Vaivat jotka hävisivät laihduttamalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään parantunut jalkaterän vaivat, plantaarifaskiitti tai varpaiden kivut?

 

Vähentynyt ainakin on jo ja toivottavasti häviää kivut ihan kokonaan kun paino putoaa lisää. Itseasiassa just kiinnitin huomiota siihen, että kun oli tavallista selkeästi raskaampi ostosreppu selässä ja vielä kassikin kädessä niin se näiden lisämassa (joku 9kg) sai aikaan jalkaterissä ja varpaissa samanlaista tuntemusta mitä oli aiemmin oikeastaan aina etenkin lenkin jälkeen.

Itseasiassa tuo hetkellinen lisäpaino (lähikauppaan on kolmisen kilsaa) sai toisen polven ja molemmat nilkatkin juimimaan seuraavaksi yöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi erityisesti niiden kokemukset, jotka ovat pudottaneet 5-10 kiloa. Itse olen 7 kg päässä normaalipainosta, lääkäreiden mielestä ei tarvitse laihduttaa, mutta oloni on jotenkin epämääräisen vaivainen koko ajan.

Olen 167 pitkä, miellän että oma normaalipainoni on siinä 65 hujakoilla tai alle. Tällä hetkellä painan 75. Lihoin aikanaan yhden lääkekuurin takia nopeasti 20 kg, 10 niistä lähti heti kun lääke lopetettiin mutta 10 jäi. Älkää vaan suostuko syömään Ketipinoria edes miniannoksella pelkkiin uniongelmiin.

Hyvä tietää! kannattaa myös varoa sellaista kuin "mirtazapin" itselle määrättiin nukahtamislääkkeeksi hyvin pieni annos ja siitäkin puolikas.

Ihmettelin, mikä oli, kun en ollut sokeria ja makeisia syönyt vuosiin ja seuraavina päivinä lääkkeen ottamisen jälkeen, alkoi "makeanhammasta" kolottaa, eli kaupasta tulin kotiin suklaan ja irtokarkkien kanssa ja ahmin himooni. Ruokahalu kaksinkertaistui. Kestin aikansa ja parisen kiloa, ihmetellä sairaaloista makeannälkää ja ahmimishimoa, ennen kuin älysin jättää lääkkeen.

Eli ei tarvitse kuin pikkumurunen tuota ja vaikutukset huomas.

kun lopetin lääkkeen käytön ja paluun normaaliin, ihmettelen edelleen, mikä minuun iski, koska en edes pidä makeasta.

Mielestäni itse olen onnistunut pysymään suht. hoikkana harrastamalla liikuntaa, jossa syke kohoaa ja pitämällä itseni aktiivisena. Jos jään tylsistymään telkkarin ääreen, niin tulee syötyä huvikseen.

juuri tuo. Korjaa unen hienosti, mutta käyttäjö jää aivan totaaliseen sokerikoukkuun ja lihominen on väistämätöntä.

Jos pitää valita unettomuus vai lihominen, valitsen lihomisen, aina. Paljon pienempi paha.

Alapeukuttajat eivät varmaan ole kärsineet oikeasta unettomuudesta koskaan tai ovat todella pinnallisia ihmisiä.

Molemmat olen kokenut, ihan aikuisten oikeaa unettomuutta edelleen, ylipainoa en enää. Varmaan olen tosi pinnalinen ihminen sitten, mutta valitsen unettomuuden. Ylipainon myötä tulleet vaivat kun vei sairaalaan.

Unettomuutta on monenlaista, eikä sinun unettomuutesi ole välttämättä samanlaista kuin toisen unettomuudesta kärsivän.

Jossain tapauksessa sinäkin saattaisit ottaa mieluummin ylipainon kuin unettomuuden.

Täydellinen unettomuus on kuolemaan johtava vaiva.

Käsittääkseni unettomuutta on kirjo eri tyyppejä, minkä lisäksi unettomuuden tyyppi voi vaihdella samallakin ihmisellä. Pidän siis epätodennäköisenä, että kenenkään unettomuus olisi identtistä omani kanssa.

En osaa kuvitella tilannetta, jossa valitsisin ylipainon mieluummin kuin unettomuuden, mutta olen avoin. Ihan samalla tavalla joku, joka valitsee mieluummin ylipainon, valitsisi minun kengissäni mieluummin unettomuuden (koska ne sairaalareissut).

Täydellinen unettomuus tosiaan on kuolemaan johtava vaiva. Minun unettomuuteni on kaukana täydellisestä unettomuudesta: pahimmillaan enintään 3 vrk putkeen valvomista, parempina unettomuusaikoina mennään 2-3 h unilla monta viikkoa putkeen. Enintään nukun 6 h yössä ilman lääkkeitä, vaikkei olisikaan unettomuusjakso päällä. Ja se on liian vähän, sen huomaa voinnissa.

Unettomuuden kanssa itse selviydyn, siksi valitsisin unettomuuden. Se ei tee minusta pinnallista eikä tarkoita, etten kärsisi oikeasta unettomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi erityisesti niiden kokemukset, jotka ovat pudottaneet 5-10 kiloa. Itse olen 7 kg päässä normaalipainosta, lääkäreiden mielestä ei tarvitse laihduttaa, mutta oloni on jotenkin epämääräisen vaivainen koko ajan.

Olen 167 pitkä, miellän että oma normaalipainoni on siinä 65 hujakoilla tai alle. Tällä hetkellä painan 75. Lihoin aikanaan yhden lääkekuurin takia nopeasti 20 kg, 10 niistä lähti heti kun lääke lopetettiin mutta 10 jäi. Älkää vaan suostuko syömään Ketipinoria edes miniannoksella pelkkiin uniongelmiin.

Hyvä tietää! kannattaa myös varoa sellaista kuin "mirtazapin" itselle määrättiin nukahtamislääkkeeksi hyvin pieni annos ja siitäkin puolikas.

Ihmettelin, mikä oli, kun en ollut sokeria ja makeisia syönyt vuosiin ja seuraavina päivinä lääkkeen ottamisen jälkeen, alkoi "makeanhammasta" kolottaa, eli kaupasta tulin kotiin suklaan ja irtokarkkien kanssa ja ahmin himooni. Ruokahalu kaksinkertaistui. Kestin aikansa ja parisen kiloa, ihmetellä sairaaloista makeannälkää ja ahmimishimoa, ennen kuin älysin jättää lääkkeen.

Eli ei tarvitse kuin pikkumurunen tuota ja vaikutukset huomas.

kun lopetin lääkkeen käytön ja paluun normaaliin, ihmettelen edelleen, mikä minuun iski, koska en edes pidä makeasta.

Mielestäni itse olen onnistunut pysymään suht. hoikkana harrastamalla liikuntaa, jossa syke kohoaa ja pitämällä itseni aktiivisena. Jos jään tylsistymään telkkarin ääreen, niin tulee syötyä huvikseen.

juuri tuo. Korjaa unen hienosti, mutta käyttäjö jää aivan totaaliseen sokerikoukkuun ja lihominen on väistämätöntä.

Jos pitää valita unettomuus vai lihominen, valitsen lihomisen, aina. Paljon pienempi paha.

Alapeukuttajat eivät varmaan ole kärsineet oikeasta unettomuudesta koskaan tai ovat todella pinnallisia ihmisiä.

Molemmat olen kokenut, ihan aikuisten oikeaa unettomuutta edelleen, ylipainoa en enää. Varmaan olen tosi pinnalinen ihminen sitten, mutta valitsen unettomuuden. Ylipainon myötä tulleet vaivat kun vei sairaalaan.

Unettomuutta on monenlaista, eikä sinun unettomuutesi ole välttämättä samanlaista kuin toisen unettomuudesta kärsivän.

Jossain tapauksessa sinäkin saattaisit ottaa mieluummin ylipainon kuin unettomuuden.

Täydellinen unettomuus on kuolemaan johtava vaiva.

Käsittääkseni unettomuutta on kirjo eri tyyppejä, minkä lisäksi unettomuuden tyyppi voi vaihdella samallakin ihmisellä. Pidän siis epätodennäköisenä, että kenenkään unettomuus olisi identtistä omani kanssa.

En osaa kuvitella tilannetta, jossa valitsisin ylipainon mieluummin kuin unettomuuden, mutta olen avoin. Ihan samalla tavalla joku, joka valitsee mieluummin ylipainon, valitsisi minun kengissäni mieluummin unettomuuden (koska ne sairaalareissut).

Täydellinen unettomuus tosiaan on kuolemaan johtava vaiva. Minun unettomuuteni on kaukana täydellisestä unettomuudesta: pahimmillaan enintään 3 vrk putkeen valvomista, parempina unettomuusaikoina mennään 2-3 h unilla monta viikkoa putkeen. Enintään nukun 6 h yössä ilman lääkkeitä, vaikkei olisikaan unettomuusjakso päällä. Ja se on liian vähän, sen huomaa voinnissa.

Unettomuuden kanssa itse selviydyn, siksi valitsisin unettomuuden. Se ei tee minusta pinnallista eikä tarkoita, etten kärsisi oikeasta unettomuudesta.

Sun unimäärät kuulostaa tosi pieniltä. Mä ottaisin kyllä mieluummin 20 lisäkiloa kuin eläisin nukkumalla noin vähän. Noilla unilla mä olisin  liki  toimintakyvytön. Tietenkin olisi parasta, jos olisi joku unilääke, joka ei lihota lainkaan.

Nukun loistavasti JA minulla on 20kg ylimääräistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi erityisesti niiden kokemukset, jotka ovat pudottaneet 5-10 kiloa. Itse olen 7 kg päässä normaalipainosta, lääkäreiden mielestä ei tarvitse laihduttaa, mutta oloni on jotenkin epämääräisen vaivainen koko ajan.

Olen 167 pitkä, miellän että oma normaalipainoni on siinä 65 hujakoilla tai alle. Tällä hetkellä painan 75. Lihoin aikanaan yhden lääkekuurin takia nopeasti 20 kg, 10 niistä lähti heti kun lääke lopetettiin mutta 10 jäi. Älkää vaan suostuko syömään Ketipinoria edes miniannoksella pelkkiin uniongelmiin.

Hyvä tietää! kannattaa myös varoa sellaista kuin "mirtazapin" itselle määrättiin nukahtamislääkkeeksi hyvin pieni annos ja siitäkin puolikas.

Ihmettelin, mikä oli, kun en ollut sokeria ja makeisia syönyt vuosiin ja seuraavina päivinä lääkkeen ottamisen jälkeen, alkoi "makeanhammasta" kolottaa, eli kaupasta tulin kotiin suklaan ja irtokarkkien kanssa ja ahmin himooni. Ruokahalu kaksinkertaistui. Kestin aikansa ja parisen kiloa, ihmetellä sairaaloista makeannälkää ja ahmimishimoa, ennen kuin älysin jättää lääkkeen.

Eli ei tarvitse kuin pikkumurunen tuota ja vaikutukset huomas.

kun lopetin lääkkeen käytön ja paluun normaaliin, ihmettelen edelleen, mikä minuun iski, koska en edes pidä makeasta.

Mielestäni itse olen onnistunut pysymään suht. hoikkana harrastamalla liikuntaa, jossa syke kohoaa ja pitämällä itseni aktiivisena. Jos jään tylsistymään telkkarin ääreen, niin tulee syötyä huvikseen.

juuri tuo. Korjaa unen hienosti, mutta käyttäjö jää aivan totaaliseen sokerikoukkuun ja lihominen on väistämätöntä.

Jos pitää valita unettomuus vai lihominen, valitsen lihomisen, aina. Paljon pienempi paha.

Alapeukuttajat eivät varmaan ole kärsineet oikeasta unettomuudesta koskaan tai ovat todella pinnallisia ihmisiä.

Molemmat olen kokenut, ihan aikuisten oikeaa unettomuutta edelleen, ylipainoa en enää. Varmaan olen tosi pinnalinen ihminen sitten, mutta valitsen unettomuuden. Ylipainon myötä tulleet vaivat kun vei sairaalaan.

Unettomuutta on monenlaista, eikä sinun unettomuutesi ole välttämättä samanlaista kuin toisen unettomuudesta kärsivän.

Jossain tapauksessa sinäkin saattaisit ottaa mieluummin ylipainon kuin unettomuuden.

Täydellinen unettomuus on kuolemaan johtava vaiva.

Käsittääkseni unettomuutta on kirjo eri tyyppejä, minkä lisäksi unettomuuden tyyppi voi vaihdella samallakin ihmisellä. Pidän siis epätodennäköisenä, että kenenkään unettomuus olisi identtistä omani kanssa.

En osaa kuvitella tilannetta, jossa valitsisin ylipainon mieluummin kuin unettomuuden, mutta olen avoin. Ihan samalla tavalla joku, joka valitsee mieluummin ylipainon, valitsisi minun kengissäni mieluummin unettomuuden (koska ne sairaalareissut).

Täydellinen unettomuus tosiaan on kuolemaan johtava vaiva. Minun unettomuuteni on kaukana täydellisestä unettomuudesta: pahimmillaan enintään 3 vrk putkeen valvomista, parempina unettomuusaikoina mennään 2-3 h unilla monta viikkoa putkeen. Enintään nukun 6 h yössä ilman lääkkeitä, vaikkei olisikaan unettomuusjakso päällä. Ja se on liian vähän, sen huomaa voinnissa.

Unettomuuden kanssa itse selviydyn, siksi valitsisin unettomuuden. Se ei tee minusta pinnallista eikä tarkoita, etten kärsisi oikeasta unettomuudesta.

Sun unimäärät kuulostaa tosi pieniltä. Mä ottaisin kyllä mieluummin 20 lisäkiloa kuin eläisin nukkumalla noin vähän. Noilla unilla mä olisin  liki  toimintakyvytön. Tietenkin olisi parasta, jos olisi joku unilääke, joka ei lihota lainkaan.

Niin ne onkin tosi pieniä. Olen kai tottunut, koska tätä on jatkunut ala-asteikäisestä asti. Lääkkeillä nukun. Elämästä selviän, mutta onhan tässä pitänyt tehdä kaikenlaisia myönnytyksiä.

Olkaamme onnellisia, ettei sinun tarvitse tehdä sitä valintaa.

Nyt kun täällä jankataan unettomuudesta ja Ketipinorista, niin jaanpa oman kokemukseni. Söin sitä puolen vuoden ajan, enkä lihonut kiloakaan. Minulla se toimi unettomuuteen, nukuin hyvin. Mutta onhan se totta että kaikki lääkkeet ei sovi kaikille.

Mulla loppui jokailtaiset rytmihäiriöt. Nukun paremmin ja syke laski. Itseasiassa vain 10kg riitti tähän. Ylipainoa oli 30kg, laihtunut 20kg, joten vielä pitäisi 10kg nipistää. Mutta tosiaan ekan kympin jälkeen toi oli suurin ja paras asia. Olin pitkään miettinyt, että kuolenko ja olen saamassa sydäriä.

Muuten tietysti liikkuminen kepeämpää ja mielekkäämpää yms. Ulkoiset seikat ja itsetunto paranee koko ajan.

Valmiiksi lihavat saa vaan  syyn lihoa lisää ku ottaa vähä ketiapiinia tai mirtatsapiinia.

Mulla painonpudotuksen (-40kg) myötä hävis vain lihasjumit ja aiemmin hengästyin helposti pienemmästäkin liikkumisesta. Tosin nämä muutokset varmaan johtuu lisääntyneestä liikunnan määrästä, ei niinkään laihtumisesta itsestään. 

Verensokerit ovat laskemassa. Painoa tippunut 12kg..ozempic on metforeemin kanssa lääkityksenä.. Tuo Ozempic vie ruokahalun ja piiskaa haimaa tuottamaan insuliinia..

Polvikivut, refluksi. -30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään parantunut jalkaterän vaivat, plantaarifaskiitti tai varpaiden kivut?

 

Vähentynyt ainakin on jo ja toivottavasti häviää kivut ihan kokonaan kun paino putoaa lisää. Itseasiassa just kiinnitin huomiota siihen, että kun oli tavallista selkeästi raskaampi ostosreppu selässä ja vielä kassikin kädessä niin se näiden lisämassa (joku 9kg) sai aikaan jalkaterissä ja varpaissa samanlaista tuntemusta mitä oli aiemmin oikeastaan aina etenkin lenkin jälkeen.

Itseasiassa tuo hetkellinen lisäpaino (lähikauppaan on kolmisen kilsaa) sai toisen polven ja molemmat nilkatkin juimimaan seuraavaksi yöksi.

Lisään vielä, että oli hurjaa tuossa samalla tajuta kuinka se oma painonpudotus ei vielä peilissä näy eikä oikeastaan vaatteissakaan niin tuolla lailla selässään/käsissään kantamalla se vajaa 10 kiloa onkin melkoinen määrä. 

Ja vieläkin on siis päälle +20 kiloa extraa jäljellä eli ei ihmekään, että jaloissa alkoi tuntua kaikenlaista kolotusta ja kipua, kun kaikkinensa pahimmillaan sitä ylimääräistä oli +30 kiloa. Sehän on ihan hirveä määrä etenkin muuten pienikokoiselle naiselle. Herranen aika, mun kokonaispainostahan oli pahimmillaan reilusti 30% liikakiloja. Ja jotenkin tätä ei peilistä sitten nähnyt. En vaan tajua. Etenkin kun nyt sen kokonsa kyllä näkee ihan ongelmitta vaikka tuosta maksimista on tultu jo alaspäin..

Äidilläni parani diabetes niin että ei tarvitse insuliinia kuin poikkeustapauksissa (juhlissa).

Vierailija kirjoitti:

Nukun loistavasti JA minulla on 20kg ylimääräistä.

Niin minäkin luulin, kunnes menin uniapneatutkimukseen.

Jos Touho on isossa roolissa, niin ei pysty lukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos Touho on isossa roolissa, niin ei pysty lukemaan.

Sori, väärä keskustelu :D

Vierailija kirjoitti:

Minulle laihtumisesta oli vain haittaa. Laihdutin 38 kiloa. Aloin kuorsaamaan (KYLLÄ!), kuukautiset menivät ja pysyvät sekaisin, puhkesi akne ja aloin kasvaa hentoa vaaleaa karvaa joka puolella. Lisäksi hikoilen kuin pieni sika. Olin muuten terve, veriarvot hyvät jne. Veriarvot edelleen hyvät, mutta muuten kroppa on sekaisin.

Minkä ikäinen olet? Kuulostaa vaihdevuosilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle laihtumisesta oli vain haittaa. Laihdutin 38 kiloa. Aloin kuorsaamaan (KYLLÄ!), kuukautiset menivät ja pysyvät sekaisin, puhkesi akne ja aloin kasvaa hentoa vaaleaa karvaa joka puolella. Lisäksi hikoilen kuin pieni sika. Olin muuten terve, veriarvot hyvät jne. Veriarvot edelleen hyvät, mutta muuten kroppa on sekaisin.

Minkä ikäinen olet? Kuulostaa vaihdevuosilta.

Totta. Jos muuten laihtuu todella nopeasti, voi tulla ongelmia. Tai sivuvaikutuksia. Rasvakudokseen nimittäin varastoituu mm. myrkkyjä ja raskasmetalleja. Nopeassa laihdutuksessa tätä kamaa sitten vapautuu verenkiertoon, mistä voi tulla jotain tai sitten ei.

Usein myös ravintoaineet saattavat jäädä puutteelliseksi. Sitten kuukauden -puolen vuoden viiveellä hiukset esim. harvenevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen en kehdannut käydä ulkona, hävetti käydä jopa kaupassa. En ollut sinänsä edes kovin lihava, normipainon ja lievän ylipainon rajaoilla. Peili näytti kumminkin mursua ja naama tuntui liian pyöreältä.

No en yhäkään tykkää pyöriä ihmisten ilmoilla, mutta en enää häpeä itteäni samalla lailla.. Tai no nyt häpeän mun tummia silmänalusia, mutta ilman niitä kai löytyisi taas jotain muuta hävettävää? On vaikeeta mulla :D

Arvaa mitä? KETÄÄN EI KIINNOSTA. Tämä siis ihan positiivisesti sanottuna. Ihmiset on niin narsistisia ylipäätään, että ei ketään jaksa kiinnostaa jonkun pyöreä naama tai tummat silmänaluset.

Ja arvaas mitä sinä! Se ei kiinnosta hevonveetäkään ajatteleeko joku ventovierastolvana jotakin tai onko sillä edes aivotoimintaa. Se oma ulkomuoto kun ei muistuta omaa identiteettiä eikä mitenkään miellytä itseä niin sitä häpeää itseään omissa silmissään.

Ja silloin ei huvita liikkua missään. Ei edes silloin kuin missään ei ole ketään.

Samahan se on vaikka jos tukka on omasta mielestä huonosti kampaajan jäljiltä. Se hävettää, eikä näytä itseltään eikä siltä miltä halusi ja vaikka kaikki kehuisi kuinka tukka on kiva niin ei se omissa silmissä muutu mihinkään. Se vaan on hirveä ja sen tahtoo saada takaisin sellaiseksi kuin se oli ennen. Eikä silloinkaan huvita mikään ennen kuin sen saa jotenkin fiksattua sellaiseksi joka miellyttää omaa silmää.

Miten tuohon sitten liittyy tuo ihmisten ilmoilla pyöriminen, jos ei yhtään kuvittele, että muita kiinnostaa sun ulkonäkösi? Jos se on vain sun ongelma, niin kai se on sitten yhtä kurjaa olla kotona kuin ihmisten ilmoilla?

Muutenkin kuvitelma, että omat mieltymykset, häpeät ja minäkuvan ongelmat olisi sisäsyntyisiä on niin naiivi, mutta toki juuri sellainen, mitä markkinavoimat haluaa meidän uskovan.

Kun ihan oikesti sinäkin olet vain hyvin oppinut länsimaiset kauneusihanteet ja elät niiden vankina. Kuvittelet ihmisarvosi ja itsetuntosi olevan riippuvainen jostain silmänalusista ja liikakiloista.

Ilmaisulla "ihmisten ilmoilla" ei tarkoiteta lainkaan muita ihmisiä vaan on enemmänkin tapa kuvata kaikkia mahdollisia paikkoja jotka on kauempana kuin oma piha ja joihin kotoaan lähtee. Tuo kun kattaa kätevästi niin kaupat, kadut, baarit, torit, kahvilat jne ilman että tarvitsee sen tarkemmin mainita tai luetella kaikkia.

Ihan sama sinänsä onko siellä niitä ihmisiä. Sitä on silti "ihmisten ilmoilla" eikä kotona.

Vierailija kirjoitti:

Mulla loppui jokailtaiset rytmihäiriöt. Nukun paremmin ja syke laski. Itseasiassa vain 10kg riitti tähän. Ylipainoa oli 30kg, laihtunut 20kg, joten vielä pitäisi 10kg nipistää. Mutta tosiaan ekan kympin jälkeen toi oli suurin ja paras asia. Olin pitkään miettinyt, että kuolenko ja olen saamassa sydäriä.

Muuten tietysti liikkuminen kepeämpää ja mielekkäämpää yms. Ulkoiset seikat ja itsetunto paranee koko ajan.

Mulla ei ollut bmi:n mukaan kuin vasta lievää ylipainoa kun havahduin leposykkeen olevan aiempaa nopeampi.

Tosin olen ruumiinrakenteeltani aika siro joten se oma/oikea normipaino on enemmänkin siellä bmi:n alarajalla kuin edes keskivaiheilla, joten ylipainoa oli hyvinkin tuossa vaiheessa jo +10 kiloa.

Ja onhan se 10 kiloakin jo melkoinen määrä joten ei ihmekään, että se vaikuttaa suuntaan jos toiseen.