyt siitä rangaistaan elinkautisella.
Nykyisin työkkäri sallii työttömyyskorvaksella opiskelun 2v. Ota rohkeasti puheeksi.
Mitä tuolla 2v. saa aikaiseksi? Kylmäkön tutkinnon?
Saat opiskella vaikka 4v, mutta vikat 2 kustannat itse lainalla yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain on yhteiskunnassa väärin kun Perniöön kasvihuoneille haetaan työntekijöitä Vietnamista, suomalaisia kun ei saa töihin pakottaa. Perniön työttömyysprosentti on 2,5 eli hienosti työllistetty kyllä.
Suomalaiset jatkaa työttöminä ja tuodaan kielitaidottomia tekemään työt. Kummasta on lyhyempi matka Perniöön, Lieksasta vai Hanoista.
Palkat ja ostovoima on väärin tässä maassa.
Eihän niillä 8e tuntipalkoilla autoihin säästetä ja pankkikaan ei myönnä mitään lainoja.
Ajokorttikin taitaa nykyään maksaa 3000e?
Toki viatnamilaiset voi majoittaa johonkin mökkiin asumaan siihen lähelle k.huoneita :D Kunnon piiat ja rengit.
Ei oikeastaan ole mikään väärin. Työstä ei vain makseta kelvollisesti.
jos pääse ekalla läpi kaikista ajokokeista ja on mopokortti alla niin ajokortti maksaa alle 1500.
älä levitä väärää tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa alanvaihtajien hirressä. Töitä ei ole ja koulutuksella ei tee mitään. Aivan alusta käytännössä olisi tämän ikäisenä aloitettava. Jokainen välivuosi tässä iässä on katastrofi. Muuttaa emme voi kun miehen yritys ja valmis asiakaskunta on täällä, asuntolaina onneksi kohta maksettu. Mitä järkeä olisi muuttaa jonkin hanttihomman perässä, kolme lasta siirtää uuteen kouluun ja kuitenkin mies olisi työtön? Asumisen hintakin nousisi tolkuttomasti. Antaisipa yhteiskunta minun kouluttautua motivoituneena, eikä rankaisisi siitä, että 20 vuotta sitten valitsin väärin. Silloin ei ollut tiedossa, että yhden mahdollisuuden vain saa. Päinvastoin kannustettiin kokeilemaan ja nyt siitä rangaistaan elinkautisella.
Nykyisin työkkäri sallii työttömyyskorvaksella opiskelun 2v. Ota rohkeasti puheeksi.
Mitä tuolla 2v. saa aikaiseksi? Kylmäkön tutkinnon?
Esimerkiksi kaksi vuotta vaikkapa sosionomin tutkintoa ja työtarjouksia jo satelee opiskeluaikanakin. Loput tutkinnosta voi tehdä sitten työn ohessa.
Melko optimistinen käsitys sosionomien työtilanteesta :-D
t. sosionomi itsekin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttamisen hyöty on aivan tapauskohtainen. Nuorehko sinkku on vapaa kuin taivaan lintu. Avioparista toinen jää työttömäksi ja hommia löytyy jostain ns. hiien kuusesta. Muuttavat ja nyt toinen on työttömänä. Yhteiskunnan hyöty?
olisihan se kiva muuttaa työn perässä, jos olisi rahaa ja ei mitään juuria nykyisellä paikkakunnalla. tällä hetkellä ihan kela itse estää minua muuttamasta, koska saadakseen kuntoutuspsykoterapiaan tukea, täytyy ihmisen asua koko kuntoutuksen ajan samalla paikkakunnalla.
ja vaikka en terapiassa kävisi, ei minulla olisi varaa muuttaa. tili näyttää nollaa joka kuukausi, koska en saa rahaa mistään. miten siinä sit muutat? ostat kaikki huonekalut ja maksat takuuvuokrat? liput uudelle paikkakunnalle? auton tarvittaessa? entä tukiverkosto, sen menetys on täysin okei vain sen takia, että ei ole työllistynyt koska työpaikkoja ei vain ole kaikille tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maon (Zedong) Kiinassa ,1970-luvulla valtio lähetti ihmisiä projekteihin aina niihin maakuntiin, mihin lapiotyövoimaa ja (riksha-tyyppisten) kuormakärrien vetäjiä sinne (paikallisesta 'logiistiikasta' vastaamaan) vain tarvittiin ...
Kun oli siirtomääräys toiselle paikkakunnalle (...oli sitten vaikka valtakunnan toiseen laitaan) kolhoosin kautta tullut, niin siinä ei silloin ollut yksityisellä kansalaisella paljon vastaan pullikoimista, vaan lähdettävä oli .
Positiivisena puolena sen ajan Kiinassa voisi pitää vaikka sitä, että joskus väärinkäytöksiin syyllistyneet byrokraatit saattoivat siellä joutua 'kansanjoukkojen kritiikin kohteeksi' ja sellaiset saatettiin lähettää esim. töihin pellolle 'saamaan kosketustusta kansanjoukkojen syviin riveihin' ....
Oi niitä aikoja !
Njoo olen valmis muuttamaan heti kun omakotitaloni pystyy lentämään. Sitä en aio tappiollisesti myydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti AP joutuu työttömäksi, eikä saa enää töitä nykyiseltä asuinalueeltaan. Sitten tulee tällainen muuttovelvoite, ja AP:n on jätettävä perheensä, ystävänsä ja koko elämänsä taakseen mennäkseen töihin toiselle puolen Suomea.
Se on niin helppoa laukoa tällaisia mukamas yleispäteviä kuningasajatuksia, kun itsellä on työpaikka ja kaikki hyvin. Ei löydy kykyä ajatella omaa napaansa pidemmälle tai ottaa huomioon sitä, että joskus työttömyys saattaa osua omalle kohdalle. Tällaiset ihmiset ovat vihan kyllästämiä, eivätkä he ole ikinä tyytyväisiä. Jos kaikki työttömät muuttaisivatkin kasvukeskuksiin, seuraavaksi AP:n kaltaiset ihmiset vaatisivat työttömiltä jotakin muuta - luultavasti lopulta töissä käymistä täysin ilmaiseksi, koska se olisi "kuntouttavaa". Muut ihmiset tuntevat edellä mainitun ilmaistyön orjuutena.
Kysyisin, että onko tämmöinen täysin periaatteellinen ja ideologinen ajatus tosiaankin sen arvoista, että perheet, lapset ja ylipäätään ihmiset tulisivat kärsimään paljonkin tällaisesta mallista? Miksi se on toisarvoista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olepa sinä ap mitä mieltä tahansa, mutta Suomessa on vapaus valita asuinpaikkansa. Ei ole niinkuin Neukkulassa, jossa ylhäältä määrättiin työpaikka vaikka majakkasaarelta ja siellähän sitten olit, halusit tai et.
Siitähän aloituksessa ei ollut mitään puhetta. Kun maksat itse elämisesi niin asut vapaasti ihan missä haluat, yksinkertaista.
Onko luetun ymmärtämisessäsi vikaa? AP nimenomaan vaatii, että työn perässä olisi muutettava minne tahansa. Työttömänä on vaikea maksaa itse elämistään, joten tällöin olisi pakon sanelemana muutettava sinne, minne ylempi taho tahtoo. Se muistuttaisi Neuvostoliiton ja Kiinan Maon ajan mukaista toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti AP joutuu työttömäksi, eikä saa enää töitä nykyiseltä asuinalueeltaan. Sitten tulee tällainen muuttovelvoite, ja AP:n on jätettävä perheensä, ystävänsä ja koko elämänsä taakseen mennäkseen töihin toiselle puolen Suomea.
Se on niin helppoa laukoa tällaisia mukamas yleispäteviä kuningasajatuksia, kun itsellä on työpaikka ja kaikki hyvin. Ei löydy kykyä ajatella omaa napaansa pidemmälle tai ottaa huomioon sitä, että joskus työttömyys saattaa osua omalle kohdalle. Tällaiset ihmiset ovat vihan kyllästämiä, eivätkä he ole ikinä tyytyväisiä. Jos kaikki työttömät muuttaisivatkin kasvukeskuksiin, seuraavaksi AP:n kaltaiset ihmiset vaatisivat työttömiltä jotakin muuta - luultavasti lopulta töissä käymistä täysin ilmaiseksi, koska se olisi "kuntouttavaa". Muut ihmiset tuntevat edellä mainitun ilmaistyön orjuutena.
Tämähän se ois. Ei nämä kyykytysvaatimukset tule ikinä loppumaan näiltä, aina vaadittaisiin tosiaan lisää. Seuraavaksi maksimi neliömäärä, missä työtön ja hänen perheensä saisia asua, sitten tosiaan tuo ilmaistyö mitä tälläkin hetkellä teetetään laittomasti surutta. Lopullinen päämäärä taitaa olla työttömyystukien lopetus täydellisesti ja ihmisten jättäminen täysin heitteille, poikkeuksena vanhukset ja vammaiset, koska kun sen sanoo niin vaikuttaakin taas niin inhimmilliseltä ja moraaliselta, koska näille poikkeuksille suo armopalat.
Vierailija kirjoitti:
Muuttovelvoitteen pitäisi lisäksi kattaa koko Suomi. Eli työtön mistäpäin Suomea tahansa voitaisiin velvoittaa muuttamaan minnepäin Suomea tahansa.
Itselläni kävi niin päin että työpaikka muutti korpeen ja itse jäin kaupunkiin huomattavasti paremmin työllistävälle seudulle. Tieto työn siirtymisestä tuli n. pari kk ennen muuttoa. Uskon että kykenen työllistymään uudelleen muutaman kk sisällä. Ei olisi mitään järkeä tuollaisessa velvoitteessa että työpaikan perässä on muutettava mistä tahansa minne tahansa.
Todella kuvottaa tuommoisen ap:n ajatukset siitä kuinka työnhakijoita voisi kohdella. Nyt jo olemme alinta pas- ka sakkia useimpien mielestä. Toivonkin sydämestäni että ap:n tapaiset tyypit saavat maistaa omia liemiään ja joutuvat pois työpaikoistaan. Nykyisin kuka vaan voi joutua työttömäksi ja myös jäädä siihen tilaan pidemmäksikin ajaksi. Aina ei ole oma vika, tuskin juuri koskaan. Asun pk-seudulla, minulla on ikää mutta en kelpaa työmarkkinoille. Ap menepä nyt itseesi ja katsele peiliin. Siinä sinulle kevääksi tekemistä. Työttömän köyhää elämää ei kannata kenenkään kadehtia, mutta kannattaa muistaa se, että se työtönkin elää omaa ainutkertaista elämäänsä. Siihen ei enää tuommoisten vajareiden neuvoja kaivata.
Kulostaa orjatyöltä, mutta muutamalla lisämausteella.