Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vaivat jotka hävisivät laihduttamalla?
Mä olen huomannut, että voin kokonaisvaltaisesti paremmin nyt kun olen päässyt normaalipainoon. Listaan tähän konkreettisia juttuja, joita ylipainosta aiheutui mulle ja jotka ovat nyt hävinneet:
1. Kuorsaaminen
2. Väsymys
3. Virtsankarkailu
4. Itsetunto-ongelmat ja siitä seurannut seksielämän virkistyminen
5. Libido
6. Ahdistus ja masentuneisuus
Sen lisäksi iloitsen päivittän uudesta peilikuvastani ja saan jatkuvasti kysymyksiä: olenko rakastunut? Olen kyllä: ITSEENI
Kommentit (871)
Vierailija kirjoitti:
Itselle kävi päinvastoin, että libido oli korkea ennen laihdutusta, ja laihdutuksen jälkeen olematon. Tästä on mennyt aikaa jo noin 5 vuotta, eikä tilanne ole muuttunut, osa painosta on kyllä tullut takaisin. Olen käynyt verikokeissa, mutta kaikki arvot on kunnossa.
Hiustenlähdöstä olen myös kärsinyt laihtumisen jälkeen, päälaella hiukset ovat hyvin ohuet, mikä on naisena aika masentavaa. Pudotin tuolloin n. 25 kg, enkä tekisi ehkä noin isoa pudotusta uudestaan ainakaan kerralla.
Mitkä veriarvot olivat kunnossa, siis mitä kokeita otettiin? Jotenkin tuo kuulostaa hormoneista johtuvalta. Hiustenlähtö viittaisi samaan: estrogeenin vähenemiseen. Onko tutkittu luun tiheyden muutoksia? Siihenkin hormonit vaikuttavat.
Tämä on ihan pelkkää, puhdasta arvailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen ongelma, että vaikka haluan laihduttaa, samalla toisaalta en halua.
Syy on varmaan siinä, että kun olin laiha, kärsin monista ongelmista kuten mm. hullut kuukautiskivut, taloudellisesti vaikeat ajat ja kiusaaminen enkä ollut onnellinen. Minulle on käynyt niin, että mitä enemmän olen painanut, sitä paremmin on samanaikaisesti mennyt kaikilla osa-alueilla. Jopa terveyden osalta. Olen ylipainoisenakin riittävän kaunis, enkä yhtään pidä miesten huomiosta, joten siksikään en tavallaan halua laihtua.
Elän varsin terveellisesti ja mm. verenpaineeni on yllättävän hyvä. Vaikka terveys on minulle todella tärkeä, on siis vaikeaa saada siitäkään motivaatiota. Minulla on alaselkäkipuja, mutta nekin tuntuvat liittyvän minulle sopimattomaan uuteen sänkyyn eivätkä niinkään painoon. Joudun siis repimään motivaatiota pelkästään pitkän aikavälin mahdollisista hyödyistä terveyteen.
Sitten on vielä sekin ongelma, että laihdun vain kun ei ole stressiä ja lihon kun on. Kun stressi loppuu, paino jämähtää siihen. Ja jos laihdutan ja sen jälkeen lihon, paino menee aina ylemmäs kuin ennen ja sitten taas jämähtää siihen. Näin on ollut aina, myös silloin kun olin todella laiha.
Taidan tietää mitä tarkoitat, lihavana muuttuu ns "näkymättömäksi" eikä tarvitse kärsiä ylimääräisestä huomiosta. On hyvä, jos olet terve ja tyytyväinen tilanteeseesi. Kannattaa kuitenkin ajatella kuinka tulevaisuudessa lieväkin ylipaino altistaa erilaisille sairauksille.
Vierailija kirjoitti:
Itselle kävi päinvastoin, että libido oli korkea ennen laihdutusta, ja laihdutuksen jälkeen olematon. Tästä on mennyt aikaa jo noin 5 vuotta, eikä tilanne ole muuttunut, osa painosta on kyllä tullut takaisin. Olen käynyt verikokeissa, mutta kaikki arvot on kunnossa.
Hiustenlähdöstä olen myös kärsinyt laihtumisen jälkeen, päälaella hiukset ovat hyvin ohuet, mikä on naisena aika masentavaa. Pudotin tuolloin n. 25 kg, enkä tekisi ehkä noin isoa pudotusta uudestaan ainakaan kerralla.
Ekaksi: Tsemppiä sulle. Tiedät itsekin, että jotain olet tehnyt oikein, kun paino putosi ja pysynytkin poissa.
Ei siis mitään "dieettiä". Ei. Vaan elämäntapamuutos. Juuri näin.
Tokaksi: Hiukset harvenee ja sexi ei kiinnosta kuten ennen? Rohkeasti kertomaan asiasta omalle terv.keskus -lekurille. Syynä voi olla kilpirauhasen ongelma, tai sitten ihan vaan hormonit. Mikä vaan syy löytyy, löytyy myös lääkkeet.
Itsellä on masennuslääkitys jo 5:tta vuotta. Sivuvaikutuksena tuli ensin aivan hillitön "panetus". Taisin käydä nuuhkuttamassa kaikki naisten fillarisatulatkin kellarissa.... No okay.. Se tasaantui kyllä sitten ja "kyky" vähän putosi myös. Nyt mulla on lääkekaapissa Cialikset, kun on "meininkiä" tiedossa.
Ajan siis tässä takaa, että jos on "ongelmia" kerro siitä lekurillesi. Apua kyllä saa. Ja jos ei saa, vaihda lekuria.
Terv. 184cm äijä tuosta ylempää... -JP-
Vierailija kirjoitti:
Minulla laihdutusprosessi myös edessä. Voisitteko kertoa positiivisten muutoksien lisäksi, myös sen missä ajassa olette laihtuneet? :)
Mulla meni 3 talvea ja 30kg.
Ekaksi: Ei mitään "dieettiä". Ei. Vaan elämäntapamuutos. Tee ihan ruutupaperille "lukujärjestys" ja noudata sitä. Kyllä me kaikki Suomessa tiedetään, mikä on terveellistä ja mikä ei.
Tokaksi: Positiiviset muutokset: Juuh... Närästykset loppui, ilmavaivat loppui, lekuri tykkäsi kertoa verikokeiden tuloksista, Ja sitten kolmanneksi...
Kolmanneksi: On ollut kiva katsoa itseään peilistä, suihkun jälkeen. Kyllä läskit lähti vyötäröltä.
Neljänneksi: Joskus kun on nojailemassa baaritiskillä, kyllä se mieltä hivelee, kun joku lady on taputellut peffalle (nyt alapeukut paukkuu?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten tuo kuorsaaminen on sellainen juttu, jonka vuoksi kävin tutkimuksissa ihan yliopistosairaalassa ja kukaan ei sanonut, että laihduta. En tajunnut olevani liian lihava, olin paisunut jotenkin huomaamatta pikkuhiljaa.
Kuorsaamiseen vaikuttanee se, jos läskiä kertyy kaulaan. Joillakin normaalipainosillakin voi olla "lihava kaula".
Jossain uniapnean pikatestissä neuvotaan kokeilemaan, saako sormet kaulan ympärille: paina peukalot kevyesti toisiaan vasten ja kierrä muut sormet kaulasi ympäri. Ulottuvatko ne niskan takana yhteen? Mikäli eivät, saatat kuulua riskiryhmään.
Niin, tuolla ehkä erottaa pelkästä läskistä johtuvan uniapnean.
Mutta minulla pitkäsormisella ja hoikkakaulaisella menee sormet ympäri niin että sentin menee päällekkäinkin. Ja silti c-pap hurisee joka yö.
Suuri osa uniapneasta johtuu siitä, että kieli on liian iso ja suulaki liian matala, eikä mikään määrä laihdutusta auta asiaan. Kolmannes uniapneapotilaista on normaalipainoisia.
Onneksi lääkäritkin ovat alkaneet tajuta tämän asian, lopulta, ja tutkimuksiin pääse helpommin ja c-papin saa lievemmillä tuloksilla.
Minultakin käytännössä ryöstettiin 10 vuotta elämästä, kun normaalipainoisen valitusta hengityskatkoksista, joihin itse heräsin, ei otettu tosissaan ennen kuin toissavuonna.
Minua kiinnostaisi erityisesti niiden kokemukset, jotka ovat pudottaneet 5-10 kiloa. Itse olen 7 kg päässä normaalipainosta, lääkäreiden mielestä ei tarvitse laihduttaa, mutta oloni on jotenkin epämääräisen vaivainen koko ajan.
Olen 167 pitkä, miellän että oma normaalipainoni on siinä 65 hujakoilla tai alle. Tällä hetkellä painan 75. Lihoin aikanaan yhden lääkekuurin takia nopeasti 20 kg, 10 niistä lähti heti kun lääke lopetettiin mutta 10 jäi. Älkää vaan suostuko syömään Ketipinoria edes miniannoksella pelkkiin uniongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle kävi päinvastoin, että libido oli korkea ennen laihdutusta, ja laihdutuksen jälkeen olematon. Tästä on mennyt aikaa jo noin 5 vuotta, eikä tilanne ole muuttunut, osa painosta on kyllä tullut takaisin. Olen käynyt verikokeissa, mutta kaikki arvot on kunnossa.
Hiustenlähdöstä olen myös kärsinyt laihtumisen jälkeen, päälaella hiukset ovat hyvin ohuet, mikä on naisena aika masentavaa. Pudotin tuolloin n. 25 kg, enkä tekisi ehkä noin isoa pudotusta uudestaan ainakaan kerralla.
Mitkä veriarvot olivat kunnossa, siis mitä kokeita otettiin? Jotenkin tuo kuulostaa hormoneista johtuvalta. Hiustenlähtö viittaisi samaan: estrogeenin vähenemiseen. Onko tutkittu luun tiheyden muutoksia? Siihenkin hormonit vaikuttavat.
Tämä on ihan pelkkää, puhdasta arvailua.
Hiustenlähtö on myös suoraa seurausta liian nopeasta laihtumisesta. Tällöin hiukset yleensä kasvaa ajan kanssa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi erityisesti niiden kokemukset, jotka ovat pudottaneet 5-10 kiloa. Itse olen 7 kg päässä normaalipainosta, lääkäreiden mielestä ei tarvitse laihduttaa, mutta oloni on jotenkin epämääräisen vaivainen koko ajan.
Olen 167 pitkä, miellän että oma normaalipainoni on siinä 65 hujakoilla tai alle. Tällä hetkellä painan 75. Lihoin aikanaan yhden lääkekuurin takia nopeasti 20 kg, 10 niistä lähti heti kun lääke lopetettiin mutta 10 jäi. Älkää vaan suostuko syömään Ketipinoria edes miniannoksella pelkkiin uniongelmiin.
Turhaan haukut toimivaa lääkettä. Sivuvaikutuksena sillä on joillain ihmisillä lihomista kyllä, mutta uni on tärkeämpi asia ja unettomuuskin voi lihottaa. Laihdut kyllä ne kilot pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi erityisesti niiden kokemukset, jotka ovat pudottaneet 5-10 kiloa. Itse olen 7 kg päässä normaalipainosta, lääkäreiden mielestä ei tarvitse laihduttaa, mutta oloni on jotenkin epämääräisen vaivainen koko ajan.
Olen 167 pitkä, miellän että oma normaalipainoni on siinä 65 hujakoilla tai alle. Tällä hetkellä painan 75. Lihoin aikanaan yhden lääkekuurin takia nopeasti 20 kg, 10 niistä lähti heti kun lääke lopetettiin mutta 10 jäi. Älkää vaan suostuko syömään Ketipinoria edes miniannoksella pelkkiin uniongelmiin.
Turhaan haukut toimivaa lääkettä. Sivuvaikutuksena sillä on joillain ihmisillä lihomista kyllä, mutta uni on tärkeämpi asia ja unettomuuskin voi lihottaa. Laihdut kyllä ne kilot pois.
Ketipinor EI ole hyvä lääke uniongelmiin, koska se on pahaksi unen laadulle. Ei se riitä, että on 10 tuntia tajuton, kun pitäisi olla niitä oikeita unen vaiheita oikeassa järjestyksessä.
Käytännössä kaikki lihovat antipsykooteilla, ja kun suomalaiset ovat kovin paksua kansaa jo ennestään, lääkäreiden pitäisi hieman miettiä mitä lääkkeitä määräävät missäkin tilanteessa.
Ja tuo Ketipinor aiheuttama lihominen muuten johtuu siitä, että sitä herää keskellä yötä syömään kuin mikäkin ahmiva zombi, ei mitään mahdollisuutta että itsekuri ehtisi väliin kun olet hädin tuskin hereillä.
Sen yksi sivuvaikutus on myös kolesterolitasojen nousu (joka ei siis riipuu siitä syömisestä yksistään). Minullakin nousi kokonaiskolesteroli normaalista yli seitsemään, toki normalisoitui kun lääke lensi lepikkoon.
Vastuullinen lääkäri ei ikinä määräisi psykoosilääkkeitä uniongelmiin. Perus tk-kandilla ei pitäisi olla edes lupaa kirjoitella tuollaisia.
Hiivatulehdukset loppuivat, samoin proppujen kertyminen nielurisoihin. Verenpaine laski lievästi kohonneesta ihannelukemiin. Polvet alkoivat taas kestää reippaampaa lenkkeilyä ja jyrkkiäkin ylämäkiä. Vaatteita löytyy helpommin kaupoista ja valikoima on parempi. Ennen laihtumista BMI 29, nyt BMI 24.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi erityisesti niiden kokemukset, jotka ovat pudottaneet 5-10 kiloa. Itse olen 7 kg päässä normaalipainosta, lääkäreiden mielestä ei tarvitse laihduttaa, mutta oloni on jotenkin epämääräisen vaivainen koko ajan.
Olen 167 pitkä, miellän että oma normaalipainoni on siinä 65 hujakoilla tai alle. Tällä hetkellä painan 75. Lihoin aikanaan yhden lääkekuurin takia nopeasti 20 kg, 10 niistä lähti heti kun lääke lopetettiin mutta 10 jäi. Älkää vaan suostuko syömään Ketipinoria edes miniannoksella pelkkiin uniongelmiin.
Hyvä tietää! kannattaa myös varoa sellaista kuin "mirtazapin" itselle määrättiin nukahtamislääkkeeksi hyvin pieni annos ja siitäkin puolikas.
Ihmettelin, mikä oli, kun en ollut sokeria ja makeisia syönyt vuosiin ja seuraavina päivinä lääkkeen ottamisen jälkeen, alkoi "makeanhammasta" kolottaa, eli kaupasta tulin kotiin suklaan ja irtokarkkien kanssa ja ahmin himooni. Ruokahalu kaksinkertaistui. Kestin aikansa ja parisen kiloa, ihmetellä sairaaloista makeannälkää ja ahmimishimoa, ennen kuin älysin jättää lääkkeen.
Eli ei tarvitse kuin pikkumurunen tuota ja vaikutukset huomas.
kun lopetin lääkkeen käytön ja paluun normaaliin, ihmettelen edelleen, mikä minuun iski, koska en edes pidä makeasta.
Mielestäni itse olen onnistunut pysymään suht. hoikkana harrastamalla liikuntaa, jossa syke kohoaa ja pitämällä itseni aktiivisena. Jos jään tylsistymään telkkarin ääreen, niin tulee syötyä huvikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen en kehdannut käydä ulkona, hävetti käydä jopa kaupassa. En ollut sinänsä edes kovin lihava, normipainon ja lievän ylipainon rajaoilla. Peili näytti kumminkin mursua ja naama tuntui liian pyöreältä.
No en yhäkään tykkää pyöriä ihmisten ilmoilla, mutta en enää häpeä itteäni samalla lailla.. Tai no nyt häpeän mun tummia silmänalusia, mutta ilman niitä kai löytyisi taas jotain muuta hävettävää? On vaikeeta mulla :D
Arvaa mitä? KETÄÄN EI KIINNOSTA. Tämä siis ihan positiivisesti sanottuna. Ihmiset on niin narsistisia ylipäätään, että ei ketään jaksa kiinnostaa jonkun pyöreä naama tai tummat silmänaluset.
Ja arvaas mitä sinä! Se ei kiinnosta hevonveetäkään ajatteleeko joku ventovierastolvana jotakin tai onko sillä edes aivotoimintaa. Se oma ulkomuoto kun ei muistuta omaa identiteettiä eikä mitenkään miellytä itseä niin sitä häpeää itseään omissa silmissään.
Ja silloin ei huvita liikkua missään. Ei edes silloin kuin missään ei ole ketään.
Samahan se on vaikka jos tukka on omasta mielestä huonosti kampaajan jäljiltä. Se hävettää, eikä näytä itseltään eikä siltä miltä halusi ja vaikka kaikki kehuisi kuinka tukka on kiva niin ei se omissa silmissä muutu mihinkään. Se vaan on hirveä ja sen tahtoo saada takaisin sellaiseksi kuin se oli ennen. Eikä silloinkaan huvita mikään ennen kuin sen saa jotenkin fiksattua sellaiseksi joka miellyttää omaa silmää.
Vierailija kirjoitti:
Hiivatulehdukset loppuivat, samoin proppujen kertyminen nielurisoihin. Verenpaine laski lievästi kohonneesta ihannelukemiin. Polvet alkoivat taas kestää reippaampaa lenkkeilyä ja jyrkkiäkin ylämäkiä. Vaatteita löytyy helpommin kaupoista ja valikoima on parempi. Ennen laihtumista BMI 29, nyt BMI 24.
Nämäkinkö voi aiheutua ylipainosta?! Ei saakeli, tässä ketjussa on ollut liuta asioita joita ei ikinä itse (olisi) ymmärtänyt yhdistää ylipainon aiheuttamiksi vaikka kyllähän sitä näin kun joku asian mainitsee, niin sen ajallisen yhteyden osaa itsekin laskea. Ja sitten voikin tuntea itsensä ihan höl möksi sekä siksi, ettei tajunnut ja siksi että on tämänkin vaivan itselleen hankkinut ihan vaan lihomalla.
On oikeasti motivoivin ketju ehkä ikinä! Kiitos kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen ongelma, että vaikka haluan laihduttaa, samalla toisaalta en halua.
Syy on varmaan siinä, että kun olin laiha, kärsin monista ongelmista kuten mm. hullut kuukautiskivut, taloudellisesti vaikeat ajat ja kiusaaminen enkä ollut onnellinen. Minulle on käynyt niin, että mitä enemmän olen painanut, sitä paremmin on samanaikaisesti mennyt kaikilla osa-alueilla. Jopa terveyden osalta. Olen ylipainoisenakin riittävän kaunis, enkä yhtään pidä miesten huomiosta, joten siksikään en tavallaan halua laihtua.
Elän varsin terveellisesti ja mm. verenpaineeni on yllättävän hyvä. Vaikka terveys on minulle todella tärkeä, on siis vaikeaa saada siitäkään motivaatiota. Minulla on alaselkäkipuja, mutta nekin tuntuvat liittyvän minulle sopimattomaan uuteen sänkyyn eivätkä niinkään painoon. Joudun siis repimään motivaatiota pelkästään pitkän aikavälin mahdollisista hyödyistä terveyteen.
Sitten on vielä sekin ongelma, että laihdun vain kun ei ole stressiä ja lihon kun on. Kun stressi loppuu, paino jämähtää siihen. Ja jos laihdutan ja sen jälkeen lihon, paino menee aina ylemmäs kuin ennen ja sitten taas jämähtää siihen. Näin on ollut aina, myös silloin kun olin todella laiha.
Taidan tietää mitä tarkoitat, lihavana muuttuu ns "näkymättömäksi" eikä tarvitse kärsiä ylimääräisestä huomiosta. On hyvä, jos olet terve ja tyytyväinen tilanteeseesi. Kannattaa kuitenkin ajatella kuinka tulevaisuudessa lieväkin ylipaino altistaa erilaisille sairauksille.
Ja tavallaan sen lihavuuden taakse pääsee piiloon elämäänsä jonka voi kuvitella itse pistäneensä pauselle.
Harmi vaan että ne vuodet vierii ihan koko ajan eikä niitä haaskuun heitettyjä saa takaisin koskaan.
On siis helppoa selittää itselleen, ettei nyt tänä kesänä tarvitsekaan tehdä sitä eikä mennä tuonne, koska olen lihava vaan teen ja menen sitten kun olen normaalipainoinen. Tai pienempiä juttuja eli ei mun nyt tarvitsekaan taipua lakkaamaan varpaankynsiä, koska mä olen lihava vaan lakkaan ne sitten vasta kun olen normipainoinen. Näyttääkin sitten kivemmalta.
Sillä omalla lihavuudella voi myös selittää sinkkuuttaan ja yksinäisyyttään myös niin päin, että en mä näin lihavana haluaisikaan olla parisuhteessa tai mitä mä kavereilla/ystävillä kun ei mua näin lihavana kiinnostakaan mihinkään mökkireissulle osallistuminen, festarit tai edes terassi.
Siitä ylipainosta tulee kuin suojakilpi ja elämä muuttuu sitku-moodiin.
Hieman hankala selittää, mutta todennäköisesti tämän on moni muukin kokenut ja saa kiinni siitä mitä tarkoitin.
Vierailija kirjoitti:
No mulla hävisi se valtava stressi pukeutumisesta! Oon aina tykännyt vaatteista. En ymmärrä, miten tyydyin vuosikausia olemaan lihava. Tulee surullinen ja ahdistava olo vieläkin, kun mietin miten ostin niitä XXL 46/48 vaatteita... eikä mikään näyttänyt päällä siltä kuin toivoin. Ennen juhlia oli aina ihan hirveä olo ja mietin viikkoja, mitä voin sinne pukea että mahamakkarat, paksut käsivarret ja reidet peittyisi. Nyt vaatekoko on monta numeroa pienempi ja mä nautin taas pukeutumisesta!
No älä! Ja se ainainen pettymys kun mikään vaate ei saa (tietenkään) näyttämään normipainoiselta vaikka niiden vaatteiden kanssa on tuskaillut viikkoja.
Lopulta oikein mikään ei edes huvita vaan sitä mieluummin skippaa jo ihan suoralta kädeltä kaiken, johon ei ole jollain tavalla pakko osallistua ja keksii keinoja joilla se pakollinenkin olisi ok ja ymmärrettävää jättää väliin.
Ja ihan vaan siksi, että se oma peilikuva ei miellytä eikä omissa nahoissa ole kiva olla. Ylipaino oli ainakin itselle todella tehokas erakoittaja.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on sellainen ongelma, että vaikka haluan laihduttaa, samalla toisaalta en halua.
Syy on varmaan siinä, että kun olin laiha, kärsin monista ongelmista kuten mm. hullut kuukautiskivut, taloudellisesti vaikeat ajat ja kiusaaminen enkä ollut onnellinen. Minulle on käynyt niin, että mitä enemmän olen painanut, sitä paremmin on samanaikaisesti mennyt kaikilla osa-alueilla. Jopa terveyden osalta. Olen ylipainoisenakin riittävän kaunis, enkä yhtään pidä miesten huomiosta, joten siksikään en tavallaan halua laihtua.
Elän varsin terveellisesti ja mm. verenpaineeni on yllättävän hyvä. Vaikka terveys on minulle todella tärkeä, on siis vaikeaa saada siitäkään motivaatiota. Minulla on alaselkäkipuja, mutta nekin tuntuvat liittyvän minulle sopimattomaan uuteen sänkyyn eivätkä niinkään painoon. Joudun siis repimään motivaatiota pelkästään pitkän aikavälin mahdollisista hyödyistä terveyteen.
Sitten on vielä sekin ongelma, että laihdun vain kun ei ole stressiä ja lihon kun on. Kun stressi loppuu, paino jämähtää siihen. Ja jos laihdutan ja sen jälkeen lihon, paino menee aina ylemmäs kuin ennen ja sitten taas jämähtää siihen. Näin on ollut aina, myös silloin kun olin todella laiha.