Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?
Kommentit (2721)
Venäläinen passintarkastaja kehui minua kauniiksi ja kyseli että oliko matkani mennyt hyvin (sattuimme menemään samalle tarkastajalle meno-ja paluureissulla). Jäi mieleen, koska yleensä ei passintarkastuksessa missään maassa (eikä varsinkaan Venäjällä) kauheasti kehuja jaella.
Haluan avioeron, kun et ole onnistunut laihduttamaan. Ex-mieheni.
Ja kerrottakoon että niihin aikoihin painoin n 70 kg ja olen 168 pitkä, että en nyt ihan armoton valas ollut. Ja olin siis ollut sen kokoinen naimisiin mennessämme, että en nyt yhtä äkkiä ollut lihonnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onpas sievät ulkosynnyttimet!" sanoi naisgyne ensimmäisellä käynnilläni. Silloin vaivaannuin, mutta kivastihan se oli sanottu :D
Minä kyllä paheksun tuollaisia kommentteja. Vaikka sanotaankin tavaraa sieväksi, niin asiatonta silti.
Itse olisin kyllä mieluummin tuon sievä-kommentin kuullut kuin sen mitä oma gyneni sanoi ollessani 17-vuotiaana ekan kerran gynekologilla. Hän sanoi että "ei millään pahalla mutta täällä on todella paljon lihaa" viitateen suuriin häpyhuuliini. Toisaalta kyllä vähän naurattaakin tuo :D
Yläasteikäisenä kuultua
Sekä tytöiltä että pojilta, tutuilta ja vierailta, päin naamaa ja selän takana:
Näytät ihan sialta (tää usein), Miss Piggy, outo, tyhmä, läskiperse, ärsyttävä, leuhka (?!?), et oo muutenkaan mikään helmi mut noi rillit päässä vielä kauheampi.
Isältäni: Pojat kyllä yleensä tykkää vähän laihemmista tytöistä
Olin teininä normaalipainoinen ja muutoinkin tavallisen näköinen. Mutta minulla on monen harmiksi pelottavan vahva itsetunto ja ulosanti, nauran ja puhun kovaa, ja tietysti siksi ärsytin etenkin yläasteen poikia. Noita oksettavia finnisiä ruipeloita, nyyh.
Itsetunnosta huolimatta en ikinä tule pitämään ulkonäöstäni, enkä usko että kukaan mies voi ikinä rakastaa minua oikeasti, koska en ole kaunis. Nelikymppinen nyt.
10 kiloa läskiä on näille siis normi. Ei Espanjassa tai Ruotsissa, Venäjällä. Vain suomalainen saa olla 19 kiloa huoletta ylipainoinen.
Yläasteella pojat: Olet luokan tyhmin ja rumin.
Äitini, olin ala-asteella: Oot paisunu ku pullataikina. Laihduta.
Mummoni, kun olin murkku: Nykyajan vapaastikasvatetuista ei tule kyllä yhtään mitään.
Joku humalainen baarissa: Paljon maksaa?
Joku humalainen kadulla: Mies, hei!
Itsetunto nollissa ainaisen morkkaamisen takia.
Mä enn luota yhtekäään ihmiseen maailmassa enkä tule koskaaaan luottamaankaan. Teen miljardeja havaintoja jatkuvasti ympäristöstä ja muisistiiini jäää ne kaikki ja syöpyy sinnne.
"sulla on enemmän vatsaläskiä kuin mun exillä"
sanoi ex hyväntuulisena seksin jälkeen. Vieläkin tuntuu pahalta. Minä 171cm/64kg. Laihdutin raivolla 10kg kunnes tajusin että ei.. ei näin.. ja lopetin laihduttamisen. Exälle annoin anteeksi ja oltiin yhdessä vielä puolivuotta tämän jälkeen.
"Pukeutuisit seksikkäämmin"
"Olisit naisellisempi"
"Nää ei oo mitkään vappubileet"
Tuntematon jätkä ohikulkien baarissa.. joo.. glitteriä oli luomissa 18-vuotiaana. Ilta pilalla.
"Hyi helvetti miten paljon pakkelia sulla on"
Tuntematon baarissa
"Sä olet paska huilisti, paska laulaja. Susta ei ikinä tule mitään"
Raivosi suoraa huutoa musiikinopettaja ala-aste minulle kun olin puhunut siitä pahaa toisen oppilaan kanssa.
"Mä pieksen sut päin seiniä"
Isäpuoli kun en ollut muistanut viedä roskia
"Näytät huoralta"
Isäpuoli jälleen
"Riehutko vain saadaksesi huomiota??
Heräämöhoitaja 13-vuotiaalle minulle joka olin aivan sekaisin anestesialääkkeistä.. propofol ei sovi kaikille.
Näitähän riittää :D ihan hirveetä luettavaa muidenkin kommentit..
Enpä ole kiinnostunut muista ihmisistä tai niiden puheista niin paljoa, että muistaisin edes 5 minuuttia. Kyllä maailmaan puhetta mahtuu, mutta pakko ei ole kuunnella.
Olin pitkään, monia vuosia, hukassa valmistumisen jälkeen. En tiennyt mitä halusin ja hakeuduin työkkärin ammatinohjaajalle. Ohjaaja oli hyvin lämpimän oloinen nainen, jolle uskalsin kertoa epävarmuuksistani, masentuneisuudesta ja mitä ehkä haluaisin tulevaisuudelta. Olin bongannut erään työpaikkailmoituksen, mutta epäröin sinne hakemista koska minulla ei ollut kokemusta alasta ja kerroin ahdistuksestani ja miten olen liian arka ja ujo. Ja miten minulle on aina sanottu etten sovi sosiaaliseen työhön.
"En tunnista sinua ollenkaan tuosta kuvauksesta, olet hyvin puhelias, ystävällinen ja niin helposti lähestyttävä että minä ihan suosittelen sinua kokeilemaan. Olen aivan varma että pääset haastatteluun" ja niin pääsinkin. Haastattelusta tunti ja sain soiton että tervetuloa töihin heti huomenna. Ja siellä tiellä olen edelleen, äärimäisen onnellisena ja todella pidettynä ja arvostettuna työntekijä. Niin lämmin kiitos tälle ohjaajalle tsempeistä. Hän muutti elämäni :)
"Miten sä et nyt vieläkään tajua tätä, kun kaksi vuotta nuoremmatkin osavaat jo näin helpon asian?"
Näin mukavasti sanoi englannin ope mulle tunnilla kaikkien luokkalaisteni kuullen viidennellä luokalla, kun en muistanut miten have-verbi taipuu yksikön kolmannessa persoonassa.
Olin 12-vuotias kun isäni sanoi minulle "Siusta ei tuu koskaan mitään jos et opi matematiikkaa kunnolla."
Kaveri ja sisko haukkui rumaksi (siis eri kerroilla). Olin teini. Nykyään kaunis paljon katseita keräävä nainen. Ihmetyttää edelleen.
"Sinua voisi muuten rakastaa, mutta kun sinulla on niin helvetin iso nenä."
Humaltunut mies baarissa sanoi minulle näin, kehuttuaan ensin blondin ystävättäreni ulkonäköä.
Myöhemmin mies pyysi kahville useita kertoja. En suostunut.
"Painu helvettiin!", huusi äitini, kun en tehnyt, mitä käskettiin.
Vierailija kirjoitti:
"Sinä kävisit ihan juutalaisesta", sanoi naispuolinen opiskelukaverini.
En oikein tiennyt, miten olisin suhtautunut tuohon väitteeseen. Myöhemmin kävi ilmi, että kaverin mielestä tyypilliset juutalaiset kasvonpiirteet olivat hyvin kauniita.
No, maailman kauneimmat naiset on juutalaisia. Ei pidä stereotypia paikkansa. Mm. Natalie Portman ja iso osa Hollywood näyttelijöistä on juutalaisia. Israelissa maailman komeimmat miehet ja kauneimmat naiset. Siellä on niin tummia kuin vaaleitakin.
Anoppini viimeinen puhelu 1.1.2000. " olet paras mahdollinen äiti pojanpojalleni" Kuoli seuraavana päivänä.
Olin eronnut hänen pojastaan 1974.
Meillä oli hyvät välit. Olin tietysti hautajaisissa, nimeni oli kuolinilmoituksessa surijoiden alkupäässä. Exäni kirjoitti mulle kirjeen kiittäen ystävyydestäni hänen äitinsä kanssa.
Poikani on menestynyt elämässään ja on sanonut, että se on minun ansiota.
Laivan kannella ollessa vaimon ja neljän lapsen kanssa (jotka jotakin tietenkin säätivät) kysyi todennäköisesti englantilainen nainen: are all four kids your? Mihin vastasin hieman hämillään että mitäs ihmettä nyt on tapahtunut: yes they are. Nainen sanoi: you are very rich man. Minä ensimmäisenä ajatuksena ihmetellen, että mitä tuokin vielä kettuilee tavallinen keskituloinen tässä ollaan ja ruoka pöytään saadaan koko perheelle ja omakotitalo on että ei tässä kovin rikkaaksi voi sanoa. Parin sekunnin jälkeen ymmärsin mitä hän tarkoitti ja kiitin häntä, ja totesin että niinpäs olenkin. Muistan tämän aina aika ajoittain ja totean minä olen erittäin rikas (ihana perhe) ja muuta ei tarvita.