Lue keskustelun säännöt.
Ikuisuusasiasta: miehen omistamasta talosta ja vaimon osallistumisesta asumiskuluihin
03.01.2020 |
Tiedän, että tämä on ikuinen ja loppuun kaluttu aihe, mutta jospa vielä irtoaisi. Minulta ainakin irtoaa.
Mies on ostamassa taloa ja suunnittelee lyhentävänsä lainaa noin viidelläsadalla eurolla kuussa. Lainanlyhennyksen päälle tietysti tulee lämmitys ym. omakotitaloasumisen kulut. Tontti oma.
Minun osuuteni asumiskuluista on ”sovitusti” 300 euroa.
Eikö se ole aika paljon? Voiko lämmitykseen ja muihin laskuihin mennä 600 euroa kuussa, jolloin maksaisin puolet kaikesta sälästä siinä lainan ympärillä?
Meillä on avioehto, ja se selittänee miksi tämä pikkuisen hiertää. En ole eroamassa tai hyötymässä, mutta tuntuu hullulta, että maksaisin talosta, josta en tule omistamaan prosenttiakaan.
Tietysti keskustelen vielä miehen kanssa, mutta toivoisin asiallisia mietteitä aiheesta. Olenko ihan taukki, kun en ole valmis maksamaan asumisestani kolmeasataa?
Ja kun joku kysyy miksen osallistu talon ostoon: olen opiskelija.
Kommentit (566)
Ihan sellainen huomio että vuokrasuhde ja parisuhde on kaksi täysin eri asiaa. Tämä ei näytä olevan kaikille selvää mikä on todella huolestuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
300 euroa vaikuttaa ihan kohtuulliselta. Puhukaa avoimesti, pienistä ketuista tulee muuten isoja kettuja.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sellainen huomio että vuokrasuhde ja parisuhde on kaksi täysin eri asiaa. Tämä ei näytä olevan kaikille selvää mikä on todella huolestuttavaa.
Juuri näin ja todellakin huolestuttavaa! Mutta valitettavan yleinen ilmiö tuntuu olevan nykyään että vaimoja pidetään lokkeina.
Vierailija kirjoitti:
Miettikää kaikkia niitä vuokralaisia Suomessa jotka maksavat vuokraa eivätkä KOSKAAN tule omistamaan vuokranantajansa kämpästä mitään. Mieli puhallettu.
Mutta he eivät asukaan samassa taloudessa vuokranantajansa kanssa. Vuokratalossa jokainen maksaa vuokran ja lähtiessään talosta muuttaa uuteen asuntoon, joka on vuokra- , omistus- tai osaomistusasunto. Reilu peli siis.
Minä en henk. koht. edes tiedä, mikä on oikeasti kaikista järkevin tai reiluin tapa asua toisen omistamassa asunnossa/ talossa. En kertakaikkiaan tiedä, vaikka olen nelikymppinen ja asunut jo puolet elämästäni omillani.
Aikoinaan, kun aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa, asuin yksin vuokralla, kunnes muutimme yhteen - emme kummankaan luokse, vaan uuteen vuokra-asuntoon, josta maksoimme vuokran puoliksi. Vuosia myöhemmin rakensimme talon, johon laitoimme säästöt, otimme lainan ja nyt lyhennämme sitä puoliksi. Mies ansaitsee vähän enemmän kuin minä, joten hän maksaa enemmän laskuista.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sellainen huomio että vuokrasuhde ja parisuhde on kaksi täysin eri asiaa. Tämä ei näytä olevan kaikille selvää mikä on todella huolestuttavaa.
En minä ainakaan kehtaisi ilmaiseksi asua toisen omistamassa talossa. Mielelläni maksaisin puolet juoksevista kuluista ja päälle siihen vaikka hieman kulukorvausta, jonka voi käyttää remonttilaskuihin tarvittaessa. Ap:n tapauksessa voisi laskea, että 200 euroa menee kuluihin ja sitten 100 euroa olisi kulukorvausta asunnon käytöstä. Jossain vaiheessa pitä kuitenkin tehdä keittö- ja kylppäriremppaa jne...
Olisin oikein tyytyväinen tuohon diiliin ja itselleni sitten ostaisin sijoistusasunnon vuokrattavaksi.
Ap:n opiskelijaelämän kyllä voisi ottaa huomioon kustannuksissa näiden neljän vuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme miehen kokonaan omistamassa talossa. Itsellä on kerrostaloasunto, jossa vuokralaiset. Maksan miehelle asumisesta 300€/kk enkä pidä tätä pahana. Tästä summasta osa on ruokarahaa (maksamme kaupassa ruoat yhteisestä kassasta niin ei tule kumpi maksaa-tilanteita). Tuo summa siis pitää sisällä ruokaraha, lämmitysksen (öljy), veden ja jätemaksun. Ehkä kai jotain muutakin.
Todellisuudessa tuo summa on reilusti alakanttiin (laskettuna koko vuoden arvioista), mutta silti summa on halpa. Mies kustantaa remontit 100%, minä en osallistu. Joskus tästä kuitenkin muutetaan ja ostetaan yhteinen. Tästä saatu myyntihinta on vain ja ainoastaan mieheni, en saa siitä penniäkään, kun en ole esim. remontteja maksellut. Tämä on mielestäni reilu jako. Kodinkoneet ostamme puoliksi ja huonekalut.
Ja jos sattuisi niin ikävästi, että ero tulisi, voisin vain pakata kamani ja lähteä. Ei tarvitsisi jäädä tappelemaan kuka on maksanut ja mitä. Ja maksuthan hoidetaan käteisellä niin ei pääse verottajakaan puuttumaan meidän väliseen sopimukseen :)
Laitan lukuja soppaan. Omakotitalon kulut (60 luku 150 neliötä, öljylämmitys) vuoden kaikki kulut ylläpidosta aika tarkkaan 4500 eur (sähkö öljy jäte kiinteistövero,vakuutus, vesi, hulevesi). 4500/12=2500 /12 = 187 eur/kk/hlö. Jos avioehto kehissä niin tuolla summalla menee ei omistaja. Luvut ovat todellisen okt:n luvut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tähän pätee se vanha sääntö , Jos mies omistaa talon,hän maksaa kulut. Jos nainen omistaa, mies maksaa kulut.
Jokainen pariskunta päättää keskenään miten kuluosuudet jaetaan.
Siitä ei ole olemassa mitään sääntöä miten sen "kuuluisi" olla, jota täällä sitten irvaillaan ja haukutaan lokiksi tms.
Jos avioparin jommankumman tulot ovat tosiaan 300 euron luokkaa ei ole minkään järjen mukaista periä häneltä 300 euroa asumiskulua. Tai voi tietysti, mutta missä ymmärrys ja toisen tukeminen?
Vaikka aloittajalle nyt jankataan, että se 300 euroa han on naurettavan vähän, niin myös 250 euron opintoraha on naurettavan vähän.
Minulle esimerkiksi eläkeläisenä 300 euroa on suuri raha.
Riippuu juuri ihmisen tuloista onko joku summa rahaa suuri tai pieni.
Ja siitä omasta lähtökohdasta asioita on ajateltava, ei sen toisen näkökulmasta, hänellä voi olla vaikka kuinka suuret tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten kun valmistut ja palkastasi jäisi 500 euroa kuussa ylimääräistä. Ostatko mieheltäsi talosta vaikka puolet, möisikö hän? Vai maksaisitko edelleen 300 euroa kuussa asumiskuluja, etkä omista talosta nurkkaakaan? Entä jos miehesi yllättäen kuolee, kenelle talo periytyisi?
Miksi pitäisi omistaa mitään? 300e on pieni summa vuokrasta. Jos periytyy niin muuttaa pois!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla kaikki rahat, mitkä saan, menee yhteiseen käyttöön (vastike, laskuja, ruoat yms.). Olen myös opiskelija. Totta kai minunkin täytyy osallistua elämisen kustannuksiin! 300€ muka liikaa asumisesta, ei hyvänen aika... Miten joku voikin olla noin itsekäs kuin ap.
Saatko asumistukea?
Minä en, saan opintotukea ja -lainaa, joilla maksan melkein puolet vuokrasta, laskuista ja ruoasta, eli _kaikki_ menee elämiseen.
Sama juttu, jos maksan 300 € elämisestä, mikään ei muutu. Minulle ei jää mitään säästöön, kun mies kerryttää omaisuutta.
Ap
Ei opiskelijan kuulukaan kerryttää omaisuutta. Tuo on ihan normaalia, että kaikki rahat menee elämiseen. Vastaavassa tilanteessa maksoin miehelle juurikin 300 euroa vaikka olinkin opiskelija. Tosin säästin rahaa etukäteen ennen kuin otin virkavapaata opintoja varten. Nillä säästöillä sitten elin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tuo 300 on todella vähän. Mies petaa tilannetta niin, että eron tullen et todellakaan saa mitään.
Ja se on vain aivan oikein että luonnollista, kun jokainen mies tietää suomalaisten naisten luonteen ja taipumukset, tuo vain järkevää varautumista. Kaveri on selvästi fiksu sälli, kun on tajunnut avioehdonkin heti kärkeen hommata.
Tuo 300€ on kyllä superhalpa vuokra, oli sitten miten pieni koppero hyvänsä!
Ja kyllä, asumiskustannuksiin menee paljon rahaa lainanlyhennyksen lisäksikin.
Sinuna olisin onnellinen, jos noin edullisesti pääsen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
300 euroa on halpa työssäkäyvälle. Opiskelijallekin halpa, jos saa siihen asumistuen. Mutta ap ei saa, puolison tulojen vuoksi. Ei ap missään ilmaisiksi asuisi. Asiallisesta opiskelija-asunnosta jää asumistuen jälkeen maksettavaa esim. 180 euroa. Asun mieluummin opiskelujajan yksin, kuin muutan jonkun nihilistin omakotitaloon "vuokralle" kuluja puolittamaan esim. 300 eurolla, johon en saa asumistukea.
Eron tullessa avioehto suojaa vahvasti ennen avioliittoa hankittua omaisuutta. Jos omaisuus on karttunut avioliiton aikanakin, yleensä toinen osapuoli saa "sovittelurahaa", riippuen liiton kestosta ja taloudellisesta panoksesta. Jos esim toinen on ollut kotona lasten kanssa, tämäkin lasketaan panokseksi yhteiseen talouteen. Monesti ei puoliso jaksa tapella, vaan jättää kaiken taakseen, mutta kannattaa vaatia laskelman kanssa eroraha. Lakituvassa riitely on kallista, joten usein tuo onnistuu jo puolison lakimiehen suositellessa tuota ratkaisua.
Eli jos esim 8 vuoden avioliiton jälkeen saa puolet yhdessä hankitusta irtaimistosta ja 20 tonnia käteistä + mahdollisia elatusmaksuja muksuista, niin 300 euroa on ihan kohtuullista. Vähätuloisena ei ehkä järkevää, mutta selkeä rahansiirto on osoitus yhteiseen talouteen panostamisesta. Jos puoliso on oikein hyvätuloinen, niin sitten toiselta rahaa vaatiminen on vähän erikoista.
Avioehdon sovittelu on poikkeus, ei sääntö. Yhtenä edellytyksenä on nimenomaan yhteisen varallisuuden kartuttaminen, mitä tavanomainen lasten hoitelu ei ole.
Lasten kasvattelu ja talouden hoitaminen, samalla kun toinen kartuttaa omaisuuttaan lasketaan panokseksi. Kannattaa eron tullessa nostaa puheeksi. Eikä kannata olla liian ahne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä "300 euroa ei oo mitään, ei sillä saa kummosta vuokra-asuntoa"? Eikai kyse oo siitä saako sillä vuokra-asuntoa, vaan siitä onko tässä tilanteessa ok maksaa asulisesta ton verran. Mun vanhemmilla on 150 neliön omakotitalo helsingissä isolla tontilla ja asumiskustannukset on 400e/kk kaikki yhteenlaskettuna. (Laina siis maksettu jo). Kuitenkin pitää huomioida se että mies lainaa maksaessaan kerryttää omaisuutta itselleen asunnon muodossa. Sulta taas tuo 300€ menee "hukkaan", koska vaikka maksaisit 10 vuotta 300e/k (joka on 10v laskettuna yli 30 000e), ei sulle eron ym.tullen jää tuosta maksamastasi summasta senttiäkään. Eli musta ihan kohtuullinen. Entä, jos maksaisitte kiinteät kulut reilusti puoliksi (sähkö, vesi ym kuukausittaiset kulut) ja remppa- ym juttujen suhteen neuvottelisitte etukäteen jonkun summan tai osuuden minkä sinä sitten maksaisit niistä? (Tämänkään osuuden ei mielestäni tulisi olla kovin suuri koska se menee miehen asuntoon ja nostaa talon arvoa, sinulle siitä ei ole mitään hyötyä jatkossa)
Meillä on lähes samanlainen tilanne. Mies haluaa, että maksan kaikesta sentilleen puolet ja hänen nimissään on kaikki omaisuus. Tosin olemme avoliitossa ja en saa mitään jos tästä lähden lasten kanssa. Olen maksanut kaikki lasten kulut yli kymmen vuotta, ruuat, kodin sisustuksen, pessyt pyykit yms. Lisäksi tehnyt ilmaiseksi asiantuntija työtä miehelleni, hänen onaisuuden hyväksi. Totta olen tyhmä ja naivi.
Suosittelen sinulle, että pistätte luvut numeroina taulukkoon ja se mikä kulu muodostuu omaisuuden säilyttämisestä miehellesi, niihin sinä et osallistu esim. kiinteistövero, se kulu on maksettava omistajan olitpa sinä talossa tai et, sama asia osittain sähkölaskusta, se lasku ei ole 0 vaikka et asusi talossa. Pitäkää puolenne kun olette huumassa. Kysykää vanhemmiltanne miten tulisi tehdä, ne pitää teidän puolianne tai käy lakimiehen puheilla, ne ovat nähneet monta surullista taloudellista hyväksikäyttö tilannetta.
Vihdoinkin järkipuhetta tässä ketjussa. Juoksevat kulut kannattaa jakaa sovitulla tavalla (prosenttiosuuksin tms.) toteutuman mukaan, eli summat laskuista taulukkolaskentaan ja juuri siten jako kuten kommentomani kirjoitti.
Talouden hoitoa varten kannattaa perustaa pankkiin oma tili sitä varten, joihin molemmilla yhtäläinen hallintaoikeus ja sitten sinne molemmat tallettavat rahaa etukäteen. Neljännes- tai puolivuosittain sitten laskenta toteutuman mukaan ja tasaus niin, että kulut menevät tasan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä "300 euroa ei oo mitään, ei sillä saa kummosta vuokra-asuntoa"? Eikai kyse oo siitä saako sillä vuokra-asuntoa, vaan siitä onko tässä tilanteessa ok maksaa asulisesta ton verran. Mun vanhemmilla on 150 neliön omakotitalo helsingissä isolla tontilla ja asumiskustannukset on 400e/kk kaikki yhteenlaskettuna. (Laina siis maksettu jo). Kuitenkin pitää huomioida se että mies lainaa maksaessaan kerryttää omaisuutta itselleen asunnon muodossa. Sulta taas tuo 300€ menee "hukkaan", koska vaikka maksaisit 10 vuotta 300e/k (joka on 10v laskettuna yli 30 000e), ei sulle eron ym.tullen jää tuosta maksamastasi summasta senttiäkään. Eli musta ihan kohtuullinen. Entä, jos maksaisitte kiinteät kulut reilusti puoliksi (sähkö, vesi ym kuukausittaiset kulut) ja remppa- ym juttujen suhteen neuvottelisitte etukäteen jonkun summan tai osuuden minkä sinä sitten maksaisit niistä? (Tämänkään osuuden ei mielestäni tulisi olla kovin suuri koska se menee miehen asuntoon ja nostaa talon arvoa, sinulle siitä ei ole mitään hyötyä jatkossa)
Miten vanhempasi pääsevät noin olemattomaan kuukausimaksuun? Jo pelkkä kiinteistövero on noin 100 e/kk puhumattakaan lämmityskuluista (oletuksena kaukolämpö).
Meillä on kiinteistövero 400e vuodessa. Talo 250m2 ja asumiskulut n. 300e kuukaudessa. Sisältää veden, sähkön, kiinteistöveron, nuohouksen, jätemaksut, vakuutukset ja tienhoitomaksun.
Kyllä, avioehto on nimenomaan omaisuuden suojelemiseksi. Jos kuitenkin joku on tehnyt pitkän suhteen aikana yhteiseksi hyväksi paljon sellaista työtä, jonka ansiosta ainoastaan toisen osapuolen omaisuus on karttunut, kohtuullistaminen voi tulla kysymykseen. Tällä on käsittääkseni juurensa vanhoissa ajoissa, jolloin naiset olivat paljon kotirouvina, hoitivat lapset ja työskentelivät palkatta miehensä omistaman yrityksen tai tilan hyväksi. Jos tällaisen suhteen jälkeen tulee ero, olisi kohtuutonta, ettei vaimolle jäisi mitään korvausta tekemästään työstä. Testamentilla tai lahjakirjalla peritty tai lahjoituksena saatu omaisuus voidaan sulkea avio-oikeuden ja tällaisen tilanteen ulkopuolelle.
https://www.minilex.fi/a/avioehto-ja-kohtuullistaminen
"Harkittaessa kohtuullistamista otetaan huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden tekemä työ yhteisen talouden hyväksi, omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi, sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat."
Huom. avioehtoa voidaan räätälöidä, täysin poissulkeva ei ole ainoa vaihtoehto. Avioehdossa voidaan antaa myös etuja toiselle osapuolelle tai se voidaan tehdä kattamaan vain tietty osuus omaisuudesta.