Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ikuisuusasiasta: miehen omistamasta talosta ja vaimon osallistumisesta asumiskuluihin
03.01.2020 |
Tiedän, että tämä on ikuinen ja loppuun kaluttu aihe, mutta jospa vielä irtoaisi. Minulta ainakin irtoaa.
Mies on ostamassa taloa ja suunnittelee lyhentävänsä lainaa noin viidelläsadalla eurolla kuussa. Lainanlyhennyksen päälle tietysti tulee lämmitys ym. omakotitaloasumisen kulut. Tontti oma.
Minun osuuteni asumiskuluista on ”sovitusti” 300 euroa.
Eikö se ole aika paljon? Voiko lämmitykseen ja muihin laskuihin mennä 600 euroa kuussa, jolloin maksaisin puolet kaikesta sälästä siinä lainan ympärillä?
Meillä on avioehto, ja se selittänee miksi tämä pikkuisen hiertää. En ole eroamassa tai hyötymässä, mutta tuntuu hullulta, että maksaisin talosta, josta en tule omistamaan prosenttiakaan.
Tietysti keskustelen vielä miehen kanssa, mutta toivoisin asiallisia mietteitä aiheesta. Olenko ihan taukki, kun en ole valmis maksamaan asumisestani kolmeasataa?
Ja kun joku kysyy miksen osallistu talon ostoon: olen opiskelija.
Kommentit (566)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tilanteen omalle kohdalleni. Naimisissa ollaan ja pari lasta. Jos mies ehdottais talon ostoa ja ottais lainan siihen, niin mun mielestä olis hassua maksaa miehelle mitään.
Koska yhdessähän me ollaan.
Mun mielestä olis hassua että mies käskis mun maksaa asumisesta.Sama kirjottaja jatkaa. Jos mietin asian niin että mä ostan sen talon niin en mä silloinkaan pyytäisi miestä siitä mitään maksamaan. Mun mielestä se olis hassua. Yhdessähän me ollaan.
Tämähän siis olisi minulle pienituloisena ihmisenä ihanteellinen tilanne. Mutta kun mies ajattelee että yhdessä asuminen on yhdessä maksamista. Ja kyllä minäkin mielelläni jotain maksan, mutta en miehen lainaa.
Ap
Et sinä lainaa maksa vaan asumiskuluja. Sinä myös kulutat asuntoa ja sitä pitää remontoida tulevaisuudessa. Omakotitalossa asuminen ei ole ilmaista paitsi sinun osaltasi kyllä on jos vain tuon 300 euroa tarvitsee maksaa.
Remonttikulut kuuluvat asunnon omistajalle/vuokranantajalle.
Niin kuuluukin, mutta kuka kehtaa ilmaiseksi kuluttaa toisen asuntoa maksaen vain puolet juoksevista kuluista`?
No ihan kuka tahansa . Aika monikin varmaan asuu miehensä/vaimonsa /oman lapsensa(siis jo aikuisen) omistamassa asunnossa , eivätkä maksi siitä, että "kuluttavat" sitä asuntoa.
Tiedän vanhuksen, joka asui poikansa omistamassa huoneistossa ja maksoi vain yhtiövastikkeen.
Kyllä avioparit monetkin asuu toisen asunnossa, mutta ei sen toisen tarvitse maksaa "vuokraa" ja maksaa siitä että "kuluttaa" asuntoa. Perheet yleensä asuu yhdessä.
Mutta se toinen voi kartuttaa sijoitussalkkuuaan maksamalla vain puolet juoksevista kuluista. Eikö tuo ole toisen hyväksikäyttämistä? Kompromissi olisi paljon parempi vaihtoehto.
Ja se opiskeleva vaimo, joka menettää kaikki tuet, koska asuu aviopuolisonsa kanssa (jolla elatusvelvollisuus) omistusasunnossa, varmaan pystyy "kartuttamaan sijoitussalkkuaan"?
Jos hän kerran pystyy oikein sijoittamaan rahaa, hän lienee pystyy maksamaan myös lainaa.?Joten talo ja laina puoliksi kummankin nimiin. Yleensä avioparit ostaa talon molemmille kodiksi, eikä vain toiselle.
Siinä oikea kompromissi.
Asiasisällöstä olen kanssasi samaa mieltä, mutta korjaan tuota käyttämääsi potentiaali-muotoa. EI lienee pystyy, VAAN pystynee! Mennyt aikamuoto on lienee pystynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä mieheltä kysyin, että mitä mieltä hän on tilanteesta, jossa aviomies perii vaimoltaan vuokraa, kun ostaa talon. Ja kyseessä siis aviopari.
Mies vastasi, että "kyllähän niitä on kaikenlaisia hulluja". Ja että on "todella outoa, että vaimolta peritään vuokraa".
Kyllähän tuon vuokran vaatimisen ymmärtää, jos kyseessä vieras ihminen, mutta omalta aviopuolisolta?
Eihän tuossa kyllä vuokraa peritä vaan asumiskustannuksia. Kuluihin menee varmasti 200 euroa ja kyllä minä oikein mielelläni maksaisin 100 euroa pientä korvausta asumisesta. Tälla tavoin saisin säästettyä 700 euroa kuussa sijoituksiin.
Tässä kannattaa aina miettiä vaikkapa omia vanhempia. Miltä sinusta tuntuis, jos oma äitisi olis maksanut isällesi vuokraa/asumuskustannusta koko elämänsä. Te olisistte olleet perhe, lapset ja kaikki, mutta koko tämän ajan äitisi olisi ollut isäsi "vuokralainen". Isäsi yksin omistaisi perheen talon, ja äiti maksaisi "asumuskustnnusta".
Vai missä kohtaa tämä tilanne muuttuisi?
vai kävisikö niin, että kun ap valmistuu, hän alkaisi vain maksamaan miehelleen ja kenties tulevien yhteisten lasten isälle vielä suurempaa "asumuskustannusta"?
Uhohdat aivan, että tässä on kyse aviopuolisoista, ei mistään kimppakämpässä asumisesta.
Pelkästään vakuutukset on jo meillä ainakin n. 1000e/vuosi. Toki siinä on aivan kaikki vakuutukset. Kaukolämpö n. kesällä 50e/kk ja talvella 200e/kk. Jätemaksut, vesilasku, hulevesi, netti. Sähkö toki menee sitten kulutuksen mukaan, mutta on muutaman kympin per kk. Taatusti jäi jotain mainitsematta, ja toki kaikista ei tule laskua joka kk, mutta kylläpä niistä kertyy, vaikka jakaisi tasan 12kk:lle. Niin ja kiinteistövero tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä mieheltä kysyin, että mitä mieltä hän on tilanteesta, jossa aviomies perii vaimoltaan vuokraa, kun ostaa talon. Ja kyseessä siis aviopari.
Mies vastasi, että "kyllähän niitä on kaikenlaisia hulluja". Ja että on "todella outoa, että vaimolta peritään vuokraa".
Kyllähän tuon vuokran vaatimisen ymmärtää, jos kyseessä vieras ihminen, mutta omalta aviopuolisolta?
Eihän tuossa kyllä vuokraa peritä vaan asumiskustannuksia. Kuluihin menee varmasti 200 euroa ja kyllä minä oikein mielelläni maksaisin 100 euroa pientä korvausta asumisesta. Tälla tavoin saisin säästettyä 700 euroa kuussa sijoituksiin.
Paljonpa pystyt sijoittamaan jos opiskelija olet. Mutta toisaalta, myös asunto on sijoitus. Miksi et maksa miehesi kanssa yhdessä teidän molempien omaa kotia, vaan mieluummin sijoitat rahasi muualle?
Toki jos miehesi vaatii sinulta koko teidän loppuelämän ajan 300e/kk /vuokraa, niin tuleehan sitä muitakin kuluja, kuten ruoka ja ehkä auto ym. Ja kun saat lapsia miehesi kanssa, joudut ehkä maksamaan miehellesi isompaa vuokraa, koska lapsetkin kuluttaa asuntoa ja vesilasku ym suurenee.
Sinun kannattaa varmaan laittaa ne sijoittamasi rahat johonkin asuntoon, että ehdit maksaa itsellesikin kodin, jos miehesi vaikka kuolee. Vaikka tietenkin, jos sinulla on paljon sijoituksia, jotka on helppo muuttaa rahaksi, voit sitten äkkiä ostaakin sen uuden kodin. Entinenhän oli vain miehen nimissä ja avioehtokin oli, joten siitä et saa mitään. Tämä siis ainakin ap:n tilanne.
Ja jos lapsia ei ole, aviomiehen sukulaiset perii sinun ja miehesi yhteisen kodin. Sinähän asuit siinä vain "vuokralla" ja maksoit asumiskulut.
Minuakin kiinnostaisi tietää, että miten kauan ap aikoo maksaa aviomiehelleen vuokraa/asumiskuluja ?
Koko elämänsä? Tuleeko tuosta miehen ostamasta talosta ap:lle koskaan oikeata kotia, vai onko se hautaan saakka vain pelkkä "vuokra kämppä" ap:lle?
Ja kun ap:n mies kuolee, muuttaa ap vuokralle jonnekin muualla. Miehen sukulaisethan perii miehen asunnon. Miksi ap ei maksaisi omaa asuntoa senkin ajan, kun maksaa aviomiehelleen asumiskuluja?
Mistä lähtien avioparitkin ovat alkaneet maksamaan toisilleen vuokraa?
Ja miten joku aviopari vielä tänäkin päivänä ostaa asunnon/talon vain toisen nimiin.
Jotenkin tuntuu, että tämä tarina on vain keksitty, koska jos ap oikeasti olisi naimisissa, tuntuu todella oudolta, että oma aviomies perisi "yhteisestä " asumiskuluja /vuokraa.
Yleensä kai avioparit jotenkin jakaa menonsa, ja jos toinen opiskelee, ei hän paljoa pysty osallisutmaan. Ja se on ihan luonnollista. Ei siinä ylleensä vuokria kysellä, hyvä jos yhdessä pärjätään ja saa ruuan ja katon päänpäälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkästään vakuutukset on jo meillä ainakin n. 1000e/vuosi. Toki siinä on aivan kaikki vakuutukset. Kaukolämpö n. kesällä 50e/kk ja talvella 200e/kk. Jätemaksut, vesilasku, hulevesi, netti. Sähkö toki menee sitten kulutuksen mukaan, mutta on muutaman kympin per kk. Taatusti jäi jotain mainitsematta, ja toki kaikista ei tule laskua joka kk, mutta kylläpä niistä kertyy, vaikka jakaisi tasan 12kk:lle. Niin ja kiinteistövero tietenkin.
Ja paljonko sinä maksat aviopuolisollesi vuokraa/asumiskuluja kuukaudessa? Siis ihan suoraan annat rahaa?
Ja onko asunto teidän molempien vai vaan sinun miehesi nimissä. Onko teillä avioehto, etkä koskaan tule omistamaan asunnosta nelijöäkään?
Eikö olisi järkevämpää laittaa rahaa omaan, kuin toisen omistamaan asuntoon?
Ap.han ei koskaan tule omistamaan tuosta miehensä asunnosta mitään. Maksaa vaan hamaan tulevaisuuteen, koska talo on aina oleva miehen oma, ei ap:n. Edes puoliksi.
Puolet asumiskuluista eli kuukausittaisista laskuista olisi kohtuullinen, 300 e on varmasti vähemmän kuin puolet asumiskuluista. Laskekaa kuukausittain tulleet laskut yhteen ja jakakaa kahdella niin asumiskulut menee oikeudenmukaisesti puoliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo 300 euroa on kohtuullinen korvaus. Kiinteistövero, jätemaksut, lämmityskulut, vakuutukset ja ylläripyllärit putket jäässä yms. Ei ehkä kannata vaatia mieheltä tarkkoja laskelmia, koska sinun osuutesi saattaa nousta. Jos pystyt pitämään osuutesi tuossa 300 eurossa, niin olet mielestäni voiton puolella. Erotessa ei tarvitse stressata asunnon myymisestä. Keräät vain tavarasi ja kohti uusia seikkailuja. Avioehdon vastustamisen peruste järkevälle ihmiselle on ainoastaan se, että hankittava omaisuus maksetaan ihan oikeasti yhdessä.
Kohtuullinen korvaus mistä? Aiheuttamistaan kuluista? Aiheuttaako ap miehelle 300 euron kuukausittaiset kulut?
Väitätkö, että miehellä yksin asuessaan menisi kuussa 300 euroa vähemmän kiinteistöveroon, jätemaksuihin, lämmitykseen ja vakuutuksiin?
Eiköhän hän joutuisi ne 600 euron kulut maksamaan siinäkin tapauksessa vaikka asuisi yksin.
Tämä on muutenkin ihan hullua. Aviomies ostaa yksin talon ja laittaa aviovaimonsa maksamaan vuokraa?
Ihan hulluksi on maailma mennyt. Enenvanhaankin mies saattoi sen talon yksin nimiinsä ostaa, mutta ei hän kyllä vaimoltaan siitä yhteisestä kodista vuokraa vaatinut.
Mietityttää vaan se, että jos tämä aviopari saa lapsia, joutuuko vaimo sitten maksamaan enemmän vuokraa, kun asuntokin kuluu enemmän? Vettä ja sähköäkin kuluu enemmän, niin kai se vuokrakin sitten nousee?
Vierailija kirjoitti:
Puolet asumiskuluista eli kuukausittaisista laskuista olisi kohtuullinen, 300 e on varmasti vähemmän kuin puolet asumiskuluista. Laskekaa kuukausittain tulleet laskut yhteen ja jakakaa kahdella niin asumiskulut menee oikeudenmukaisesti puoliksi.
Täytyykö avioliitossakin kaiken mennä puoliksi? Elämässä voi tulla eteen tilanteita, joita ei osata odottaa.
Toinen voi sairastua parantumattomasti, eikä pysty töihin. Heitetäänkö hänet sitten kadulle, kun ei pysty maksamaan puolta kuluista?
Tai jos sattuu lapsi tulemaan, pitääkä vaimon siltikin maksaa kaikesta puolet, vaikka hoitaa yhteistä lasta kotona?
Ymmärrän kyllä, että ystävykset/kaveruksen maksaa vuokrakämpän vuokran tasan, mutta että avioparitkin maksaa toisilleen vuokraa. Maksoiko oma äitisi isällesi vuokraa? Tai isäsi äidillesi, jos talo olikin äidin?
Entä jos puoliso muuttaa toisen perintötilalle? Alkaako puoliso maksaa vuoktaa, kun asuu kerran toisen "kotona". Ihmiset kyllä avioliitoissa tietenkin maksavat yhteisesti elämästä, mutta että oikein vuokraakin?
Yleensä avioparit vaan asuu yhdessä ja kumpikin maksaa sen mitä kykenee. Ei niitä menoja aina voi tasan jakaa, eikä tarviikaan.
kaiken lisäksi ap:llä ja miehellä on avioehto, joten maksaako ap vain koko elämänsä miehelle vuokraa?
Vai pitääkö ap:n ostaa valmistuttuaan oma talo ja alkaa maksamaan sitä. Hullua kai se on koko elämänsä maksaa aviopuolisolle vuokraa, kun silläkin rahalla voi maksaa omaakin asuntoa. Ei ainakaan lähde sitten koti alta, kun toinen kuolee tai tulee ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä mieheltä kysyin, että mitä mieltä hän on tilanteesta, jossa aviomies perii vaimoltaan vuokraa, kun ostaa talon. Ja kyseessä siis aviopari.
Mies vastasi, että "kyllähän niitä on kaikenlaisia hulluja". Ja että on "todella outoa, että vaimolta peritään vuokraa".
Kyllähän tuon vuokran vaatimisen ymmärtää, jos kyseessä vieras ihminen, mutta omalta aviopuolisolta?
Eihän tuossa kyllä vuokraa peritä vaan asumiskustannuksia. Kuluihin menee varmasti 200 euroa ja kyllä minä oikein mielelläni maksaisin 100 euroa pientä korvausta asumisesta. Tälla tavoin saisin säästettyä 700 euroa kuussa sijoituksiin.
Paljonpa pystyt sijoittamaan jos opiskelija olet. Mutta toisaalta, myös asunto on sijoitus. Miksi et maksa miehesi kanssa yhdessä teidän molempien omaa kotia, vaan mieluummin sijoitat rahasi muualle?
Toki jos miehesi vaatii sinulta koko teidän loppuelämän ajan 300e/kk /vuokraa, niin tuleehan sitä muitakin kuluja, kuten ruoka ja ehkä auto ym. Ja kun saat lapsia miehesi kanssa, joudut ehkä maksamaan miehellesi isompaa vuokraa, koska lapsetkin kuluttaa asuntoa ja vesilasku ym suurenee.
Sinun kannattaa varmaan laittaa ne sijoittamasi rahat johonkin asuntoon, että ehdit maksaa itsellesikin kodin, jos miehesi vaikka kuolee. Vaikka tietenkin, jos sinulla on paljon sijoituksia, jotka on helppo muuttaa rahaksi, voit sitten äkkiä ostaakin sen uuden kodin. Entinenhän oli vain miehen nimissä ja avioehtokin oli, joten siitä et saa mitään. Tämä siis ainakin ap:n tilanne.
Ja jos lapsia ei ole, aviomiehen sukulaiset perii sinun ja miehesi yhteisen kodin. Sinähän asuit siinä vain "vuokralla" ja maksoit asumiskulut.
En ajattele tuota 300 euroa vuokrana vaan osallistumisena kuluihin, koska kuluihin tuo menisis. Ja jos mies kuolee, ei minun leskenä tarvitse siitä muutta mihinkään, kun asunto jäisi minulle.
Vierailija kirjoitti:
Pelkästään vakuutukset on jo meillä ainakin n. 1000e/vuosi. Toki siinä on aivan kaikki vakuutukset. Kaukolämpö n. kesällä 50e/kk ja talvella 200e/kk. Jätemaksut, vesilasku, hulevesi, netti. Sähkö toki menee sitten kulutuksen mukaan, mutta on muutaman kympin per kk. Taatusti jäi jotain mainitsematta, ja toki kaikista ei tule laskua joka kk, mutta kylläpä niistä kertyy, vaikka jakaisi tasan 12kk:lle. Niin ja kiinteistövero tietenkin.
Omakotitalossa pitää olla palovakuutus, mikä on huomattavasti kalliimpi kuin kerrostaloihin riittävä irtaimistovakuutus. Taloa pitää lämmittää, asuipa siellä yksi tai useampi henkilö ja kiinteistöverokin kuuluu omakotitalon omistajan kuluihin. Yksikään näistä maksuista ei siis kuulu aloittajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
300 euroa kuulostaa hyvin kohtuulliselta.
Avioliitossa, omalle aviomiehelle maksettuna? Asunnosta josta et aviovaimona tule koskaan omistamaan mitään, vaikka maksat omalle aviomiehellesi koko elämäsi. Ja varmaan vuokra vielä nousee, kun ap valmistuu ja alkaa tienata.
Ei oikein kuulosta avioparilta/avioliitolta.
Avioliitossa yleensä asutaan yhteisessä asunnossa, jos kerran asunto on ostettu vasta sitten, kun on oltu ja naimisissa. Nyt aviomies ostaa itselleen asunnon ja laittaa vaimonsa maksamaan opiskelijana siitä vuokraa?
Onko vaimo loppuelämänsä miehensä vuokralainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä mieheltä kysyin, että mitä mieltä hän on tilanteesta, jossa aviomies perii vaimoltaan vuokraa, kun ostaa talon. Ja kyseessä siis aviopari.
Mies vastasi, että "kyllähän niitä on kaikenlaisia hulluja". Ja että on "todella outoa, että vaimolta peritään vuokraa".
Kyllähän tuon vuokran vaatimisen ymmärtää, jos kyseessä vieras ihminen, mutta omalta aviopuolisolta?
Eihän tuossa kyllä vuokraa peritä vaan asumiskustannuksia. Kuluihin menee varmasti 200 euroa ja kyllä minä oikein mielelläni maksaisin 100 euroa pientä korvausta asumisesta. Tälla tavoin saisin säästettyä 700 euroa kuussa sijoituksiin.
Paljonpa pystyt sijoittamaan jos opiskelija olet. Mutta toisaalta, myös asunto on sijoitus. Miksi et maksa miehesi kanssa yhdessä teidän molempien omaa kotia, vaan mieluummin sijoitat rahasi muualle?
Toki jos miehesi vaatii sinulta koko teidän loppuelämän ajan 300e/kk /vuokraa, niin tuleehan sitä muitakin kuluja, kuten ruoka ja ehkä auto ym. Ja kun saat lapsia miehesi kanssa, joudut ehkä maksamaan miehellesi isompaa vuokraa, koska lapsetkin kuluttaa asuntoa ja vesilasku ym suurenee.
Sinun kannattaa varmaan laittaa ne sijoittamasi rahat johonkin asuntoon, että ehdit maksaa itsellesikin kodin, jos miehesi vaikka kuolee. Vaikka tietenkin, jos sinulla on paljon sijoituksia, jotka on helppo muuttaa rahaksi, voit sitten äkkiä ostaakin sen uuden kodin. Entinenhän oli vain miehen nimissä ja avioehtokin oli, joten siitä et saa mitään. Tämä siis ainakin ap:n tilanne.
Ja jos lapsia ei ole, aviomiehen sukulaiset perii sinun ja miehesi yhteisen kodin. Sinähän asuit siinä vain "vuokralla" ja maksoit asumiskulut.
En ajattele tuota 300 euroa vuokrana vaan osallistumisena kuluihin, koska kuluihin tuo menisis. Ja jos mies kuolee, ei minun leskenä tarvitse siitä muutta mihinkään, kun asunto jäisi minulle.
Nyt et ymmärrä. Ei ap peri miehensä asuntoa. Heillä kun on avioehto ja asunto on yksin vain miehen. Ap joutuu pihalle kun mies kuolee. Jos sinä kuitenkin omistat asunnon miehesi kuoltua on tilanteesi eri.
Eikä ap kuluta asuntoa edes tuon 300e edestä kuussa, koska mies asunnon omistajana joutuu yksin maksamaan rempat/kiinteistäverot ym. Ne eivät vuokralaiselle kuulu. AP aviovaimonahan on miehensä vuokralainen. Vesi ja sähkökin kuuluvat monesti esim opiskelija-asunnoissa vuokraan. Muita kuluja ei vuokrlainen maksa. Ne kuuluvat kiinteistön omistajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi mennäkin 600e/kk.
Joka tapauksessa, halvalla pääset.
Meillä oli hetken okt vuokralla. Vuokra oli jo 900e/kk joka sisälsi onneksi puut ja tien aurauksen. Mutta jätemaksu ja sähkö siihen päälle.
Okt:ssa asuessa kantsii sitä rahaa haalia jemmaan muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo 300 euroa on kohtuullinen korvaus. Kiinteistövero, jätemaksut, lämmityskulut, vakuutukset ja ylläripyllärit putket jäässä yms. Ei ehkä kannata vaatia mieheltä tarkkoja laskelmia, koska sinun osuutesi saattaa nousta. Jos pystyt pitämään osuutesi tuossa 300 eurossa, niin olet mielestäni voiton puolella. Erotessa ei tarvitse stressata asunnon myymisestä. Keräät vain tavarasi ja kohti uusia seikkailuja. Avioehdon vastustamisen peruste järkevälle ihmiselle on ainoastaan se, että hankittava omaisuus maksetaan ihan oikeasti yhdessä.
Kohtuullinen korvaus mistä? Aiheuttamistaan kuluista? Aiheuttaako ap miehelle 300 euron kuukausittaiset kulut?
Väitätkö, että miehellä yksin asuessaan menisi kuussa 300 euroa vähemmän kiinteistöveroon, jätemaksuihin, lämmitykseen ja vakuutuksiin?
Eiköhän hän joutuisi ne 600 euron kulut maksamaan siinäkin tapauksessa vaikka asuisi yksin.
Ihan samalla logiikalla vuokraisäntäkin joutuisi maksamaan vastikkeet ym vaikken asuisi tässä kaksiossa.
Pitäisikö ilmoittaa että tämä on nyt epäreilua, kyllä minun pitää saada asua vain veden kulutusta ja sähköä (pl. lämmityksen osuus joka menee joka tapauksessa vaikka kämppä olisi tyhjillään) vastaavalla summalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtis mukaan tuohon diiliin, vaan asuisin omassa opiskelija asunnossa ja saisin kaikki edut. Nythän ne osittain menee, kun asuu toisen kumppanin kanssa. Jos on naimisissa, mutta asuu eri osoitteessa, kai saa asumistuet ym?
Sitten kun valmistuisin ja pääsisin töihin lunastaisin mieheltä puolet talosta ja muuttaisin yhteen.
Avoiliitto, jossa on ehto, on naiselle sudenkuoppa, kun esim hankitte lapsia. Et tietaa, et kertytä omaisuutta ja jos ero tulee, et omista mitään. Jäät lasten kanssa täysin tyhjän päälle.
Jos tulee avioero, kohtuutonta avioehtoa voidaan osituksen yhteydessä kohtuullistaa sovittelemalla ja joissain tapauksissa avioehto saatetaan jopa sivuuttaa kokonaan. Jos puolisot eivät pääse sopuun, ratkaisun tekee pesänjakaja. Tarvittaessa pesänjakajan ratkaisuun voi hakea muutosta käräjäoikeudelta. Eron sattuessa kohdalle kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä juristiin.
Oikeasti? Jos avioehto näin kohtuullistetaan tai sivuutetaan, niin mikä sen merkitys sitten enää edes on? Eikö avioehto yleensä tehdäkin juuri tuollaiseen kohtuuttomaan tilanteeseen, että omaisuuksissa on iso ero?
Kyllä, avioehto on nimenomaan omaisuuden suojelemiseksi. Jos kuitenkin joku on tehnyt pitkän suhteen aikana yhteiseksi hyväksi paljon sellaista työtä, jonka ansiosta ainoastaan toisen osapuolen omaisuus on karttunut, kohtuullistaminen voi tulla kysymykseen. Tällä on käsittääkseni juurensa vanhoissa ajoissa, jolloin naiset olivat paljon kotirouvina, hoitivat lapset ja työskentelivät palkatta miehensä omistaman yrityksen tai tilan hyväksi. Jos tällaisen suhteen jälkeen tulee ero, olisi kohtuutonta, ettei vaimolle jäisi mitään korvausta tekemästään työstä. Testamentilla tai lahjakirjalla peritty tai lahjoituksena saatu omaisuus voidaan sulkea avio-oikeuden ja tällaisen tilanteen ulkopuolelle.
https://www.minilex.fi/a/avioehto-ja-kohtuullistaminen
"Harkittaessa kohtuullistamista otetaan huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden tekemä työ yhteisen talouden hyväksi, omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi, sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat."
Huom. avioehtoa voidaan räätälöidä, täysin poissulkeva ei ole ainoa vaihtoehto. Avioehdossa voidaan antaa myös etuja toiselle osapuolelle tai se voidaan tehdä kattamaan vain tietty osuus omaisuudesta.
Tiedän tapauksen, jossa nainen meni naimisiin miehen kanssa jolla oli maatila. Avioehto tehtiin viideksi vuodeksi, ja jos liito olisi kestänyt tämän ajan, ehto mitätöityisi. Avioliitto kesti lähes 40v ja vaimo oli koko tämän ajan tilan töissä ja välillä miehen sairastellessa teki yksin kaikki tilan työt. Yleensäkin hoiti karjan yksin ja teki myös peltotöitä.
Kun miehen terveys petti, myytiin pellot ja karja laitettiin pois. Rahat tietenkin vain miehen tilille. Nainen meni vieraan töihin.
ja kun mies kuoli, nainen jäi puille paljaille. Avioehto oli yllätys yllätys edelleen voimassa. Naiselle jäi pelkkä asumisoikeus talossa. Koko elämänssä teki töitä, mutta ei nyt yli 60v omista yhtään mitään.
Nainen oli ollut miehelle näköjään pelkkää ilmaista työvoimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo 300 euroa on kohtuullinen korvaus. Kiinteistövero, jätemaksut, lämmityskulut, vakuutukset ja ylläripyllärit putket jäässä yms. Ei ehkä kannata vaatia mieheltä tarkkoja laskelmia, koska sinun osuutesi saattaa nousta. Jos pystyt pitämään osuutesi tuossa 300 eurossa, niin olet mielestäni voiton puolella. Erotessa ei tarvitse stressata asunnon myymisestä. Keräät vain tavarasi ja kohti uusia seikkailuja. Avioehdon vastustamisen peruste järkevälle ihmiselle on ainoastaan se, että hankittava omaisuus maksetaan ihan oikeasti yhdessä.
Kohtuullinen korvaus mistä? Aiheuttamistaan kuluista? Aiheuttaako ap miehelle 300 euron kuukausittaiset kulut?
Väitätkö, että miehellä yksin asuessaan menisi kuussa 300 euroa vähemmän kiinteistöveroon, jätemaksuihin, lämmitykseen ja vakuutuksiin?
Eiköhän hän joutuisi ne 600 euron kulut maksamaan siinäkin tapauksessa vaikka asuisi yksin.Ihan samalla logiikalla vuokraisäntäkin joutuisi maksamaan vastikkeet ym vaikken asuisi tässä kaksiossa.
Pitäisikö ilmoittaa että tämä on nyt epäreilua, kyllä minun pitää saada asua vain veden kulutusta ja sähköä (pl. lämmityksen osuus joka menee joka tapauksessa vaikka kämppä olisi tyhjillään) vastaavalla summalla?
Mutta eikö vuokraisännällä ja aviomiehellä luulisi olevan vähän eroa? Toinen vieras ihminen ja toinen oma elämänkumppani jonka kanssa on tarkoitus jakaa koko elämä hautaan asti.
Muutamakin vastaajista on vedonnut siihen että mutku aviopari eikä vuokrasuhde.
Juu, tuo oli hyvä pointti. Joskus 50-luvulla.
Nykyään yli 50% aviopareista eroaa, ja peräti 80% tapauksista eron ottaa nainen.
Avioliitosta on tullut vain yksi elämänvaihe jossa ollaan sen aikaa että lapset on hankittu ja kasvatettu. Sitä ennen on sinkkuilunuoruus, ja sen jälkeen on Uusi Elämä voimaantuneena nelikymppisenä ilman miestä.
Kun yhtälöön lisätään se että nimenomaan miehellä varallisuus ratkaisee paljon onko tsäänssejä pariutua toisella kierroksella, on aika helvetin ymmärrettävää ettei mies tuossa vaiheessa suostu maksamaan taloa vaimonkin puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo 300 euroa on kohtuullinen korvaus. Kiinteistövero, jätemaksut, lämmityskulut, vakuutukset ja ylläripyllärit putket jäässä yms. Ei ehkä kannata vaatia mieheltä tarkkoja laskelmia, koska sinun osuutesi saattaa nousta. Jos pystyt pitämään osuutesi tuossa 300 eurossa, niin olet mielestäni voiton puolella. Erotessa ei tarvitse stressata asunnon myymisestä. Keräät vain tavarasi ja kohti uusia seikkailuja. Avioehdon vastustamisen peruste järkevälle ihmiselle on ainoastaan se, että hankittava omaisuus maksetaan ihan oikeasti yhdessä.
Kohtuullinen korvaus mistä? Aiheuttamistaan kuluista? Aiheuttaako ap miehelle 300 euron kuukausittaiset kulut?
Väitätkö, että miehellä yksin asuessaan menisi kuussa 300 euroa vähemmän kiinteistöveroon, jätemaksuihin, lämmitykseen ja vakuutuksiin?
Eiköhän hän joutuisi ne 600 euron kulut maksamaan siinäkin tapauksessa vaikka asuisi yksin.Ihan samalla logiikalla vuokraisäntäkin joutuisi maksamaan vastikkeet ym vaikken asuisi tässä kaksiossa.
Pitäisikö ilmoittaa että tämä on nyt epäreilua, kyllä minun pitää saada asua vain veden kulutusta ja sähköä (pl. lämmityksen osuus joka menee joka tapauksessa vaikka kämppä olisi tyhjillään) vastaavalla summalla?
Mutta eikö vuokraisännällä ja aviomiehellä luulisi olevan vähän eroa? Toinen vieras ihminen ja toinen oma elämänkumppani jonka kanssa on tarkoitus jakaa koko elämä hautaan asti.
Jos asia olisikin noin.
Harmi kyllä nykypäivänä elämänkumppanit ovat suurin piirtein yhtä pysyviä kuin vuokralaisetkin.
Alue: Aihe vapaa
Ja se opiskeleva vaimo, joka menettää kaikki tuet, koska asuu aviopuolisonsa kanssa (jolla elatusvelvollisuus) omistusasunnossa, varmaan pystyy "kartuttamaan sijoitussalkkuaan"?
Jos hän kerran pystyy oikein sijoittamaan rahaa, hän lienee pystyy maksamaan myös lainaa.?Joten talo ja laina puoliksi kummankin nimiin. Yleensä avioparit ostaa talon molemmille kodiksi, eikä vain toiselle.
Siinä oikea kompromissi.