Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Vierailija kirjoitti:

Luokkakaveri sanoi 5. luokalla, että mulla on kaunis nenä. En ollut sitä aikaisemmin huomannut, mutta siitä saakka olen ollut asiasta samaa mieltä.

7. luokalla kaveri sanoi, että minullakin näkyy luokkakuvassa silmäpussit. Ja kyllä vaan näen ne silmäpussit peilistä edelleen joka päivä.

Minulla oli aikaisemmin ongelmana ikuiset silmäpussit. Kävin alaluomileikkauksessa, ja sain avun. Kokeile sinäkin!

Kuuntelin ensin koko peruskoulun ajan kommentteja, kuinka mulla on liian pienet rinnat. Kun lukiossa sitten vihdoin sain edes vähän muotoja, alkoi kommentointi, että mulla on liian isot rinnat.

Lopputulemana en oikeen vieläkään välitä omista rinnoistani, mutta olen sentään päässyt yli siitä suoranaisesta inhosta ja ahdistuksesta mitä koin vielä muutama vuosi sitten :'D 

Lukion jälkeen pohdin tulevaisuuttani. Tykkäsin piirtää, maalata ja tehdä käsitöitä ja pidin itseäni aika lahjakkaana. Olisin halunnut mennä johonkin käsi-ja taideteollisuusoppilaitokseen, mutta ympäristö painosti järkevämpiin opintoihin. Puhuin kaverille että eniten kyllä haluaisin tehdä jotain luovaa ja taiteellista, mihin kaveri sanoi että "jos sä olisit oikeasti taiteellinen niin sun ei tarvitsisi edes miettiä ku sä vaan tekisit taidetta". Huonoitsetuntoisena annoin silloin liikaa painoarvoa kaverin sanoille ja itsekin rupesin ajattelemaan, että en kai sitten ole oikeasti taiteellinen.

Opiskelin järkevän ammatin josta saan edelleen toimeentuloni, mutta myöhemmin toteutin unelmani ja opiskelin myös sen luovan ammatin, joka kylläkin jäi vain harrastukseksi. Ja nyt ymmärrän ettei taiteellisuus sulje pois järkeä ja suunnitelmallisuutta, eikä oikea taiteilija ole vain se joka heittäytyy pelkkään taiteeseen ilman varmuutta toimeentulosta.

"toivottavasti et koskaan saa lapsia kun kerta oot niin ruma ja huonotapainen!!"

Oma äiti.

"Sun kanssa on niin helppo ja miellyttävä jutella. Oon aina hyvällä tuulella ennen ja jälkeen kun tavataan." Työkaveri.

"Sä oot niin aito ihminen. Mutta muista, älä avaa sydäntäsi kelle tahansa, joku voi käyttää sitä hyväkseen. "

Toinen työkaveri.

Minulla on isot ja vinot etuhampaat, jotka oiottiin ala-asteella raudoilla. Oikomisen jälkeen koulukuvaa otettaessa hymyilin iloisesti ja kuvaaja sanoi: "Älä hymyile niin, että hampaat näkyy." Tuloksena oli kuva, jossa puristan huulet tiukasti kiinni. Hampaat suoristuivat mutta menivät uudestaan vinoon, ja vinossa ovat edelleen, mutta hymyilen aina leveästi, koska se on minulle luontaista.

Päiväkodin työllistämistuella palkattu tilapäinen hoitaja sanoi "Sinulla on ihana lapsi".

Tämä on jäänyt kauniina muistona mieleen. Muilla hoitajilla tuntui aina olevan vain pelkkää moitittavaa sanottavanaan. Tästä johtuen en osannut kehun kuullessani suhtautuakaan siihen aitona toteamuksena, vaan olin aivan hämilläni. Kiitos Petra, näin jälkikäteen olen useasti ajatellut sinua lämmöllä.

"Miten pitkä olet?" kysyjä pienikokoinen vanhempi nainen, minä 170 cm pitkä 21-vuotias nainen. Kun kerroin pituuteni, nainen sanoi,että noin pitkällä on vaikea löytää paria. Kuulostaa uskomattomalta nykyään ja olen löytänyt useamman parin. Kun kerroin tästä eräälle ihmiselle, hän arveli, että kysyjä tarkoitti sitä, että olen roteva, en siro. Olin hoikka parikymppisenä, mutten linnunluinen :D

Sellaisia alistamisyrityksiä, kyllä ne aikoinaan purikin valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

"Miten pitkä olet?" kysyjä pienikokoinen vanhempi nainen, minä 170 cm pitkä 21-vuotias nainen. Kun kerroin pituuteni, nainen sanoi,että noin pitkällä on vaikea löytää paria. Kuulostaa uskomattomalta nykyään ja olen löytänyt useamman parin. Kun kerroin tästä eräälle ihmiselle, hän arveli, että kysyjä tarkoitti sitä, että olen roteva, en siro. Olin hoikka parikymppisenä, mutten linnunluinen :D

Sellaisia alistamisyrityksiä, kyllä ne aikoinaan purikin valitettavasti.

Ja nyt lähenen 50 ikävuotta, että sen verran aikaa.

Lukiossa ruokalan täti sanoi ruokaa hakiessani: "Älä ole ylpeä, vaikka olet kaunis, kun sä tulet vanhaksi, näivetyt kuin nauris." En ollut ylpeä enkä pitänyt itseäni kauniina, joten oli hämmentävän kaksijakoinen kommentti. Näivettymistä odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni kehui minua teini-ikäisenä voimakastahtoiseksi naiseksi. Poikaystävä, nyk puoliso sanoi, että olen älykkäin nainen, jonka hän koskaan on tavannut. Entinen esimies kiitteli lähtönsä jälkeen minua todelliseksi ammattilaiseksi ja eräs supertyytyväinen asiakas sanoi, että älä vain koskaan muutu.

Oletkohan jotenkin narsistinen persoona, kun mieleesi jää vain kehut itsestäsi.

13-vuotiaana minulle tapahtui auto-onnettomuus. Olin liikkeellä polkupyörällä ja minuun törmäsi auto. Jouduin yöksi sairalaan.

Kotiin päästyäni äitini aviomies sanoi, että ensi kerralla koeta jäädä kunnolla [auton alle], niin hänen ei tarvitse näitä täytellä [vakuutuspapereita].

Myöhemmin aikuisena äitini lipsautti, että kotivakuutuksesta saaduilla rahoilla hän oli ostanut itselleen ja miehelleen uudet, laadukkat patjat sänkyyn. Rahasumma kuulemma korvautui, kun minulle maksettiin autokoulu ja ajokortti 18-vuotiaana.

Olin joskus 25v kävelemässä koirani kanssa kohti kotia.  Vastassa oli kolme teiniä seisoskelemassa pyörineen, minun oli pakko kävellä niitä kohti ja ohittaa ne, en päässyt enää kiertämään muuta kautta vaikka olisin halunnut. Pahin painajaiseni oli kävellä niitä kohti kun tuijottivat suoraan meitä. 

 Minulla oli pahoja mt-ongelmia, välttelin ihmisiä kaikin tavoin, varsinkin teinijoukkoja. Tuolloin ongelmat oli pahimmillaan, mutta sinä iltana olisin ollut ihan ok mielellä, koska olin uskaltanut nähdä vanhan ystävän pitkästä aikaa, käynyt hänen luona kahvilla juuri ja sieltä tulossa. Se oli rohkaissut ja antanut iloa. Ystäväni ei edes huomauttanut miten olin paisunut n.40 kiloa, eikä tivannut missä olin ollut kun en pitänyt yhteyttä tms. Oli minua kohtaan kuin olisi eilen viimeksi nähty, selvästi iloinen että taas näki minut, ja minä olin myös että näin hänet. Tunsin oloni hyväksi, minulla oli taas elämässä tärkeä ihminen johon luottaa ja turvata. Sieltä ystävältäni olimme siis koiran kanssa kävelemässä juuri kotiin.

Olin sitten ohittamassa niitä teinejä, yksi poika sanoi kuuluvasti "Kattokaa ton äm-män mahaa, v#tün iso!"  Jotain semmosta olin kauhukuvissani odottanutkin, jatkoin synkkänä kävelyä.   "Mut toi koira on kyl söpö." Kuului tytön kommentti", muut yhtyivät siihen.

Kun pääsin kotiin, aloin itkeä. Romahdin taas synkkiin vesiin. Koira lohdutti minua.

575 jatkaa.

Sain ottaa 13-vuotiaana kielilävistyksen. Kotiin palasimme äitini kanssa minulle pariksi ensimmäiseksi päiväksi syötäväksi varattujen valmis keittojen kera. Äidin aviomies sanoi keitot nähdessään, että kohta se on varmaan pillukin lävistetty.

Pari vuotta myöhemmin halusin muutosta useamman vuoden kestovärillä ylläpitämääni mustaan hiusväriin. Äiti ilahtui toiveestani luonnollisempaan vaaleaan lookkiin, ja suostui kustantamaan minulle värinpoiston taittoväreineen.

Parturi-kampaajana ja kosmetologina työskentelevä äitini ystävä teki ammattilaistyön melko edullisesti, verrattuna mitä muodonmuutos olisi muissa kampaamoissa maksanut. Vaalennusprojekti värinpoistoineen oli kertaluontoinen, haluttuun sävyyn päästiin kahdella käsittelykerralla.

Tästä äidin aviomies kahden kesken minulle saarnasi, enkö tajua kuinka kallista eläminen on ja ettei minun äidillä ole jatkuvasti varaa maksaa minun tukan laittoani.

Äitini maksoi kampaajan aivan omalla ansiotyöllään tienaamastaan palkasta.

Paljon muutakin jouduin jatkuvasti kuulemaan varsinkin teininä. Olin kotonani arvoton, halveksittu ja mitätöity. Häpäisemiseni oli äidin miehen jatkuvaa huvia. Tuli selväksi, että elättämiseeni menee rahaa, ”söin kuin hevonen”, xs-kokoinen, hoikka, siro tyttö. En tänä päivänä lähes kolmekymppisenä ole enää äitini miehen kanssa missään tekemisissä.

Taisi muuten sanoa minua rumaksi äm-mäksi, kun käski muiden kattoa minun mahaa. Tarkka sanamuoto ei ole jäänyt mieleen, mutta sisältö kyllä.

579

"Ei noilla teepusseilla", sanoi salainen ihastukseni seitsemännellä luokalla, kun olin tarjoutunut kantamaan jotain hänen avukseen. Lihakset ei totta puhuen tuolloin olleet kovin kehittyneet, mutta tuskin muillakaan tuon ikäisillä. 30 vuoden kuluttuakin tuon kuitenkin vielä muistan, koska vähän vihlaisi...  Nykyään on hauikset kunnossa, mutta ihastus jo muualla naimisissa.

Teinityttönä vanhempi luottamani mieshenkilö tuli viereeni ja kertoi yhtäkkiä mietteliäästi, että joku päivä joku tulee rakastumaan sinuun siten, ettei varmasti koskaan päästä irti. Hän oli oikeassa.

Eräs artisti sanoi minulle kerran että älä koskaan muutu kenenkään puolesta, välitä heidän mielipiteistään. Olet hyvä juuri tuollaisena.

Mulla oli tuolloin juuri iso elämänmuutos meneillään ja nuo sanat kyllä osu ja uppos silloin.

Vierailija kirjoitti:

"tässä ei ole mitään tajuttava" matematiikan opettaja 7luokalla kun en hiffannut kuinka laskut oli tarkoitus laskea. Jostain syystä en vieläkään osaa prosenttilaskuja.

Prosenttilaskut ovat helppoja, kun vain sisäistät, että 1 prosentti= 1 sadasosa.

”Sä olet tämän perheen häpeäpilkku”

Isä kun olin 15 vuotias uhmakas teini enkä pystynyt käyttäytymään uskonnon vaatimalla tavalla.