Miksi pitäisi tyytyä "ihan ok" tavismieheen, jos on onnellisempi sinkkuna?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä kysymys näille muutamille palstan miehille.

Minä ainakin koen olevani onnellisempi sinkkuna kuin sellaisen miehen kanssa, joka ei viehätä minua täysin sekä sisäisesti että ulkoisesti. En saisi mitään irti jostain tyytymisparisuhteesta enkä edes haluaisi seksiä tai mitään muutakaan läheisyyttä sellaisessa suhteessa. Ei kovin hyvä lähtökohta onnelliselle parisuhteelle.

Tuo kirjoituksesi toimii myöskin toiseen suuntaan, miksi ihmeessä pitäisi tyytyä "ihan ok tavisnaiseen" jos on onnellisempi sinkkuna🙂

Tämä on palstan hassuus. Täytyy tulla kertomaan aikuisille ihmisille, että "tuo muuten toimii sitten toisinkin päin, tiedä se." Totta kai toimii, miksei toimisi?

eri

Olet väärässä.

Jos minä esimerkiksi teen aloituksen joka on vastaava kuin tämä mutta naisia koskettava niin se poistetaan :D  Se on tämän palstan hassuus ja vielä hassunpaa että poistattaja on tuohtunut miten julkenen moisia väittää :D

https://www.vauva.fi/keskustelu/3632342/kurpat-kuvittelevat-etta-koulut…

Tällaiset aloitukset on tyypillisempiä tällä palstalla. Kumma että näitä poistatetaan. Viikonloppua kohden yleensä lisääntyvät. Tuokin on vielä kilttiä settiä verrattuna pahimpiin.

Niihin verrattuna tämä aloitus on neutraali.

Siis, onhan tämä koko ketjua aivan järkyttävää miesvihaa täynnä. Jos tästä olisi naisversio, se olisi jo HS:n tutkivien toimittajien pilkattavana.

Jos siltä tuntuu, niin poistata ihmeessä asiattomat viestit.

Naisvihaketjuja tunkee välillä ovista ja ikkunoista. Niiden kommentit ovat niin ala-arvoisia, etteivät ne kauaa täällä vanhene. Yleensä lähteekin koko ketju, kun ei niissä ole mitään säästettävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisviha...

En saa maksutonta kotirouvaa joka antautuu täysin minulle ja laittautuu väsyneenäkin omaa kuningastaan varten. Hänen tulee kuitenkin maksaa omat menonsa, ja mennä töihin heti kun se on vain mahdollista.

Paskaa te jaksatte suoltaa. Kuka maksaa sinun elämisesi tällä hetkellä? Sossu? Isäsi? 

Käyn töissä. En tarvitse näin ollen miestä.

-näet siis miehet vain lompakkoina?

-oman elämisesi maksaminen ei ole sinkkuna ongelma, mutta parisuhteessa oman elämisesi maksaminen on mahdotonta?

-jos olisit työtön, ryhtyisit miehen elätiksi? 

-mikä on ongelmasi maksaa omasta elämästäsi parisuhteessa? 

Hei vaan tuikkis! Kokonaiset neljä kysymystä latasit?

Oleta ja revi hatusta vielä vähän lisää, jotta pääset taas oikein kunnolliseen naisvihakiimaan kiinni. Siitä se lähtee. 👍

Heh, itse oletin illalla lompakkolassen löytäneen ketjuun tuon viestin perusteella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoit sanoja suuhuni. Koen olevani myös hyvä kuuntelemaan, minkä mielestäni toin ilmi jo siinä kohtaa kun sanoin, että haluan aidosti kuulla miehen oivalluksia eri asioihin liittyen. Mutta millaisen miehen? Niin -älykkään ja keskustelutaitoisen.

Tällaisia miehiä, jos ei lasketa mukaan insinööriaiheita, on vähän, koska miesten maailmassa oikeasti älykkäät, oivaltavat ja keskustelutaitoiset joutuvat koulu-, työ- ja armeijakiusatuiksi. Ja jopa isolle osalle naisista elävässä elämässä tällainen vaihtoehto on ennemmin pelottava kuin houkutteleva. Pitää olla paksu nahka tai oppia pitämään turpa kiinni yleisillä paikoilla.

Höpö höpö. Noin käy ehkä joidenkin neanderdalilaisten seurassa. Fiksu nainen haluaa fiksun miehen seuraa olipa kyse parisuhteesta tai työkaverista.

Fiksuja naisia on pieni vähemmistö, kuten fiksuja miehiäkin. Ja se tavisenemmistö naisista tuhlaa aikaansa somen ja aivottomien viihdeohjelmien parissa.

Totta. Miehet tuhlaavat taas aikansa metsästyksen, kalastuksen, penkkiurheilun, romuautojen rassaamisen ,pelaamisen ja kaljoittelun parissa. Pahimmilla on useampia näistä handicapeistä.

Juu, se on niin väärin viettää aikaansa mukavina pitämiensä harrastusten parissa!

Sinkkuna niin voit tehdä ihan vapaasti. Parisuhteessa ollessasi silloin kun paremmalle puoliskollisesi sopii.. varsinkin jos menet lisääntymään vapaa-aikasi kuuluu lapsillesi.

Vaikka lisääntyisin, on minulla omakin elämä olemassa. Oma aika, lienee sinulle käsitteenä aivan uusi?

T. MIes

Jos teet lapsia, niin rahan ja ajan suhteen sinun on ajateltava aina ensin niitä lapsia. Sitten sovit ajasta ja rahasta puolison kanssa, miten niitä käytetään. Sinkkuelämä sopii sinkulle, ei perheelliselle.

Kunhan olen tarjonnut perheelle riittävästi aikaa ja rahaa, ei minun tarvitse muita ajatella aina ensimmäisenä. Edes lapsia ja vaimoani.

Joo, kyllä huomaa, että et ole parisuhteessa ja perheellinen, etkä kyllä vaikuta tarpeeksi kypsältä tulemaan isäksi. Kyllä se nyt vaan on niin, että lapset ja perhe tulee ensin ja itse viimeisenä.

M42

Harmi jos sinulla on näin ja ankea elämä, työtä kotiolotkin.

Perheellisenäkin olen itsenäinen yksilö Ja tyytyväinen siitä.

M40

Kuka puhui ankeasta elämästä ja työstä kotioloissa? Tai siitä että ei voisi perheellisenö olla yksilö?

Ei kukaan muu kuin sinä. Kolkuttaako omatunto?

-eri-

Minusta kuulostaa juurikin ankealta elämältä jos itse tulee lähtökohtaisesti (aina) viimeisenä tai omaa aikaa ei ole. Miten voi olla yksilö jos 100% ajasta menee lasten tai vaimon pyllyä kuuraamassa? ”Kyllä sitä kerkeää hyvin keskellä yötä 2min tehdä omaa ristisanavihkoa? Ei ole mies eikä mikään jos se ei riitä”, niinkö?

Olen eri, mutta kuka täällä on puhunut 100% ajasta paitsi sinä? Ainoastaan naiset ovat tässä keskustelussa tuoneet ilmi konkreettisia esimerkkejä siitä, mikä on liikaa ja mikä ei. Sinä ja tuo toinen ukko vaan jankutatte että kaikki oma aika olisi kielletty, vaikka kukaan ei ole sanonut niin.

Kyllä se niin vaan että minä sanoin, että minulla on omakin elämä ja omat menot vaikka on perhe. Tämä teilattiin kerrasta ”sulla mitään naista ole olemassa”.

Ja naiset komppaavat kuinka valitsivat tarkoituksella miehen ”jolla ei mitään omia tarpeita”.

Toinen mies lisäksi valkopesee naisten mainetta kertomalla kuinka hän tulee itse viimeisenä perheensä jälkeen.

Minä en ole sanonut muutakuin että on mulla omatkin jutut vaikka on perhe. Ja tasan määrittelen niiden laajuuden omassa ryhmässä, en palstamammojen kanssa joissa on eittämättä paljon marttyyrimammoja joiden elämän kiimaisin juttu on köyttää mies kotiin kiinni.

Hohhoijaa. Eli tavoitteena oli vain jankuttaa tuota samaa mantraa. Et suostu tietenkään kertomaan, että miten paljon sitä tätä omaa aikaa saat, jotta joku voisi kertoa saako sitä muissa tavallisissa perheissä ihan öyhöttämättäkin. Kun edelleenkään kukaan ei ole sanonut, ettei sitä saa ollenkaan. Tuo "mies jolla ei ole mitään tarpeita" on sekin omaa keksintöäsi. Täällä on vaan sanottu, että jos se oman ajan tarve on kovin suuri, niin aika moni nainen ei lapsiperhe-elämään sellaisen miehen kanssa lähde. Itse en esimerkiksi olisi lähtenyt, jos mies haluaa vakituisesti esimerkiksi kaksi harrastusiltaa viikossa. Se ei ole meidän perheessä mahdollista.

Kaksi harrastusiltaa viikossa ei kyllä kovin paljolta kuulosta, miksi se ei onnistuisi?

Kaksi harrastusiltaa molemmille tekee jo suurimman osan viikosta. Vuorotyö päälle, niin yhteisiä iltoja ei sitten jäisikään. Toisella isolla tuttavaperheellä päivätyöt mutta yksi lapsista erityinen. Heillä ei kumpikaan jaksa yksin kahta iltaa viikossa. Sitten on perheitä, joissa kaikki jäsenet ei ole terveitä. Ja näitä ei aina tiedä ennalta. Siksi en ikinä lähtisi perustamaan lapsiperhettä ihmisen kanssa, joka suhtautuu jopa vihamielisen vaativasti useisiin vapaailtoihin viikoissa. Sellaisen ihmisen kanssa voi pyörittää lapsiperhettä vain hyvänä päivänä, mutta kuten kaikki useamman lapsen perheen vanhemmat tietää, ei kaikki lapsiperhepäivät ole niitä hyviä.

Kyllä perheellisen aikuisen ihmisen pitää osata joustaa ja ajatella perheen etua. Toki jokainen tarvitsee omaakin aikaa, mutta lasten ollessa pieniä/nuoria, on aikuisen pystyttävä laittamaan omat tarpeensa toiselle sijalle. Harrastukset ovat vain harrastuksia...

Tämä. Ja viime kädessä jokaisen pikkulapsen vanhemman soisi ymmärtävän, että aina on olemassa mahdollisuus jäädä lasten kanssa yksin. Jos on varma ettei kestä perhe-elämää ilman säännöllistä vapaa-aikaa, on ehkä turvallisinta jättää lapset tekemättä.

Eli harrastaa ei voi koska aina on mahdollisuus, että kumppani kuolee joskus? Tämä selvä.

Miten paljon sinä sitten harrastat? Viekö harrastuksesi sinulta viikonloput ja lomat sekä lähes kaikki arki-illatkin etkä voi harrastaa kotona?

Ei, harrastamiseni ei vie koko elämääni kuten sinä siinä muotoilet.

Toisaalta kiinnostaa kysyä, etkö sinä tai muut kotinaiset harrasta mitään mikä ”vie aikaa”?

Onhan se selvää, jos perheessä on pieniä lapsia ja miehellä paljon aikaa vievä harrastus, niin nainen joutuu olemaan lasten kanssa kotona. En ymmärrä, miksi pillastuit, koska eihän tämä koske sinua millään tavalla.

Miksi ei koske minua?

Miksi sinä et vaadi osaasi vapaa-ajasta vai onko teillä symbioosielämä jossa maailmankaikkeus on typistynyt lapset-koti-työ akselille?

Sinä et sitten keksi mitään välimuotoa sen neljästi viikossa harrastamisen ja pelkän kotona nyhvöttämisen välillä? Useimmat perheet viettänevät suurimman osan vapaa-ajasta yhdessä ja järjestävät silloin tällöin omaa aikaa. Tuo sinun aikataulusi taitaa olla lähinnä toisinpäin. Läpsystä lastenhoitovuoron vaihto ja yhteistä aikaa onkin sitten kesälomalla ja eläkkeellä.

Juurihan MINÄ esitin muutakin kuin neljästi viikossa sillä ”kerran kaksi viikolla ja myös viikonloppuisin” EI OLE aina neljä kertaa vko.

Ja kyllä, harrastan säännöllisesti ja urheilullisesti. Millainen ihminen EI harrasta?

Ei kai sitä kukaan täällä sinulta kielläkään. Osa naisista ei katsoisi miestä, joka ravaa jatkuvasti harrastuksissa, etenkään jos lapsia on useampi ja ne ovat pieniä. Jos sinun vaimosi katselee niin sinullahan on kaikki hyvin. Ei kuitenkaan ihan kuulosta siltä, mutta mistäs sitä kukaan ulkopuolinen täällä tietää.

Ja ei, kukaan ei ole sanonut ettei saisi harrastaa. Ihmisillä on vaan erilaisia käsityksiä siitä, mikä on lapsiperheessä kohtuullinen oman ajan ja yhteisen ajan suhde. Moni on sanonut, että sinun kuvaamasi tahti on lapsiperheelle vähän turhan tiivis. Edelleen, jos vaimosi on eri mieltä, niin mitä sinä kenenkään muiden mielipiteillä teet.

Jatkuvasti? Pitäisikö siellä harrastuksessa käydä joskus ja jouluna, silloin kun huvittaa ja pikkuvaimo antaa luvan?

Minä en edes ymmärrä miksi sinä olet naimisissa, kun puhut jatkuvasti noin halveksuvasti puolisostasi. Mitäs menit märisevän, aamusta iltaa tukkaa föönailevan pikkuvaimon kanssa naimisiin. Ei se meidän vika ole, turhaan sinä meille kiukuttelet. Avioeroa vaan hakemaan jos oma elämä riepoo noin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoit sanoja suuhuni. Koen olevani myös hyvä kuuntelemaan, minkä mielestäni toin ilmi jo siinä kohtaa kun sanoin, että haluan aidosti kuulla miehen oivalluksia eri asioihin liittyen. Mutta millaisen miehen? Niin -älykkään ja keskustelutaitoisen.

Tällaisia miehiä, jos ei lasketa mukaan insinööriaiheita, on vähän, koska miesten maailmassa oikeasti älykkäät, oivaltavat ja keskustelutaitoiset joutuvat koulu-, työ- ja armeijakiusatuiksi. Ja jopa isolle osalle naisista elävässä elämässä tällainen vaihtoehto on ennemmin pelottava kuin houkutteleva. Pitää olla paksu nahka tai oppia pitämään turpa kiinni yleisillä paikoilla.

Höpö höpö. Noin käy ehkä joidenkin neanderdalilaisten seurassa. Fiksu nainen haluaa fiksun miehen seuraa olipa kyse parisuhteesta tai työkaverista.

Fiksuja naisia on pieni vähemmistö, kuten fiksuja miehiäkin. Ja se tavisenemmistö naisista tuhlaa aikaansa somen ja aivottomien viihdeohjelmien parissa.

Totta. Miehet tuhlaavat taas aikansa metsästyksen, kalastuksen, penkkiurheilun, romuautojen rassaamisen ,pelaamisen ja kaljoittelun parissa. Pahimmilla on useampia näistä handicapeistä.

Juu, se on niin väärin viettää aikaansa mukavina pitämiensä harrastusten parissa!

Sinkkuna niin voit tehdä ihan vapaasti. Parisuhteessa ollessasi silloin kun paremmalle puoliskollisesi sopii.. varsinkin jos menet lisääntymään vapaa-aikasi kuuluu lapsillesi.

Vaikka lisääntyisin, on minulla omakin elämä olemassa. Oma aika, lienee sinulle käsitteenä aivan uusi?

T. MIes

Jos teet lapsia, niin rahan ja ajan suhteen sinun on ajateltava aina ensin niitä lapsia. Sitten sovit ajasta ja rahasta puolison kanssa, miten niitä käytetään. Sinkkuelämä sopii sinkulle, ei perheelliselle.

Kunhan olen tarjonnut perheelle riittävästi aikaa ja rahaa, ei minun tarvitse muita ajatella aina ensimmäisenä. Edes lapsia ja vaimoani.

Joo, kyllä huomaa, että et ole parisuhteessa ja perheellinen, etkä kyllä vaikuta tarpeeksi kypsältä tulemaan isäksi. Kyllä se nyt vaan on niin, että lapset ja perhe tulee ensin ja itse viimeisenä.

M42

Harmi jos sinulla on näin ja ankea elämä, työtä kotiolotkin.

Perheellisenäkin olen itsenäinen yksilö Ja tyytyväinen siitä.

M40

Kuka puhui ankeasta elämästä ja työstä kotioloissa? Tai siitä että ei voisi perheellisenö olla yksilö?

Ei kukaan muu kuin sinä. Kolkuttaako omatunto?

-eri-

Minusta kuulostaa juurikin ankealta elämältä jos itse tulee lähtökohtaisesti (aina) viimeisenä tai omaa aikaa ei ole. Miten voi olla yksilö jos 100% ajasta menee lasten tai vaimon pyllyä kuuraamassa? ”Kyllä sitä kerkeää hyvin keskellä yötä 2min tehdä omaa ristisanavihkoa? Ei ole mies eikä mikään jos se ei riitä”, niinkö?

Olen eri, mutta kuka täällä on puhunut 100% ajasta paitsi sinä? Ainoastaan naiset ovat tässä keskustelussa tuoneet ilmi konkreettisia esimerkkejä siitä, mikä on liikaa ja mikä ei. Sinä ja tuo toinen ukko vaan jankutatte että kaikki oma aika olisi kielletty, vaikka kukaan ei ole sanonut niin.

Kyllä se niin vaan että minä sanoin, että minulla on omakin elämä ja omat menot vaikka on perhe. Tämä teilattiin kerrasta ”sulla mitään naista ole olemassa”.

Ja naiset komppaavat kuinka valitsivat tarkoituksella miehen ”jolla ei mitään omia tarpeita”.

Toinen mies lisäksi valkopesee naisten mainetta kertomalla kuinka hän tulee itse viimeisenä perheensä jälkeen.

Minä en ole sanonut muutakuin että on mulla omatkin jutut vaikka on perhe. Ja tasan määrittelen niiden laajuuden omassa ryhmässä, en palstamammojen kanssa joissa on eittämättä paljon marttyyrimammoja joiden elämän kiimaisin juttu on köyttää mies kotiin kiinni.

Hohhoijaa. Eli tavoitteena oli vain jankuttaa tuota samaa mantraa. Et suostu tietenkään kertomaan, että miten paljon sitä tätä omaa aikaa saat, jotta joku voisi kertoa saako sitä muissa tavallisissa perheissä ihan öyhöttämättäkin. Kun edelleenkään kukaan ei ole sanonut, ettei sitä saa ollenkaan. Tuo "mies jolla ei ole mitään tarpeita" on sekin omaa keksintöäsi. Täällä on vaan sanottu, että jos se oman ajan tarve on kovin suuri, niin aika moni nainen ei lapsiperhe-elämään sellaisen miehen kanssa lähde. Itse en esimerkiksi olisi lähtenyt, jos mies haluaa vakituisesti esimerkiksi kaksi harrastusiltaa viikossa. Se ei ole meidän perheessä mahdollista.

Kaksi harrastusiltaa viikossa ei kyllä kovin paljolta kuulosta, miksi se ei onnistuisi?

Kaksi harrastusiltaa molemmille tekee jo suurimman osan viikosta. Vuorotyö päälle, niin yhteisiä iltoja ei sitten jäisikään. Toisella isolla tuttavaperheellä päivätyöt mutta yksi lapsista erityinen. Heillä ei kumpikaan jaksa yksin kahta iltaa viikossa. Sitten on perheitä, joissa kaikki jäsenet ei ole terveitä. Ja näitä ei aina tiedä ennalta. Siksi en ikinä lähtisi perustamaan lapsiperhettä ihmisen kanssa, joka suhtautuu jopa vihamielisen vaativasti useisiin vapaailtoihin viikoissa. Sellaisen ihmisen kanssa voi pyörittää lapsiperhettä vain hyvänä päivänä, mutta kuten kaikki useamman lapsen perheen vanhemmat tietää, ei kaikki lapsiperhepäivät ole niitä hyviä.

Kyllä perheellisen aikuisen ihmisen pitää osata joustaa ja ajatella perheen etua. Toki jokainen tarvitsee omaakin aikaa, mutta lasten ollessa pieniä/nuoria, on aikuisen pystyttävä laittamaan omat tarpeensa toiselle sijalle. Harrastukset ovat vain harrastuksia...

Missään kohtaa en ajattele perheen etua jos kuitenkin harrastan kerran pari viikossa ja päälle vielä viikonloppuisinkin? Olen varmasti paska vanhempi koska ajattelen omaa mielenterveyttäni myös? Ehdottomasti fiksumpaa olisi elää tylsä oma elämä ja marttyyrina painaa vanhemman roolia kuin töitä? Miten se tekee kenestäkään hyvän vanhemman, että painaa omia henkilökohtaisia juttuja koko ajan sivuun kakkosrooliin?

Useimmissa perheissä ei mahdollista, että molemmat pitävät noin paljon omaa aikaa. Silloin se on kyllä itsekästä ja huonon vanhemman merkki. Jos mielenterveyden ylläpito vaatii lapsivapaita hetkiä neljästi viikossa, niin kyllä, olet todellakin niitä ihmisiä joiden ei olisi pitänyt koskaan tehdä lapsia.

Pöh. Meillä on lapsivapaita hetkiä melkein joka päivä, molemmilla, enkä nyt tarkoita töitä. Näin talviaikaan minä käyn pari kertaa viikossa salilla ja pari kertaa viikossa juoksemassa, mies pelaa sählyä kerran viikossa, käy parina aamuna uimassa ja pelaa säännöllisen epäsäännöllisesti tennistä, kiipeilee, hiihtää milloin mitäkin. Ystäviäkin ehtii silloin tällöin näkemään.

Mies joutaa kalastelemaan ja melomaan kesäisin jos ei nyt joka viikonloppu niin ainakin joka toinen,  ja saa kaikin mokomin tehdä sen jokavuotisen parin viikon Lapinreissunsa. Minä pääsen siskoni tai ystävieni kanssa viikonloppulomille tai vaikka teatteriin aina kun huvittaa ja joka vuosi käyn jonkun pidemmän reissun, kuten vaikka viime talvena 10 päivää ystäväni luona Floridassa. Lastenkin kanssa ehditään tehdä kaikenlaista, välillä yhden ja välillä kahden vanhemman voimin ja välillä on tietysti tarpeen viettää miehen kanssa laatuaikaa ihan kaksin.

Yhteisiä lomareissuja ei suunnitella niin että 24/7 olisi pakko liikkua yhtenä perheyksikkönä vaan niihin voi ujuttaa jotain omia juttuja molemmille  ja parisuhdeaikaa taas järjestyy esimerkiksi matkakohteen lastenhoitopalveluita hyödyntämällä tai kahden perheen voimin matkustelemalla jolloin lapsivastuun kanssa voi vuorotella.

Tottakai arki on välillä todella hektistä ja stressaavakin ja vaatii kompromisseja, joustavuutta ja tasa-arvoista kumppanuutta, vanhemmuutta ja vastuunottoa että kaiken saa toimimaan, mutta en kyllä silti koe että meidän olisi pitänyt jättää lapset tekemättä vaan koen että se oma (ja kaksin) otettu aika ennenkaikkea tuo sitä jaksamista ja energiaa jonka turvin myös siitä perhearjesta osaa nauttia - ja toisaalta se oma ja parisuhdeaika myös tuntuu merkityksellisemmältä ja arvokkaammalta kuin ennen lapsia.

Tuo ei kyllä kuulosta usemman lapsen perheen pikkulapsiarjelta. Tietysti elämä vuosien varrella helpottaa, se lienee onneksi väistämätöntä. Mutta jos alusta asti fakkiutuu siihen, että pitää heti vauva-aikanakin päästä monta kertaa viikossa omiin juttuihin tai "pää hajoaa", niin kyllä se lastenhoito jää silloin usemman vuoden ajan lähinnä toisen puolison harteille.

Koittakaa nyt älykääpiöt ymmärtää, että toiset ihmiset pitävät omasta ajastaan ilman, että pää hajoisi perhearjessa. Te perhemärisijät kuulostatte siltä, että haluaisitte kantaa alakouluikäisiä lapsianne vieläkin rintarepussa ja lymytä miehen kalsareissa miehen työpaikalla "ellei olisi ihan pakko olla erossa koska oma työ"

Jospa sinä kasvaisit ensin sen verran aikuiseksi että osaisit keskustella nimittelemättä, ja vasta sitten alkaisit miettiä onko sinusta uusien pikkuihmisten kasvattajaksi vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoit sanoja suuhuni. Koen olevani myös hyvä kuuntelemaan, minkä mielestäni toin ilmi jo siinä kohtaa kun sanoin, että haluan aidosti kuulla miehen oivalluksia eri asioihin liittyen. Mutta millaisen miehen? Niin -älykkään ja keskustelutaitoisen.

Tällaisia miehiä, jos ei lasketa mukaan insinööriaiheita, on vähän, koska miesten maailmassa oikeasti älykkäät, oivaltavat ja keskustelutaitoiset joutuvat koulu-, työ- ja armeijakiusatuiksi. Ja jopa isolle osalle naisista elävässä elämässä tällainen vaihtoehto on ennemmin pelottava kuin houkutteleva. Pitää olla paksu nahka tai oppia pitämään turpa kiinni yleisillä paikoilla.

Höpö höpö. Noin käy ehkä joidenkin neanderdalilaisten seurassa. Fiksu nainen haluaa fiksun miehen seuraa olipa kyse parisuhteesta tai työkaverista.

Fiksuja naisia on pieni vähemmistö, kuten fiksuja miehiäkin. Ja se tavisenemmistö naisista tuhlaa aikaansa somen ja aivottomien viihdeohjelmien parissa.

Totta. Miehet tuhlaavat taas aikansa metsästyksen, kalastuksen, penkkiurheilun, romuautojen rassaamisen ,pelaamisen ja kaljoittelun parissa. Pahimmilla on useampia näistä handicapeistä.

Juu, se on niin väärin viettää aikaansa mukavina pitämiensä harrastusten parissa!

Sinkkuna niin voit tehdä ihan vapaasti. Parisuhteessa ollessasi silloin kun paremmalle puoliskollisesi sopii.. varsinkin jos menet lisääntymään vapaa-aikasi kuuluu lapsillesi.

Vaikka lisääntyisin, on minulla omakin elämä olemassa. Oma aika, lienee sinulle käsitteenä aivan uusi?

T. MIes

Jos teet lapsia, niin rahan ja ajan suhteen sinun on ajateltava aina ensin niitä lapsia. Sitten sovit ajasta ja rahasta puolison kanssa, miten niitä käytetään. Sinkkuelämä sopii sinkulle, ei perheelliselle.

Kunhan olen tarjonnut perheelle riittävästi aikaa ja rahaa, ei minun tarvitse muita ajatella aina ensimmäisenä. Edes lapsia ja vaimoani.

Joo, kyllä huomaa, että et ole parisuhteessa ja perheellinen, etkä kyllä vaikuta tarpeeksi kypsältä tulemaan isäksi. Kyllä se nyt vaan on niin, että lapset ja perhe tulee ensin ja itse viimeisenä.

M42

Harmi jos sinulla on näin ja ankea elämä, työtä kotiolotkin.

Perheellisenäkin olen itsenäinen yksilö Ja tyytyväinen siitä.

M40

Kuka puhui ankeasta elämästä ja työstä kotioloissa? Tai siitä että ei voisi perheellisenö olla yksilö?

Ei kukaan muu kuin sinä. Kolkuttaako omatunto?

-eri-

Minusta kuulostaa juurikin ankealta elämältä jos itse tulee lähtökohtaisesti (aina) viimeisenä tai omaa aikaa ei ole. Miten voi olla yksilö jos 100% ajasta menee lasten tai vaimon pyllyä kuuraamassa? ”Kyllä sitä kerkeää hyvin keskellä yötä 2min tehdä omaa ristisanavihkoa? Ei ole mies eikä mikään jos se ei riitä”, niinkö?

Olen eri, mutta kuka täällä on puhunut 100% ajasta paitsi sinä? Ainoastaan naiset ovat tässä keskustelussa tuoneet ilmi konkreettisia esimerkkejä siitä, mikä on liikaa ja mikä ei. Sinä ja tuo toinen ukko vaan jankutatte että kaikki oma aika olisi kielletty, vaikka kukaan ei ole sanonut niin.

Kyllä se niin vaan että minä sanoin, että minulla on omakin elämä ja omat menot vaikka on perhe. Tämä teilattiin kerrasta ”sulla mitään naista ole olemassa”.

Ja naiset komppaavat kuinka valitsivat tarkoituksella miehen ”jolla ei mitään omia tarpeita”.

Toinen mies lisäksi valkopesee naisten mainetta kertomalla kuinka hän tulee itse viimeisenä perheensä jälkeen.

Minä en ole sanonut muutakuin että on mulla omatkin jutut vaikka on perhe. Ja tasan määrittelen niiden laajuuden omassa ryhmässä, en palstamammojen kanssa joissa on eittämättä paljon marttyyrimammoja joiden elämän kiimaisin juttu on köyttää mies kotiin kiinni.

Hohhoijaa. Eli tavoitteena oli vain jankuttaa tuota samaa mantraa. Et suostu tietenkään kertomaan, että miten paljon sitä tätä omaa aikaa saat, jotta joku voisi kertoa saako sitä muissa tavallisissa perheissä ihan öyhöttämättäkin. Kun edelleenkään kukaan ei ole sanonut, ettei sitä saa ollenkaan. Tuo "mies jolla ei ole mitään tarpeita" on sekin omaa keksintöäsi. Täällä on vaan sanottu, että jos se oman ajan tarve on kovin suuri, niin aika moni nainen ei lapsiperhe-elämään sellaisen miehen kanssa lähde. Itse en esimerkiksi olisi lähtenyt, jos mies haluaa vakituisesti esimerkiksi kaksi harrastusiltaa viikossa. Se ei ole meidän perheessä mahdollista.

Kaksi harrastusiltaa viikossa ei kyllä kovin paljolta kuulosta, miksi se ei onnistuisi?

Kaksi harrastusiltaa molemmille tekee jo suurimman osan viikosta. Vuorotyö päälle, niin yhteisiä iltoja ei sitten jäisikään. Toisella isolla tuttavaperheellä päivätyöt mutta yksi lapsista erityinen. Heillä ei kumpikaan jaksa yksin kahta iltaa viikossa. Sitten on perheitä, joissa kaikki jäsenet ei ole terveitä. Ja näitä ei aina tiedä ennalta. Siksi en ikinä lähtisi perustamaan lapsiperhettä ihmisen kanssa, joka suhtautuu jopa vihamielisen vaativasti useisiin vapaailtoihin viikoissa. Sellaisen ihmisen kanssa voi pyörittää lapsiperhettä vain hyvänä päivänä, mutta kuten kaikki useamman lapsen perheen vanhemmat tietää, ei kaikki lapsiperhepäivät ole niitä hyviä.

Kyllä perheellisen aikuisen ihmisen pitää osata joustaa ja ajatella perheen etua. Toki jokainen tarvitsee omaakin aikaa, mutta lasten ollessa pieniä/nuoria, on aikuisen pystyttävä laittamaan omat tarpeensa toiselle sijalle. Harrastukset ovat vain harrastuksia...

Tämä. Ja viime kädessä jokaisen pikkulapsen vanhemman soisi ymmärtävän, että aina on olemassa mahdollisuus jäädä lasten kanssa yksin. Jos on varma ettei kestä perhe-elämää ilman säännöllistä vapaa-aikaa, on ehkä turvallisinta jättää lapset tekemättä.

Eli harrastaa ei voi koska aina on mahdollisuus, että kumppani kuolee joskus? Tämä selvä.

Miten paljon sinä sitten harrastat? Viekö harrastuksesi sinulta viikonloput ja lomat sekä lähes kaikki arki-illatkin etkä voi harrastaa kotona?

Ei, harrastamiseni ei vie koko elämääni kuten sinä siinä muotoilet.

Toisaalta kiinnostaa kysyä, etkö sinä tai muut kotinaiset harrasta mitään mikä ”vie aikaa”?

Onhan se selvää, jos perheessä on pieniä lapsia ja miehellä paljon aikaa vievä harrastus, niin nainen joutuu olemaan lasten kanssa kotona. En ymmärrä, miksi pillastuit, koska eihän tämä koske sinua millään tavalla.

Miksi ei koske minua?

Miksi sinä et vaadi osaasi vapaa-ajasta vai onko teillä symbioosielämä jossa maailmankaikkeus on typistynyt lapset-koti-työ akselille?

Sinä et sitten keksi mitään välimuotoa sen neljästi viikossa harrastamisen ja pelkän kotona nyhvöttämisen välillä? Useimmat perheet viettänevät suurimman osan vapaa-ajasta yhdessä ja järjestävät silloin tällöin omaa aikaa. Tuo sinun aikataulusi taitaa olla lähinnä toisinpäin. Läpsystä lastenhoitovuoron vaihto ja yhteistä aikaa onkin sitten kesälomalla ja eläkkeellä.

Juurihan MINÄ esitin muutakin kuin neljästi viikossa sillä ”kerran kaksi viikolla ja myös viikonloppuisin” EI OLE aina neljä kertaa vko.

Ja kyllä, harrastan säännöllisesti ja urheilullisesti. Millainen ihminen EI harrasta?

Ei kai sitä kukaan täällä sinulta kielläkään. Osa naisista ei katsoisi miestä, joka ravaa jatkuvasti harrastuksissa, etenkään jos lapsia on useampi ja ne ovat pieniä. Jos sinun vaimosi katselee niin sinullahan on kaikki hyvin. Ei kuitenkaan ihan kuulosta siltä, mutta mistäs sitä kukaan ulkopuolinen täällä tietää.

Ja ei, kukaan ei ole sanonut ettei saisi harrastaa. Ihmisillä on vaan erilaisia käsityksiä siitä, mikä on lapsiperheessä kohtuullinen oman ajan ja yhteisen ajan suhde. Moni on sanonut, että sinun kuvaamasi tahti on lapsiperheelle vähän turhan tiivis. Edelleen, jos vaimosi on eri mieltä, niin mitä sinä kenenkään muiden mielipiteillä teet.

Jatkuvasti? Pitäisikö siellä harrastuksessa käydä joskus ja jouluna, silloin kun huvittaa ja pikkuvaimo antaa luvan?

Minä en edes ymmärrä miksi sinä olet naimisissa, kun puhut jatkuvasti noin halveksuvasti puolisostasi. Mitäs menit märisevän, aamusta iltaa tukkaa föönailevan pikkuvaimon kanssa naimisiin. Ei se meidän vika ole, turhaan sinä meille kiukuttelet. Avioeroa vaan hakemaan jos oma elämä riepoo noin paljon.

Lähinnä puhun kyllä muista kuin omasta ja vaimoni puolesta. Teidän tilanteesta, niistä perheistä missä ei ole soveliasta harrastella koska perhe!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoit sanoja suuhuni. Koen olevani myös hyvä kuuntelemaan, minkä mielestäni toin ilmi jo siinä kohtaa kun sanoin, että haluan aidosti kuulla miehen oivalluksia eri asioihin liittyen. Mutta millaisen miehen? Niin -älykkään ja keskustelutaitoisen.

Tällaisia miehiä, jos ei lasketa mukaan insinööriaiheita, on vähän, koska miesten maailmassa oikeasti älykkäät, oivaltavat ja keskustelutaitoiset joutuvat koulu-, työ- ja armeijakiusatuiksi. Ja jopa isolle osalle naisista elävässä elämässä tällainen vaihtoehto on ennemmin pelottava kuin houkutteleva. Pitää olla paksu nahka tai oppia pitämään turpa kiinni yleisillä paikoilla.

Höpö höpö. Noin käy ehkä joidenkin neanderdalilaisten seurassa. Fiksu nainen haluaa fiksun miehen seuraa olipa kyse parisuhteesta tai työkaverista.

Fiksuja naisia on pieni vähemmistö, kuten fiksuja miehiäkin. Ja se tavisenemmistö naisista tuhlaa aikaansa somen ja aivottomien viihdeohjelmien parissa.

Totta. Miehet tuhlaavat taas aikansa metsästyksen, kalastuksen, penkkiurheilun, romuautojen rassaamisen ,pelaamisen ja kaljoittelun parissa. Pahimmilla on useampia näistä handicapeistä.

Juu, se on niin väärin viettää aikaansa mukavina pitämiensä harrastusten parissa!

Sinkkuna niin voit tehdä ihan vapaasti. Parisuhteessa ollessasi silloin kun paremmalle puoliskollisesi sopii.. varsinkin jos menet lisääntymään vapaa-aikasi kuuluu lapsillesi.

Vaikka lisääntyisin, on minulla omakin elämä olemassa. Oma aika, lienee sinulle käsitteenä aivan uusi?

T. MIes

Jos teet lapsia, niin rahan ja ajan suhteen sinun on ajateltava aina ensin niitä lapsia. Sitten sovit ajasta ja rahasta puolison kanssa, miten niitä käytetään. Sinkkuelämä sopii sinkulle, ei perheelliselle.

Kunhan olen tarjonnut perheelle riittävästi aikaa ja rahaa, ei minun tarvitse muita ajatella aina ensimmäisenä. Edes lapsia ja vaimoani.

Joo, kyllä huomaa, että et ole parisuhteessa ja perheellinen, etkä kyllä vaikuta tarpeeksi kypsältä tulemaan isäksi. Kyllä se nyt vaan on niin, että lapset ja perhe tulee ensin ja itse viimeisenä.

M42

Harmi jos sinulla on näin ja ankea elämä, työtä kotiolotkin.

Perheellisenäkin olen itsenäinen yksilö Ja tyytyväinen siitä.

M40

Kuka puhui ankeasta elämästä ja työstä kotioloissa? Tai siitä että ei voisi perheellisenö olla yksilö?

Ei kukaan muu kuin sinä. Kolkuttaako omatunto?

-eri-

Minusta kuulostaa juurikin ankealta elämältä jos itse tulee lähtökohtaisesti (aina) viimeisenä tai omaa aikaa ei ole. Miten voi olla yksilö jos 100% ajasta menee lasten tai vaimon pyllyä kuuraamassa? ”Kyllä sitä kerkeää hyvin keskellä yötä 2min tehdä omaa ristisanavihkoa? Ei ole mies eikä mikään jos se ei riitä”, niinkö?

Olen eri, mutta kuka täällä on puhunut 100% ajasta paitsi sinä? Ainoastaan naiset ovat tässä keskustelussa tuoneet ilmi konkreettisia esimerkkejä siitä, mikä on liikaa ja mikä ei. Sinä ja tuo toinen ukko vaan jankutatte että kaikki oma aika olisi kielletty, vaikka kukaan ei ole sanonut niin.

Kyllä se niin vaan että minä sanoin, että minulla on omakin elämä ja omat menot vaikka on perhe. Tämä teilattiin kerrasta ”sulla mitään naista ole olemassa”.

Ja naiset komppaavat kuinka valitsivat tarkoituksella miehen ”jolla ei mitään omia tarpeita”.

Toinen mies lisäksi valkopesee naisten mainetta kertomalla kuinka hän tulee itse viimeisenä perheensä jälkeen.

Minä en ole sanonut muutakuin että on mulla omatkin jutut vaikka on perhe. Ja tasan määrittelen niiden laajuuden omassa ryhmässä, en palstamammojen kanssa joissa on eittämättä paljon marttyyrimammoja joiden elämän kiimaisin juttu on köyttää mies kotiin kiinni.

Hohhoijaa. Eli tavoitteena oli vain jankuttaa tuota samaa mantraa. Et suostu tietenkään kertomaan, että miten paljon sitä tätä omaa aikaa saat, jotta joku voisi kertoa saako sitä muissa tavallisissa perheissä ihan öyhöttämättäkin. Kun edelleenkään kukaan ei ole sanonut, ettei sitä saa ollenkaan. Tuo "mies jolla ei ole mitään tarpeita" on sekin omaa keksintöäsi. Täällä on vaan sanottu, että jos se oman ajan tarve on kovin suuri, niin aika moni nainen ei lapsiperhe-elämään sellaisen miehen kanssa lähde. Itse en esimerkiksi olisi lähtenyt, jos mies haluaa vakituisesti esimerkiksi kaksi harrastusiltaa viikossa. Se ei ole meidän perheessä mahdollista.

Kaksi harrastusiltaa viikossa ei kyllä kovin paljolta kuulosta, miksi se ei onnistuisi?

Kaksi harrastusiltaa molemmille tekee jo suurimman osan viikosta. Vuorotyö päälle, niin yhteisiä iltoja ei sitten jäisikään. Toisella isolla tuttavaperheellä päivätyöt mutta yksi lapsista erityinen. Heillä ei kumpikaan jaksa yksin kahta iltaa viikossa. Sitten on perheitä, joissa kaikki jäsenet ei ole terveitä. Ja näitä ei aina tiedä ennalta. Siksi en ikinä lähtisi perustamaan lapsiperhettä ihmisen kanssa, joka suhtautuu jopa vihamielisen vaativasti useisiin vapaailtoihin viikoissa. Sellaisen ihmisen kanssa voi pyörittää lapsiperhettä vain hyvänä päivänä, mutta kuten kaikki useamman lapsen perheen vanhemmat tietää, ei kaikki lapsiperhepäivät ole niitä hyviä.

Kyllä perheellisen aikuisen ihmisen pitää osata joustaa ja ajatella perheen etua. Toki jokainen tarvitsee omaakin aikaa, mutta lasten ollessa pieniä/nuoria, on aikuisen pystyttävä laittamaan omat tarpeensa toiselle sijalle. Harrastukset ovat vain harrastuksia...

Tämä. Ja viime kädessä jokaisen pikkulapsen vanhemman soisi ymmärtävän, että aina on olemassa mahdollisuus jäädä lasten kanssa yksin. Jos on varma ettei kestä perhe-elämää ilman säännöllistä vapaa-aikaa, on ehkä turvallisinta jättää lapset tekemättä.

Eli harrastaa ei voi koska aina on mahdollisuus, että kumppani kuolee joskus? Tämä selvä.

Miten paljon sinä sitten harrastat? Viekö harrastuksesi sinulta viikonloput ja lomat sekä lähes kaikki arki-illatkin etkä voi harrastaa kotona?

Ei, harrastamiseni ei vie koko elämääni kuten sinä siinä muotoilet.

Toisaalta kiinnostaa kysyä, etkö sinä tai muut kotinaiset harrasta mitään mikä ”vie aikaa”?

Onhan se selvää, jos perheessä on pieniä lapsia ja miehellä paljon aikaa vievä harrastus, niin nainen joutuu olemaan lasten kanssa kotona. En ymmärrä, miksi pillastuit, koska eihän tämä koske sinua millään tavalla.

Miksi ei koske minua?

Miksi sinä et vaadi osaasi vapaa-ajasta vai onko teillä symbioosielämä jossa maailmankaikkeus on typistynyt lapset-koti-työ akselille?

Sinä et sitten keksi mitään välimuotoa sen neljästi viikossa harrastamisen ja pelkän kotona nyhvöttämisen välillä? Useimmat perheet viettänevät suurimman osan vapaa-ajasta yhdessä ja järjestävät silloin tällöin omaa aikaa. Tuo sinun aikataulusi taitaa olla lähinnä toisinpäin. Läpsystä lastenhoitovuoron vaihto ja yhteistä aikaa onkin sitten kesälomalla ja eläkkeellä.

Juurihan MINÄ esitin muutakin kuin neljästi viikossa sillä ”kerran kaksi viikolla ja myös viikonloppuisin” EI OLE aina neljä kertaa vko.

Ja kyllä, harrastan säännöllisesti ja urheilullisesti. Millainen ihminen EI harrasta?

Ei kai sitä kukaan täällä sinulta kielläkään. Osa naisista ei katsoisi miestä, joka ravaa jatkuvasti harrastuksissa, etenkään jos lapsia on useampi ja ne ovat pieniä. Jos sinun vaimosi katselee niin sinullahan on kaikki hyvin. Ei kuitenkaan ihan kuulosta siltä, mutta mistäs sitä kukaan ulkopuolinen täällä tietää.

Ja ei, kukaan ei ole sanonut ettei saisi harrastaa. Ihmisillä on vaan erilaisia käsityksiä siitä, mikä on lapsiperheessä kohtuullinen oman ajan ja yhteisen ajan suhde. Moni on sanonut, että sinun kuvaamasi tahti on lapsiperheelle vähän turhan tiivis. Edelleen, jos vaimosi on eri mieltä, niin mitä sinä kenenkään muiden mielipiteillä teet.

Jatkuvasti? Pitäisikö siellä harrastuksessa käydä joskus ja jouluna, silloin kun huvittaa ja pikkuvaimo antaa luvan?

Minä en edes ymmärrä miksi sinä olet naimisissa, kun puhut jatkuvasti noin halveksuvasti puolisostasi. Mitäs menit märisevän, aamusta iltaa tukkaa föönailevan pikkuvaimon kanssa naimisiin. Ei se meidän vika ole, turhaan sinä meille kiukuttelet. Avioeroa vaan hakemaan jos oma elämä riepoo noin paljon.

Lähinnä puhun kyllä muista kuin omasta ja vaimoni puolesta. Teidän tilanteesta, niistä perheistä missä ei ole soveliasta harrastella koska perhe!!

Eiköhän ne muut saa ihan rauhassa etsiä sellaisen kumppanin jonka kanssa sopivat itse arvoiltaan ja elämäntavoiltaan yhteen, ihan niinkuin tekin. Ei ole kenenkään ole mikään pakko haluta ehdoin tahdoin perhettä ihmisen kanssa joka laukkaa kylillä puolet illoista. Saa haluta, mutta ei ole pakko, ja sekin on ihan okei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoit sanoja suuhuni. Koen olevani myös hyvä kuuntelemaan, minkä mielestäni toin ilmi jo siinä kohtaa kun sanoin, että haluan aidosti kuulla miehen oivalluksia eri asioihin liittyen. Mutta millaisen miehen? Niin -älykkään ja keskustelutaitoisen.

Tällaisia miehiä, jos ei lasketa mukaan insinööriaiheita, on vähän, koska miesten maailmassa oikeasti älykkäät, oivaltavat ja keskustelutaitoiset joutuvat koulu-, työ- ja armeijakiusatuiksi. Ja jopa isolle osalle naisista elävässä elämässä tällainen vaihtoehto on ennemmin pelottava kuin houkutteleva. Pitää olla paksu nahka tai oppia pitämään turpa kiinni yleisillä paikoilla.

Höpö höpö. Noin käy ehkä joidenkin neanderdalilaisten seurassa. Fiksu nainen haluaa fiksun miehen seuraa olipa kyse parisuhteesta tai työkaverista.

Fiksuja naisia on pieni vähemmistö, kuten fiksuja miehiäkin. Ja se tavisenemmistö naisista tuhlaa aikaansa somen ja aivottomien viihdeohjelmien parissa.

Totta. Miehet tuhlaavat taas aikansa metsästyksen, kalastuksen, penkkiurheilun, romuautojen rassaamisen ,pelaamisen ja kaljoittelun parissa. Pahimmilla on useampia näistä handicapeistä.

Juu, se on niin väärin viettää aikaansa mukavina pitämiensä harrastusten parissa!

Sinkkuna niin voit tehdä ihan vapaasti. Parisuhteessa ollessasi silloin kun paremmalle puoliskollisesi sopii.. varsinkin jos menet lisääntymään vapaa-aikasi kuuluu lapsillesi.

Vaikka lisääntyisin, on minulla omakin elämä olemassa. Oma aika, lienee sinulle käsitteenä aivan uusi?

T. MIes

Jos teet lapsia, niin rahan ja ajan suhteen sinun on ajateltava aina ensin niitä lapsia. Sitten sovit ajasta ja rahasta puolison kanssa, miten niitä käytetään. Sinkkuelämä sopii sinkulle, ei perheelliselle.

Kunhan olen tarjonnut perheelle riittävästi aikaa ja rahaa, ei minun tarvitse muita ajatella aina ensimmäisenä. Edes lapsia ja vaimoani.

Joo, kyllä huomaa, että et ole parisuhteessa ja perheellinen, etkä kyllä vaikuta tarpeeksi kypsältä tulemaan isäksi. Kyllä se nyt vaan on niin, että lapset ja perhe tulee ensin ja itse viimeisenä.

M42

Harmi jos sinulla on näin ja ankea elämä, työtä kotiolotkin.

Perheellisenäkin olen itsenäinen yksilö Ja tyytyväinen siitä.

M40

Kuka puhui ankeasta elämästä ja työstä kotioloissa? Tai siitä että ei voisi perheellisenö olla yksilö?

Ei kukaan muu kuin sinä. Kolkuttaako omatunto?

-eri-

Minusta kuulostaa juurikin ankealta elämältä jos itse tulee lähtökohtaisesti (aina) viimeisenä tai omaa aikaa ei ole. Miten voi olla yksilö jos 100% ajasta menee lasten tai vaimon pyllyä kuuraamassa? ”Kyllä sitä kerkeää hyvin keskellä yötä 2min tehdä omaa ristisanavihkoa? Ei ole mies eikä mikään jos se ei riitä”, niinkö?

Olen eri, mutta kuka täällä on puhunut 100% ajasta paitsi sinä? Ainoastaan naiset ovat tässä keskustelussa tuoneet ilmi konkreettisia esimerkkejä siitä, mikä on liikaa ja mikä ei. Sinä ja tuo toinen ukko vaan jankutatte että kaikki oma aika olisi kielletty, vaikka kukaan ei ole sanonut niin.

Kyllä se niin vaan että minä sanoin, että minulla on omakin elämä ja omat menot vaikka on perhe. Tämä teilattiin kerrasta ”sulla mitään naista ole olemassa”.

Ja naiset komppaavat kuinka valitsivat tarkoituksella miehen ”jolla ei mitään omia tarpeita”.

Toinen mies lisäksi valkopesee naisten mainetta kertomalla kuinka hän tulee itse viimeisenä perheensä jälkeen.

Minä en ole sanonut muutakuin että on mulla omatkin jutut vaikka on perhe. Ja tasan määrittelen niiden laajuuden omassa ryhmässä, en palstamammojen kanssa joissa on eittämättä paljon marttyyrimammoja joiden elämän kiimaisin juttu on köyttää mies kotiin kiinni.

Hohhoijaa. Eli tavoitteena oli vain jankuttaa tuota samaa mantraa. Et suostu tietenkään kertomaan, että miten paljon sitä tätä omaa aikaa saat, jotta joku voisi kertoa saako sitä muissa tavallisissa perheissä ihan öyhöttämättäkin. Kun edelleenkään kukaan ei ole sanonut, ettei sitä saa ollenkaan. Tuo "mies jolla ei ole mitään tarpeita" on sekin omaa keksintöäsi. Täällä on vaan sanottu, että jos se oman ajan tarve on kovin suuri, niin aika moni nainen ei lapsiperhe-elämään sellaisen miehen kanssa lähde. Itse en esimerkiksi olisi lähtenyt, jos mies haluaa vakituisesti esimerkiksi kaksi harrastusiltaa viikossa. Se ei ole meidän perheessä mahdollista.

Kaksi harrastusiltaa viikossa ei kyllä kovin paljolta kuulosta, miksi se ei onnistuisi?

Kaksi harrastusiltaa molemmille tekee jo suurimman osan viikosta. Vuorotyö päälle, niin yhteisiä iltoja ei sitten jäisikään. Toisella isolla tuttavaperheellä päivätyöt mutta yksi lapsista erityinen. Heillä ei kumpikaan jaksa yksin kahta iltaa viikossa. Sitten on perheitä, joissa kaikki jäsenet ei ole terveitä. Ja näitä ei aina tiedä ennalta. Siksi en ikinä lähtisi perustamaan lapsiperhettä ihmisen kanssa, joka suhtautuu jopa vihamielisen vaativasti useisiin vapaailtoihin viikoissa. Sellaisen ihmisen kanssa voi pyörittää lapsiperhettä vain hyvänä päivänä, mutta kuten kaikki useamman lapsen perheen vanhemmat tietää, ei kaikki lapsiperhepäivät ole niitä hyviä.

Kyllä perheellisen aikuisen ihmisen pitää osata joustaa ja ajatella perheen etua. Toki jokainen tarvitsee omaakin aikaa, mutta lasten ollessa pieniä/nuoria, on aikuisen pystyttävä laittamaan omat tarpeensa toiselle sijalle. Harrastukset ovat vain harrastuksia...

Missään kohtaa en ajattele perheen etua jos kuitenkin harrastan kerran pari viikossa ja päälle vielä viikonloppuisinkin? Olen varmasti paska vanhempi koska ajattelen omaa mielenterveyttäni myös? Ehdottomasti fiksumpaa olisi elää tylsä oma elämä ja marttyyrina painaa vanhemman roolia kuin töitä? Miten se tekee kenestäkään hyvän vanhemman, että painaa omia henkilökohtaisia juttuja koko ajan sivuun kakkosrooliin?

Useimmissa perheissä ei mahdollista, että molemmat pitävät noin paljon omaa aikaa. Silloin se on kyllä itsekästä ja huonon vanhemman merkki. Jos mielenterveyden ylläpito vaatii lapsivapaita hetkiä neljästi viikossa, niin kyllä, olet todellakin niitä ihmisiä joiden ei olisi pitänyt koskaan tehdä lapsia.

Pöh. Meillä on lapsivapaita hetkiä melkein joka päivä, molemmilla, enkä nyt tarkoita töitä. Näin talviaikaan minä käyn pari kertaa viikossa salilla ja pari kertaa viikossa juoksemassa, mies pelaa sählyä kerran viikossa, käy parina aamuna uimassa ja pelaa säännöllisen epäsäännöllisesti tennistä, kiipeilee, hiihtää milloin mitäkin. Ystäviäkin ehtii silloin tällöin näkemään.

Mies joutaa kalastelemaan ja melomaan kesäisin jos ei nyt joka viikonloppu niin ainakin joka toinen,  ja saa kaikin mokomin tehdä sen jokavuotisen parin viikon Lapinreissunsa. Minä pääsen siskoni tai ystävieni kanssa viikonloppulomille tai vaikka teatteriin aina kun huvittaa ja joka vuosi käyn jonkun pidemmän reissun, kuten vaikka viime talvena 10 päivää ystäväni luona Floridassa. Lastenkin kanssa ehditään tehdä kaikenlaista, välillä yhden ja välillä kahden vanhemman voimin ja välillä on tietysti tarpeen viettää miehen kanssa laatuaikaa ihan kaksin.

Yhteisiä lomareissuja ei suunnitella niin että 24/7 olisi pakko liikkua yhtenä perheyksikkönä vaan niihin voi ujuttaa jotain omia juttuja molemmille  ja parisuhdeaikaa taas järjestyy esimerkiksi matkakohteen lastenhoitopalveluita hyödyntämällä tai kahden perheen voimin matkustelemalla jolloin lapsivastuun kanssa voi vuorotella.

Tottakai arki on välillä todella hektistä ja stressaavakin ja vaatii kompromisseja, joustavuutta ja tasa-arvoista kumppanuutta, vanhemmuutta ja vastuunottoa että kaiken saa toimimaan, mutta en kyllä silti koe että meidän olisi pitänyt jättää lapset tekemättä vaan koen että se oma (ja kaksin) otettu aika ennenkaikkea tuo sitä jaksamista ja energiaa jonka turvin myös siitä perhearjesta osaa nauttia - ja toisaalta se oma ja parisuhdeaika myös tuntuu merkityksellisemmältä ja arvokkaammalta kuin ennen lapsia.

Tuo ei kyllä kuulosta usemman lapsen perheen pikkulapsiarjelta. Tietysti elämä vuosien varrella helpottaa, se lienee onneksi väistämätöntä. Mutta jos alusta asti fakkiutuu siihen, että pitää heti vauva-aikanakin päästä monta kertaa viikossa omiin juttuihin tai "pää hajoaa", niin kyllä se lastenhoito jää silloin usemman vuoden ajan lähinnä toisen puolison harteille.

Ei nuo ihan pieniä ole enää, 6v ja 8v. Ja joo, alkuun jäivät enemmän minun vastuulleni kuin miehen vaikka mies on kyllä ollut hyvin osallistuva alusta alkaen ja omaa aikaa olen saanut ihan riittävästi silloinkin kun olivat ihan pieniä. Kohta nuo varmaan alkavat kulkea enemmän miehen reissuilla mukana sitää mukaa kun kasvavat että siinähän tuo tasoittuu jos "lapsiminuutteja" täytyy laskea. Meillä ei tarvitse, riittää kun isossa kuvassa kumpikin kokee että homma toimii tasapuolisesti.

No niin, eli alussa mies hoidatti enemmän sinulla. I rest my case. Ei se auta, että kouluiän kynnyksellä jaetaan reilummin, jos vaimo on vauva- ja taaperovuosina ehditty uuvuttamaan täysin ravaamalla niissä omissa menoissa. Teillä näin ei siis ollut ja hyvä niin, mutta joku muu väsyy sitten helpommin. Itse olen pakottavan elämäntilanteen vuoksi yli puolet viikosta yksin kolmen pienen lapsen kanssa, ja kyllähän tämä menee kun on pakko, mutta jos ainut syy tähän olisi se että toinen haluaa vaan pitää hauskaa niin laukut olisi kyllä pakattu alta nanosekunnissa. Siksi minun on hieman vaikea suhtautua noihin perheenisiin, jotka tulevat kovin aggressiivisesti mainostamaan oikeuttaan pitää sitä omaa aikaa koska huvittaa. Jos kaikki on molemmille okei niin silloinhan ei tosiaan ole mitään ongelmaa. Ongelma on vasta silloin, kun kovin suuri oman ajan tarve alkaa kävellä yli puolison jaksamisen, ja puolison uupumusviestejä nimitellään halveksivasti "märisemiseksi" kuten yksi kirjoittaja tapasi tehdä.

Ei mies "hoidattanut" yhtään mitään vaan yhdessä keskusteltiin. Mutta jos nyt haluat tuntea ylemmyydentuntoa myös minua kohtaan niin vedä toki herne nenään vaikka siitä että mies oli viikonlopun lasten kanssa keskenään kun kuopus oli vasta 9kk. Sekin tuntui jossain aiemmassa palstan keskustelussa  raivoa  muiden naisten taholta herättävän :-)

Minä en nyt kyllä suoraan sanottuna ymmärrä, mistä kommentissani loukkaantuit noin paljon. Typerät sanavalinnat joo, mutta tuo "vedä nyt herneetkin nenään" marttyyridraama lienee ehkä vähän tarpeeton. Mutta kai nämä nyt ovat vaan herkkiä asioita.

Olisi toinen ääni kellossa jos sukupuolet olisi toisin päin......