Lue keskustelun säännöt.
Olen sitä mieltä, että työn perässä on muutettava ja työttömille on asetettava tukien saamiseksi tarvittaessa muuttovelvoite!
27.01.2020 |
Suomi on tässäkin asiassa aivan liian hellämielinen moneen muuhun maahan verrattuna. Monessa muussa maassa nimittäin ei todellakaan käy laatuun, että työtön asuu vuodesta toiseen jossain korvessa, jossa töitä ei ole ja nostelee samalla työttömyysetuutta. Vaan niissä maissa työnhaku on oikeasti sen verran velvoittavaa, että jos työtön ei paranna omia työllisyysnäkymiään esim. muuttamalla lähemmäs työpaikkoja, niin sillä on jotain sanktioita työttömyysetuuteen.
Suomessakin on paljon työttömiä, jotka asuvat sellaisessa korvessa ja niin kaukana kaikesta, että siellä ei töitä ole eikä tule. Varmasti tiedostavat itsekin, ettei TE-toimistokaan voi sen vuoksi tehdä heille työtarjouksia, koska niitä töitä ei ole. Käyttävät hyväksi sitä 1,5 tunnin yhdensuuntaisen työmatkan aikarajaakin. Mutta näyttää kuitenkin kelpaavan heille verovaroista maksetut työttömyysetuudet ynnä muut etuudet.
Työttömille tulisi oikeasti olla huomattavasti nykyistä velvoittavampaa muuttaminen työn perässä enemmän työllisyysmahdollisuuksia tarjoaville alueille, jos itse asuu alueella, jossa töitä ei ole. Jos ei sitä tee, niin silloin tuet pois! Moni varmaan hokee, että vapaassa maassa ihmisellä on oikeus valita asuinpaikkansa. Joo, mutta kansalla ei tule olla velvollisuutta kustantaa sellaista asumista ja elämistä verovaroista! Lisäksi työttömyysetuuden ehdotkin jo sanovat, että sitä saadakseen on aktiivisesti yritettävä työllistyä!
Kommentit (320)
Vierailija kirjoitti:
Jotain on yhteiskunnassa väärin kun Perniöön kasvihuoneille haetaan työntekijöitä Vietnamista, suomalaisia kun ei saa töihin pakottaa. Perniön työttömyysprosentti on 2,5 eli hienosti työllistetty kyllä.
Suomalaiset jatkaa työttöminä ja tuodaan kielitaidottomia tekemään työt. Kummasta on lyhyempi matka Perniöön, Lieksasta vai Hanoista.
Ja olikohan palkka 2,5€/h
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on absurdi keskustelu.
Yhtään työpaikkaa ei jää täyttämättä sen takia että työvoimaa ei olisi.
Miksi työvoimaa pitäisi pakkosiirtää paikkakunnalle, mistä varmasti löytyy tekijöitä siihen työhön.
Valtiohan on kokeillut tätä ihmisten pakkosiirtoa, hajauttamalla laitoksia ympäri Suomea. Erittäin huonolla menestyksellä.
Uskon,että ihmiset ovat halukkaita muuttamaan työn perässä, jos työstä saatavalla palkalla elää.
Ihminen ei pysy työkunnossa mikäli hänet eristetään omasta perheestään ja ystävistään. Kaikki eivät todellakaan saa uusia ystäviä uudelta paikkakunnalta ja kas meillä on lisää seinähuluja varhaiseläkeläisiä.
Olen sitä mieltä että poliisi ja armeija voisi pakottaa työttömän p ummin muuttamaan tarjotun työ perässä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa paapotaan työttömiä ihan liikaa. Kyllä korvauksen saamisen pitäisi olla vastikkeellista.
Siis miten niin paapotaan? Ennemmin sanoisin, että päähän potkitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jos on pitkäaikaistyötön, on usein myös pitkäaikaisköyhä. Muuttaminen toiselle paikkakunnalle on yllättävän kallista, kaikilla ei ole edes autoa, joten sitten pitäisi yhtäkkiä löytyä muutama satanen muuttofirmalle. jos siis ehdotukseesi lähdetään, tulisi työttömille myös tarjota muuttorahaa.
Ja eikä muutama satanen edes riitä. Minä muutin Helsingissä saman kaupunginosan sisällä ja muutto maksoi silti monta sataa euroa. Kyllä muutto satojen kilometrien päähän taidaa maksaa jo nelinumeroisen summan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa alanvaihtajien hirressä. Töitä ei ole ja koulutuksella ei tee mitään. Aivan alusta käytännössä olisi tämän ikäisenä aloitettava. Jokainen välivuosi tässä iässä on katastrofi. Muuttaa emme voi kun miehen yritys ja valmis asiakaskunta on täällä, asuntolaina onneksi kohta maksettu. Mitä järkeä olisi muuttaa jonkin hanttihomman perässä, kolme lasta siirtää uuteen kouluun ja kuitenkin mies olisi työtön? Asumisen hintakin nousisi tolkuttomasti. Antaisipa yhteiskunta minun kouluttautua motivoituneena, eikä rankaisisi siitä, että 20 vuotta sitten valitsin väärin. Silloin ei ollut tiedossa, että yhden mahdollisuuden vain saa. Päinvastoin kannustettiin kokeilemaan ja nyt siitä rangaistaan elinkautisella.
Nykyisin työkkäri sallii työttömyyskorvaksella opiskelun 2v. Ota rohkeasti puheeksi.
Mitä tuolla 2v. saa aikaiseksi? Kylmäkön tutkinnon?
Esimerkiksi kaksi vuotta vaikkapa sosionomin tutkintoa ja työtarjouksia jo satelee opiskeluaikanakin. Loput tutkinnosta voi tehdä sitten työn ohessa.
Tajuatko, että ei näitä tutkintoja niin vaan aleta opiskella. Tämä se löysä hirsi juuri on. Motivaatio olisi huipussaan, mutta kun se ei auta. Nykyään opintoihin on kiintiöt ja se kiintiö on erittäin rajaava. Ensikertalaisia otetaan heti kärkeen jonon ohi 80-90%,lopuista muutamista paikoista kilpailee kaikki, sekä ensikertalaiset että alanvaihtajat. Useat sadat hakijat! Edes avoimeen ammattikorkeaan ei pääse, nekin paikat arvotaan. Eli avoimen väyläkin on arpaonnen varassa. Surkeaa kun motivaatiota olisi, lapset tehty ja virtaa vielä. Mutta ei ole töitä eikä edes kouluttautua enää saa, vaikka taidot riittäisivät kirkkaasti sisäänpääsyyn ilman niitä kiintiöitä. Haluaisin valmistua nopeasti, mikään iltaelämä ja lorviminen ei kiinnosta. Kaikkeen tarvitaan tutkinto, joten mikään yksittäinen kurssi ei meitä Alanvaihtahia paljon auta. En ymmärrä mitä yhteiskunta tässä voittaa, että meidät väkisin määrätään kortistoon?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olihan niitä työleirejä Kekkosen aikoihinkin, kun oli ensi kosketuksia Suomella työttömyydestä. Siitä vaan työttömiä pistettiin Lappiin rakentamaan teitä hartiavoimin piiskureiden koordinoidessa projektin etenemistä.
Yksi tuttu oli ollut kesän siivoamassa yhtä näistä parakkikylistä ja kyllä siinä silmiään pyöritteli siivotessaan paskaa lattialta ja käytettyjä tampooneita parakkien seiniltä...pihamittelöt olivat päivittäisiä, tietenkin kun kännissä oli porukka vapaa-ajalla.
Kuulemma hyvin vahva "haistakaa v***u" -mentaliteetti oli aistittavissa noista työolosuhteista.
No ei ole ensimmäisiä kertoja tuo vrt. Lapiolinja Toisen Maailmansodan jälkeen; siirtotyömaita oli paljon ja kuvaamasi kaltaista menoa myöskin.
Työleirejä oli Toisen Maailmansodan aikana (Esim. Heinäveden työleiri).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ihan oikeasti: kuinka monelle olisi oikeasti joku ihmeen painajainen "joutua" muutamaksi kuukaudeksi keikkatyöhön johonkin kesäisen Kuopion tai Uudenkaupungin tyyliseen maanpäälliseen paratiisiin? Siellähän mieli suorastaan lepäisi ja kotipuoleen viikonlopuksi suunnatessa näkisi kivasti kesäistä kaunista suomenmaata. Uudet kuviot, uudet maisemat, virkeämpi mieli, suorastaan lomaa siitä perusarjesta.
Tuntuu kyllä vahvasti siltä että suurin osa vastustajista vastustaa ajatusta vain siksi, että laitostuminen kotisohvalle on tehnyt tehtävänsä ja kaikki uusi suorastaan pelottaa jo pelkkänä ajatuksena.
Mitä sille asunnolle kotipaikkakunnalla tekee kahdeksi kuukaudeksi?
Ei minulla olisi varaa maksaa Helsingin vuokraa ja Kuopion vuokraa.
No sitten pitäisi luopua toisesta. Tosin ottamalla esim. asuntola- , parakki- tai solupaikka Kuopiosta voisi rahat riittää pitämään myös Helsingin asunto. Mutta sinulla tietenkin lähtökohtana oli tässä se että Kuopiosta kelpaisi vain 2h+k 60m2 järvinäköaloilla uudesta talosta, ettei vaan tarvitsi muuttaa työn perässä koska niin kallista, eikö niin?
Hei sä asuntola-, parakki- ja solutyyppi, kas kun et ehdota jotain gulag-henkistä ratkaisua.
Tämä "työttömät ja köyhät voisivat asua asuntoloissa" on aika vanha trollausaihe. Mutta mikäs siinä, kun just typeristä jutuista täällä tulee pitkä "keskustelu".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkäs voitte perustella kasvisten ja hedelmien syönnin, sillä niilläkin on tunteet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa alanvaihtajien hirressä. Töitä ei ole ja koulutuksella ei tee mitään. Aivan alusta käytännössä olisi tämän ikäisenä aloitettava. Jokainen välivuosi tässä iässä on katastrofi. Muuttaa emme voi kun miehen yritys ja valmis asiakaskunta on täällä, asuntolaina onneksi kohta maksettu. Mitä järkeä olisi muuttaa jonkin hanttihomman perässä, kolme lasta siirtää uuteen kouluun ja kuitenkin mies olisi työtön? Asumisen hintakin nousisi tolkuttomasti. Antaisipa yhteiskunta minun kouluttautua motivoituneena, eikä rankaisisi siitä, että 20 vuotta sitten valitsin väärin. Silloin ei ollut tiedossa, että yhden mahdollisuuden vain saa. Päinvastoin kannustettiin kokeilemaan ja nyt siitä rangaistaan elinkautisella.
Nykyisin työkkäri sallii työttömyyskorvaksella opiskelun 2v. Ota rohkeasti puheeksi.
Mitä tuolla 2v. saa aikaiseksi? Kylmäkön tutkinnon?
Esimerkiksi kaksi vuotta vaikkapa sosionomin tutkintoa ja työtarjouksia jo satelee opiskeluaikanakin. Loput tutkinnosta voi tehdä sitten työn ohessa.
Tajuatko, että ei näitä tutkintoja niin vaan aleta opiskella. Tämä se löysä hirsi juuri on. Motivaatio olisi huipussaan, mutta kun se ei auta. Nykyään opintoihin on kiintiöt ja se kiintiö on erittäin rajaava. Ensikertalaisia otetaan heti kärkeen jonon ohi 80-90%,lopuista muutamista paikoista kilpailee kaikki, sekä ensikertalaiset että alanvaihtajat. Useat sadat hakijat! Edes avoimeen ammattikorkeaan ei pääse, nekin paikat arvotaan. Eli avoimen väyläkin on arpaonnen varassa. Surkeaa kun motivaatiota olisi, lapset tehty ja virtaa vielä. Mutta ei ole töitä eikä edes kouluttautua enää saa, vaikka taidot riittäisivät kirkkaasti sisäänpääsyyn ilman niitä kiintiöitä. Haluaisin valmistua nopeasti, mikään iltaelämä ja lorviminen ei kiinnosta. Kaikkeen tarvitaan tutkinto, joten mikään yksittäinen kurssi ei meitä Alanvaihtahia paljon auta. En ymmärrä mitä yhteiskunta tässä voittaa, että meidät väkisin määrätään kortistoon?!
Olen itse opiskellut uuden yliopistotutkinnon keski-iässä, pienten lasten äitinä, toisella paikkakunnalla, alalla, jonne on vaikea päästä ja työvoimapula ja tutkinnosta kolme vuotta täyttä työpäivää omalla alallani tehden. Ei kuule päälle nelikymppistä ensikertalaiskiintiöt estä, jos sikseen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aha....no mitä seuraavaksi, lyödäänkö työttömille joku leima otsaan ja lupa potkaista perseelle aina nähtäessä? On kyllä aika moni täysin todellisuudesta erkaantunut tässä ketjussa.. :D
Miettikää omalle kohdallenne. Ei työtön ihminen yleensä työttömyyttä ole valinnut tai aio sellaisena pysyä. Työpaikkoja ei vain RIITÄ kaikille halukkaille ja aina ei valita.
En tiedä miksi työttömyydestä pitää nälviä ja haukkua kun ei se auta asiaa mitenkään. Työtön on ihan normaali ihminen yhä, jolla vain on enemmän aikaa ja vähemmän rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttaisin heti jos saisin asunnon myytyä. Mutta miksi kukaan täältä ostaisi asuntoa, kun ei täällä ole töitä?
Semmoista asuntoa ei olekaan, jota ei saa myytyä. Jos arvoa ei asunnolla ole, et siinä mitään menetä vaikka jätät sen talon sinne lahoamaan.
Olipa "älykäs" kommentti nyt..vuosia säästetty asuntoon niin jätäs lahoamaan sinne. Voi elämän kevät mikä trolli
T: eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä ketjuja oli aluksi kaksi samanlaista ja toinen poistettiin? Onko sama aloittaja?
Noh, vastasin jo toiseen ketjuun, mutta sitä ei löydy enää joten vastaanpa tähän.
-Muuttaminen todella kallista, kaikilla työttömillä ei säästöjä eikä lähipiiriä auttamassa.
-Monilla on esim. talo pikkupaikkakunnalla ja puolisolla vakityö. Taloa ei noin vain myydä. Mistä saadaan rahat muuttoon ja vuokranmaksuun?
- Muuttaminen vaatii henkisesti todella paljon. Monella työttömällä näitä henkisiä resursseja suureen elämänmuutokseen ei ole. Pahimmillaan voi seurata työkyvyttömyys.
- Huom. Työttömyys johtuu työpaikkojen puutteesta. Pätkätöiden perässä koko Suomi muuttaisi aivan koko ajan. Olis aika kamalat kustannukset kaikille.
Työpaikat ei lisäänny muuttamalla! Meidän ongelma on se, että työt kasataan niille, joilla niitä on. Sitten nämä ihmiset menevät lakkoon, kun palkka ei vastaa työn vaatimuksia. Eikä hyvinvointi silti lisäänny. Parasta tässä on, että hyvinvointiahan ja vapaatahan ne ihmiset usein kaipaa, ei suinkaan rahaa. Samaan aikaan samaa elämän tasapainoa kaipaa jossain päin Suomea myös työtön. Hän taas voi pahoin, koska töitä ei ole. Toisella on liikaa, toisella ei yhtään. Molemmat voivat huonosti, eikä kumpikaan koe olevansa arvostettu.
Noniin, itse asiaan.
Olen muuttanut työttömänä useita kertoja työn perässä eikä koskaan enää.
Ekalla kerralla otin sen ainoan vapaana olevan kämpän (ihan liian kallis ja iso yhdelle ihmiselle maksettavaksi), se olikin kosteusvaurioasunto joten aloin etsiä uutta kämppää läheltä (myös muilta kunnilta) samantien ja samoin säilytystilaa tavaroille. Sairastelin homeen takia ja jouduin luopumaan työpaikasta. Tällä on ollut negatiivinen vaikutus työnsaantiin. Lisäksi tämä vaikuttaa siihen, mitä työpaikkoja voin jatkossa hakea. Nyt harkitsenkin alanvaihtoa.
Toinen kerta kun muutin työn perässä. Kyseessä vakityö. Hankin pikaisesti asunnon (jälleen liian kallis ja suuri yhdelle), ostin auton (työpaikka syrjässä eikä julkista liikennettä, työnluonne myös vaati autoa). Työ päättyikin koeajalla pari kk jälkeen, vaikka tein parhaani, koska koulutukseni ei ilmeisesti riittänyt enkä ollut tarpeeksi "kovis" kyseiseen hommaan. Lopputulos: kaikki säästöt käytetty, lisäksi miinuksella n. 1500e. Tämän jälkeen jouduin muuttamaan uudelleen työttömänä halvempaan asuntoon kun sellainen löytyi.
Toivottavasti joku muukin oppi näistä esimerkeistä sen, että työn perässä muuttaminen on joskus erittäin kannatamatonta, myös yhteiskunnalle. Useinhan noihin joutuu hakea jotain avustuksia, koska työttömällä ei useinkaan ole tai riitä säästöjä muuttamiseen tai muuhunkaan. Päällekkäiset vuokrat, sitovat vuokrasuhteet, lasten oireilu vanhemman poissaoloon/perheen pahoinvointi, työnhakijan mielenterveys todella koetuksella (uuden työn lisäksi uusi paikkakunta, koti, taloudelliset huolet, sopeutuminen, järjestely), jne.
Ei järkeä, ei yhtään mitään järkeä. Ei yhtään kellekään. Ei edes taloudellisesti.
Ap, sinun mielipiteesi on täysin yhdentekevä ja merkityksetön.
Vierailija kirjoitti:
Työtön on ihan normaali ihminen yhä, jolla vain on enemmän aikaa ja vähemmän rahaa.
Ja velvoite aktiivisesti hakea ja etsiä töitä, sekä ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin työpaikan saamiseksi. Siihen kuuluu mm omalta mukavuusalueeltaan poistuminen tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön on ihan normaali ihminen yhä, jolla vain on enemmän aikaa ja vähemmän rahaa.
Ja velvoite aktiivisesti hakea ja etsiä töitä, sekä ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin työpaikan saamiseksi. Siihen kuuluu mm omalta mukavuusalueeltaan poistuminen tarvittaessa.
Miltä mukavuusalueelta? Tarkoitatko, että töitä pitää hakea muualtakin kuin kotikunnasta? Mitäpä luulet työnantajan sanovan, kun työhaastattelussa hakija kertoo, että asunnosta ei ole tietoakaan ja hän etsii sellaisen sitten, kun työsopimuksessa on nimi. Vuokra-asuntoa on vaikea saada ilman työpaikkaa eikä työpaikkaa saa ilman asuntoa. Mikä sinun ratkaisusi tuohon ongelmaan on?
Vierailija kirjoitti:
Täytyypä sanoa, että itse muutin juurikin työn perässä noin 600km kaupunkiin josta en tuntenut ketään. Kotikaupunkiin jäi sukulaiset, harrastukset ja ystävät. Se, että olisin jäänyt tuille elämään kotikaupunkiin ei todellakana ollut vaihtoehto, kun kerran töitä löytyi muualta.
Eri tilanne jos olisi lapsia, lapsettomien ja etenkin sinkkujen tulisi lähteä mihin vaan töiden perässä sen sijaan että nostetaan tukia. Ne tuet ovat hätätilannetta varten, ei siksi että pitää mennä omalta mukavuusalueeltaan ulos.
Sinkut ovat ihan yhtä itsenäisiä tekemään muuttopäätöksensä ilman mitään kotitekoisia holhoojia. Vai luuletko olevasi parempi ihminen kun sinulla on lapsia. Mielestäni lapsiperheellisten toinen puoliso voisi jäädä kotiin että työpaikkoja vapautuisi enemmän. Hoitakoot lapsensa ne jotka niitä tekevät, lapsiperheet saavat jo nyt niin paljon veronmaksajien pussista palveluja ja tulonsiirtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi vain siirtyä jo siihen perustuloon.
Sitähän ei liitot ja oikeisto halua, vaikka se olisi kaikille halvin ratkaisu.
Se perustulo hyödyttää tasan vain jo nyt hyvässä asemassa olevia ihmisiä, jotka saisivat palkan tuon perustulon päälle. Jos paikkakunnalla ei ole avoimia työpaikkoja tai mahdollisuutta yrittää, niin se ei paljoa lohduta.
Huonoimmassa asemassa olevia varten tulisi edelleen olla nykyistä vastaava järjestelmä, sillä sillä 500-700€/kk ei makseta edes asumisen kustannuksia, saati osteta lapsille ruokaa pöytään.
Eikä se ole halvin ratkaisu. Perustlomallissa niillekin, jotka nyt eivät tukia tarvitse maksettaisiin tukia.
Suomen perustulokokeilu oli kummajainen. Perustulon keksijänä pidetään amerikkalaista ekonomistia, Milton Friedmania. Ei hän ehdottanut mitään Tonni käteen-perustuloa 70-luvulla. Se on ihan suomalaisten virkamiesten omaa keksintöä tämä, että jaetaan 4000e/kk ohjelmistokehittäjille "touhotonneja".
Perustulo on käytännössä sama kuin negatiivinen tulovero. Kun tulot menevät alle tietyn rajan, valtio alkaakin maksamaan sinulle, etkä sinä maksa enää veroa. Puhutaan siis negatiivisesta verotuksesta.
Tämä on itse asiassa erittäin hyvä idea. Sama kuin täyttäisi joka kuukausi veroilmoituksen, missä esittää arvion tuloistaan. Sen suomalaiset tekevät jo nyt netin Omavero.fissä. Verottajalla on puolestaan pääsy kaikkien tulotietoihin.
Sen perusteella maksetaan tai jos ylittyy, niin maksat takaisin seuraavassa kuussa. Systeemi voidaan automatisoida täysin, ei mitään turhia Kelan tanttaroita, fasiliteetteja ja loputonta hakulomake- ja kirje-rumbaa.
Mutta näinhän se on, että simppelein ratkaisu on aina liian monimutkainen, kun kyse on Suomesta. Työttömän pitää tehdä piruetteja TE-keskuksen pihalla, soitellaan, varataan aikoja, kokoustellaan, syödään ne kampaviinerit ja hörpätään kaffeet ja toimikunta perustetaan, osoitetaan toimiraha projektille, jakkukalkkuna pitää kalvosulkeiset, mapit pullottavat täynnä analyyseja paikkakunnan työttömien työhalukkuudesta, sosiaalitanttarat valvovat, työpsykologit testaavat... jne.
Oikeasti suomalaiset nimenomaan rakastavat tuhlausta, byrokratiaa ja kaiken hankaloittamista. Vielä pahempaa kuin Soltsenitzyn kuvaukset entisestä Neukkulasta.
Kulut kolminkertaistuivat ja työntekijöiden määrä kaksinkertaistui, kun tt-tuki siirrettiin Kelalle. Kampaviineriä on jälleen vedetty kaksin käsin ja kokonainen tradenomirykmentti palkattu hankaloittamaan vähätuloisten elämää. Silti kellään ei ole hyvää sanottavaa Kelasta. Voisi sen 100 miljoonaa muuhunkin käyttää, kuin etuuskäsittelijöiden palkkaamiseen.
Vertailun vuoksi toimeentulotukea maksettiin 670 miljoonan edestä tämän budjetin mukaan https://tutkibudjettia.fi/talousarvio/menot/33/10
Eli Kelan paperinpyörittelijöiden palkkakulut yltävät miltein samalle tasolle, koska sosiaaliturvarahastojen toimintakulut olivat tuon budjettiesityksen mukaan yhteensä 440 miljoonaa, josta 100 miljoonaa käytettiin HS:n mukaan pelkkään tt-tuen käsittelyyn. Järjetöntä, että ihmisten mielenterveyttä ja työkykyä alentava kyttäämisjärjestelmän ylläpito maksaa lähes yhtä paljon kuin mitä tukiin kuluu verovaroja.
https://www.hs.fi/talous/art-2000006385807.html
”Vuonna 2019 perustoimeentulotuen käsittelyn välittömät kustannukset olivat lähes 100 miljoonaa euroa, kun lain valmisteluvaiheessa arvio oli noin 32 miljoonaa euroa. Vuonna 2018 puolestaan toiminta työllisti kaikkiaan noin 1 500 henkilöä, vaikka alun perin arviona oli noin 750 henkilöä.”
Aivan järjetöntä koko touhu!
Osa noista työntekijöistä on tosin merkonomeja!! Kelan mukaan täysin päteviä hoitamaan entisten sosiaalialan ihmisten töitä!
Miksi lapsiperheille eri säännöt? Mites yhdenvertaisuus ja tasa-arvo?