Lue keskustelun säännöt.
Miksi köyhät ei koskaan kuuntele varakkaiden neuvoja?
08.01.2020 |
Toisen ketjun inspiroimana sama asia käänteisestä näkökulmasta: miksi köyhät eivät kuuntele varakkaiden neuvoja rahankäytöstä?
Olen itse varakas (ei perintöjä, apua vanhemmilta tai mieheltä, omaisuus karttunut omien valintojen tuloksena ja säästöön jäänyt aina tuloista riippumatta). Perheellämme on velaton suuri talo Espoossa ja lisäksi n. 300 000 € säästöjä ja sijoituksia.
Tuttavapiirissä on köyhä perhe, jolla ei ole ollenkaan varallisuutta, mutta velkaa silti tuhansia euroja. Tämä perhe hankkii kulutusluotolla kaikenlaista vesiskootterista ulkoporealtaaseen, syö viikoittain ulkona ja haaveilee ensimmäiseksi omistusasunnokseen vähintään 150 m2 ok-taloa pk-seudulta. Lainalupausta ei ole, mutta kiertävät asuntonäytöillä valmiina tekemään tarjouksen ties mistä hometalosta :-/ Yritän nätisti neuvoa rahankäytössä, mutta nämä tuttavat eivät kuuntele vaan tulevat kysymään neuvoa siinä vaiheessa, kun on ulosotto ovella :(
Miksi näin?
Tässä se päinvastainen ketju:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3638474/miksi-aina-varakkaat-neuvovat-k…
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tuttavaperhe vaikuttaa minusta lähinnä tuhlailevalta mutta ei köyhältä. Asunto on heillä ilmeisesti ihan hyvänkokoinen eikä mikään kerrostalokämppä, kun ulkoporealtaat ja vesiskootterit löytyy. Velkaa heillä toki ilmeisesti on, mutta näemmä myös velanmaksukykyäkin sen verran, että lisää velkaa saa.
Jotenkin mulle jäi mielikuva että perhettä itseään ei heidän tuhlaileva elämäntyylinsä haittaa ja he itseasiassa nauttivat siitä. Jos näin on, niin ei ehkä kannata jakaa neuvoja, joita toiset eivät kaipaa.
En tiedä, missä menee köyhyyden raja, mutta tuttavaperheen tulot eivät riitä heidän menoihinsa. Heillä on vuokra-asunto (kaupungin) ja kyseessä on kerrostalokämppä. Haaveissa iso omakotitalo ensimmäiseksi omistusasunnoksi. Vesiskootteri on kaverin pihassa ja ulkoporealtaan hankkivat aikaisemman (vuokra)rivarin pihaan. Allas jäi sinne pois muuttaessa ja velkaa jäi vielä maksettavaksi.
Köyhyyden raja kulkee siinä, että mihinkään peruselämistä (katto pään päällä, sähköt, vesi, ruoka, lääkkeet ja jotain vaatteita) lukuunottamatta ei ole varaa. Moni sekoittaa yli varojensa elävän pienituloisen köyhiin. Köyhillä ei oikeasti ole varaa vesiskoottereihin eikä mihinkään muuhun, koska heille ei myönnetä sellaisia luottoja, koska ei ole mitään tulojakaan yhteiskunnan tukia lukuunottamatta.
Jostain syystä viime vuosina media on nostanut esiin "köyhät", jotka eivät oikeastaan ole köyhiä vaan ainoastaan yli varojensa eläviä pienituloisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei köyhän ole oikeastaan edes mielekästä kuunnella varakkaan neuvoja, koska köyhästä ei koskaan tule varakasta. Tai ainakin pitäisi kituuttaa vuosikymmeniä ja saattaisi kuolo korjata jo sitä ennen. Köyhän kannattaisi kuunnella pieni- tai keskituloista, joka saa rahansa riittämään ja on kutakuinkin tyytyväinen elämäänsä.
Jos varakas neuvoo köyhää esim. avaamaan asp-tilin tämän harkitessa ensimmäisen asunnon hankkimista, niin millä tavalla neuvoa ei kannata kuunnella? Toki osa megavarakkaista on aika irtaantuneita todellisuudesta jos oikeasti kehtaavat antaa säästövinkeiksi jättää ostamatta se kympin aamulatte kahvilasta, mutta suurin osa taloudenpitoon ja järkevään rahankäyttöön on kuitenkin ihan skaalattavissa oli se neuvon antaja keskituloinen tai varakas.
Jos köyhä saa toimeentulotukea, ei hän voi säästää asp-tilille. Eikä millekään muullekaan tilille. Lahjarahat, tilille maksetut, katsotaan nekin tietenkin perheen tuloksi ja ovat toimeentulotuesta pois. Eli tuo neuvosi on täysin turha monelle köyhälle.
No sitten se ensimmäinen neuvo on: miten pääsisit sellaisille tuloille, ettet enää tarvitsisi toimeentulotukea, tai mitä pakollista menoa voisit leikata.. Ja alat toimimaan TÄMÄN toteuttamiseksi. Joskus se vie aikaa, joskus se vaikuttaa vaikealta mutta muuta keinoa ei ole.
No kerropa sinä, kun paremmin tiedät. Oletetaan, että olet työkytyttömyyseläkkeellä ja ikää sulla on 50 v.
1. etsisin halvempaa asuntoa. 2. koittaisin kuntoutua työkykyiseksi mahdollisuuksien mukaan. 3. hakisin niitä töitä joita voisin tehdä. 4. yrittäisin laskea muuta kulutusta siten että ensisijaiset tulot riittää. 5. sijoittaisin sen jälkeen ensisijaisista tuloistani niin paljon kuin irtoaisi.
Siinä jo 5 asiaa jota voisi ITSE tehdä.
asuntoa ei välttämättä löydy HETI (tai koskaan) mutta se ei estä ETSIMÄSTÄ, jos vaikka löytyisikin. etsimättä sitä ei ainakaan löydä.
samaten hyvin harva on täysin työkyvytön, mutta toki sairaudet yms rajoittaa työkykyä, mutta aina voi hakea töitä mihin pystyisi. Sama pätee tässäkin, ilman yrittämistä ei ainakaan mitään saa.En tiedä, itkiskö vai nauraisko näille sun neuvoille :D Kerros nyt ensin vaikkapa kolme ammattia, jossa voi ilman alan koulutusta 50-vuotias saada töitä ja joissa ei ole nostelemista, seisomista eikä pitkiä istumisia? Siis tämän päivän Suomessa eikä jossain kasarilla? Ja kerro lisäksi, miten kuntoutuisit esim selkärangan rappeutumasta, jos sulla olisi lisäksi vaikkapa koko ajan etenevä moninivelrikko? Mitä on muun kulutuksen laskeminen, kun muita laskuja ei ole kuin vuokra, sähkölasku, edullisin puhelinliittymä (aika pakollinen nykyään, kun ei ole enää puhelinkioskejakaan), lääkkeet, kirpparivaatteet ja ruoka? Sijoittaa voi vasta sitten, kun jää jotain yli.
Ymmärrän kuitenkin sun pointin. Voisin itsekin kehottaa otimimaan noin tai tekemään kuten minä monisairaana olen tehnyt. Mä vaan olen kohtalotovereita kuunnellessani ymmärtänyt, miten onnekas olen ollut monessa suhteessa. Kun sairastuin 25 vuotta sitten, ymmärsin, että en tule pääsemään silloisesta työstäni vanhuuseläkkeelle. Olin kahden lapsen pienipalkkainen yh. Oli siis tarve lähteä opiskelemaan silloin eikä vasta sitten, kun työkyky edelliseen ammattiin olisi jo mennyt ja ikää niin paljon, ettei enää löytyisi töitä. Mutta mulla ei ollut taloudellista estettä lähteä opiskelemaan, koska sain tarvittavan taloudellisen avun silloin vanhemmiltani. Toki meillä oli silloin rahasta tiukkaa eli mitään ylimääräistä ei ostettu, mutta en joutunut dyykkaamaan roskiksista enkä hakemaan avustuksia miltään hyväntekeväisyysjärjestöiltä.
Jatkuu toisessa kommentissa....
NO sitten yksi tekeminen lisää. Hanki sitä osaamista, Kyllä 50-vuotiaatkin vielä opiskelee uusia ammatteja ja tutkintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei köyhän ole oikeastaan edes mielekästä kuunnella varakkaan neuvoja, koska köyhästä ei koskaan tule varakasta. Tai ainakin pitäisi kituuttaa vuosikymmeniä ja saattaisi kuolo korjata jo sitä ennen. Köyhän kannattaisi kuunnella pieni- tai keskituloista, joka saa rahansa riittämään ja on kutakuinkin tyytyväinen elämäänsä.
Jos varakas neuvoo köyhää esim. avaamaan asp-tilin tämän harkitessa ensimmäisen asunnon hankkimista, niin millä tavalla neuvoa ei kannata kuunnella? Toki osa megavarakkaista on aika irtaantuneita todellisuudesta jos oikeasti kehtaavat antaa säästövinkeiksi jättää ostamatta se kympin aamulatte kahvilasta, mutta suurin osa taloudenpitoon ja järkevään rahankäyttöön on kuitenkin ihan skaalattavissa oli se neuvon antaja keskituloinen tai varakas.
Jos köyhä saa toimeentulotukea, ei hän voi säästää asp-tilille. Eikä millekään muullekaan tilille. Lahjarahat, tilille maksetut, katsotaan nekin tietenkin perheen tuloksi ja ovat toimeentulotuesta pois. Eli tuo neuvosi on täysin turha monelle köyhälle.
No sitten se ensimmäinen neuvo on: miten pääsisit sellaisille tuloille, ettet enää tarvitsisi toimeentulotukea, tai mitä pakollista menoa voisit leikata.. Ja alat toimimaan TÄMÄN toteuttamiseksi. Joskus se vie aikaa, joskus se vaikuttaa vaikealta mutta muuta keinoa ei ole.
No kerropa sinä, kun paremmin tiedät. Oletetaan, että olet työkytyttömyyseläkkeellä ja ikää sulla on 50 v.
1. etsisin halvempaa asuntoa. 2. koittaisin kuntoutua työkykyiseksi mahdollisuuksien mukaan. 3. hakisin niitä töitä joita voisin tehdä. 4. yrittäisin laskea muuta kulutusta siten että ensisijaiset tulot riittää. 5. sijoittaisin sen jälkeen ensisijaisista tuloistani niin paljon kuin irtoaisi.
Siinä jo 5 asiaa jota voisi ITSE tehdä.
asuntoa ei välttämättä löydy HETI (tai koskaan) mutta se ei estä ETSIMÄSTÄ, jos vaikka löytyisikin. etsimättä sitä ei ainakaan löydä.
samaten hyvin harva on täysin työkyvytön, mutta toki sairaudet yms rajoittaa työkykyä, mutta aina voi hakea töitä mihin pystyisi. Sama pätee tässäkin, ilman yrittämistä ei ainakaan mitään saa.En tiedä, itkiskö vai nauraisko näille sun neuvoille :D Kerros nyt ensin vaikkapa kolme ammattia, jossa voi ilman alan koulutusta 50-vuotias saada töitä ja joissa ei ole nostelemista, seisomista eikä pitkiä istumisia? Siis tämän päivän Suomessa eikä jossain kasarilla? Ja kerro lisäksi, miten kuntoutuisit esim selkärangan rappeutumasta, jos sulla olisi lisäksi vaikkapa koko ajan etenevä moninivelrikko? Mitä on muun kulutuksen laskeminen, kun muita laskuja ei ole kuin vuokra, sähkölasku, edullisin puhelinliittymä (aika pakollinen nykyään, kun ei ole enää puhelinkioskejakaan), lääkkeet, kirpparivaatteet ja ruoka? Sijoittaa voi vasta sitten, kun jää jotain yli.
Ymmärrän kuitenkin sun pointin. Voisin itsekin kehottaa otimimaan noin tai tekemään kuten minä monisairaana olen tehnyt. Mä vaan olen kohtalotovereita kuunnellessani ymmärtänyt, miten onnekas olen ollut monessa suhteessa. Kun sairastuin 25 vuotta sitten, ymmärsin, että en tule pääsemään silloisesta työstäni vanhuuseläkkeelle. Olin kahden lapsen pienipalkkainen yh. Oli siis tarve lähteä opiskelemaan silloin eikä vasta sitten, kun työkyky edelliseen ammattiin olisi jo mennyt ja ikää niin paljon, ettei enää löytyisi töitä. Mutta mulla ei ollut taloudellista estettä lähteä opiskelemaan, koska sain tarvittavan taloudellisen avun silloin vanhemmiltani. Toki meillä oli silloin rahasta tiukkaa eli mitään ylimääräistä ei ostettu, mutta en joutunut dyykkaamaan roskiksista enkä hakemaan avustuksia miltään hyväntekeväisyysjärjestöiltä.
Jatkuu toisessa kommentissa....NO sitten yksi tekeminen lisää. Hanki sitä osaamista, Kyllä 50-vuotiaatkin vielä opiskelee uusia ammatteja ja tutkintoja.
Kerro mistä? Minne käytännössä työkyvyttömän viiskymppisen kannattaa lähteä opiskelemaan (mikä koulutustaso ja mikä ala), jotta varmasti työllistyy vielä valmistumisensa jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei köyhän ole oikeastaan edes mielekästä kuunnella varakkaan neuvoja, koska köyhästä ei koskaan tule varakasta. Tai ainakin pitäisi kituuttaa vuosikymmeniä ja saattaisi kuolo korjata jo sitä ennen. Köyhän kannattaisi kuunnella pieni- tai keskituloista, joka saa rahansa riittämään ja on kutakuinkin tyytyväinen elämäänsä.
Jos varakas neuvoo köyhää esim. avaamaan asp-tilin tämän harkitessa ensimmäisen asunnon hankkimista, niin millä tavalla neuvoa ei kannata kuunnella? Toki osa megavarakkaista on aika irtaantuneita todellisuudesta jos oikeasti kehtaavat antaa säästövinkeiksi jättää ostamatta se kympin aamulatte kahvilasta, mutta suurin osa taloudenpitoon ja järkevään rahankäyttöön on kuitenkin ihan skaalattavissa oli se neuvon antaja keskituloinen tai varakas.
Jos köyhä saa toimeentulotukea, ei hän voi säästää asp-tilille. Eikä millekään muullekaan tilille. Lahjarahat, tilille maksetut, katsotaan nekin tietenkin perheen tuloksi ja ovat toimeentulotuesta pois. Eli tuo neuvosi on täysin turha monelle köyhälle.
No sitten se ensimmäinen neuvo on: miten pääsisit sellaisille tuloille, ettet enää tarvitsisi toimeentulotukea, tai mitä pakollista menoa voisit leikata.. Ja alat toimimaan TÄMÄN toteuttamiseksi. Joskus se vie aikaa, joskus se vaikuttaa vaikealta mutta muuta keinoa ei ole.
No kerropa sinä, kun paremmin tiedät. Oletetaan, että olet työkytyttömyyseläkkeellä ja ikää sulla on 50 v.
1. etsisin halvempaa asuntoa. 2. koittaisin kuntoutua työkykyiseksi mahdollisuuksien mukaan. 3. hakisin niitä töitä joita voisin tehdä. 4. yrittäisin laskea muuta kulutusta siten että ensisijaiset tulot riittää. 5. sijoittaisin sen jälkeen ensisijaisista tuloistani niin paljon kuin irtoaisi.
Siinä jo 5 asiaa jota voisi ITSE tehdä.
asuntoa ei välttämättä löydy HETI (tai koskaan) mutta se ei estä ETSIMÄSTÄ, jos vaikka löytyisikin. etsimättä sitä ei ainakaan löydä.
samaten hyvin harva on täysin työkyvytön, mutta toki sairaudet yms rajoittaa työkykyä, mutta aina voi hakea töitä mihin pystyisi. Sama pätee tässäkin, ilman yrittämistä ei ainakaan mitään saa.En tiedä, itkiskö vai nauraisko näille sun neuvoille :D Kerros nyt ensin vaikkapa kolme ammattia, jossa voi ilman alan koulutusta 50-vuotias saada töitä ja joissa ei ole nostelemista, seisomista eikä pitkiä istumisia? Siis tämän päivän Suomessa eikä jossain kasarilla? Ja kerro lisäksi, miten kuntoutuisit esim selkärangan rappeutumasta, jos sulla olisi lisäksi vaikkapa koko ajan etenevä moninivelrikko? Mitä on muun kulutuksen laskeminen, kun muita laskuja ei ole kuin vuokra, sähkölasku, edullisin puhelinliittymä (aika pakollinen nykyään, kun ei ole enää puhelinkioskejakaan), lääkkeet, kirpparivaatteet ja ruoka? Sijoittaa voi vasta sitten, kun jää jotain yli.
Ymmärrän kuitenkin sun pointin. Voisin itsekin kehottaa otimimaan noin tai tekemään kuten minä monisairaana olen tehnyt. Mä vaan olen kohtalotovereita kuunnellessani ymmärtänyt, miten onnekas olen ollut monessa suhteessa. Kun sairastuin 25 vuotta sitten, ymmärsin, että en tule pääsemään silloisesta työstäni vanhuuseläkkeelle. Olin kahden lapsen pienipalkkainen yh. Oli siis tarve lähteä opiskelemaan silloin eikä vasta sitten, kun työkyky edelliseen ammattiin olisi jo mennyt ja ikää niin paljon, ettei enää löytyisi töitä. Mutta mulla ei ollut taloudellista estettä lähteä opiskelemaan, koska sain tarvittavan taloudellisen avun silloin vanhemmiltani. Toki meillä oli silloin rahasta tiukkaa eli mitään ylimääräistä ei ostettu, mutta en joutunut dyykkaamaan roskiksista enkä hakemaan avustuksia miltään hyväntekeväisyysjärjestöiltä.
Jatkuu toisessa kommentissa....NO sitten yksi tekeminen lisää. Hanki sitä osaamista, Kyllä 50-vuotiaatkin vielä opiskelee uusia ammatteja ja tutkintoja.
Kerro mistä? Minne käytännössä työkyvyttömän viiskymppisen kannattaa lähteä opiskelemaan (mikä koulutustaso ja mikä ala), jotta varmasti työllistyy vielä valmistumisensa jälkeen?
Lisäys: jos pohjakoulutuksena olisi vaikkapa ammattikoulu ja aiempi työ suurtalouskokkina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tupakoiminen on turhaa ja se maksaa usemman tuhat euroa vuodessa. Se on ihan kiistaton fakta. Samoin kuin se, että miten vähemmän on koulutusta, sen todennäköisemmin polttaa. Ja mitä vähemmän on koulutusta, sitä vähemmän on rahaa käytettävissä. Ja mitä vähemmän on rahaa käytettävissä, sitä typerämpää on pistää rahaa tupakkaan (ja sitten valittaa, että ei oo massii yhyyy).
Pointti oli että se on yleensä köyhälle se ainoa virike elämässä. Samasta syystä köyhät sortuvat useammin myös h.uumeisiin. Mutta teidän rikkaiden hemmoteltujen cityhippivelliperseiden mielestä tietysti köyhien pitäisi vain tuijottaa harmaata seinää ja maata luonnossa päivät pitkät.
Ja tää katkeruus.... Eihän kukaan kertoisi MITEN voisi vaurastua, jos haluaa pitää toiset köyhinä, vaan nimenomaan kannustaisi tuhlaamaan....
Ja höpönlöpön taas, vaikka en ole se jolle vastasit.
Jos yhtään kukaan toivoisi jonkun muun kuin itsensä vaurastumista, niin ei sitä sanottaisi, että "jätä latet juomatta ja sijoita/säästä joka kuukausi vaikka pienikin summa! “ vaan esim." Tässä sulle miljoona. Kysy jos tarvitset sijoitusvinkkejä" tai sitten ihan oikea rahanarvoinen vinkki kuten" Kato torissa on myynnissä eurolla 50000€ arvonen anttiikkipannu, sun kyllä kannattais ostaa se"
Sitä paitsi oikeasti varakkailla tulisi myös ongelmia, mikäli heidän neuvonsa toimisivat ja kaikki tulisivat varakkaiksi- kuten se, että miten saa toisen varakkaan pyyhkimään toisen varakkaan pyllyn.
Nythän tilanne näyttää varkkailta ja sellaisiksi haluavien kannalta hyvältä: Köyhät kun selvästi ovat köyhiä vain siksi, että eivät noudattaneet näitä nerokkaita älä-osta-poreamme-avaa-asp-neuvoja.
Ja toi ettei "kannusteta tuhlailuun" perustuu ainoastaan siihen, että tietynlaiset ihmiset joko pelkäävät, että "köyhät" saavat itseään enemmän ja ennen kaikkea siihen, että kokevat köyhien törsäilevän HEIDÄN rahojaan, mikä osaltaan kannustaa kyttäilemään, että eihän naapurin sairaseläkeläinen Ritva käytä rahojaan muuhun kun extran kaurahiutaleisiin. Ja eihän se vaan kisko röökiä, sillähän minun rahallani saisi vaikka kuinka monta puuropakettia vielä lisää.
Tämä. Ja sekin on huvittavaa, kuinka "rikkaat" koko ajan pelkäävät köyhän ostoksen olevan jotenkin heiltä pois.
Jäin tietoisesti pois työelämästä 50v koska arvostan vapaa-aikaa ja elämääni enemmän kuin puuduttavaa ja mitään antavaa palkkatyötä ja nyt huomaan näiden "rikkaiden" koko ajan ohjaavan ja neuvovan minua, kuinka minun pitäisi ostaa halppiskahvia, kun hekin ostavat tai punaisella lapulla varustettuja, kun itse suosin luomua ja laatua. Sama muissa hankinnoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhiä vaivaa ennenkaikkea pitkäjänteisyyde puute. Ei malteta odottaa sitä toista vaahtokarkkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei köyhän ole oikeastaan edes mielekästä kuunnella varakkaan neuvoja, koska köyhästä ei koskaan tule varakasta. Tai ainakin pitäisi kituuttaa vuosikymmeniä ja saattaisi kuolo korjata jo sitä ennen. Köyhän kannattaisi kuunnella pieni- tai keskituloista, joka saa rahansa riittämään ja on kutakuinkin tyytyväinen elämäänsä.
Jos varakas neuvoo köyhää esim. avaamaan asp-tilin tämän harkitessa ensimmäisen asunnon hankkimista, niin millä tavalla neuvoa ei kannata kuunnella? Toki osa megavarakkaista on aika irtaantuneita todellisuudesta jos oikeasti kehtaavat antaa säästövinkeiksi jättää ostamatta se kympin aamulatte kahvilasta, mutta suurin osa taloudenpitoon ja järkevään rahankäyttöön on kuitenkin ihan skaalattavissa oli se neuvon antaja keskituloinen tai varakas.
Jos köyhä saa toimeentulotukea, ei hän voi säästää asp-tilille. Eikä millekään muullekaan tilille. Lahjarahat, tilille maksetut, katsotaan nekin tietenkin perheen tuloksi ja ovat toimeentulotuesta pois. Eli tuo neuvosi on täysin turha monelle köyhälle.
No sitten se ensimmäinen neuvo on: miten pääsisit sellaisille tuloille, ettet enää tarvitsisi toimeentulotukea, tai mitä pakollista menoa voisit leikata.. Ja alat toimimaan TÄMÄN toteuttamiseksi. Joskus se vie aikaa, joskus se vaikuttaa vaikealta mutta muuta keinoa ei ole.
No kerropa sinä, kun paremmin tiedät. Oletetaan, että olet työkytyttömyyseläkkeellä ja ikää sulla on 50 v.
1. etsisin halvempaa asuntoa. 2. koittaisin kuntoutua työkykyiseksi mahdollisuuksien mukaan. 3. hakisin niitä töitä joita voisin tehdä. 4. yrittäisin laskea muuta kulutusta siten että ensisijaiset tulot riittää. 5. sijoittaisin sen jälkeen ensisijaisista tuloistani niin paljon kuin irtoaisi.
Siinä jo 5 asiaa jota voisi ITSE tehdä.
asuntoa ei välttämättä löydy HETI (tai koskaan) mutta se ei estä ETSIMÄSTÄ, jos vaikka löytyisikin. etsimättä sitä ei ainakaan löydä.
samaten hyvin harva on täysin työkyvytön, mutta toki sairaudet yms rajoittaa työkykyä, mutta aina voi hakea töitä mihin pystyisi. Sama pätee tässäkin, ilman yrittämistä ei ainakaan mitään saa.En tiedä, itkiskö vai nauraisko näille sun neuvoille :D Kerros nyt ensin vaikkapa kolme ammattia, jossa voi ilman alan koulutusta 50-vuotias saada töitä ja joissa ei ole nostelemista, seisomista eikä pitkiä istumisia? Siis tämän päivän Suomessa eikä jossain kasarilla? Ja kerro lisäksi, miten kuntoutuisit esim selkärangan rappeutumasta, jos sulla olisi lisäksi vaikkapa koko ajan etenevä moninivelrikko? Mitä on muun kulutuksen laskeminen, kun muita laskuja ei ole kuin vuokra, sähkölasku, edullisin puhelinliittymä (aika pakollinen nykyään, kun ei ole enää puhelinkioskejakaan), lääkkeet, kirpparivaatteet ja ruoka? Sijoittaa voi vasta sitten, kun jää jotain yli.
Ymmärrän kuitenkin sun pointin. Voisin itsekin kehottaa otimimaan noin tai tekemään kuten minä monisairaana olen tehnyt. Mä vaan olen kohtalotovereita kuunnellessani ymmärtänyt, miten onnekas olen ollut monessa suhteessa. Kun sairastuin 25 vuotta sitten, ymmärsin, että en tule pääsemään silloisesta työstäni vanhuuseläkkeelle. Olin kahden lapsen pienipalkkainen yh. Oli siis tarve lähteä opiskelemaan silloin eikä vasta sitten, kun työkyky edelliseen ammattiin olisi jo mennyt ja ikää niin paljon, ettei enää löytyisi töitä. Mutta mulla ei ollut taloudellista estettä lähteä opiskelemaan, koska sain tarvittavan taloudellisen avun silloin vanhemmiltani. Toki meillä oli silloin rahasta tiukkaa eli mitään ylimääräistä ei ostettu, mutta en joutunut dyykkaamaan roskiksista enkä hakemaan avustuksia miltään hyväntekeväisyysjärjestöiltä.
Jatkuu toisessa kommentissa....NO sitten yksi tekeminen lisää. Hanki sitä osaamista, Kyllä 50-vuotiaatkin vielä opiskelee uusia ammatteja ja tutkintoja.
Kerro mistä? Minne käytännössä työkyvyttömän viiskymppisen kannattaa lähteä opiskelemaan (mikä koulutustaso ja mikä ala), jotta varmasti työllistyy vielä valmistumisensa jälkeen?
Siinä se jo tuli. Luovutetaan jo ennen kuin edes aloitetaan. Juuri tuo on se asenne mikä pitää teidät köyhinä. Tiedän useitakin osatyökykyisiä, jotka yrittävät parantaa tilannettaan eivätkä vain valita valittamisesta päästyään. Samaten tunnen pienituloisia ihmisiä, jotka vaurastuvat kuukausittain ja heidän tulonsakin kasvavat kuukausittain, vaikka tuet aika-ajoin pienenevätkin koska tulot kasvavat. Mitään syytä etteikö muutkin pienituloiset voisi ei ole. Paitsi se saamattomuus, vastuunottamattomuus ja voivottelu että "ei voi kun TUET pienenee".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeilepa elämää 6 kk ilman omaisuutta ja 1200 €/kk sairauseläketuloilla. Kerro sitten miten rikastutaan.
1100€ viinaan, tupakkaan, eineksiin ja osamaksuskeidaan. 100€ säästöön. Töttöröö, oliko se nyt niin vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei köyhän ole oikeastaan edes mielekästä kuunnella varakkaan neuvoja, koska köyhästä ei koskaan tule varakasta. Tai ainakin pitäisi kituuttaa vuosikymmeniä ja saattaisi kuolo korjata jo sitä ennen. Köyhän kannattaisi kuunnella pieni- tai keskituloista, joka saa rahansa riittämään ja on kutakuinkin tyytyväinen elämäänsä.
Jos varakas neuvoo köyhää esim. avaamaan asp-tilin tämän harkitessa ensimmäisen asunnon hankkimista, niin millä tavalla neuvoa ei kannata kuunnella? Toki osa megavarakkaista on aika irtaantuneita todellisuudesta jos oikeasti kehtaavat antaa säästövinkeiksi jättää ostamatta se kympin aamulatte kahvilasta, mutta suurin osa taloudenpitoon ja järkevään rahankäyttöön on kuitenkin ihan skaalattavissa oli se neuvon antaja keskituloinen tai varakas.
Jos köyhä saa toimeentulotukea, ei hän voi säästää asp-tilille. Eikä millekään muullekaan tilille. Lahjarahat, tilille maksetut, katsotaan nekin tietenkin perheen tuloksi ja ovat toimeentulotuesta pois. Eli tuo neuvosi on täysin turha monelle köyhälle.
No sitten se ensimmäinen neuvo on: miten pääsisit sellaisille tuloille, ettet enää tarvitsisi toimeentulotukea, tai mitä pakollista menoa voisit leikata.. Ja alat toimimaan TÄMÄN toteuttamiseksi. Joskus se vie aikaa, joskus se vaikuttaa vaikealta mutta muuta keinoa ei ole.
No kerropa sinä, kun paremmin tiedät. Oletetaan, että olet työkytyttömyyseläkkeellä ja ikää sulla on 50 v.
1. etsisin halvempaa asuntoa. 2. koittaisin kuntoutua työkykyiseksi mahdollisuuksien mukaan. 3. hakisin niitä töitä joita voisin tehdä. 4. yrittäisin laskea muuta kulutusta siten että ensisijaiset tulot riittää. 5. sijoittaisin sen jälkeen ensisijaisista tuloistani niin paljon kuin irtoaisi.
Siinä jo 5 asiaa jota voisi ITSE tehdä.
asuntoa ei välttämättä löydy HETI (tai koskaan) mutta se ei estä ETSIMÄSTÄ, jos vaikka löytyisikin. etsimättä sitä ei ainakaan löydä.
samaten hyvin harva on täysin työkyvytön, mutta toki sairaudet yms rajoittaa työkykyä, mutta aina voi hakea töitä mihin pystyisi. Sama pätee tässäkin, ilman yrittämistä ei ainakaan mitään saa.En tiedä, itkiskö vai nauraisko näille sun neuvoille :D Kerros nyt ensin vaikkapa kolme ammattia, jossa voi ilman alan koulutusta 50-vuotias saada töitä ja joissa ei ole nostelemista, seisomista eikä pitkiä istumisia? Siis tämän päivän Suomessa eikä jossain kasarilla? Ja kerro lisäksi, miten kuntoutuisit esim selkärangan rappeutumasta, jos sulla olisi lisäksi vaikkapa koko ajan etenevä moninivelrikko? Mitä on muun kulutuksen laskeminen, kun muita laskuja ei ole kuin vuokra, sähkölasku, edullisin puhelinliittymä (aika pakollinen nykyään, kun ei ole enää puhelinkioskejakaan), lääkkeet, kirpparivaatteet ja ruoka? Sijoittaa voi vasta sitten, kun jää jotain yli.
Ymmärrän kuitenkin sun pointin. Voisin itsekin kehottaa otimimaan noin tai tekemään kuten minä monisairaana olen tehnyt. Mä vaan olen kohtalotovereita kuunnellessani ymmärtänyt, miten onnekas olen ollut monessa suhteessa. Kun sairastuin 25 vuotta sitten, ymmärsin, että en tule pääsemään silloisesta työstäni vanhuuseläkkeelle. Olin kahden lapsen pienipalkkainen yh. Oli siis tarve lähteä opiskelemaan silloin eikä vasta sitten, kun työkyky edelliseen ammattiin olisi jo mennyt ja ikää niin paljon, ettei enää löytyisi töitä. Mutta mulla ei ollut taloudellista estettä lähteä opiskelemaan, koska sain tarvittavan taloudellisen avun silloin vanhemmiltani. Toki meillä oli silloin rahasta tiukkaa eli mitään ylimääräistä ei ostettu, mutta en joutunut dyykkaamaan roskiksista enkä hakemaan avustuksia miltään hyväntekeväisyysjärjestöiltä.
Jatkuu toisessa kommentissa....NO sitten yksi tekeminen lisää. Hanki sitä osaamista, Kyllä 50-vuotiaatkin vielä opiskelee uusia ammatteja ja tutkintoja.
Entä jos se 50v elää hyvää ja onnellista elämää, vaikka olisikin köyhä.
Miksi köyhällä ei saisi olla oikeutta nauttia elämästään, kun meille on annettu yksi elämä.
Moni raataa niin kauan kuin henki pihisee rahan perässä, niin kuolinvuoteella tuskin on siitä mitään hyötyä tai iloa, päinvastoin, moni katuu miksi ei viettänyt aikaa rakkaitensa kanssa tai lukenut kirjan tai tehnyt jotakin muuta, joka olisi antanut iloa ja mielihyvää elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olikohan se nyt Kauppalehdessä kun vähä aika sitten muistutettiin että jos makuuttaa rahojaan tilillä, niin inflaatio syö niitä nopeampaa kuin kasvavat korkoa.
Yllättäen heti ensimmäiset vastaukset oli "no eiköhän jokainen tee rahoillaan mitä itse haluaa". No, mikäs siinä jos haluaa hävitä rahaa, eikä saada sitä. Onko siinä kuitenkaan järkeä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei köyhän ole oikeastaan edes mielekästä kuunnella varakkaan neuvoja, koska köyhästä ei koskaan tule varakasta. Tai ainakin pitäisi kituuttaa vuosikymmeniä ja saattaisi kuolo korjata jo sitä ennen. Köyhän kannattaisi kuunnella pieni- tai keskituloista, joka saa rahansa riittämään ja on kutakuinkin tyytyväinen elämäänsä.
Jos varakas neuvoo köyhää esim. avaamaan asp-tilin tämän harkitessa ensimmäisen asunnon hankkimista, niin millä tavalla neuvoa ei kannata kuunnella? Toki osa megavarakkaista on aika irtaantuneita todellisuudesta jos oikeasti kehtaavat antaa säästövinkeiksi jättää ostamatta se kympin aamulatte kahvilasta, mutta suurin osa taloudenpitoon ja järkevään rahankäyttöön on kuitenkin ihan skaalattavissa oli se neuvon antaja keskituloinen tai varakas.
Jos köyhä saa toimeentulotukea, ei hän voi säästää asp-tilille. Eikä millekään muullekaan tilille. Lahjarahat, tilille maksetut, katsotaan nekin tietenkin perheen tuloksi ja ovat toimeentulotuesta pois. Eli tuo neuvosi on täysin turha monelle köyhälle.
No sitten se ensimmäinen neuvo on: miten pääsisit sellaisille tuloille, ettet enää tarvitsisi toimeentulotukea, tai mitä pakollista menoa voisit leikata.. Ja alat toimimaan TÄMÄN toteuttamiseksi. Joskus se vie aikaa, joskus se vaikuttaa vaikealta mutta muuta keinoa ei ole.
Ymmärrätkö, että esimerkiksi monet kroonisesti sairaat eivät voi päästä tilanteeseen, jossa toimeentulotuelta pääsee pois. Itse olen ollut psyykkisistä syistä pois työelämästä 15 vuotta. Usko huviksesi, että olen tehnyt kaikkeni, että kykenisin käymään töissä, mutta jos ei toivu, ei toivu. Tämä kituuttelu minimieläkkeellä ja ajoittain toimeentulotuella on niin paskamaista, etten tätä itsekään halua. Käsittämätöntä, että on ihmisiä, joiden kalloon ei mahdu se, että aina ei ole kyse valinnoista tai siitä, ettei vaan osata toimia. Ihmiset voivat olla ihan oikeasti sairaita tai eivät vaan saa töitä, vaikka yrittävät. Terveisin eri, jolle vastasit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään _varakas_, mutta joskus muistuttelin täällä reilu puoli vuotta ennen joulua, että jos laittaa kerran kuussa x summan sivuun, niin saa melko kivuttomasti kasaan rahat esim. joululahjoihin lapsille ja jouluruoat pöytään. Neuvoa ei otettu kovin hyvin vastaan ja samaisena jouluna täällä sitten taas itkettiin kun ei ole varaa joulun viettoon.
Etukäteen varautuminen on oikeasti hyvä neuvo ja siihen pitäisi köyhänkin kyetä.
Eksäni oli aivan holtiton rahankäyttäjä. Olimme opiskelijoita kumpikin silloin kun asuimme yhdessä, eli rahaa oli todella vähän. Eksällä oli jotain vanhoja opintolainoja, joista joutui maksamaan korkoja 2 kertaa vuodessa. Ja joka helvetin kerta ne korot tulivat hänelle yllätyksenä ja kaatuivat minun päälleni. Kun kysyin, että miksi ei säästä niihin etukäteen, niin sain huudot päälleni ja selityksen että ei pysty kun on pienet tulot.
Hänellä oli sellainen tapa, että niin kauan kuin rahaa oli, sitä käytettiin avokätisesti huvituksiin. Vuokrat ja muu arkinen tylsyys jäivät minun huolekseni vaikka ne piti maksaa puoliksi.
Ei minun tuloni yhtään suuremmat olleet, mutta pystyin silti varautumaan menoihin sen lisäksi, että maksoin suurimman osan yhteisistä menoista. Eksä osallistui vain ruokamenoihin, ja niihinkin vain sen aikaa kun rahat riittivät pihveihin ja muuhun opiskelijabudjetin ulkopuolella oleviin ruokiin, ja tietysti kaljaan ja tupakkaan.
Sain huomata, että äidiltään oli perinyt rahankäyttötyylinsä. Äiti teki ihan samaa. Osti liian paljon ja liian kallista ja kinusi sitten rahaa miesystäviltään.
Näillä ihmisillä köyhyys johtuu selkeästi omista valinnoista. En sitten tiedä ovatko kyvyttömiä suunnnitelmalliseen elämään vai mistä se holtittomuus johtuu.
Jos kaikki maailman rahat jaettaisiin tasan kaikille ihmisille, niin kuinka äkkiä uskoisitte että rikkain 1% olisi taas uudestaan rikkain 1%? Itse veikkaan: 1 vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Velkainen vesiskootteriystävä on vain yhdenlainen esimerkki. Pitääkö sellainen ottaa esimerkiksi köyhästä? Heillä on varmaan kuitenkin hyvät tulot. Monet meistä köyhistä ei ole vesiskootteria nähnytkään. Rikkailta tuntuu olevan kuvitelma, että köyhä=tuhlari.
Jos ajatellaan, että minun netto on 1400€ +lapsilisä ja elatustuki. Sillä pyöritään kaiken. Siinä ei edes autoa nähdä saati vesiskoottereita. Ja en väitä olevani köyhä, vaan pienituloinen.
Ja nyt odotan, että joku tulee sanomaan, että.hänen palkka yhtäsuuri. Unohtaa siinä puolison tulot ja omat lapsilisät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei köyhän ole oikeastaan edes mielekästä kuunnella varakkaan neuvoja, koska köyhästä ei koskaan tule varakasta. Tai ainakin pitäisi kituuttaa vuosikymmeniä ja saattaisi kuolo korjata jo sitä ennen. Köyhän kannattaisi kuunnella pieni- tai keskituloista, joka saa rahansa riittämään ja on kutakuinkin tyytyväinen elämäänsä.
Jos varakas neuvoo köyhää esim. avaamaan asp-tilin tämän harkitessa ensimmäisen asunnon hankkimista, niin millä tavalla neuvoa ei kannata kuunnella? Toki osa megavarakkaista on aika irtaantuneita todellisuudesta jos oikeasti kehtaavat antaa säästövinkeiksi jättää ostamatta se kympin aamulatte kahvilasta, mutta suurin osa taloudenpitoon ja järkevään rahankäyttöön on kuitenkin ihan skaalattavissa oli se neuvon antaja keskituloinen tai varakas.
Jos köyhä saa toimeentulotukea, ei hän voi säästää asp-tilille. Eikä millekään muullekaan tilille. Lahjarahat, tilille maksetut, katsotaan nekin tietenkin perheen tuloksi ja ovat toimeentulotuesta pois. Eli tuo neuvosi on täysin turha monelle köyhälle.
No sitten se ensimmäinen neuvo on: miten pääsisit sellaisille tuloille, ettet enää tarvitsisi toimeentulotukea, tai mitä pakollista menoa voisit leikata.. Ja alat toimimaan TÄMÄN toteuttamiseksi. Joskus se vie aikaa, joskus se vaikuttaa vaikealta mutta muuta keinoa ei ole.
No kerropa sinä, kun paremmin tiedät. Oletetaan, että olet työkytyttömyyseläkkeellä ja ikää sulla on 50 v.
1. etsisin halvempaa asuntoa. 2. koittaisin kuntoutua työkykyiseksi mahdollisuuksien mukaan. 3. hakisin niitä töitä joita voisin tehdä. 4. yrittäisin laskea muuta kulutusta siten että ensisijaiset tulot riittää. 5. sijoittaisin sen jälkeen ensisijaisista tuloistani niin paljon kuin irtoaisi.
Siinä jo 5 asiaa jota voisi ITSE tehdä.
asuntoa ei välttämättä löydy HETI (tai koskaan) mutta se ei estä ETSIMÄSTÄ, jos vaikka löytyisikin. etsimättä sitä ei ainakaan löydä.
samaten hyvin harva on täysin työkyvytön, mutta toki sairaudet yms rajoittaa työkykyä, mutta aina voi hakea töitä mihin pystyisi. Sama pätee tässäkin, ilman yrittämistä ei ainakaan mitään saa.En tiedä, itkiskö vai nauraisko näille sun neuvoille :D Kerros nyt ensin vaikkapa kolme ammattia, jossa voi ilman alan koulutusta 50-vuotias saada töitä ja joissa ei ole nostelemista, seisomista eikä pitkiä istumisia? Siis tämän päivän Suomessa eikä jossain kasarilla? Ja kerro lisäksi, miten kuntoutuisit esim selkärangan rappeutumasta, jos sulla olisi lisäksi vaikkapa koko ajan etenevä moninivelrikko? Mitä on muun kulutuksen laskeminen, kun muita laskuja ei ole kuin vuokra, sähkölasku, edullisin puhelinliittymä (aika pakollinen nykyään, kun ei ole enää puhelinkioskejakaan), lääkkeet, kirpparivaatteet ja ruoka? Sijoittaa voi vasta sitten, kun jää jotain yli.
Ymmärrän kuitenkin sun pointin. Voisin itsekin kehottaa otimimaan noin tai tekemään kuten minä monisairaana olen tehnyt. Mä vaan olen kohtalotovereita kuunnellessani ymmärtänyt, miten onnekas olen ollut monessa suhteessa. Kun sairastuin 25 vuotta sitten, ymmärsin, että en tule pääsemään silloisesta työstäni vanhuuseläkkeelle. Olin kahden lapsen pienipalkkainen yh. Oli siis tarve lähteä opiskelemaan silloin eikä vasta sitten, kun työkyky edelliseen ammattiin olisi jo mennyt ja ikää niin paljon, ettei enää löytyisi töitä. Mutta mulla ei ollut taloudellista estettä lähteä opiskelemaan, koska sain tarvittavan taloudellisen avun silloin vanhemmiltani. Toki meillä oli silloin rahasta tiukkaa eli mitään ylimääräistä ei ostettu, mutta en joutunut dyykkaamaan roskiksista enkä hakemaan avustuksia miltään hyväntekeväisyysjärjestöiltä.
Jatkuu toisessa kommentissa....NO sitten yksi tekeminen lisää. Hanki sitä osaamista, Kyllä 50-vuotiaatkin vielä opiskelee uusia ammatteja ja tutkintoja.
Kerro mistä? Minne käytännössä työkyvyttömän viiskymppisen kannattaa lähteä opiskelemaan (mikä koulutustaso ja mikä ala), jotta varmasti työllistyy vielä valmistumisensa jälkeen?
Siinä se jo tuli. Luovutetaan jo ennen kuin edes aloitetaan. Juuri tuo on se asenne mikä pitää teidät köyhinä. Tiedän useitakin osatyökykyisiä, jotka yrittävät parantaa tilannettaan eivätkä vain valita valittamisesta päästyään. Samaten tunnen pienituloisia ihmisiä, jotka vaurastuvat kuukausittain ja heidän tulonsakin kasvavat kuukausittain, vaikka tuet aika-ajoin pienenevätkin koska tulot kasvavat. Mitään syytä etteikö muutkin pienituloiset voisi ei ole. Paitsi se saamattomuus, vastuunottamattomuus ja voivottelu että "ei voi kun TUET pienenee".
Ei "teidät" vaan "heidät". Mähän just kirjoitin pitkän stoorin, että olen onnekkaiden sattumusten ansiosta varakas, vaikkakin monisairas ja välillä ollut lähes liikuntakyvytön.
Mutta olet oikeassa siinä, että moni luovuttaa. Ei nähdä mahdollisuuksia, jotka ehkä olisikin olemassa. Ei haluta sanoa teineille, että sori, mutta nyt joudutte lopettamaan harrastuksenne ja luopumaan kavereistanne, koska äidin täytyy lähteä opiskelemaan eikä meillä seuraavaan neljään vuoteen ole varaa mihinkään muuhun kuin halpaan ruokaan. Moni myös ajattelee viiskymppisenä, että elämä alkaa olla jo takanapäin. Ettei enää kannata. Varsinkaan ottaa opintolainaa, jota ei ehkä koskaan saa maksettua.
Vierailija kirjoitti:
Köyhiä vaivaa ennenkaikkea pitkäjänteisyyde puute. Ei malteta odottaa sitä toista vaahtokarkkia.
Juurikin näin. Sukulaismummo kuoli 89v, lapsettomana, keräsi mittavan omaisuuden pitkäjänteisesti jälkipolville perinnöksi, pienestä palkastaa, eli hyvin vaatimattomasti pienessä mökissä, ei edes juoksevaa vettä, oli ulkohuusi, polttopuuksi keräsi ihmisten metsistä risuja, metsästä marjat ja sienet, söi jopa homeiset hillot ja tarjosi niitä vieraille ja vaatteet oli vuosikymmeniä vanhat.
Ja ihan hyvät vaahtokarkit tuli koko suvulle.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on suuri talo ja 300.000€ edestä sijoituksia eli omaisuuden arvo n. 1,5milj. Ja palkasta olet maksanut muut juoksevat kulut asuminen, ruoka jne.
Taidat olla Postin Malinen, sillä tuo vaatii jo 100.000€ kuukausitulot, kun käteen jää 50.000€.
Ja tähän joukkoon suomalaisista kuuluu vain muutama promille kansasta, joku vuosi oli 138 henkilöä ja ap. lienee yksi heistä, vaikka luulisi olevan laadukkaampaa tekemistä, eikä seurustella rahvaan kanssa.
No joo, mun mielestä suuri talo, mutta ei kuitenkaan miljoonan arvoinen. En ymmärrä laskelmiasi.... Miksi tämä omaisuus olisi pitänyt kerätä siinä tahdissa, että se edellyttäisi 50 000 € nettotulot kuukaudessa? Olen yli nelikymppinen ja omaisuuteni on karttunut yli 20 vuoden aikana. Osa on tullut palkkatuloista säästämällä, osa hyvillä asuntokaupoilla ja osa sijoittamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilepa elämää 6 kk ilman omaisuutta ja 1200 €/kk sairauseläketuloilla. Kerro sitten miten rikastutaan.
1100€ viinaan, tupakkaan, eineksiin ja osamaksuskeidaan. 100€ säästöön. Töttöröö, oliko se nyt niin vaikeaa?
Kerro vielä kuka maksaa lääkkeet, sairaalajaksot, TK-käynnit, fysioterapian, liikkumisen, asumisen ja kaiken sen muun skeidan johon työkyvyttömyyseläkeläinen joutuu rahaansa laittamaan?
Lääkekulukatto ei ole mikään taikasauva jolla saisi ilmaisia lääkkeitä. Kaikki tarpeelliset lääkkeet eivät kuulu sen piiriin ja 100% korvattavastavistakin pitää maksaa oikeaa rahaa. Myös sen jälkeen kun lääkekulukatto on täyttynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ottaisin erittäin mielelläni neuvoja vastaan!
Olen 36v, lisäksi perheessäni kaksi alakouluikäistä lasta. Isäänsä tapaavat joskus ja jouluna. Auto (välttämätön, täällä ei julkisilla pärjää+lapsen harrastusmatkat).
Palkkaa jää hoitajan työstä käteen 1700€. Vuokra on 700€. Miten siis vaurastua?
Toinen lapsistani harrastaa jääkiekkoa.
Ei mitään maksukanavia, ei maksullista spotifya, ei nettiä muutakuin puhelimessa. Käyn 3xvuodessa kampaajalla, lasten hiukset leikkaan itse. Ei lemmikkejä. En tilaa lehtiä. En käy viihteellä.
Vinkkejä?Tässä taas oikein malliesimerkki siitä miten tuloja vähätellään. Sulla tulee kahdesta alaikäisestä lapsesta lapsilisiä yh-korotuksella 306€/kk. Jos lasten isä ei maksa elatusapua, niin Kela maksaa sitä sen 158€/lapsi/kk. Hupsista tuloja onkin 600€ enemmän, ja niistä voi sitten sen satasen tai kaksi säästää kuukaudessa.
En sano että olisit silti hyvätuloinen, mutta totuushan on että sun palkka + nämä tulonsiirrot vastaavat ihan keskituloisen ihmisen ansiota. Jos pystyisit säästämään oman asunnon käsirahaan, tuosta 700€/kk vuokrasta menisi osa jatkossa omaan taskuun, eli siihen lainanlyhennykseen.
Minullakin on 20v laina-aika asuntolainassani.
Selvä, tuloni ovat siis palkka 1700€+tuet 600€.
Miten siis vaurastun? Iltapäivähoitomaksut 160€ kuussa, mikä on vielä toistaiseksi pakollinen. Ruoka 500€/kk. Puhelinlaskut, sähkö, vesi, se jääkiekko, sekä muut kulut, esim lääkäri, vaatteet jne.
Mistä siis säästän?
Aloitat vaikka säästämään sitten kun tuo iltapäiväkerho loppuu. Saat 160€/kk helposti säästöön sen jälkeen jos haluat.
Miksi ihmeessä pitäisi kuunnella rikkaiden neuvoja tai miksi edes rikas haluaisi antaa niitä tai miksi köyhien pitäisi kartuttaa omaisuutta.
En ymmärrä ap. pointtia? Ja mitä hyvää tai iloa siitä olisi?
Hyvää ja onnellista elämää ei mitata varallisuudella tai kuukausituloilla tai miksi karttuttaa omaisuutta ja säästää? Myös vapaa-ajalla on merkitystä hyvinvoinnille.
Itse elän pienillä tuloilla, vajaa 2000€/kk ja tämä on elämäni parasta aikaa, kun 50v irtisanouduin hyväpalkkaisesta työstä ja muutin maalla ja teen mistä itse pidän, kun minulle on annettu vain yksi elämä. Elän sijoituksella ja myyn omaisuutta, jos tarvitsen raraa.
Ja en todella kaipaa ap. kaltaisten rahavinkkejä tai miten minun tulisi elää. Osaan elää ihan itse elämääni ja samaa toivon ap.lle.
Ja todennäköisesti ap. tekee työtä, josta ei edes pidä tai anna iloa, vaan tekee sitä rahan takia. Onko se sitten elämisen arvoista, kun yksi elämä on käytettävissä.