Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaivat jotka hävisivät laihduttamalla?
Mä olen huomannut, että voin kokonaisvaltaisesti paremmin nyt kun olen päässyt normaalipainoon. Listaan tähän konkreettisia juttuja, joita ylipainosta aiheutui mulle ja jotka ovat nyt hävinneet:
1. Kuorsaaminen
2. Väsymys
3. Virtsankarkailu
4. Itsetunto-ongelmat ja siitä seurannut seksielämän virkistyminen
5. Libido
6. Ahdistus ja masentuneisuus
Sen lisäksi iloitsen päivittän uudesta peilikuvastani ja saan jatkuvasti kysymyksiä: olenko rakastunut? Olen kyllä: ITSEENI
Kommentit (871)
Epämääräiset säryt ympäri kroppaa mutta varsinkin alaraajoissa, jatkuva sairastelu, ihottumat, väsymys ja uupumus. Lisäksi parisuhde muuttui taas hyväksi. Jaksetaan tehdä asioita yhdessä enkä arastele kroppaani, niin seksikin sujuu taas.
N33, -29 kg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi erityisesti niiden kokemukset, jotka ovat pudottaneet 5-10 kiloa. Itse olen 7 kg päässä normaalipainosta, lääkäreiden mielestä ei tarvitse laihduttaa, mutta oloni on jotenkin epämääräisen vaivainen koko ajan.
Olen 167 pitkä, miellän että oma normaalipainoni on siinä 65 hujakoilla tai alle. Tällä hetkellä painan 75. Lihoin aikanaan yhden lääkekuurin takia nopeasti 20 kg, 10 niistä lähti heti kun lääke lopetettiin mutta 10 jäi. Älkää vaan suostuko syömään Ketipinoria edes miniannoksella pelkkiin uniongelmiin.
Hyvä tietää! kannattaa myös varoa sellaista kuin "mirtazapin" itselle määrättiin nukahtamislääkkeeksi hyvin pieni annos ja siitäkin puolikas.
Ihmettelin, mikä oli, kun en ollut sokeria ja makeisia syönyt vuosiin ja seuraavina päivinä lääkkeen ottamisen jälkeen, alkoi "makeanhammasta" kolottaa, eli kaupasta tulin kotiin suklaan ja irtokarkkien kanssa ja ahmin himooni. Ruokahalu kaksinkertaistui. Kestin aikansa ja parisen kiloa, ihmetellä sairaaloista makeannälkää ja ahmimishimoa, ennen kuin älysin jättää lääkkeen.
Eli ei tarvitse kuin pikkumurunen tuota ja vaikutukset huomas.
kun lopetin lääkkeen käytön ja paluun normaaliin, ihmettelen edelleen, mikä minuun iski, koska en edes pidä makeasta.
Mielestäni itse olen onnistunut pysymään suht. hoikkana harrastamalla liikuntaa, jossa syke kohoaa ja pitämällä itseni aktiivisena. Jos jään tylsistymään telkkarin ääreen, niin tulee syötyä huvikseen.juuri tuo. Korjaa unen hienosti, mutta käyttäjö jää aivan totaaliseen sokerikoukkuun ja lihominen on väistämätöntä.
Jos pitää valita unettomuus vai lihominen, valitsen lihomisen, aina. Paljon pienempi paha.
Alapeukuttajat eivät varmaan ole kärsineet oikeasta unettomuudesta koskaan tai ovat todella pinnallisia ihmisiä.
Onko kenelläkään parantunut jalkaterän vaivat, plantaarifaskiitti tai varpaiden kivut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi erityisesti niiden kokemukset, jotka ovat pudottaneet 5-10 kiloa. Itse olen 7 kg päässä normaalipainosta, lääkäreiden mielestä ei tarvitse laihduttaa, mutta oloni on jotenkin epämääräisen vaivainen koko ajan.
Olen 167 pitkä, miellän että oma normaalipainoni on siinä 65 hujakoilla tai alle. Tällä hetkellä painan 75. Lihoin aikanaan yhden lääkekuurin takia nopeasti 20 kg, 10 niistä lähti heti kun lääke lopetettiin mutta 10 jäi. Älkää vaan suostuko syömään Ketipinoria edes miniannoksella pelkkiin uniongelmiin.
Hyvä tietää! kannattaa myös varoa sellaista kuin "mirtazapin" itselle määrättiin nukahtamislääkkeeksi hyvin pieni annos ja siitäkin puolikas.
Ihmettelin, mikä oli, kun en ollut sokeria ja makeisia syönyt vuosiin ja seuraavina päivinä lääkkeen ottamisen jälkeen, alkoi "makeanhammasta" kolottaa, eli kaupasta tulin kotiin suklaan ja irtokarkkien kanssa ja ahmin himooni. Ruokahalu kaksinkertaistui. Kestin aikansa ja parisen kiloa, ihmetellä sairaaloista makeannälkää ja ahmimishimoa, ennen kuin älysin jättää lääkkeen.
Eli ei tarvitse kuin pikkumurunen tuota ja vaikutukset huomas.
kun lopetin lääkkeen käytön ja paluun normaaliin, ihmettelen edelleen, mikä minuun iski, koska en edes pidä makeasta.
Mielestäni itse olen onnistunut pysymään suht. hoikkana harrastamalla liikuntaa, jossa syke kohoaa ja pitämällä itseni aktiivisena. Jos jään tylsistymään telkkarin ääreen, niin tulee syötyä huvikseen.juuri tuo. Korjaa unen hienosti, mutta käyttäjö jää aivan totaaliseen sokerikoukkuun ja lihominen on väistämätöntä.
Jos pitää valita unettomuus vai lihominen, valitsen lihomisen, aina. Paljon pienempi paha.
Alapeukuttajat eivät varmaan ole kärsineet oikeasta unettomuudesta koskaan tai ovat todella pinnallisia ihmisiä.
Molemmat olen kokenut, ihan aikuisten oikeaa unettomuutta edelleen, ylipainoa en enää. Varmaan olen tosi pinnalinen ihminen sitten, mutta valitsen unettomuuden. Ylipainon myötä tulleet vaivat kun vei sairaalaan.
Hirsutismi, hiusongelmat, epäsäännöllinen kierto, emännänkyttyrä... Ja voin nykyään käyttää huoletta kesämekkoja, koska reidet ei enää hankaa yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen en kehdannut käydä ulkona, hävetti käydä jopa kaupassa. En ollut sinänsä edes kovin lihava, normipainon ja lievän ylipainon rajaoilla. Peili näytti kumminkin mursua ja naama tuntui liian pyöreältä.
No en yhäkään tykkää pyöriä ihmisten ilmoilla, mutta en enää häpeä itteäni samalla lailla.. Tai no nyt häpeän mun tummia silmänalusia, mutta ilman niitä kai löytyisi taas jotain muuta hävettävää? On vaikeeta mulla :D
Arvaa mitä? KETÄÄN EI KIINNOSTA. Tämä siis ihan positiivisesti sanottuna. Ihmiset on niin narsistisia ylipäätään, että ei ketään jaksa kiinnostaa jonkun pyöreä naama tai tummat silmänaluset.
Ja arvaas mitä sinä! Se ei kiinnosta hevonveetäkään ajatteleeko joku ventovierastolvana jotakin tai onko sillä edes aivotoimintaa. Se oma ulkomuoto kun ei muistuta omaa identiteettiä eikä mitenkään miellytä itseä niin sitä häpeää itseään omissa silmissään.
Ja silloin ei huvita liikkua missään. Ei edes silloin kuin missään ei ole ketään.
Samahan se on vaikka jos tukka on omasta mielestä huonosti kampaajan jäljiltä. Se hävettää, eikä näytä itseltään eikä siltä miltä halusi ja vaikka kaikki kehuisi kuinka tukka on kiva niin ei se omissa silmissä muutu mihinkään. Se vaan on hirveä ja sen tahtoo saada takaisin sellaiseksi kuin se oli ennen. Eikä silloinkaan huvita mikään ennen kuin sen saa jotenkin fiksattua sellaiseksi joka miellyttää omaa silmää.
Miten tuohon sitten liittyy tuo ihmisten ilmoilla pyöriminen, jos ei yhtään kuvittele, että muita kiinnostaa sun ulkonäkösi? Jos se on vain sun ongelma, niin kai se on sitten yhtä kurjaa olla kotona kuin ihmisten ilmoilla?
Muutenkin kuvitelma, että omat mieltymykset, häpeät ja minäkuvan ongelmat olisi sisäsyntyisiä on niin naiivi, mutta toki juuri sellainen, mitä markkinavoimat haluaa meidän uskovan.
Kun ihan oikesti sinäkin olet vain hyvin oppinut länsimaiset kauneusihanteet ja elät niiden vankina. Kuvittelet ihmisarvosi ja itsetuntosi olevan riippuvainen jostain silmänalusista ja liikakiloista.
Suk si jo kuu seen pätemästä ja pilaamasta muuten hyvää ketjua kuvitelminesi. Se, ettet ymmärrä tuota kuviota on ihan vaan sun oma ongelmasi ja ihan ok, mutta jostain syystä sulle ei kelpaa se, että muut ymmärtää vaan sinävttutiedätparemmin ja muut on väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen en kehdannut käydä ulkona, hävetti käydä jopa kaupassa. En ollut sinänsä edes kovin lihava, normipainon ja lievän ylipainon rajaoilla. Peili näytti kumminkin mursua ja naama tuntui liian pyöreältä.
No en yhäkään tykkää pyöriä ihmisten ilmoilla, mutta en enää häpeä itteäni samalla lailla.. Tai no nyt häpeän mun tummia silmänalusia, mutta ilman niitä kai löytyisi taas jotain muuta hävettävää? On vaikeeta mulla :D
Arvaa mitä? KETÄÄN EI KIINNOSTA. Tämä siis ihan positiivisesti sanottuna. Ihmiset on niin narsistisia ylipäätään, että ei ketään jaksa kiinnostaa jonkun pyöreä naama tai tummat silmänaluset.
Ja arvaas mitä sinä! Se ei kiinnosta hevonveetäkään ajatteleeko joku ventovierastolvana jotakin tai onko sillä edes aivotoimintaa. Se oma ulkomuoto kun ei muistuta omaa identiteettiä eikä mitenkään miellytä itseä niin sitä häpeää itseään omissa silmissään.
Ja silloin ei huvita liikkua missään. Ei edes silloin kuin missään ei ole ketään.
Samahan se on vaikka jos tukka on omasta mielestä huonosti kampaajan jäljiltä. Se hävettää, eikä näytä itseltään eikä siltä miltä halusi ja vaikka kaikki kehuisi kuinka tukka on kiva niin ei se omissa silmissä muutu mihinkään. Se vaan on hirveä ja sen tahtoo saada takaisin sellaiseksi kuin se oli ennen. Eikä silloinkaan huvita mikään ennen kuin sen saa jotenkin fiksattua sellaiseksi joka miellyttää omaa silmää.
Miten tuohon sitten liittyy tuo ihmisten ilmoilla pyöriminen, jos ei yhtään kuvittele, että muita kiinnostaa sun ulkonäkösi? Jos se on vain sun ongelma, niin kai se on sitten yhtä kurjaa olla kotona kuin ihmisten ilmoilla?
Muutenkin kuvitelma, että omat mieltymykset, häpeät ja minäkuvan ongelmat olisi sisäsyntyisiä on niin naiivi, mutta toki juuri sellainen, mitä markkinavoimat haluaa meidän uskovan.
Kun ihan oikesti sinäkin olet vain hyvin oppinut länsimaiset kauneusihanteet ja elät niiden vankina. Kuvittelet ihmisarvosi ja itsetuntosi olevan riippuvainen jostain silmänalusista ja liikakiloista.
Keskittyisit ihan vaan tuon oman luonteesi ja omahyväisten sekä ilkeämielisten ajatustesi analysoimiseen. Siinä on sulle ihan riittävästi työsarkaa.
Arvostele vasta sitten muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laihduin reilusti ja läski avovaimo jäi pois vaivoistani. Sain kauniimman ja hoikemman naisen tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiivatulehdukset loppuivat, samoin proppujen kertyminen nielurisoihin. Verenpaine laski lievästi kohonneesta ihannelukemiin. Polvet alkoivat taas kestää reippaampaa lenkkeilyä ja jyrkkiäkin ylämäkiä. Vaatteita löytyy helpommin kaupoista ja valikoima on parempi. Ennen laihtumista BMI 29, nyt BMI 24.
Mulla proput myös väheni n. 90 % siitä mitä niitä oli pahimmillaan, mutta arvelen syyn olevan ennemmin uusi ruokavalio kuin laihtuminen. Voin olla väärässä, mutta olen päätellyt sokerin ruokkivan nielussa muhivia bakteereja. Ehkä sama pätee hiivaan.
Mä en käytä juurikaan sokeria, koska en ole yhtään makean perään. Hiivaa ei ole ikinä, mutta noiden proppujen lisääntymisen pystyn kyllä hyvinkin yhdistämään lihomiseen.
Normipainoisena niitä ei ollut. Sama pätee noihin varsiluomiin ja kuorsaamiseen. Sekä moneen muuhun ketjussa mainittuun asiaan eli ne on ilmaantuneet vasta lihomisen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laihduin reilusti ja läski avovaimo jäi pois vaivoistani. Sain kauniimman ja hoikemman naisen tilalle.
Good for you. Toivottavasti sait myös tärkeimmällä tavalla paremman eli aiempaa mukavamman ihmisen.
Lihavat harvemmin on leppoisia vaikka päinvastaista usein väitetäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiivatulehdukset loppuivat, samoin proppujen kertyminen nielurisoihin. Verenpaine laski lievästi kohonneesta ihannelukemiin. Polvet alkoivat taas kestää reippaampaa lenkkeilyä ja jyrkkiäkin ylämäkiä. Vaatteita löytyy helpommin kaupoista ja valikoima on parempi. Ennen laihtumista BMI 29, nyt BMI 24.
Mulla proput myös väheni n. 90 % siitä mitä niitä oli pahimmillaan, mutta arvelen syyn olevan ennemmin uusi ruokavalio kuin laihtuminen. Voin olla väärässä, mutta olen päätellyt sokerin ruokkivan nielussa muhivia bakteereja. Ehkä sama pätee hiivaan.
Mä en käytä juurikaan sokeria, koska en ole yhtään makean perään. Hiivaa ei ole ikinä, mutta noiden proppujen lisääntymisen pystyn kyllä hyvinkin yhdistämään lihomiseen.
Normipainoisena niitä ei ollut. Sama pätee noihin varsiluomiin ja kuorsaamiseen. Sekä moneen muuhun ketjussa mainittuun asiaan eli ne on ilmaantuneet vasta lihomisen myötä.
Se on aika pysäyttävää ymmärtää kuinka kokonaisvaltaisesti lihominen onkaan vaikuttanut omaan elämänlaatuun ja aiheuttanut erilaista harmia. Moni on sinänsä pikkujuttu, johon on sopeutuu, mutta silti ilman niitä olisi kivempi elää.
Toki kaikelta ei suojassa ole normipainoisenakaan, mutta kyllä jos valita saisi niin mieluummin sitä kärsisi normipainossa kuin ylipainoisena terveysmurheista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en uskonut, että olin lihotessani alkanut kuorsaamaan, ennen kuin mun mies äänitti sitä. Ihan jäätävän kamala meteli, siis järkky. Ei mitään pikku tuhinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen en kehdannut käydä ulkona, hävetti käydä jopa kaupassa. En ollut sinänsä edes kovin lihava, normipainon ja lievän ylipainon rajaoilla. Peili näytti kumminkin mursua ja naama tuntui liian pyöreältä.
No en yhäkään tykkää pyöriä ihmisten ilmoilla, mutta en enää häpeä itteäni samalla lailla.. Tai no nyt häpeän mun tummia silmänalusia, mutta ilman niitä kai löytyisi taas jotain muuta hävettävää? On vaikeeta mulla :D
Arvaa mitä? KETÄÄN EI KIINNOSTA. Tämä siis ihan positiivisesti sanottuna. Ihmiset on niin narsistisia ylipäätään, että ei ketään jaksa kiinnostaa jonkun pyöreä naama tai tummat silmänaluset.
Ja arvaas mitä sinä! Se ei kiinnosta hevonveetäkään ajatteleeko joku ventovierastolvana jotakin tai onko sillä edes aivotoimintaa. Se oma ulkomuoto kun ei muistuta omaa identiteettiä eikä mitenkään miellytä itseä niin sitä häpeää itseään omissa silmissään.
Ja silloin ei huvita liikkua missään. Ei edes silloin kuin missään ei ole ketään.
Samahan se on vaikka jos tukka on omasta mielestä huonosti kampaajan jäljiltä. Se hävettää, eikä näytä itseltään eikä siltä miltä halusi ja vaikka kaikki kehuisi kuinka tukka on kiva niin ei se omissa silmissä muutu mihinkään. Se vaan on hirveä ja sen tahtoo saada takaisin sellaiseksi kuin se oli ennen. Eikä silloinkaan huvita mikään ennen kuin sen saa jotenkin fiksattua sellaiseksi joka miellyttää omaa silmää.
Miten tuohon sitten liittyy tuo ihmisten ilmoilla pyöriminen, jos ei yhtään kuvittele, että muita kiinnostaa sun ulkonäkösi? Jos se on vain sun ongelma, niin kai se on sitten yhtä kurjaa olla kotona kuin ihmisten ilmoilla?
Muutenkin kuvitelma, että omat mieltymykset, häpeät ja minäkuvan ongelmat olisi sisäsyntyisiä on niin naiivi, mutta toki juuri sellainen, mitä markkinavoimat haluaa meidän uskovan.
Kun ihan oikesti sinäkin olet vain hyvin oppinut länsimaiset kauneusihanteet ja elät niiden vankina. Kuvittelet ihmisarvosi ja itsetuntosi olevan riippuvainen jostain silmänalusista ja liikakiloista.
No tottakai kotonakin on yhtä kurja olla niissä samoissa omissa nahoissaan, mutta jossain sitä on oltava niin kauan kun elossa on ja siksi mieluummin sitten jääkin kotiin kun tekee jotakin tai lähtee johonkin. Lisäksi kotona voi olla vaikka alasti jolloin puuttuu se vaatteiden tuoma epämukavuus.
Niinhän tuossa lainaamassasi viestissäkin sanottiin, ettei sinne "ihmisten ilmoille" huvita lähteä edes silloin kun siellä ei ole ketään eikä kukaan näkisi. Sitä vaan häpeää itseään omissa silmissään ja sitten kun olokin on hankala ja kankea, hiki valuu ja hengästyttää eikä askelkaan kevyt vaan on kuin mikäkin köntys, niin ei se liikkuminen niin nautinto ole, etteikö sen mieluusti nipistä niin minimiin kuin vain ikinä voi. Ja kyllä monikin katsoo pitkään ylipainoista tai supattaa kaverilleen eli ei se ylipainoinen ole mitenkään näkymätön tai etteikö kenellekään heräisi tarvetta arvostella vaikka moni niin väittääkin, ettei ketään kiinnosta miltä kukaan näyttää.
Ja toisaalta, jos se oikeasti noin olisi niin miksi sitten kukaan välittäisi mitään siitä mitä päälleen pukee, meikkaisi tai pistäisi tukan kivasti? Vai onko se "omaksi iloksi laittautuminen" vain hoikkien/normipainoisten oikeus ja että vain heillä on oikeus tuntea olonsa hyväksi ja itsevarmaksi kun peilikuva miellyttää ja päällä on kivat vaatteet, vaikka kukaan ei edes kiinnitä keneenkään huomiota? Lihavallako ei ole moiseen itsetuntobuustiin tarvetta eikä edes oikeutta, että se oma peilikuva miellyttää itseä? Tai kun se puuttuu, niin se ei saisi vaikuttaa fiilikseen mitään?
Kun on hoikan normipainoisen sekä urheilullisen ihmisen identiteetti niin silloin ei tietenkään tunne olevansa oma itsensä ylipainoisena, eikä sitä näe peilistäkään, vaan on kuin vangittuna jonkun läskipuvun sisään eikä silloin huvita mikään, koska mikään ei ole kivaa eikä tunnu normaalilta. Olo on kaikkea muuta kuin itsevarma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiivatulehdukset loppuivat, samoin proppujen kertyminen nielurisoihin. Verenpaine laski lievästi kohonneesta ihannelukemiin. Polvet alkoivat taas kestää reippaampaa lenkkeilyä ja jyrkkiäkin ylämäkiä. Vaatteita löytyy helpommin kaupoista ja valikoima on parempi. Ennen laihtumista BMI 29, nyt BMI 24.
Nämäkinkö voi aiheutua ylipainosta?! Ei saakeli, tässä ketjussa on ollut liuta asioita joita ei ikinä itse (olisi) ymmärtänyt yhdistää ylipainon aiheuttamiksi vaikka kyllähän sitä näin kun joku asian mainitsee, niin sen ajallisen yhteyden osaa itsekin laskea. Ja sitten voikin tuntea itsensä ihan höl möksi sekä siksi, ettei tajunnut ja siksi että on tämänkin vaivan itselleen hankkinut ihan vaan lihomalla.
On oikeasti motivoivin ketju ehkä ikinä! Kiitos kaikille.
Jeps. Nyt on aiempaa vaikeampi teeskennellä ja uskotella itselleen, ettei ylipaino ole onneksi mitään terveysmurhetta aiheuttanut.
Kiva tietää, että hoikkana en sairastu ikinä mihinkään eikä mitään muutakaan terveysvaivaa ikinä tule.
Luetun ymmärtäminen ainakin takkuaa pahemman kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi erityisesti niiden kokemukset, jotka ovat pudottaneet 5-10 kiloa. Itse olen 7 kg päässä normaalipainosta, lääkäreiden mielestä ei tarvitse laihduttaa, mutta oloni on jotenkin epämääräisen vaivainen koko ajan.
Olen 167 pitkä, miellän että oma normaalipainoni on siinä 65 hujakoilla tai alle. Tällä hetkellä painan 75. Lihoin aikanaan yhden lääkekuurin takia nopeasti 20 kg, 10 niistä lähti heti kun lääke lopetettiin mutta 10 jäi. Älkää vaan suostuko syömään Ketipinoria edes miniannoksella pelkkiin uniongelmiin.
Hyvä tietää! kannattaa myös varoa sellaista kuin "mirtazapin" itselle määrättiin nukahtamislääkkeeksi hyvin pieni annos ja siitäkin puolikas.
Ihmettelin, mikä oli, kun en ollut sokeria ja makeisia syönyt vuosiin ja seuraavina päivinä lääkkeen ottamisen jälkeen, alkoi "makeanhammasta" kolottaa, eli kaupasta tulin kotiin suklaan ja irtokarkkien kanssa ja ahmin himooni. Ruokahalu kaksinkertaistui. Kestin aikansa ja parisen kiloa, ihmetellä sairaaloista makeannälkää ja ahmimishimoa, ennen kuin älysin jättää lääkkeen.
Eli ei tarvitse kuin pikkumurunen tuota ja vaikutukset huomas.
kun lopetin lääkkeen käytön ja paluun normaaliin, ihmettelen edelleen, mikä minuun iski, koska en edes pidä makeasta.
Mielestäni itse olen onnistunut pysymään suht. hoikkana harrastamalla liikuntaa, jossa syke kohoaa ja pitämällä itseni aktiivisena. Jos jään tylsistymään telkkarin ääreen, niin tulee syötyä huvikseen.juuri tuo. Korjaa unen hienosti, mutta käyttäjö jää aivan totaaliseen sokerikoukkuun ja lihominen on väistämätöntä.
Jos pitää valita unettomuus vai lihominen, valitsen lihomisen, aina. Paljon pienempi paha.
Alapeukuttajat eivät varmaan ole kärsineet oikeasta unettomuudesta koskaan tai ovat todella pinnallisia ihmisiä.
Molemmat olen kokenut, ihan aikuisten oikeaa unettomuutta edelleen, ylipainoa en enää. Varmaan olen tosi pinnalinen ihminen sitten, mutta valitsen unettomuuden. Ylipainon myötä tulleet vaivat kun vei sairaalaan.
Unettomuutta on monenlaista, eikä sinun unettomuutesi ole välttämättä samanlaista kuin toisen unettomuudesta kärsivän.
Jossain tapauksessa sinäkin saattaisit ottaa mieluummin ylipainon kuin unettomuuden.
Täydellinen unettomuus on kuolemaan johtava vaiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi erityisesti niiden kokemukset, jotka ovat pudottaneet 5-10 kiloa. Itse olen 7 kg päässä normaalipainosta, lääkäreiden mielestä ei tarvitse laihduttaa, mutta oloni on jotenkin epämääräisen vaivainen koko ajan.
Olen 167 pitkä, miellän että oma normaalipainoni on siinä 65 hujakoilla tai alle. Tällä hetkellä painan 75. Lihoin aikanaan yhden lääkekuurin takia nopeasti 20 kg, 10 niistä lähti heti kun lääke lopetettiin mutta 10 jäi. Älkää vaan suostuko syömään Ketipinoria edes miniannoksella pelkkiin uniongelmiin.
Hyvä tietää! kannattaa myös varoa sellaista kuin "mirtazapin" itselle määrättiin nukahtamislääkkeeksi hyvin pieni annos ja siitäkin puolikas.
Ihmettelin, mikä oli, kun en ollut sokeria ja makeisia syönyt vuosiin ja seuraavina päivinä lääkkeen ottamisen jälkeen, alkoi "makeanhammasta" kolottaa, eli kaupasta tulin kotiin suklaan ja irtokarkkien kanssa ja ahmin himooni. Ruokahalu kaksinkertaistui. Kestin aikansa ja parisen kiloa, ihmetellä sairaaloista makeannälkää ja ahmimishimoa, ennen kuin älysin jättää lääkkeen.
Eli ei tarvitse kuin pikkumurunen tuota ja vaikutukset huomas.
kun lopetin lääkkeen käytön ja paluun normaaliin, ihmettelen edelleen, mikä minuun iski, koska en edes pidä makeasta.
Mielestäni itse olen onnistunut pysymään suht. hoikkana harrastamalla liikuntaa, jossa syke kohoaa ja pitämällä itseni aktiivisena. Jos jään tylsistymään telkkarin ääreen, niin tulee syötyä huvikseen.juuri tuo. Korjaa unen hienosti, mutta käyttäjö jää aivan totaaliseen sokerikoukkuun ja lihominen on väistämätöntä.
Jos pitää valita unettomuus vai lihominen, valitsen lihomisen, aina. Paljon pienempi paha.
Alapeukuttajat eivät varmaan ole kärsineet oikeasta unettomuudesta koskaan tai ovat todella pinnallisia ihmisiä.
Molemmat olen kokenut, ihan aikuisten oikeaa unettomuutta edelleen, ylipainoa en enää. Varmaan olen tosi pinnalinen ihminen sitten, mutta valitsen unettomuuden. Ylipainon myötä tulleet vaivat kun vei sairaalaan.
Itsellä yksi ylipainon aiheuttamista harmeista oli juurikin erilaiset uniongelmat. Koko ajan oli todella väsynyt ja uupunut, mutta kunnolla ei silti saanut nukutuksi ja sen kerran kun nukahti iisisti niin joko heräsi siihen, että korahtelee kuorsatessaan tai sitten oli jano. Ja se ainainen kusihätä eli vähintään kerran yössä oli noustava vessaan.
Laihtumisen myötä nukkuminenkin korjaantui ihan itsestään. Eikä enää hereillä ollessakaan janota sillä tavalla ja koko aikaa kuin lihavana.
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään parantunut jalkaterän vaivat, plantaarifaskiitti tai varpaiden kivut?
On.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä huomasin että nukun paremmin ja hengästyn vähemmän. Sitten hävisi polvi- ja lonkkakivut. Samoin sellainen omituinen "pistely" iholla. Autossa ratti ei enää osu mahaan eikä takeissa kiristä hartiat/käsivarret kun jotain tekee. Peilikuva sen sijaan ei vielä miellytä.
Ylipainoa oli pahimmillaan 30 kiloa ja vielä pitäisi 15kg pudottaa.
163/70
Siis mikä ihmeen juttu toi pistely oikeasti on?! On nimittäin todella omituisen ja oudon tuntoista (alkoi mulla siis aika äskettäin) ja mä on jo ihan kauhuissani ajatellut että jostain naapurista tunkenut jotain luteita tai kirppuja..
Jos muistan oikein niin liittyy liian korkeaan verensokeriin. Se kulkee punasolujen mukana se sokeri ja muuttaa ne jäykiksi, eivät pääse enää kunnolla kapeiden verisuonten läpi ja aiheuttaa sitten pistelyä ja myöhemmin jopa kuolion. Siitä syystä diabeetikoilla ei jalkojen haavat pääse paranemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen en kehdannut käydä ulkona, hävetti käydä jopa kaupassa. En ollut sinänsä edes kovin lihava, normipainon ja lievän ylipainon rajaoilla. Peili näytti kumminkin mursua ja naama tuntui liian pyöreältä.
No en yhäkään tykkää pyöriä ihmisten ilmoilla, mutta en enää häpeä itteäni samalla lailla.. Tai no nyt häpeän mun tummia silmänalusia, mutta ilman niitä kai löytyisi taas jotain muuta hävettävää? On vaikeeta mulla :D
Arvaa mitä? KETÄÄN EI KIINNOSTA. Tämä siis ihan positiivisesti sanottuna. Ihmiset on niin narsistisia ylipäätään, että ei ketään jaksa kiinnostaa jonkun pyöreä naama tai tummat silmänaluset.
Ja arvaas mitä sinä! Se ei kiinnosta hevonveetäkään ajatteleeko joku ventovierastolvana jotakin tai onko sillä edes aivotoimintaa. Se oma ulkomuoto kun ei muistuta omaa identiteettiä eikä mitenkään miellytä itseä niin sitä häpeää itseään omissa silmissään.
Ja silloin ei huvita liikkua missään. Ei edes silloin kuin missään ei ole ketään.
Samahan se on vaikka jos tukka on omasta mielestä huonosti kampaajan jäljiltä. Se hävettää, eikä näytä itseltään eikä siltä miltä halusi ja vaikka kaikki kehuisi kuinka tukka on kiva niin ei se omissa silmissä muutu mihinkään. Se vaan on hirveä ja sen tahtoo saada takaisin sellaiseksi kuin se oli ennen. Eikä silloinkaan huvita mikään ennen kuin sen saa jotenkin fiksattua sellaiseksi joka miellyttää omaa silmää.
Miten tuohon sitten liittyy tuo ihmisten ilmoilla pyöriminen, jos ei yhtään kuvittele, että muita kiinnostaa sun ulkonäkösi? Jos se on vain sun ongelma, niin kai se on sitten yhtä kurjaa olla kotona kuin ihmisten ilmoilla?
Muutenkin kuvitelma, että omat mieltymykset, häpeät ja minäkuvan ongelmat olisi sisäsyntyisiä on niin naiivi, mutta toki juuri sellainen, mitä markkinavoimat haluaa meidän uskovan.
Kun ihan oikesti sinäkin olet vain hyvin oppinut länsimaiset kauneusihanteet ja elät niiden vankina. Kuvittelet ihmisarvosi ja itsetuntosi olevan riippuvainen jostain silmänalusista ja liikakiloista.
No voi jessus. Et siis ikinä ole huomannut/kuullut, että menofiilis menee ihan siitä kun maha pömpöttääkin vaikka tulevien menkkojen takia ja ne lempparifarkut ei menekään kiinni?
Tai että meikki ei onnistunutkaan just sillai kun olisi halunnut vaan näyttääkin omasta mielestään ihan pandalta? Tai juurikasvua värjätessä menikin mukamas puoli otsaa mustaksi?
Näitähän sattuu ihan kaikille, että jokin siinä omassa peilikuvassa ei vaan miellytä ja fiilis laskee ja se on ihan ok ja tavallista. Jostain syystä samaa ei ymmärretä ylipainonkin aiheuttavan vaan vänkytetään vastaan, ettei kukaan tuolla missään ketään katso tai kiinnitä huomiota.
Se ei olekaan se pointti katsooko joku vai ei, vaan se, että itseä ei se oma peilikuva miellytä ja siksi ei ole fiilistä lähteä ihmisten ilmoille.
Alue: Aihe vapaa
Ei noi kaikilla niin suuria himoja aiheuta tai zombiutta. Mulla vain ei meinaa joskus pahassa stressissä toimia, siis jos otan 15 mg mirtatzapiinia ja 100 mg ketipinoria niin nukun ehkä kuuden tunnin levottomat unet ennen herätystä. Ketiapiinista tulee kyllä pissahätä myös monta kertaa yössä. En edes syö noita koko ajan vaan vuorotöissä tarpeeseen.
Mun mielestä ihan toimivia lääkkeitä jos ei noita jatkuvasti joka päivä pupella. Mulla ei mikään diapam tai Imovane toimi yhtään, eivät ole tarpeeksi vahvoja tai väsytä, no mulla onkin aivan ihme fysiikka kun pitää lääkkeitä syödä hevosen annoksia että toimii :D
Mulla on lääkäristä 100 x mirtatzapiini ja 100 x ketiapiini joita syödään miehen kanssa kumpikin. Uusin reseptin noin kaksi kertaa vuodessa. On omalla kohdalla parempi että on nappeja jotta voin ylipäänsä käydä töissä ja elää normaalia elämää. Ja ihan peritty ongelma isän puolelta, alkaen samassa iässä vielä.