Lue keskustelun säännöt.
Miksi köyhät ei koskaan kuuntele varakkaiden neuvoja?
08.01.2020 |
Toisen ketjun inspiroimana sama asia käänteisestä näkökulmasta: miksi köyhät eivät kuuntele varakkaiden neuvoja rahankäytöstä?
Olen itse varakas (ei perintöjä, apua vanhemmilta tai mieheltä, omaisuus karttunut omien valintojen tuloksena ja säästöön jäänyt aina tuloista riippumatta). Perheellämme on velaton suuri talo Espoossa ja lisäksi n. 300 000 € säästöjä ja sijoituksia.
Tuttavapiirissä on köyhä perhe, jolla ei ole ollenkaan varallisuutta, mutta velkaa silti tuhansia euroja. Tämä perhe hankkii kulutusluotolla kaikenlaista vesiskootterista ulkoporealtaaseen, syö viikoittain ulkona ja haaveilee ensimmäiseksi omistusasunnokseen vähintään 150 m2 ok-taloa pk-seudulta. Lainalupausta ei ole, mutta kiertävät asuntonäytöillä valmiina tekemään tarjouksen ties mistä hometalosta :-/ Yritän nätisti neuvoa rahankäytössä, mutta nämä tuttavat eivät kuuntele vaan tulevat kysymään neuvoa siinä vaiheessa, kun on ulosotto ovella :(
Miksi näin?
Tässä se päinvastainen ketju:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3638474/miksi-aina-varakkaat-neuvovat-k…
Kommentit (167)
Tunnen monia keskituloisia ihmisiä, jotka ovat ymmärtäneet ohjata lapsensa johonkin muuhun harrastukseen kuin jääkiekkoon. Se on yksi kalleimmista harrastuksista ja hinta vaan kasvaa kun lapselle tulee ikää. Sitoutumista ja ajankäyttöä vaaditaan ihan erilailla kuin monessa muussa lajissa.
Entä jos jossain kohtaa rahkeet ei enää riitä? Lapsi on edelleen innostunut, ja lahjakaskin, mutta ei auta kuin lopettaa.
Valintojaan nämä ovat, mutta itse en pitäisi liikuntaharrastusta niin arvokkaana asiana, että sen eteen uhrataan koko perheen elintaso ja äidin turvatut eläkepäivät. Velaton omistusasunto on ihan ykköstavoite minulle vanhuuden turvaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeilepa elämää 6 kk ilman omaisuutta ja 1200 €/kk sairauseläketuloilla. Kerro sitten miten rikastutaan.
Kun olit vielä terve ja töissä, olitko vakuuttanut itsesi sairauden varalta ja/tai säästänyt pahan päivän varalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei köyhän ole oikeastaan edes mielekästä kuunnella varakkaan neuvoja, koska köyhästä ei koskaan tule varakasta. Tai ainakin pitäisi kituuttaa vuosikymmeniä ja saattaisi kuolo korjata jo sitä ennen. Köyhän kannattaisi kuunnella pieni- tai keskituloista, joka saa rahansa riittämään ja on kutakuinkin tyytyväinen elämäänsä.
Jos varakas neuvoo köyhää esim. avaamaan asp-tilin tämän harkitessa ensimmäisen asunnon hankkimista, niin millä tavalla neuvoa ei kannata kuunnella? Toki osa megavarakkaista on aika irtaantuneita todellisuudesta jos oikeasti kehtaavat antaa säästövinkeiksi jättää ostamatta se kympin aamulatte kahvilasta, mutta suurin osa taloudenpitoon ja järkevään rahankäyttöön on kuitenkin ihan skaalattavissa oli se neuvon antaja keskituloinen tai varakas.
Jos köyhä saa toimeentulotukea, ei hän voi säästää asp-tilille. Eikä millekään muullekaan tilille. Lahjarahat, tilille maksetut, katsotaan nekin tietenkin perheen tuloksi ja ovat toimeentulotuesta pois. Eli tuo neuvosi on täysin turha monelle köyhälle.
No sitten se ensimmäinen neuvo on: miten pääsisit sellaisille tuloille, ettet enää tarvitsisi toimeentulotukea, tai mitä pakollista menoa voisit leikata.. Ja alat toimimaan TÄMÄN toteuttamiseksi. Joskus se vie aikaa, joskus se vaikuttaa vaikealta mutta muuta keinoa ei ole.
No kerropa sinä, kun paremmin tiedät. Oletetaan, että olet työkytyttömyyseläkkeellä ja ikää sulla on 50 v.
1. etsisin halvempaa asuntoa. 2. koittaisin kuntoutua työkykyiseksi mahdollisuuksien mukaan. 3. hakisin niitä töitä joita voisin tehdä. 4. yrittäisin laskea muuta kulutusta siten että ensisijaiset tulot riittää. 5. sijoittaisin sen jälkeen ensisijaisista tuloistani niin paljon kuin irtoaisi.
Siinä jo 5 asiaa jota voisi ITSE tehdä.
asuntoa ei välttämättä löydy HETI (tai koskaan) mutta se ei estä ETSIMÄSTÄ, jos vaikka löytyisikin. etsimättä sitä ei ainakaan löydä.
samaten hyvin harva on täysin työkyvytön, mutta toki sairaudet yms rajoittaa työkykyä, mutta aina voi hakea töitä mihin pystyisi. Sama pätee tässäkin, ilman yrittämistä ei ainakaan mitään saa.En tiedä, itkiskö vai nauraisko näille sun neuvoille :D Kerros nyt ensin vaikkapa kolme ammattia, jossa voi ilman alan koulutusta 50-vuotias saada töitä ja joissa ei ole nostelemista, seisomista eikä pitkiä istumisia? Siis tämän päivän Suomessa eikä jossain kasarilla? Ja kerro lisäksi, miten kuntoutuisit esim selkärangan rappeutumasta, jos sulla olisi lisäksi vaikkapa koko ajan etenevä moninivelrikko? Mitä on muun kulutuksen laskeminen, kun muita laskuja ei ole kuin vuokra, sähkölasku, edullisin puhelinliittymä (aika pakollinen nykyään, kun ei ole enää puhelinkioskejakaan), lääkkeet, kirpparivaatteet ja ruoka? Sijoittaa voi vasta sitten, kun jää jotain yli.
Ymmärrän kuitenkin sun pointin. Voisin itsekin kehottaa otimimaan noin tai tekemään kuten minä monisairaana olen tehnyt. Mä vaan olen kohtalotovereita kuunnellessani ymmärtänyt, miten onnekas olen ollut monessa suhteessa. Kun sairastuin 25 vuotta sitten, ymmärsin, että en tule pääsemään silloisesta työstäni vanhuuseläkkeelle. Olin kahden lapsen pienipalkkainen yh. Oli siis tarve lähteä opiskelemaan silloin eikä vasta sitten, kun työkyky edelliseen ammattiin olisi jo mennyt ja ikää niin paljon, ettei enää löytyisi töitä. Mutta mulla ei ollut taloudellista estettä lähteä opiskelemaan, koska sain tarvittavan taloudellisen avun silloin vanhemmiltani. Toki meillä oli silloin rahasta tiukkaa eli mitään ylimääräistä ei ostettu, mutta en joutunut dyykkaamaan roskiksista enkä hakemaan avustuksia miltään hyväntekeväisyysjärjestöiltä.
Jatkuu toisessa kommentissa....NO sitten yksi tekeminen lisää. Hanki sitä osaamista, Kyllä 50-vuotiaatkin vielä opiskelee uusia ammatteja ja tutkintoja.
Entä jos se 50v elää hyvää ja onnellista elämää, vaikka olisikin köyhä.
Miksi köyhällä ei saisi olla oikeutta nauttia elämästään, kun meille on annettu yksi elämä.Moni raataa niin kauan kuin henki pihisee rahan perässä, niin kuolinvuoteella tuskin on siitä mitään hyötyä tai iloa, päinvastoin, moni katuu miksi ei viettänyt aikaa rakkaitensa kanssa tai lukenut kirjan tai tehnyt jotakin muuta, joka olisi antanut iloa ja mielihyvää elämään.
No mikäs siinä jos nauttii varattomuudesta.
Miksei köyhät tuloistaan huolimatta kuuntele asianmukaisia neuvoja? Rikkaat tuhlaa rahaa ja valittaa kun ei ole varaa, köyhillä ei oikeasti ole varaa. Rikkaiden osalta ymmärtää, että se on liian nöyryyttävää myöntää virhe omassa toiminnassaan mutta köyhät.. ehkä he kokevat, että rikkaat ei ymmärrä oikeasti köyhän elämää. Etenkin henkistä kuormitusta, kun kaiken eteen (terveydenhuolto, lääkkeet yms.) pitää taistella joskus jopa kuukausia.
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään _varakas_, mutta joskus muistuttelin täällä reilu puoli vuotta ennen joulua, että jos laittaa kerran kuussa x summan sivuun, niin saa melko kivuttomasti kasaan rahat esim. joululahjoihin lapsille ja jouluruoat pöytään. Neuvoa ei otettu kovin hyvin vastaan ja samaisena jouluna täällä sitten taas itkettiin kun ei ole varaa joulun viettoon.
Puhut asiaa. Pätee myös matkaan tai isompaan hankintaan. Rahaa eri tilille ja ostopäätös, kun summa on kasassa. Ei tule osamaksuja joka kk eikä ole vaaraa ylivelkaantumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei köyhän ole oikeastaan edes mielekästä kuunnella varakkaan neuvoja, koska köyhästä ei koskaan tule varakasta. Tai ainakin pitäisi kituuttaa vuosikymmeniä ja saattaisi kuolo korjata jo sitä ennen. Köyhän kannattaisi kuunnella pieni- tai keskituloista, joka saa rahansa riittämään ja on kutakuinkin tyytyväinen elämäänsä.
Jos varakas neuvoo köyhää esim. avaamaan asp-tilin tämän harkitessa ensimmäisen asunnon hankkimista, niin millä tavalla neuvoa ei kannata kuunnella? Toki osa megavarakkaista on aika irtaantuneita todellisuudesta jos oikeasti kehtaavat antaa säästövinkeiksi jättää ostamatta se kympin aamulatte kahvilasta, mutta suurin osa taloudenpitoon ja järkevään rahankäyttöön on kuitenkin ihan skaalattavissa oli se neuvon antaja keskituloinen tai varakas.
Jos köyhä saa toimeentulotukea, ei hän voi säästää asp-tilille. Eikä millekään muullekaan tilille. Lahjarahat, tilille maksetut, katsotaan nekin tietenkin perheen tuloksi ja ovat toimeentulotuesta pois. Eli tuo neuvosi on täysin turha monelle köyhälle.
No sitten se ensimmäinen neuvo on: miten pääsisit sellaisille tuloille, ettet enää tarvitsisi toimeentulotukea, tai mitä pakollista menoa voisit leikata.. Ja alat toimimaan TÄMÄN toteuttamiseksi. Joskus se vie aikaa, joskus se vaikuttaa vaikealta mutta muuta keinoa ei ole.
No kerropa sinä, kun paremmin tiedät. Oletetaan, että olet työkytyttömyyseläkkeellä ja ikää sulla on 50 v.
1. etsisin halvempaa asuntoa. 2. koittaisin kuntoutua työkykyiseksi mahdollisuuksien mukaan. 3. hakisin niitä töitä joita voisin tehdä. 4. yrittäisin laskea muuta kulutusta siten että ensisijaiset tulot riittää. 5. sijoittaisin sen jälkeen ensisijaisista tuloistani niin paljon kuin irtoaisi.
Siinä jo 5 asiaa jota voisi ITSE tehdä.
asuntoa ei välttämättä löydy HETI (tai koskaan) mutta se ei estä ETSIMÄSTÄ, jos vaikka löytyisikin. etsimättä sitä ei ainakaan löydä.
samaten hyvin harva on täysin työkyvytön, mutta toki sairaudet yms rajoittaa työkykyä, mutta aina voi hakea töitä mihin pystyisi. Sama pätee tässäkin, ilman yrittämistä ei ainakaan mitään saa.En tiedä, itkiskö vai nauraisko näille sun neuvoille :D Kerros nyt ensin vaikkapa kolme ammattia, jossa voi ilman alan koulutusta 50-vuotias saada töitä ja joissa ei ole nostelemista, seisomista eikä pitkiä istumisia? Siis tämän päivän Suomessa eikä jossain kasarilla? Ja kerro lisäksi, miten kuntoutuisit esim selkärangan rappeutumasta, jos sulla olisi lisäksi vaikkapa koko ajan etenevä moninivelrikko? Mitä on muun kulutuksen laskeminen, kun muita laskuja ei ole kuin vuokra, sähkölasku, edullisin puhelinliittymä (aika pakollinen nykyään, kun ei ole enää puhelinkioskejakaan), lääkkeet, kirpparivaatteet ja ruoka? Sijoittaa voi vasta sitten, kun jää jotain yli.
Ymmärrän kuitenkin sun pointin. Voisin itsekin kehottaa otimimaan noin tai tekemään kuten minä monisairaana olen tehnyt. Mä vaan olen kohtalotovereita kuunnellessani ymmärtänyt, miten onnekas olen ollut monessa suhteessa. Kun sairastuin 25 vuotta sitten, ymmärsin, että en tule pääsemään silloisesta työstäni vanhuuseläkkeelle. Olin kahden lapsen pienipalkkainen yh. Oli siis tarve lähteä opiskelemaan silloin eikä vasta sitten, kun työkyky edelliseen ammattiin olisi jo mennyt ja ikää niin paljon, ettei enää löytyisi töitä. Mutta mulla ei ollut taloudellista estettä lähteä opiskelemaan, koska sain tarvittavan taloudellisen avun silloin vanhemmiltani. Toki meillä oli silloin rahasta tiukkaa eli mitään ylimääräistä ei ostettu, mutta en joutunut dyykkaamaan roskiksista enkä hakemaan avustuksia miltään hyväntekeväisyysjärjestöiltä.
Jatkuu toisessa kommentissa....NO sitten yksi tekeminen lisää. Hanki sitä osaamista, Kyllä 50-vuotiaatkin vielä opiskelee uusia ammatteja ja tutkintoja.
Kerro mistä? Minne käytännössä työkyvyttömän viiskymppisen kannattaa lähteä opiskelemaan (mikä koulutustaso ja mikä ala), jotta varmasti työllistyy vielä valmistumisensa jälkeen?
Koulunkäyntiavustajaksi
Millaisia apuvälineitä työkyvytön koulunkäyntiavustaja saa tehdäkseen koulutustaan vastaavaa työtä? Kaverini on koulunkäyntiavustaja ja työpäivä on kuulemma hyvin pitkälti seisomista.
Kyllä minä ymmärrän, mitä esim. indeksirahastoon kuukausisijoittaminen on. Ja hyvinkin voisin laittaa vaikka 2500e palkasta sivuun 500 joka kuussa.
Mitä teet kun palkka on 1400-1600 ja käytännössä jokaikinen penni menee asumiseen, sähköön ja liikkumiseen? Jäljelle jäävästä parista sadasta voi nipistää ruokakuluissa mutta siinä se on. Ei ole mitään muuta "säästettävää" tai "pelivaraa". Anna armias jos esim. kodinkone menee rikki, niin siinä sitten menee useamman kuukauden säästöt jos on yrittänyt säästää vaikka 100e kuussa.
Ei ongelma ole tietojen puutteessa vaan siinä että palkat ovat akateemisillakin aloilla naurettavan matalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei köyhän ole oikeastaan edes mielekästä kuunnella varakkaan neuvoja, koska köyhästä ei koskaan tule varakasta. Tai ainakin pitäisi kituuttaa vuosikymmeniä ja saattaisi kuolo korjata jo sitä ennen. Köyhän kannattaisi kuunnella pieni- tai keskituloista, joka saa rahansa riittämään ja on kutakuinkin tyytyväinen elämäänsä.
Jos varakas neuvoo köyhää esim. avaamaan asp-tilin tämän harkitessa ensimmäisen asunnon hankkimista, niin millä tavalla neuvoa ei kannata kuunnella? Toki osa megavarakkaista on aika irtaantuneita todellisuudesta jos oikeasti kehtaavat antaa säästövinkeiksi jättää ostamatta se kympin aamulatte kahvilasta, mutta suurin osa taloudenpitoon ja järkevään rahankäyttöön on kuitenkin ihan skaalattavissa oli se neuvon antaja keskituloinen tai varakas.
Jos köyhä saa toimeentulotukea, ei hän voi säästää asp-tilille. Eikä millekään muullekaan tilille. Lahjarahat, tilille maksetut, katsotaan nekin tietenkin perheen tuloksi ja ovat toimeentulotuesta pois. Eli tuo neuvosi on täysin turha monelle köyhälle.
No sitten se ensimmäinen neuvo on: miten pääsisit sellaisille tuloille, ettet enää tarvitsisi toimeentulotukea, tai mitä pakollista menoa voisit leikata.. Ja alat toimimaan TÄMÄN toteuttamiseksi. Joskus se vie aikaa, joskus se vaikuttaa vaikealta mutta muuta keinoa ei ole.
Ymmärrätkö, että esimerkiksi monet kroonisesti sairaat eivät voi päästä tilanteeseen, jossa toimeentulotuelta pääsee pois. Itse olen ollut psyykkisistä syistä pois työelämästä 15 vuotta. Usko huviksesi, että olen tehnyt kaikkeni, että kykenisin käymään töissä, mutta jos ei toivu, ei toivu. Tämä kituuttelu minimieläkkeellä ja ajoittain toimeentulotuella on niin paskamaista, etten tätä itsekään halua. Käsittämätöntä, että on ihmisiä, joiden kalloon ei mahdu se, että aina ei ole kyse valinnoista tai siitä, ettei vaan osata toimia. Ihmiset voivat olla ihan oikeasti sairaita tai eivät vaan saa töitä, vaikka yrittävät. Terveisin eri, jolle vastasit.
Ymmärrän, mutta ymmärrätkö että monet näistä toimeentulotuella olijoista voisivat sielä päästä pois, vielä useampi niistä köyhistä jotka eivät ole toimeentulotuella voisivat halutessaan parantaa asemaansa. Kukaan ei ole sanonut että kaikki pystyisivät, mutta kaikki pystyvät yrittää parantaa tilannettaan. monet yrittävätkin, mutta vielä useammat eivät aidosti edes yritä.
Joskus ne yritykset ovat alusta lähtien tuhoon tuomittuja. Ja kun epäonnistutaan, petytään, kun ei yrityksestä huolimatta mikään muuttunut paremmaksi. Sen jälkeen ajatellaan, ettei yrittäminenkään hyödytä mitään.
On hienoa, että meillä suomalaisilla on vapaus valita, mitä yritämme ja mitä emme. Joskus kuitenkin tuntuu, että tarvittaisiin (ainakin joidenkin kohdalla) jokin taho, joka kertoisi, miten realistisia ko yksilön kohdalla jokin tietty yrittäminen on. Mulla on tuttu, joka ei terveytensä puolesta voinut enää tehdä lähihoitajan hommia. Opiskeli ompelijaksi. Arvaa, onko työllistynyt? No ei ole. Ja sitten mulla on kaksi tuttua, jotka olivat pitkäaikaistyöttömiä, koska aiempi ammatti ei enää työllistänyt. Jopa työkkärissä kehotettiin opiskelemaan lähihoitajaksi. Niillä kun riittää töitä. Ja tämä kehotus siitä huolimatta, että toisella oli ollut selkä paskana jo useamman vuoden ja toisella lonkissa paha nivelrikko. Opiskelivat, valmistuivat ja kumpikin oli alle 5 vuotta lähihoitajan työssä. Sitten ei enää terveys kestänyt.
Aika moni köyhä voisi ottaa köyhien maiden köyhistä mallia ja paastota vaikka aluksi kaksi päivää. Sitten viikon ja kaksikin viikkoa on mahdollista olla syömättä. On ihan terveellistä olla välillä syömättä.
Säästyy useita kymppejä rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika moni köyhä voisi ottaa köyhien maiden köyhistä mallia ja paastota vaikka aluksi kaksi päivää. Sitten viikon ja kaksikin viikkoa on mahdollista olla syömättä. On ihan terveellistä olla välillä syömättä.
Säästyy useita kymppejä rahaa.
Siinä tuli taas työttömien kadehtijalta oikein neuvojen neuvo. Ei sulle tullut sitten mieleen, että jos aikoo pysyä normaalipainossa, näinä muina ei-paastopäivinä on sitten syötävä enemmän? Ja se myös maksaa ihan saman minkä paastotessa säästää.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni köyhä voisi ottaa köyhien maiden köyhistä mallia ja paastota vaikka aluksi kaksi päivää. Sitten viikon ja kaksikin viikkoa on mahdollista olla syömättä. On ihan terveellistä olla välillä syömättä.
Säästyy useita kymppejä rahaa.
Miten niin säästyy useita kymppejä, jos on 2 päivää syömättä?
Ehkä sinä syöt määriä ruokaa kuin iso sika, mutta todellakaan kaikki eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni köyhä voisi ottaa köyhien maiden köyhistä mallia ja paastota vaikka aluksi kaksi päivää. Sitten viikon ja kaksikin viikkoa on mahdollista olla syömättä. On ihan terveellistä olla välillä syömättä.
Säästyy useita kymppejä rahaa.
Siinä tuli taas työttömien kadehtijalta oikein neuvojen neuvo. Ei sulle tullut sitten mieleen, että jos aikoo pysyä normaalipainossa, näinä muina ei-paastopäivinä on sitten syötävä enemmän? Ja se myös maksaa ihan saman minkä paastotessa säästää.
Varmaan huomasit, että tyyppi teki parodiaa näistä muista "neuvojista"...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ottaisin erittäin mielelläni neuvoja vastaan!
Olen 36v, lisäksi perheessäni kaksi alakouluikäistä lasta. Isäänsä tapaavat joskus ja jouluna. Auto (välttämätön, täällä ei julkisilla pärjää+lapsen harrastusmatkat).
Palkkaa jää hoitajan työstä käteen 1700€. Vuokra on 700€. Miten siis vaurastua?
Toinen lapsistani harrastaa jääkiekkoa.
Ei mitään maksukanavia, ei maksullista spotifya, ei nettiä muutakuin puhelimessa. Käyn 3xvuodessa kampaajalla, lasten hiukset leikkaan itse. Ei lemmikkejä. En tilaa lehtiä. En käy viihteellä.
Vinkkejä?Et mitenkään, koska sun tuloillasi sekä vuokra+auton pakollisuus ei lapsella ole varaa harrastaa jääkiekkoa, mikäli vanhempi haluaa vaurastua. Monesti on ihan hyvä olla vaurastumatta ja investoida sen sijaan lasten tarpeisiin.
Eiköhän noilla tuloilla saa asumistukeakin. Jääkiekon harrastaminen ei ole mikään ihmisoikeus eikä tarve ellei lapsi ole ihan hemmetin hyvä siinä ja aio ammattilaiseksi. Jos ei ole, se on rahan hukkaan heittämistä. Opetelkaa sanomaan ei muille ihmisille ja itsellenne. Jos auto on pakollinen lapsen harrastuksen takia se on kaksinkertainen ei. Pois harrastus ja auto. En ylipäätään tajua vanhempia jotka ei opeta lapsilleen, että yhden ihmisen kermaperseharrastukset saattaa kaataa koko perheen talouden tai estää kaikkien hyvinvoinnin. Opettakaa lapsenne myös miettimään kokonaiskuvaa ja muita. Onko hänen kivansa kaikilta muilta pois. Jos on, niin harrastakoon sitten kun itse maksaa leikkimisensä.
Olen niin samoilla linjoilla! Mikään pakko ole harrastaa jääkiekkoa. Kenenkään. Jos vanhempi valitsee tällaista harrastusta tukea, älkööt valittako. Edullisempia harrastuksia on saatavilla.
Aivan kuin minäkin tässä alkaisin nyt inistä, että yhyy ei riitä viiden tonnin kuukausitulot, kun harrastan lentämistä yksityiskoneella... huoh
(Ja kyllä olen elänyt vastaavassa taloustilanteessa kahden lapsen kanssa. Hyvin pärjätty ilman mitään kurjailuita.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni köyhä voisi ottaa köyhien maiden köyhistä mallia ja paastota vaikka aluksi kaksi päivää. Sitten viikon ja kaksikin viikkoa on mahdollista olla syömättä. On ihan terveellistä olla välillä syömättä.
Säästyy useita kymppejä rahaa.
Siinä tuli taas työttömien kadehtijalta oikein neuvojen neuvo. Ei sulle tullut sitten mieleen, että jos aikoo pysyä normaalipainossa, näinä muina ei-paastopäivinä on sitten syötävä enemmän? Ja se myös maksaa ihan saman minkä paastotessa säästää.
Varmaan huomasit, että tyyppi teki parodiaa näistä muista "neuvojista"...
Se tyyppi ei edes ymmärrä sellaista sanaa, vaan on oikeasti vajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ottaisin erittäin mielelläni neuvoja vastaan!
Olen 36v, lisäksi perheessäni kaksi alakouluikäistä lasta. Isäänsä tapaavat joskus ja jouluna. Auto (välttämätön, täällä ei julkisilla pärjää+lapsen harrastusmatkat).
Palkkaa jää hoitajan työstä käteen 1700€. Vuokra on 700€. Miten siis vaurastua?
Toinen lapsistani harrastaa jääkiekkoa.
Ei mitään maksukanavia, ei maksullista spotifya, ei nettiä muutakuin puhelimessa. Käyn 3xvuodessa kampaajalla, lasten hiukset leikkaan itse. Ei lemmikkejä. En tilaa lehtiä. En käy viihteellä.
Vinkkejä?Et mitenkään, koska sun tuloillasi sekä vuokra+auton pakollisuus ei lapsella ole varaa harrastaa jääkiekkoa, mikäli vanhempi haluaa vaurastua. Monesti on ihan hyvä olla vaurastumatta ja investoida sen sijaan lasten tarpeisiin.
Eiköhän noilla tuloilla saa asumistukeakin. Jääkiekon harrastaminen ei ole mikään ihmisoikeus eikä tarve ellei lapsi ole ihan hemmetin hyvä siinä ja aio ammattilaiseksi. Jos ei ole, se on rahan hukkaan heittämistä. Opetelkaa sanomaan ei muille ihmisille ja itsellenne. Jos auto on pakollinen lapsen harrastuksen takia se on kaksinkertainen ei. Pois harrastus ja auto. En ylipäätään tajua vanhempia jotka ei opeta lapsilleen, että yhden ihmisen kermaperseharrastukset saattaa kaataa koko perheen talouden tai estää kaikkien hyvinvoinnin. Opettakaa lapsenne myös miettimään kokonaiskuvaa ja muita. Onko hänen kivansa kaikilta muilta pois. Jos on, niin harrastakoon sitten kun itse maksaa leikkimisensä.
Uskomatonta tyhmyyttä tänä kirjoituksesi! Etkö osaa lukea miksi auto on pakollinen? Syy ei todella ole yksin jääkiekko. Eipä kai kukaan vanhempi ole niin itsekäs, että kieltäisi lapselta harrastamisen?? Jos se kuitenkin on mahdollista. Tyypillinen rikkaan kermaperseen ohjeistus.
Fyi, että jokaisella lapsella on oltava yksi liikuntaharrastus.
No, me ollaan keskituloisia. Lapsi jossain vaiheessa sanoi haluavansa pelata jääkiekkoa. Kerroin hänelle, että kyseessä on todella kallis harrastus ja että sen vuoksi joutuisimme tinkimään muista jutuista. Päätettiin sen sijaan kokeilla sählyä ja lapsi tykkäsi siitä. Sitä on nyt harrastettu useampi vuosi. Lapset on fiksuja ja heille voi puhua asioista. Toki, jos lapsella olisi ollut kova palo juuri jääkiekkoon, olisi asiaa voitu harkita, mutta kyllä se olisi meidän talouteemme oikeasti vaikuttanut, vaikka ihan hyvin tullaan toimeen. Omasta lapsuudessani muistan, että koko koulussa oli yksi jääkiekkoa harrastava poika, josta tuli myös ammattilainen. Missä vaiheessa näistä kalliista harrastuksista tuli ihmisoikeus? Jokaisen on saatava harrastavaa ihan mitä haluaa perheen resursseista välittämättä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilepa elämää 6 kk ilman omaisuutta ja 1200 €/kk sairauseläketuloilla. Kerro sitten miten rikastutaan.
Kun olit vielä terve ja töissä, olitko vakuuttanut itsesi sairauden varalta ja/tai säästänyt pahan päivän varalle?
No mulla oli tapaturmavakuutus joka ei sitten tapaturman sattuessa korvannutkaan juuri mitään, esim. tulonmenetyksiä. Pysyvästä invaliditeetistä saa muutaman tonnin, ehkä. Säästöjäkin oli monta kymppitonnia mutta eivät ne riitä koko loppuiäksi. Kuinka monella normaalilla ihmisellä on satojen tonnien säästöt kolmekymppisenä, tällöin oma tapaturma sattui ja vei työkyvyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei köyhän ole oikeastaan edes mielekästä kuunnella varakkaan neuvoja, koska köyhästä ei koskaan tule varakasta. Tai ainakin pitäisi kituuttaa vuosikymmeniä ja saattaisi kuolo korjata jo sitä ennen. Köyhän kannattaisi kuunnella pieni- tai keskituloista, joka saa rahansa riittämään ja on kutakuinkin tyytyväinen elämäänsä.
Jos varakas neuvoo köyhää esim. avaamaan asp-tilin tämän harkitessa ensimmäisen asunnon hankkimista, niin millä tavalla neuvoa ei kannata kuunnella? Toki osa megavarakkaista on aika irtaantuneita todellisuudesta jos oikeasti kehtaavat antaa säästövinkeiksi jättää ostamatta se kympin aamulatte kahvilasta, mutta suurin osa taloudenpitoon ja järkevään rahankäyttöön on kuitenkin ihan skaalattavissa oli se neuvon antaja keskituloinen tai varakas.
Köyhä ei edes harkitse omistusasunnon ostamista, koska köyhä tietää, että vaikka hän säästäisi asp-tilille seuraavat 20 vuotta, mikään pankki ei siltikään myöntäisi hänelle asuntolainaa. 50€/kk kahdessakymmenessä vuodessa tekee vain 12 000 € ja se ei kovin kummoiseen asuntoon riitä edes pankin edellyttämäksi omarahoitukseksi.
Varakkaiden neuvoissa on yleensä se virhe, että he uskovat köyhienkin tulojen nousevan. Näinhän ei käy vaan heidän tulonsa nousevat korkeintaan indeksikorotusten verran. Samaan aikaan vuokrat ja muut hinnat nousevat ja pahimmassa tapauksessa köyhän saamat yhteiskunnan tuet pienenevät saadun korotuksen verran. Tuo mainitsemani 50€ kuuukaudessakin voi olla liikaa, sitäpaitsi mitään asp-tiliä säästöineen ei voi edes olla, jos on toimeentulotukiasiakas. Ne asp-säästöt pitää käyttää ensin vuokraan, laskuihin ja ruokaan ja vasta sen jälkeen on oikeutettu toimeentulotukeen.
Olen itse varakas, joka tottakai oli myös aikoinaan köyhä opintotuilla elävä opiskelija ja aikoinaan oli äitiyslomilla ja hoitovapailla taloudellisesti tiukkaa. Mun "köyhyysaikani" olivat kuitenkin vain tilapäisiä ja työvuosien sekä työpaikkojen vaihtamisen ansiosta tuloni ovat nousseet aika merkittävästikin siitä, mitä ne olivat ensimmäiseen työpaikkaan mennessäni. Mulla on ystäviä ja kavereita, jotka ovat köyhiä. Jotkut heistä pystyvät tekemään osa-aikatyötä, mutta saavat sen lisäksi myös asumistukea ja välillä toimeentulotukeakin. Yksi on työkyvyttömyyseläkkeellä ja elää sillä summalla, mitä yhteiskunnalta saa. Mulle ei tulisi mieleenikään mennä neuvomaan heitä rahankäytössä, koska heidän köyhyytensä on aivan erilaista mitä oma "köyhyyteni" on aikoinaan ollut.
Juuri tuo asenne, että köyhyys on ikuista, tekee sen että se köyhä pysyykin köyhänä.
Fiksu ihminen sen sijaan yrittää aina, aina, aina parantaa tilannettaan. Alistuminen ei vaan yksinkertaisesti voi olla vaihtoehto, ei ihmisen elämänsuunnitelma voi olla se etä "elää kituutan pienillä tulonsiirroilla kunnes kuolo korjaa".
Jos on toimeentulotukiasiakas, voi ponnistella sen eteen että pääsee pois toimeentulotuelta. Jos elää työkyvyttömyyseläkkeellä, voi muuttaa edullisemmalle paikkakunnalle tai pyrkiä tekemään hiukan töitä -työkyvyttömyyseläkkeellä saa kyllä käydä töissäkin tulorajat huomioiden. Voi kouluttautua, jopa neliraajahalvaantuneet opiskelee.
Aina voi tehdä jotain. Ihan aina. Tiedän mistä puhun: sairastuin 10 vuotta sitten vakavaan masennukseen ja sain samaan aikaan lopputilin. Työkyvyttömyyseläkkeeni on evätty useampaan otteeseen joten olen joutunut nostamaan työmarkkinatukea vaikken työkykyinen olekaan. Lääkkeet eivät toimi ja psykiatrini sairastelee jatkuvasti joten hoitokin on ollut vähän mitä sattuu.
Olen siis ollut 10 vuotta sairas ja pois työelämästä. Silti teen joka päivä pieniä asioita tilanteeni kohentamiseksi ja pikku hiljaa ne tuottavat myös tulosta. Taloudellinen tilanteeni on merkittävästi parempi kuin vaikkapa vuosi sitten.
Aina voi tehdä jotain. Aina.
Oletko siis varakas? Nuo sun neuvosi ovatkin ihan hyviä, mutta epäilempä suuresti, että olisit varakas. Sun kaltaistesi neuvoja (kuten ekassa kommentissani kirjoitinkin) köyhän onkin ihan järkevää kuunnella eikä jonkun varakkaan ehdotusta asp-tilin avaamisesta.
Niin, miten varakas määritellään? Itse määrittelisin itseni hyvin toimeentulevaksi, minulla ei tosiaan ole tällä hetkellä sellaista varakkuutta joka loisi lisää vaurautta -eikö se ole varakkuuden määritelmä, että omaisuus tekee sinulle lisää omaisuutta, muuten se on vaan omistamista?
Olen siis sellaisessa tilanteessa, että kaikki kodinkoneet voivat hajota samaan aikaan ja tulla siihen syssyyn vielä eläinlääkärilasku ja autoremontti ja tämä aiheuttaisi minulle lähinnä ankaraa vitutusta ja tarvetta siirrellä rahoja tililtä toiselle.
Eli en ole varakas. Mutta tulinkin ketjuun vain nostaakseni esiin tuon asenteen, mikä pitää ihmiset siinä köyhyydessä ja lujasti sittenkin. Köyhyyden ja varakkuuden välillä on todella paljon erilaisia hyvin toimeentulemisen asteita. Köyhästä ei ehkä tule varakasta, mutta köyhästä voi tulla vähintäänkin kohtalaisesti toimeentuleva, ja kohtalaisesti toimeentulevasta hyvin toimeentuleva.
Näkisin että suurin ongelma on nimenomaan siinä että tukijärjestelmämme kannustaa lyhytjänteisyyteen, erittäinkin toimeentulotuki, ja toisaalta jos ihmisille ei kotona opeteta pitkäjänteisyyden merkitystä raha-asioiden hoidossa, ei sitä opeta kukaan muukaan.
Jatkan vielä: tärkeintä on, että ihmisellä on jonkinlainen suunnitelma. Että ei anna vaipua itsensä tuohon "olen köyhä ikuisesti" -asenteeseen. Se passivoi, se aiheuttaa ne ikävät henkiset vaikutukset mistä köyhyyden yhteydessä puhutaan. Ei köyhyys sinänsä, vaan se ajatus että tilanteeni ei tule kohenemaan.
Ihminen jaksaa vaikka millaista kituuttamista, jos uskoo että tilanne on väliaikainen ja tilanne jollain tavalla hallinnassa. Sen takia on tärkeää saada itsensä uskomaan että tämä ON väliaikaista. Väliaikainen voi joskus kestää aika pitkään -10 vuotta vakavaa masennusta on aika pitkä aika, voin kertoa- mutta silti se loppuu joskus.
Ihminen kestää kovaakin kituuttamista ja kärsimistä jos jossain syvällä sisimmässään uskoo että vielä keksin sen viisasten kiven jolla tästä noustaan ja jatkuvasti yrittää ja kokeilee niin kauan että onnistuu. Itse asiassa ei tarvitse edes uskoa: riittää että tietää että vaihtoehtoina on ikuinen kituutus ja kärsimys tai se, että yrität ja yrität ja yrität vähän lisää.
Allekirjoitan tavoitteellisuuden että tuo toivoa.
Säästäminen aluksi oli vaikeaa, köyhä ja kipeä nytkin, on ajatus silti, onnistuin jossakin.
Varakkaat kuvittelee että kaikilla on useampia tonneja tilillä säästössä.
Tottakai niitä sijoiteltais mieluummin jos olis!
Netto 1000e niin ei paljon säästetä.
Koulunkäyntiavustajaksi