Lue keskustelun säännöt.
Ikuisuusasiasta: miehen omistamasta talosta ja vaimon osallistumisesta asumiskuluihin
03.01.2020 |
Tiedän, että tämä on ikuinen ja loppuun kaluttu aihe, mutta jospa vielä irtoaisi. Minulta ainakin irtoaa.
Mies on ostamassa taloa ja suunnittelee lyhentävänsä lainaa noin viidelläsadalla eurolla kuussa. Lainanlyhennyksen päälle tietysti tulee lämmitys ym. omakotitaloasumisen kulut. Tontti oma.
Minun osuuteni asumiskuluista on ”sovitusti” 300 euroa.
Eikö se ole aika paljon? Voiko lämmitykseen ja muihin laskuihin mennä 600 euroa kuussa, jolloin maksaisin puolet kaikesta sälästä siinä lainan ympärillä?
Meillä on avioehto, ja se selittänee miksi tämä pikkuisen hiertää. En ole eroamassa tai hyötymässä, mutta tuntuu hullulta, että maksaisin talosta, josta en tule omistamaan prosenttiakaan.
Tietysti keskustelen vielä miehen kanssa, mutta toivoisin asiallisia mietteitä aiheesta. Olenko ihan taukki, kun en ole valmis maksamaan asumisestani kolmeasataa?
Ja kun joku kysyy miksen osallistu talon ostoon: olen opiskelija.
Kommentit (566)
treffit kirjoitti:
Ajattelisin itse etta suhteellisesti ajateltuna 300 euroa kuussa vuokraa "all in" ei ole kovin paljoa. Hankipa samaan hintaan vuokra-asunto...
Kyseessä ei ole vuokra-asuminen vaan omistusasuminen.
Mutta leikitään hetki, että on vuokra-asunto kuten sanot. Paljonko sinä maksaisit vuokraa asuessasi asunnossa, joka ei ole pelkästään sinun taloutesi käytössä vaan jota käyttää myös vuokraisäntä? Oletko oikeasti sitä mieltä, että 300 on sellaisesta asumismuodosta pieni vuokra?
Jos vuokraamisesta puhutaan, silloin noudatetaan huoneenvuokralain säännöksiä. Vuokrasopimuksessa ei tietyiltä osin voi sopia vuokralaisen kannalta huonompia ehtoja kuin huoneenvuokralaki hänelle turvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se jännä tästäkin ketjusta nähdä miten paljon hyväksytympää sosiaalisesti naisen lokkiminen on.
Jos tekisin vastaavan ketjun siten että mies kysyy kannattaako osallistua 300 eurolla kuussa asuinkuluihin vaimon omakotitalossa, tulisi suunnilleen ristiinnaulitseminen tyyliin "ole edes onnellinen että on katto pään päällä ja maksa mukisematta".
Mielestäni tässä ongelmana on se, että ap joutuu maksamaan omalla opintolainallaan miehelleen, joka taas maksaa sillä omaa asuntolainaansa = mies kerryttää sillä omaisuuttaan ja ap joutuu myöhemmin maksamaan oman opintolainansa takaisin.
Ei kuulosta reilulta avioliitossa.
Yhteisiin kuluihin toki molempien kuuluu osallistua oman varallisuutensa mukaan.Ihan oikeassa olet. Mutta jos kyseessä olisi mies ja omakotitalon omistaja nainen, käskettäisiin silti maksamaan sillä omalla opintolainalla tai ihan millä vaan. Ei siinä mietittäisi että nainen kartuttaa omaisuutta, sanottaisiin miehelle vain että "ihan oikein".
Onko tuo mielestäsi oikeudenmukaista? Syvään pinttyneet miesvihamieliset asenteet näkyvät palstallakin voimakkaasti.
Täällä on aika moni nainen kertonut elättävänsä puolisoaan, eikä nillitä muutaman satasen takia, vaan maksaa auliisti myös yhteisiä lomamatkoja yms.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo 300 euroa on kohtuullinen korvaus. Kiinteistövero, jätemaksut, lämmityskulut, vakuutukset ja ylläripyllärit putket jäässä yms. Ei ehkä kannata vaatia mieheltä tarkkoja laskelmia, koska sinun osuutesi saattaa nousta. Jos pystyt pitämään osuutesi tuossa 300 eurossa, niin olet mielestäni voiton puolella. Erotessa ei tarvitse stressata asunnon myymisestä. Keräät vain tavarasi ja kohti uusia seikkailuja. Avioehdon vastustamisen peruste järkevälle ihmiselle on ainoastaan se, että hankittava omaisuus maksetaan ihan oikeasti yhdessä.
Kohtuullinen korvaus mistä? Aiheuttamistaan kuluista? Aiheuttaako ap miehelle 300 euron kuukausittaiset kulut?
Väitätkö, että miehellä yksin asuessaan menisi kuussa 300 euroa vähemmän kiinteistöveroon, jätemaksuihin, lämmitykseen ja vakuutuksiin?
Eiköhän hän joutuisi ne 600 euron kulut maksamaan siinäkin tapauksessa vaikka asuisi yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tilanteen omalle kohdalleni. Naimisissa ollaan ja pari lasta. Jos mies ehdottais talon ostoa ja ottais lainan siihen, niin mun mielestä olis hassua maksaa miehelle mitään.
Koska yhdessähän me ollaan.
Mun mielestä olis hassua että mies käskis mun maksaa asumisesta.Sama kirjottaja jatkaa. Jos mietin asian niin että mä ostan sen talon niin en mä silloinkaan pyytäisi miestä siitä mitään maksamaan. Mun mielestä se olis hassua. Yhdessähän me ollaan.
Tämähän siis olisi minulle pienituloisena ihmisenä ihanteellinen tilanne. Mutta kun mies ajattelee että yhdessä asuminen on yhdessä maksamista. Ja kyllä minäkin mielelläni jotain maksan, mutta en miehen lainaa.
Ap
Et sinä lainaa maksa vaan asumiskuluja. Sinä myös kulutat asuntoa ja sitä pitää remontoida tulevaisuudessa. Omakotitalossa asuminen ei ole ilmaista paitsi sinun osaltasi kyllä on jos vain tuon 300 euroa tarvitsee maksaa.
Remonttikulut kuuluvat asunnon omistajalle/vuokranantajalle.
En ymmärrä tuollaista avioliittoa, joka on kämppäkaveruus.
Ilmeisesti kaikki kotityöt ja lastenhoito jaetaan samoin viivoittimella tasan vai pitääkö vuokralaisen tehdä myös ne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä jutuissa on jännä sukupuoliin liittyvä kuvio.
Kun miehellä on isommat tulot ja enemmän omaisuutta, on epäreilua jos molempien omaisuus ei kasva samaan tahtiin, tai jos mies ei tarjoa naiselle puolta kaikesta ilman että nainen maksaa puolet kaikesta.
Mutta auta armias jos akateeminen nainen on hankkinut hyvän ammatin ja maksanut asunnon. Ei puhettakaan että mies voisi loisia vain puolta sähkö- ja vesimaksuista vastaan, tai että mies jotenkin saisi puolet kaikista. Nainenhan itse on tienannut ja maksanut, miksei mies voinut kouluttautua ja hankkia parempaa ammattia!!! Puolet käyvästä vuokrasta siis, ja asunnon omistaa se joka sen on maksanutkin.
(ja just for the record, esimerkin akateeminen nainen on ihan oikeassa)
Olen huomannut saman. Tosin luulen, osasyy tähän on siinä että naiset pitävät yhä suurimman osan vanhempainvapaista. Jos miehellä on paremmat tulot, rahat on erilliset ja mies vaatii naiselta tiukkaa 50-50 kulunjakoa, niin nainen on kusessa viimeistään silloin kun pissatikkuun tulee kaksi viivaa. Vrt. hyvätuloinen nainen ja pienituloinen mies, joiden tuloero vain kapenee äitiysloman aikana - pienempituloinen mies käy normaalisti töissä ja maksaa samat kuin ennenkin, ja parempituloinen vaimo saa äitiyslomallakin kouraan enemmän kuin tarpeeksi oman osuuden kattamiseksi.
Mutta eihän näiden pitäisi selittää kaikkea. Eihän kaikki parit edea halua lapsia, ja perhevapaista on mahdollista sopia erikseen vaikkei muuten haluaisikaan tervettä työkykyistä aikuista elättää.
Ja tällöin kun on yhteiset lapsetkin ja toinen hoitovapaalla ym. niin paremmin tienaavan tuleekin poistaa tuloeroa ja maksaa suurin osa menoista. Mutta minusta myös avioliiton tai ylipäätään parisuhteen aikana pitää aina miettiä tulojen mukaan yhteisten menojen maksu eikä ajatella vain itseään. Suhteessa olemisessa ei ole järkeä jos ajatellaan vain omaa napaa.
Mutta miksi se pienempituloinen saa rauhassa ajatella vain omaa napaansa? Ap:n tilanteessahan se 300 euroa on ihan naurettava hinta asumisesta, hän ei taatusti saisi sillä hinnalla edes opiskelijayksiötä. Mutta kun kumppanista hyötyminen ei riitä, kun kumppanista pitäisi hyötyä vielä tuota tarjottua, varsin avokätistä diiliäkin röyhkeämmin. Minusta parisuhteessa nimenomaan on kyse siitä, että etsitään kompromisseja, sellaisia ratkaisuja joissa kumpikaan ei koe tulevansa ihan törkeästi hyväksikäytetyksi. Ei siitä, että parempituloinen maksaa automaattisesti kaiken ja pienempituloinen elää siivellä (ja välittää silti).
Veikkaan, että aloittaja ei suinkaan hyödy tilanteesta, vaan ottaa siitä takkiinsa pahasti. Todennäköisesti myös hänen matkakulunsa tulevat nousemaan, koska omakotitalot harvemmin ovat kävely/pyöräilyetäisyydellä opiskelupaikasta. Myös matkakustannusten nousu pitää huomioida tässä yhtälössä, jossa oma aviomies yrittää vedättää vaimoaan.
Näitä kommentteja lukiessa en kyllä yhtään ihmettele Suomen avioerotilastoja. 😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä jutuissa on jännä sukupuoliin liittyvä kuvio.
Kun miehellä on isommat tulot ja enemmän omaisuutta, on epäreilua jos molempien omaisuus ei kasva samaan tahtiin, tai jos mies ei tarjoa naiselle puolta kaikesta ilman että nainen maksaa puolet kaikesta.
Mutta auta armias jos akateeminen nainen on hankkinut hyvän ammatin ja maksanut asunnon. Ei puhettakaan että mies voisi loisia vain puolta sähkö- ja vesimaksuista vastaan, tai että mies jotenkin saisi puolet kaikista. Nainenhan itse on tienannut ja maksanut, miksei mies voinut kouluttautua ja hankkia parempaa ammattia!!! Puolet käyvästä vuokrasta siis, ja asunnon omistaa se joka sen on maksanutkin.
(ja just for the record, esimerkin akateeminen nainen on ihan oikeassa)
Olen huomannut saman. Tosin luulen, osasyy tähän on siinä että naiset pitävät yhä suurimman osan vanhempainvapaista. Jos miehellä on paremmat tulot, rahat on erilliset ja mies vaatii naiselta tiukkaa 50-50 kulunjakoa, niin nainen on kusessa viimeistään silloin kun pissatikkuun tulee kaksi viivaa. Vrt. hyvätuloinen nainen ja pienituloinen mies, joiden tuloero vain kapenee äitiysloman aikana - pienempituloinen mies käy normaalisti töissä ja maksaa samat kuin ennenkin, ja parempituloinen vaimo saa äitiyslomallakin kouraan enemmän kuin tarpeeksi oman osuuden kattamiseksi.
Mutta eihän näiden pitäisi selittää kaikkea. Eihän kaikki parit edea halua lapsia, ja perhevapaista on mahdollista sopia erikseen vaikkei muuten haluaisikaan tervettä työkykyistä aikuista elättää.
Ja tällöin kun on yhteiset lapsetkin ja toinen hoitovapaalla ym. niin paremmin tienaavan tuleekin poistaa tuloeroa ja maksaa suurin osa menoista. Mutta minusta myös avioliiton tai ylipäätään parisuhteen aikana pitää aina miettiä tulojen mukaan yhteisten menojen maksu eikä ajatella vain itseään. Suhteessa olemisessa ei ole järkeä jos ajatellaan vain omaa napaa.
Mutta miksi se pienempituloinen saa rauhassa ajatella vain omaa napaansa? Ap:n tilanteessahan se 300 euroa on ihan naurettava hinta asumisesta, hän ei taatusti saisi sillä hinnalla edes opiskelijayksiötä. Mutta kun kumppanista hyötyminen ei riitä, kun kumppanista pitäisi hyötyä vielä tuota tarjottua, varsin avokätistä diiliäkin röyhkeämmin. Minusta parisuhteessa nimenomaan on kyse siitä, että etsitään kompromisseja, sellaisia ratkaisuja joissa kumpikaan ei koe tulevansa ihan törkeästi hyväksikäytetyksi. Ei siitä, että parempituloinen maksaa automaattisesti kaiken ja pienempituloinen elää siivellä (ja välittää silti).
Veikkaan, että aloittaja ei suinkaan hyödy tilanteesta, vaan ottaa siitä takkiinsa pahasti. Todennäköisesti myös hänen matkakulunsa tulevat nousemaan, koska omakotitalot harvemmin ovat kävely/pyöräilyetäisyydellä opiskelupaikasta. Myös matkakustannusten nousu pitää huomioida tässä yhtälössä, jossa oma aviomies yrittää vedättää vaimoaan.
Sitten ei kannata muuttaa. Mies suunnitteli talon ostoa, mutta sanoin heti etten halua muuttaa omakotitaloon jonnekin kauas. Ei sitten ostanut taloa vaan kolmion.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tilanteen omalle kohdalleni. Naimisissa ollaan ja pari lasta. Jos mies ehdottais talon ostoa ja ottais lainan siihen, niin mun mielestä olis hassua maksaa miehelle mitään.
Koska yhdessähän me ollaan.
Mun mielestä olis hassua että mies käskis mun maksaa asumisesta.Sama kirjottaja jatkaa. Jos mietin asian niin että mä ostan sen talon niin en mä silloinkaan pyytäisi miestä siitä mitään maksamaan. Mun mielestä se olis hassua. Yhdessähän me ollaan.
Tämähän siis olisi minulle pienituloisena ihmisenä ihanteellinen tilanne. Mutta kun mies ajattelee että yhdessä asuminen on yhdessä maksamista. Ja kyllä minäkin mielelläni jotain maksan, mutta en miehen lainaa.
Ap
Et sinä lainaa maksa vaan asumiskuluja. Sinä myös kulutat asuntoa ja sitä pitää remontoida tulevaisuudessa. Omakotitalossa asuminen ei ole ilmaista paitsi sinun osaltasi kyllä on jos vain tuon 300 euroa tarvitsee maksaa.
Remonttikulut kuuluvat asunnon omistajalle/vuokranantajalle.
Niin kuuluukin, mutta kuka kehtaa ilmaiseksi kuluttaa toisen asuntoa maksaen vain puolet juoksevista kuluista`?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harva opiskelija asuu varmaan missään tuolla hintaa vaikka asumistukea saakin.
Mun vuokra opiskelijana on 300e ja alle 30e jää itselle maksettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tilanteen omalle kohdalleni. Naimisissa ollaan ja pari lasta. Jos mies ehdottais talon ostoa ja ottais lainan siihen, niin mun mielestä olis hassua maksaa miehelle mitään.
Koska yhdessähän me ollaan.
Mun mielestä olis hassua että mies käskis mun maksaa asumisesta.Sama kirjottaja jatkaa. Jos mietin asian niin että mä ostan sen talon niin en mä silloinkaan pyytäisi miestä siitä mitään maksamaan. Mun mielestä se olis hassua. Yhdessähän me ollaan.
Tämähän siis olisi minulle pienituloisena ihmisenä ihanteellinen tilanne. Mutta kun mies ajattelee että yhdessä asuminen on yhdessä maksamista. Ja kyllä minäkin mielelläni jotain maksan, mutta en miehen lainaa.
Ap
Et sinä lainaa maksa vaan asumiskuluja. Sinä myös kulutat asuntoa ja sitä pitää remontoida tulevaisuudessa. Omakotitalossa asuminen ei ole ilmaista paitsi sinun osaltasi kyllä on jos vain tuon 300 euroa tarvitsee maksaa.
Remonttikulut kuuluvat asunnon omistajalle/vuokranantajalle.
Niin kuuluukin, mutta kuka kehtaa ilmaiseksi kuluttaa toisen asuntoa maksaen vain puolet juoksevista kuluista`?
No ihan kuka tahansa . Aika monikin varmaan asuu miehensä/vaimonsa /oman lapsensa(siis jo aikuisen) omistamassa asunnossa , eivätkä maksi siitä, että "kuluttavat" sitä asuntoa.
Tiedän vanhuksen, joka asui poikansa omistamassa huoneistossa ja maksoi vain yhtiövastikkeen.
Kyllä avioparit monetkin asuu toisen asunnossa, mutta ei sen toisen tarvitse maksaa "vuokraa" ja maksaa siitä että "kuluttaa" asuntoa. Perheet yleensä asuu yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se jännä tästäkin ketjusta nähdä miten paljon hyväksytympää sosiaalisesti naisen lokkiminen on.
Jos tekisin vastaavan ketjun siten että mies kysyy kannattaako osallistua 300 eurolla kuussa asuinkuluihin vaimon omakotitalossa, tulisi suunnilleen ristiinnaulitseminen tyyliin "ole edes onnellinen että on katto pään päällä ja maksa mukisematta".
On se "jännä" miten mies uhriutuu tästäkin aiheesta. Ikinä en ole lukenut tuollaista mitä väität. Sinä vain naisvihassasi kuvittelet, että naiset vastaisivat noin.
Jos ap:n tilanne oikesti on tuo, mitä hän kirjoittaa, eli, että on naimisissa, niin kyllä se vähän oudolta tuntuu, että hän maksaa aviomiehelleen vuokraa.
Ilman muuta talo täytyy ostaa molempien nimiin ja laina puoliksi. Ap voi maksaa omaa osuttaan tuolla 300 eurolla/kk niin kauan kuin opiskelee. Sitten kun valmistuu ja alkaa tienata paremmin, maksaa enemmän.
Ja sama neuvo olisi miehelle, joka olisi muuttamassa vaimonsa kanssa taloon, jonka vaimo olisi YKSIN ostamassa, vaikka kyse on avioparista.
Eli minun neuvoni ap:lle on se, että älä suostu.
Jotenkin ajatuskin, että omalla AVIOmiehelle/aviovaimolle pitäisi maksaa vuokraa ihan niin kuin jollekin vuokraisännälle/emännälle tuntuu hullulle. Yleensä aviopari ostaa yhteisen talon/asunnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tilanteen omalle kohdalleni. Naimisissa ollaan ja pari lasta. Jos mies ehdottais talon ostoa ja ottais lainan siihen, niin mun mielestä olis hassua maksaa miehelle mitään.
Koska yhdessähän me ollaan.
Mun mielestä olis hassua että mies käskis mun maksaa asumisesta.Sama kirjottaja jatkaa. Jos mietin asian niin että mä ostan sen talon niin en mä silloinkaan pyytäisi miestä siitä mitään maksamaan. Mun mielestä se olis hassua. Yhdessähän me ollaan.
Tämähän siis olisi minulle pienituloisena ihmisenä ihanteellinen tilanne. Mutta kun mies ajattelee että yhdessä asuminen on yhdessä maksamista. Ja kyllä minäkin mielelläni jotain maksan, mutta en miehen lainaa.
Ap
Et sinä lainaa maksa vaan asumiskuluja. Sinä myös kulutat asuntoa ja sitä pitää remontoida tulevaisuudessa. Omakotitalossa asuminen ei ole ilmaista paitsi sinun osaltasi kyllä on jos vain tuon 300 euroa tarvitsee maksaa.
Remonttikulut kuuluvat asunnon omistajalle/vuokranantajalle.
Niin kuuluukin, mutta kuka kehtaa ilmaiseksi kuluttaa toisen asuntoa maksaen vain puolet juoksevista kuluista`?
No ihan kuka tahansa . Aika monikin varmaan asuu miehensä/vaimonsa /oman lapsensa(siis jo aikuisen) omistamassa asunnossa , eivätkä maksi siitä, että "kuluttavat" sitä asuntoa.
Tiedän vanhuksen, joka asui poikansa omistamassa huoneistossa ja maksoi vain yhtiövastikkeen.
Kyllä avioparit monetkin asuu toisen asunnossa, mutta ei sen toisen tarvitse maksaa "vuokraa" ja maksaa siitä että "kuluttaa" asuntoa. Perheet yleensä asuu yhdessä.
Mutta se toinen voi kartuttaa sijoitussalkkuuaan maksamalla vain puolet juoksevista kuluista. Eikö tuo ole toisen hyväksikäyttämistä? Kompromissi olisi paljon parempi vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se jännä tästäkin ketjusta nähdä miten paljon hyväksytympää sosiaalisesti naisen lokkiminen on.
Jos tekisin vastaavan ketjun siten että mies kysyy kannattaako osallistua 300 eurolla kuussa asuinkuluihin vaimon omakotitalossa, tulisi suunnilleen ristiinnaulitseminen tyyliin "ole edes onnellinen että on katto pään päällä ja maksa mukisematta".
On se "jännä" miten mies uhriutuu tästäkin aiheesta. Ikinä en ole lukenut tuollaista mitä väität. Sinä vain naisvihassasi kuvittelet, että naiset vastaisivat noin.
Jos ap:n tilanne oikesti on tuo, mitä hän kirjoittaa, eli, että on naimisissa, niin kyllä se vähän oudolta tuntuu, että hän maksaa aviomiehelleen vuokraa.
Ilman muuta talo täytyy ostaa molempien nimiin ja laina puoliksi. Ap voi maksaa omaa osuttaan tuolla 300 eurolla/kk niin kauan kuin opiskelee. Sitten kun valmistuu ja alkaa tienata paremmin, maksaa enemmän.
Ja sama neuvo olisi miehelle, joka olisi muuttamassa vaimonsa kanssa taloon, jonka vaimo olisi YKSIN ostamassa, vaikka kyse on avioparista.
Eli minun neuvoni ap:lle on se, että älä suostu.
Jotenkin ajatuskin, että omalla AVIOmiehelle/aviovaimolle pitäisi maksaa vuokraa ihan niin kuin jollekin vuokraisännälle/emännälle tuntuu hullulle. Yleensä aviopari ostaa yhteisen talon/asunnon.
Paljon huonomman diilin ap tekee, jos ostaa puolet talosta ja ottaa lainaa. Sitten sitä rahaa alkaakin mennä muihinkin kustannuksiin. Järkevämpää olisi maksaa tuo 300 euroa kuussa ja samalla ostaa itselle sijoitusasunt tai sitten vaan sijoittaa rahat.
En ole koskaan kuullut, että aviopuoliso maksaa toiselle vuokraa, kun asuvat kodissaan. Sillä koti kai tuo talo ap:lle ja hänen aviomiehelleen olisi?
Sen ymmärrän, että jos ystävä/kaveri muuttaa toisen taloon asumaan, että hän maksaa asumisestaan vuokraa, mutta että AVIOPUOLISOkin?
Eikös tuossa vaiheessa pitäisi jo puhaltaa siihen yhteiseen hiileen, eikä molempien omiinsa?
Ei ymmärrä tätä nykynuorten touhua.
Minä mieheltä kysyin, että mitä mieltä hän on tilanteesta, jossa aviomies perii vaimoltaan vuokraa, kun ostaa talon. Ja kyseessä siis aviopari.
Mies vastasi, että "kyllähän niitä on kaikenlaisia hulluja". Ja että on "todella outoa, että vaimolta peritään vuokraa".
Kyllähän tuon vuokran vaatimisen ymmärtää, jos kyseessä vieras ihminen, mutta omalta aviopuolisolta?
Vierailija kirjoitti:
Minä mieheltä kysyin, että mitä mieltä hän on tilanteesta, jossa aviomies perii vaimoltaan vuokraa, kun ostaa talon. Ja kyseessä siis aviopari.
Mies vastasi, että "kyllähän niitä on kaikenlaisia hulluja". Ja että on "todella outoa, että vaimolta peritään vuokraa".
Kyllähän tuon vuokran vaatimisen ymmärtää, jos kyseessä vieras ihminen, mutta omalta aviopuolisolta?
Eihän tuossa kyllä vuokraa peritä vaan asumiskustannuksia. Kuluihin menee varmasti 200 euroa ja kyllä minä oikein mielelläni maksaisin 100 euroa pientä korvausta asumisesta. Tälla tavoin saisin säästettyä 700 euroa kuussa sijoituksiin.
Mun mielestä tuo 300 e opiskelijalle on paljon, kun puolison tulojen takia ei saa asumistukea. Ja nyt pitäisi työssäkäyvän puolison elintason nousun takia opiskelijan käyttää koko opintotuki ja enemmänkin vain asumiseen, juu ei reilua.
Opiskellessani asumiskustannukseni ei koskaan ollut noin isot, vaikka en ikinä asunut solussa. Aluksi yksiössä ja myöhemmin kaksiossa mieheni kanssa. Riippuu niin kaupungista, että mikä on paljon.. asun Oulussa. Eikä olisi ollut mitenkään hienompaa maksaa lisää siitä että asuisi omakotitalossa vuokralla.. mitäpä niillä neliöillä olisin opiskelijana tehnyt. Tärkeintä oli asunnon hinta ja sijainti.
Milloin tämä on muuttunut aivottomien vuokrajankkaamiseksi? Yhäkään kyse ei ole vuokranmaksusta vaan osallistumisesta asumisen kustannuksiin.
300 euroa ei ole paljoa, jos sitä ajattelee vuokrana. Mutta opiskelijana menetät asumistuen kun suostut asumaan miehesi talossa. Isompi kysymys on, että haluatko sitoutua tuollaiseen kulttuuriin. Minusta pariskunnan molemmilla osapuolilla pitää olla sama elintaso. Omaisuus voi olla omaa, ja vaikka sitten avioehdolla suojattua jos niin halutaan, mutta se mikä jää palkasta elämiseen käytetään molempien hyväksi. Vai haluatko olla parin vuoden päästä se hoitovapaalta työttömäksi pudonnut äiti, jolla ei ole varaa lähteä miehensä ja lastensa kanssa Sveitsiin laskettelemaan?