Miten pienen lapsen yh saa kotityöt päivällä tehtyä?

Aamulla ja illalla kun nukkuu. Ja kyllä se nukku päikkäritkin kum ulkoilutat suositusten mukaiset neljä tuntia.

Mukaan kotitöihin.

Laitatte aamulla yhdessä aamupalan ja siivoatte sen jälkeen keittiön. Sitten leikkiä, ulkoilua ja niiden jälkeen jokin kotityö esim pyykit pyöriin tai pölyjen pyyhintä, ota lapsi mukaan siivoukseen. Laitatte yhdessä lounaan pöytään ja siivoatte sen jälkeen tiskit. Sitten päiväunet ja sen aikaa lepäät itsekin. Sitten taas yhdessä laitatte välipalaa ja lähdette ulos. Illalla siivoatte ajoissa yhdessä lelut pois ja laitat lapsen ajoissa nukkumaan. Sen jälkeen jokin kotityö mikä pitää tehdä ja sitten sen jälkeen alat rauhottumaan itsekin.

Kikka yks,yksinkertainen: Ensin istut vartin siellä lattialla autejen/nukkien tms kanssa, sitten :Avaa keittiön alalaatikko,laita sinne kippoja ja kappoja mitkä ei mene rikki,eikä ole sellaisia että sais syötyä,ääntä siitä lähtee kun hän "järjestelee" sitä mutta anna järjestellä.

Tai tiskialtaaseen vettä ja pesuainetta ja "tiskattavaa, laitat keittiönjakkaralle istumaan ja tiskaamaan!

Lapsesi on seuraa vailla,siksi se marisee siinä ja roikkuu kiinni jaloissa. Vartti riittää silloin tällöin siinä päivän mittaan,kukkuu leikkiä ja laulua niin taas jaksaa olla ja leikkiä yksin.

Tai annat lapselle kans jonkin "tehtävän"; äiti laittaa nyt pyykit ja sinä voisit tehdä legoista tällaisen tai valita 3 kirjaa jotka luetaan yhdessä pyykkien jälkeen. Tykkääkö piirtelyistä yms.?

Lapsi voi laittaa ruokailuvälineet kaappiin, etsiä sukkakasasta pareja, pyyhkiä pölyjä.

Kun tavaroilla on paikkansa eikä tavaraa ole liikaa, on helppoa pitää asunto järjestyksessä. Kuvakirja/piirtely tms lapselle ja sillä välin imuroit asunnon. Sanoita tekemisiä.

Meillä tuon ikäinen osaa korjata tavaroita paikoilleen, laittaan astioita koneeseen, repiä salaattia salaattiin, istua imurin päällä, laittaa pyykkejä joko koriin tai koneeseen, pyyhkiä pitoja, istua imurin päällä, pesee omalla rätillä lattioita, jne eli se lapsi on otettu pienestä pitäen ikätasonsa mukaisesti yhteisiin askareisiin ja pienenpämä oli rintarepussa. Isommat siivoukset tehdään miehen kanssa.

Itse sanoitin lapselle että nyt pelataan tämä ja tämä peli tai leikitään legoleikki, sen jälkeen äiti viikkaa pyykit kaappiin, jonka jälkeen tehdään sitä ja tätä leikkiä. Näin lapsi ymmärtää että nyt äiti leikkii hänen kanssaan ja kohta äiti tekee jotain ite. Sen jälkeen taas yhdessä leikkiä.

Leikitkö lapsen kanssa vai meneekö päivät siinä että yrität siivota koko päivän ja lapsi hakee sinulta huomiota?

Eipä siinä muu auta kuin ottaa lapsi mukaan töihin. Yleensä tuon ikäiset innostuvat mistä vaan "auttamisesta". Toki se hidastaa omia töitä, mutta mihin on kiire valmiissa maailmassa. Omat lapseni lopettivat päiväunensa alle 2-vuotiaina, vaikka oli miten "oikeaoppisen toiminnallisia" päiviä. Kun päiväunille nukuttaminen kestää vähintään tunnin ja sen jälkeen lapsi nukkuu vartin ja sen takia illalla nukahtaminen venyy puolille öin, on minusta ihan fiksua jättää päikkärit pois. Lapseni ovat nyt jo teinejä, eikä ilmeisesti tullut aivovaurioita siitä, että päikkärit jäivät aikaisin pois ja samalla yöunet paranivat.

Samalla tavalla kuin saman ikäisen kotiäiti? Eli riippuen ihan siitä lapsen "viihdytettävyydestä" joko hyvin tai huonosti.

+ ruutiinit

+ isot annokset, pakastaminen, esivalmistelu edelleisenä  iltana

+ lapsi leikin varjolla mukaan kotitöihin

+ riittävästi ulkoilua

+ turhan karsiminen

Mietit sitä miksi lapsi hakee ja tarvitsee sitä huomiota noin paljon. Eli oletko psyykkisesti saatavilla? Millaista teidän arki muuten on? Onko tuttut rutiinit?

Nukun niin huonosti, etten jaksa aina pitää rutiineita koskien siivousta. Kaikki voimat menee lapsen rutiinien ylläpitoon.

Yritän joo vain siivota silloin kuin siivoan. En voi koko ajan katkaista tekemistä ja leikkiä, koska sitten siivous taas jää multa kokonaan.

En osaa ottaa lasta mukaan kotitöihin, tuntui oudoilta noi neuvot. En usko että mun lapsi jaksais kiinnostua. Kerran otin sen leikkimään vessaan kun siivosin, ja hän kyllästyi kesken kaiken jolloin mulla oli vielä saippuaa käsissä. Siitä tuli hankalaa ja stressaavaa.

Meillä on päältä täytettävä pesukone, ei se sitä yllä täyttämään. Ei pyykkikoneen käyttäminen tässä ole se ongelma, se käy äkkiä. Mutta jos pitää paistaa jotain tms. mihin menee kauemmin aikaa eikä voi vahtia toista ihmistä samaan aikaan niin sitten tulee kaaos.

Illalla en jaksa tehdä ruokaa tai yleensä yhtään mitään. Käyn vain nukkumaan.

Heti jos ollaan ulkona tai jossain niin koko asunto menee hirveään kaaokseen ja yhtä aikaa pitäisi tehdä ruokaa, siivota, tehdä ostoslistaa ja olla kaupassa.

Meillä saattaa ollakin jotain valmiina pakkasessa, mutta tänään piti paistaa jauheliha ettei se mene vanhaksi. Unohdan aina että pakkasessakin voi olla jotain.

Meidän pakkanen on aika pieni ja ihan täynnä. Viimeksi kun otin sieltä hernekeittoa niin tehtiinkin jotain muuta ja se meni pilalle.

Oon koko ajan stressaantunut ja kaikki kaatuu päälle. Ei hyödytä sanoa että samalla lailla kuin muutkin kotiäidit, koska ei ole mitään tietoa mitä kotiäidit yleensä tekevät. Siksihän kysyn.

Yritän miettiä noita neuvoja, jos ehdin. Nyt tuntuu ainakin sekavalta ja pakko jatkaa siivousta.

Voi olla etten ole riittävästi läsnä. Mun täytyy olla aamuisin rauhassa aika kauan, ja kun en saa niin oon aika vetäytyvä.

En oikein osaa olla pienen lapsen kanssa.

Haluaisin karsia tavaroita, mutta tarvitsen aina lapsenvahdin siksi aikaa kun lajittelen, joten se on hidasta. Lapsi tulee sotkemaan lajittelun jos hän on läsnä.

En ole yh, mutta mies joka päivä töissä aamusta iltaan, noin 7-21. Meillä on 2 lasta ja minä olen aina tehnyt kaiken. Siivoan, laitan ruokaa, käyn kaupassa ja hoidan muut asiat, lämmitän talvisin talon joka päivä puulla, teen tallityöt, teen pihatöitä, pesen pyykit ja valvon yöt.

Se meni sumussa. Arjen pyörittämistä, en kyennyt mihinkään ylimääräiseen, sekin oli saavutus, kun sai harjattus hiukset. Saattoi mennä useampi päivä ilman, että harjasin. Olin totaali-yh js lapsella oli allergiaa, koliikki ja korvatulehduskierre. Elämä pitää silloin yksinkertaistaa, ei ollut harrastuksia tms mitään. Joinain vauva-ajan raskaimpina päivinä en edes avsnnut verhoja ikkunan edestä, totesin niiden vetelyn edestaksisin turhaksi ja että on vaan yksi juttu vähemmän, jos ei sitä tee. Ruokaa tein "sammiossa" kerralla lähes viikoksi yksinkertaisimmalla mahdollisella tavalla eli kaikki kerralla yhteen ja samaan kattilaan kiehumaan.

Minä jätin kotityöt mahdollisimman vähälle. Tein vain pakolliset eli ruokaa, pesin pyykit ja kävin kaupassa.

Itse ainakin otin pojat mukaan siivoukseen ja mielellään tulivat. Saivat pestä lattioita ja pyyhkivät pölyjä, televisioon kielsin koskemasta, muuten vapaat kädet. Innoissaan myös pyyhkivät leluautoja puhtaiksi. Pitihän se pienelle pojalle ostaa oma leluimuri ja mainoslehdistä piti katsoa aina imurin kuvia.

Puolillakaan kirjoittajista ei ole varmaan kokemusta 2-vuotiaasta. 2-vuotias nyt saattaa tehdä ihan mitä vaan vaikka äiti olisi kuinka "psyykkisesti saatavilla"

Ja hyvin moni kotihoidossa oleva 2-vuotias jättää päiväunet pois tuossa iässä, se on ihan normaalia.

Tässä AP vinkkejä:

-2-vuotias ei mene rikki vaikka et ihan heti lohduta häntä. Voit sanoa kun kiukkukohtaus tulee rauhallisesti: tulen kohta luoksesi, ei hätää. Ja teet sen pienen jutun loppuun minkä aloitin (täytät tiskikoneen tms. parin minuutin jutun)

-Laita lapsi tiskaamaan, meillä lapsi rakastaa tiskata. Paljon vaahtoa tiskialtaaseen ja leikkiastioita tiskattavaksi.

-Osta esim. oppi&ilo taaperoiden puuhakortteja, niissä on hurjasti vinkkejä tekemiseen tuon ikäiselle. Esimerkiksi lakganpätkien pujottaminen siivilän läpi, kanamunakennoon maalaat värejä pohjalle ja lapsi saa jotain pudotella niihin (eli vihreää vihreän päälle), pahvilaatikosta maja yms. Tämän ikäinen kaipaa virikkeitä vaikka ei kaipaakaan vielä leikki-ikäisen tavoin samanikäistä leikkikaveria

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuon ikäinen osaa korjata tavaroita paikoilleen, laittaan astioita koneeseen, repiä salaattia salaattiin, istua imurin päällä, laittaa pyykkejä joko koriin tai koneeseen, pyyhkiä pitoja, istua imurin päällä, pesee omalla rätillä lattioita, jne eli se lapsi on otettu pienestä pitäen ikätasonsa mukaisesti yhteisiin askareisiin ja pienenpämä oli rintarepussa. Isommat siivoukset tehdään miehen kanssa.

Meidän imurin päällä ei voi istua, koska se on Dysonin imuri.

Hienoa että olette ottaneet ja olette niin eteviä ja hyviä ihmisiä. Mä en osaa, olen huonompi ihminen. Onko nyt hyvä mieli?

Autatko aina muita kehumalla erinomaisuuttasi?

En tiedä, mitä on ikätasoinen auttaminen tms. Osaan puhua lapsille ja aikuisille vain samalla tavalla ja ottaa mukaan vain samalla tavalla. Olen tottunut tekemään asiat yksin ja uupuneena mun mielikuvitus ei toimi enkä keksi mitään. Miehen kanssa on pikkuisen eri asia olla kuin yksin kun ei saa lepoa eikä voi vuorotella.

Minunkin lapsi osaa kerätä tavaroita paikoilleen. Ehdotin sitä hänelle tänään, mutta hän halusi että etsin hänen tarravihkonsa. Tätä hän jankkasi kaksi tuntia. En löytänyt sitä helvetin vihkoa mistään.

Olen niin väsynyt että pudottelen tavaroita ym. Tajuatko yhtään, että en ehdi joka hetki olla harjoittamassa jotain sössönsössönpedagokiikkaa, vaan mun pitää käydä suihkussa, tehdä aamiainen, syödä, korjata jäljet yms. Mun piti puhdistaa jääkaapin poistovesiaukko koska jääkaappi tulvii. Se piti vain tehdä. Ym.

Pyykit on olleet 6 tuntia jo koneessa. En ole ehtinyt vieläkään ripustaa niitä. Teidän nero lapsenne vois varmaan tulla hoitamaan homman. Lakanapyykin ripustaminen onnistuu toki taaperoltakin.

Meillä ei pestä lattioita räteillä, ne mopataan. Ja ensin pitää korjata tavarat ja imuroida. Täällä on noin 3000 legoa lattialla yms.

Jos toiset äidit ei olis tollasia omassa erinomaisuudessaan kieriskeleviä paskiaisia, ehkä täällä ei olis näin väsyttävää yrittää suoriutua.

Tuu nyt vielä haukkumaan minut, tulkaa kaikki alapeukuttamaan ja haukkumaan niin saadaan vielä enemmän ahdistunut ja toivoton 2-vuotiaan äiti musta tehtyä.

Teitähän niin kiinnostaa sen pikkulapsen hyvinvointi... Ei oikeasti kiinnosta vaan päteminen.

Menen keittämään kahvit ja istun perseelläni tässä. Antaa olla.

Hyviä neuvoja jo tulikin, lapsi mukaan kotitöihin.

Minulla oli kolme: vauva, 3-v. ja 5-v. Ihan hyvin selvisin kotitöistä, ehdinpä vielä vanhinta kuljettamaan päiväkerhoon ja muskariinkin.