Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Ikäni ollut pihtipolvet, olen asian kanssa sinut. Lenkillä ollessani vuosia sitten tuttu vanhempi rouva tuli vastaan ja tokaisi, että " onko sulla polvi kipeä, kun noin kävelet?" Juu, ei ole, pihtipolvet vaan on. Arghh, kuinka ihminen voi olla tyhmä. Ja vielä vanhempi.

”Väistä läski!”

Olin 19v ja baarissa kävelemässä baaritiskin vierustalla. Joku noin omanikäinen ”mies” oli menossa ohitseni ja sanoi näin. Taisin huudahtaa hänelle, että ”mitä vittua?” johon hän vastasi ”no olethan sinä läski.”

Lähdin heti tämän jälkeen itkien kotiin. En ollut tuolloin mikään langanlaiha, mutta en edes ylipainoinenkaan. Tästä on yli 10 vuotta aikaa, edelleen tulee paha mieli, kun muistelen tätä tilannetta.

Ala-alasteella terveydenhoitajan suusta: jaa on tullut vähän syötyä äidin pullaa? Katsoimme siis painoni, ja olin hieman pyöreämpi pienenä. Kyseinen terveydenhoitaja oli pelottava, ja kommentoi muutakin ikävää.. traumat jäi.

"Älä koskaan luota mieheen, jolla on viikset." kertoi ystäväni joskus. Oli saanut tämän elämänohjeen isältään. Ja tämä viittasi siis nimen omaan miehiin jolla on "pelkät", eli vain viikset ilman partaa.

''Sinä olet ratkaisukeskeinen ihminen, etkä jää tuleen makaamaan'' sanoi entinen pomoni reilut kymmenen vuotta sitten  

Sellaisena minä pidän itseäni vieläkin :)

Abikeväänä eräs maikkamme sanoi kahdenkeskisessä palautekeskustelussa ”kenelle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan”. Se on seurannut kannustimena läpi elämän.

Vierailija kirjoitti:

"toivottavasti et koskaan saa lapsia kun kerta oot niin ruma ja huonotapainen!!"

Oma äiti.

Olisin vastannut: "No olethan sinäkin saanut!"

Onhan niitä lapsena saanut kuulla periaatteessa ikäviä kommentteja, mutta eivät ne ole haitanneet.

Vähän yli 20'vuotiaana olin sitten Yhdysvalloissa. Kerran eräs kaveri istui vieressäni ja sanoi yhtäkkiä "you got moles". En sitä ennen ollut kiinnittänyt kasvojen luomiin mitään huomiota muistaakseni, mutta heti rupesi tuntumaan että ainakin parista noin 4 tai 5 millin luomesta ja muutamasta pienemmästä on päästävä eroon. Niin kävikin aika nopeasti. Onneksi kotikonstit toimivat hienosti.

Olin joskus vuonna jotain Painonvartijoissa, 10 kiloa oli pudotettavaa, ikää silloin 26, kaksi lasta odotettu ja synnytetty. Ekalla kerralla vaa'an jälkeen se täti sanoi i s o o n ääneen, että kuinka noin nuorella ihmisellä on noin paljon ylipainoa? Täh, no sitähän varten täällä olen, että putoan ne kilot pois. Sisuunnuin sen verran, että kiloja lähti kaikkiaan pois 18, ja se täti vähän toppuutteli, että tarvitsisi jo lopettaa se pudotus. Kilot ovat myös pysyneet pois.

"Sulla on kyllä niin sirot ja pitkät, kauniit sormet. Todellakin pianistin kädet!" totesi yläasteella terveydenhoitaja teinille, joka taisteli ylipainoa vastaan ja suurin piirtein vihasi omaa peilikuvaansa. Arvostin, ja arvostan edelleen.

"No sulla ei ole huolta tuoda lasta maailmaan, sulla on synnyttäjän lantio"

Olin 13/14-vuotias ja tuo viattomaksi tarkoitettu kommentti tuli äidiltäni. Olin lievän hämmentynyt tästä ja vuosia kuvittelin lantioni/takamukseni olevan huomattavan leveä. Ihan normaali se oli. Vielä en ole synnyttänyt mutta toivotaan että kommentti osui oikeaan!

Ei sanottu mitään mutta kerran istuin Stadissa katutason baarissa ikkunan vieressä olevalla tiskillä yksin juomassa bisseä kun odottelin kaveria. Ikkunan taakse tuli hyvän näköinen mimmi, katsoi minua lasin läpi ja pussasi lasiin niin että huulipunasta jäi huulien jälki. Sitten mimmi hymyili, vilkutti ja käveli pois. Itse olen ulkonäöllisesti keskitason uros jos sitäkään. Kyllä oli hieno ele ja muistan sen aina, harmi kun tuo nainen ei tullut juttelemaan.

Toivon että en olisi ikinä sinua synnyttänyt huusi äitini kun sai tietää minun seurustelevan toisen naisen kanssa. Käännyin lähteäkseni pois ja pyysin ottamaan yhteyttä jos muuttaa mielensä. Ei olla sen jälkeen oltu yhteydessä. 

Vierailija kirjoitti:

Se ei halua susta muuta kuin pillua. 

Sanoi isäni, kun olin jo 20-vuotias ja tapailin 29-vuotiasta miestä.  

Olen nyt 46-vuotias, meillä on kolme lasta ja rakastamme toisiamme edelleen, vaikka karikoita on nähty.  

Kaikki te, joilla on omia lapsia (kuten itsellänikin on), niin muistakaa että loukkaukset piirtyvät mieleen lapsena ja teininä ihan toisella tavalla kuin aikuisena. 

Kun vanhemmat solvaavat, se on jotain peruuttamatonta. Anteeksipyyntö voi paikata jonkin verran, mutta tässä tapauksessa sitä ei edes koskaan tullut. 

Tämä on niin totta, että vanhempien suusta tulleet loukkaavat sanat pysyvät mielessä läpi elämän.

Mulle äitini sanoi kun olin 15, että olen niin tyhmä ettei mua kannata kouluttaa (siis lukio). Menin sitten iltakouluun omilla töistä saamillani rahoilla ja kirjoitin ylioppilaaksi.

Hän ei muista mitään puhuneensa, joten anteeksipyyntöäkään ei tullut. Sanat jäivät sydämeeni.

Vierailija kirjoitti:

Ei sanottu mitään mutta kerran istuin Stadissa katutason baarissa ikkunan vieressä olevalla tiskillä yksin juomassa bisseä kun odottelin kaveria. Ikkunan taakse tuli hyvän näköinen mimmi, katsoi minua lasin läpi ja pussasi lasiin niin että huulipunasta jäi huulien jälki. Sitten mimmi hymyili, vilkutti ja käveli pois. Itse olen ulkonäöllisesti keskitason uros jos sitäkään. Kyllä oli hieno ele ja muistan sen aina, harmi kun tuo nainen ei tullut juttelemaan.

Siinä ois ollutpimpsaa tarjolla pientä rahallista korvausta vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin joskus vuonna jotain Painonvartijoissa, 10 kiloa oli pudotettavaa, ikää silloin 26, kaksi lasta odotettu ja synnytetty. Ekalla kerralla vaa'an jälkeen se täti sanoi i s o o n ääneen, että kuinka noin nuorella ihmisellä on noin paljon ylipainoa? Täh, no sitähän varten täällä olen, että putoan ne kilot pois. Sisuunnuin sen verran, että kiloja lähti kaikkiaan pois 18, ja se täti vähän toppuutteli, että tarvitsisi jo lopettaa se pudotus. Kilot ovat myös pysyneet pois.

Olipa outo kommentti oudossa paikassa, kun 10 kiloa ei edes ole kummonenkaan ylipaino. Oikeasti ylipainosella on ylimäärästrä ainakin 40 kiloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sanottu mitään mutta kerran istuin Stadissa katutason baarissa ikkunan vieressä olevalla tiskillä yksin juomassa bisseä kun odottelin kaveria. Ikkunan taakse tuli hyvän näköinen mimmi, katsoi minua lasin läpi ja pussasi lasiin niin että huulipunasta jäi huulien jälki. Sitten mimmi hymyili, vilkutti ja käveli pois. Itse olen ulkonäöllisesti keskitason uros jos sitäkään. Kyllä oli hieno ele ja muistan sen aina, harmi kun tuo nainen ei tullut juttelemaan.

Siinä ois ollutpimpsaa tarjolla pientä rahallista korvausta vastaan.

Tuskinpa olisi noin kadonnut jos tämä olisi ollut tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin joskus vuonna jotain Painonvartijoissa, 10 kiloa oli pudotettavaa, ikää silloin 26, kaksi lasta odotettu ja synnytetty. Ekalla kerralla vaa'an jälkeen se täti sanoi i s o o n ääneen, että kuinka noin nuorella ihmisellä on noin paljon ylipainoa? Täh, no sitähän varten täällä olen, että putoan ne kilot pois. Sisuunnuin sen verran, että kiloja lähti kaikkiaan pois 18, ja se täti vähän toppuutteli, että tarvitsisi jo lopettaa se pudotus. Kilot ovat myös pysyneet pois.

Olipa outo kommentti oudossa paikassa, kun 10 kiloa ei edes ole kummonenkaan ylipaino. Oikeasti ylipainosella on ylimäärästrä ainakin 40 kiloa.

10 kiloa on kummoinen ylipaino. Kaikki ylipaino on kummoista - ja hääppöstä.

Ex kehui minulle salarakastaan "kauniiksi ja seksikkääksi naiseksi, joka tietää mitä mies haluaa" ja minulle sanoi että häneen verrattuna olen "lehmäosastoa". Salarakas oli lapseton nainen, kaunis vartalo toki. Mutta tämän muistan aina. Enkä ole eron jälkeen uskaltanut tapailla ketään, hirveää olisi näyttää tämä lehmäkroppani jollekin. Luulen että olen yksin loppuelämäni.

Mies jätti minut, esti somessa, whatsappissa jne. Melkein vuoden päästä yhtäkkiä soitti tuntemattomasta ja totesi minun olleen pelkkä pano. On valitettavasti jäänyt mieleen tämä.