Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ikuisuusasiasta: miehen omistamasta talosta ja vaimon osallistumisesta asumiskuluihin
03.01.2020 |
Tiedän, että tämä on ikuinen ja loppuun kaluttu aihe, mutta jospa vielä irtoaisi. Minulta ainakin irtoaa.
Mies on ostamassa taloa ja suunnittelee lyhentävänsä lainaa noin viidelläsadalla eurolla kuussa. Lainanlyhennyksen päälle tietysti tulee lämmitys ym. omakotitaloasumisen kulut. Tontti oma.
Minun osuuteni asumiskuluista on ”sovitusti” 300 euroa.
Eikö se ole aika paljon? Voiko lämmitykseen ja muihin laskuihin mennä 600 euroa kuussa, jolloin maksaisin puolet kaikesta sälästä siinä lainan ympärillä?
Meillä on avioehto, ja se selittänee miksi tämä pikkuisen hiertää. En ole eroamassa tai hyötymässä, mutta tuntuu hullulta, että maksaisin talosta, josta en tule omistamaan prosenttiakaan.
Tietysti keskustelen vielä miehen kanssa, mutta toivoisin asiallisia mietteitä aiheesta. Olenko ihan taukki, kun en ole valmis maksamaan asumisestani kolmeasataa?
Ja kun joku kysyy miksen osallistu talon ostoon: olen opiskelija.
Kommentit (566)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä mieheltä kysyin, että mitä mieltä hän on tilanteesta, jossa aviomies perii vaimoltaan vuokraa, kun ostaa talon. Ja kyseessä siis aviopari.
Mies vastasi, että "kyllähän niitä on kaikenlaisia hulluja". Ja että on "todella outoa, että vaimolta peritään vuokraa".
Kyllähän tuon vuokran vaatimisen ymmärtää, jos kyseessä vieras ihminen, mutta omalta aviopuolisolta?
Eihän tuossa kyllä vuokraa peritä vaan asumiskustannuksia. Kuluihin menee varmasti 200 euroa ja kyllä minä oikein mielelläni maksaisin 100 euroa pientä korvausta asumisesta. Tälla tavoin saisin säästettyä 700 euroa kuussa sijoituksiin.
Paljonpa pystyt sijoittamaan jos opiskelija olet. Mutta toisaalta, myös asunto on sijoitus. Miksi et maksa miehesi kanssa yhdessä teidän molempien omaa kotia, vaan mieluummin sijoitat rahasi muualle?
Toki jos miehesi vaatii sinulta koko teidän loppuelämän ajan 300e/kk /vuokraa, niin tuleehan sitä muitakin kuluja, kuten ruoka ja ehkä auto ym. Ja kun saat lapsia miehesi kanssa, joudut ehkä maksamaan miehellesi isompaa vuokraa, koska lapsetkin kuluttaa asuntoa ja vesilasku ym suurenee.
Sinun kannattaa varmaan laittaa ne sijoittamasi rahat johonkin asuntoon, että ehdit maksaa itsellesikin kodin, jos miehesi vaikka kuolee. Vaikka tietenkin, jos sinulla on paljon sijoituksia, jotka on helppo muuttaa rahaksi, voit sitten äkkiä ostaakin sen uuden kodin. Entinenhän oli vain miehen nimissä ja avioehtokin oli, joten siitä et saa mitään. Tämä siis ainakin ap:n tilanne.
Ja jos lapsia ei ole, aviomiehen sukulaiset perii sinun ja miehesi yhteisen kodin. Sinähän asuit siinä vain "vuokralla" ja maksoit asumiskulut.
En ajattele tuota 300 euroa vuokrana vaan osallistumisena kuluihin, koska kuluihin tuo menisis. Ja jos mies kuolee, ei minun leskenä tarvitse siitä muutta mihinkään, kun asunto jäisi minulle.
Nyt et ymmärrä. Ei ap peri miehensä asuntoa. Heillä kun on avioehto ja asunto on yksin vain miehen. Ap joutuu pihalle kun mies kuolee. Jos sinä kuitenkin omistat asunnon miehesi kuoltua on tilanteesi eri.
Eikä ap kuluta asuntoa edes tuon 300e edestä kuussa, koska mies asunnon omistajana joutuu yksin maksamaan rempat/kiinteistäverot ym. Ne eivät vuokralaiselle kuulu. AP aviovaimonahan on miehensä vuokralainen. Vesi ja sähkökin kuuluvat monesti esim opiskelija-asunnoissa vuokraan. Muita kuluja ei vuokrlainen maksa. Ne kuuluvat kiinteistön omistajalle.
Leskillä on asumisoikeus yhteiseen kotiin.
Se ei ole yhteinen koti. Se on ap:n miehen koti. Heillä on avioehto. AP:lle ei se talo kuulu mitenkään.
Testamentin voi myös tehdä. Meillä on avioehto, kun kummallakin on omat asunnot. Asumme miehen asunnossa ja omani on vuokrattavana. Kuolintapauksessa lapsettomina perimme toisemme sitten.
Ja tämä liittyy ap:n tapaukseen miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamakin vastaajista on vedonnut siihen että mutku aviopari eikä vuokrasuhde.
Juu, tuo oli hyvä pointti. Joskus 50-luvulla.
Nykyään yli 50% aviopareista eroaa, ja peräti 80% tapauksista eron ottaa nainen.
Avioliitosta on tullut vain yksi elämänvaihe jossa ollaan sen aikaa että lapset on hankittu ja kasvatettu. Sitä ennen on sinkkuilunuoruus, ja sen jälkeen on Uusi Elämä voimaantuneena nelikymppisenä ilman miestä.
Kun yhtälöön lisätään se että nimenomaan miehellä varallisuus ratkaisee paljon onko tsäänssejä pariutua toisella kierroksella, on aika helvetin ymmärrettävää ettei mies tuossa vaiheessa suostu maksamaan taloa vaimonkin puolesta.
Avioerokaan ei estä avioparia ostamaan yhteista asuntoa. Lainan voi puolittaa ja kumpikin maksaa omaa puoltaan , niin kuin haluaa.
Sen talon kun voi sitten myydä, kun tuskin se mieskään pystyy välttämättä omilla tuloillaan sitä taloa maksamaan. Mutta kun hän perii vaimoltaa vuokraa, hän pystyy asuntoa maksamaan. miksi se vaimokaan olisi niin helvetin tyhmä, että maksaisi miehelee asuntoa joka eron tullen jäisi yksin miehelle ja nainen säisi lähteä näppejään nuollen? Oisko naiselle hyvä diili? Opiskelijana ap saa paljon edullisemmin sinkkuna kun saa tute, kuin niin, että maksaa aviomiehelleen vuokraa, koska on avioon mennessään menettänyt tuet. Aviopuolisolla kun on elatusvelvollisuus.
Mieshän tuossa vain kartuttaa omaisuuttaa vaimonsa maksaessa, eikä kuitenkaan koskaan saa omistaa neliöäkään.
Avioliitoista noin 40% päätyy eroon ja yleensä naiset ovat yli 40v ja miehet yli 42v kun ero tulee, Tuohon mennessä on yleensä ehditty tehdä lapset ja rakentaa yhteistä elämää. Sinunko mielestäsi naisen pitäisi koko tuo aika maksaa miehelle vuokraa yhteisestä kodista, kun mies sitten yksin saa koko kodin, kun ero tulee?
Ei muuta kuin akka ja kersat pihalle, kun mies on löytänyt uuden ja nuoremman "vuokran maksajan".
Kyllä se asunto on avioliitossa ostettava yhteisesti ja kun lapsia tulee, niin siitä ei saa vain yksin nainen kärsiä rahallisesti.
Jos et ole huomannut, niin naiset käy nykyään töissä ja tienaavat ihan siinä kuin miehetkin. Monesti vain on niin, että nainen maksaa ruuat, pesuaineet , lasten vaatteet, harrastukset ym ja mies asuntolainan ja eron tullen väittää, että talo on hänen, kun on sen maksanutkin. Tällä perusteella se mies on naisen, kun nainen sen on ruokkinutkin. Avioliitossa rahat on aika yhteisiä.
Taas kerran, se että maksaa osuuden kuluista ei ole talon/lainan maksamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä mieheltä kysyin, että mitä mieltä hän on tilanteesta, jossa aviomies perii vaimoltaan vuokraa, kun ostaa talon. Ja kyseessä siis aviopari.
Mies vastasi, että "kyllähän niitä on kaikenlaisia hulluja". Ja että on "todella outoa, että vaimolta peritään vuokraa".
Kyllähän tuon vuokran vaatimisen ymmärtää, jos kyseessä vieras ihminen, mutta omalta aviopuolisolta?
Eihän tuossa kyllä vuokraa peritä vaan asumiskustannuksia. Kuluihin menee varmasti 200 euroa ja kyllä minä oikein mielelläni maksaisin 100 euroa pientä korvausta asumisesta. Tälla tavoin saisin säästettyä 700 euroa kuussa sijoituksiin.
Paljonpa pystyt sijoittamaan jos opiskelija olet. Mutta toisaalta, myös asunto on sijoitus. Miksi et maksa miehesi kanssa yhdessä teidän molempien omaa kotia, vaan mieluummin sijoitat rahasi muualle?
Toki jos miehesi vaatii sinulta koko teidän loppuelämän ajan 300e/kk /vuokraa, niin tuleehan sitä muitakin kuluja, kuten ruoka ja ehkä auto ym. Ja kun saat lapsia miehesi kanssa, joudut ehkä maksamaan miehellesi isompaa vuokraa, koska lapsetkin kuluttaa asuntoa ja vesilasku ym suurenee.
Sinun kannattaa varmaan laittaa ne sijoittamasi rahat johonkin asuntoon, että ehdit maksaa itsellesikin kodin, jos miehesi vaikka kuolee. Vaikka tietenkin, jos sinulla on paljon sijoituksia, jotka on helppo muuttaa rahaksi, voit sitten äkkiä ostaakin sen uuden kodin. Entinenhän oli vain miehen nimissä ja avioehtokin oli, joten siitä et saa mitään. Tämä siis ainakin ap:n tilanne.
Ja jos lapsia ei ole, aviomiehen sukulaiset perii sinun ja miehesi yhteisen kodin. Sinähän asuit siinä vain "vuokralla" ja maksoit asumiskulut.
En ajattele tuota 300 euroa vuokrana vaan osallistumisena kuluihin, koska kuluihin tuo menisis. Ja jos mies kuolee, ei minun leskenä tarvitse siitä muutta mihinkään, kun asunto jäisi minulle.
Nyt et ymmärrä. Ei ap peri miehensä asuntoa. Heillä kun on avioehto ja asunto on yksin vain miehen. Ap joutuu pihalle kun mies kuolee. Jos sinä kuitenkin omistat asunnon miehesi kuoltua on tilanteesi eri.
Eikä ap kuluta asuntoa edes tuon 300e edestä kuussa, koska mies asunnon omistajana joutuu yksin maksamaan rempat/kiinteistäverot ym. Ne eivät vuokralaiselle kuulu. AP aviovaimonahan on miehensä vuokralainen. Vesi ja sähkökin kuuluvat monesti esim opiskelija-asunnoissa vuokraan. Muita kuluja ei vuokrlainen maksa. Ne kuuluvat kiinteistön omistajalle.
Leskillä on asumisoikeus yhteiseen kotiin.
Se ei ole yhteinen koti. Se on ap:n miehen koti. Heillä on avioehto. AP:lle ei se talo kuulu mitenkään.
Testamentin voi myös tehdä. Meillä on avioehto, kun kummallakin on omat asunnot. Asumme miehen asunnossa ja omani on vuokrattavana. Kuolintapauksessa lapsettomina perimme toisemme sitten.
Ja tämä liittyy ap:n tapaukseen miten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi mennäkin 600e/kk.
Joka tapauksessa, halvalla pääset.
Meillä oli hetken okt vuokralla. Vuokra oli jo 900e/kk joka sisälsi onneksi puut ja tien aurauksen. Mutta jätemaksu ja sähkö siihen päälle.
Okt:ssa asuessa kantsii sitä rahaa haalia jemmaan muutenkin."Meillä" oli ..., mutta kun tässä on kyse siitä, että ap:n aviomies vuokraisi taloa omalle vaimolleen.
Totta kai meillä kaikilla on asumiskuluja, mutta eri juttu on, kannattaako omalle avuomiehelle alkaa maksamaan vuokraa, kun mies menee ja ostaa "oman" talon, vaikka on naimisissa ja talo pitäisi tietenkin ostaa vaimon kanssa yhteisesti.
Vai ajatteletko, että aviomies on koko heidän avioliiton ajan ap "vuokraisäntä". Vai missa vaiheessa vuokranmaksu omalla aviomiehelle lakkaa? haudassa?
Miksi ap maksaisi koko elämänsä miehelle asuntoa, kun voisi jonkun muun miehen kanssa maksaa YHTEISTÄ asuntoa/taloa.
En ole varma, haluaisiko itse miehen, joka kesken avioliiton menee yksin ostamaan talon ja ottaa minut siihen vuokralle.
Ap:lla ei omien sanojensa mukaan ole varaa maksaa yhteistä asuntoa. Tulot eivät riitä sekä osuuteen kuluista että lainanlyhennyksestä.
Ei minullakaan olisi ollut varaa, enkä varmasti olisi yksin lainaa saanut.
Saimme mieheni kanssa yhteisen lainan, mieheni vakityössä, itse olin silloin työtön ja sitä ennen ollut vuosia lasten kanssa kotona.
Laina on yhteinen ja asunnon omistajuus 50/50, silti mieheni on maksanut kaikki lainanlyhennykset. Rahat meillä on yhteisiä vaikka eri tilit onkin. Kaiken rahan minkä saan menee perheemme hyväksi, samoin miehen. Hän maksaa enemmän koska tienaa enemmän.
Miksi kaikilla pitäisi olla oma talo? köyhät ja pienituloiset voi asua esim. vuokra-asunnoissa tai asumisoikeus tms. Ja ei, en ottaisi miestä joka haluaa että nainen maksaa milloin mitäkin kuluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamakin vastaajista on vedonnut siihen että mutku aviopari eikä vuokrasuhde.
Juu, tuo oli hyvä pointti. Joskus 50-luvulla.
Nykyään yli 50% aviopareista eroaa, ja peräti 80% tapauksista eron ottaa nainen.
Avioliitosta on tullut vain yksi elämänvaihe jossa ollaan sen aikaa että lapset on hankittu ja kasvatettu. Sitä ennen on sinkkuilunuoruus, ja sen jälkeen on Uusi Elämä voimaantuneena nelikymppisenä ilman miestä.
Kun yhtälöön lisätään se että nimenomaan miehellä varallisuus ratkaisee paljon onko tsäänssejä pariutua toisella kierroksella, on aika helvetin ymmärrettävää ettei mies tuossa vaiheessa suostu maksamaan taloa vaimonkin puolesta.
Avioerokaan ei estä avioparia ostamaan yhteista asuntoa. Lainan voi puolittaa ja kumpikin maksaa omaa puoltaan , niin kuin haluaa.
Sen talon kun voi sitten myydä, kun tuskin se mieskään pystyy välttämättä omilla tuloillaan sitä taloa maksamaan. Mutta kun hän perii vaimoltaa vuokraa, hän pystyy asuntoa maksamaan. miksi se vaimokaan olisi niin helvetin tyhmä, että maksaisi miehelee asuntoa joka eron tullen jäisi yksin miehelle ja nainen säisi lähteä näppejään nuollen? Oisko naiselle hyvä diili? Opiskelijana ap saa paljon edullisemmin sinkkuna kun saa tute, kuin niin, että maksaa aviomiehelleen vuokraa, koska on avioon mennessään menettänyt tuet. Aviopuolisolla kun on elatusvelvollisuus.
Mieshän tuossa vain kartuttaa omaisuuttaa vaimonsa maksaessa, eikä kuitenkaan koskaan saa omistaa neliöäkään.
Avioliitoista noin 40% päätyy eroon ja yleensä naiset ovat yli 40v ja miehet yli 42v kun ero tulee, Tuohon mennessä on yleensä ehditty tehdä lapset ja rakentaa yhteistä elämää. Sinunko mielestäsi naisen pitäisi koko tuo aika maksaa miehelle vuokraa yhteisestä kodista, kun mies sitten yksin saa koko kodin, kun ero tulee?
Ei muuta kuin akka ja kersat pihalle, kun mies on löytänyt uuden ja nuoremman "vuokran maksajan".
Kyllä se asunto on avioliitossa ostettava yhteisesti ja kun lapsia tulee, niin siitä ei saa vain yksin nainen kärsiä rahallisesti.
Jos et ole huomannut, niin naiset käy nykyään töissä ja tienaavat ihan siinä kuin miehetkin. Monesti vain on niin, että nainen maksaa ruuat, pesuaineet , lasten vaatteet, harrastukset ym ja mies asuntolainan ja eron tullen väittää, että talo on hänen, kun on sen maksanutkin. Tällä perusteella se mies on naisen, kun nainen sen on ruokkinutkin. Avioliitossa rahat on aika yhteisiä.
Mies on saanut lainan yksin, joten tietenkin hän pystyy sitä myös ihan yksin maksamaankin. Että lopeta tuollainen ihme uhriutuminen naisen asemasta.
Laitapa kohalles: Olet tavannut naisen, joka on jo työelämässä. Itse olet juuria aloittanut opiskelun. Rakasteutte ja menette naimisiin. Nainen haluaa ostaa talon, sinulla ei siihen tietenkään opiskelijana ole varaa. Vaimosi kuitenkin ostaa talon ja sanoo sinulle, omalle aviomiehelleen, että saat tulla sinne asumaan, mutta maksat 300e/kk vuokraa/asumiskuluja. Sinulta on tuet mennet, kun asut kumppanisi kanssa. Otat opintolainaa, että pystyt maksamaan puolisollesi vuokran. Aikanasi valmistut ja alat tienaamaan, mutta asut edelleen puolisosi "vuokralaisena".
Tyytyisitkö koko loppu elämäsi maksamaan puolisollesi vuokraa ? Teillä olisi avioehto, etkä saisi asunnosta penniäkään koskaan? Vai haluaisitko teille yhteisen kodin? Mutta miten ? Talo, jossa asut on puolisosi. Joudutko ostamaan itsellesi uuden talon?.
Miten kauan tälläisessä avioliitossa, jossa maksetaan toiselle asumiskuluja niitä asumiskuluja oikein maksetaan, koska se asuntohan tulee olemaan aina vain sen toisen?
Piti vähän laskeskella koska tuossa on yhtenä osasena asumistuen menettäminen.
Tuo sopisi hyvin.
Nykyinen vuokra on 600 eur/kk kerrostalokämpästä. Jos saisin asumistukea, se ei kattaisi koko vuokraa.
Vuokra puolittuisi ja asumus vaihtuisi huomattavasti tasokkaampaan eli jaettuun omakotitaloon.
Markkinavuokra omakotitalosta per nokka olisi vähintään 750 eur/kk, jos ylipäätään vuokrattavaa omakotitaloa löytyisi.
Hyvä diili. Sopisi kyllä. Opiskeluaikojen jälkeen diili vasta hyvä olisikin kun en joka tapauksessa saisi tukia. En todellakaan haluaisi ostaa puolta talosta itselleni jos voisin asua siellä vuokralla noin halvalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi mennäkin 600e/kk.
Joka tapauksessa, halvalla pääset.
Meillä oli hetken okt vuokralla. Vuokra oli jo 900e/kk joka sisälsi onneksi puut ja tien aurauksen. Mutta jätemaksu ja sähkö siihen päälle.
Okt:ssa asuessa kantsii sitä rahaa haalia jemmaan muutenkin."Meillä" oli ..., mutta kun tässä on kyse siitä, että ap:n aviomies vuokraisi taloa omalle vaimolleen.
Totta kai meillä kaikilla on asumiskuluja, mutta eri juttu on, kannattaako omalle avuomiehelle alkaa maksamaan vuokraa, kun mies menee ja ostaa "oman" talon, vaikka on naimisissa ja talo pitäisi tietenkin ostaa vaimon kanssa yhteisesti.
Vai ajatteletko, että aviomies on koko heidän avioliiton ajan ap "vuokraisäntä". Vai missa vaiheessa vuokranmaksu omalla aviomiehelle lakkaa? haudassa?
Miksi ap maksaisi koko elämänsä miehelle asuntoa, kun voisi jonkun muun miehen kanssa maksaa YHTEISTÄ asuntoa/taloa.
En ole varma, haluaisiko itse miehen, joka kesken avioliiton menee yksin ostamaan talon ja ottaa minut siihen vuokralle.
Ap:lla ei omien sanojensa mukaan ole varaa maksaa yhteistä asuntoa. Tulot eivät riitä sekä osuuteen kuluista että lainanlyhennyksestä.
Jos avioparilla ei ole varaa ostaa yhteistä asuntoa, sitä ei yleensä silloin osteta. Sitten odotetaan, että ajankohta on sopiva ja talo voidaan ostaa. Jos mies nyt kuitenkin talon haluaa ostaa, hänen on tyytyminen siihen, että talo ostetaan kummankin niniin, kuten avioliitossa kuuluu ja ap alkaa maksamaan taloa kun valmistuu. Hullua on, jos mies yksin ostaa talon vaikka hänen vaimollaan ei ole varaa sitä opiskelijana alkaa maksamaan. Avioliitto on yhteinen yritys, eikä siinä sooloilla.
Vai onko niin, että kun ap valmistuu, hänkin sitten ostaa oman talon. Sitten molemmilla on omat, kun ei avioliitossakaan voida sopia, että talo ostetaan sitten, kun se on molemmille mahdollista.
Entäs mitäs siihen sanot , kun jompikumpi puolisoista ei vaikka halua tehdä töitä , vaan alkaa mieluust elämään siivellä. En suostuisi ja olen nainen. Jos joku suostuu se on hänen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämä ketju osoittaa hyvin miks parisuhteet kariutuu niin usein.
naiset lätisee loputtomasti tyhjänpäiväisistä asioista.
samassa ajassa ku naiset meuhkaa kuka maksaa ja mitä , mies rakentanut jo talon ja hankkinut uuden naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamakin vastaajista on vedonnut siihen että mutku aviopari eikä vuokrasuhde.
Juu, tuo oli hyvä pointti. Joskus 50-luvulla.
Nykyään yli 50% aviopareista eroaa, ja peräti 80% tapauksista eron ottaa nainen.
Avioliitosta on tullut vain yksi elämänvaihe jossa ollaan sen aikaa että lapset on hankittu ja kasvatettu. Sitä ennen on sinkkuilunuoruus, ja sen jälkeen on Uusi Elämä voimaantuneena nelikymppisenä ilman miestä.
Kun yhtälöön lisätään se että nimenomaan miehellä varallisuus ratkaisee paljon onko tsäänssejä pariutua toisella kierroksella, on aika helvetin ymmärrettävää ettei mies tuossa vaiheessa suostu maksamaan taloa vaimonkin puolesta.
Avioerokaan ei estä avioparia ostamaan yhteista asuntoa. Lainan voi puolittaa ja kumpikin maksaa omaa puoltaan , niin kuin haluaa.
Sen talon kun voi sitten myydä, kun tuskin se mieskään pystyy välttämättä omilla tuloillaan sitä taloa maksamaan. Mutta kun hän perii vaimoltaa vuokraa, hän pystyy asuntoa maksamaan. miksi se vaimokaan olisi niin helvetin tyhmä, että maksaisi miehelee asuntoa joka eron tullen jäisi yksin miehelle ja nainen säisi lähteä näppejään nuollen? Oisko naiselle hyvä diili? Opiskelijana ap saa paljon edullisemmin sinkkuna kun saa tute, kuin niin, että maksaa aviomiehelleen vuokraa, koska on avioon mennessään menettänyt tuet. Aviopuolisolla kun on elatusvelvollisuus.
Mieshän tuossa vain kartuttaa omaisuuttaa vaimonsa maksaessa, eikä kuitenkaan koskaan saa omistaa neliöäkään.
Avioliitoista noin 40% päätyy eroon ja yleensä naiset ovat yli 40v ja miehet yli 42v kun ero tulee, Tuohon mennessä on yleensä ehditty tehdä lapset ja rakentaa yhteistä elämää. Sinunko mielestäsi naisen pitäisi koko tuo aika maksaa miehelle vuokraa yhteisestä kodista, kun mies sitten yksin saa koko kodin, kun ero tulee?
Ei muuta kuin akka ja kersat pihalle, kun mies on löytänyt uuden ja nuoremman "vuokran maksajan".
Kyllä se asunto on avioliitossa ostettava yhteisesti ja kun lapsia tulee, niin siitä ei saa vain yksin nainen kärsiä rahallisesti.
Jos et ole huomannut, niin naiset käy nykyään töissä ja tienaavat ihan siinä kuin miehetkin. Monesti vain on niin, että nainen maksaa ruuat, pesuaineet , lasten vaatteet, harrastukset ym ja mies asuntolainan ja eron tullen väittää, että talo on hänen, kun on sen maksanutkin. Tällä perusteella se mies on naisen, kun nainen sen on ruokkinutkin. Avioliitossa rahat on aika yhteisiä.
Taas kerran, se että maksaa osuuden kuluista ei ole talon/lainan maksamista.
No entä jos se mies ei maksa OSUUTTAAN niistä KULUISTA vaan nainen maksaa ne kaikki?
Eikö se silloin mene tasan, jos mies maksaa lainan ja nainen muun elämisen? Avioliitossa kun sen ei tarvitse mennä niin, että kumpikin maksaa 500e lainaa ja kumpikin laittaa 500 ruokaan, vaan toinen maksaa 1000e ruokaan ja toinen 1000e lainaa.
Ja tässäkin tapauksessa siis sinun mielestäsi nainen EI maksa lainaa vaan OSUUDE KULUISTA? Vaikka nainen oikesti maksaa puolet ELÄMISESTÄ.
Avioliitoissa monestikäy niin, että nainen käy kaupassa ja maksaa ruuat(myös sen miehen ruuat) pesuaineet, hygieniatuotteet(myäs miehen), lasten vaatteet, jopa miehen vaatteita, astiat, kodin tekstiilit ym .
Mutta sinulle tämä on siis vai kulujen maksamista, kun nainen elättää perheen. Mies sitten maksaa lainan, niin niin asunto kuuluu miehelle?
Vai pitäiskö avioparin tehdä siis niin, että vaimo laittaa miehensä tilille joka kuukausi 500e lainaan ja mies vaimonsa tilille 500e ruokaan? Sittenkö olisi hyvä. Vaimokin olisi maksanutt lainaa, eikä vain osallisunut kuluihin? Vaikka molemmilta menisi just sama summa rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamakin vastaajista on vedonnut siihen että mutku aviopari eikä vuokrasuhde.
Juu, tuo oli hyvä pointti. Joskus 50-luvulla.
Nykyään yli 50% aviopareista eroaa, ja peräti 80% tapauksista eron ottaa nainen.
Avioliitosta on tullut vain yksi elämänvaihe jossa ollaan sen aikaa että lapset on hankittu ja kasvatettu. Sitä ennen on sinkkuilunuoruus, ja sen jälkeen on Uusi Elämä voimaantuneena nelikymppisenä ilman miestä.
Kun yhtälöön lisätään se että nimenomaan miehellä varallisuus ratkaisee paljon onko tsäänssejä pariutua toisella kierroksella, on aika helvetin ymmärrettävää ettei mies tuossa vaiheessa suostu maksamaan taloa vaimonkin puolesta.
Avioerokaan ei estä avioparia ostamaan yhteista asuntoa. Lainan voi puolittaa ja kumpikin maksaa omaa puoltaan , niin kuin haluaa.
Sen talon kun voi sitten myydä, kun tuskin se mieskään pystyy välttämättä omilla tuloillaan sitä taloa maksamaan. Mutta kun hän perii vaimoltaa vuokraa, hän pystyy asuntoa maksamaan. miksi se vaimokaan olisi niin helvetin tyhmä, että maksaisi miehelee asuntoa joka eron tullen jäisi yksin miehelle ja nainen säisi lähteä näppejään nuollen? Oisko naiselle hyvä diili? Opiskelijana ap saa paljon edullisemmin sinkkuna kun saa tute, kuin niin, että maksaa aviomiehelleen vuokraa, koska on avioon mennessään menettänyt tuet. Aviopuolisolla kun on elatusvelvollisuus.
Mieshän tuossa vain kartuttaa omaisuuttaa vaimonsa maksaessa, eikä kuitenkaan koskaan saa omistaa neliöäkään.
Avioliitoista noin 40% päätyy eroon ja yleensä naiset ovat yli 40v ja miehet yli 42v kun ero tulee, Tuohon mennessä on yleensä ehditty tehdä lapset ja rakentaa yhteistä elämää. Sinunko mielestäsi naisen pitäisi koko tuo aika maksaa miehelle vuokraa yhteisestä kodista, kun mies sitten yksin saa koko kodin, kun ero tulee?
Ei muuta kuin akka ja kersat pihalle, kun mies on löytänyt uuden ja nuoremman "vuokran maksajan".
Kyllä se asunto on avioliitossa ostettava yhteisesti ja kun lapsia tulee, niin siitä ei saa vain yksin nainen kärsiä rahallisesti.
Jos et ole huomannut, niin naiset käy nykyään töissä ja tienaavat ihan siinä kuin miehetkin. Monesti vain on niin, että nainen maksaa ruuat, pesuaineet , lasten vaatteet, harrastukset ym ja mies asuntolainan ja eron tullen väittää, että talo on hänen, kun on sen maksanutkin. Tällä perusteella se mies on naisen, kun nainen sen on ruokkinutkin. Avioliitossa rahat on aika yhteisiä.
Mies on saanut lainan yksin, joten tietenkin hän pystyy sitä myös ihan yksin maksamaankin. Että lopeta tuollainen ihme uhriutuminen naisen asemasta.
Laitapa kohalles: Olet tavannut naisen, joka on jo työelämässä. Itse olet juuria aloittanut opiskelun. Rakasteutte ja menette naimisiin. Nainen haluaa ostaa talon, sinulla ei siihen tietenkään opiskelijana ole varaa. Vaimosi kuitenkin ostaa talon ja sanoo sinulle, omalle aviomiehelleen, että saat tulla sinne asumaan, mutta maksat 300e/kk vuokraa/asumiskuluja. Sinulta on tuet mennet, kun asut kumppanisi kanssa. Otat opintolainaa, että pystyt maksamaan puolisollesi vuokran. Aikanasi valmistut ja alat tienaamaan, mutta asut edelleen puolisosi "vuokralaisena".
Tyytyisitkö koko loppu elämäsi maksamaan puolisollesi vuokraa ? Teillä olisi avioehto, etkä saisi asunnosta penniäkään koskaan? Vai haluaisitko teille yhteisen kodin? Mutta miten ? Talo, jossa asut on puolisosi. Joudutko ostamaan itsellesi uuden talon?.
Miten kauan tälläisessä avioliitossa, jossa maksetaan toiselle asumiskuluja niitä asumiskuluja oikein maksetaan, koska se asuntohan tulee olemaan aina vain sen toisen?
Piti tosiaan tehdä laskelmakin, mutta yllättäen Kelan sivuilla on käyttökatko.
Enivei, opintojen jälkeen tuo on aika selvä kuvio.
Kuvitellaan että talon markkinahinta on 150 000 eur.
Vaihtoehto A: maksan 300 eur/kk vuokraa ja sijoitan 75 000 eur, saaden tuottoa 5% vuosi eli 3 750 eur = 312,50 eur/kk.
Vaihtoehto B: maksan puolet talon kuluista eli 300 eur/kk, plus sijoitan taloon omaa/lainattua rahaa 75 000 eur. Sijoituksia ei ole eikä sijoitustuottojakaan, rahat kun on sijoitettuna taloon.
Kertokaapa oi talousnerot miksi minun kannattaisi omistaa talosta nurkkaakaan? Talon omistamisen hyöty on siinä että selviää pelkillä juoksevilla kuluilla. Jos tämä on tilanne joka tapauksessa, ei taloon kannata upottaa senttiäkään.
Tuossa laskelmassa vaikka mies perisi vuokraa 600 eur/kk, olisi kannattavampaa asua vuokralla kuin omistaa osa talosta.
Selvensikö asiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi mennäkin 600e/kk.
Joka tapauksessa, halvalla pääset.
Meillä oli hetken okt vuokralla. Vuokra oli jo 900e/kk joka sisälsi onneksi puut ja tien aurauksen. Mutta jätemaksu ja sähkö siihen päälle.
Okt:ssa asuessa kantsii sitä rahaa haalia jemmaan muutenkin."Meillä" oli ..., mutta kun tässä on kyse siitä, että ap:n aviomies vuokraisi taloa omalle vaimolleen.
Totta kai meillä kaikilla on asumiskuluja, mutta eri juttu on, kannattaako omalle avuomiehelle alkaa maksamaan vuokraa, kun mies menee ja ostaa "oman" talon, vaikka on naimisissa ja talo pitäisi tietenkin ostaa vaimon kanssa yhteisesti.
Vai ajatteletko, että aviomies on koko heidän avioliiton ajan ap "vuokraisäntä". Vai missa vaiheessa vuokranmaksu omalla aviomiehelle lakkaa? haudassa?
Miksi ap maksaisi koko elämänsä miehelle asuntoa, kun voisi jonkun muun miehen kanssa maksaa YHTEISTÄ asuntoa/taloa.
En ole varma, haluaisiko itse miehen, joka kesken avioliiton menee yksin ostamaan talon ja ottaa minut siihen vuokralle.
En nyt ottanut kantaa mikä suhde ap:lla on mieheen vaan kommentoin okt:n asumiskuluja ja kerroin esimerkin mitä ne VOI olla.
Jos sitten ovat vuokrasuhteessa niin mieshän maksaa vuokratuloistaan verot ja heillä on kirjallinen vuokrasopimus ja ap on oikeutettu opiskelijana asumistukeen. Sitä en sitten tiedä mitä mieltä Kela on asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä 300e/kk asumisesta on paljon opiskelijalle. Jos asuisit yksin niin varmasti asumistuen kanssa maksaisit vähemmän. Et tietenkään voisi omakotitalossa asua mutta normaali yksiössä/kaksiossa tai solussa. Laske kelan sivuilla asumistuki laskurilla paljon tukea saisit yksin.
Vierailija kirjoitti:
tämä ketju osoittaa hyvin miks parisuhteet kariutuu niin usein.
naiset lätisee loputtomasti tyhjänpäiväisistä asioista.
samassa ajassa ku naiset meuhkaa kuka maksaa ja mitä , mies rakentanut jo talon ja hankkinut uuden naisen.
Eiköhän ne avioliitot kaadu nimenomaan siihen, että ei puhuta.
Ja kuinkahan moni mies se nykyään sen talon rakentaa ihan itse? Ei kuule juuri kukaan. Toista oli vielä 50-luvulla.
Ja itse asiassa juuri kukaan mies ei rakenna taloa, jos on poikamies. Taloista aletaan haaveilemaan siinä vaiheessa , kun on kumppani ja ehkä lapsiakin alkaa tulla.
Ps. Mitä se mies sillä uudella naisella tekee? nainenhan se on se uusikin nainen ja sekin "meuhkaa".
Sinä varmaan sitten maksatat sillä uudella naisella vuokraa siina talossasi asumisessa ja parenkymmenen vuoden kuluttua sekin meuhkaa, kun sekin haluaa ostaa oman talon, eikä asua lopun elämäänsä sinun vuokralaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi mennäkin 600e/kk.
Joka tapauksessa, halvalla pääset.
Meillä oli hetken okt vuokralla. Vuokra oli jo 900e/kk joka sisälsi onneksi puut ja tien aurauksen. Mutta jätemaksu ja sähkö siihen päälle.
Okt:ssa asuessa kantsii sitä rahaa haalia jemmaan muutenkin."Meillä" oli ..., mutta kun tässä on kyse siitä, että ap:n aviomies vuokraisi taloa omalle vaimolleen.
Totta kai meillä kaikilla on asumiskuluja, mutta eri juttu on, kannattaako omalle avuomiehelle alkaa maksamaan vuokraa, kun mies menee ja ostaa "oman" talon, vaikka on naimisissa ja talo pitäisi tietenkin ostaa vaimon kanssa yhteisesti.
Vai ajatteletko, että aviomies on koko heidän avioliiton ajan ap "vuokraisäntä". Vai missa vaiheessa vuokranmaksu omalla aviomiehelle lakkaa? haudassa?
Miksi ap maksaisi koko elämänsä miehelle asuntoa, kun voisi jonkun muun miehen kanssa maksaa YHTEISTÄ asuntoa/taloa.
En ole varma, haluaisiko itse miehen, joka kesken avioliiton menee yksin ostamaan talon ja ottaa minut siihen vuokralle.
En nyt ottanut kantaa mikä suhde ap:lla on mieheen vaan kommentoin okt:n asumiskuluja ja kerroin esimerkin mitä ne VOI olla.
Jos sitten ovat vuokrasuhteessa niin mieshän maksaa vuokratuloistaan verot ja heillä on kirjallinen vuokrasopimus ja ap on oikeutettu opiskelijana asumistukeen. Sitä en sitten tiedä mitä mieltä Kela on asiasta.
Voi herran pieksut. Luuletko, ettei kela helposti saa selville, että kyseessä on AVIOPARI. Vaikka sinulla olisi 10 vuokrasopimusta oman ukkosi kanssa, ei kelalta tipu tukia, koska avio/avopuoliso jonka kanssa asutaan on ELATUSVELVOLLINEN.
Nykyään jopa samassa asunnossa asuvat samaa sukupuolta asuvat joutuvat tekemään erilliset vuokrasopimukset puolesta asunnon neliöistä, muuten kela katsoo heidät avopariksi ja tuet menee.
Luuletko todella, että ap:n mies teksi vuokrasopimuksen ja vieläpä maksaisi siitä veroja?
Mutta kuten sanottua, kela ei hyväksy aviopuolisolle maksettavia vuokria. Eikä avopuolisollekaan.
Aviopuolisot kun eivät yleensä maksa toisilleen vuokraa. Siinäpä olisikin muuten helppo tulonlähde kaikille aviopuolisoille. Laittaa toinen maksamaan vuokraa yhteisestä kodista.
Hyvin oleellustahan tässä on se haluaako ap muuttaa juuri nyt omakotitaloon kun oma elämä-ja taloudentilanne on tällainen? Odottaisiko hän mieluummin sinne asti että on työelämässä, vai haluaako sittenkään? Onko tämä jotain mitä mies yksin haluaa? Miksi hän haluaa ostaa talon jota asutaan yhdessä oman vaimon kanssa juuri nyt kun vaimolla ei ole varaa? Miksi hän haluaa omistaa yksin tuon yhdessä asutun talon? Jokin syyhän on olemassa näin epätavalliseen ratkaisuun. Miksei tosiaan odoteta sinne saakka että vaimo valmistuu
Ajatellaan, kyseessä on mies joka haluaa aviovaimonsa maksavan 300e/kk talon kuluja tilanteessa, jossa
a) vaimon tulot on 250e/kk
b) vaimo menettää asumistuen miehen tulojen takia
c) vaimo maksaa kuluja jotka isoksi osaksi jäisi miehelle maksettavaksi myös silloin jos hän asuisi yksin tätä yksin omistamaansa taloa.
Kuulostaako tämä mieheltä joka suostuisi siihen että vaimo jatkossakin maksaa asumisesta vain 300e/kk vaikka tienaisi 3000e/kk ja mies huolehtisi kaikesta muusta? Minun mielestäni ei kuulosta.
Miksei siis odoteta kunnes talo voidaan ostaa rehdisti puoliksi jos mies ei kerran suostu siihen että se ostetaan puoliksi nyt ja maksaa alkuun enemmän ja tasataan myöhemmin vaimon työllistyttyä?
Miksi kukaan ylipäätään haluaisi elää tilanteessa jossa oma koti, johon on yhdessä muutettu, on oikeasti vain aviopuolison koti, ei koskaan se ihan oma, johon on myös omaa päätäntävaltaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamakin vastaajista on vedonnut siihen että mutku aviopari eikä vuokrasuhde.
Juu, tuo oli hyvä pointti. Joskus 50-luvulla.
Nykyään yli 50% aviopareista eroaa, ja peräti 80% tapauksista eron ottaa nainen.
Avioliitosta on tullut vain yksi elämänvaihe jossa ollaan sen aikaa että lapset on hankittu ja kasvatettu. Sitä ennen on sinkkuilunuoruus, ja sen jälkeen on Uusi Elämä voimaantuneena nelikymppisenä ilman miestä.
Kun yhtälöön lisätään se että nimenomaan miehellä varallisuus ratkaisee paljon onko tsäänssejä pariutua toisella kierroksella, on aika helvetin ymmärrettävää ettei mies tuossa vaiheessa suostu maksamaan taloa vaimonkin puolesta.
Avioerokaan ei estä avioparia ostamaan yhteista asuntoa. Lainan voi puolittaa ja kumpikin maksaa omaa puoltaan , niin kuin haluaa.
Sen talon kun voi sitten myydä, kun tuskin se mieskään pystyy välttämättä omilla tuloillaan sitä taloa maksamaan. Mutta kun hän perii vaimoltaa vuokraa, hän pystyy asuntoa maksamaan. miksi se vaimokaan olisi niin helvetin tyhmä, että maksaisi miehelee asuntoa joka eron tullen jäisi yksin miehelle ja nainen säisi lähteä näppejään nuollen? Oisko naiselle hyvä diili? Opiskelijana ap saa paljon edullisemmin sinkkuna kun saa tute, kuin niin, että maksaa aviomiehelleen vuokraa, koska on avioon mennessään menettänyt tuet. Aviopuolisolla kun on elatusvelvollisuus.
Mieshän tuossa vain kartuttaa omaisuuttaa vaimonsa maksaessa, eikä kuitenkaan koskaan saa omistaa neliöäkään.
Avioliitoista noin 40% päätyy eroon ja yleensä naiset ovat yli 40v ja miehet yli 42v kun ero tulee, Tuohon mennessä on yleensä ehditty tehdä lapset ja rakentaa yhteistä elämää. Sinunko mielestäsi naisen pitäisi koko tuo aika maksaa miehelle vuokraa yhteisestä kodista, kun mies sitten yksin saa koko kodin, kun ero tulee?
Ei muuta kuin akka ja kersat pihalle, kun mies on löytänyt uuden ja nuoremman "vuokran maksajan".
Kyllä se asunto on avioliitossa ostettava yhteisesti ja kun lapsia tulee, niin siitä ei saa vain yksin nainen kärsiä rahallisesti.
Jos et ole huomannut, niin naiset käy nykyään töissä ja tienaavat ihan siinä kuin miehetkin. Monesti vain on niin, että nainen maksaa ruuat, pesuaineet , lasten vaatteet, harrastukset ym ja mies asuntolainan ja eron tullen väittää, että talo on hänen, kun on sen maksanutkin. Tällä perusteella se mies on naisen, kun nainen sen on ruokkinutkin. Avioliitossa rahat on aika yhteisiä.
Mies on saanut lainan yksin, joten tietenkin hän pystyy sitä myös ihan yksin maksamaankin. Että lopeta tuollainen ihme uhriutuminen naisen asemasta.
Laitapa kohalles: Olet tavannut naisen, joka on jo työelämässä. Itse olet juuria aloittanut opiskelun. Rakasteutte ja menette naimisiin. Nainen haluaa ostaa talon, sinulla ei siihen tietenkään opiskelijana ole varaa. Vaimosi kuitenkin ostaa talon ja sanoo sinulle, omalle aviomiehelleen, että saat tulla sinne asumaan, mutta maksat 300e/kk vuokraa/asumiskuluja. Sinulta on tuet mennet, kun asut kumppanisi kanssa. Otat opintolainaa, että pystyt maksamaan puolisollesi vuokran. Aikanasi valmistut ja alat tienaamaan, mutta asut edelleen puolisosi "vuokralaisena".
Tyytyisitkö koko loppu elämäsi maksamaan puolisollesi vuokraa ? Teillä olisi avioehto, etkä saisi asunnosta penniäkään koskaan? Vai haluaisitko teille yhteisen kodin? Mutta miten ? Talo, jossa asut on puolisosi. Joudutko ostamaan itsellesi uuden talon?.
Miten kauan tälläisessä avioliitossa, jossa maksetaan toiselle asumiskuluja niitä asumiskuluja oikein maksetaan, koska se asuntohan tulee olemaan aina vain sen toisen?
Kyllä mielelläni maksaisin 300 euroa vaikka koko loppuelämäni omakotitalossa asumisesta ja ei haittaa vaikka en saa mitään osuutta.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä 300e/kk asumisesta on paljon opiskelijalle. Jos asuisit yksin niin varmasti asumistuen kanssa maksaisit vähemmän. Et tietenkään voisi omakotitalossa asua mutta normaali yksiössä/kaksiossa tai solussa. Laske kelan sivuilla asumistuki laskurilla paljon tukea saisit yksin.
Meillä ainakin tytöt kun olivat opiskelemassa (isosissa yliopistokaupungeissa) asuivat kaksioissa jokun muun tytön kanssa ja saivat tuet niin eivät paljoakaan joutuneet maksamaan lisää. Opintorahankin kun saa niin hyvin pärjää.
En tiedä, jos on naimisissa, onko tuet samat, vai vaikuttaako niihin aviopuolison tulot vaikka ei yhdessä asuttaisikaan.
Yksi nuoristamme muutti asumaan avopuolisonsa kanssa ja tuet pieneni ja kun toinen valmistuu ja menee töihin, loppuu joku tuki lähes kokonaan.
Eihän siinä sitten tämän opiskelevan puolen auttanut muu, kuin mennä opiskelun lomassa töihin, että pystyi elämään ja vuokrat maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamakin vastaajista on vedonnut siihen että mutku aviopari eikä vuokrasuhde.
Juu, tuo oli hyvä pointti. Joskus 50-luvulla.
Nykyään yli 50% aviopareista eroaa, ja peräti 80% tapauksista eron ottaa nainen.
Avioliitosta on tullut vain yksi elämänvaihe jossa ollaan sen aikaa että lapset on hankittu ja kasvatettu. Sitä ennen on sinkkuilunuoruus, ja sen jälkeen on Uusi Elämä voimaantuneena nelikymppisenä ilman miestä.
Kun yhtälöön lisätään se että nimenomaan miehellä varallisuus ratkaisee paljon onko tsäänssejä pariutua toisella kierroksella, on aika helvetin ymmärrettävää ettei mies tuossa vaiheessa suostu maksamaan taloa vaimonkin puolesta.
Avioerokaan ei estä avioparia ostamaan yhteista asuntoa. Lainan voi puolittaa ja kumpikin maksaa omaa puoltaan , niin kuin haluaa.
Sen talon kun voi sitten myydä, kun tuskin se mieskään pystyy välttämättä omilla tuloillaan sitä taloa maksamaan. Mutta kun hän perii vaimoltaa vuokraa, hän pystyy asuntoa maksamaan. miksi se vaimokaan olisi niin helvetin tyhmä, että maksaisi miehelee asuntoa joka eron tullen jäisi yksin miehelle ja nainen säisi lähteä näppejään nuollen? Oisko naiselle hyvä diili? Opiskelijana ap saa paljon edullisemmin sinkkuna kun saa tute, kuin niin, että maksaa aviomiehelleen vuokraa, koska on avioon mennessään menettänyt tuet. Aviopuolisolla kun on elatusvelvollisuus.
Mieshän tuossa vain kartuttaa omaisuuttaa vaimonsa maksaessa, eikä kuitenkaan koskaan saa omistaa neliöäkään.
Avioliitoista noin 40% päätyy eroon ja yleensä naiset ovat yli 40v ja miehet yli 42v kun ero tulee, Tuohon mennessä on yleensä ehditty tehdä lapset ja rakentaa yhteistä elämää. Sinunko mielestäsi naisen pitäisi koko tuo aika maksaa miehelle vuokraa yhteisestä kodista, kun mies sitten yksin saa koko kodin, kun ero tulee?
Ei muuta kuin akka ja kersat pihalle, kun mies on löytänyt uuden ja nuoremman "vuokran maksajan".
Kyllä se asunto on avioliitossa ostettava yhteisesti ja kun lapsia tulee, niin siitä ei saa vain yksin nainen kärsiä rahallisesti.
Jos et ole huomannut, niin naiset käy nykyään töissä ja tienaavat ihan siinä kuin miehetkin. Monesti vain on niin, että nainen maksaa ruuat, pesuaineet , lasten vaatteet, harrastukset ym ja mies asuntolainan ja eron tullen väittää, että talo on hänen, kun on sen maksanutkin. Tällä perusteella se mies on naisen, kun nainen sen on ruokkinutkin. Avioliitossa rahat on aika yhteisiä.
Mies on saanut lainan yksin, joten tietenkin hän pystyy sitä myös ihan yksin maksamaankin. Että lopeta tuollainen ihme uhriutuminen naisen asemasta.
Laitapa kohalles: Olet tavannut naisen, joka on jo työelämässä. Itse olet juuria aloittanut opiskelun. Rakasteutte ja menette naimisiin. Nainen haluaa ostaa talon, sinulla ei siihen tietenkään opiskelijana ole varaa. Vaimosi kuitenkin ostaa talon ja sanoo sinulle, omalle aviomiehelleen, että saat tulla sinne asumaan, mutta maksat 300e/kk vuokraa/asumiskuluja. Sinulta on tuet mennet, kun asut kumppanisi kanssa. Otat opintolainaa, että pystyt maksamaan puolisollesi vuokran. Aikanasi valmistut ja alat tienaamaan, mutta asut edelleen puolisosi "vuokralaisena".
Tyytyisitkö koko loppu elämäsi maksamaan puolisollesi vuokraa ? Teillä olisi avioehto, etkä saisi asunnosta penniäkään koskaan? Vai haluaisitko teille yhteisen kodin? Mutta miten ? Talo, jossa asut on puolisosi. Joudutko ostamaan itsellesi uuden talon?.
Miten kauan tälläisessä avioliitossa, jossa maksetaan toiselle asumiskuluja niitä asumiskuluja oikein maksetaan, koska se asuntohan tulee olemaan aina vain sen toisen?
Piti tosiaan tehdä laskelmakin, mutta yllättäen Kelan sivuilla on käyttökatko.
Enivei, opintojen jälkeen tuo on aika selvä kuvio.
Kuvitellaan että talon markkinahinta on 150 000 eur.
Vaihtoehto A: maksan 300 eur/kk vuokraa ja sijoitan 75 000 eur, saaden tuottoa 5% vuosi eli 3 750 eur = 312,50 eur/kk.
Vaihtoehto B: maksan puolet talon kuluista eli 300 eur/kk, plus sijoitan taloon omaa/lainattua rahaa 75 000 eur. Sijoituksia ei ole eikä sijoitustuottojakaan, rahat kun on sijoitettuna taloon.
Kertokaapa oi talousnerot miksi minun kannattaisi omistaa talosta nurkkaakaan? Talon omistamisen hyöty on siinä että selviää pelkillä juoksevilla kuluilla. Jos tämä on tilanne joka tapauksessa, ei taloon kannata upottaa senttiäkään.
Tuossa laskelmassa vaikka mies perisi vuokraa 600 eur/kk, olisi kannattavampaa asua vuokralla kuin omistaa osa talosta.
Selvensikö asiaa?
Talon omistamisen hyöty on siinä, että kartuttaa omaa omaisuuttaan. Jos olisin maksanut talostamme pelkkää 'vuokraa' aloittajan tavoin, en saisi siitä mitään itselleni. Nyt kun olen maksanut lainaa pois ja talon arvo on kasvanut huomattavasti, niin minulla on käytössäni 14 vuoden asumisen jälkeen yli 100 000 euroa rahaa, jos myyn talon pois.
Naisten talousosaaminen tämä niin ketjujen taso tämä... Huutonaurua
Alue: Aihe vapaa
Laitapa kohalles: Olet tavannut naisen, joka on jo työelämässä. Itse olet juuria aloittanut opiskelun. Rakasteutte ja menette naimisiin. Nainen haluaa ostaa talon, sinulla ei siihen tietenkään opiskelijana ole varaa. Vaimosi kuitenkin ostaa talon ja sanoo sinulle, omalle aviomiehelleen, että saat tulla sinne asumaan, mutta maksat 300e/kk vuokraa/asumiskuluja. Sinulta on tuet mennet, kun asut kumppanisi kanssa. Otat opintolainaa, että pystyt maksamaan puolisollesi vuokran. Aikanasi valmistut ja alat tienaamaan, mutta asut edelleen puolisosi "vuokralaisena".
Tyytyisitkö koko loppu elämäsi maksamaan puolisollesi vuokraa ? Teillä olisi avioehto, etkä saisi asunnosta penniäkään koskaan? Vai haluaisitko teille yhteisen kodin? Mutta miten ? Talo, jossa asut on puolisosi. Joudutko ostamaan itsellesi uuden talon?.
Miten kauan tälläisessä avioliitossa, jossa maksetaan toiselle asumiskuluja niitä asumiskuluja oikein maksetaan, koska se asuntohan tulee olemaan aina vain sen toisen?