Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaivat jotka hävisivät laihduttamalla?
Mä olen huomannut, että voin kokonaisvaltaisesti paremmin nyt kun olen päässyt normaalipainoon. Listaan tähän konkreettisia juttuja, joita ylipainosta aiheutui mulle ja jotka ovat nyt hävinneet:
1. Kuorsaaminen
2. Väsymys
3. Virtsankarkailu
4. Itsetunto-ongelmat ja siitä seurannut seksielämän virkistyminen
5. Libido
6. Ahdistus ja masentuneisuus
Sen lisäksi iloitsen päivittän uudesta peilikuvastani ja saan jatkuvasti kysymyksiä: olenko rakastunut? Olen kyllä: ITSEENI
Kommentit (871)
Minulle laihtumisesta oli vain haittaa. Laihdutin 38 kiloa. Aloin kuorsaamaan (KYLLÄ!), kuukautiset menivät ja pysyvät sekaisin, puhkesi akne ja aloin kasvaa hentoa vaaleaa karvaa joka puolella. Lisäksi hikoilen kuin pieni sika. Olin muuten terve, veriarvot hyvät jne. Veriarvot edelleen hyvät, mutta muuten kroppa on sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan niin on, että lihavat on lepposia. Ei haittaa polvivaivat tai rinnanahdistukset. Istuu lepäämään ja ottaa huikopalaa. Siinä ne murheet tuppaa unohtumaan.
Laiha herää aamulla klo 03.50 aamuvuoroon ja kerää varastolla kilokaupalla tuotteita kauppoihin vietäväksi jotta sillä leppoisalla lihavalla on jostain tehdä huikopalaa. Terv. Taas aamuvuoroon huomenna heräävä.
Älä nyt viitsi isokokoisten syyksi laittaa, jos et ole lukenut itsellesi kunnon ammattia. Sama se oletko laiha vai et, ei se paino omiin älyllisiin valintoihin vaikuta.
T. Normaalipainon ylärajoilla olevaAi nytkö varasto/terminaalityö (mitä teen) ei ole kunnollinen ammatti? Satun myös ihan pitämään kyseisestä työstä. Täytyi vain muistuttaa, että joku tekee kovaa työtä jotta toisilla olisi elämä helppoa. Ja huikopala riittäisi, liiaksikin.
Mielestäsi vain laihat tekee kovaa työtä ja vain lihavat hyötyy siitä? Olen itsekin tehnyt varastohommia, ylipainoisena, ja suurin osa työkavereista oli myös ylipainoisia. Niin ja myös laihat ostaa kaupasta huikopalaa ja kaikkenlaista muutakin. Sinun ei "täytynyt" muistuttaa mistään, vaan halusit ainoastaan tuoda omaa kuviteltua paremmuuttasi esille ja lytätä lihavia. Varo ettei egosi paisu niin suureksi, että alkaa vaatia huikopalaa.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan niin on, että lihavat on lepposia. Ei haittaa polvivaivat tai rinnanahdistukset. Istuu lepäämään ja ottaa huikopalaa. Siinä ne murheet tuppaa unohtumaan.
Laiha herää aamulla klo 03.50 aamuvuoroon ja kerää varastolla kilokaupalla tuotteita kauppoihin vietäväksi jotta sillä leppoisalla lihavalla on jostain tehdä huikopalaa. Terv. Taas aamuvuoroon huomenna heräävä.
Älä nyt viitsi isokokoisten syyksi laittaa, jos et ole lukenut itsellesi kunnon ammattia. Sama se oletko laiha vai et, ei se paino omiin älyllisiin valintoihin vaikuta.
T. Normaalipainon ylärajoilla olevaAi nytkö varasto/terminaalityö (mitä teen) ei ole kunnollinen ammatti? Satun myös ihan pitämään kyseisestä työstä. Täytyi vain muistuttaa, että joku tekee kovaa työtä jotta toisilla olisi elämä helppoa. Ja huikopala riittäisi, liiaksikin.
Mielestäsi vain laihat tekee kovaa työtä ja vain lihavat hyötyy siitä? Olen itsekin tehnyt varastohommia, ylipainoisena, ja suurin osa työkavereista oli myös ylipainoisia. Niin ja myös laihat ostaa kaupasta huikopalaa ja kaikkenlaista muutakin. Sinun ei "täytynyt" muistuttaa mistään, vaan halusit ainoastaan tuoda omaa kuviteltua paremmuuttasi esille ja lytätä lihavia. Varo ettei egosi paisu niin suureksi, että alkaa vaatia huikopalaa.
Eri
No kylläpä meni taas tunteisiin. Relax!
Liiallisen an*aalise*ksin aiheuttama pidätysvaiva parani
Vierailija kirjoitti:
Minulle laihtumisesta oli vain haittaa. Laihdutin 38 kiloa. Aloin kuorsaamaan (KYLLÄ!), kuukautiset menivät ja pysyvät sekaisin, puhkesi akne ja aloin kasvaa hentoa vaaleaa karvaa joka puolella. Lisäksi hikoilen kuin pieni sika. Olin muuten terve, veriarvot hyvät jne. Veriarvot edelleen hyvät, mutta muuten kroppa on sekaisin.
Mullakin alkoi kasvaa tuota karvaa. Siitä laihtumisesta on jo aikaa, ja olen kiloja saanut takaisin, mutta ne karvat vaan on ja pysyy. Olen koittanut ajellakin, mutta ne kasvaa aina takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle laihtumisesta oli vain haittaa. Laihdutin 38 kiloa. Aloin kuorsaamaan (KYLLÄ!), kuukautiset menivät ja pysyvät sekaisin, puhkesi akne ja aloin kasvaa hentoa vaaleaa karvaa joka puolella. Lisäksi hikoilen kuin pieni sika. Olin muuten terve, veriarvot hyvät jne. Veriarvot edelleen hyvät, mutta muuten kroppa on sekaisin.
Mullakin alkoi kasvaa tuota karvaa. Siitä laihtumisesta on jo aikaa, ja olen kiloja saanut takaisin, mutta ne karvat vaan on ja pysyy. Olen koittanut ajellakin, mutta ne kasvaa aina takaisin.
Peräaukon alueelle ovatkin aika sitkeitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä, kauheastu uusia viestejä ja kokemuksia, mahtavaa ja kiitos!
Ja tosissaan libido ei hävinnyt vaan libido-ongelmat hävisivät ja seksi luistaa mahtavasti. En huomannutkaan, mitä tuli kirjoitettua =)
No mulla hävisi se valtava stressi pukeutumisesta! Oon aina tykännyt vaatteista. En ymmärrä, miten tyydyin vuosikausia olemaan lihava. Tulee surullinen ja ahdistava olo vieläkin, kun mietin miten ostin niitä XXL 46/48 vaatteita... eikä mikään näyttänyt päällä siltä kuin toivoin. Ennen juhlia oli aina ihan hirveä olo ja mietin viikkoja, mitä voin sinne pukea että mahamakkarat, paksut käsivarret ja reidet peittyisi. Nyt vaatekoko on monta numeroa pienempi ja mä nautin taas pukeutumisesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mulla hävisi se valtava stressi pukeutumisesta! Oon aina tykännyt vaatteista. En ymmärrä, miten tyydyin vuosikausia olemaan lihava. Tulee surullinen ja ahdistava olo vieläkin, kun mietin miten ostin niitä XXL 46/48 vaatteita... eikä mikään näyttänyt päällä siltä kuin toivoin. Ennen juhlia oli aina ihan hirveä olo ja mietin viikkoja, mitä voin sinne pukea että mahamakkarat, paksut käsivarret ja reidet peittyisi. Nyt vaatekoko on monta numeroa pienempi ja mä nautin taas pukeutumisesta!
Tämä muuttui kyllä ratkaisevasti, komppaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avovaimo. Vaihdoin nuorempaan.
*läpyt*
Vierailija kirjoitti:
No mulla hävisi se valtava stressi pukeutumisesta! Oon aina tykännyt vaatteista. En ymmärrä, miten tyydyin vuosikausia olemaan lihava. Tulee surullinen ja ahdistava olo vieläkin, kun mietin miten ostin niitä XXL 46/48 vaatteita... eikä mikään näyttänyt päällä siltä kuin toivoin. Ennen juhlia oli aina ihan hirveä olo ja mietin viikkoja, mitä voin sinne pukea että mahamakkarat, paksut käsivarret ja reidet peittyisi. Nyt vaatekoko on monta numeroa pienempi ja mä nautin taas pukeutumisesta!
Kestikö ennen kuin uskalsit pukeutua kuten haluat? Itse laihdutin koosta 52 kokoon 38/40, mutta valitsen aina vaan samanlaisia tylsiä ja turvallisia vaatteita kuin silloin isoimmillani. Välttelen tyköistuvia malleja ja huomiota herättäviä värejä ja kuoseja, vaikka niin haluaisin pukeutua rohkeammin ja oman tyylin mukaan. Jopa siniset farkut tuntuu liian rohkeilta, joten omistan vain mustia housuja. Tilasin ennen kaikki netistä, enkä vieläkään tykkää käydä tavallisissa vaatekaupoissa, koska jostain syystä tunnen yhä etten kuulu sinne. Ehkä täytyy vaan pakottaa itseni pois mukavuusalueelta ja toivoa, että siihen tottuisi joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun paino laskee, laskevat verenpaine ja veren rasva- ja sokeriarvot ihan kaikilla. Liikkuminen helpottuu, mieliala paranee jne.
Liikkuminen ja laihduttaminen pitäisi olla pakollista kaikille reilusti ylipainoisille (painoindeksi yli 30). Sote-budjetti pienenisi valtavasti, mutta tästähän ei saa puhuakaan, että läskit eivät loukkaantuisi. Sama koskee alkoholin ja muiden päihteiden väärinkäyttäjiä. Pakkohoitoon vain.
Ja näille besserwissereille pitäisi saada kans joku pakollinen kelan kustantama kurssi: "Näin kohtaan ihmisen" tai jotain. Näitä saa tanan moukkia me normaalit ihmiset joudumme työpaikoillamme ja muualla kuuntelemaan. Näitä, joille ei koskaan tapahdu mitään pahaa, mutta jotka totisesti tietävät, miten kaikkien muiden olisi pitänyt toimia.
itse laihdutin ja aloin saamaan paljo laadukkaampia hoikkia naisia, edellisten pullukoiden sijaan.
Kolesteroliarvot paranivat, astmalääkkeen tarve väheni lähes olemattomiin. Olen fyysisesti paljon terveempi ja oloni on hyvä. Jaksan kaikkea paremmin, nukun hyvin vaikka olen vaihdevuosi-iässä. Olen hyvässä kunnossa, leposyke on matala, melkein kuin urheilijalla (n. 50).
Ehkä jopa huonona puolena pidän sitä, että suhtautumiseni ihmisiin muuttui entistä negatiivisemmaksi. En osaa ottaa positiivisesti sitä lisääntynyttä huomiota, jonka saan selvästi ihan pelkästään hoikkuuteni takia. Ignooraan huomion, käännän selkäni katseille, ja minusta saa kylmän, vihamielisen kuvan, minusta on tullut torjuva ja toisinaan jopa ilkeä.
Pudotin yli neljänneksen painostani.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lihava, mutta itsetuntoni on niin hyvä, että minun ei tarvitse laihduttaa sitä parantaakseni.
Ymmärrän tämän tavallaan tosi hyvin. Tässä on kyse ulkonäöstä: kaikille hoikkuus ei ole ulkonäön ja itsetunnon kannalta tärkeää. Silloin ulkonäkö tai muut itsen ulkopuoliset syyt eivät myöskään mitenkään motivoi laihduttamaan.
Terveyden kannalta se on tietysti huono juttu, jos ulkonäkö koetaan ainoaksi syyksi laihduttaa, ja kun se ei ole syy laihduttaa, ei ole syytä laihduttaa.
Minulla oli ehkä vähän sama juttu: ei minua häirinnyt ylipaino ulkonäöllisistä syistä. Vasta sitten, kun vastaan tuli terveysongelmia, sain syyn laihduttaa. Se toi positiivisen kierteen: olo keveni ja parani, samoin liikkuvuus. Ulkonäöstä en edelleenkään piittaa p*skan vertaa. Ihan sama, mitä muut ajattelevat, pitääkö minua joku kaunii(mpa)na nyt kuin silloin kun olin ylipainoinen. Ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1) sisäreisien hakkaaminen yhteen vereslihalle, varsinkin kesäisin hameissa ja mekoissa
2) isot paiseet jota tuli epäsäännöllisesti ns hankaumakohtiin
3) Itsetunto parani ja aina olemassa ollut kiinnostukseni muotiin puhkesi kukkaan
4) En kaipaa enää miehiltä hyväksyntää, olen aktiivisempi ja tunnen olevani kykeneväisempi moniin asioihin.
Kaikki itsetunnon kohoaminen ei siis välttämättä liity suoraan painoon, mutta en myöskään tunne olevani se jota yritetään helpon pullukkapanon takia.
5) osaan kohtuuden ja todella nautin ruuasta nykyäänT. -25kg nyt 162cm/57kg
TÄMÄ! Aina sanotaan, että normipainoisena/hoikkana saa enemmän huomiota (miehiltä) kuin lihavana, mutta siitä ei sitten pahemmin puhutakaan ettei sitä huomiota enää edes kaipaa muilta ihmisiltä (miehiltä) kun itse aidosti tykkää omasta peilikuvastaan. Sen myötä sitä tykkää itsestään muutenkin plus että hoikkana/normipainoisena omissa nahoissa viihtyy ihan eri tavalla kuin pulskempana.
Ja antaa se laihduttamisessa onnistuminen myös itseluottamukselle kunnon boostin kun huomaa että minä pystyin siihen ja pystyn taatusti vaikka mihin muuhunkin.
Tämä juuri! Miesten tuntuu olevan täysin mahdotonta käsittää, että nainen voi nauttia siitä, että tykkää omasta peilikuvastaan, meikkaa kasvonsa nätiksi, pitää hiuksensa pitkinä ja hyväkuntoisina ja huoltaa niitä, pukeutuu joskus jopa tyköistuviin vaatteisiin ihan "seksikkyyteen" asti, ihan vain siksi, koska hän viihtyy omissa nahoissaan, eikä siksi, että minkä tahansa miehen huomio olisi hänestä toivottavaa, saati imartelevaa.
En yhtään kaipaa random-miesten "positiivista" huomiota. Yhtään.
Alue: Aihe vapaa
Ai nytkö varasto/terminaalityö (mitä teen) ei ole kunnollinen ammatti? Satun myös ihan pitämään kyseisestä työstä. Täytyi vain muistuttaa, että joku tekee kovaa työtä jotta toisilla olisi elämä helppoa. Ja huikopala riittäisi, liiaksikin.