Lue keskustelun säännöt.
Olen sitä mieltä, että työn perässä on muutettava ja työttömille on asetettava tukien saamiseksi tarvittaessa muuttovelvoite!
27.01.2020 |
Suomi on tässäkin asiassa aivan liian hellämielinen moneen muuhun maahan verrattuna. Monessa muussa maassa nimittäin ei todellakaan käy laatuun, että työtön asuu vuodesta toiseen jossain korvessa, jossa töitä ei ole ja nostelee samalla työttömyysetuutta. Vaan niissä maissa työnhaku on oikeasti sen verran velvoittavaa, että jos työtön ei paranna omia työllisyysnäkymiään esim. muuttamalla lähemmäs työpaikkoja, niin sillä on jotain sanktioita työttömyysetuuteen.
Suomessakin on paljon työttömiä, jotka asuvat sellaisessa korvessa ja niin kaukana kaikesta, että siellä ei töitä ole eikä tule. Varmasti tiedostavat itsekin, ettei TE-toimistokaan voi sen vuoksi tehdä heille työtarjouksia, koska niitä töitä ei ole. Käyttävät hyväksi sitä 1,5 tunnin yhdensuuntaisen työmatkan aikarajaakin. Mutta näyttää kuitenkin kelpaavan heille verovaroista maksetut työttömyysetuudet ynnä muut etuudet.
Työttömille tulisi oikeasti olla huomattavasti nykyistä velvoittavampaa muuttaminen työn perässä enemmän työllisyysmahdollisuuksia tarjoaville alueille, jos itse asuu alueella, jossa töitä ei ole. Jos ei sitä tee, niin silloin tuet pois! Moni varmaan hokee, että vapaassa maassa ihmisellä on oikeus valita asuinpaikkansa. Joo, mutta kansalla ei tule olla velvollisuutta kustantaa sellaista asumista ja elämistä verovaroista! Lisäksi työttömyysetuuden ehdotkin jo sanovat, että sitä saadakseen on aktiivisesti yritettävä työllistyä!
Kommentit (320)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinun ratkaisusi tuohon ongelmaan on?
Sanottu jo miljoonaan kertaan: laajalta alueelta työvoimaa hakeville työnantajille velvoite osallistua asumisjärjestelyihin joko suoraan tarjoamalla tai sitten avustamalla. Parakkimajoitus esim.
Parakkimajoitus talvella hiihtokeskuksen työntekijöille? Just joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa alanvaihtajien hirressä. Töitä ei ole ja koulutuksella ei tee mitään. Aivan alusta käytännössä olisi tämän ikäisenä aloitettava. Jokainen välivuosi tässä iässä on katastrofi. Muuttaa emme voi kun miehen yritys ja valmis asiakaskunta on täällä, asuntolaina onneksi kohta maksettu. Mitä järkeä olisi muuttaa jonkin hanttihomman perässä, kolme lasta siirtää uuteen kouluun ja kuitenkin mies olisi työtön? Asumisen hintakin nousisi tolkuttomasti. Antaisipa yhteiskunta minun kouluttautua motivoituneena, eikä rankaisisi siitä, että 20 vuotta sitten valitsin väärin. Silloin ei ollut tiedossa, että yhden mahdollisuuden vain saa. Päinvastoin kannustettiin kokeilemaan ja nyt siitä rangaistaan elinkautisella.
Nykyisin työkkäri sallii työttömyyskorvaksella opiskelun 2v. Ota rohkeasti puheeksi.
Mitä tuolla 2v. saa aikaiseksi? Kylmäkön tutkinnon?
Esimerkiksi kaksi vuotta vaikkapa sosionomin tutkintoa ja työtarjouksia jo satelee opiskeluaikanakin. Loput tutkinnosta voi tehdä sitten työn ohessa.
Tajuatko, että ei näitä tutkintoja niin vaan aleta opiskella. Tämä se löysä hirsi juuri on. Motivaatio olisi huipussaan, mutta kun se ei auta. Nykyään opintoihin on kiintiöt ja se kiintiö on erittäin rajaava. Ensikertalaisia otetaan heti kärkeen jonon ohi 80-90%,lopuista muutamista paikoista kilpailee kaikki, sekä ensikertalaiset että alanvaihtajat. Useat sadat hakijat! Edes avoimeen ammattikorkeaan ei pääse, nekin paikat arvotaan. Eli avoimen väyläkin on arpaonnen varassa. Surkeaa kun motivaatiota olisi, lapset tehty ja virtaa vielä. Mutta ei ole töitä eikä edes kouluttautua enää saa, vaikka taidot riittäisivät kirkkaasti sisäänpääsyyn ilman niitä kiintiöitä. Haluaisin valmistua nopeasti, mikään iltaelämä ja lorviminen ei kiinnosta. Kaikkeen tarvitaan tutkinto, joten mikään yksittäinen kurssi ei meitä Alanvaihtahia paljon auta. En ymmärrä mitä yhteiskunta tässä voittaa, että meidät väkisin määrätään kortistoon?!
Olen itse opiskellut uuden yliopistotutkinnon keski-iässä, pienten lasten äitinä, toisella paikkakunnalla, alalla, jonne on vaikea päästä ja työvoimapula ja tutkinnosta kolme vuotta täyttä työpäivää omalla alallani tehden. Ei kuule päälle nelikymppistä ensikertalaiskiintiöt estä, jos sikseen on.
Haha, ihan tosissasi yleistät oman, subjektiivisen kokemuksesi perusteella, että "kun minä, niin kyllä kaikki muutkin." Huh, huh. Olipa turha yliopistotutkinto, kun ei edes sen verran sivistänyt, että yhden yksilön kokemuksen perusteella ei voi tehdä yleispäteviä johtopäätöksiä.
Minä näen mahdollisuuksua, sinä esteitä. Minä olen varakas ja onnellinen, sinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttovelvoitteen pitäisi lisäksi kattaa koko Suomi. Eli työtön mistäpäin Suomea tahansa voitaisiin velvoittaa muuttamaan minnepäin Suomea tahansa.
Miksi tyytyä Suomeen kun voi liikkua vapaasti koko EU:ssa?
Eipä voi, jos ei ole voimassaolevaa passia tai heinkilökorttia. Lisäksi monilla tulisi varmaan kielitaito tai pikemminkin sen osaamattomuus vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa alanvaihtajien hirressä. Töitä ei ole ja koulutuksella ei tee mitään. Aivan alusta käytännössä olisi tämän ikäisenä aloitettava. Jokainen välivuosi tässä iässä on katastrofi. Muuttaa emme voi kun miehen yritys ja valmis asiakaskunta on täällä, asuntolaina onneksi kohta maksettu. Mitä järkeä olisi muuttaa jonkin hanttihomman perässä, kolme lasta siirtää uuteen kouluun ja kuitenkin mies olisi työtön? Asumisen hintakin nousisi tolkuttomasti. Antaisipa yhteiskunta minun kouluttautua motivoituneena, eikä rankaisisi siitä, että 20 vuotta sitten valitsin väärin. Silloin ei ollut tiedossa, että yhden mahdollisuuden vain saa. Päinvastoin kannustettiin kokeilemaan ja nyt siitä rangaistaan elinkautisella.
Nykyisin työkkäri sallii työttömyyskorvaksella opiskelun 2v. Ota rohkeasti puheeksi.
Mitä tuolla 2v. saa aikaiseksi? Kylmäkön tutkinnon?
Esimerkiksi kaksi vuotta vaikkapa sosionomin tutkintoa ja työtarjouksia jo satelee opiskeluaikanakin. Loput tutkinnosta voi tehdä sitten työn ohessa.
Tajuatko, että ei näitä tutkintoja niin vaan aleta opiskella. Tämä se löysä hirsi juuri on. Motivaatio olisi huipussaan, mutta kun se ei auta. Nykyään opintoihin on kiintiöt ja se kiintiö on erittäin rajaava. Ensikertalaisia otetaan heti kärkeen jonon ohi 80-90%,lopuista muutamista paikoista kilpailee kaikki, sekä ensikertalaiset että alanvaihtajat. Useat sadat hakijat! Edes avoimeen ammattikorkeaan ei pääse, nekin paikat arvotaan. Eli avoimen väyläkin on arpaonnen varassa. Surkeaa kun motivaatiota olisi, lapset tehty ja virtaa vielä. Mutta ei ole töitä eikä edes kouluttautua enää saa, vaikka taidot riittäisivät kirkkaasti sisäänpääsyyn ilman niitä kiintiöitä. Haluaisin valmistua nopeasti, mikään iltaelämä ja lorviminen ei kiinnosta. Kaikkeen tarvitaan tutkinto, joten mikään yksittäinen kurssi ei meitä Alanvaihtahia paljon auta. En ymmärrä mitä yhteiskunta tässä voittaa, että meidät väkisin määrätään kortistoon?!
Lähtisin heti opiskelemaan, jos tutkintoihin saisi tukea koko opiskeluajalle. Olisin lähtenyt jo paru vuotta sitten!!
2v opiskeluaika hyödyttää vain niitä, jotka asuvat yhdessä jonkun elättäjän kanssa, mutta ei meitä yksinäisiä työttömiä. Jollakin pitää elää se loput opiskeluajasta. Itselläni on jo ennestään opintolainaa. Sitä on raskas lyhentää jo nytkin, toista lainaa en voi ottaa. Ei ole myöskään rahaa perustaa yritystä. Tekisin muuten kyllä senkin.
Lisäksi kaikki eivät sovellu noille "hyvin työllistäville aloille". Itsekin opiskelin sellaisen alan, olen silti työtön.
Suomessa on kannattavampaa hankkia linnatuomio kuin alistua parakkimajoitukseen 20 muun ihmisen kanssa tonnin palkalla. Toisin kuin työttömiä, vankeja ei saa laittaa pakkotyöhön, ihmisoikeussopimukset kieltävät sellaisen. Vangit saavat täyden ylläpidon, oman sellin eli siis pysyvän majoituksen, kolme ateriaa päivässä, he saavat tarvittaessa lääkärin, papin ja muita palveluja, työstä saa taskurahaa ja vapauduttua voi saada vaikka mitä tukitoimia ja asunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on kannattavampaa hankkia linnatuomio kuin alistua parakkimajoitukseen 20 muun ihmisen kanssa tonnin palkalla. Toisin kuin työttömiä, vankeja ei saa laittaa pakkotyöhön, ihmisoikeussopimukset kieltävät sellaisen. Vangit saavat täyden ylläpidon, oman sellin eli siis pysyvän majoituksen, kolme ateriaa päivässä, he saavat tarvittaessa lääkärin, papin ja muita palveluja, työstä saa taskurahaa ja vapauduttua voi saada vaikka mitä tukitoimia ja asunnon.
Vankilaan on vaikeaa päästä Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinun ratkaisusi tuohon ongelmaan on?
Sanottu jo miljoonaan kertaan: laajalta alueelta työvoimaa hakeville työnantajille velvoite osallistua asumisjärjestelyihin joko suoraan tarjoamalla tai sitten avustamalla. Parakkimajoitus esim.
Tuo vain vähentäisi halua palkata ketään kauempaa, kun työnantajalla olisi "velvollisuus".
Työnantajat ei myöskään halua maksaa yhtään enempää kuin on pakko. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttovelvoitteen pitäisi lisäksi kattaa koko Suomi. Eli työtön mistäpäin Suomea tahansa voitaisiin velvoittaa muuttamaan minnepäin Suomea tahansa.
Miksi tyytyä Suomeen kun voi liikkua vapaasti koko EU:ssa?
Eipä voi, jos ei ole voimassaolevaa passia tai heinkilökorttia. Lisäksi monilla tulisi varmaan kielitaito tai pikemminkin sen osaamattomuus vastaan.
No eipä sitä passia pahemmin tarvitse euroopan sisällä, tai no muutamassa maassa mitkä ottivat rajatarkastuksen takaisin käyttöön
Vierailija kirjoitti:
Näitä ketjuja oli aluksi kaksi samanlaista ja toinen poistettiin? Onko sama aloittaja?
Noh, vastasin jo toiseen ketjuun, mutta sitä ei löydy enää joten vastaanpa tähän.
-Muuttaminen todella kallista, kaikilla työttömillä ei säästöjä eikä lähipiiriä auttamassa.
-Monilla on esim. talo pikkupaikkakunnalla ja puolisolla vakityö. Taloa ei noin vain myydä. Mistä saadaan rahat muuttoon ja vuokranmaksuun?
- Muuttaminen vaatii henkisesti todella paljon. Monella työttömällä näitä henkisiä resursseja suureen elämänmuutokseen ei ole. Pahimmillaan voi seurata työkyvyttömyys.
- Huom. Työttömyys johtuu työpaikkojen puutteesta. Pätkätöiden perässä koko Suomi muuttaisi aivan koko ajan. Olis aika kamalat kustannukset kaikille.Työpaikat ei lisäänny muuttamalla! Meidän ongelma on se, että työt kasataan niille, joilla niitä on. Sitten nämä ihmiset menevät lakkoon, kun palkka ei vastaa työn vaatimuksia. Eikä hyvinvointi silti lisäänny. Parasta tässä on, että hyvinvointiahan ja vapaatahan ne ihmiset usein kaipaa, ei suinkaan rahaa. Samaan aikaan samaa elämän tasapainoa kaipaa jossain päin Suomea myös työtön. Hän taas voi pahoin, koska töitä ei ole. Toisella on liikaa, toisella ei yhtään. Molemmat voivat huonosti, eikä kumpikaan koe olevansa arvostettu.
Noniin, itse asiaan.
Olen muuttanut työttömänä useita kertoja työn perässä eikä koskaan enää.
Ekalla kerralla otin sen ainoan vapaana olevan kämpän (ihan liian kallis ja iso yhdelle ihmiselle maksettavaksi), se olikin kosteusvaurioasunto joten aloin etsiä uutta kämppää läheltä (myös muilta kunnilta) samantien ja samoin säilytystilaa tavaroille. Sairastelin homeen takia ja jouduin luopumaan työpaikasta. Tällä on ollut negatiivinen vaikutus työnsaantiin. Lisäksi tämä vaikuttaa siihen, mitä työpaikkoja voin jatkossa hakea. Nyt harkitsenkin alanvaihtoa.
Toinen kerta kun muutin työn perässä. Kyseessä vakityö. Hankin pikaisesti asunnon (jälleen liian kallis ja suuri yhdelle), ostin auton (työpaikka syrjässä eikä julkista liikennettä, työnluonne myös vaati autoa). Työ päättyikin koeajalla pari kk jälkeen, vaikka tein parhaani, koska koulutukseni ei ilmeisesti riittänyt enkä ollut tarpeeksi "kovis" kyseiseen hommaan. Lopputulos: kaikki säästöt käytetty, lisäksi miinuksella n. 1500e. Tämän jälkeen jouduin muuttamaan uudelleen työttömänä halvempaan asuntoon kun sellainen löytyi.
Toivottavasti joku muukin oppi näistä esimerkeistä sen, että työn perässä muuttaminen on joskus erittäin kannatamatonta, myös yhteiskunnalle. Useinhan noihin joutuu hakea jotain avustuksia, koska työttömällä ei useinkaan ole tai riitä säästöjä muuttamiseen tai muuhunkaan. Päällekkäiset vuokrat, sitovat vuokrasuhteet, lasten oireilu vanhemman poissaoloon/perheen pahoinvointi, työnhakijan mielenterveys todella koetuksella (uuden työn lisäksi uusi paikkakunta, koti, taloudelliset huolet, sopeutuminen, järjestely), jne.
Ei järkeä, ei yhtään mitään järkeä. Ei yhtään kellekään. Ei edes taloudellisesti.
Itsellä meni myös 30 000e e rahaa puskurirahastoa, kun lähdettiin muuttelemaan töiden perässä kohti parempaa. Loppupelissä tajusin viheltää pelin poikki kun enää tilillä oli muutama tonni. Ihan Euroopassa pari vuotta ja Suomessa ja takaisin Eurooppaan ja lopulta säästöt huvenneina takaisin Suomeen pätkien pariin.
Älkää hyvät ihmiset muuttako ja älköön varsinkaan lapsiperheet. Riskit on suuret menettää kaikki.
Työnteko ei kannata siinä mielessä kuin perinteisesti on kannattanut!
Toki käteen jäi ihan hauska seikkailu ja kyllähän nuorelle ihmiselle se on jo itsessään sisältö elämälle.
Taloudellisesti homma ei kannattanut lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyypä sanoa, että itse muutin juurikin työn perässä noin 600km kaupunkiin josta en tuntenut ketään. Kotikaupunkiin jäi sukulaiset, harrastukset ja ystävät. Se, että olisin jäänyt tuille elämään kotikaupunkiin ei todellakana ollut vaihtoehto, kun kerran töitä löytyi muualta.
Eri tilanne jos olisi lapsia, lapsettomien ja etenkin sinkkujen tulisi lähteä mihin vaan töiden perässä sen sijaan että nostetaan tukia. Ne tuet ovat hätätilannetta varten, ei siksi että pitää mennä omalta mukavuusalueeltaan ulos.
Sinkut ovat ihan yhtä itsenäisiä tekemään muuttopäätöksensä ilman mitään kotitekoisia holhoojia. Vai luuletko olevasi parempi ihminen kun sinulla on lapsia. Mielestäni lapsiperheellisten toinen puoliso voisi jäädä kotiin että työpaikkoja vapautuisi enemmän. Hoitakoot lapsensa ne jotka niitä tekevät, lapsiperheet saavat jo nyt niin paljon veronmaksajien pussista palveluja ja tulonsiirtoja.
Onko äitisi taas soittanut poliisit kun olet yrittänyt kouria hänen märkien vaippojen hauduttamaa jalkoväliä?
Tuo oli ihan toimivaa ideologiaa siihen aikaan, kun työpaikat olivat suhteellisen pysyviä ja äidit oli kotiäitejä. Nyt valtio tukee pätkätyötä, on poistanut perheverotuksen, tukenut omistusasumista, joten aika ristiriitaistahan tuo olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pois pois rahat ja tuet laiskoilta työttömiltä ja työläisillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa alanvaihtajien hirressä. Töitä ei ole ja koulutuksella ei tee mitään. Aivan alusta käytännössä olisi tämän ikäisenä aloitettava. Jokainen välivuosi tässä iässä on katastrofi. Muuttaa emme voi kun miehen yritys ja valmis asiakaskunta on täällä, asuntolaina onneksi kohta maksettu. Mitä järkeä olisi muuttaa jonkin hanttihomman perässä, kolme lasta siirtää uuteen kouluun ja kuitenkin mies olisi työtön? Asumisen hintakin nousisi tolkuttomasti. Antaisipa yhteiskunta minun kouluttautua motivoituneena, eikä rankaisisi siitä, että 20 vuotta sitten valitsin väärin. Silloin ei ollut tiedossa, että yhden mahdollisuuden vain saa. Päinvastoin kannustettiin kokeilemaan ja nyt siitä rangaistaan elinkautisella.
Nykyisin työkkäri sallii työttömyyskorvaksella opiskelun 2v. Ota rohkeasti puheeksi.
Mitä tuolla 2v. saa aikaiseksi? Kylmäkön tutkinnon?
Esimerkiksi kaksi vuotta vaikkapa sosionomin tutkintoa ja työtarjouksia jo satelee opiskeluaikanakin. Loput tutkinnosta voi tehdä sitten työn ohessa.
Tajuatko, että ei näitä tutkintoja niin vaan aleta opiskella. Tämä se löysä hirsi juuri on. Motivaatio olisi huipussaan, mutta kun se ei auta. Nykyään opintoihin on kiintiöt ja se kiintiö on erittäin rajaava. Ensikertalaisia otetaan heti kärkeen jonon ohi 80-90%,lopuista muutamista paikoista kilpailee kaikki, sekä ensikertalaiset että alanvaihtajat. Useat sadat hakijat! Edes avoimeen ammattikorkeaan ei pääse, nekin paikat arvotaan. Eli avoimen väyläkin on arpaonnen varassa. Surkeaa kun motivaatiota olisi, lapset tehty ja virtaa vielä. Mutta ei ole töitä eikä edes kouluttautua enää saa, vaikka taidot riittäisivät kirkkaasti sisäänpääsyyn ilman niitä kiintiöitä. Haluaisin valmistua nopeasti, mikään iltaelämä ja lorviminen ei kiinnosta. Kaikkeen tarvitaan tutkinto, joten mikään yksittäinen kurssi ei meitä Alanvaihtahia paljon auta. En ymmärrä mitä yhteiskunta tässä voittaa, että meidät väkisin määrätään kortistoon?!
Olen itse opiskellut uuden yliopistotutkinnon keski-iässä, pienten lasten äitinä, toisella paikkakunnalla, alalla, jonne on vaikea päästä ja työvoimapula ja tutkinnosta kolme vuotta täyttä työpäivää omalla alallani tehden. Ei kuule päälle nelikymppistä ensikertalaiskiintiöt estä, jos sikseen on.
Haha, ihan tosissasi yleistät oman, subjektiivisen kokemuksesi perusteella, että "kun minä, niin kyllä kaikki muutkin." Huh, huh. Olipa turha yliopistotutkinto, kun ei edes sen verran sivistänyt, että yhden yksilön kokemuksen perusteella ei voi tehdä yleispäteviä johtopäätöksiä.
Minä näen mahdollisuuksua, sinä esteitä. Minä olen varakas ja onnellinen, sinä?
No enhän minä tosiaan kauhean onnellinen ole, kun vaikea masennus on vaivannut jo kymmenen vuotta. Kaksi itsemurhayritystäkin on mahtunut noihin vuosiin - selvästi huonoin tuloksin, kun täällä edelleen olen. Et sinäkään silti oikeasti kovin onnelliselta vaikuta, kun sitä pitää noin painottaa ja vieläpä varakkuudella kehuskella. Kuten jo aiemmin totesin, ei siellä yliopistossa näköjään ainakaan sivistymään päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinun ratkaisusi tuohon ongelmaan on?
Sanottu jo miljoonaan kertaan: laajalta alueelta työvoimaa hakeville työnantajille velvoite osallistua asumisjärjestelyihin joko suoraan tarjoamalla tai sitten avustamalla. Parakkimajoitus esim.
Tuo vain vähentäisi halua palkata ketään kauempaa, kun työnantajalla olisi "velvollisuus".
Työnantajat ei myöskään halua maksaa yhtään enempää kuin on pakko. :D
Niinkö? Johan nytkin joutuvat tuomaan maahan kehitysmaista bussilastettain väkeä ja asunnotkin heille järjestävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinun ratkaisusi tuohon ongelmaan on?
Sanottu jo miljoonaan kertaan: laajalta alueelta työvoimaa hakeville työnantajille velvoite osallistua asumisjärjestelyihin joko suoraan tarjoamalla tai sitten avustamalla. Parakkimajoitus esim.
Tuo vain vähentäisi halua palkata ketään kauempaa, kun työnantajalla olisi "velvollisuus".
Työnantajat ei myöskään halua maksaa yhtään enempää kuin on pakko. :D
Niinkö? Johan nytkin joutuvat tuomaan maahan kehitysmaista bussilastettain väkeä ja asunnotkin heille järjestävät.
No se varmaan vähennetään sieltä palkasta myos?
Tervemenoa pohjois-koreaan saatanan ihmisyyden vihaaja! Siellä AP:n kaltaiset viihtyvät varmasti vankileirillä odottaen hirttotuomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa alanvaihtajien hirressä. Töitä ei ole ja koulutuksella ei tee mitään. Aivan alusta käytännössä olisi tämän ikäisenä aloitettava. Jokainen välivuosi tässä iässä on katastrofi. Muuttaa emme voi kun miehen yritys ja valmis asiakaskunta on täällä, asuntolaina onneksi kohta maksettu. Mitä järkeä olisi muuttaa jonkin hanttihomman perässä, kolme lasta siirtää uuteen kouluun ja kuitenkin mies olisi työtön? Asumisen hintakin nousisi tolkuttomasti. Antaisipa yhteiskunta minun kouluttautua motivoituneena, eikä rankaisisi siitä, että 20 vuotta sitten valitsin väärin. Silloin ei ollut tiedossa, että yhden mahdollisuuden vain saa. Päinvastoin kannustettiin kokeilemaan ja nyt siitä rangaistaan elinkautisella.
Nykyisin työkkäri sallii työttömyyskorvaksella opiskelun 2v. Ota rohkeasti puheeksi.
Mitä tuolla 2v. saa aikaiseksi? Kylmäkön tutkinnon?
Esimerkiksi kaksi vuotta vaikkapa sosionomin tutkintoa ja työtarjouksia jo satelee opiskeluaikanakin. Loput tutkinnosta voi tehdä sitten työn ohessa.
Tajuatko, että ei näitä tutkintoja niin vaan aleta opiskella. Tämä se löysä hirsi juuri on. Motivaatio olisi huipussaan, mutta kun se ei auta. Nykyään opintoihin on kiintiöt ja se kiintiö on erittäin rajaava. Ensikertalaisia otetaan heti kärkeen jonon ohi 80-90%,lopuista muutamista paikoista kilpailee kaikki, sekä ensikertalaiset että alanvaihtajat. Useat sadat hakijat! Edes avoimeen ammattikorkeaan ei pääse, nekin paikat arvotaan. Eli avoimen väyläkin on arpaonnen varassa. Surkeaa kun motivaatiota olisi, lapset tehty ja virtaa vielä. Mutta ei ole töitä eikä edes kouluttautua enää saa, vaikka taidot riittäisivät kirkkaasti sisäänpääsyyn ilman niitä kiintiöitä. Haluaisin valmistua nopeasti, mikään iltaelämä ja lorviminen ei kiinnosta. Kaikkeen tarvitaan tutkinto, joten mikään yksittäinen kurssi ei meitä Alanvaihtahia paljon auta. En ymmärrä mitä yhteiskunta tässä voittaa, että meidät väkisin määrätään kortistoon?!
Lähtisin heti opiskelemaan, jos tutkintoihin saisi tukea koko opiskeluajalle. Olisin lähtenyt jo paru vuotta sitten!!
2v opiskeluaika hyödyttää vain niitä, jotka asuvat yhdessä jonkun elättäjän kanssa, mutta ei meitä yksinäisiä työttömiä. Jollakin pitää elää se loput opiskeluajasta. Itselläni on jo ennestään opintolainaa. Sitä on raskas lyhentää jo nytkin, toista lainaa en voi ottaa. Ei ole myöskään rahaa perustaa yritystä. Tekisin muuten kyllä senkin.
Lisäksi kaikki eivät sovellu noille "hyvin työllistäville aloille". Itsekin opiskelin sellaisen alan, olen silti työtön.
Niin, jos välttämättä haluaa lakaa koirakuiskaajaksi tai höyhenartensaaniksi, niin voi olla, että ei löydy töitä eikä työkkärikään sponssaa opiskelua.
Eli siis mielestäsi on täysin toissijaista se että missä henkilön perhe tai ystävät asuu? Kai ymmärrät että joidenkin ihmisten on todella vaikeaa sopeutua uusiin ympäristöihin tai saada uusia ystäviä? Pitäisikö siis ihmisen mielenterveys laittaa toissijaiseksi asiaksi ja pakottaa muuttamaan vieraaseen kaupunkiin vasten tahtoaan ja olemaan täysin vailla omaa vapautta, kunnes astuukin kuvaan mielenterveydenongelmat ja masennus ja kohta onkin sitten vakavasti masentunut ja työkyvyttömyyseläkkeellä. Sehän se vasta kalliiksi tuleekin valtiolle.
Tämä joka ehdotti tätä parakkia on varmasti myös sitä mieltä että jos työttömällä on lemmikki eikä pysty sen vuoksi muuttamaan tämmöiseen parakkiin tai tekemään vaikkapa 12h työpäivää niin lemmikistä on luovuttava. Helppo siellä on huudella kun on työ, pidätte itseänne niin erinomaisina ihmisinä kun olette töissä´, mutta jos joskus itse joutuisitte työttömäksi niin ette varmasti muuttaisi mihinkään.
Ihme asenne että työttömillä ei ole ihmisarvoa ja kaikki työttömät on sitä omasta tahdostaan ja vaan lorvii huvikseen. Eiköhän suurin osa halua niitä töitä, työttömänä ei todellakaan ole kivaa olla, riittää juuri ja juuri rahat välttämättömään.
Ja muuten, en ole itse työtön mutta olen joskus ollut, ja kyllä olisi mielenterveys romahtanut jos tuollaisia ukaaseja olisi pistetty.
Millä rahalla se työtön muuttaa vtun urpo?
Maksatko sää jokaiselle takuutilin ja ekankuun vuokran, sekä kuljetukset?