Miksi pitäisi tyytyä "ihan ok" tavismieheen, jos on onnellisempi sinkkuna?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoit sanoja suuhuni. Koen olevani myös hyvä kuuntelemaan, minkä mielestäni toin ilmi jo siinä kohtaa kun sanoin, että haluan aidosti kuulla miehen oivalluksia eri asioihin liittyen. Mutta millaisen miehen? Niin -älykkään ja keskustelutaitoisen.

Tällaisia miehiä, jos ei lasketa mukaan insinööriaiheita, on vähän, koska miesten maailmassa oikeasti älykkäät, oivaltavat ja keskustelutaitoiset joutuvat koulu-, työ- ja armeijakiusatuiksi. Ja jopa isolle osalle naisista elävässä elämässä tällainen vaihtoehto on ennemmin pelottava kuin houkutteleva. Pitää olla paksu nahka tai oppia pitämään turpa kiinni yleisillä paikoilla.

Höpö höpö. Noin käy ehkä joidenkin neanderdalilaisten seurassa. Fiksu nainen haluaa fiksun miehen seuraa olipa kyse parisuhteesta tai työkaverista.

Fiksuja naisia on pieni vähemmistö, kuten fiksuja miehiäkin. Ja se tavisenemmistö naisista tuhlaa aikaansa somen ja aivottomien viihdeohjelmien parissa.

Totta. Miehet tuhlaavat taas aikansa metsästyksen, kalastuksen, penkkiurheilun, romuautojen rassaamisen ,pelaamisen ja kaljoittelun parissa. Pahimmilla on useampia näistä handicapeistä.

Juu, se on niin väärin viettää aikaansa mukavina pitämiensä harrastusten parissa!

Sinkkuna niin voit tehdä ihan vapaasti. Parisuhteessa ollessasi silloin kun paremmalle puoliskollisesi sopii.. varsinkin jos menet lisääntymään vapaa-aikasi kuuluu lapsillesi.

Vaikka lisääntyisin, on minulla omakin elämä olemassa. Oma aika, lienee sinulle käsitteenä aivan uusi?

T. MIes

Jos teet lapsia, niin rahan ja ajan suhteen sinun on ajateltava aina ensin niitä lapsia. Sitten sovit ajasta ja rahasta puolison kanssa, miten niitä käytetään. Sinkkuelämä sopii sinkulle, ei perheelliselle.

Kunhan olen tarjonnut perheelle riittävästi aikaa ja rahaa, ei minun tarvitse muita ajatella aina ensimmäisenä. Edes lapsia ja vaimoani.

Joo, kyllä huomaa, että et ole parisuhteessa ja perheellinen, etkä kyllä vaikuta tarpeeksi kypsältä tulemaan isäksi. Kyllä se nyt vaan on niin, että lapset ja perhe tulee ensin ja itse viimeisenä.

M42

Harmi jos sinulla on näin ja ankea elämä, työtä kotiolotkin.

Perheellisenäkin olen itsenäinen yksilö Ja tyytyväinen siitä.

M40

Kuka puhui ankeasta elämästä ja työstä kotioloissa? Tai siitä että ei voisi perheellisenö olla yksilö?

Ei kukaan muu kuin sinä. Kolkuttaako omatunto?

-eri-

Minusta kuulostaa juurikin ankealta elämältä jos itse tulee lähtökohtaisesti (aina) viimeisenä tai omaa aikaa ei ole. Miten voi olla yksilö jos 100% ajasta menee lasten tai vaimon pyllyä kuuraamassa? ”Kyllä sitä kerkeää hyvin keskellä yötä 2min tehdä omaa ristisanavihkoa? Ei ole mies eikä mikään jos se ei riitä”, niinkö?

Olen eri, mutta kuka täällä on puhunut 100% ajasta paitsi sinä? Ainoastaan naiset ovat tässä keskustelussa tuoneet ilmi konkreettisia esimerkkejä siitä, mikä on liikaa ja mikä ei. Sinä ja tuo toinen ukko vaan jankutatte että kaikki oma aika olisi kielletty, vaikka kukaan ei ole sanonut niin.

Kyllä se niin vaan että minä sanoin, että minulla on omakin elämä ja omat menot vaikka on perhe. Tämä teilattiin kerrasta ”sulla mitään naista ole olemassa”.

Ja naiset komppaavat kuinka valitsivat tarkoituksella miehen ”jolla ei mitään omia tarpeita”.

Toinen mies lisäksi valkopesee naisten mainetta kertomalla kuinka hän tulee itse viimeisenä perheensä jälkeen.

Minä en ole sanonut muutakuin että on mulla omatkin jutut vaikka on perhe. Ja tasan määrittelen niiden laajuuden omassa ryhmässä, en palstamammojen kanssa joissa on eittämättä paljon marttyyrimammoja joiden elämän kiimaisin juttu on köyttää mies kotiin kiinni.

Hohhoijaa. Eli tavoitteena oli vain jankuttaa tuota samaa mantraa. Et suostu tietenkään kertomaan, että miten paljon sitä tätä omaa aikaa saat, jotta joku voisi kertoa saako sitä muissa tavallisissa perheissä ihan öyhöttämättäkin. Kun edelleenkään kukaan ei ole sanonut, ettei sitä saa ollenkaan. Tuo "mies jolla ei ole mitään tarpeita" on sekin omaa keksintöäsi. Täällä on vaan sanottu, että jos se oman ajan tarve on kovin suuri, niin aika moni nainen ei lapsiperhe-elämään sellaisen miehen kanssa lähde. Itse en esimerkiksi olisi lähtenyt, jos mies haluaa vakituisesti esimerkiksi kaksi harrastusiltaa viikossa. Se ei ole meidän perheessä mahdollista.

Kaksi harrastusiltaa viikossa ei kyllä kovin paljolta kuulosta, miksi se ei onnistuisi?

Kaksi harrastusiltaa molemmille tekee jo suurimman osan viikosta. Vuorotyö päälle, niin yhteisiä iltoja ei sitten jäisikään. Toisella isolla tuttavaperheellä päivätyöt mutta yksi lapsista erityinen. Heillä ei kumpikaan jaksa yksin kahta iltaa viikossa. Sitten on perheitä, joissa kaikki jäsenet ei ole terveitä. Ja näitä ei aina tiedä ennalta. Siksi en ikinä lähtisi perustamaan lapsiperhettä ihmisen kanssa, joka suhtautuu jopa vihamielisen vaativasti useisiin vapaailtoihin viikoissa. Sellaisen ihmisen kanssa voi pyörittää lapsiperhettä vain hyvänä päivänä, mutta kuten kaikki useamman lapsen perheen vanhemmat tietää, ei kaikki lapsiperhepäivät ole niitä hyviä.

Kyllä perheellisen aikuisen ihmisen pitää osata joustaa ja ajatella perheen etua. Toki jokainen tarvitsee omaakin aikaa, mutta lasten ollessa pieniä/nuoria, on aikuisen pystyttävä laittamaan omat tarpeensa toiselle sijalle. Harrastukset ovat vain harrastuksia...

Tämä. Ja viime kädessä jokaisen pikkulapsen vanhemman soisi ymmärtävän, että aina on olemassa mahdollisuus jäädä lasten kanssa yksin. Jos on varma ettei kestä perhe-elämää ilman säännöllistä vapaa-aikaa, on ehkä turvallisinta jättää lapset tekemättä.

Eli harrastaa ei voi koska aina on mahdollisuus, että kumppani kuolee joskus? Tämä selvä.

Miten paljon sinä sitten harrastat? Viekö harrastuksesi sinulta viikonloput ja lomat sekä lähes kaikki arki-illatkin etkä voi harrastaa kotona?

Ei, harrastamiseni ei vie koko elämääni kuten sinä siinä muotoilet.

Toisaalta kiinnostaa kysyä, etkö sinä tai muut kotinaiset harrasta mitään mikä ”vie aikaa”?

Onhan se selvää, jos perheessä on pieniä lapsia ja miehellä paljon aikaa vievä harrastus, niin nainen joutuu olemaan lasten kanssa kotona. En ymmärrä, miksi pillastuit, koska eihän tämä koske sinua millään tavalla.

Miksi ei koske minua?

Miksi sinä et vaadi osaasi vapaa-ajasta vai onko teillä symbioosielämä jossa maailmankaikkeus on typistynyt lapset-koti-työ akselille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoit sanoja suuhuni. Koen olevani myös hyvä kuuntelemaan, minkä mielestäni toin ilmi jo siinä kohtaa kun sanoin, että haluan aidosti kuulla miehen oivalluksia eri asioihin liittyen. Mutta millaisen miehen? Niin -älykkään ja keskustelutaitoisen.

Tällaisia miehiä, jos ei lasketa mukaan insinööriaiheita, on vähän, koska miesten maailmassa oikeasti älykkäät, oivaltavat ja keskustelutaitoiset joutuvat koulu-, työ- ja armeijakiusatuiksi. Ja jopa isolle osalle naisista elävässä elämässä tällainen vaihtoehto on ennemmin pelottava kuin houkutteleva. Pitää olla paksu nahka tai oppia pitämään turpa kiinni yleisillä paikoilla.

Höpö höpö. Noin käy ehkä joidenkin neanderdalilaisten seurassa. Fiksu nainen haluaa fiksun miehen seuraa olipa kyse parisuhteesta tai työkaverista.

Fiksuja naisia on pieni vähemmistö, kuten fiksuja miehiäkin. Ja se tavisenemmistö naisista tuhlaa aikaansa somen ja aivottomien viihdeohjelmien parissa.

Totta. Miehet tuhlaavat taas aikansa metsästyksen, kalastuksen, penkkiurheilun, romuautojen rassaamisen ,pelaamisen ja kaljoittelun parissa. Pahimmilla on useampia näistä handicapeistä.

Juu, se on niin väärin viettää aikaansa mukavina pitämiensä harrastusten parissa!

Sinkkuna niin voit tehdä ihan vapaasti. Parisuhteessa ollessasi silloin kun paremmalle puoliskollisesi sopii.. varsinkin jos menet lisääntymään vapaa-aikasi kuuluu lapsillesi.

Vaikka lisääntyisin, on minulla omakin elämä olemassa. Oma aika, lienee sinulle käsitteenä aivan uusi?

T. MIes

Jos teet lapsia, niin rahan ja ajan suhteen sinun on ajateltava aina ensin niitä lapsia. Sitten sovit ajasta ja rahasta puolison kanssa, miten niitä käytetään. Sinkkuelämä sopii sinkulle, ei perheelliselle.

Kunhan olen tarjonnut perheelle riittävästi aikaa ja rahaa, ei minun tarvitse muita ajatella aina ensimmäisenä. Edes lapsia ja vaimoani.

Joo, kyllä huomaa, että et ole parisuhteessa ja perheellinen, etkä kyllä vaikuta tarpeeksi kypsältä tulemaan isäksi. Kyllä se nyt vaan on niin, että lapset ja perhe tulee ensin ja itse viimeisenä.

M42

Harmi jos sinulla on näin ja ankea elämä, työtä kotiolotkin.

Perheellisenäkin olen itsenäinen yksilö Ja tyytyväinen siitä.

M40

Kuka puhui ankeasta elämästä ja työstä kotioloissa? Tai siitä että ei voisi perheellisenö olla yksilö?

Ei kukaan muu kuin sinä. Kolkuttaako omatunto?

-eri-

Minusta kuulostaa juurikin ankealta elämältä jos itse tulee lähtökohtaisesti (aina) viimeisenä tai omaa aikaa ei ole. Miten voi olla yksilö jos 100% ajasta menee lasten tai vaimon pyllyä kuuraamassa? ”Kyllä sitä kerkeää hyvin keskellä yötä 2min tehdä omaa ristisanavihkoa? Ei ole mies eikä mikään jos se ei riitä”, niinkö?

Olen eri, mutta kuka täällä on puhunut 100% ajasta paitsi sinä? Ainoastaan naiset ovat tässä keskustelussa tuoneet ilmi konkreettisia esimerkkejä siitä, mikä on liikaa ja mikä ei. Sinä ja tuo toinen ukko vaan jankutatte että kaikki oma aika olisi kielletty, vaikka kukaan ei ole sanonut niin.

Kyllä se niin vaan että minä sanoin, että minulla on omakin elämä ja omat menot vaikka on perhe. Tämä teilattiin kerrasta ”sulla mitään naista ole olemassa”.

Ja naiset komppaavat kuinka valitsivat tarkoituksella miehen ”jolla ei mitään omia tarpeita”.

Toinen mies lisäksi valkopesee naisten mainetta kertomalla kuinka hän tulee itse viimeisenä perheensä jälkeen.

Minä en ole sanonut muutakuin että on mulla omatkin jutut vaikka on perhe. Ja tasan määrittelen niiden laajuuden omassa ryhmässä, en palstamammojen kanssa joissa on eittämättä paljon marttyyrimammoja joiden elämän kiimaisin juttu on köyttää mies kotiin kiinni.

Hohhoijaa. Eli tavoitteena oli vain jankuttaa tuota samaa mantraa. Et suostu tietenkään kertomaan, että miten paljon sitä tätä omaa aikaa saat, jotta joku voisi kertoa saako sitä muissa tavallisissa perheissä ihan öyhöttämättäkin. Kun edelleenkään kukaan ei ole sanonut, ettei sitä saa ollenkaan. Tuo "mies jolla ei ole mitään tarpeita" on sekin omaa keksintöäsi. Täällä on vaan sanottu, että jos se oman ajan tarve on kovin suuri, niin aika moni nainen ei lapsiperhe-elämään sellaisen miehen kanssa lähde. Itse en esimerkiksi olisi lähtenyt, jos mies haluaa vakituisesti esimerkiksi kaksi harrastusiltaa viikossa. Se ei ole meidän perheessä mahdollista.

Kaksi harrastusiltaa viikossa ei kyllä kovin paljolta kuulosta, miksi se ei onnistuisi?

Kaksi harrastusiltaa molemmille tekee jo suurimman osan viikosta. Vuorotyö päälle, niin yhteisiä iltoja ei sitten jäisikään. Toisella isolla tuttavaperheellä päivätyöt mutta yksi lapsista erityinen. Heillä ei kumpikaan jaksa yksin kahta iltaa viikossa. Sitten on perheitä, joissa kaikki jäsenet ei ole terveitä. Ja näitä ei aina tiedä ennalta. Siksi en ikinä lähtisi perustamaan lapsiperhettä ihmisen kanssa, joka suhtautuu jopa vihamielisen vaativasti useisiin vapaailtoihin viikoissa. Sellaisen ihmisen kanssa voi pyörittää lapsiperhettä vain hyvänä päivänä, mutta kuten kaikki useamman lapsen perheen vanhemmat tietää, ei kaikki lapsiperhepäivät ole niitä hyviä.

Kyllä perheellisen aikuisen ihmisen pitää osata joustaa ja ajatella perheen etua. Toki jokainen tarvitsee omaakin aikaa, mutta lasten ollessa pieniä/nuoria, on aikuisen pystyttävä laittamaan omat tarpeensa toiselle sijalle. Harrastukset ovat vain harrastuksia...

Tämä. Ja viime kädessä jokaisen pikkulapsen vanhemman soisi ymmärtävän, että aina on olemassa mahdollisuus jäädä lasten kanssa yksin. Jos on varma ettei kestä perhe-elämää ilman säännöllistä vapaa-aikaa, on ehkä turvallisinta jättää lapset tekemättä.

Eli harrastaa ei voi koska aina on mahdollisuus, että kumppani kuolee joskus? Tämä selvä.

Miten paljon sinä sitten harrastat? Viekö harrastuksesi sinulta viikonloput ja lomat sekä lähes kaikki arki-illatkin etkä voi harrastaa kotona?

Ei, harrastamiseni ei vie koko elämääni kuten sinä siinä muotoilet.

Toisaalta kiinnostaa kysyä, etkö sinä tai muut kotinaiset harrasta mitään mikä ”vie aikaa”?

Olen eri, mutta mitkä ihmeen "kotinaiset"? Minä ainakin käyn töissä ja työpäivän jälkeen hoidamme puolisoni kanssa 2-, 3- ja 5-vuotiaita lapsia. Joten juu ei, meillä ei todellakaan harrasteta 4 kertaa viikossa sellaisia aikaa vieviä harrastuksia, joihin ei voi ottaa lapsia mukaan. Kumpikaan. Se olisi täysin kohtuutonta sille, joka joutuisi hoitamaan suurimman osan vapaa-ajastaan yksin lapsia.

Hienosti muuttuu kerran pari viikossa ja viikoloppuisin —-> neljä kertaa viikossa.

Kai sinä olette itse käymättä shoppailemassa, lenkillä tai tunnin kestävällä suihkussa/föönäyksilla miehesi hereilläoloaikana? Tai naapurissa turisemassa turhia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoit sanoja suuhuni. Koen olevani myös hyvä kuuntelemaan, minkä mielestäni toin ilmi jo siinä kohtaa kun sanoin, että haluan aidosti kuulla miehen oivalluksia eri asioihin liittyen. Mutta millaisen miehen? Niin -älykkään ja keskustelutaitoisen.

Tällaisia miehiä, jos ei lasketa mukaan insinööriaiheita, on vähän, koska miesten maailmassa oikeasti älykkäät, oivaltavat ja keskustelutaitoiset joutuvat koulu-, työ- ja armeijakiusatuiksi. Ja jopa isolle osalle naisista elävässä elämässä tällainen vaihtoehto on ennemmin pelottava kuin houkutteleva. Pitää olla paksu nahka tai oppia pitämään turpa kiinni yleisillä paikoilla.

Höpö höpö. Noin käy ehkä joidenkin neanderdalilaisten seurassa. Fiksu nainen haluaa fiksun miehen seuraa olipa kyse parisuhteesta tai työkaverista.

Fiksuja naisia on pieni vähemmistö, kuten fiksuja miehiäkin. Ja se tavisenemmistö naisista tuhlaa aikaansa somen ja aivottomien viihdeohjelmien parissa.

Totta. Miehet tuhlaavat taas aikansa metsästyksen, kalastuksen, penkkiurheilun, romuautojen rassaamisen ,pelaamisen ja kaljoittelun parissa. Pahimmilla on useampia näistä handicapeistä.

Juu, se on niin väärin viettää aikaansa mukavina pitämiensä harrastusten parissa!

Sinkkuna niin voit tehdä ihan vapaasti. Parisuhteessa ollessasi silloin kun paremmalle puoliskollisesi sopii.. varsinkin jos menet lisääntymään vapaa-aikasi kuuluu lapsillesi.

Vaikka lisääntyisin, on minulla omakin elämä olemassa. Oma aika, lienee sinulle käsitteenä aivan uusi?

T. MIes

Jos teet lapsia, niin rahan ja ajan suhteen sinun on ajateltava aina ensin niitä lapsia. Sitten sovit ajasta ja rahasta puolison kanssa, miten niitä käytetään. Sinkkuelämä sopii sinkulle, ei perheelliselle.

Kunhan olen tarjonnut perheelle riittävästi aikaa ja rahaa, ei minun tarvitse muita ajatella aina ensimmäisenä. Edes lapsia ja vaimoani.

Joo, kyllä huomaa, että et ole parisuhteessa ja perheellinen, etkä kyllä vaikuta tarpeeksi kypsältä tulemaan isäksi. Kyllä se nyt vaan on niin, että lapset ja perhe tulee ensin ja itse viimeisenä.

M42

Harmi jos sinulla on näin ja ankea elämä, työtä kotiolotkin.

Perheellisenäkin olen itsenäinen yksilö Ja tyytyväinen siitä.

M40

Kuka puhui ankeasta elämästä ja työstä kotioloissa? Tai siitä että ei voisi perheellisenö olla yksilö?

Ei kukaan muu kuin sinä. Kolkuttaako omatunto?

-eri-

Minusta kuulostaa juurikin ankealta elämältä jos itse tulee lähtökohtaisesti (aina) viimeisenä tai omaa aikaa ei ole. Miten voi olla yksilö jos 100% ajasta menee lasten tai vaimon pyllyä kuuraamassa? ”Kyllä sitä kerkeää hyvin keskellä yötä 2min tehdä omaa ristisanavihkoa? Ei ole mies eikä mikään jos se ei riitä”, niinkö?

Olen eri, mutta kuka täällä on puhunut 100% ajasta paitsi sinä? Ainoastaan naiset ovat tässä keskustelussa tuoneet ilmi konkreettisia esimerkkejä siitä, mikä on liikaa ja mikä ei. Sinä ja tuo toinen ukko vaan jankutatte että kaikki oma aika olisi kielletty, vaikka kukaan ei ole sanonut niin.

Kyllä se niin vaan että minä sanoin, että minulla on omakin elämä ja omat menot vaikka on perhe. Tämä teilattiin kerrasta ”sulla mitään naista ole olemassa”.

Ja naiset komppaavat kuinka valitsivat tarkoituksella miehen ”jolla ei mitään omia tarpeita”.

Toinen mies lisäksi valkopesee naisten mainetta kertomalla kuinka hän tulee itse viimeisenä perheensä jälkeen.

Minä en ole sanonut muutakuin että on mulla omatkin jutut vaikka on perhe. Ja tasan määrittelen niiden laajuuden omassa ryhmässä, en palstamammojen kanssa joissa on eittämättä paljon marttyyrimammoja joiden elämän kiimaisin juttu on köyttää mies kotiin kiinni.

Hohhoijaa. Eli tavoitteena oli vain jankuttaa tuota samaa mantraa. Et suostu tietenkään kertomaan, että miten paljon sitä tätä omaa aikaa saat, jotta joku voisi kertoa saako sitä muissa tavallisissa perheissä ihan öyhöttämättäkin. Kun edelleenkään kukaan ei ole sanonut, ettei sitä saa ollenkaan. Tuo "mies jolla ei ole mitään tarpeita" on sekin omaa keksintöäsi. Täällä on vaan sanottu, että jos se oman ajan tarve on kovin suuri, niin aika moni nainen ei lapsiperhe-elämään sellaisen miehen kanssa lähde. Itse en esimerkiksi olisi lähtenyt, jos mies haluaa vakituisesti esimerkiksi kaksi harrastusiltaa viikossa. Se ei ole meidän perheessä mahdollista.

Kaksi harrastusiltaa viikossa ei kyllä kovin paljolta kuulosta, miksi se ei onnistuisi?

Kaksi harrastusiltaa molemmille tekee jo suurimman osan viikosta. Vuorotyö päälle, niin yhteisiä iltoja ei sitten jäisikään. Toisella isolla tuttavaperheellä päivätyöt mutta yksi lapsista erityinen. Heillä ei kumpikaan jaksa yksin kahta iltaa viikossa. Sitten on perheitä, joissa kaikki jäsenet ei ole terveitä. Ja näitä ei aina tiedä ennalta. Siksi en ikinä lähtisi perustamaan lapsiperhettä ihmisen kanssa, joka suhtautuu jopa vihamielisen vaativasti useisiin vapaailtoihin viikoissa. Sellaisen ihmisen kanssa voi pyörittää lapsiperhettä vain hyvänä päivänä, mutta kuten kaikki useamman lapsen perheen vanhemmat tietää, ei kaikki lapsiperhepäivät ole niitä hyviä.

Kyllä perheellisen aikuisen ihmisen pitää osata joustaa ja ajatella perheen etua. Toki jokainen tarvitsee omaakin aikaa, mutta lasten ollessa pieniä/nuoria, on aikuisen pystyttävä laittamaan omat tarpeensa toiselle sijalle. Harrastukset ovat vain harrastuksia...

Tämä. Ja viime kädessä jokaisen pikkulapsen vanhemman soisi ymmärtävän, että aina on olemassa mahdollisuus jäädä lasten kanssa yksin. Jos on varma ettei kestä perhe-elämää ilman säännöllistä vapaa-aikaa, on ehkä turvallisinta jättää lapset tekemättä.

Eli harrastaa ei voi koska aina on mahdollisuus, että kumppani kuolee joskus? Tämä selvä.

Miten paljon sinä sitten harrastat? Viekö harrastuksesi sinulta viikonloput ja lomat sekä lähes kaikki arki-illatkin etkä voi harrastaa kotona?

Ei, harrastamiseni ei vie koko elämääni kuten sinä siinä muotoilet.

Toisaalta kiinnostaa kysyä, etkö sinä tai muut kotinaiset harrasta mitään mikä ”vie aikaa”?

Onhan se selvää, jos perheessä on pieniä lapsia ja miehellä paljon aikaa vievä harrastus, niin nainen joutuu olemaan lasten kanssa kotona. En ymmärrä, miksi pillastuit, koska eihän tämä koske sinua millään tavalla.

Miksi ei koske minua?

Miksi sinä et vaadi osaasi vapaa-ajasta vai onko teillä symbioosielämä jossa maailmankaikkeus on typistynyt lapset-koti-työ akselille?

Sinä et sitten keksi mitään välimuotoa sen neljästi viikossa harrastamisen ja pelkän kotona nyhvöttämisen välillä? Useimmat perheet viettänevät suurimman osan vapaa-ajasta yhdessä ja järjestävät silloin tällöin omaa aikaa. Tuo sinun aikataulusi taitaa olla lähinnä toisinpäin. Läpsystä lastenhoitovuoron vaihto ja yhteistä aikaa onkin sitten kesälomalla ja eläkkeellä.

Ja miksihän piti APn tulla avautumaan/pätemään asiasta, johon kukaan ei ole vaatinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoit sanoja suuhuni. Koen olevani myös hyvä kuuntelemaan, minkä mielestäni toin ilmi jo siinä kohtaa kun sanoin, että haluan aidosti kuulla miehen oivalluksia eri asioihin liittyen. Mutta millaisen miehen? Niin -älykkään ja keskustelutaitoisen.

Tällaisia miehiä, jos ei lasketa mukaan insinööriaiheita, on vähän, koska miesten maailmassa oikeasti älykkäät, oivaltavat ja keskustelutaitoiset joutuvat koulu-, työ- ja armeijakiusatuiksi. Ja jopa isolle osalle naisista elävässä elämässä tällainen vaihtoehto on ennemmin pelottava kuin houkutteleva. Pitää olla paksu nahka tai oppia pitämään turpa kiinni yleisillä paikoilla.

Höpö höpö. Noin käy ehkä joidenkin neanderdalilaisten seurassa. Fiksu nainen haluaa fiksun miehen seuraa olipa kyse parisuhteesta tai työkaverista.

Fiksuja naisia on pieni vähemmistö, kuten fiksuja miehiäkin. Ja se tavisenemmistö naisista tuhlaa aikaansa somen ja aivottomien viihdeohjelmien parissa.

Totta. Miehet tuhlaavat taas aikansa metsästyksen, kalastuksen, penkkiurheilun, romuautojen rassaamisen ,pelaamisen ja kaljoittelun parissa. Pahimmilla on useampia näistä handicapeistä.

Juu, se on niin väärin viettää aikaansa mukavina pitämiensä harrastusten parissa!

Sinkkuna niin voit tehdä ihan vapaasti. Parisuhteessa ollessasi silloin kun paremmalle puoliskollisesi sopii.. varsinkin jos menet lisääntymään vapaa-aikasi kuuluu lapsillesi.

Vaikka lisääntyisin, on minulla omakin elämä olemassa. Oma aika, lienee sinulle käsitteenä aivan uusi?

T. MIes

Jos teet lapsia, niin rahan ja ajan suhteen sinun on ajateltava aina ensin niitä lapsia. Sitten sovit ajasta ja rahasta puolison kanssa, miten niitä käytetään. Sinkkuelämä sopii sinkulle, ei perheelliselle.

Kunhan olen tarjonnut perheelle riittävästi aikaa ja rahaa, ei minun tarvitse muita ajatella aina ensimmäisenä. Edes lapsia ja vaimoani.

Joo, kyllä huomaa, että et ole parisuhteessa ja perheellinen, etkä kyllä vaikuta tarpeeksi kypsältä tulemaan isäksi. Kyllä se nyt vaan on niin, että lapset ja perhe tulee ensin ja itse viimeisenä.

M42

Harmi jos sinulla on näin ja ankea elämä, työtä kotiolotkin.

Perheellisenäkin olen itsenäinen yksilö Ja tyytyväinen siitä.

M40

Kuka puhui ankeasta elämästä ja työstä kotioloissa? Tai siitä että ei voisi perheellisenö olla yksilö?

Ei kukaan muu kuin sinä. Kolkuttaako omatunto?

-eri-

Minusta kuulostaa juurikin ankealta elämältä jos itse tulee lähtökohtaisesti (aina) viimeisenä tai omaa aikaa ei ole. Miten voi olla yksilö jos 100% ajasta menee lasten tai vaimon pyllyä kuuraamassa? ”Kyllä sitä kerkeää hyvin keskellä yötä 2min tehdä omaa ristisanavihkoa? Ei ole mies eikä mikään jos se ei riitä”, niinkö?

Olen eri, mutta kuka täällä on puhunut 100% ajasta paitsi sinä? Ainoastaan naiset ovat tässä keskustelussa tuoneet ilmi konkreettisia esimerkkejä siitä, mikä on liikaa ja mikä ei. Sinä ja tuo toinen ukko vaan jankutatte että kaikki oma aika olisi kielletty, vaikka kukaan ei ole sanonut niin.

Kyllä se niin vaan että minä sanoin, että minulla on omakin elämä ja omat menot vaikka on perhe. Tämä teilattiin kerrasta ”sulla mitään naista ole olemassa”.

Ja naiset komppaavat kuinka valitsivat tarkoituksella miehen ”jolla ei mitään omia tarpeita”.

Toinen mies lisäksi valkopesee naisten mainetta kertomalla kuinka hän tulee itse viimeisenä perheensä jälkeen.

Minä en ole sanonut muutakuin että on mulla omatkin jutut vaikka on perhe. Ja tasan määrittelen niiden laajuuden omassa ryhmässä, en palstamammojen kanssa joissa on eittämättä paljon marttyyrimammoja joiden elämän kiimaisin juttu on köyttää mies kotiin kiinni.

Hohhoijaa. Eli tavoitteena oli vain jankuttaa tuota samaa mantraa. Et suostu tietenkään kertomaan, että miten paljon sitä tätä omaa aikaa saat, jotta joku voisi kertoa saako sitä muissa tavallisissa perheissä ihan öyhöttämättäkin. Kun edelleenkään kukaan ei ole sanonut, ettei sitä saa ollenkaan. Tuo "mies jolla ei ole mitään tarpeita" on sekin omaa keksintöäsi. Täällä on vaan sanottu, että jos se oman ajan tarve on kovin suuri, niin aika moni nainen ei lapsiperhe-elämään sellaisen miehen kanssa lähde. Itse en esimerkiksi olisi lähtenyt, jos mies haluaa vakituisesti esimerkiksi kaksi harrastusiltaa viikossa. Se ei ole meidän perheessä mahdollista.

Kaksi harrastusiltaa viikossa ei kyllä kovin paljolta kuulosta, miksi se ei onnistuisi?

Kaksi harrastusiltaa molemmille tekee jo suurimman osan viikosta. Vuorotyö päälle, niin yhteisiä iltoja ei sitten jäisikään. Toisella isolla tuttavaperheellä päivätyöt mutta yksi lapsista erityinen. Heillä ei kumpikaan jaksa yksin kahta iltaa viikossa. Sitten on perheitä, joissa kaikki jäsenet ei ole terveitä. Ja näitä ei aina tiedä ennalta. Siksi en ikinä lähtisi perustamaan lapsiperhettä ihmisen kanssa, joka suhtautuu jopa vihamielisen vaativasti useisiin vapaailtoihin viikoissa. Sellaisen ihmisen kanssa voi pyörittää lapsiperhettä vain hyvänä päivänä, mutta kuten kaikki useamman lapsen perheen vanhemmat tietää, ei kaikki lapsiperhepäivät ole niitä hyviä.

Kyllä perheellisen aikuisen ihmisen pitää osata joustaa ja ajatella perheen etua. Toki jokainen tarvitsee omaakin aikaa, mutta lasten ollessa pieniä/nuoria, on aikuisen pystyttävä laittamaan omat tarpeensa toiselle sijalle. Harrastukset ovat vain harrastuksia...

Tämä. Ja viime kädessä jokaisen pikkulapsen vanhemman soisi ymmärtävän, että aina on olemassa mahdollisuus jäädä lasten kanssa yksin. Jos on varma ettei kestä perhe-elämää ilman säännöllistä vapaa-aikaa, on ehkä turvallisinta jättää lapset tekemättä.

Eli harrastaa ei voi koska aina on mahdollisuus, että kumppani kuolee joskus? Tämä selvä.

Miten paljon sinä sitten harrastat? Viekö harrastuksesi sinulta viikonloput ja lomat sekä lähes kaikki arki-illatkin etkä voi harrastaa kotona?

Ei, harrastamiseni ei vie koko elämääni kuten sinä siinä muotoilet.

Toisaalta kiinnostaa kysyä, etkö sinä tai muut kotinaiset harrasta mitään mikä ”vie aikaa”?

Olen eri, mutta mitkä ihmeen "kotinaiset"? Minä ainakin käyn töissä ja työpäivän jälkeen hoidamme puolisoni kanssa 2-, 3- ja 5-vuotiaita lapsia. Joten juu ei, meillä ei todellakaan harrasteta 4 kertaa viikossa sellaisia aikaa vieviä harrastuksia, joihin ei voi ottaa lapsia mukaan. Kumpikaan. Se olisi täysin kohtuutonta sille, joka joutuisi hoitamaan suurimman osan vapaa-ajastaan yksin lapsia.

Hienosti muuttuu kerran pari viikossa ja viikoloppuisin —-> neljä kertaa viikossa.

Kai sinä olette itse käymättä shoppailemassa, lenkillä tai tunnin kestävällä suihkussa/föönäyksilla miehesi hereilläoloaikana? Tai naapurissa turisemassa turhia!

Täh, kaksi kertaa viikossa plus viikonloppuisinhan nimenomaan tekee neljä kertaa viikossa? Ihan itse noin sanoit? Sinulla taitaa kyllä joka tapauksessa olla niin vanhoillissovinistinen käsitys naisista, että harvoin ihan näin vieraantuneeseen törmää. Juu, en tunne ketään joka föönaa tuntikausia (saati pitäisi tukan kuivaamista harrastuksena tai omana aikana) tai ravaisi jossain "naapurissa turisemassa turhia" (mistä sinä edes tiedät ovatko ne turhia, jos et ole mukana?). Onko tuollaisia naisia oikeasti olemassa, vai oletko sinä vain noin pihalla koko perheesi elämästä kun et siellä kotona viitsi olla?

Mutta juu, voin kyllä luvata etten ole tukanpesussa, kynsienleikkuussa tai ihonrasvauksessa tuntikausia montaa kertaa viikossa. Tuskin kukaan monen lapsen äiti on.

Parisuhde ei ole pakkorako.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoit sanoja suuhuni. Koen olevani myös hyvä kuuntelemaan, minkä mielestäni toin ilmi jo siinä kohtaa kun sanoin, että haluan aidosti kuulla miehen oivalluksia eri asioihin liittyen. Mutta millaisen miehen? Niin -älykkään ja keskustelutaitoisen.

Tällaisia miehiä, jos ei lasketa mukaan insinööriaiheita, on vähän, koska miesten maailmassa oikeasti älykkäät, oivaltavat ja keskustelutaitoiset joutuvat koulu-, työ- ja armeijakiusatuiksi. Ja jopa isolle osalle naisista elävässä elämässä tällainen vaihtoehto on ennemmin pelottava kuin houkutteleva. Pitää olla paksu nahka tai oppia pitämään turpa kiinni yleisillä paikoilla.

Höpö höpö. Noin käy ehkä joidenkin neanderdalilaisten seurassa. Fiksu nainen haluaa fiksun miehen seuraa olipa kyse parisuhteesta tai työkaverista.

Fiksuja naisia on pieni vähemmistö, kuten fiksuja miehiäkin. Ja se tavisenemmistö naisista tuhlaa aikaansa somen ja aivottomien viihdeohjelmien parissa.

Totta. Miehet tuhlaavat taas aikansa metsästyksen, kalastuksen, penkkiurheilun, romuautojen rassaamisen ,pelaamisen ja kaljoittelun parissa. Pahimmilla on useampia näistä handicapeistä.

Juu, se on niin väärin viettää aikaansa mukavina pitämiensä harrastusten parissa!

Sinkkuna niin voit tehdä ihan vapaasti. Parisuhteessa ollessasi silloin kun paremmalle puoliskollisesi sopii.. varsinkin jos menet lisääntymään vapaa-aikasi kuuluu lapsillesi.

Vaikka lisääntyisin, on minulla omakin elämä olemassa. Oma aika, lienee sinulle käsitteenä aivan uusi?

T. MIes

Jos teet lapsia, niin rahan ja ajan suhteen sinun on ajateltava aina ensin niitä lapsia. Sitten sovit ajasta ja rahasta puolison kanssa, miten niitä käytetään. Sinkkuelämä sopii sinkulle, ei perheelliselle.

Kunhan olen tarjonnut perheelle riittävästi aikaa ja rahaa, ei minun tarvitse muita ajatella aina ensimmäisenä. Edes lapsia ja vaimoani.

Joo, kyllä huomaa, että et ole parisuhteessa ja perheellinen, etkä kyllä vaikuta tarpeeksi kypsältä tulemaan isäksi. Kyllä se nyt vaan on niin, että lapset ja perhe tulee ensin ja itse viimeisenä.

M42

Harmi jos sinulla on näin ja ankea elämä, työtä kotiolotkin.

Perheellisenäkin olen itsenäinen yksilö Ja tyytyväinen siitä.

M40

Kuka puhui ankeasta elämästä ja työstä kotioloissa? Tai siitä että ei voisi perheellisenö olla yksilö?

Ei kukaan muu kuin sinä. Kolkuttaako omatunto?

-eri-

Minusta kuulostaa juurikin ankealta elämältä jos itse tulee lähtökohtaisesti (aina) viimeisenä tai omaa aikaa ei ole. Miten voi olla yksilö jos 100% ajasta menee lasten tai vaimon pyllyä kuuraamassa? ”Kyllä sitä kerkeää hyvin keskellä yötä 2min tehdä omaa ristisanavihkoa? Ei ole mies eikä mikään jos se ei riitä”, niinkö?

Olen eri, mutta kuka täällä on puhunut 100% ajasta paitsi sinä? Ainoastaan naiset ovat tässä keskustelussa tuoneet ilmi konkreettisia esimerkkejä siitä, mikä on liikaa ja mikä ei. Sinä ja tuo toinen ukko vaan jankutatte että kaikki oma aika olisi kielletty, vaikka kukaan ei ole sanonut niin.

Kyllä se niin vaan että minä sanoin, että minulla on omakin elämä ja omat menot vaikka on perhe. Tämä teilattiin kerrasta ”sulla mitään naista ole olemassa”.

Ja naiset komppaavat kuinka valitsivat tarkoituksella miehen ”jolla ei mitään omia tarpeita”.

Toinen mies lisäksi valkopesee naisten mainetta kertomalla kuinka hän tulee itse viimeisenä perheensä jälkeen.

Minä en ole sanonut muutakuin että on mulla omatkin jutut vaikka on perhe. Ja tasan määrittelen niiden laajuuden omassa ryhmässä, en palstamammojen kanssa joissa on eittämättä paljon marttyyrimammoja joiden elämän kiimaisin juttu on köyttää mies kotiin kiinni.

Hohhoijaa. Eli tavoitteena oli vain jankuttaa tuota samaa mantraa. Et suostu tietenkään kertomaan, että miten paljon sitä tätä omaa aikaa saat, jotta joku voisi kertoa saako sitä muissa tavallisissa perheissä ihan öyhöttämättäkin. Kun edelleenkään kukaan ei ole sanonut, ettei sitä saa ollenkaan. Tuo "mies jolla ei ole mitään tarpeita" on sekin omaa keksintöäsi. Täällä on vaan sanottu, että jos se oman ajan tarve on kovin suuri, niin aika moni nainen ei lapsiperhe-elämään sellaisen miehen kanssa lähde. Itse en esimerkiksi olisi lähtenyt, jos mies haluaa vakituisesti esimerkiksi kaksi harrastusiltaa viikossa. Se ei ole meidän perheessä mahdollista.

Kaksi harrastusiltaa viikossa ei kyllä kovin paljolta kuulosta, miksi se ei onnistuisi?

Kaksi harrastusiltaa molemmille tekee jo suurimman osan viikosta. Vuorotyö päälle, niin yhteisiä iltoja ei sitten jäisikään. Toisella isolla tuttavaperheellä päivätyöt mutta yksi lapsista erityinen. Heillä ei kumpikaan jaksa yksin kahta iltaa viikossa. Sitten on perheitä, joissa kaikki jäsenet ei ole terveitä. Ja näitä ei aina tiedä ennalta. Siksi en ikinä lähtisi perustamaan lapsiperhettä ihmisen kanssa, joka suhtautuu jopa vihamielisen vaativasti useisiin vapaailtoihin viikoissa. Sellaisen ihmisen kanssa voi pyörittää lapsiperhettä vain hyvänä päivänä, mutta kuten kaikki useamman lapsen perheen vanhemmat tietää, ei kaikki lapsiperhepäivät ole niitä hyviä.

Kyllä perheellisen aikuisen ihmisen pitää osata joustaa ja ajatella perheen etua. Toki jokainen tarvitsee omaakin aikaa, mutta lasten ollessa pieniä/nuoria, on aikuisen pystyttävä laittamaan omat tarpeensa toiselle sijalle. Harrastukset ovat vain harrastuksia...

Tämä. Ja viime kädessä jokaisen pikkulapsen vanhemman soisi ymmärtävän, että aina on olemassa mahdollisuus jäädä lasten kanssa yksin. Jos on varma ettei kestä perhe-elämää ilman säännöllistä vapaa-aikaa, on ehkä turvallisinta jättää lapset tekemättä.

Eli harrastaa ei voi koska aina on mahdollisuus, että kumppani kuolee joskus? Tämä selvä.

Miten paljon sinä sitten harrastat? Viekö harrastuksesi sinulta viikonloput ja lomat sekä lähes kaikki arki-illatkin etkä voi harrastaa kotona?

Ei, harrastamiseni ei vie koko elämääni kuten sinä siinä muotoilet.

Toisaalta kiinnostaa kysyä, etkö sinä tai muut kotinaiset harrasta mitään mikä ”vie aikaa”?

Onhan se selvää, jos perheessä on pieniä lapsia ja miehellä paljon aikaa vievä harrastus, niin nainen joutuu olemaan lasten kanssa kotona. En ymmärrä, miksi pillastuit, koska eihän tämä koske sinua millään tavalla.

Miksi ei koske minua?

Miksi sinä et vaadi osaasi vapaa-ajasta vai onko teillä symbioosielämä jossa maailmankaikkeus on typistynyt lapset-koti-työ akselille?

Sinä et sitten keksi mitään välimuotoa sen neljästi viikossa harrastamisen ja pelkän kotona nyhvöttämisen välillä? Useimmat perheet viettänevät suurimman osan vapaa-ajasta yhdessä ja järjestävät silloin tällöin omaa aikaa. Tuo sinun aikataulusi taitaa olla lähinnä toisinpäin. Läpsystä lastenhoitovuoron vaihto ja yhteistä aikaa onkin sitten kesälomalla ja eläkkeellä.

Juurihan MINÄ esitin muutakin kuin neljästi viikossa sillä ”kerran kaksi viikolla ja myös viikonloppuisin” EI OLE aina neljä kertaa vko.

Ja kyllä, harrastan säännöllisesti ja urheilullisesti. Millainen ihminen EI harrasta?

Jos puoliso tuntuu käyttävän liikaan perheen yhteistä aikaa urheiluharrastukseen, niin lapset voi laittaa hänen mukaansa. Samalla lapset oppivat liikkuvan elämäntavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko teistä sinkkuna paremmin viihtyvistä naisista harrastaa fuckbuddy- tai fwb-suhteita?

Oikeasti aika pieni osa. Monet miehet on niin huonoja sängyssä että ei kannata vaivautua.

Monet naiset myös ovat todella huonoja sängyssä.

Jep, turhan moni muija tuntuisi luulevan, että heillä on varaa arvostella miesten taitoja, kun itse kuvittelevat riittävänsä, kun menevät selälleen ja levittävät reitensä.

N

Niin, eli miehet saa pelkästään vaatia ilmaiseksi kotia laittavaa, meikkaavaa ja sängyn puolella 100% heittäytymistä, mutta naisen pitää vain niellä tyytyväisenä toisen antamat ehdot ja tulla lopulta jätetyksi? Niinhän toi yleensä menee.

Hyvin te nielette palstan miesvihapaskapropagandan. Kannattaisiko pitää taukoa paskapalstasta? -eri

Noinko koville ottaa etteivät enää useimmat naiset suostu tekemään vaille mitään vastinetta palvelijan töitä?

Mitä helvettiä horiset? Eikö naiset nyt siis olekaan itsenäisiä ja omillaan pärjääviä, voimaantuneita yksilöitä? Miehen kanssa pariutuessaan kaikista naisista tulee ykskaks sitten kotiorjia, jotka on kahlittu patteriin? 

Muutenkin koko ajatusmaailmasi on melkoisen sairas. Onko sinulla kenties ollut muslimimiehiä? 

Ei ole. Ihan kotimaiset miehet on jaksaneet kysyä meikkaamisen perään ja parempaa nautintoa makkarin puolella vaikkei omakaan suoritustaso ole ollut kummoinen.

Kertoo vain sinun omasta miesmaustasi, ja myös tasostasi. 

Joku tuolla yllä yritti sylkeä pelkästään lahnojen naisten päälle. Tuli kuva ettei lahnana oleminen kosketa ollenkaan miehiä. He saavat vaatia vain parasta :D

On niitä lahnaavia miehiäkin nähty. Ja muutenkin sängyssä huonoja. Totesin vaan, että moni nainen luulee, ettei naisen tarvitsisi itse osata sängyssä mitään ja syyttävät miestä siitä, kun eivät koe seksiä tyydyttävänä.

t. tuon alkuperäisen "menevät selälleen ja levittävät reitensä" -kommentin kirjoittaja. Tarkoitukseni ei ollut btw "sylkeä lahnojen päälle", vaan vähän herätellä miettimään, että sen paremman seksin suhteen voi itsekin tehdä jotain. ;)

Näinhän se menee että vastavuoroisuus on hyvän seksin ytimessä. Tuskin ketään kiinnostaa lahnan eteen erityisempiä temppuja tehdä. Jos käyttäytyy kuin passiivinen runkkualusta niin ei pitäisi yllättyä jos tulee sellaisena myös kohdelluksi. Eli homma nopsasti alta pois ja yhtä pettymystä rikkaampana parempaa seksiseuraa etsimään. Onneksi löytyy paljon sellaisiakin naisia jotka ovat jutun juonen tajunneet.

Ja miehiä myös, koska tiedoksesi, että nainen on lahna vain silloin, kun se mies ei innosta. Eli ei ole seksuaalisesti haluttava. Tällöin nainen vaan ajattelee, että äkkiä ohi.

Sinulle tapahtuu ilmeisesti useinkin näin, että lahnan kanssa sänkyyn päädyt. No silloin syy on sinussa, ei naisessa.

Höpöjöpö. Teistä naisista tulee avioliitossa lähes kaikista lahnoja. Ja sitten ihmetellään, kun mies käy korkkaamassa naapurin yksin elävää Marjattaa.

Omassa pitkässä suhteessa miehestä tuli se lahna, tai oikeastaan totaalisen kosketusvammainen. En silti käynyt höyläämässä naapureiden meisseleitä. Pari vuotta odottelin kiltisti parannusta ja kun sitä ei tullut lopetin suhteen, niin simppeliä. Miehet vois ottaa oppia.

Juurihan miehesi ottikin oppia, naisista. Menetti kiinnostuksen seksiin ja kosketukseen koska hänellä oli epähaluttava nainen. Näinhän te naiset täällä kokoajan paasaatte.

No ei kyllä haittaa yhtään vaikka olisinkin hänen mielestään epähaluttava. Useampikin paljon parempi rakastaja hänen jälkeensä on pitänyt minua erittäinkin haluttavana, eivät voi käsittää että joku on minun kanssani pystynyt olemaan seksittömässä suhteessa :)

Yrittihän tuo exäkin puolen vuoden kuluttua kiemurrella takaisin, mutta haluttomat ukot on ja tulee olemaan turn-off.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän palstan mukaan nainen ei saa ikinä tyytyä, mutta miehen pitää vain ottaa se mitä on tarjolla.

Esimerkiksi kun 28v komea, koulutettu ja urheilullinen mies valittelee miten ei löydä kumppania, niin täällä on kuoro kertomassa kuinka hänen pitää madaltaa rimaa ja antaa mahis sille 35v+ lihavalle, peruskoulun käyneelle yyhoolle :D

Kyllä on erittäin hassu ristiriita näissä kommenteissa ihan riippuen siitä onko kyseessä mies vai nainen : ))

Tämä on kyllä täysin totta joka sana.

Paitsi että tässä on kyseessä kaksi ihan eri asiaa. Aloituksessa kysytään, miksei saa olla tyytyväinen sinkku, vaan pitäisi pariutua taviksen kanssa. Tuossa taas kerrotaan, miten 28-vuotias mies valittaa, kun ei löydä kumppania. Totta h*lvetissä vastaukset ovat erilaisia, kun toinen on tyytyväinen tilanteeseensa ja toinen tyytymätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoit sanoja suuhuni. Koen olevani myös hyvä kuuntelemaan, minkä mielestäni toin ilmi jo siinä kohtaa kun sanoin, että haluan aidosti kuulla miehen oivalluksia eri asioihin liittyen. Mutta millaisen miehen? Niin -älykkään ja keskustelutaitoisen.

Tällaisia miehiä, jos ei lasketa mukaan insinööriaiheita, on vähän, koska miesten maailmassa oikeasti älykkäät, oivaltavat ja keskustelutaitoiset joutuvat koulu-, työ- ja armeijakiusatuiksi. Ja jopa isolle osalle naisista elävässä elämässä tällainen vaihtoehto on ennemmin pelottava kuin houkutteleva. Pitää olla paksu nahka tai oppia pitämään turpa kiinni yleisillä paikoilla.

Höpö höpö. Noin käy ehkä joidenkin neanderdalilaisten seurassa. Fiksu nainen haluaa fiksun miehen seuraa olipa kyse parisuhteesta tai työkaverista.

Fiksuja naisia on pieni vähemmistö, kuten fiksuja miehiäkin. Ja se tavisenemmistö naisista tuhlaa aikaansa somen ja aivottomien viihdeohjelmien parissa.

Totta. Miehet tuhlaavat taas aikansa metsästyksen, kalastuksen, penkkiurheilun, romuautojen rassaamisen ,pelaamisen ja kaljoittelun parissa. Pahimmilla on useampia näistä handicapeistä.

Juu, se on niin väärin viettää aikaansa mukavina pitämiensä harrastusten parissa!

Sinkkuna niin voit tehdä ihan vapaasti. Parisuhteessa ollessasi silloin kun paremmalle puoliskollisesi sopii.. varsinkin jos menet lisääntymään vapaa-aikasi kuuluu lapsillesi.

Vaikka lisääntyisin, on minulla omakin elämä olemassa. Oma aika, lienee sinulle käsitteenä aivan uusi?

T. MIes

Jos teet lapsia, niin rahan ja ajan suhteen sinun on ajateltava aina ensin niitä lapsia. Sitten sovit ajasta ja rahasta puolison kanssa, miten niitä käytetään. Sinkkuelämä sopii sinkulle, ei perheelliselle.

Kunhan olen tarjonnut perheelle riittävästi aikaa ja rahaa, ei minun tarvitse muita ajatella aina ensimmäisenä. Edes lapsia ja vaimoani.

Joo, kyllä huomaa, että et ole parisuhteessa ja perheellinen, etkä kyllä vaikuta tarpeeksi kypsältä tulemaan isäksi. Kyllä se nyt vaan on niin, että lapset ja perhe tulee ensin ja itse viimeisenä.

M42

Harmi jos sinulla on näin ja ankea elämä, työtä kotiolotkin.

Perheellisenäkin olen itsenäinen yksilö Ja tyytyväinen siitä.

M40

Kuka puhui ankeasta elämästä ja työstä kotioloissa? Tai siitä että ei voisi perheellisenö olla yksilö?

Ei kukaan muu kuin sinä. Kolkuttaako omatunto?

-eri-

Minusta kuulostaa juurikin ankealta elämältä jos itse tulee lähtökohtaisesti (aina) viimeisenä tai omaa aikaa ei ole. Miten voi olla yksilö jos 100% ajasta menee lasten tai vaimon pyllyä kuuraamassa? ”Kyllä sitä kerkeää hyvin keskellä yötä 2min tehdä omaa ristisanavihkoa? Ei ole mies eikä mikään jos se ei riitä”, niinkö?

Olen eri, mutta kuka täällä on puhunut 100% ajasta paitsi sinä? Ainoastaan naiset ovat tässä keskustelussa tuoneet ilmi konkreettisia esimerkkejä siitä, mikä on liikaa ja mikä ei. Sinä ja tuo toinen ukko vaan jankutatte että kaikki oma aika olisi kielletty, vaikka kukaan ei ole sanonut niin.

Kyllä se niin vaan että minä sanoin, että minulla on omakin elämä ja omat menot vaikka on perhe. Tämä teilattiin kerrasta ”sulla mitään naista ole olemassa”.

Ja naiset komppaavat kuinka valitsivat tarkoituksella miehen ”jolla ei mitään omia tarpeita”.

Toinen mies lisäksi valkopesee naisten mainetta kertomalla kuinka hän tulee itse viimeisenä perheensä jälkeen.

Minä en ole sanonut muutakuin että on mulla omatkin jutut vaikka on perhe. Ja tasan määrittelen niiden laajuuden omassa ryhmässä, en palstamammojen kanssa joissa on eittämättä paljon marttyyrimammoja joiden elämän kiimaisin juttu on köyttää mies kotiin kiinni.

Hohhoijaa. Eli tavoitteena oli vain jankuttaa tuota samaa mantraa. Et suostu tietenkään kertomaan, että miten paljon sitä tätä omaa aikaa saat, jotta joku voisi kertoa saako sitä muissa tavallisissa perheissä ihan öyhöttämättäkin. Kun edelleenkään kukaan ei ole sanonut, ettei sitä saa ollenkaan. Tuo "mies jolla ei ole mitään tarpeita" on sekin omaa keksintöäsi. Täällä on vaan sanottu, että jos se oman ajan tarve on kovin suuri, niin aika moni nainen ei lapsiperhe-elämään sellaisen miehen kanssa lähde. Itse en esimerkiksi olisi lähtenyt, jos mies haluaa vakituisesti esimerkiksi kaksi harrastusiltaa viikossa. Se ei ole meidän perheessä mahdollista.

Kaksi harrastusiltaa viikossa ei kyllä kovin paljolta kuulosta, miksi se ei onnistuisi?

Kaksi harrastusiltaa molemmille tekee jo suurimman osan viikosta. Vuorotyö päälle, niin yhteisiä iltoja ei sitten jäisikään. Toisella isolla tuttavaperheellä päivätyöt mutta yksi lapsista erityinen. Heillä ei kumpikaan jaksa yksin kahta iltaa viikossa. Sitten on perheitä, joissa kaikki jäsenet ei ole terveitä. Ja näitä ei aina tiedä ennalta. Siksi en ikinä lähtisi perustamaan lapsiperhettä ihmisen kanssa, joka suhtautuu jopa vihamielisen vaativasti useisiin vapaailtoihin viikoissa. Sellaisen ihmisen kanssa voi pyörittää lapsiperhettä vain hyvänä päivänä, mutta kuten kaikki useamman lapsen perheen vanhemmat tietää, ei kaikki lapsiperhepäivät ole niitä hyviä.

Kyllä perheellisen aikuisen ihmisen pitää osata joustaa ja ajatella perheen etua. Toki jokainen tarvitsee omaakin aikaa, mutta lasten ollessa pieniä/nuoria, on aikuisen pystyttävä laittamaan omat tarpeensa toiselle sijalle. Harrastukset ovat vain harrastuksia...

Missään kohtaa en ajattele perheen etua jos kuitenkin harrastan kerran pari viikossa ja päälle vielä viikonloppuisinkin? Olen varmasti paska vanhempi koska ajattelen omaa mielenterveyttäni myös? Ehdottomasti fiksumpaa olisi elää tylsä oma elämä ja marttyyrina painaa vanhemman roolia kuin töitä? Miten se tekee kenestäkään hyvän vanhemman, että painaa omia henkilökohtaisia juttuja koko ajan sivuun kakkosrooliin?

Useimmissa perheissä ei mahdollista, että molemmat pitävät noin paljon omaa aikaa. Silloin se on kyllä itsekästä ja huonon vanhemman merkki. Jos mielenterveyden ylläpito vaatii lapsivapaita hetkiä neljästi viikossa, niin kyllä, olet todellakin niitä ihmisiä joiden ei olisi pitänyt koskaan tehdä lapsia.

Pöh. Meillä on lapsivapaita hetkiä melkein joka päivä, molemmilla, enkä nyt tarkoita töitä. Näin talviaikaan minä käyn pari kertaa viikossa salilla ja pari kertaa viikossa juoksemassa, mies pelaa sählyä kerran viikossa, käy parina aamuna uimassa ja pelaa säännöllisen epäsäännöllisesti tennistä, kiipeilee, hiihtää milloin mitäkin. Ystäviäkin ehtii silloin tällöin näkemään.

Mies joutaa kalastelemaan ja melomaan kesäisin jos ei nyt joka viikonloppu niin ainakin joka toinen,  ja saa kaikin mokomin tehdä sen jokavuotisen parin viikon Lapinreissunsa. Minä pääsen siskoni tai ystävieni kanssa viikonloppulomille tai vaikka teatteriin aina kun huvittaa ja joka vuosi käyn jonkun pidemmän reissun, kuten vaikka viime talvena 10 päivää ystäväni luona Floridassa. Lastenkin kanssa ehditään tehdä kaikenlaista, välillä yhden ja välillä kahden vanhemman voimin ja välillä on tietysti tarpeen viettää miehen kanssa laatuaikaa ihan kaksin.

Yhteisiä lomareissuja ei suunnitella niin että 24/7 olisi pakko liikkua yhtenä perheyksikkönä vaan niihin voi ujuttaa jotain omia juttuja molemmille  ja parisuhdeaikaa taas järjestyy esimerkiksi matkakohteen lastenhoitopalveluita hyödyntämällä tai kahden perheen voimin matkustelemalla jolloin lapsivastuun kanssa voi vuorotella.

Tottakai arki on välillä todella hektistä ja stressaavakin ja vaatii kompromisseja, joustavuutta ja tasa-arvoista kumppanuutta, vanhemmuutta ja vastuunottoa että kaiken saa toimimaan, mutta en kyllä silti koe että meidän olisi pitänyt jättää lapset tekemättä vaan koen että se oma (ja kaksin) otettu aika ennenkaikkea tuo sitä jaksamista ja energiaa jonka turvin myös siitä perhearjesta osaa nauttia - ja toisaalta se oma ja parisuhdeaika myös tuntuu merkityksellisemmältä ja arvokkaammalta kuin ennen lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä samaa pohdiskellut nainen. En ole koskaan ollut parisuhteessa, koska sopivaa miestä ei ole löytynyt. Voin hyvin olla koko loppuelämäni ilman parisuhdetta, jos sopivaa miestä ei löydy jatkossakaan. Ei nuo tyytymissuhteet kestä tai ole onnellisia suhteita muutenkaan. 

Et ole koskaan ollut parisuhteessa, mutta osaat muiden puolesta kertoa, että tyytymissuhteet eivät kestä eivätkä ole onnellisia? Aha.

Kyllä minä olen onnellinen pitkässä avioliitossani puolison kanssa johon jouduin tyytymään, kun en unelmieni kumppania onnistunut löytämään. Puolisoni myös tyytyi minuun, koska meidän oli hyvä olla yhdessä vaikkei suurta räiskyntää ollut edes suhteen alussa.

Olen erittäin onnellinen ja tyytyväinen valintaani. Myös puolisoni vaikuttaa onnelliselta.

Ihmettelen miksi tämä on saanut niin paljon alapeukkuja. Itse en ole tyytynyt, mutta tunnen hyvin läheltä pareja jotka ovat. Joissakin pareissa näkyy katkeruutta, mutta paljon on myös niitä jotka vaikuttavat onnellisilta ja vuosienkin päästä omasta perheestään ja kumppanistaan innostuneilta. Ei kaikki jää kitkerinä haikailemaan missien tai kalsarimallien perään, vaan jotkut ihmiset osaavat löytää onnen siitä minkä saavat. Se on kuulkaas ihmisen itsensä kannalta aivan helkkarin arvokas taito eikä sitä kannata yhtään vähätellä.

Mistä tulee oletuksesi, että naiset haluaisivat kalsarimallin? Tai formulatähden tai julkkiksen tai miljonäärin? Lukemattomat naiset ovat rakastuneet aivan tavallisiin miehiin, olen itse yksi heistä, eikä siinä ole kyse tyytymisestä. Joskus esiteini-ikäisenä pohdin, mitä tekisin jos seurustelisin suomalaisen poikaystävän kanssa ja sitten eräs tietty ulkomaalainen julkkis ihastuisikin minuun; jättäisinkö poikaystäväni. Mutta enhän minä herrajumala sentään ole jäänyt henkisesti sille tasolle! Välillä tuntuu silä kuin osa palstalaisista olisi.

Niin, näistä tyytymiseen tyytyväisistä tulee mieleen, että heiltä on jäänyt oikea tyyppi ja oikeanlainen kemia kokematta. Itsekin olin parikymppisenä sellainen, päässä soi vanha iskelmä tytöstä joka oli liian kranttu ja jäi kokonaan ilman (biisin tehnyt varmaan joku sen ajan uli), ja kun tapasin ihan ok miehen perustin perheen. Kunnes reilun 10v jälkeen oltiin kasvettu täysin eri suuntiin eikä mitään kipinää ollut vuosiin. Erosin ja tapasin miehen jonka kanssa säkenöi, vaikkei ollut rikas mallipoika. Aikamme tapailimme hakematta kuitenkaan siinä elämäntilanteessa parisuhdetta. Olen ikuisesti kiitollinen siitä tietoisuudesta jonka häneltä sain, enkä koskaan enää lähde tyytymissuhteisiin. Mieluummin olen sinkku kuin sellaisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoit sanoja suuhuni. Koen olevani myös hyvä kuuntelemaan, minkä mielestäni toin ilmi jo siinä kohtaa kun sanoin, että haluan aidosti kuulla miehen oivalluksia eri asioihin liittyen. Mutta millaisen miehen? Niin -älykkään ja keskustelutaitoisen.

Tällaisia miehiä, jos ei lasketa mukaan insinööriaiheita, on vähän, koska miesten maailmassa oikeasti älykkäät, oivaltavat ja keskustelutaitoiset joutuvat koulu-, työ- ja armeijakiusatuiksi. Ja jopa isolle osalle naisista elävässä elämässä tällainen vaihtoehto on ennemmin pelottava kuin houkutteleva. Pitää olla paksu nahka tai oppia pitämään turpa kiinni yleisillä paikoilla.

Höpö höpö. Noin käy ehkä joidenkin neanderdalilaisten seurassa. Fiksu nainen haluaa fiksun miehen seuraa olipa kyse parisuhteesta tai työkaverista.

Fiksuja naisia on pieni vähemmistö, kuten fiksuja miehiäkin. Ja se tavisenemmistö naisista tuhlaa aikaansa somen ja aivottomien viihdeohjelmien parissa.

Totta. Miehet tuhlaavat taas aikansa metsästyksen, kalastuksen, penkkiurheilun, romuautojen rassaamisen ,pelaamisen ja kaljoittelun parissa. Pahimmilla on useampia näistä handicapeistä.

Juu, se on niin väärin viettää aikaansa mukavina pitämiensä harrastusten parissa!

Sinkkuna niin voit tehdä ihan vapaasti. Parisuhteessa ollessasi silloin kun paremmalle puoliskollisesi sopii.. varsinkin jos menet lisääntymään vapaa-aikasi kuuluu lapsillesi.

Vaikka lisääntyisin, on minulla omakin elämä olemassa. Oma aika, lienee sinulle käsitteenä aivan uusi?

T. MIes

Jos teet lapsia, niin rahan ja ajan suhteen sinun on ajateltava aina ensin niitä lapsia. Sitten sovit ajasta ja rahasta puolison kanssa, miten niitä käytetään. Sinkkuelämä sopii sinkulle, ei perheelliselle.

Kunhan olen tarjonnut perheelle riittävästi aikaa ja rahaa, ei minun tarvitse muita ajatella aina ensimmäisenä. Edes lapsia ja vaimoani.

Joo, kyllä huomaa, että et ole parisuhteessa ja perheellinen, etkä kyllä vaikuta tarpeeksi kypsältä tulemaan isäksi. Kyllä se nyt vaan on niin, että lapset ja perhe tulee ensin ja itse viimeisenä.

M42

Harmi jos sinulla on näin ja ankea elämä, työtä kotiolotkin.

Perheellisenäkin olen itsenäinen yksilö Ja tyytyväinen siitä.

M40

Kuka puhui ankeasta elämästä ja työstä kotioloissa? Tai siitä että ei voisi perheellisenö olla yksilö?

Ei kukaan muu kuin sinä. Kolkuttaako omatunto?

-eri-

Minusta kuulostaa juurikin ankealta elämältä jos itse tulee lähtökohtaisesti (aina) viimeisenä tai omaa aikaa ei ole. Miten voi olla yksilö jos 100% ajasta menee lasten tai vaimon pyllyä kuuraamassa? ”Kyllä sitä kerkeää hyvin keskellä yötä 2min tehdä omaa ristisanavihkoa? Ei ole mies eikä mikään jos se ei riitä”, niinkö?

Olen eri, mutta kuka täällä on puhunut 100% ajasta paitsi sinä? Ainoastaan naiset ovat tässä keskustelussa tuoneet ilmi konkreettisia esimerkkejä siitä, mikä on liikaa ja mikä ei. Sinä ja tuo toinen ukko vaan jankutatte että kaikki oma aika olisi kielletty, vaikka kukaan ei ole sanonut niin.

Kyllä se niin vaan että minä sanoin, että minulla on omakin elämä ja omat menot vaikka on perhe. Tämä teilattiin kerrasta ”sulla mitään naista ole olemassa”.

Ja naiset komppaavat kuinka valitsivat tarkoituksella miehen ”jolla ei mitään omia tarpeita”.

Toinen mies lisäksi valkopesee naisten mainetta kertomalla kuinka hän tulee itse viimeisenä perheensä jälkeen.

Minä en ole sanonut muutakuin että on mulla omatkin jutut vaikka on perhe. Ja tasan määrittelen niiden laajuuden omassa ryhmässä, en palstamammojen kanssa joissa on eittämättä paljon marttyyrimammoja joiden elämän kiimaisin juttu on köyttää mies kotiin kiinni.

Hohhoijaa. Eli tavoitteena oli vain jankuttaa tuota samaa mantraa. Et suostu tietenkään kertomaan, että miten paljon sitä tätä omaa aikaa saat, jotta joku voisi kertoa saako sitä muissa tavallisissa perheissä ihan öyhöttämättäkin. Kun edelleenkään kukaan ei ole sanonut, ettei sitä saa ollenkaan. Tuo "mies jolla ei ole mitään tarpeita" on sekin omaa keksintöäsi. Täällä on vaan sanottu, että jos se oman ajan tarve on kovin suuri, niin aika moni nainen ei lapsiperhe-elämään sellaisen miehen kanssa lähde. Itse en esimerkiksi olisi lähtenyt, jos mies haluaa vakituisesti esimerkiksi kaksi harrastusiltaa viikossa. Se ei ole meidän perheessä mahdollista.

Kaksi harrastusiltaa viikossa ei kyllä kovin paljolta kuulosta, miksi se ei onnistuisi?

Kaksi harrastusiltaa molemmille tekee jo suurimman osan viikosta. Vuorotyö päälle, niin yhteisiä iltoja ei sitten jäisikään. Toisella isolla tuttavaperheellä päivätyöt mutta yksi lapsista erityinen. Heillä ei kumpikaan jaksa yksin kahta iltaa viikossa. Sitten on perheitä, joissa kaikki jäsenet ei ole terveitä. Ja näitä ei aina tiedä ennalta. Siksi en ikinä lähtisi perustamaan lapsiperhettä ihmisen kanssa, joka suhtautuu jopa vihamielisen vaativasti useisiin vapaailtoihin viikoissa. Sellaisen ihmisen kanssa voi pyörittää lapsiperhettä vain hyvänä päivänä, mutta kuten kaikki useamman lapsen perheen vanhemmat tietää, ei kaikki lapsiperhepäivät ole niitä hyviä.

Kyllä perheellisen aikuisen ihmisen pitää osata joustaa ja ajatella perheen etua. Toki jokainen tarvitsee omaakin aikaa, mutta lasten ollessa pieniä/nuoria, on aikuisen pystyttävä laittamaan omat tarpeensa toiselle sijalle. Harrastukset ovat vain harrastuksia...

Missään kohtaa en ajattele perheen etua jos kuitenkin harrastan kerran pari viikossa ja päälle vielä viikonloppuisinkin? Olen varmasti paska vanhempi koska ajattelen omaa mielenterveyttäni myös? Ehdottomasti fiksumpaa olisi elää tylsä oma elämä ja marttyyrina painaa vanhemman roolia kuin töitä? Miten se tekee kenestäkään hyvän vanhemman, että painaa omia henkilökohtaisia juttuja koko ajan sivuun kakkosrooliin?

Useimmissa perheissä ei mahdollista, että molemmat pitävät noin paljon omaa aikaa. Silloin se on kyllä itsekästä ja huonon vanhemman merkki. Jos mielenterveyden ylläpito vaatii lapsivapaita hetkiä neljästi viikossa, niin kyllä, olet todellakin niitä ihmisiä joiden ei olisi pitänyt koskaan tehdä lapsia.

Pöh. Meillä on lapsivapaita hetkiä melkein joka päivä, molemmilla, enkä nyt tarkoita töitä. Näin talviaikaan minä käyn pari kertaa viikossa salilla ja pari kertaa viikossa juoksemassa, mies pelaa sählyä kerran viikossa, käy parina aamuna uimassa ja pelaa säännöllisen epäsäännöllisesti tennistä, kiipeilee, hiihtää milloin mitäkin. Ystäviäkin ehtii silloin tällöin näkemään.

Mies joutaa kalastelemaan ja melomaan kesäisin jos ei nyt joka viikonloppu niin ainakin joka toinen,  ja saa kaikin mokomin tehdä sen jokavuotisen parin viikon Lapinreissunsa. Minä pääsen siskoni tai ystävieni kanssa viikonloppulomille tai vaikka teatteriin aina kun huvittaa ja joka vuosi käyn jonkun pidemmän reissun, kuten vaikka viime talvena 10 päivää ystäväni luona Floridassa. Lastenkin kanssa ehditään tehdä kaikenlaista, välillä yhden ja välillä kahden vanhemman voimin ja välillä on tietysti tarpeen viettää miehen kanssa laatuaikaa ihan kaksin.

Yhteisiä lomareissuja ei suunnitella niin että 24/7 olisi pakko liikkua yhtenä perheyksikkönä vaan niihin voi ujuttaa jotain omia juttuja molemmille  ja parisuhdeaikaa taas järjestyy esimerkiksi matkakohteen lastenhoitopalveluita hyödyntämällä tai kahden perheen voimin matkustelemalla jolloin lapsivastuun kanssa voi vuorotella.

Tottakai arki on välillä todella hektistä ja stressaavakin ja vaatii kompromisseja, joustavuutta ja tasa-arvoista kumppanuutta, vanhemmuutta ja vastuunottoa että kaiken saa toimimaan, mutta en kyllä silti koe että meidän olisi pitänyt jättää lapset tekemättä vaan koen että se oma (ja kaksin) otettu aika ennenkaikkea tuo sitä jaksamista ja energiaa jonka turvin myös siitä perhearjesta osaa nauttia - ja toisaalta se oma ja parisuhdeaika myös tuntuu merkityksellisemmältä ja arvokkaammalta kuin ennen lapsia.

Tuo ei kyllä kuulosta usemman lapsen perheen pikkulapsiarjelta. Tietysti elämä vuosien varrella helpottaa, se lienee onneksi väistämätöntä. Mutta jos alusta asti fakkiutuu siihen, että pitää heti vauva-aikanakin päästä monta kertaa viikossa omiin juttuihin tai "pää hajoaa", niin kyllä se lastenhoito jää silloin usemman vuoden ajan lähinnä toisen puolison harteille.

No eipä miksikään. Voihan sitä tverkata tuntemattomillekin. Huomiotahan sekin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä samaa pohdiskellut nainen. En ole koskaan ollut parisuhteessa, koska sopivaa miestä ei ole löytynyt. Voin hyvin olla koko loppuelämäni ilman parisuhdetta, jos sopivaa miestä ei löydy jatkossakaan. Ei nuo tyytymissuhteet kestä tai ole onnellisia suhteita muutenkaan. 

Et ole koskaan ollut parisuhteessa, mutta osaat muiden puolesta kertoa, että tyytymissuhteet eivät kestä eivätkä ole onnellisia? Aha.

Kyllä minä olen onnellinen pitkässä avioliitossani puolison kanssa johon jouduin tyytymään, kun en unelmieni kumppania onnistunut löytämään. Puolisoni myös tyytyi minuun, koska meidän oli hyvä olla yhdessä vaikkei suurta räiskyntää ollut edes suhteen alussa.

Olen erittäin onnellinen ja tyytyväinen valintaani. Myös puolisoni vaikuttaa onnelliselta.

Ihmettelen miksi tämä on saanut niin paljon alapeukkuja. Itse en ole tyytynyt, mutta tunnen hyvin läheltä pareja jotka ovat. Joissakin pareissa näkyy katkeruutta, mutta paljon on myös niitä jotka vaikuttavat onnellisilta ja vuosienkin päästä omasta perheestään ja kumppanistaan innostuneilta. Ei kaikki jää kitkerinä haikailemaan missien tai kalsarimallien perään, vaan jotkut ihmiset osaavat löytää onnen siitä minkä saavat. Se on kuulkaas ihmisen itsensä kannalta aivan helkkarin arvokas taito eikä sitä kannata yhtään vähätellä.

Mistä tulee oletuksesi, että naiset haluaisivat kalsarimallin? Tai formulatähden tai julkkiksen tai miljonäärin? Lukemattomat naiset ovat rakastuneet aivan tavallisiin miehiin, olen itse yksi heistä, eikä siinä ole kyse tyytymisestä. Joskus esiteini-ikäisenä pohdin, mitä tekisin jos seurustelisin suomalaisen poikaystävän kanssa ja sitten eräs tietty ulkomaalainen julkkis ihastuisikin minuun; jättäisinkö poikaystäväni. Mutta enhän minä herrajumala sentään ole jäänyt henkisesti sille tasolle! Välillä tuntuu silä kuin osa palstalaisista olisi.

Niin, näistä tyytymiseen tyytyväisistä tulee mieleen, että heiltä on jäänyt oikea tyyppi ja oikeanlainen kemia kokematta. Itsekin olin parikymppisenä sellainen, päässä soi vanha iskelmä tytöstä joka oli liian kranttu ja jäi kokonaan ilman (biisin tehnyt varmaan joku sen ajan uli), ja kun tapasin ihan ok miehen perustin perheen. Kunnes reilun 10v jälkeen oltiin kasvettu täysin eri suuntiin eikä mitään kipinää ollut vuosiin. Erosin ja tapasin miehen jonka kanssa säkenöi, vaikkei ollut rikas mallipoika. Aikamme tapailimme hakematta kuitenkaan siinä elämäntilanteessa parisuhdetta. Olen ikuisesti kiitollinen siitä tietoisuudesta jonka häneltä sain, enkä koskaan enää lähde tyytymissuhteisiin. Mieluummin olen sinkku kuin sellaisessa.

Tällaisen "riittävän hyvän" löytäneen ja siitä tähän mennessä 32 vuotta rakastavaa parisuhdetta rakentaneen silmin taas moni niistä jalat alta vievää ritaria odottavista vaikuttaa vähän naiveilta ja yksinkertaisilta, kun ei se ainakaan omassa tuttavapiirissäni minkään tae ole ollut, pikemminkin päin vastoin. Lopulta rakastaminen on kuitenkin tekoja ja se onni on yhdessä rakennettava, oli alku minkälainen hyvänsä. Luulen että sen tajuaminen voi olla vaikeampaakin silloin jos kovin korkealta lähdetään.

Tai ehkä ihmisillä on erilainen näkemys tai suhtautuminen siihen tyytymiseen, jollekin se tyytyminen voi tietysti olla sitä että sen jälkeen vain hengaillaan paremman puutteessa eikä edes yritetä.. Meille se ei ollut, vaan yhdessä todettiin että tämä riittää perustaksi ja loppu on omissa käsissä. Eikä ole tarvinnut katua.

Iso JOS.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoit sanoja suuhuni. Koen olevani myös hyvä kuuntelemaan, minkä mielestäni toin ilmi jo siinä kohtaa kun sanoin, että haluan aidosti kuulla miehen oivalluksia eri asioihin liittyen. Mutta millaisen miehen? Niin -älykkään ja keskustelutaitoisen.

Tällaisia miehiä, jos ei lasketa mukaan insinööriaiheita, on vähän, koska miesten maailmassa oikeasti älykkäät, oivaltavat ja keskustelutaitoiset joutuvat koulu-, työ- ja armeijakiusatuiksi. Ja jopa isolle osalle naisista elävässä elämässä tällainen vaihtoehto on ennemmin pelottava kuin houkutteleva. Pitää olla paksu nahka tai oppia pitämään turpa kiinni yleisillä paikoilla.

Höpö höpö. Noin käy ehkä joidenkin neanderdalilaisten seurassa. Fiksu nainen haluaa fiksun miehen seuraa olipa kyse parisuhteesta tai työkaverista.

Fiksuja naisia on pieni vähemmistö, kuten fiksuja miehiäkin. Ja se tavisenemmistö naisista tuhlaa aikaansa somen ja aivottomien viihdeohjelmien parissa.

Totta. Miehet tuhlaavat taas aikansa metsästyksen, kalastuksen, penkkiurheilun, romuautojen rassaamisen ,pelaamisen ja kaljoittelun parissa. Pahimmilla on useampia näistä handicapeistä.

Juu, se on niin väärin viettää aikaansa mukavina pitämiensä harrastusten parissa!

Sinkkuna niin voit tehdä ihan vapaasti. Parisuhteessa ollessasi silloin kun paremmalle puoliskollisesi sopii.. varsinkin jos menet lisääntymään vapaa-aikasi kuuluu lapsillesi.

Vaikka lisääntyisin, on minulla omakin elämä olemassa. Oma aika, lienee sinulle käsitteenä aivan uusi?

T. MIes

Jos teet lapsia, niin rahan ja ajan suhteen sinun on ajateltava aina ensin niitä lapsia. Sitten sovit ajasta ja rahasta puolison kanssa, miten niitä käytetään. Sinkkuelämä sopii sinkulle, ei perheelliselle.

Kunhan olen tarjonnut perheelle riittävästi aikaa ja rahaa, ei minun tarvitse muita ajatella aina ensimmäisenä. Edes lapsia ja vaimoani.

Joo, kyllä huomaa, että et ole parisuhteessa ja perheellinen, etkä kyllä vaikuta tarpeeksi kypsältä tulemaan isäksi. Kyllä se nyt vaan on niin, että lapset ja perhe tulee ensin ja itse viimeisenä.

M42

Harmi jos sinulla on näin ja ankea elämä, työtä kotiolotkin.

Perheellisenäkin olen itsenäinen yksilö Ja tyytyväinen siitä.

M40

Kuka puhui ankeasta elämästä ja työstä kotioloissa? Tai siitä että ei voisi perheellisenö olla yksilö?

Ei kukaan muu kuin sinä. Kolkuttaako omatunto?

-eri-

Minusta kuulostaa juurikin ankealta elämältä jos itse tulee lähtökohtaisesti (aina) viimeisenä tai omaa aikaa ei ole. Miten voi olla yksilö jos 100% ajasta menee lasten tai vaimon pyllyä kuuraamassa? ”Kyllä sitä kerkeää hyvin keskellä yötä 2min tehdä omaa ristisanavihkoa? Ei ole mies eikä mikään jos se ei riitä”, niinkö?

Olen eri, mutta kuka täällä on puhunut 100% ajasta paitsi sinä? Ainoastaan naiset ovat tässä keskustelussa tuoneet ilmi konkreettisia esimerkkejä siitä, mikä on liikaa ja mikä ei. Sinä ja tuo toinen ukko vaan jankutatte että kaikki oma aika olisi kielletty, vaikka kukaan ei ole sanonut niin.

Kyllä se niin vaan että minä sanoin, että minulla on omakin elämä ja omat menot vaikka on perhe. Tämä teilattiin kerrasta ”sulla mitään naista ole olemassa”.

Ja naiset komppaavat kuinka valitsivat tarkoituksella miehen ”jolla ei mitään omia tarpeita”.

Toinen mies lisäksi valkopesee naisten mainetta kertomalla kuinka hän tulee itse viimeisenä perheensä jälkeen.

Minä en ole sanonut muutakuin että on mulla omatkin jutut vaikka on perhe. Ja tasan määrittelen niiden laajuuden omassa ryhmässä, en palstamammojen kanssa joissa on eittämättä paljon marttyyrimammoja joiden elämän kiimaisin juttu on köyttää mies kotiin kiinni.

Hohhoijaa. Eli tavoitteena oli vain jankuttaa tuota samaa mantraa. Et suostu tietenkään kertomaan, että miten paljon sitä tätä omaa aikaa saat, jotta joku voisi kertoa saako sitä muissa tavallisissa perheissä ihan öyhöttämättäkin. Kun edelleenkään kukaan ei ole sanonut, ettei sitä saa ollenkaan. Tuo "mies jolla ei ole mitään tarpeita" on sekin omaa keksintöäsi. Täällä on vaan sanottu, että jos se oman ajan tarve on kovin suuri, niin aika moni nainen ei lapsiperhe-elämään sellaisen miehen kanssa lähde. Itse en esimerkiksi olisi lähtenyt, jos mies haluaa vakituisesti esimerkiksi kaksi harrastusiltaa viikossa. Se ei ole meidän perheessä mahdollista.

Kaksi harrastusiltaa viikossa ei kyllä kovin paljolta kuulosta, miksi se ei onnistuisi?

Kaksi harrastusiltaa molemmille tekee jo suurimman osan viikosta. Vuorotyö päälle, niin yhteisiä iltoja ei sitten jäisikään. Toisella isolla tuttavaperheellä päivätyöt mutta yksi lapsista erityinen. Heillä ei kumpikaan jaksa yksin kahta iltaa viikossa. Sitten on perheitä, joissa kaikki jäsenet ei ole terveitä. Ja näitä ei aina tiedä ennalta. Siksi en ikinä lähtisi perustamaan lapsiperhettä ihmisen kanssa, joka suhtautuu jopa vihamielisen vaativasti useisiin vapaailtoihin viikoissa. Sellaisen ihmisen kanssa voi pyörittää lapsiperhettä vain hyvänä päivänä, mutta kuten kaikki useamman lapsen perheen vanhemmat tietää, ei kaikki lapsiperhepäivät ole niitä hyviä.

Kyllä perheellisen aikuisen ihmisen pitää osata joustaa ja ajatella perheen etua. Toki jokainen tarvitsee omaakin aikaa, mutta lasten ollessa pieniä/nuoria, on aikuisen pystyttävä laittamaan omat tarpeensa toiselle sijalle. Harrastukset ovat vain harrastuksia...

Tämä. Ja viime kädessä jokaisen pikkulapsen vanhemman soisi ymmärtävän, että aina on olemassa mahdollisuus jäädä lasten kanssa yksin. Jos on varma ettei kestä perhe-elämää ilman säännöllistä vapaa-aikaa, on ehkä turvallisinta jättää lapset tekemättä.

Eli harrastaa ei voi koska aina on mahdollisuus, että kumppani kuolee joskus? Tämä selvä.

Miten paljon sinä sitten harrastat? Viekö harrastuksesi sinulta viikonloput ja lomat sekä lähes kaikki arki-illatkin etkä voi harrastaa kotona?

Ei, harrastamiseni ei vie koko elämääni kuten sinä siinä muotoilet.

Toisaalta kiinnostaa kysyä, etkö sinä tai muut kotinaiset harrasta mitään mikä ”vie aikaa”?

Onhan se selvää, jos perheessä on pieniä lapsia ja miehellä paljon aikaa vievä harrastus, niin nainen joutuu olemaan lasten kanssa kotona. En ymmärrä, miksi pillastuit, koska eihän tämä koske sinua millään tavalla.

Miksi ei koske minua?

Miksi sinä et vaadi osaasi vapaa-ajasta vai onko teillä symbioosielämä jossa maailmankaikkeus on typistynyt lapset-koti-työ akselille?

Sinä et sitten keksi mitään välimuotoa sen neljästi viikossa harrastamisen ja pelkän kotona nyhvöttämisen välillä? Useimmat perheet viettänevät suurimman osan vapaa-ajasta yhdessä ja järjestävät silloin tällöin omaa aikaa. Tuo sinun aikataulusi taitaa olla lähinnä toisinpäin. Läpsystä lastenhoitovuoron vaihto ja yhteistä aikaa onkin sitten kesälomalla ja eläkkeellä.

Juurihan MINÄ esitin muutakin kuin neljästi viikossa sillä ”kerran kaksi viikolla ja myös viikonloppuisin” EI OLE aina neljä kertaa vko.

Ja kyllä, harrastan säännöllisesti ja urheilullisesti. Millainen ihminen EI harrasta?

Ei kai sitä kukaan täällä sinulta kielläkään. Osa naisista ei katsoisi miestä, joka ravaa jatkuvasti harrastuksissa, etenkään jos lapsia on useampi ja ne ovat pieniä. Jos sinun vaimosi katselee niin sinullahan on kaikki hyvin. Ei kuitenkaan ihan kuulosta siltä, mutta mistäs sitä kukaan ulkopuolinen täällä tietää.

Ja ei, kukaan ei ole sanonut ettei saisi harrastaa. Ihmisillä on vaan erilaisia käsityksiä siitä, mikä on lapsiperheessä kohtuullinen oman ajan ja yhteisen ajan suhde. Moni on sanonut, että sinun kuvaamasi tahti on lapsiperheelle vähän turhan tiivis. Edelleen, jos vaimosi on eri mieltä, niin mitä sinä kenenkään muiden mielipiteillä teet.

Jännä, että muslimeilla ei ole tätäkään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoit sanoja suuhuni. Koen olevani myös hyvä kuuntelemaan, minkä mielestäni toin ilmi jo siinä kohtaa kun sanoin, että haluan aidosti kuulla miehen oivalluksia eri asioihin liittyen. Mutta millaisen miehen? Niin -älykkään ja keskustelutaitoisen.

Tällaisia miehiä, jos ei lasketa mukaan insinööriaiheita, on vähän, koska miesten maailmassa oikeasti älykkäät, oivaltavat ja keskustelutaitoiset joutuvat koulu-, työ- ja armeijakiusatuiksi. Ja jopa isolle osalle naisista elävässä elämässä tällainen vaihtoehto on ennemmin pelottava kuin houkutteleva. Pitää olla paksu nahka tai oppia pitämään turpa kiinni yleisillä paikoilla.

Höpö höpö. Noin käy ehkä joidenkin neanderdalilaisten seurassa. Fiksu nainen haluaa fiksun miehen seuraa olipa kyse parisuhteesta tai työkaverista.

Fiksuja naisia on pieni vähemmistö, kuten fiksuja miehiäkin. Ja se tavisenemmistö naisista tuhlaa aikaansa somen ja aivottomien viihdeohjelmien parissa.

Totta. Miehet tuhlaavat taas aikansa metsästyksen, kalastuksen, penkkiurheilun, romuautojen rassaamisen ,pelaamisen ja kaljoittelun parissa. Pahimmilla on useampia näistä handicapeistä.

Juu, se on niin väärin viettää aikaansa mukavina pitämiensä harrastusten parissa!

Sinkkuna niin voit tehdä ihan vapaasti. Parisuhteessa ollessasi silloin kun paremmalle puoliskollisesi sopii.. varsinkin jos menet lisääntymään vapaa-aikasi kuuluu lapsillesi.

Vaikka lisääntyisin, on minulla omakin elämä olemassa. Oma aika, lienee sinulle käsitteenä aivan uusi?

T. MIes

Jos teet lapsia, niin rahan ja ajan suhteen sinun on ajateltava aina ensin niitä lapsia. Sitten sovit ajasta ja rahasta puolison kanssa, miten niitä käytetään. Sinkkuelämä sopii sinkulle, ei perheelliselle.

Kunhan olen tarjonnut perheelle riittävästi aikaa ja rahaa, ei minun tarvitse muita ajatella aina ensimmäisenä. Edes lapsia ja vaimoani.

Joo, kyllä huomaa, että et ole parisuhteessa ja perheellinen, etkä kyllä vaikuta tarpeeksi kypsältä tulemaan isäksi. Kyllä se nyt vaan on niin, että lapset ja perhe tulee ensin ja itse viimeisenä.

M42

Harmi jos sinulla on näin ja ankea elämä, työtä kotiolotkin.

Perheellisenäkin olen itsenäinen yksilö Ja tyytyväinen siitä.

M40

Kuka puhui ankeasta elämästä ja työstä kotioloissa? Tai siitä että ei voisi perheellisenö olla yksilö?

Ei kukaan muu kuin sinä. Kolkuttaako omatunto?

-eri-

Minusta kuulostaa juurikin ankealta elämältä jos itse tulee lähtökohtaisesti (aina) viimeisenä tai omaa aikaa ei ole. Miten voi olla yksilö jos 100% ajasta menee lasten tai vaimon pyllyä kuuraamassa? ”Kyllä sitä kerkeää hyvin keskellä yötä 2min tehdä omaa ristisanavihkoa? Ei ole mies eikä mikään jos se ei riitä”, niinkö?

Olen eri, mutta kuka täällä on puhunut 100% ajasta paitsi sinä? Ainoastaan naiset ovat tässä keskustelussa tuoneet ilmi konkreettisia esimerkkejä siitä, mikä on liikaa ja mikä ei. Sinä ja tuo toinen ukko vaan jankutatte että kaikki oma aika olisi kielletty, vaikka kukaan ei ole sanonut niin.

Kyllä se niin vaan että minä sanoin, että minulla on omakin elämä ja omat menot vaikka on perhe. Tämä teilattiin kerrasta ”sulla mitään naista ole olemassa”.

Ja naiset komppaavat kuinka valitsivat tarkoituksella miehen ”jolla ei mitään omia tarpeita”.

Toinen mies lisäksi valkopesee naisten mainetta kertomalla kuinka hän tulee itse viimeisenä perheensä jälkeen.

Minä en ole sanonut muutakuin että on mulla omatkin jutut vaikka on perhe. Ja tasan määrittelen niiden laajuuden omassa ryhmässä, en palstamammojen kanssa joissa on eittämättä paljon marttyyrimammoja joiden elämän kiimaisin juttu on köyttää mies kotiin kiinni.

Hohhoijaa. Eli tavoitteena oli vain jankuttaa tuota samaa mantraa. Et suostu tietenkään kertomaan, että miten paljon sitä tätä omaa aikaa saat, jotta joku voisi kertoa saako sitä muissa tavallisissa perheissä ihan öyhöttämättäkin. Kun edelleenkään kukaan ei ole sanonut, ettei sitä saa ollenkaan. Tuo "mies jolla ei ole mitään tarpeita" on sekin omaa keksintöäsi. Täällä on vaan sanottu, että jos se oman ajan tarve on kovin suuri, niin aika moni nainen ei lapsiperhe-elämään sellaisen miehen kanssa lähde. Itse en esimerkiksi olisi lähtenyt, jos mies haluaa vakituisesti esimerkiksi kaksi harrastusiltaa viikossa. Se ei ole meidän perheessä mahdollista.

Kaksi harrastusiltaa viikossa ei kyllä kovin paljolta kuulosta, miksi se ei onnistuisi?

Kaksi harrastusiltaa molemmille tekee jo suurimman osan viikosta. Vuorotyö päälle, niin yhteisiä iltoja ei sitten jäisikään. Toisella isolla tuttavaperheellä päivätyöt mutta yksi lapsista erityinen. Heillä ei kumpikaan jaksa yksin kahta iltaa viikossa. Sitten on perheitä, joissa kaikki jäsenet ei ole terveitä. Ja näitä ei aina tiedä ennalta. Siksi en ikinä lähtisi perustamaan lapsiperhettä ihmisen kanssa, joka suhtautuu jopa vihamielisen vaativasti useisiin vapaailtoihin viikoissa. Sellaisen ihmisen kanssa voi pyörittää lapsiperhettä vain hyvänä päivänä, mutta kuten kaikki useamman lapsen perheen vanhemmat tietää, ei kaikki lapsiperhepäivät ole niitä hyviä.

Kyllä perheellisen aikuisen ihmisen pitää osata joustaa ja ajatella perheen etua. Toki jokainen tarvitsee omaakin aikaa, mutta lasten ollessa pieniä/nuoria, on aikuisen pystyttävä laittamaan omat tarpeensa toiselle sijalle. Harrastukset ovat vain harrastuksia...

Missään kohtaa en ajattele perheen etua jos kuitenkin harrastan kerran pari viikossa ja päälle vielä viikonloppuisinkin? Olen varmasti paska vanhempi koska ajattelen omaa mielenterveyttäni myös? Ehdottomasti fiksumpaa olisi elää tylsä oma elämä ja marttyyrina painaa vanhemman roolia kuin töitä? Miten se tekee kenestäkään hyvän vanhemman, että painaa omia henkilökohtaisia juttuja koko ajan sivuun kakkosrooliin?

Useimmissa perheissä ei mahdollista, että molemmat pitävät noin paljon omaa aikaa. Silloin se on kyllä itsekästä ja huonon vanhemman merkki. Jos mielenterveyden ylläpito vaatii lapsivapaita hetkiä neljästi viikossa, niin kyllä, olet todellakin niitä ihmisiä joiden ei olisi pitänyt koskaan tehdä lapsia.

Pöh. Meillä on lapsivapaita hetkiä melkein joka päivä, molemmilla, enkä nyt tarkoita töitä. Näin talviaikaan minä käyn pari kertaa viikossa salilla ja pari kertaa viikossa juoksemassa, mies pelaa sählyä kerran viikossa, käy parina aamuna uimassa ja pelaa säännöllisen epäsäännöllisesti tennistä, kiipeilee, hiihtää milloin mitäkin. Ystäviäkin ehtii silloin tällöin näkemään.

Mies joutaa kalastelemaan ja melomaan kesäisin jos ei nyt joka viikonloppu niin ainakin joka toinen,  ja saa kaikin mokomin tehdä sen jokavuotisen parin viikon Lapinreissunsa. Minä pääsen siskoni tai ystävieni kanssa viikonloppulomille tai vaikka teatteriin aina kun huvittaa ja joka vuosi käyn jonkun pidemmän reissun, kuten vaikka viime talvena 10 päivää ystäväni luona Floridassa. Lastenkin kanssa ehditään tehdä kaikenlaista, välillä yhden ja välillä kahden vanhemman voimin ja välillä on tietysti tarpeen viettää miehen kanssa laatuaikaa ihan kaksin.

Yhteisiä lomareissuja ei suunnitella niin että 24/7 olisi pakko liikkua yhtenä perheyksikkönä vaan niihin voi ujuttaa jotain omia juttuja molemmille  ja parisuhdeaikaa taas järjestyy esimerkiksi matkakohteen lastenhoitopalveluita hyödyntämällä tai kahden perheen voimin matkustelemalla jolloin lapsivastuun kanssa voi vuorotella.

Tottakai arki on välillä todella hektistä ja stressaavakin ja vaatii kompromisseja, joustavuutta ja tasa-arvoista kumppanuutta, vanhemmuutta ja vastuunottoa että kaiken saa toimimaan, mutta en kyllä silti koe että meidän olisi pitänyt jättää lapset tekemättä vaan koen että se oma (ja kaksin) otettu aika ennenkaikkea tuo sitä jaksamista ja energiaa jonka turvin myös siitä perhearjesta osaa nauttia - ja toisaalta se oma ja parisuhdeaika myös tuntuu merkityksellisemmältä ja arvokkaammalta kuin ennen lapsia.

Tuo ei kyllä kuulosta usemman lapsen perheen pikkulapsiarjelta. Tietysti elämä vuosien varrella helpottaa, se lienee onneksi väistämätöntä. Mutta jos alusta asti fakkiutuu siihen, että pitää heti vauva-aikanakin päästä monta kertaa viikossa omiin juttuihin tai "pää hajoaa", niin kyllä se lastenhoito jää silloin usemman vuoden ajan lähinnä toisen puolison harteille.

Ei nuo ihan pieniä ole enää, 6v ja 8v. Ja joo, alkuun jäivät enemmän minun vastuulleni kuin miehen vaikka mies on kyllä ollut hyvin osallistuva alusta alkaen ja omaa aikaa olen saanut ihan riittävästi silloinkin kun olivat ihan pieniä. Kohta nuo varmaan alkavat kulkea enemmän miehen reissuilla mukana sitää mukaa kun kasvavat että siinähän tuo tasoittuu jos "lapsiminuutteja" täytyy laskea. Meillä ei tarvitse, riittää kun isossa kuvassa kumpikin kokee että homma toimii tasapuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä samaa pohdiskellut nainen. En ole koskaan ollut parisuhteessa, koska sopivaa miestä ei ole löytynyt. Voin hyvin olla koko loppuelämäni ilman parisuhdetta, jos sopivaa miestä ei löydy jatkossakaan. Ei nuo tyytymissuhteet kestä tai ole onnellisia suhteita muutenkaan. 

Et ole koskaan ollut parisuhteessa, mutta osaat muiden puolesta kertoa, että tyytymissuhteet eivät kestä eivätkä ole onnellisia? Aha.

Kyllä minä olen onnellinen pitkässä avioliitossani puolison kanssa johon jouduin tyytymään, kun en unelmieni kumppania onnistunut löytämään. Puolisoni myös tyytyi minuun, koska meidän oli hyvä olla yhdessä vaikkei suurta räiskyntää ollut edes suhteen alussa.

Olen erittäin onnellinen ja tyytyväinen valintaani. Myös puolisoni vaikuttaa onnelliselta.

Ihmettelen miksi tämä on saanut niin paljon alapeukkuja. Itse en ole tyytynyt, mutta tunnen hyvin läheltä pareja jotka ovat. Joissakin pareissa näkyy katkeruutta, mutta paljon on myös niitä jotka vaikuttavat onnellisilta ja vuosienkin päästä omasta perheestään ja kumppanistaan innostuneilta. Ei kaikki jää kitkerinä haikailemaan missien tai kalsarimallien perään, vaan jotkut ihmiset osaavat löytää onnen siitä minkä saavat. Se on kuulkaas ihmisen itsensä kannalta aivan helkkarin arvokas taito eikä sitä kannata yhtään vähätellä.

Mistä tulee oletuksesi, että naiset haluaisivat kalsarimallin? Tai formulatähden tai julkkiksen tai miljonäärin? Lukemattomat naiset ovat rakastuneet aivan tavallisiin miehiin, olen itse yksi heistä, eikä siinä ole kyse tyytymisestä. Joskus esiteini-ikäisenä pohdin, mitä tekisin jos seurustelisin suomalaisen poikaystävän kanssa ja sitten eräs tietty ulkomaalainen julkkis ihastuisikin minuun; jättäisinkö poikaystäväni. Mutta enhän minä herrajumala sentään ole jäänyt henkisesti sille tasolle! Välillä tuntuu silä kuin osa palstalaisista olisi.

Niin, näistä tyytymiseen tyytyväisistä tulee mieleen, että heiltä on jäänyt oikea tyyppi ja oikeanlainen kemia kokematta. Itsekin olin parikymppisenä sellainen, päässä soi vanha iskelmä tytöstä joka oli liian kranttu ja jäi kokonaan ilman (biisin tehnyt varmaan joku sen ajan uli), ja kun tapasin ihan ok miehen perustin perheen. Kunnes reilun 10v jälkeen oltiin kasvettu täysin eri suuntiin eikä mitään kipinää ollut vuosiin. Erosin ja tapasin miehen jonka kanssa säkenöi, vaikkei ollut rikas mallipoika. Aikamme tapailimme hakematta kuitenkaan siinä elämäntilanteessa parisuhdetta. Olen ikuisesti kiitollinen siitä tietoisuudesta jonka häneltä sain, enkä koskaan enää lähde tyytymissuhteisiin. Mieluummin olen sinkku kuin sellaisessa.

Minä en ylipäänsä oikein ymmärrä tätä ilmiötä, että mihin jotkut ihmiset tarvitsevat teorioita muiden ihmisten ajatusten selittelyyn ja mitätöimiseen. Miksei joku muu voisi ihan rehellisesti haluta elämältä erilaisia asioita kuin sinä? Sinä olet elänyt nuo asiat, kokenut ne omalla tavallasi ja tullut niiden jälkeen johonkin lopputulokseen. Mikä ihme riivaa sinut ajattelemaan, ettei kukaan muu voisi ajatella toisin olematta jotenkin ymmärtämätön tai kokematon tai vajaa?