Lue keskustelun säännöt.
Miksi kotivaimouteen/kotiäitiyteen suhtaudutaan niin negatiivisesti?
29.12.2019 |
Irtisanouduin muutama kuukausi sitten töistä ja jäin kokopäiväisesti "kotivaimoksi", lähitulevaisuudessa toivottavasti tulen myös äidiksi. Yksi suurimmista haaveistani ja pääsin vihdoin toteuttamaan tämän, kun elämäntilanne on sopiva. Mies tuo leivän pöytään ja minä huolehdin ruuanlaitosta ja kotitöistä sekä hemmottelen miestä työpäivän jälkeen. Tämä järjestely sopii meille molemmille hyvin.
Olen vaan hämmästynyt siitä, miten moni ihminen suhtautuu tähän negatiivisesti. Töissä kerrottuani irtisanoutumisesta työkaverille sain ihan suoraan päin naamaa vittuilua ja eräs pitkäaikainen kaverini on myös kertonut halveksivansa minua ja vähentänyt yhteydenpitoa. Muutenkin usein saa kuulla vain negatiivista kommenttia, kun kerron elämäntilanteestani. Harmittaa. En erityisemmin edes tuo asiaa esille kuin kysyttäessä.
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Jos olet lähempänä 40 ikävuotta tai yli, niin ymmärrän ratkaisusi. Mutta jos olet nuorempi, niin tuota on suomalaisen oikeasti vaikea käsittää. Pelkästään kotivaimous ja miehen palvelijana olo ei oikein riitä suomalaiselle nuorelle naiselle, vaan hän haluaa osallistua samoin kuin mies.
Tajuan hyvin, miksi tilannettasi oudoksutaan, sillä en tunne yhtään syntyperäistä suomalaista, joka olisi jäänyt töistä pois naimisiinmenon vuoksi, vaikka taloudellinen tilanne ei olisi sille esteenä.
Mutta vapaaehtoinen pitkäaikaistyöttömyyshän nähdään palstan keskusteluissa positiivisena asiana, tai ei missään tapauksessa ainakaan ongelmana. Työtön kuitenkin elää veronmaksajien rahoilla. Miksi (naisen) kotiin jääminen on ongelma, hänhän ei saa mitään tulonsiirtojakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiyteen suhtaudutaan negatiivisesti koska sitä ei arvosteta. Vain miesten tekemällä työllä on väliä, ja jotta nainen olisi arvokas, hänen on tehtävä samaa työtä kuin miestenkin. Lasten kasvatus, kotityöt, ruoan ja leivän tekeminen alusta asti itse, lähiruoan shoppailu, vaatteiden parsiminen ym ym on perinteisesti naisten työtä ja siksi arvotonta paskaa. Sen sijaan jos nainen menee töihin vaikka putkimieheksi likakaivoja sorkkimaan niin johan hän saa kullasta kruunun ja paikkansa yhteiskunnassa.
Minusta on hienoa että naisetkin saavat tehdä töitä täällä Suomessa, koska pystymme siihen yhtä hyvin kuin miehetkin, mutta on semiperseestä että siitä on tullut ainoa mahdollinen valinta. Kouluttaudut, menet töihin, luot uraa, hankit yhden lapsen 35-vuotiaana. Matkustelet kaksi kertaa vuodessa. Näin on elettävä tai monet tuomitsee.
Miksi koti-isyyden käsitettä ei käytännössä ole?
Eiväthän miehet nyt halua akkojen työtä tehdä. Ne harvat, jotka haluavat, nostetaan jalustalle edistyksellisinä ja nykyaikaisina. Jos nainen valitsisi samoin, häntä pidetään yksinkertaisena ja laiskana. Jos mies valitsee koti-isyyden, hän on tasa-arvoinen ja mahtava tyyppi, joka välittää perheestään ja lapsistaan.
Ei tuo jalustalle nostaminenkaan auta, miehet eivät jää kotiin. Eikä naisten haukkuminenkaan auta, naiset jäävät kotiin. Olisi aika hienoa, jos kaikki miehet ja naiset antaisivat lapsilleen esimerkin tasavertaisesta suhteesta, missä molemmat käyvät töissä ja molemmat hoitavat lapsia. Saman verran.
Entäs jos tajuttaisiin että ei kannata hoitaa oiretta, vaan syy? Ei se syy miksi naiset jäävät lasten kanssa kotiin ja miehet eivät johdu esimerkistä jossa nainen on hoitanut lapsia kotona. Se syy löytyy siitä kuinka eri tavalla lapsia ja nuoria kohdellaan. Heidät sukupuolistetaan pienestä asti, toisia kannustetaan hoivaamaan ja olemaan hiljaisia ja puurtamaan ilman kiitosta. Toisia taas kannustetaan ottamaan riskejä, olemaan raisuja, koska “pojat ovat poikia”. Edelleen ylläpidetään myyttejä jossa pojat ovat tietynlaisia ja tytöt tietynlaisia ja pojat esim hyviä autolla ajamisessa ja matikassa, tytöt siivoamisessa ja kielissä.
Kun meille sanotaan kirurgi tai lentokapteeni, suurimmalle osalle meistä tulee kuva miehestä. Kun taas sairaanhoitajasta tai lastenhoitajasta tulee nainen. Tähän ei auta että yksittäisiä naisia syyllistetään siitä että mitäs he halusivat sairaanhoitajiksi. Auttaa se, että mahdollistetaan lapsille ja nuorille esimerkein, omissa puheissa ja kohtelussa kuinka he ovat tasa-arvoisia. Auttaa se, että murretaan hyvävelijärjestöjä ja lasikattoja ja mahdollistetaan, ei syyllistetä ja yritetä entisestään kaventaa kenenkään rooleja. Mahdollistetaan myös miehille sitä koti-isävaihtoehtoa. Ei puhuta kotivanhemmuudesta pahaa ja lytätä, vaan mahdollistetaan sitä myös miehille hyvänä vaihtoehtona.
Pakottaminen, halveksunta ja muu negatiivinen lisää vain negatiivisuutta. Ei auta ketään.Sekin auttaa, että kukaan nainen ei jää kotiin elämään miehen rahoilla vaan antaa omille lapsilleen esimerkin pystyvästä, tasavertaisesta ja aikuisesta naisesta.
Ei auta, se vain auttaa kaventamaan naiskuvaa. Varsinkin lasten ollessa pieniä, mielestäni on tärkeää että joku on joko kotona tai tekee lyhennettyä päivää, isä tai äiti. Meidän tapauksessamme se ei voinut olla isä.
Nykyään niillä kela-rahoilla kompensoidaan sitä kun perhe ei useimmiten tule toimeen yhden ihmisen palkalla. Mielestäni pikkulapsiaikana kotona olo on ihan ok. Kyllähän täällä elätetään muutenkin ties mitä loisia ja valtionkonkurssi on tulossa joten so what jos perheissä tarvittaessa joustetaan.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään niillä kela-rahoilla kompensoidaan sitä kun perhe ei useimmiten tule toimeen yhden ihmisen palkalla. Mielestäni pikkulapsiaikana kotona olo on ihan ok. Kyllähän täällä elätetään muutenkin ties mitä loisia ja valtionkonkurssi on tulossa joten so what jos perheissä tarvittaessa joustetaan.
Siis sehän on yhteiskunnalle äärimmäisen paljon halvempaa kun vanhempi hoitaa lapsia kotonaan kotihoitorahalla, onko se joku 250e/kk? Kuin että vanhempi kävisi töissä ja laittaisi lapsensa hoitoon. Eikö tämä vähennä yhteiskunnan kustannuksia?
Ja se, että saadaan joku olemaan työtön ilman että tarvitsee maksaa centtiäkään, ja joku toinen saa hänen työnsä jolle olisi muuten tarvinnut maksaa työttömyyskorvaukset, niin eikö tämä vähennä yhteiskunnan kustannuksia?
Miksi siis ette ole kiitollisia niille jotka voivat elää muilla tuloilla kun työpaikkoja jää tällöin niille joille muuten pitäisi maksaa tukia? Tämähän on iso säästö Suomelle. Miksi meitä halvennetaan ja haukutaan vaikka me säästävät yhteiskunnan rahoja? Varsinkin suurituloiset joilla on yleensä paljon rahaa käyttää palveluihin jotka pyörittää yhteiskuntaa ja tukevat pienyrittäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiyteen suhtaudutaan negatiivisesti koska sitä ei arvosteta. Vain miesten tekemällä työllä on väliä, ja jotta nainen olisi arvokas, hänen on tehtävä samaa työtä kuin miestenkin. Lasten kasvatus, kotityöt, ruoan ja leivän tekeminen alusta asti itse, lähiruoan shoppailu, vaatteiden parsiminen ym ym on perinteisesti naisten työtä ja siksi arvotonta paskaa. Sen sijaan jos nainen menee töihin vaikka putkimieheksi likakaivoja sorkkimaan niin johan hän saa kullasta kruunun ja paikkansa yhteiskunnassa.
Minusta on hienoa että naisetkin saavat tehdä töitä täällä Suomessa, koska pystymme siihen yhtä hyvin kuin miehetkin, mutta on semiperseestä että siitä on tullut ainoa mahdollinen valinta. Kouluttaudut, menet töihin, luot uraa, hankit yhden lapsen 35-vuotiaana. Matkustelet kaksi kertaa vuodessa. Näin on elettävä tai monet tuomitsee.
Miksi koti-isyyden käsitettä ei käytännössä ole?
Eiväthän miehet nyt halua akkojen työtä tehdä. Ne harvat, jotka haluavat, nostetaan jalustalle edistyksellisinä ja nykyaikaisina. Jos nainen valitsisi samoin, häntä pidetään yksinkertaisena ja laiskana. Jos mies valitsee koti-isyyden, hän on tasa-arvoinen ja mahtava tyyppi, joka välittää perheestään ja lapsistaan.
Ei tuo jalustalle nostaminenkaan auta, miehet eivät jää kotiin. Eikä naisten haukkuminenkaan auta, naiset jäävät kotiin. Olisi aika hienoa, jos kaikki miehet ja naiset antaisivat lapsilleen esimerkin tasavertaisesta suhteesta, missä molemmat käyvät töissä ja molemmat hoitavat lapsia. Saman verran.
Entäs jos tajuttaisiin että ei kannata hoitaa oiretta, vaan syy? Ei se syy miksi naiset jäävät lasten kanssa kotiin ja miehet eivät johdu esimerkistä jossa nainen on hoitanut lapsia kotona. Se syy löytyy siitä kuinka eri tavalla lapsia ja nuoria kohdellaan. Heidät sukupuolistetaan pienestä asti, toisia kannustetaan hoivaamaan ja olemaan hiljaisia ja puurtamaan ilman kiitosta. Toisia taas kannustetaan ottamaan riskejä, olemaan raisuja, koska “pojat ovat poikia”. Edelleen ylläpidetään myyttejä jossa pojat ovat tietynlaisia ja tytöt tietynlaisia ja pojat esim hyviä autolla ajamisessa ja matikassa, tytöt siivoamisessa ja kielissä.
Kun meille sanotaan kirurgi tai lentokapteeni, suurimmalle osalle meistä tulee kuva miehestä. Kun taas sairaanhoitajasta tai lastenhoitajasta tulee nainen. Tähän ei auta että yksittäisiä naisia syyllistetään siitä että mitäs he halusivat sairaanhoitajiksi. Auttaa se, että mahdollistetaan lapsille ja nuorille esimerkein, omissa puheissa ja kohtelussa kuinka he ovat tasa-arvoisia. Auttaa se, että murretaan hyvävelijärjestöjä ja lasikattoja ja mahdollistetaan, ei syyllistetä ja yritetä entisestään kaventaa kenenkään rooleja. Mahdollistetaan myös miehille sitä koti-isävaihtoehtoa. Ei puhuta kotivanhemmuudesta pahaa ja lytätä, vaan mahdollistetaan sitä myös miehille hyvänä vaihtoehtona.
Pakottaminen, halveksunta ja muu negatiivinen lisää vain negatiivisuutta. Ei auta ketään.Sekin auttaa, että kukaan nainen ei jää kotiin elämään miehen rahoilla vaan antaa omille lapsilleen esimerkin pystyvästä, tasavertaisesta ja aikuisesta naisesta.
Se antaa esimerkin siitä, että perheiden tilanteet voivat olla erilaisia ja niihin on yleensä ratkaisuja. Minä olen saanut opiskella, tehdä asioita jotka minun mielestäni ovat merkityksellisiä ja tärkeitä. Osallistun elämäämme koskeviin päätöksiin tasaveroisena aikuisena kumppanina. Jos haluaisin, minulla olisi mahdollisuus hakeutua töihin. Ja ne eivät ole miehen rahoja, vaan meidän rahojamme. Jos haluatte ajatella niin, niin olen myynyt oman työpanokseni ja urani puolesta omaisuudestamme miehelleni. Ihan kelpo hinta, en olisi saanut samaa määrää vaikka olisin kuinka työskennellyt korkeapalkkaisessa työssä eläkeikääni saakka. Se oli valinta, johon päädyimme mieheni kanssa yhdessä siinä vaiheessa kun menimme naimisiin ja saimme lapsia. Voisin valita tässä vaiheessa uusiksi jos haluaisin, voisin ottaa vaikka eron. En ole sidottu tähän tilanteeseen, vaan olen tässä koska se on meidän perheellemme tällä hetkellä ehdottomasti paras vaihtoehto.
Uraäitejä lapseni näkevät lähipiirissään huomattavasti enemmän kuin kotiäitejä ja koti-isiä.Maksettu nainen, juuri niin. Mikähän se työpanos on ollut? Ja minkälaisen perheen mallin lapset kotona oppivat? Isä ei vastaa mistään kotiin liittyvästä, äiti laittelee kukka-asetelmia ja käyttää aivokapasiteettinsa sisustusta pohtiessa. OK, jokainen tyylillään mutta tuo elämäntyyli olisi arvostetumpaa jossain muualla kuin yhdessä maailman tasa-arvoisimmista maista.
Mies osallistuu meillä kyllä kotitöihin ja laittaa mm. useasti ruokaa. Minä taas luen paljon, syvennyn tutustumaan asioihin jotka minua kiinnostavat, opetan lapsille asioita. Vietän laatuaikaa miehen kanssa. Jonkun verran teen vapaaehtoistöitä. Minun panokseni on ennen kaikkea perheeseen, olen saatavilla, keskustelen heidän kanssaan, tuen heitä, olen positiivinen, onnellinen ja tasapainoinen vanhempi jolla on aikaa lapsilleen ja miehelleen. Olen kiitollinen että minulla on tähän paremmat mahdollisuudet kuin monella muulla.
Ei kenenkään tarvitse taputella minua päähän, koska valitsin tämän vaihtoehdon, mutta en oleta saavani halveksuntaakaan. Se tuntuu omituiselle että varsinkin toiset naiset hyökkäävät kimppuun. Entä jos olisin voittanut lotossa, olisiko hyväksyttävämpää sitten jättää työpaikka joka ei olisi intohimoni sellaiselle joka tarvitsee sen?
Good for you. Elämä on valintoja täynnä, joku haluaa rikkaan miehen elättävän itsensä, joku toinen kokee itsenäisyyden, älylliset haasteet ja uran tärkeäksi, kumpikin kasvattaa lapsensa ja antaa heille tahtoen tai tahtomattaan oman roolimallinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiyteen suhtaudutaan negatiivisesti koska sitä ei arvosteta. Vain miesten tekemällä työllä on väliä, ja jotta nainen olisi arvokas, hänen on tehtävä samaa työtä kuin miestenkin. Lasten kasvatus, kotityöt, ruoan ja leivän tekeminen alusta asti itse, lähiruoan shoppailu, vaatteiden parsiminen ym ym on perinteisesti naisten työtä ja siksi arvotonta paskaa. Sen sijaan jos nainen menee töihin vaikka putkimieheksi likakaivoja sorkkimaan niin johan hän saa kullasta kruunun ja paikkansa yhteiskunnassa.
Minusta on hienoa että naisetkin saavat tehdä töitä täällä Suomessa, koska pystymme siihen yhtä hyvin kuin miehetkin, mutta on semiperseestä että siitä on tullut ainoa mahdollinen valinta. Kouluttaudut, menet töihin, luot uraa, hankit yhden lapsen 35-vuotiaana. Matkustelet kaksi kertaa vuodessa. Näin on elettävä tai monet tuomitsee.
Miksi koti-isyyden käsitettä ei käytännössä ole?
Eiväthän miehet nyt halua akkojen työtä tehdä. Ne harvat, jotka haluavat, nostetaan jalustalle edistyksellisinä ja nykyaikaisina. Jos nainen valitsisi samoin, häntä pidetään yksinkertaisena ja laiskana. Jos mies valitsee koti-isyyden, hän on tasa-arvoinen ja mahtava tyyppi, joka välittää perheestään ja lapsistaan.
Ei tuo jalustalle nostaminenkaan auta, miehet eivät jää kotiin. Eikä naisten haukkuminenkaan auta, naiset jäävät kotiin. Olisi aika hienoa, jos kaikki miehet ja naiset antaisivat lapsilleen esimerkin tasavertaisesta suhteesta, missä molemmat käyvät töissä ja molemmat hoitavat lapsia. Saman verran.
Entäs jos tajuttaisiin että ei kannata hoitaa oiretta, vaan syy? Ei se syy miksi naiset jäävät lasten kanssa kotiin ja miehet eivät johdu esimerkistä jossa nainen on hoitanut lapsia kotona. Se syy löytyy siitä kuinka eri tavalla lapsia ja nuoria kohdellaan. Heidät sukupuolistetaan pienestä asti, toisia kannustetaan hoivaamaan ja olemaan hiljaisia ja puurtamaan ilman kiitosta. Toisia taas kannustetaan ottamaan riskejä, olemaan raisuja, koska “pojat ovat poikia”. Edelleen ylläpidetään myyttejä jossa pojat ovat tietynlaisia ja tytöt tietynlaisia ja pojat esim hyviä autolla ajamisessa ja matikassa, tytöt siivoamisessa ja kielissä.
Kun meille sanotaan kirurgi tai lentokapteeni, suurimmalle osalle meistä tulee kuva miehestä. Kun taas sairaanhoitajasta tai lastenhoitajasta tulee nainen. Tähän ei auta että yksittäisiä naisia syyllistetään siitä että mitäs he halusivat sairaanhoitajiksi. Auttaa se, että mahdollistetaan lapsille ja nuorille esimerkein, omissa puheissa ja kohtelussa kuinka he ovat tasa-arvoisia. Auttaa se, että murretaan hyvävelijärjestöjä ja lasikattoja ja mahdollistetaan, ei syyllistetä ja yritetä entisestään kaventaa kenenkään rooleja. Mahdollistetaan myös miehille sitä koti-isävaihtoehtoa. Ei puhuta kotivanhemmuudesta pahaa ja lytätä, vaan mahdollistetaan sitä myös miehille hyvänä vaihtoehtona.
Pakottaminen, halveksunta ja muu negatiivinen lisää vain negatiivisuutta. Ei auta ketään.Sekin auttaa, että kukaan nainen ei jää kotiin elämään miehen rahoilla vaan antaa omille lapsilleen esimerkin pystyvästä, tasavertaisesta ja aikuisesta naisesta.
Se antaa esimerkin siitä, että perheiden tilanteet voivat olla erilaisia ja niihin on yleensä ratkaisuja. Minä olen saanut opiskella, tehdä asioita jotka minun mielestäni ovat merkityksellisiä ja tärkeitä. Osallistun elämäämme koskeviin päätöksiin tasaveroisena aikuisena kumppanina. Jos haluaisin, minulla olisi mahdollisuus hakeutua töihin. Ja ne eivät ole miehen rahoja, vaan meidän rahojamme. Jos haluatte ajatella niin, niin olen myynyt oman työpanokseni ja urani puolesta omaisuudestamme miehelleni. Ihan kelpo hinta, en olisi saanut samaa määrää vaikka olisin kuinka työskennellyt korkeapalkkaisessa työssä eläkeikääni saakka. Se oli valinta, johon päädyimme mieheni kanssa yhdessä siinä vaiheessa kun menimme naimisiin ja saimme lapsia. Voisin valita tässä vaiheessa uusiksi jos haluaisin, voisin ottaa vaikka eron. En ole sidottu tähän tilanteeseen, vaan olen tässä koska se on meidän perheellemme tällä hetkellä ehdottomasti paras vaihtoehto.
Uraäitejä lapseni näkevät lähipiirissään huomattavasti enemmän kuin kotiäitejä ja koti-isiä.Maksettu nainen, juuri niin. Mikähän se työpanos on ollut? Ja minkälaisen perheen mallin lapset kotona oppivat? Isä ei vastaa mistään kotiin liittyvästä, äiti laittelee kukka-asetelmia ja käyttää aivokapasiteettinsa sisustusta pohtiessa. OK, jokainen tyylillään mutta tuo elämäntyyli olisi arvostetumpaa jossain muualla kuin yhdessä maailman tasa-arvoisimmista maista.
Mies osallistuu meillä kyllä kotitöihin ja laittaa mm. useasti ruokaa. Minä taas luen paljon, syvennyn tutustumaan asioihin jotka minua kiinnostavat, opetan lapsille asioita. Vietän laatuaikaa miehen kanssa. Jonkun verran teen vapaaehtoistöitä. Minun panokseni on ennen kaikkea perheeseen, olen saatavilla, keskustelen heidän kanssaan, tuen heitä, olen positiivinen, onnellinen ja tasapainoinen vanhempi jolla on aikaa lapsilleen ja miehelleen. Olen kiitollinen että minulla on tähän paremmat mahdollisuudet kuin monella muulla.
Ei kenenkään tarvitse taputella minua päähän, koska valitsin tämän vaihtoehdon, mutta en oleta saavani halveksuntaakaan. Se tuntuu omituiselle että varsinkin toiset naiset hyökkäävät kimppuun. Entä jos olisin voittanut lotossa, olisiko hyväksyttävämpää sitten jättää työpaikka joka ei olisi intohimoni sellaiselle joka tarvitsee sen?Good for you. Elämä on valintoja täynnä, joku haluaa rikkaan miehen elättävän itsensä, joku toinen kokee itsenäisyyden, älylliset haasteet ja uran tärkeäksi, kumpikin kasvattaa lapsensa ja antaa heille tahtoen tai tahtomattaan oman roolimallinsa.
Omituiset esimerkit otit. Minä olen minusta hyvinkin itsenäinen - voin milloin tahansa muuttaa minne tahansa haluan, lähteä vaikka tivolin mukaan, minulla on taloudellinen mahdollisuus turvata lastenlastenikin elämä mukavasti. Minulla ei ole mitään pakko olla kiinni oravanpyörässä vaan olen todellakin vapaa.
Älyllisiä haasteita saan ilman työtäkin, koulutukseni ei suinkaan ollut ainoa koulutus jota olen käynyt tässä kaiken ohessa.
Kumpikin meistä kasvattaa lapsensa parhaansa mukaan, antaa oman esimerkkinsä lisäksi lukuisasti muita esimerkkejä ja kasvattaa lapsistaan suvaitsevaisia ja ymmärtäväisiä ja ehdottomasti ajattelemaan että he kykenevät ihan mihin tahansa haluavat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa joku sanonut jotain vaimolleni kun hän päätti jäädä kotiin lapsemme synnyttyä. Hän siis ei ole ollut töissä 19 vuoteen! Osittain terveydellisitä syistä mutta ekat 10 vuotta olisi kyllä voinut mennä töihin jos olisi vain halunnut. Asiasta ei edes voitu keskustella koska aina oli uhka pällä että hän lähtee lätkimään lapsemme kanssa jos minä en suostu sellaiseen järjestelyyn. Ja mun palkkani ei ole mikän hyvä, ja taloustyötkin olen suurimmalti osin joutunut tekemään.
Te jotka arvostelette kotiäitiyttä/isyyttä (joka kestää vuosia tai loppuelämän) olette täysin oikeassa, boheemi vaimo tai aviomies joka haluaa lintsata velvollisuuksistan eikä lähde töihin repii vain perheitä ja ihmisiä rikki.
Sinähän olet se, jonka olisi pitänyt sanoa asiasta. Omalle vaimollesi!
En ymmärrä miksi olet alistunut tuohon, miksi kukaan alistuu. Näitä miehiä on aika paljon. Johtuuko se oikeasti vain konfliktin pelosta? Senkö takia suostutte elättämään aikuista ihmistä? En käsitä.
Vastassa oli vaimoni lisäksi appivanhemmat. Heidän mielestään heidän tyttö jää kotiin. En jaksanut riidellä kolmea vastaan.
...ja nuoret naiset oppivat mallin kotonaan. Nämä kotivaimot ja -äidit näyttävät mallia tyttärilleen miten naisen paikka on kotona.
Täh? Onpa sinulla typerä ajatusmaailma, et taida olla kovin fiksu?
Meillä äiti oli kotiäitinä lapsuutemme ajan eikä ikinä ollut käynyt edes mielessä ajatus, ettei naisen tarvitse tehä töitä. Päinvastoin, eka kesätyöpaikka oli 13-vuotiaana, kun halusin saada kerättyä vähän rahaa itselleni. 13-18-vuotiaana olin joka kesä kesätöissä ja valmistuttuani pääsin 19-vuotiaana vakituiseen työhön, jossa olen edelleen. En oikein ymmärrä miksi äitini kotiäitiys olisi estänyt itseäni lähtemästä töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa joku sanonut jotain vaimolleni kun hän päätti jäädä kotiin lapsemme synnyttyä. Hän siis ei ole ollut töissä 19 vuoteen! Osittain terveydellisitä syistä mutta ekat 10 vuotta olisi kyllä voinut mennä töihin jos olisi vain halunnut. Asiasta ei edes voitu keskustella koska aina oli uhka pällä että hän lähtee lätkimään lapsemme kanssa jos minä en suostu sellaiseen järjestelyyn. Ja mun palkkani ei ole mikän hyvä, ja taloustyötkin olen suurimmalti osin joutunut tekemään.
Te jotka arvostelette kotiäitiyttä/isyyttä (joka kestää vuosia tai loppuelämän) olette täysin oikeassa, boheemi vaimo tai aviomies joka haluaa lintsata velvollisuuksistan eikä lähde töihin repii vain perheitä ja ihmisiä rikki.
Sinähän olet se, jonka olisi pitänyt sanoa asiasta. Omalle vaimollesi!
En ymmärrä miksi olet alistunut tuohon, miksi kukaan alistuu. Näitä miehiä on aika paljon. Johtuuko se oikeasti vain konfliktin pelosta? Senkö takia suostutte elättämään aikuista ihmistä? En käsitä.
Vastassa oli vaimoni lisäksi appivanhemmat. Heidän mielestään heidän tyttö jää kotiin. En jaksanut riidellä kolmea vastaan.
...ja nuoret naiset oppivat mallin kotonaan. Nämä kotivaimot ja -äidit näyttävät mallia tyttärilleen miten naisen paikka on kotona.
Täh? Onpa sinulla typerä ajatusmaailma, et taida olla kovin fiksu?
Meillä äiti oli kotiäitinä lapsuutemme ajan eikä ikinä ollut käynyt edes mielessä ajatus, ettei naisen tarvitse tehä töitä. Päinvastoin, eka kesätyöpaikka oli 13-vuotiaana, kun halusin saada kerättyä vähän rahaa itselleni. 13-18-vuotiaana olin joka kesä kesätöissä ja valmistuttuani pääsin 19-vuotiaana vakituiseen työhön, jossa olen edelleen. En oikein ymmärrä miksi äitini kotiäitiys olisi estänyt itseäni lähtemästä töihin.
Fiksuudesta en tiedä, mutta koulutukseen ja tutkimuksiin uskon. Äitisi ei ollut pitkälle koulutettu, ja sinä hankit myös nopeasti ammatin? Äidin koulutustaso vaikuttaa populaatiotasolla lapsen haluun kouluttautua (korkeakoulutetuilla äideillä keskimäärin korkeasti koulutettuja lapsia). Myös ne muut "naisen mallit", esimerkiksi perinteinen ajatus miehen ja naisen rooleista perheen kotitöissä ja elatuksessa (ja uran teossa) näyttävät populaatiotasolla tarkasteltuna periytyvän (esim Tenenbaum, H. R., & Leaper, C. (2002). Are parents' gender schemas related to their children's gender-related cognitions? A meta-analysis. Developmental Psychology, 38(4), 615–630. https://doi.org/10.1037/0012-1649.38.4.615). Lasten kasvatuksessa "älä tee niinkuin minä teen vaan kuten sanon" ei mene läpi, malli merkitsee enemmän kuin halutaan uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa joku sanonut jotain vaimolleni kun hän päätti jäädä kotiin lapsemme synnyttyä. Hän siis ei ole ollut töissä 19 vuoteen! Osittain terveydellisitä syistä mutta ekat 10 vuotta olisi kyllä voinut mennä töihin jos olisi vain halunnut. Asiasta ei edes voitu keskustella koska aina oli uhka pällä että hän lähtee lätkimään lapsemme kanssa jos minä en suostu sellaiseen järjestelyyn. Ja mun palkkani ei ole mikän hyvä, ja taloustyötkin olen suurimmalti osin joutunut tekemään.
Te jotka arvostelette kotiäitiyttä/isyyttä (joka kestää vuosia tai loppuelämän) olette täysin oikeassa, boheemi vaimo tai aviomies joka haluaa lintsata velvollisuuksistan eikä lähde töihin repii vain perheitä ja ihmisiä rikki.
Sinähän olet se, jonka olisi pitänyt sanoa asiasta. Omalle vaimollesi!
En ymmärrä miksi olet alistunut tuohon, miksi kukaan alistuu. Näitä miehiä on aika paljon. Johtuuko se oikeasti vain konfliktin pelosta? Senkö takia suostutte elättämään aikuista ihmistä? En käsitä.
Vastassa oli vaimoni lisäksi appivanhemmat. Heidän mielestään heidän tyttö jää kotiin. En jaksanut riidellä kolmea vastaan.
...ja nuoret naiset oppivat mallin kotonaan. Nämä kotivaimot ja -äidit näyttävät mallia tyttärilleen miten naisen paikka on kotona.
Täh? Onpa sinulla typerä ajatusmaailma, et taida olla kovin fiksu?
Meillä äiti oli kotiäitinä lapsuutemme ajan eikä ikinä ollut käynyt edes mielessä ajatus, ettei naisen tarvitse tehä töitä. Päinvastoin, eka kesätyöpaikka oli 13-vuotiaana, kun halusin saada kerättyä vähän rahaa itselleni. 13-18-vuotiaana olin joka kesä kesätöissä ja valmistuttuani pääsin 19-vuotiaana vakituiseen työhön, jossa olen edelleen. En oikein ymmärrä miksi äitini kotiäitiys olisi estänyt itseäni lähtemästä töihin.Fiksuudesta en tiedä, mutta koulutukseen ja tutkimuksiin uskon. Äitisi ei ollut pitkälle koulutettu, ja sinä hankit myös nopeasti ammatin? Äidin koulutustaso vaikuttaa populaatiotasolla lapsen haluun kouluttautua (korkeakoulutetuilla äideillä keskimäärin korkeasti koulutettuja lapsia). Myös ne muut "naisen mallit", esimerkiksi perinteinen ajatus miehen ja naisen rooleista perheen kotitöissä ja elatuksessa (ja uran teossa) näyttävät populaatiotasolla tarkasteltuna periytyvän (esim Tenenbaum, H. R., & Leaper, C. (2002). Are parents' gender schemas related to their children's gender-related cognitions? A meta-analysis. Developmental Psychology, 38(4), 615–630. https://doi.org/10.1037/0012-1649.38.4.615). Lasten kasvatuksessa "älä tee niinkuin minä teen vaan kuten sanon" ei mene läpi, malli merkitsee enemmän kuin halutaan uskoa.
Akateemisuus totta kai periytyy, mutta kuten huomasitte, monikin kotirouva/kotiäiti oli akateemisesti koulutettu. Jos tässä aletaan miettimään että ammatit periytyvät, niin tuskin isoin ongelma on se kotirouvuus. Tällöinkään ei edelleenkään auta se yksilöiden syyllistäminen, saati kenenkään halveksunta. Mitä te oikein haluatte lapsillenne opettaa? Että on ok halveksua ihmisiä jos ette pidä heidän valinnoistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa joku sanonut jotain vaimolleni kun hän päätti jäädä kotiin lapsemme synnyttyä. Hän siis ei ole ollut töissä 19 vuoteen! Osittain terveydellisitä syistä mutta ekat 10 vuotta olisi kyllä voinut mennä töihin jos olisi vain halunnut. Asiasta ei edes voitu keskustella koska aina oli uhka pällä että hän lähtee lätkimään lapsemme kanssa jos minä en suostu sellaiseen järjestelyyn. Ja mun palkkani ei ole mikän hyvä, ja taloustyötkin olen suurimmalti osin joutunut tekemään.
Te jotka arvostelette kotiäitiyttä/isyyttä (joka kestää vuosia tai loppuelämän) olette täysin oikeassa, boheemi vaimo tai aviomies joka haluaa lintsata velvollisuuksistan eikä lähde töihin repii vain perheitä ja ihmisiä rikki.
Sinähän olet se, jonka olisi pitänyt sanoa asiasta. Omalle vaimollesi!
En ymmärrä miksi olet alistunut tuohon, miksi kukaan alistuu. Näitä miehiä on aika paljon. Johtuuko se oikeasti vain konfliktin pelosta? Senkö takia suostutte elättämään aikuista ihmistä? En käsitä.
Vastassa oli vaimoni lisäksi appivanhemmat. Heidän mielestään heidän tyttö jää kotiin. En jaksanut riidellä kolmea vastaan.
...ja nuoret naiset oppivat mallin kotonaan. Nämä kotivaimot ja -äidit näyttävät mallia tyttärilleen miten naisen paikka on kotona.
Täh? Onpa sinulla typerä ajatusmaailma, et taida olla kovin fiksu?
Meillä äiti oli kotiäitinä lapsuutemme ajan eikä ikinä ollut käynyt edes mielessä ajatus, ettei naisen tarvitse tehä töitä. Päinvastoin, eka kesätyöpaikka oli 13-vuotiaana, kun halusin saada kerättyä vähän rahaa itselleni. 13-18-vuotiaana olin joka kesä kesätöissä ja valmistuttuani pääsin 19-vuotiaana vakituiseen työhön, jossa olen edelleen. En oikein ymmärrä miksi äitini kotiäitiys olisi estänyt itseäni lähtemästä töihin.Fiksuudesta en tiedä, mutta koulutukseen ja tutkimuksiin uskon. Äitisi ei ollut pitkälle koulutettu, ja sinä hankit myös nopeasti ammatin? Äidin koulutustaso vaikuttaa populaatiotasolla lapsen haluun kouluttautua (korkeakoulutetuilla äideillä keskimäärin korkeasti koulutettuja lapsia). Myös ne muut "naisen mallit", esimerkiksi perinteinen ajatus miehen ja naisen rooleista perheen kotitöissä ja elatuksessa (ja uran teossa) näyttävät populaatiotasolla tarkasteltuna periytyvän (esim Tenenbaum, H. R., & Leaper, C. (2002). Are parents' gender schemas related to their children's gender-related cognitions? A meta-analysis. Developmental Psychology, 38(4), 615–630. https://doi.org/10.1037/0012-1649.38.4.615). Lasten kasvatuksessa "älä tee niinkuin minä teen vaan kuten sanon" ei mene läpi, malli merkitsee enemmän kuin halutaan uskoa.
Hmm... Eipä se esimerkki kaikkea sanele. Myös muulla ympäristöllä on merkitystä, miten saa mahdollusuuksia menestyä, vai ollaanko lyttäämässä aina kun mahdollista ja miten rakenteet tukee kouluttautumista eri ammatteihin eri lähtökohdista. Asiat ei ole ihan niin yksioikoisia, miten halutaan esittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa joku sanonut jotain vaimolleni kun hän päätti jäädä kotiin lapsemme synnyttyä. Hän siis ei ole ollut töissä 19 vuoteen! Osittain terveydellisitä syistä mutta ekat 10 vuotta olisi kyllä voinut mennä töihin jos olisi vain halunnut. Asiasta ei edes voitu keskustella koska aina oli uhka pällä että hän lähtee lätkimään lapsemme kanssa jos minä en suostu sellaiseen järjestelyyn. Ja mun palkkani ei ole mikän hyvä, ja taloustyötkin olen suurimmalti osin joutunut tekemään.
Te jotka arvostelette kotiäitiyttä/isyyttä (joka kestää vuosia tai loppuelämän) olette täysin oikeassa, boheemi vaimo tai aviomies joka haluaa lintsata velvollisuuksistan eikä lähde töihin repii vain perheitä ja ihmisiä rikki.
Sinähän olet se, jonka olisi pitänyt sanoa asiasta. Omalle vaimollesi!
En ymmärrä miksi olet alistunut tuohon, miksi kukaan alistuu. Näitä miehiä on aika paljon. Johtuuko se oikeasti vain konfliktin pelosta? Senkö takia suostutte elättämään aikuista ihmistä? En käsitä.
Vastassa oli vaimoni lisäksi appivanhemmat. Heidän mielestään heidän tyttö jää kotiin. En jaksanut riidellä kolmea vastaan.
...ja nuoret naiset oppivat mallin kotonaan. Nämä kotivaimot ja -äidit näyttävät mallia tyttärilleen miten naisen paikka on kotona.
Täh? Onpa sinulla typerä ajatusmaailma, et taida olla kovin fiksu?
Meillä äiti oli kotiäitinä lapsuutemme ajan eikä ikinä ollut käynyt edes mielessä ajatus, ettei naisen tarvitse tehä töitä. Päinvastoin, eka kesätyöpaikka oli 13-vuotiaana, kun halusin saada kerättyä vähän rahaa itselleni. 13-18-vuotiaana olin joka kesä kesätöissä ja valmistuttuani pääsin 19-vuotiaana vakituiseen työhön, jossa olen edelleen. En oikein ymmärrä miksi äitini kotiäitiys olisi estänyt itseäni lähtemästä töihin.Fiksuudesta en tiedä, mutta koulutukseen ja tutkimuksiin uskon. Äitisi ei ollut pitkälle koulutettu, ja sinä hankit myös nopeasti ammatin? Äidin koulutustaso vaikuttaa populaatiotasolla lapsen haluun kouluttautua (korkeakoulutetuilla äideillä keskimäärin korkeasti koulutettuja lapsia). Myös ne muut "naisen mallit", esimerkiksi perinteinen ajatus miehen ja naisen rooleista perheen kotitöissä ja elatuksessa (ja uran teossa) näyttävät populaatiotasolla tarkasteltuna periytyvän (esim Tenenbaum, H. R., & Leaper, C. (2002). Are parents' gender schemas related to their children's gender-related cognitions? A meta-analysis. Developmental Psychology, 38(4), 615–630. https://doi.org/10.1037/0012-1649.38.4.615). Lasten kasvatuksessa "älä tee niinkuin minä teen vaan kuten sanon" ei mene läpi, malli merkitsee enemmän kuin halutaan uskoa.
Hmm... Eipä se esimerkki kaikkea sanele. Myös muulla ympäristöllä on merkitystä, miten saa mahdollusuuksia menestyä, vai ollaanko lyttäämässä aina kun mahdollista ja miten rakenteet tukee kouluttautumista eri ammatteihin eri lähtökohdista. Asiat ei ole ihan niin yksioikoisia, miten halutaan esittää.
Niin, ja mitä pahaa siinä edes on, missä ammatissa ihminen toimii? Kaikkia kuitenkin tarvitaan, ja toisia ammatteja voisi arvostaa hieman enemmän myös palkkauksen muodossa. Tai sitten toisaalle palkkojen alennus, että muillekin jotain riittää ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiyteen suhtaudutaan negatiivisesti koska sitä ei arvosteta. Vain miesten tekemällä työllä on väliä, ja jotta nainen olisi arvokas, hänen on tehtävä samaa työtä kuin miestenkin. Lasten kasvatus, kotityöt, ruoan ja leivän tekeminen alusta asti itse, lähiruoan shoppailu, vaatteiden parsiminen ym ym on perinteisesti naisten työtä ja siksi arvotonta paskaa. Sen sijaan jos nainen menee töihin vaikka putkimieheksi likakaivoja sorkkimaan niin johan hän saa kullasta kruunun ja paikkansa yhteiskunnassa.
Minusta on hienoa että naisetkin saavat tehdä töitä täällä Suomessa, koska pystymme siihen yhtä hyvin kuin miehetkin, mutta on semiperseestä että siitä on tullut ainoa mahdollinen valinta. Kouluttaudut, menet töihin, luot uraa, hankit yhden lapsen 35-vuotiaana. Matkustelet kaksi kertaa vuodessa. Näin on elettävä tai monet tuomitsee.
Ero on se että toisesta maksetaan palkkaa ja toisesta ei. Siksi sitä ei nähdä työnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa joku sanonut jotain vaimolleni kun hän päätti jäädä kotiin lapsemme synnyttyä. Hän siis ei ole ollut töissä 19 vuoteen! Osittain terveydellisitä syistä mutta ekat 10 vuotta olisi kyllä voinut mennä töihin jos olisi vain halunnut. Asiasta ei edes voitu keskustella koska aina oli uhka pällä että hän lähtee lätkimään lapsemme kanssa jos minä en suostu sellaiseen järjestelyyn. Ja mun palkkani ei ole mikän hyvä, ja taloustyötkin olen suurimmalti osin joutunut tekemään.
Te jotka arvostelette kotiäitiyttä/isyyttä (joka kestää vuosia tai loppuelämän) olette täysin oikeassa, boheemi vaimo tai aviomies joka haluaa lintsata velvollisuuksistan eikä lähde töihin repii vain perheitä ja ihmisiä rikki.
Sinähän olet se, jonka olisi pitänyt sanoa asiasta. Omalle vaimollesi!
En ymmärrä miksi olet alistunut tuohon, miksi kukaan alistuu. Näitä miehiä on aika paljon. Johtuuko se oikeasti vain konfliktin pelosta? Senkö takia suostutte elättämään aikuista ihmistä? En käsitä.
Vastassa oli vaimoni lisäksi appivanhemmat. Heidän mielestään heidän tyttö jää kotiin. En jaksanut riidellä kolmea vastaan.
...ja nuoret naiset oppivat mallin kotonaan. Nämä kotivaimot ja -äidit näyttävät mallia tyttärilleen miten naisen paikka on kotona.
Täh? Onpa sinulla typerä ajatusmaailma, et taida olla kovin fiksu?
Meillä äiti oli kotiäitinä lapsuutemme ajan eikä ikinä ollut käynyt edes mielessä ajatus, ettei naisen tarvitse tehä töitä. Päinvastoin, eka kesätyöpaikka oli 13-vuotiaana, kun halusin saada kerättyä vähän rahaa itselleni. 13-18-vuotiaana olin joka kesä kesätöissä ja valmistuttuani pääsin 19-vuotiaana vakituiseen työhön, jossa olen edelleen. En oikein ymmärrä miksi äitini kotiäitiys olisi estänyt itseäni lähtemästä töihin.Fiksuudesta en tiedä, mutta koulutukseen ja tutkimuksiin uskon. Äitisi ei ollut pitkälle koulutettu, ja sinä hankit myös nopeasti ammatin? Äidin koulutustaso vaikuttaa populaatiotasolla lapsen haluun kouluttautua (korkeakoulutetuilla äideillä keskimäärin korkeasti koulutettuja lapsia). Myös ne muut "naisen mallit", esimerkiksi perinteinen ajatus miehen ja naisen rooleista perheen kotitöissä ja elatuksessa (ja uran teossa) näyttävät populaatiotasolla tarkasteltuna periytyvän (esim Tenenbaum, H. R., & Leaper, C. (2002). Are parents' gender schemas related to their children's gender-related cognitions? A meta-analysis. Developmental Psychology, 38(4), 615–630. https://doi.org/10.1037/0012-1649.38.4.615). Lasten kasvatuksessa "älä tee niinkuin minä teen vaan kuten sanon" ei mene läpi, malli merkitsee enemmän kuin halutaan uskoa.
Hmm... Eipä se esimerkki kaikkea sanele. Myös muulla ympäristöllä on merkitystä, miten saa mahdollusuuksia menestyä, vai ollaanko lyttäämässä aina kun mahdollista ja miten rakenteet tukee kouluttautumista eri ammatteihin eri lähtökohdista. Asiat ei ole ihan niin yksioikoisia, miten halutaan esittää.
Niin, ja mitä pahaa siinä edes on, missä ammatissa ihminen toimii? Kaikkia kuitenkin tarvitaan, ja toisia ammatteja voisi arvostaa hieman enemmän myös palkkauksen muodossa. Tai sitten toisaalle palkkojen alennus, että muillekin jotain riittää ;).
Ja tottakai kotiäitejä ja -rouvia kuin myös -isiä ja -herroja voisi myös arvostaa. Toiset kun tekee myös esim. vapaaehtoistöitäkin tai muuta yleishyödyllistä. Ja ne kenellä niitä lapsiakin siis on, ovat läsnä lapsilleen ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Feministit ja "tasa-arvon" kannattajat vihaa kotiäitejä, ei me tavalliset ihmiset sukupuolesta riippumatta vihata kotiäitejä. Feministit ja "tasa-arvon" kannattajat ei halua että ihminen on vapaa tekemään päätökset itse vaan he haluavat että sukupuolieroja ei ole sekä että asiat jakautuvat noin 50/50 sukupuolten välille. Tasa-arvo sekä feminismi on suurin "syy" alhaiseen syntyvyyteen sekä siihen että parisuhteet ei ole kestäviä enään.
Vierailija kirjoitti:
Feministit ja "tasa-arvon" kannattajat vihaa kotiäitejä, ei me tavalliset ihmiset sukupuolesta riippumatta vihata kotiäitejä. Feministit ja "tasa-arvon" kannattajat ei halua että ihminen on vapaa tekemään päätökset itse vaan he haluavat että sukupuolieroja ei ole sekä että asiat jakautuvat noin 50/50 sukupuolten välille. Tasa-arvo sekä feminismi on suurin "syy" alhaiseen syntyvyyteen sekä siihen että parisuhteet ei ole kestäviä enään.
En näkisi asiaa näin. Minä olen kotirouva ja ehdottomasti feministi. Feminismin tarkoituksena on lisätä valinnanvapautta sukupuolten kesken, ei roolittaa tiukasti toisiin rooleihin. En näe sellaista feminisminä ollenkaan, vaan itseasiassa näen sen misogyniana. Siinä myös halutaan naiselle määrittää tiukka rooli jossa pitää pysyä tai saa halveksuntaa osakseen.
Alle nelikymppisenä en olisi suostunut jäämään töistä pois vuosikausiksi, koska oli ammatillista ambitioa ja imu kova työelämään. Nyt 46-vuotiaana tuntuu siltä, että se on niin nähty, etenkin kun ei ole ollut yhtäkään äitiyslomaa tai muuta pidempää katkoa ja voisin oikein hyvin jättäytyä vuodeksi tai pariksi pois töistä, vaikka loppuiäksi, jos sen saisi onnistumaan taloudellisesti. Keksisin oikein hyvin kaikkea muuta toteutettavaa, mikä on jäänyt tekemättä tässä vuosien varrella.
Toivottavasti jokainen löytää omalle perheelleen parhaan tavan toimia ja myös resurssit sen toteuttamiseen. Olen 70-luvun alun lapsi, joka vietiin kokopäivähoitoon kaksikuukautisena äitiysloman loputtua. Silloin ei ollut vanhempainvapaita tms. Väitän tuon jättäneen minuun jotain jälkiä kyllä ja olisi varmasti ollut mukavampi olla kotona vaikka vuosi tai kaksi kehittymässä rauhassa. Äidillekin olisi varmasti ollut mukavampaa kuin tehdä täyttä työpäivää ja kulkea 15-20 km työmatkat ja hoitopaikkakin oli aika huonolla sijainnilla suuren osan ajasta. Päiväkotiin oli vuosien mittainen jono, lähinnä vähävaraiset ja yksinhuoltajat taisivat saada paikat helposti. Minun paikkaani ei tullut koskaan vaan hoitajat piti löytää itse.
Itse hankin lapsia vain jos minusta tulee oikeasti rikas ennenkuin täytän kolmekymmentä.
En jaksaisi olla uraäiti ja miehen varaan kotiäidiksi jääminen kuulostaa liian riskialttiilta ja pelottavalta.
N24
Teen vaativaa työtä ja usein pitkiä päiviä. Työ vie kaikki voimavarani. Olen miettinyt miten tämä vaikuttaa lapsiini ja että miten negatiivisen käsityksen he saavat työelämästä. Toisaalta työni on kiinnostavaa ja antoisaa, mutta toisaalta välillä hyvin kuluttavaa, vaikeaa ja epämiellyttävää.
Mies osallistuu meillä kyllä kotitöihin ja laittaa mm. useasti ruokaa. Minä taas luen paljon, syvennyn tutustumaan asioihin jotka minua kiinnostavat, opetan lapsille asioita. Vietän laatuaikaa miehen kanssa. Jonkun verran teen vapaaehtoistöitä. Minun panokseni on ennen kaikkea perheeseen, olen saatavilla, keskustelen heidän kanssaan, tuen heitä, olen positiivinen, onnellinen ja tasapainoinen vanhempi jolla on aikaa lapsilleen ja miehelleen. Olen kiitollinen että minulla on tähän paremmat mahdollisuudet kuin monella muulla.
Ei kenenkään tarvitse taputella minua päähän, koska valitsin tämän vaihtoehdon, mutta en oleta saavani halveksuntaakaan. Se tuntuu omituiselle että varsinkin toiset naiset hyökkäävät kimppuun. Entä jos olisin voittanut lotossa, olisiko hyväksyttävämpää sitten jättää työpaikka joka ei olisi intohimoni sellaiselle joka tarvitsee sen?