Miksi köyhät ei koskaan kuuntele varakkaiden neuvoja?
Toisen ketjun inspiroimana sama asia käänteisestä näkökulmasta: miksi köyhät eivät kuuntele varakkaiden neuvoja rahankäytöstä?
Olen itse varakas (ei perintöjä, apua vanhemmilta tai mieheltä, omaisuus karttunut omien valintojen tuloksena ja säästöön jäänyt aina tuloista riippumatta). Perheellämme on velaton suuri talo Espoossa ja lisäksi n. 300 000 € säästöjä ja sijoituksia.
Tuttavapiirissä on köyhä perhe, jolla ei ole ollenkaan varallisuutta, mutta velkaa silti tuhansia euroja. Tämä perhe hankkii kulutusluotolla kaikenlaista vesiskootterista ulkoporealtaaseen, syö viikoittain ulkona ja haaveilee ensimmäiseksi omistusasunnokseen vähintään 150 m2 ok-taloa pk-seudulta. Lainalupausta ei ole, mutta kiertävät asuntonäytöillä valmiina tekemään tarjouksen ties mistä hometalosta :-/ Yritän nätisti neuvoa rahankäytössä, mutta nämä tuttavat eivät kuuntele vaan tulevat kysymään neuvoa siinä vaiheessa, kun on ulosotto ovella :(
Miksi näin?
Tässä se päinvastainen ketju:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3638474/miksi-aina-varakkaat-neuvovat-k…
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Koska köyhät ajattelevat köyhyytensä johtuvan kohtalon iskusta ja varakkuuden hyvästä tuurista . Joskus voi näin ollakin, mutta aika moni tekee kerta toisensa jälkeen ihan itse valintoja, jotka johtavat jompaan kumpaan. Esim. opiskelu, työ, asuminen, lasten määrä, vapaa-ajan ja päihteiden käyttö, tupakointi, laiskuus/ahkeruus, säästäminen jne.
Lapset saa jo syntyessään eriarvoiset pelikortit, vaikka syntyisi samaan perheeseen, halusimme sitä tai emme.
Se, että menestyy elämässä ja tekee hyvän työuran, tarvitaan vain tuuria ja onnea ja sattuu olemaan oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja on sattumalta luonut oikeat sosiaaliset suhteet ja tuntee oikeat ihmiset joka lähtee jo päiväkodista.
Itse olen tästä hyvä esimerkki, opiskelu meni rimaa hipoen, en ole erityisen välkky ja älykäs, mutta silti olen tehnyt hyvän työuran ja usein pyydetty töihin eli työ saatu suhteilla.
No olen itse pienpalkka-alalla, eikä todellakaan ole mitään velkoja, sillä miten niitä muka maksaisin pois?
Teen kyllä kivoja asioita ja harrastan, mutta varallisuuteni rajoissa.
Ehkä siksi niitä neuvoja ei kuunnella, kun ovat luokkaa "sijoita vähintään 500e kuussa niin varallisuus alkaa _jossain vaiheessa_ nousemaan".
Mistä tuollaiset rahat? Jos itse ajattelen että säästöön voisi jäädä noin satanen kuussa hyvällä tuurilla, niin eihän sellaista ole järkeä sijoittaa muualle kuin omalle säästötililleen pahanpäivän varalle.
Ap. tulee mieleen kiihkouskovainen tai poliitikko, jonka arvot ovat materiaali - suuri talo, satojen tuhansien sijoitukset ja työtä niskalimassa 24/7 ja nyt hän yrittää käännyttää myös köyhät omaan arvoihin ja paheksuu ja ihmettelee, miksi köyhät eivät toimi samalla tavalla kuin hän, tai ei edes halua häneltä neuvoja, miten materiaalisen elämän voi saavuttaa.
Entä jos arvot ovat toiset ja esim. vapaa-aika on henkilölle tärkeämpi kuin materiaali, sijoitukset tai se iso talo?
Minusta ihmiselämä on ainutkertaista, eikä sitä pitäisi hukata materiaalin ja sijoitusten haalimiseen, vaan mieluimmin viettää aikaa läheisten seurassa, erityisesti lasten ja muiden rakkaiden, kokea elämisestä iloa, mielihyvää ja elämyksiä.
Jos ap. on hankkinut noikin suuren velattoman omaisuuden 15-20 vuodessa palkkatyöllä, niin tuskin on ollut aikaa nauttia ja viihtyä isossa talossaan tai olla rakkaitensa seurassa, kun lähes kaikki aika on mennyt työelämään ja puurtamiseen ja elämän paras aika (jos ap. 40v) uhrattu materiaalille. Onko elämä sen arvoista?
Tässäkin ketjussa menee sekaisin puurot ja vellit (tahallaan tietysti), on kaksi eri asiaa käyttää vähät rahansa viisaasti tai rikastua.
Aloituksen olisi pitänyt olla ”Miksi köyhät eivät ota neuvoja vastaan nuukailijoilta”.
Minä olen nuuka ihminen, vaikken sairaalloisen saita. Sillä ei ole mitään merkitystä, kuinka varakas tai hyvätuloinen olen. Nuukana hirvittää katsoa vierestä kenen tahansa typerää törsäämistä, mutta kaikkein pöhköimmältä näyttää köyhän törsäily joutaviin asioihin. Siinä ei ole mitään järkeä.
Mutta heti jos tästä mainitaan, törsäävä köyhä suuttuu ja pauhaa ettei mahda köyhyydelleen mitään. Ehkäpä ei tuloihin, mutta kulutusta kyllä pystyisi järkevöittämään.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa menee sekaisin puurot ja vellit (tahallaan tietysti), on kaksi eri asiaa käyttää vähät rahansa viisaasti tai rikastua.
Aloituksen olisi pitänyt olla ”Miksi köyhät eivät ota neuvoja vastaan nuukailijoilta”.
Minä olen nuuka ihminen, vaikken sairaalloisen saita. Sillä ei ole mitään merkitystä, kuinka varakas tai hyvätuloinen olen. Nuukana hirvittää katsoa vierestä kenen tahansa typerää törsäämistä, mutta kaikkein pöhköimmältä näyttää köyhän törsäily joutaviin asioihin. Siinä ei ole mitään järkeä.
Mutta heti jos tästä mainitaan, törsäävä köyhä suuttuu ja pauhaa ettei mahda köyhyydelleen mitään. Ehkäpä ei tuloihin, mutta kulutusta kyllä pystyisi järkevöittämään.
Mutta mistä ihmeestä olet saanut oikeuden päättää, paheksua tai katsoa oikeudekseen neuvoa, miten ihmisten tulisi käyttää rahansa tai vaatimaan muita elämään samanlaista elämää kuin sinä. Onko se sinulta jotenkin pois, jos eivät toimi samalla tavalla?
Esim. minulle musiikki on lapsesta lähtien antanut paljon elämyksiä ja energiaa ja jo vähävaraisena opiskilijana saatoin "törsätä" sievoisia summia konserteihin, kun vielä huimioidaan matkat ja yöpymisen ja elää ilman ruokaa, mutta se oli sen arvoista. Ja juuri sinun kaltaiset ihmiset paheksuivat suuresti, eikä sanoja säästelty, kun ohjasivat minua elämään elämäni "oikealla" tavalla.
Ja luulen, että vastaavasta on kysymys, kun "rikkaat" paheksuvat köyhien elämää, kun saattavat ostaa 5€ pizzan tai käydä kampaajalla, kun nämä nuukailijat ja rikkaat itse eivät käy kampaajalla kuin 5 vuoden välein ja siksi muutkaan ei saisi käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa menee sekaisin puurot ja vellit (tahallaan tietysti), on kaksi eri asiaa käyttää vähät rahansa viisaasti tai rikastua.
Aloituksen olisi pitänyt olla ”Miksi köyhät eivät ota neuvoja vastaan nuukailijoilta”.
Minä olen nuuka ihminen, vaikken sairaalloisen saita. Sillä ei ole mitään merkitystä, kuinka varakas tai hyvätuloinen olen. Nuukana hirvittää katsoa vierestä kenen tahansa typerää törsäämistä, mutta kaikkein pöhköimmältä näyttää köyhän törsäily joutaviin asioihin. Siinä ei ole mitään järkeä.
Mutta heti jos tästä mainitaan, törsäävä köyhä suuttuu ja pauhaa ettei mahda köyhyydelleen mitään. Ehkäpä ei tuloihin, mutta kulutusta kyllä pystyisi järkevöittämään.
Mutta mistä ihmeestä olet saanut oikeuden päättää, paheksua tai katsoa oikeudekseen neuvoa, miten ihmisten tulisi käyttää rahansa tai vaatimaan muita elämään samanlaista elämää kuin sinä. Onko se sinulta jotenkin pois, jos eivät toimi samalla tavalla?
Esim. minulle musiikki on lapsesta lähtien antanut paljon elämyksiä ja energiaa ja jo vähävaraisena opiskilijana saatoin "törsätä" sievoisia summia konserteihin, kun vielä huimioidaan matkat ja yöpymisen ja elää ilman ruokaa, mutta se oli sen arvoista. Ja juuri sinun kaltaiset ihmiset paheksuivat suuresti, eikä sanoja säästelty, kun ohjasivat minua elämään elämäni "oikealla" tavalla.
Ja luulen, että vastaavasta on kysymys, kun "rikkaat" paheksuvat köyhien elämää, kun saattavat ostaa 5€ pizzan tai käydä kampaajalla, kun nämä nuukailijat ja rikkaat itse eivät käy kampaajalla kuin 5 vuoden välein ja siksi muutkaan ei saisi käydä.
Tietenkin saa käydä kampaajalla. Ja saa kai sitä törsätäkin, jos siitä sitten niin kovasti nauttii.
Mutta ihan turha sitten ruikuttaa että ei ole rahaa.
Sinä et ehkä ruikuta, mutta melko moni typerä tuhluri kyllä.
Koska varakas harvoin tuntee kunnolla neuvomaansa ihmistä ja hänen kokonaistilannettaan. Mä pari vuotta sitten ajattelin auttaa kaveriani, joka toistuvasti valitteli rahojensa riittämättömyydestä, tekemään vuosibudjetin. Pyysin häneltä tiedot hänen tuloistaan sekä menoistaan. Nämä sain ja tein budjetin. Laskelmani mukaan hänen olisi pitänyt pärjätä ihan hyvin, vaikka siis palkka olikin pieni ja sai erilaisia yhteiskunnan tukia. Sitten selvisikin, että menoina on aiemmin ilmoitettujen lisäksi auton osamaksut sekä autovakuutus. Fine, lisäsin ne budjettiin. Alkoi mennä jo jonkin verran tiukille, mutta ei kamalan pahasti. Ja tämän jälkeen selvisi, että vielä oli ulosotossakin velkaa. Sain laadittua budjetin ja sitä noudattamalla kaverini olisi päässyt rahavaikeuksistaan eroon kahdessa vuodessa. Tämä kaksi vuotta olisi kuitenkin edellyttänyt kurinalaisuutta. Kaverini jaksoi noudattaa budjettia vain kaksi kuukautta, vaikka olin luvannut auttaa häntä taloudellisesti budjetissa näkyvinä kolmena kuukautena, jolloin ei muiden menojen vuoksi olisi jäänyt riittävästi rahaa ruokaan.