Mies kuittailee ikävästi heikkouksista

Vierailija kirjoitti:

Meillä on niin päin, että suhteessamme enimmän aikaa kaikki on hyvin, mutta nuo sivalukset pilaavat fiilistä hetkittäin. Minulla menee sitten hetki-päivä-pari, että pääsen yli, riippuen vähän mistä on ollut kyse.

ap

Juuri niin meilläkin.

Lisäksi ne kommentit tulevat niin yllättäen, että jäädyn, enkö koskaan osaa vastata tai reagoida niihin mitenkään.

99

Tuotaa... Ei taida miehesi olla juuri sinusta ihmisenä kiinnostunut. Toki itsekin vaadin mahdolliselta kumppanilta pätemistä asioissa, mutta asioiden kirjo on suuri. Ei tarvitse olla juuri kielet. Kunhan on jotkin tietyt vahvuudet, joiden parissa on myös nähty vaivaa. Mielestäni ihan kohtuullista, ja vaadin samaa itseltäni.

Vierailija kirjoitti:

Tuotaa... Ei taida miehesi olla juuri sinusta ihmisenä kiinnostunut. Toki itsekin vaadin mahdolliselta kumppanilta pätemistä asioissa, mutta asioiden kirjo on suuri. Ei tarvitse olla juuri kielet. Kunhan on jotkin tietyt vahvuudet, joiden parissa on myös nähty vaivaa. Mielestäni ihan kohtuullista, ja vaadin samaa itseltäni.

En ymmärtänyt tästä mitään? 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuotaa... Ei taida miehesi olla juuri sinusta ihmisenä kiinnostunut. Toki itsekin vaadin mahdolliselta kumppanilta pätemistä asioissa, mutta asioiden kirjo on suuri. Ei tarvitse olla juuri kielet. Kunhan on jotkin tietyt vahvuudet, joiden parissa on myös nähty vaivaa. Mielestäni ihan kohtuullista, ja vaadin samaa itseltäni.

En ymmärtänyt tästä mitään? 😁

Ookoo. Harmi. Pointtini oli se, että meillä kaikilla on heikkouksia ja että pään puskaan työntäminen näissä asioissa tietää vain vaikeuksia.

Eli liittyy mitenkä tähän...?

Mun isä on tollanen. Aiheutti mulle aikamoiset kolaukset itsetuntoon nuorena, vakavat syömishäiriöt ja paskan itsetunnon lähes kolmekymppiseksi asti noin muun muassa. Näitä seurauksia oon sitten saanut vuosikaudet terapioda aikuisena, vaikka en häntä lapsena nähnyt kuin kerran-kaksi kuussa. En nykyisin näe isääni oikeastaan koskaan, koska en jaksa kuunnella tuota jatkuvaa kritisointia. Uskon, että yrittää sillä pönkittää omaa itsetuntoaan, koska ei ole itse oikein mitään saavuttanut elämässään. Yrittää korottaa itseään painamalla muita alas.

Oma neuvoni siis on: lähde äläkä katso taakse.

Vierailija kirjoitti:

Tuotaa... Ei taida miehesi olla juuri sinusta ihmisenä kiinnostunut. Toki itsekin vaadin mahdolliselta kumppanilta pätemistä asioissa, mutta asioiden kirjo on suuri. Ei tarvitse olla juuri kielet. Kunhan on jotkin tietyt vahvuudet, joiden parissa on myös nähty vaivaa. Mielestäni ihan kohtuullista, ja vaadin samaa itseltäni.

Ihan en nyt hahmota tätä kommenttia, mutta toisaalta minulla nyt onkin lukihäiriö. Heh.

Kyllä niitä heikkouksia ja vahvuuksia on tässä itse kullakin (miehelläkin vaikken ikinä niistä huomauttele). Minulla em. häröstä johtuen jotain muita kuin kieliin liittyviä. Itse olen iloinen siitä että lukihäiriöstä huolimatta olen kuitenkin ihan kohtuullisen hyvin pärjännyt, kovasti on vaatinut työtä nuo kieletkin, en ole ihan lekkeriksi lyönyt.

Kyllä sinänsä minäkin olen myös sitä mieltä että ihmisen on hyvä olla kiinostunut asioista ja maailmanmenosta ja tietynlainen henkinen laiskuus puistattaa. Mutta siitähän aloituksessani ei ollut kysekään. Enkä siis edes hahmota mitä ajoit kommentillasi takaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Se on ihana ja kiva välillä jotta jäisit koukkuun ja henkisesti pahoinpideltäväksi. Opiskele narsismi niin tajuat mikä idea on kuuma -kylmä kohtelulla. Sitä käyttää muutkin kuin narsistit. Sillä on tarkoitus koodata aivosi kestämään alati pahenevaa henkistä väkivaltaa ja hämärtää sinulta normaalin raja, kuten sinulle on jo käymässä koska käyt itsesi kanssa kauppaa.  Se nimenomaan muuttaa pysyvästi aivojesi rakennetta ja todellakin jää sinulle lopuksi ikää riesaksi, vaikka suhteesta pääsitkin. Olet siis hankkimassa itsellesi aivovauriota. Joten kuten edellä sanottiin. Jos et halua hankkia aivovammaa, istua terapiassa ja menettää uskoasi ihmisiin, niin sano kuspialle moikka, äläkä pidä enää yhteyttä.

Juuri näin! Isosiskoni on tällainen, lulee että hän voi tasoittaa törkeydet jollain "lahjuksilla". Erittäin lievänä esimerkkinä se, että jos hän haluaa että noustaan aikaisin aamuulla ja en siihen suostu, koska minulla on paha univelka, hän tulee silti aikaisin aamulla herättämään, vaikka olen kieltänyt, MUTTA hänhän on tehnyt aamupalan minulle sänkyyn, ai kun söpöä. Tällainen silmänlume ei valitettavasti enää aikusiällä toimi, varsinkin kun ei ole kyse mistään tavallisesta aamulaiskuudesta, vaan vakavasta unenpuutteesta, mutta kuten edellinen kirjoittaja toteaa, niin narsisti ei välitä siitä vaurioituvatko aivosi, hän haluaa täyttää omat tarpeensa ja siinä muiden kärsimyksillä ei ole väliä. Tämä on siis vain yksi lievä esimerkki tuhansista. Kesti valitettavasti kauan ennen kuin tämä narsisti-ilmiö tuli opiskeltua ja terapiassa käytyä ja erittäin pitkän harkinnan ja rajojenlaittamisyritysten jälkeen laitettua välit poikki, kun kohtelu ei millään muutu.

Up

Jos joku saa olosi toistuvasti epämukavaksi, lähde.

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun paras kaveri on tällainen. (on asunut Vaasassa pitkään :D). Oon kyllästynyt ihan täysin. En pahemmin ole enää yhteydessä. Esimerkiksi piikittelee mua mun uravalinnoista ja alleviivaa toistuvasti ettei itse aio tehdä samaa virhettä, vaikka on tyytymätön ja ahdistunut omalla urapolullaan. Korostaa, kuinka hän ei juokse karkuun ja ole heikko. Unohtaa aina kuitenkin sen, että minä olen ollut juurikin sitä ja hänestä siis täysi luuseri, kun vaihdoin alaa.

Puoliso saattaa väsyneenä iskeä jonkun ihmisen heikkoon kohtaan, minun tai muiden, mutta aika suoraan. Tyyliin sukulaisellani on kahvikuppineuroosi ja huomauttelee mulle siitä jälkikäteen, ihan kun voisin sille mitään tai kuin ei jo molemmat tiedettäisi sitä. Tai mulle, jos en ole harjannut hiuksiani tai kosmetologi on värjännyt kulmat sinä päivänä liian tummaksi tai uudet silmälasit on "pelottavat" tmv. :D

Neuvoja en osaa antaa, mutta kohtalotoveri siis löytyy. Mä olen jotenkin ajatellut, että elän jalat maassa ja tiedän kuka olen. Muilla on oma elämä ja oma käsitys minusta. Sen ei tartte vaikuttaa mun käsitykseni itsestäni eikä heistä. Kaikki ollaan lopulta täällä aika lailla eksyksissä ilman sen suurempaa agendaa, selviämässä päivästä toiseen.

Kiitos kun jaoit tarinasi. Kolahti tuo loppu: minäkin itse asiassa ajattelen niin, että en oikeastan anna mieheni sanomisten vaikuttaa käsitykseeni itsestäni, olen sen verran jo elämää elänyt ja kaikenlaista nähnyt. Olen sillä tavalla aika vahva, että en usko että mieheni saa ns. nujerrettua minua. Mutta etäännyttää kyllä, hetkeksi ainakin aina.

ap

Kamala ajatus. Että edes täytyy miettiä sitä, saako puoliso nujerrettua vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on niin päin, että suhteessamme enimmän aikaa kaikki on hyvin, mutta nuo sivalukset pilaavat fiilistä hetkittäin. Minulla menee sitten hetki-päivä-pari, että pääsen yli, riippuen vähän mistä on ollut kyse.

ap

Eli ethän sinä ap varmaan aio oikeasti yhtään mitään tehdä. Olet kirjoittanut tämän ihan saman jutun eri sanoin monta kertaa ketjuun. Suhteessa on kivaa ja mukavaa ja mies on muuten hyvä, mutta sitten hän onkin välillä tämmöinen sivaltaja, aka. sinua, sinun ominaisuuksia, harrastuksiasi ja piirteitäsi vähättelevä ja pilkkaava pask**nen, kuin Jekyl ja Hyde, ja pilaakin kaiken tuon niin kivan ja mukavan sinulta kuitenkin pariksikin päivää. Mutta kun on muuten niin kivaa ja mukavaa, että ei tuo ominaisuus kuitenkaan kallista vaakaa oikein mihinkään päin, kunhan nyt olet siinä ja kiemurtelet ja odotat seuraavaa pilkkaa, kun kyllähän sinä itsekin tiedät, että sieltä se jostain kohtaa uudestaan tulee.

Vähän huonolta kuulostaa tuo, että jos olet kertonut suoraan, että tuo pilkkaaminen tuntuu pahalta, hän ei kuitenkaan lopeta sitä. Eli hän tietää, että pahoittaa tuolla mielesi, mutta tekee sen kuitenkin. Mistähän tuokin kertoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on niin päin, että suhteessamme enimmän aikaa kaikki on hyvin, mutta nuo sivalukset pilaavat fiilistä hetkittäin. Minulla menee sitten hetki-päivä-pari, että pääsen yli, riippuen vähän mistä on ollut kyse.

ap

Eli ethän sinä ap varmaan aio oikeasti yhtään mitään tehdä. Olet kirjoittanut tämän ihan saman jutun eri sanoin monta kertaa ketjuun. Suhteessa on kivaa ja mukavaa ja mies on muuten hyvä, mutta sitten hän onkin välillä tämmöinen sivaltaja, aka. sinua, sinun ominaisuuksia, harrastuksiasi ja piirteitäsi vähättelevä ja pilkkaava pask**nen, kuin Jekyl ja Hyde, ja pilaakin kaiken tuon niin kivan ja mukavan sinulta kuitenkin pariksikin päivää. Mutta kun on muuten niin kivaa ja mukavaa, että ei tuo ominaisuus kuitenkaan kallista vaakaa oikein mihinkään päin, kunhan nyt olet siinä ja kiemurtelet ja odotat seuraavaa pilkkaa, kun kyllähän sinä itsekin tiedät, että sieltä se jostain kohtaa uudestaan tulee.

Vähän huonolta kuulostaa tuo, että jos olet kertonut suoraan, että tuo pilkkaaminen tuntuu pahalta, hän ei kuitenkaan lopeta sitä. Eli hän tietää, että pahoittaa tuolla mielesi, mutta tekee sen kuitenkin. Mistähän tuokin kertoo.

Kiintoisa kommentti - ihan ilman mitään sarvia ja hampaita. En nyt ole tosiaan mitään tässä oikein tehnyt kun tosiaan eilen tämän ketjun aloitin. Sulattelen kaikkea ja joka tapauksessa olen saanut hyvin perspektiiviä. Sinunkin kommentisi otin ilolla vastaan. Onglemani on se, etten osaa suhteuttaa tätä juttua, kuinka paljon tulee suhteessa sietää sitä kurjaa... jokaisessa suhteessa sitä kai jossain muodossa on. En halua myöskään tehdä mitään impulsiivisia ratkaisuja kuten ehkä nuorempana olisin tehnyt, vaan punnita asioita rauhassa.

Mutta yritän kirkastaa mieltäni.

ap

Voi voi. Jotenkin ap:lle soisi puoliskon joka ei dissaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on niin päin, että suhteessamme enimmän aikaa kaikki on hyvin, mutta nuo sivalukset pilaavat fiilistä hetkittäin. Minulla menee sitten hetki-päivä-pari, että pääsen yli, riippuen vähän mistä on ollut kyse.

ap

Eli ethän sinä ap varmaan aio oikeasti yhtään mitään tehdä. Olet kirjoittanut tämän ihan saman jutun eri sanoin monta kertaa ketjuun. Suhteessa on kivaa ja mukavaa ja mies on muuten hyvä, mutta sitten hän onkin välillä tämmöinen sivaltaja, aka. sinua, sinun ominaisuuksia, harrastuksiasi ja piirteitäsi vähättelevä ja pilkkaava pask**nen, kuin Jekyl ja Hyde, ja pilaakin kaiken tuon niin kivan ja mukavan sinulta kuitenkin pariksikin päivää. Mutta kun on muuten niin kivaa ja mukavaa, että ei tuo ominaisuus kuitenkaan kallista vaakaa oikein mihinkään päin, kunhan nyt olet siinä ja kiemurtelet ja odotat seuraavaa pilkkaa, kun kyllähän sinä itsekin tiedät, että sieltä se jostain kohtaa uudestaan tulee.

Vähän huonolta kuulostaa tuo, että jos olet kertonut suoraan, että tuo pilkkaaminen tuntuu pahalta, hän ei kuitenkaan lopeta sitä. Eli hän tietää, että pahoittaa tuolla mielesi, mutta tekee sen kuitenkin. Mistähän tuokin kertoo.

Kiintoisa kommentti - ihan ilman mitään sarvia ja hampaita. En nyt ole tosiaan mitään tässä oikein tehnyt kun tosiaan eilen tämän ketjun aloitin. Sulattelen kaikkea ja joka tapauksessa olen saanut hyvin perspektiiviä. Sinunkin kommentisi otin ilolla vastaan. Onglemani on se, etten osaa suhteuttaa tätä juttua, kuinka paljon tulee suhteessa sietää sitä kurjaa... jokaisessa suhteessa sitä kai jossain muodossa on. En halua myöskään tehdä mitään impulsiivisia ratkaisuja kuten ehkä nuorempana olisin tehnyt, vaan punnita asioita rauhassa.

Mutta yritän kirkastaa mieltäni.

ap

En tarkoittanut kommenttiani pahalla, mutta olen monta, monta kertaa (naisilta) kuullut tämän saman, aina hieman eri tavalla ilmaistuna. Että ei se pilkkaaminen/vähättely/pettäminen/taloudellinen väkivalta/you name it kuitenkaan oikein haittaa, tai se ei haittaa niin paljon, että jotain tekisi, koska muuten se suhde on niin hyvä ja mukava. Voi ollakin, mutta selvästi esim. tuo pilkkaaminen vaivaa sinua, koska menetät hyvän mielesi pahimmillaan useammaksi päiväksi ja olet aloittanut tänne ketjunkin aiheesta. Lisäksi, niin kuin kirjoitin, niin vähän kurjalta kuulostaa, että miehesi sivaltaa noita kommentteja, vaikka olet kertonut hänelle (?), että niistä tulee sinulle paha mieli. Eli hän ei välitä siitä, ainakaan tarpeeksi. Oletteko miettineet pariterapiaa? 

En suosittele pariterapiaa tuollaisen miehen kanssa. Hän pyörittää siellä kaiken taitavasti ap:n syyksi.

Tuossa pistää silmään jo nyt, että ap kyselee, mikm on normaalia ja ettei hän osaa suhteuttaa näitä asioita.

Yksi ammattilainen suositteli vastaavaan tilanteeseen päivökirjan pitämistä. Siihen kirjoittaa ne miehen teot/puheet. Kun sitä lukee jälkikäteen, näkee kaiken kirkkaasti. Ap ainakin näyttää pyrkivän aktiivisesti unohtamaan ikövät jutut ja hyötyisi siitä päivökirjasta suuresti.

En suosittele pariterapiaa tuollaisen miehen kanssa. Hän pyörittää siellä kaiken taitavasti ap:n syyksi.

Tuossa pistää silmään jo nyt, että ap kyselee, mikm on normaalia ja ettei hän osaa suhteuttaa näitä asioita.

Yksi ammattilainen suositteli vastaavaan tilanteeseen päivökirjan pitämistä. Siihen kirjoittaa ne miehen teot/puheet. Kun sitä lukee jälkikäteen, näkee kaiken kirkkaasti. Ap ainakin näyttää pyrkivän aktiivisesti unohtamaan ikövät jutut ja hyötyisi siitä päivökirjasta suuresti.

Edelleen suuri kiitos kommenteista. Joo tuota päiväkirjaa tuossa aiemmin mietinkin ja eilen itse asiassa aloitinkin kirjaamaan itselleni ns. viimeisimmät. Varmaan hyvä pitää vähän kirjaa juuri siksi että hoksasin itsekin, että minulla on jostain ssyystä taipumus pyrkiä unohtamaan ikävät jutut. Lienee lapsuudesta opittu selviytymismalli, kun tarkemmin ajattelen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kieli ei tässä ollut pointti, vaan kuittailu jota ei parisuhteessa pitäisi lainkaan harrastaa. Mitä ilkeilyllä on tarkoitus saavuttaa jos (muka) rakastaa toista?

Se ”kuittailu” voi olla ihan päinvastaisella tarkoitusperällä. Kuittailija onkin usein ihminen, joka koettaa sanomisillaan osoittaa oman alemmuudentuntonsa, eikä alentaa toista. Hyväntahtoista vitsailua, joka ymmärretään täysin väärin.