Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Satunnainen vastaantulija kadulla:

”Hei sori, pakko pysäyttää ja sanoa että vau, sä sopisit elokuvaan näyttelemään.”

Ai, kiitos!

”Sellaista kuolleista herännyttä tyttöä tai jotain kauhuelokuvan kummitusta ihan tollasenaan.”

Mitä sinäkin siinä peilaat? Yhtä lihava sinusta tulee kuin äidistäsi. Totesi isäni, kun olin teini. Olin tosi epävarma ja ruma mielestäni.

Sukujuhlissa vanhempi sukulaisrouva kysyi kaikkien kuullen olenko ajatellut mennä sellaiseen mannekiinikouluun kun olen niin pitkä ja mallin näköinen. Tämä kantoi pitkään.

En muista enää tarkkoja sanamuotoja, mutta ala-asteella eräs poika sanoi, että näytän ihan noidalta kun on niin isot hampaat, iso nenä, kikkurat hiukset ja kuulostankin noidalta kun nauran. Jepjep, kiitos :) Seuraavat 20 vuotta koin häpeää ulkonäöstäni kunnes päätin etten jaksa enää. Miehen mielestä olen maailman kaunein, joten se riittää.

”Venäjällä vain hu*rat saavat paljon lapsia” sanoi venäläinen ystäväni, kun kuuli sisarusteni lukumäärän.

Vierailija kirjoitti:

Viidennellä luokalla eräs poika sanoi minulle että olisit luokan kaunein tyttö mutta kun sinulla on "laitatähänjokinulkonäköpiirre" ja siitä lähtien, jo vuosikymmeniä, tuo piirre on piinannut minua.

Minun ihastus sanoi kuutosella, että oot kyllä tosi kiva mutta sulla on hirveän iso perse, -kun pyysin häntä kylään.

Siitä perseestä saikin sitten kuulla niin kauan että syömishäiriöhän siitä tuli moneksi vuodeksi.

Sulla on uskomaton perse

Ei itselleni, mutta melkein. Nuorempi lapseni oli vastasyntynyt ja olimme vielä sairaalassa. Vauvalla oli sydänongelmia ja olimme sydänlääkärin huoneessa. Itse puolipaniikissa jos nyt onkin jotain vakavaa. Tämä naislääkäri ei ilmeisesti vauvoja juuri tutkinut. Näki vauvan, pysähtyi, laittoi kädet yhteen ja sanoi ” Voi miten kaunis Luojan luoma pikku olento”. Kukaan koskaan ei ole samalla tavalla pysähtynyt katsomaan lasta.

Vierailija kirjoitti:

Satunnainen vastaantulija kadulla:

”Hei sori, pakko pysäyttää ja sanoa että vau, sä sopisit elokuvaan näyttelemään.”

Ai, kiitos!

”Sellaista kuolleista herännyttä tyttöä tai jotain kauhuelokuvan kummitusta ihan tollasenaan.”

Tyylinäsi gootti tai olit muuten vain kalpean näköinen?

"Antaa ihmisten ihan rauhassa ihmetellä" sanoi minua 5 vuotta vanhempi naapurin tyttö, kun surin että mitähän muut ajattelee. En enää edes muista aihetta mistä puhuimme, mutta jostain syystä tuo lause olin juuri oikea juuri oikealla hetkellä, monta kertaa muistutin sen mieleeni teininä rohkaisevana ajatuksena.

Olimme siirtymässä yläasteelle ja silloisen parhaan kaverini kanssa suunnittelimme millaista se olisi ja olemmeko samalla luokalla . Kaverini sanoi "Mä kyllä varmasti alan hengailemaan Annan ja Kristan (vuotta vanhempia hänen perhetuttujaan) kans välitunnilla, nyt kun pääsen niiden kans samaan kouluun. Sun kans me voidaan varmaan tunnneilla ehkä kuitenkin vielä istua vierekkäin"

Se tunne, kun tajuat olleesi pelkkä paremman puutteessa kelpaava varakaveri ihmiselle, jota luulit bestikseksi.

Toinen kaveri myöhemmin 16-vuotiaana muun muassa kertoi, että "Kai sä tiiät että uskovaiset kaverit on mulle paljon tärkeämpiä". En tiennyt, mutta tiesinpä sen jälkeen. Käytännössä meidän kaveruus loppui siihen, sillä mulla ei olisi edes tullut mieleen arvottaa ihmisiä sen mukaan, ovatko he uskovaisia vai eivät. Sama ihminen oli hetkeä aiemmin sanonut "En mä nyt omia asioitani kelle tahansa kerro" kun olin ihmetellyt miksi hän ei ollut kertonut alkaneensa seurustella, vaan kuulin sen toiselta kaverilta. Olimme olleet 13-vuotiaasta todella paljon yhdessä, viikottain. Kävimme ulkona, diskoissa, yökylässä toistemme luona, olimme koulussa päivittäin yhdessä. Luulin oikeasti että olemme erittäin hyviä ystäviä, mutta jälleen olinkin ollut se paremman puuttuessa kelpaava varakaveri .

Lukiossa onneksi sainkin ihania elinikäisiä ystäviä.

Itse voin sanoa, että h' rittelu  oli todella yleistä ja tuntui ikävältä ja se sana on aina mielessäni. Samaten ulkonäköni on arvosteltu, iso pää, kamala leuka, naureskeltu ja pilkattu muuten paljon. Ääneni on outo jne. Kaikki käyty läpi. Paljon kiusattu ja paljon hyvää on ole kuullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Onpas sievät ulkosynnyttimet!" sanoi naisgyne ensimmäisellä käynnilläni. Silloin vaivaannuin, mutta kivastihan se oli sanottu :D

Minä kyllä paheksun tuollaisia kommentteja. Vaikka sanotaankin tavaraa sieväksi, niin asiatonta silti.

Asiatonta puhua tässä yhteydessä tavarasta, en käsitä miten tavara liittyy sukupuolielimiin. Esineellistetään tämä, jotta jos joku luvattomasti käyttää toisen tavaraa eihän se niin vakavaa ole :(

Sisustus ottanut lasteni paikan mun sydämessä, ei mikään ihme että lapset sijoituksessa.

Tämä oli törkeesti sanottu. Lause palaa yhä uudestaan mieleen.

Tämän sanojaa pidin ystävänäni. 

Oltiin silloin nuorena avomieheni, nykyisen aviomieheni, kanssa ruotsinlaivalla, siellä tanssisalin puolella. Olin unohtanut jotain hyttiin ja läksin sitä hakemaan. Kun tulin poispäin hytistä niin siellä käytävällä oli kaksi nuorta miestä, ehkä hiukan hiprakassa, ja kun lähestyin heitä niin toinen sanoi toiselle, tuollainen sen pitäisi olla, voi kun tuon saisi. Hymyilin miehille kun ohitin heidät, muistan vieläkin tarkasti tuon tunnelman, käytävän ja mitä minulla oli päälle, kaunis sininen kesämekko, jossa kukkakuvio yläosassa. Tästä pienestä kohtaamisesta jäänyt hyvät muistot ja tunteet, en kertonut miehelleni tapauksesta vasta kun äskettäin, mies hymyili tyytyväisenä.

Sinusta ei tule koskaan mitään, et tule ikinä pärjäämään missään, mitenkään, kenenkään kanssa.

Sinua ei olisi, jos veljesi olisi jäänyt henkiin.

Perse on kuin 7 leivän uuni.

Silmät on kuin sialla.

Jne.

Sanojana isä.

"Olisit muuten kiva mutta sulla on niin pienet tissit." Jännästi se siis vaikuttaa luonteeseenkin... Minun pieniä rintojani on kommentoinut pojat koulussa, äitini kotona usein ja muutama kenen kanssa olen seurustellut.

Tämä on saanut aikaan sen että en koe olevani tarpeeksi nainen koskaan. Nykyinen mies kehuu ja on ihana mutta ei se oikein nollaa sitä yli 10 vuoden tuhoa.. haluaisin silikonirinnat mutta en saa aikaiseksi säästää rahaa ja en taida oikeasti uskaltaa mennä siihen leikkaukseen. Toisaalta yritän myös opettaa tytölleni että nainen on muutakin kuin tissit. Salaa silti olen kauhean kateellinen kaikille muille joilla on ne tissit.

"miksi sinä olet niin ruma?" luokkakaveri (poika)kun olin muistaakseni 12.v

Vielä näin 27-vuotiaana yleensä hämmennyn, jos joku mies sanoo kauniiksi tai tulee muuten flirttailemaan, herkästi ajattelen, että se sanoo vain kohteliaisuudesta ja siksi perännyn tuollaisissa tilanteissa tai menen lukkoon. Itse näen vain vinon nenän, liian pienen suun, kaksoisleuan, höllyvät allit ja jenkkakahvat.

Vanhojen tanssejen jälkeen tuntemattomat aikuiset tulivat vielä kahdenkin viikon kuluttua kehumaan tanssi- ja viemistaitoani esim. kaupassa. Hiveli itsetuntoa pitkäaikaisen koulukiusaamisen jälkeen. On kieltämättä syöpynyt positiivisena asiana mieleen.

” Voi kyllä se ois pitäny poika isälles tulla” isän sisko lapsena päivitteli kun sukutilalle ei syntynytkään jatkajaa. Vanhempani menivät naimisiin vanhana, ja vain yhden ehtivät.

”Hetkinen, haen oikean koon varastosta. Meillä noin isot koot säilytetään siellä.” Vaateliikkeen myyjä, kun tarvin ylioppilaslakin kokoa 59. Ihmetykseni on ollut suuri, kun aikuisena olen tajunnut muillakin olevan tällaisia jättipäitä, isompiakin. Äiti lohdutti, että sisäinen kauneus on tärkeintä, mutta paljonpa se auttaa, kun minä nyt olisin halunnut olla nätti -tai edes tavallinen- kuten muutkin.

” Hyi helvetti, mikä toi on? Mä paskannan tollasia aamulla.” Miehen humaltunut ystävä baarin liepeillä nähtyään minut ensi kertaa. Arvatkaas onko ollut vaikea suhtautua vuosikymmenet muutoin aina ihan kivasti käyttäytyvään mieheen, joka ei varmasti muista sanomaansa.

Positiivisiakin on, kuten ” Ei helvetti, mä en voi uskoa silmiäni. Sä oot tän kioskin kuumin kissa.” Tuttu mies baarissa, kun laihduin eräässä elämänvaiheessa normaalipainoiseksi.

Ja toden totta, sen ajan kuvia katsoessa olen ollut tosiaan hyvän näköinen mimmi vaikka millä kriteereillä arvioituna. Silloinkaan en silti kyennyt näkemään itseäni oikein, vaan peilistä tuijotti edelleen isopäinen ja lihava luuseri. Jonkinlainen ulkonäöllinen itsetunto kuitenkin hoikkana vuosina rakentui, en ole sen päin koskaan pukeutunut rumasti säkkeihin jne, vaikka paino on kivunnut takaisin ylipainon lukemiin.

Vaikka vuodet ovat vierineet, ja itsetunto ihanan parisuhteen ja perheen myötä parantunut, asuu olkapäällä silti koko ajan nillittäjä. Nillittäjä on aina tilaisuuden tullen valmiina kertomaan, että olen kyllä oikeasti ihan typerä, rasittava ja ruma, kiinnitän huomion kolhoudellani jne. En usko, että kukaan ystävistänikään tietää, että olen edelleen tuntosarvet pitkällä ihmisten reaktioiden suhteen. Vaikka maailma on antanut hyvät työt, perheen , lapset , olen silti syvällä mielestäni jotenkin huonompi kuin muut. Surullista. Omia lapsiani olen kehunut paljon myös ulkonäöstä,( muiden isompien vahvuuksien ohella) vaikka ihan tavallisen näköisiä tenavia ovatkin. Vahinkoa en halua pistää kiertoon.

Tapailin yhtä miestä. Hän kertoi exästään, persjalkainen perusläntä. Pitihän se exä sitten katsastaa facessa. Ihan tavallinen 40v nainen. Joka tapaamisella jatkui exän arvostelu. Sanoin että jos jätettäisiin tapailusta exä pois. Ukko otti nokkiinsa, eikä enää tavattu. Ovat taas yhdessä tämä lekuri ja hänen persjalkainen perusläntä. Jäi mieleen vahvasti tämä miten kutsui silloin exäänsä, joka on nyt nyxä.