Olen sitä mieltä, että työn perässä on muutettava ja työttömille on asetettava tukien saamiseksi tarvittaessa muuttovelvoite!
Suomi on tässäkin asiassa aivan liian hellämielinen moneen muuhun maahan verrattuna. Monessa muussa maassa nimittäin ei todellakaan käy laatuun, että työtön asuu vuodesta toiseen jossain korvessa, jossa töitä ei ole ja nostelee samalla työttömyysetuutta. Vaan niissä maissa työnhaku on oikeasti sen verran velvoittavaa, että jos työtön ei paranna omia työllisyysnäkymiään esim. muuttamalla lähemmäs työpaikkoja, niin sillä on jotain sanktioita työttömyysetuuteen.
Suomessakin on paljon työttömiä, jotka asuvat sellaisessa korvessa ja niin kaukana kaikesta, että siellä ei töitä ole eikä tule. Varmasti tiedostavat itsekin, ettei TE-toimistokaan voi sen vuoksi tehdä heille työtarjouksia, koska niitä töitä ei ole. Käyttävät hyväksi sitä 1,5 tunnin yhdensuuntaisen työmatkan aikarajaakin. Mutta näyttää kuitenkin kelpaavan heille verovaroista maksetut työttömyysetuudet ynnä muut etuudet.
Työttömille tulisi oikeasti olla huomattavasti nykyistä velvoittavampaa muuttaminen työn perässä enemmän työllisyysmahdollisuuksia tarjoaville alueille, jos itse asuu alueella, jossa töitä ei ole. Jos ei sitä tee, niin silloin tuet pois! Moni varmaan hokee, että vapaassa maassa ihmisellä on oikeus valita asuinpaikkansa. Joo, mutta kansalla ei tule olla velvollisuutta kustantaa sellaista asumista ja elämistä verovaroista! Lisäksi työttömyysetuuden ehdotkin jo sanovat, että sitä saadakseen on aktiivisesti yritettävä työllistyä!
Kommentit (320)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä saa uudet kaverit ja tukiverkoston? Jotkut eivät ole kovin nopeita saamaan kavereita/ystäviä.
Entäs jos työ loppuu ja sitten pitää taas singahtaa toiselle paikkakunnalle? Ihan hullua hommaa muutella sinne tänne jatkuvasti. Siinä tulee kaikenlaiset vuokraminimiajat, sopimussakot vastaan jne. Muutto on iso prosessi ja työpaikat ajoittain kovin epävarmoja nykyään.
Mitkä ihmeen kaverit ja tukiverkosto? Mihin niitä tarvitaan, jos tarkoituksena on olla töissä paikkakunnalla X ma-pe ja palata kotiseudulle Y tuttuihin ympyröihin la-su? Vaihtoehtoisesti ne tutut ympyrät voivat tulla välillä käymään paikkakunnalla X. Ai eivät voi? No nehän kuulostaa todella hyviltä tukiympyröiltä sitten, sellaisilta joiden takia kannattaa jäädä kotisohvalle makailemaan ja valittamaan työttömyyttä...
Vietätkö itse sellaista elämää, että ma-pe käyt vain töissä, etkä tuona aikana näe lainkaan ystäviäsi? Keskiviikkonakin saattaa tulla sellainen päivä, että tarvitsisi läheisen ystävän tukea. Ai niin, sinähän oletkin superihminen, jolla on aina kaikki hyvin, ja joka ei koskaan tarvitse ketään. Käsittämätöntä, miten mustavalkoinen maailmankuva joillain ihmisillä on.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinun ratkaisusi tuohon ongelmaan on?
Sanottu jo miljoonaan kertaan: laajalta alueelta työvoimaa hakeville työnantajille velvoite osallistua asumisjärjestelyihin joko suoraan tarjoamalla tai sitten avustamalla. Parakkimajoitus esim.
Vierailija kirjoitti:
Vietätkö itse sellaista elämää, että ma-pe käyt vain töissä, etkä tuona aikana näe lainkaan ystäviäsi? Keskiviikkonakin saattaa tulla sellainen päivä, että tarvitsisi läheisen ystävän tukea. Ai niin, sinähän oletkin superihminen, jolla on aina kaikki hyvin, ja joka ei koskaan tarvitse ketään. Käsittämätöntä, miten mustavalkoinen maailmankuva joillain ihmisillä on.
Kyllä. Käytännössä koko ystävä- ja perhepiiri on viettänyt tällaista elämää jo siitä asti, kun ihmiset alkoi vakiintua, perustaa perheitä ja työelämä tai mammavapaat vei mennessään. Yhteydenpito on pitkältä somessa tai whatsapin hassuissa ryhmissä, harvat vierailut tehdään sitten viikonloppuisin tai loma-aikoina.
Väitän ihan kirkkain silmin että tuo on todellakin sitä täysin normaalia arkielämää valtaosalla suomalaisista. Päivittäiset tapaamiset ja sellaiset kuului johonkin opiskelijaelämän aikoihin, jolloin oli aikaa kaikilla seurustella ja tavata ihmisiä laten ääressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttovelvoitteen pitäisi lisäksi kattaa koko Suomi. Eli työtön mistäpäin Suomea tahansa voitaisiin velvoittaa muuttamaan minnepäin Suomea tahansa.
Siinä tapauksessa pitäisi jokaisella paikkakunnalle pitäisi olla reservissä suuri määrä vapaita päiväkoti ja koulupaikkoja, samoin hoitajia ja opettajia, kun nämä työttömät siirtyvät paikasta toiseen määräaikaisten työn perässä. Samoin resursseja terveydenhoidossa. Ja kuka tämän kaikki maksaa? Ja entä asunnot?
Ja entä sitten, jos puoliso on työelämässä, velvoitetaanko hänet myös muuttamaan vau saako hän säilyttämään työpaikkansa.
Tähänkin on jo vastattu miljoonaan kertaan: ainoa jolla olisi muuttovelvoite olisi se työttömäksi jäänyt. Edelleen omassa työssään oleva puoliso ja koulussa tai päivähoidossa olevat lapset eivät olisi muuttovelvollisuuden piirissä ja jäisivät siten kotiin, paitsi jos haluaisivat omalla kustannuksellaan seurata työn perässä lähtijää.
Olette te työttömien vihaajat kyllä hienoja ihmisiä. Repisitte rikki perheitä lähettämällä perheen isän tai äidin vaikka toiselle puolen Suomea vain, koska olette mielestänne parempia ihmisiä, koska olette töissä. Kannattaisi näinä epävarmoina aikoina ottaa huomioon, että saatatte itse saada työpaikastanne monoa koska tahansa. Silloin osuisi pilkka omaan nilkkaan. Vai oletteko itse valmiit jättämään perheen taaksenne tuosta noin vain työn takia? Jos olette, elämässänne eivät ole arvot kohdillaan. Ihmisiä tulee tukea rahallisesti sen verran, että nämä voivat vaikeassakin tilanteessa elää ja olla rakkaidensa kanssa.
Siis onko tuo 1,5h työmatka-aikaraja ihan oikeasti totta ettei sen pidemmältä tarvitse nykymallissa lähteä töitä hakemaan tai vastaanottamaan??
Vielä tehokkaampaa olisi kun kaikkien olisi pakko muuttaa pk-seudulle. Ei menisi rahaa kalliiden tieverkostojen ylläpitoon, Sote-ongelmat olisi kerralla ratkaistu ja ilmastonkin kannalta olisi parempi kun ei tarvitse lämmittää torppia pohjolassa, Helsingissä on niin lämmintä ja kerrostalot energiatehokkaampia. Samoin kukaan ei enää tarvitsisi henkilöautoja koska HSL kuljettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vai oletteko itse valmiit jättämään perheen taaksenne tuosta noin vain työn takia? Jos olette, elämässänne eivät ole arvot kohdillaan. Ihmisiä tulee tukea rahallisesti sen verran, että nämä voivat vaikeassakin tilanteessa elää ja olla rakkaidensa kanssa.
Nyt ihan oikeesti. Tässä ei ketään olla lähettämässä mihinkään pelkän työn takia, vaan sen takia että perhe pysyisi leivässä ja elämä jatkuisi mahdollisimman hyvin, eikä pelkkien almujen varassa? Eikös uhrautuminen, eli tässä tapauksessa mukavuusalueelta pois astuminen, perheen leivän eteen ole sitä suurinta välittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön on ihan normaali ihminen yhä, jolla vain on enemmän aikaa ja vähemmän rahaa.
Ja velvoite aktiivisesti hakea ja etsiä töitä, sekä ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin työpaikan saamiseksi. Siihen kuuluu mm omalta mukavuusalueeltaan poistuminen tarvittaessa.
Miksi tästä pitää muistuttaa? Luuletko ettei työttömät yritä saada töitä? Ymmärrätkö että joillakin on perhettä, jota elättää? Itsellänikin opintolainaa, josta hankkiutuisin eroon heti kun olisi pidempi pätkä töitä. Mutta kun ei. Vain 3-4kk pätkiä vuodessa. Sehän vasta mukavaa onkin hankkia jatkuvasti uusia verokortteja ja todistuksia, opetella kaikki työpaikan käytännöt ja ohjelmistot uudestaan, jne. Ja koskaan ei jää mitään noista säästöön, koska kaikki säästöt joutuu käyttämään elämiseen joten tilanne ei oikeasti ole yhtään sen kummempi. Paitsi että saa vain halveksuntaa ja kyselyjä muilta ihmisiltä. Työnhakuun liittyvät kysymykset työttömältä on sukujuhlissa ihan yhtä mukavia kuin lapsettomien perhesuunnitelmista kyseleminen. Usein nää menee vielä käsi kädessä.
Lopettakaa jo! Minkä me työttömät voidaan sille, ettette itse jaksa käydä töissä ja maksaa veroja enää! Ei mekään jakseta tätä rahattomuutta enää. Ruoho on aina toisella puolella vihreämpää.
Joo kaikki työttömät syrjäkyliltä Helsinkiin , kaikille varmasti järjestyy asunto.
En takuulla 52 vuotiaana muuta täältä yhtään mihinkään ja jos uhkailuksi menisi niin sairaslomaa vaan hakemaan, sitä saa kyllä kun valittaa masennusta ja unettomuutta ja sairauspäivärahat juoksee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti AP joutuu työttömäksi, eikä saa enää töitä nykyiseltä asuinalueeltaan. Sitten tulee tällainen muuttovelvoite, ja AP:n on jätettävä perheensä, ystävänsä ja koko elämänsä taakseen mennäkseen töihin toiselle puolen Suomea.
Se on niin helppoa laukoa tällaisia mukamas yleispäteviä kuningasajatuksia, kun itsellä on työpaikka ja kaikki hyvin. Ei löydy kykyä ajatella omaa napaansa pidemmälle tai ottaa huomioon sitä, että joskus työttömyys saattaa osua omalle kohdalle. Tällaiset ihmiset ovat vihan kyllästämiä, eivätkä he ole ikinä tyytyväisiä. Jos kaikki työttömät muuttaisivatkin kasvukeskuksiin, seuraavaksi AP:n kaltaiset ihmiset vaatisivat työttömiltä jotakin muuta - luultavasti lopulta töissä käymistä täysin ilmaiseksi, koska se olisi "kuntouttavaa". Muut ihmiset tuntevat edellä mainitun ilmaistyön orjuutena.
En ole AP, mutta minulla on työpaikka, koska muutin työn perässä ja kaikki on tosiaan nyt hyvin. Muutin kun olin yli vuoden ollut työttömänä. Harmittaa, että niinkin kauan junnasin paikoillani.
Minusta AP on aivan oikeassa.
Sinulla oletettavasti asiat ja olosuhteet olivat sopivat muuttamiselle, ja teit sen omasta halusta omalla aikataulullasi silloin kun sopiva työpaikka kohdallesi tuli jonka perässä muuttaa? Et jollakin pakkoukaasilla valtion taholta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietätkö itse sellaista elämää, että ma-pe käyt vain töissä, etkä tuona aikana näe lainkaan ystäviäsi? Keskiviikkonakin saattaa tulla sellainen päivä, että tarvitsisi läheisen ystävän tukea. Ai niin, sinähän oletkin superihminen, jolla on aina kaikki hyvin, ja joka ei koskaan tarvitse ketään. Käsittämätöntä, miten mustavalkoinen maailmankuva joillain ihmisillä on.
Kyllä. Käytännössä koko ystävä- ja perhepiiri on viettänyt tällaista elämää jo siitä asti, kun ihmiset alkoi vakiintua, perustaa perheitä ja työelämä tai mammavapaat vei mennessään. Yhteydenpito on pitkältä somessa tai whatsapin hassuissa ryhmissä, harvat vierailut tehdään sitten viikonloppuisin tai loma-aikoina.
Väitän ihan kirkkain silmin että tuo on todellakin sitä täysin normaalia arkielämää valtaosalla suomalaisista. Päivittäiset tapaamiset ja sellaiset kuului johonkin opiskelijaelämän aikoihin, jolloin oli aikaa kaikilla seurustella ja tavata ihmisiä laten ääressä.
Toimiihan tuo silloin, kun kaikki on hyvin. Entä sitten, kun tapahtuu jotain, ja tarvitsisi puolison tai ystävän tukea? Olet yksin mahdollisesti satojen kilometrien päässä - kaikki eivät ole sosiaalisia kukkasia, jotka ystävystyvät heti kaikkien kanssa. Toki voi ja kannattaakin hakea ammattilaisapua, mutta joskus kynnys sen hakemiseen voi olla suuri. Kyse saattaa olla myös pienemmästä asiasta, johon ei tarvitse ammattiapua, mutta puolison tai ystävän läsnäolo helpottaisi. Ongelma saattaa olla myös toisinpäin. Entä jos puoliso, lapsi tai ystävä tarvitsee sinun tukeasi, mutta olet siellä kaukana jossain. Tällainen pakkomuutto työn perässä oli käytössä kommunistisissa valtioissa, mikä on ironista, sillä täällä niitä kannattavat ihmiset, joille kapitalistisen mallin mukaisesti raha tuntuu olevan tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Vielä tehokkaampaa olisi kun kaikkien olisi pakko muuttaa pk-seudulle. Ei menisi rahaa kalliiden tieverkostojen ylläpitoon, Sote-ongelmat olisi kerralla ratkaistu ja ilmastonkin kannalta olisi parempi kun ei tarvitse lämmittää torppia pohjolassa, Helsingissä on niin lämmintä ja kerrostalot energiatehokkaampia. Samoin kukaan ei enää tarvitsisi henkilöautoja koska HSL kuljettaa.
Joo kun ei nytkään riitä asuntoja?
Sitten pitäisi maksaa toimeentulotukea ja kalliimpaa asumistukea kaikille noille pääkaupunkiseudulle muuttaneille. Ja yhä kalliimpia asumiskustannuksia, koska kaikille ei riittäisi niitä halpoja asuntoja. Lisäksi yhä enemmän resursseja liikenteeseen ja kaikkeen muuhun.
Ja tajuattehan että erilasia palveluita tarvitaan myös pohjoisessa? Pohjoisesta tulee ne teidänkin leivät. Ja niiden tekijät tarvitsee lapsilleen kouluja ja päiväkoteja, tk-palveluita, huoltoliikkeitä, eläinlääkäreitä.
Kyllä maalla sitäpaitsi eletään usein melko paljon ekologisemmin monessa suhteessa. Ei haittaa vaikka vaatteet vähän kulahtaa, kierrätetään niitä ja tavaroita, hankitaan naapurin jätkä apuun eikä mistään kauempaa, kalastetaan ja metsästetään, poimitaan marjoja, pidetään omaa kasvimaata, annetaan ruohon vähän rehottaa, vaelletaan ja kävelläänkin paikkoihin jne.
Semmoisia asioita, jotka monet kaupungissa tuppaa unohtamaan tai eivät edes pääse kokemaan.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ihan oikeasti: kuinka monelle olisi oikeasti joku ihmeen painajainen "joutua" muutamaksi kuukaudeksi keikkatyöhön johonkin kesäisen Kuopion tai Uudenkaupungin tyyliseen maanpäälliseen paratiisiin? Siellähän mieli suorastaan lepäisi ja kotipuoleen viikonlopuksi suunnatessa näkisi kivasti kesäistä kaunista suomenmaata. Uudet kuviot, uudet maisemat, virkeämpi mieli, suorastaan lomaa siitä perusarjesta.
Tuntuu kyllä vahvasti siltä että suurin osa vastustajista vastustaa ajatusta vain siksi, että laitostuminen kotisohvalle on tehnyt tehtävänsä ja kaikki uusi suorastaan pelottaa jo pelkkänä ajatuksena.[/quote
Uusikaupunki, maanpäällinen paratiisi? :D :D
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tuo 1,5h työmatka-aikaraja ihan oikeasti totta ettei sen pidemmältä tarvitse nykymallissa lähteä töitä hakemaan tai vastaanottamaan??
Ei se ole 1,5km vaan muistaakseni 100km.
Kaikilla ei ole autoa ja meillä päin kaupungissa kulkee bussit aamuisin ehkä kerran sinne, missä mulla oli aiemmin työpaikka eikä todellakaan työpaikan aikatauluihin nähden sopivasti. Mitään paikkaa missä viettää 20 asteen pakkasella aikaa ennen töiden alkua ei ole.
Eli oma auto pakko olla, mutta kaikilla ei ole varaa.
Ja kyllä työttömät usein hakee vähän kauempaakin.
Huonoilla teillä 100 km matkaan menee helposti todella kauan. Mulla menee jo yli 60km matkaan täällä talvisin hyvällä kelillä yli tunnin.
Miten joku ei tajua tätä yhtälöä, että työttömillä ei ole mahdollisuuksia käydä kovin kaukana töissä. Varsinkin jos joku autoverotus tai bensan hinta kovenee... :/ itsekin olen hilkulla luopua (halvasta) autosta, joka on työllistymisen kannalta erittäin välttämätön. Ei vaan riitä rahat elämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa alanvaihtajien hirressä. Töitä ei ole ja koulutuksella ei tee mitään. Aivan alusta käytännössä olisi tämän ikäisenä aloitettava. Jokainen välivuosi tässä iässä on katastrofi. Muuttaa emme voi kun miehen yritys ja valmis asiakaskunta on täällä, asuntolaina onneksi kohta maksettu. Mitä järkeä olisi muuttaa jonkin hanttihomman perässä, kolme lasta siirtää uuteen kouluun ja kuitenkin mies olisi työtön? Asumisen hintakin nousisi tolkuttomasti. Antaisipa yhteiskunta minun kouluttautua motivoituneena, eikä rankaisisi siitä, että 20 vuotta sitten valitsin väärin. Silloin ei ollut tiedossa, että yhden mahdollisuuden vain saa. Päinvastoin kannustettiin kokeilemaan ja nyt siitä rangaistaan elinkautisella.
Nykyisin työkkäri sallii työttömyyskorvaksella opiskelun 2v. Ota rohkeasti puheeksi.
Mitä tuolla 2v. saa aikaiseksi? Kylmäkön tutkinnon?
Esimerkiksi kaksi vuotta vaikkapa sosionomin tutkintoa ja työtarjouksia jo satelee opiskeluaikanakin. Loput tutkinnosta voi tehdä sitten työn ohessa.
Tajuatko, että ei näitä tutkintoja niin vaan aleta opiskella. Tämä se löysä hirsi juuri on. Motivaatio olisi huipussaan, mutta kun se ei auta. Nykyään opintoihin on kiintiöt ja se kiintiö on erittäin rajaava. Ensikertalaisia otetaan heti kärkeen jonon ohi 80-90%,lopuista muutamista paikoista kilpailee kaikki, sekä ensikertalaiset että alanvaihtajat. Useat sadat hakijat! Edes avoimeen ammattikorkeaan ei pääse, nekin paikat arvotaan. Eli avoimen väyläkin on arpaonnen varassa. Surkeaa kun motivaatiota olisi, lapset tehty ja virtaa vielä. Mutta ei ole töitä eikä edes kouluttautua enää saa, vaikka taidot riittäisivät kirkkaasti sisäänpääsyyn ilman niitä kiintiöitä. Haluaisin valmistua nopeasti, mikään iltaelämä ja lorviminen ei kiinnosta. Kaikkeen tarvitaan tutkinto, joten mikään yksittäinen kurssi ei meitä Alanvaihtahia paljon auta. En ymmärrä mitä yhteiskunta tässä voittaa, että meidät väkisin määrätään kortistoon?!
Olen itse opiskellut uuden yliopistotutkinnon keski-iässä, pienten lasten äitinä, toisella paikkakunnalla, alalla, jonne on vaikea päästä ja työvoimapula ja tutkinnosta kolme vuotta täyttä työpäivää omalla alallani tehden. Ei kuule päälle nelikymppistä ensikertalaiskiintiöt estä, jos sikseen on.
Haha, ihan tosissasi yleistät oman, subjektiivisen kokemuksesi perusteella, että "kun minä, niin kyllä kaikki muutkin." Huh, huh. Olipa turha yliopistotutkinto, kun ei edes sen verran sivistänyt, että yhden yksilön kokemuksen perusteella ei voi tehdä yleispäteviä johtopäätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tuo 1,5h työmatka-aikaraja ihan oikeasti totta ettei sen pidemmältä tarvitse nykymallissa lähteä töitä hakemaan tai vastaanottamaan??
Ei se ole 1,5km vaan muistaakseni 100km.
Kaikilla ei ole autoa ja meillä päin kaupungissa kulkee bussit aamuisin ehkä kerran sinne, missä mulla oli aiemmin työpaikka eikä todellakaan työpaikan aikatauluihin nähden sopivasti. Mitään paikkaa missä viettää 20 asteen pakkasella aikaa ennen töiden alkua ei ole.
Eli oma auto pakko olla, mutta kaikilla ei ole varaa.
Ja kyllä työttömät usein hakee vähän kauempaakin.
Huonoilla teillä 100 km matkaan menee helposti todella kauan. Mulla menee jo yli 60km matkaan täällä talvisin hyvällä kelillä yli tunnin.
Miten joku ei tajua tätä yhtälöä, että työttömillä ei ole mahdollisuuksia käydä kovin kaukana töissä. Varsinkin jos joku autoverotus tai bensan hinta kovenee... :/ itsekin olen hilkulla luopua (halvasta) autosta, joka on työllistymisen kannalta erittäin välttämätön. Ei vaan riitä rahat elämiseen.
1,5h siis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tuo 1,5h työmatka-aikaraja ihan oikeasti totta ettei sen pidemmältä tarvitse nykymallissa lähteä töitä hakemaan tai vastaanottamaan??
Ei se ole 1,5km vaan muistaakseni 100km.
Kaikilla ei ole autoa ja meillä päin kaupungissa kulkee bussit aamuisin ehkä kerran sinne, missä mulla oli aiemmin työpaikka eikä todellakaan työpaikan aikatauluihin nähden sopivasti. Mitään paikkaa missä viettää 20 asteen pakkasella aikaa ennen töiden alkua ei ole.
Eli oma auto pakko olla, mutta kaikilla ei ole varaa.
Ja kyllä työttömät usein hakee vähän kauempaakin.
Huonoilla teillä 100 km matkaan menee helposti todella kauan. Mulla menee jo yli 60km matkaan täällä talvisin hyvällä kelillä yli tunnin.
Miten joku ei tajua tätä yhtälöä, että työttömillä ei ole mahdollisuuksia käydä kovin kaukana töissä. Varsinkin jos joku autoverotus tai bensan hinta kovenee... :/ itsekin olen hilkulla luopua (halvasta) autosta, joka on työllistymisen kannalta erittäin välttämätön. Ei vaan riitä rahat elämiseen.
Lisään vielä, että joissakin työpaikoissa se ainoa bussivuoro menee vasta työajan alkamisen jälkeen eikä töiden päättymisen jälkeen ole yhtään ainutta vuoroa.
No huh, ihmisillä, huom. myös työttömällä voi olla läheisiä, joita auttaa arjessa ja elämässä muutenkin. Pakkomuuton seuraukset eivät koskisi näin vain yhtä ihmistä. Mutta kai se yhteiskunta tämän sitten hoitaisi ja kustantaisi. Toivottavasti myös vuokra-asuntoja on tarpeeksi ja työhön kuuluisi auto, niin pääsisi kotiseudulle aina ystäviä tapaamaan.