Lue keskustelun säännöt.
Miksi kotivaimouteen/kotiäitiyteen suhtaudutaan niin negatiivisesti?
29.12.2019 |
Irtisanouduin muutama kuukausi sitten töistä ja jäin kokopäiväisesti "kotivaimoksi", lähitulevaisuudessa toivottavasti tulen myös äidiksi. Yksi suurimmista haaveistani ja pääsin vihdoin toteuttamaan tämän, kun elämäntilanne on sopiva. Mies tuo leivän pöytään ja minä huolehdin ruuanlaitosta ja kotitöistä sekä hemmottelen miestä työpäivän jälkeen. Tämä järjestely sopii meille molemmille hyvin.
Olen vaan hämmästynyt siitä, miten moni ihminen suhtautuu tähän negatiivisesti. Töissä kerrottuani irtisanoutumisesta työkaverille sain ihan suoraan päin naamaa vittuilua ja eräs pitkäaikainen kaverini on myös kertonut halveksivansa minua ja vähentänyt yhteydenpitoa. Muutenkin usein saa kuulla vain negatiivista kommenttia, kun kerron elämäntilanteestani. Harmittaa. En erityisemmin edes tuo asiaa esille kuin kysyttäessä.
Kommentit (222)
Olisipa joku sanonut jotain vaimolleni kun hän päätti jäädä kotiin lapsemme synnyttyä. Hän siis ei ole ollut töissä 19 vuoteen! Osittain terveydellisitä syistä mutta ekat 10 vuotta olisi kyllä voinut mennä töihin jos olisi vain halunnut. Asiasta ei edes voitu keskustella koska aina oli uhka pällä että hän lähtee lätkimään lapsemme kanssa jos minä en suostu sellaiseen järjestelyyn. Ja mun palkkani ei ole mikän hyvä, ja taloustyötkin olen suurimmalti osin joutunut tekemään.
Te jotka arvostelette kotiäitiyttä/isyyttä (joka kestää vuosia tai loppuelämän) olette täysin oikeassa, boheemi vaimo tai aviomies joka haluaa lintsata velvollisuuksistan eikä lähde töihin repii vain perheitä ja ihmisiä rikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten itsensä aliarvostaminen vielä 2020-luvulla raivostuttaa minua sekä niitä muita naisia, jotka eivät sukupuolensa takia töitä.
Siksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiyteen suhtaudutaan negatiivisesti koska sitä ei arvosteta. Vain miesten tekemällä työllä on väliä, ja jotta nainen olisi arvokas, hänen on tehtävä samaa työtä kuin miestenkin. Lasten kasvatus, kotityöt, ruoan ja leivän tekeminen alusta asti itse, lähiruoan shoppailu, vaatteiden parsiminen ym ym on perinteisesti naisten työtä ja siksi arvotonta paskaa. Sen sijaan jos nainen menee töihin vaikka putkimieheksi likakaivoja sorkkimaan niin johan hän saa kullasta kruunun ja paikkansa yhteiskunnassa.
Minusta on hienoa että naisetkin saavat tehdä töitä täällä Suomessa, koska pystymme siihen yhtä hyvin kuin miehetkin, mutta on semiperseestä että siitä on tullut ainoa mahdollinen valinta. Kouluttaudut, menet töihin, luot uraa, hankit yhden lapsen 35-vuotiaana. Matkustelet kaksi kertaa vuodessa. Näin on elettävä tai monet tuomitsee.
Miksi koti-isyyden käsitettä ei käytännössä ole?
Eiväthän miehet nyt halua akkojen työtä tehdä. Ne harvat, jotka haluavat, nostetaan jalustalle edistyksellisinä ja nykyaikaisina. Jos nainen valitsisi samoin, häntä pidetään yksinkertaisena ja laiskana. Jos mies valitsee koti-isyyden, hän on tasa-arvoinen ja mahtava tyyppi, joka välittää perheestään ja lapsistaan.
Ei tuo jalustalle nostaminenkaan auta, miehet eivät jää kotiin. Eikä naisten haukkuminenkaan auta, naiset jäävät kotiin. Olisi aika hienoa, jos kaikki miehet ja naiset antaisivat lapsilleen esimerkin tasavertaisesta suhteesta, missä molemmat käyvät töissä ja molemmat hoitavat lapsia. Saman verran.
Entäs jos tajuttaisiin että ei kannata hoitaa oiretta, vaan syy? Ei se syy miksi naiset jäävät lasten kanssa kotiin ja miehet eivät johdu esimerkistä jossa nainen on hoitanut lapsia kotona. Se syy löytyy siitä kuinka eri tavalla lapsia ja nuoria kohdellaan. Heidät sukupuolistetaan pienestä asti, toisia kannustetaan hoivaamaan ja olemaan hiljaisia ja puurtamaan ilman kiitosta. Toisia taas kannustetaan ottamaan riskejä, olemaan raisuja, koska “pojat ovat poikia”. Edelleen ylläpidetään myyttejä jossa pojat ovat tietynlaisia ja tytöt tietynlaisia ja pojat esim hyviä autolla ajamisessa ja matikassa, tytöt siivoamisessa ja kielissä.
Kun meille sanotaan kirurgi tai lentokapteeni, suurimmalle osalle meistä tulee kuva miehestä. Kun taas sairaanhoitajasta tai lastenhoitajasta tulee nainen. Tähän ei auta että yksittäisiä naisia syyllistetään siitä että mitäs he halusivat sairaanhoitajiksi. Auttaa se, että mahdollistetaan lapsille ja nuorille esimerkein, omissa puheissa ja kohtelussa kuinka he ovat tasa-arvoisia. Auttaa se, että murretaan hyvävelijärjestöjä ja lasikattoja ja mahdollistetaan, ei syyllistetä ja yritetä entisestään kaventaa kenenkään rooleja. Mahdollistetaan myös miehille sitä koti-isävaihtoehtoa. Ei puhuta kotivanhemmuudesta pahaa ja lytätä, vaan mahdollistetaan sitä myös miehille hyvänä vaihtoehtona.
Pakottaminen, halveksunta ja muu negatiivinen lisää vain negatiivisuutta. Ei auta ketään.
Vierailija kirjoitti:
Olisipa joku sanonut jotain vaimolleni kun hän päätti jäädä kotiin lapsemme synnyttyä. Hän siis ei ole ollut töissä 19 vuoteen! Osittain terveydellisitä syistä mutta ekat 10 vuotta olisi kyllä voinut mennä töihin jos olisi vain halunnut. Asiasta ei edes voitu keskustella koska aina oli uhka pällä että hän lähtee lätkimään lapsemme kanssa jos minä en suostu sellaiseen järjestelyyn. Ja mun palkkani ei ole mikän hyvä, ja taloustyötkin olen suurimmalti osin joutunut tekemään.
Te jotka arvostelette kotiäitiyttä/isyyttä (joka kestää vuosia tai loppuelämän) olette täysin oikeassa, boheemi vaimo tai aviomies joka haluaa lintsata velvollisuuksistan eikä lähde töihin repii vain perheitä ja ihmisiä rikki.
Olisit siis valmis viemään perheiltä itseltään valinnanmahdollisuuden? Niin kuin sinulta on viety? Sinullahan ei ole ollut mahdollisuutta tehdä valintaa perheesi tilanteesta, eikö olisi parempi toivoa ennemmin valinnan mahdollisuuksia useammalle, ei suinkaan pakottamalla useampia tilanteeseen joka heidän perheellen ei sovi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiyteen suhtaudutaan negatiivisesti koska sitä ei arvosteta. Vain miesten tekemällä työllä on väliä, ja jotta nainen olisi arvokas, hänen on tehtävä samaa työtä kuin miestenkin. Lasten kasvatus, kotityöt, ruoan ja leivän tekeminen alusta asti itse, lähiruoan shoppailu, vaatteiden parsiminen ym ym on perinteisesti naisten työtä ja siksi arvotonta paskaa. Sen sijaan jos nainen menee töihin vaikka putkimieheksi likakaivoja sorkkimaan niin johan hän saa kullasta kruunun ja paikkansa yhteiskunnassa.
Minusta on hienoa että naisetkin saavat tehdä töitä täällä Suomessa, koska pystymme siihen yhtä hyvin kuin miehetkin, mutta on semiperseestä että siitä on tullut ainoa mahdollinen valinta. Kouluttaudut, menet töihin, luot uraa, hankit yhden lapsen 35-vuotiaana. Matkustelet kaksi kertaa vuodessa. Näin on elettävä tai monet tuomitsee.
Miksi koti-isyyden käsitettä ei käytännössä ole?
Eiväthän miehet nyt halua akkojen työtä tehdä. Ne harvat, jotka haluavat, nostetaan jalustalle edistyksellisinä ja nykyaikaisina. Jos nainen valitsisi samoin, häntä pidetään yksinkertaisena ja laiskana. Jos mies valitsee koti-isyyden, hän on tasa-arvoinen ja mahtava tyyppi, joka välittää perheestään ja lapsistaan.
Ei tuo jalustalle nostaminenkaan auta, miehet eivät jää kotiin. Eikä naisten haukkuminenkaan auta, naiset jäävät kotiin. Olisi aika hienoa, jos kaikki miehet ja naiset antaisivat lapsilleen esimerkin tasavertaisesta suhteesta, missä molemmat käyvät töissä ja molemmat hoitavat lapsia. Saman verran.
Entäs jos tajuttaisiin että ei kannata hoitaa oiretta, vaan syy? Ei se syy miksi naiset jäävät lasten kanssa kotiin ja miehet eivät johdu esimerkistä jossa nainen on hoitanut lapsia kotona. Se syy löytyy siitä kuinka eri tavalla lapsia ja nuoria kohdellaan. Heidät sukupuolistetaan pienestä asti, toisia kannustetaan hoivaamaan ja olemaan hiljaisia ja puurtamaan ilman kiitosta. Toisia taas kannustetaan ottamaan riskejä, olemaan raisuja, koska “pojat ovat poikia”. Edelleen ylläpidetään myyttejä jossa pojat ovat tietynlaisia ja tytöt tietynlaisia ja pojat esim hyviä autolla ajamisessa ja matikassa, tytöt siivoamisessa ja kielissä.
Kun meille sanotaan kirurgi tai lentokapteeni, suurimmalle osalle meistä tulee kuva miehestä. Kun taas sairaanhoitajasta tai lastenhoitajasta tulee nainen. Tähän ei auta että yksittäisiä naisia syyllistetään siitä että mitäs he halusivat sairaanhoitajiksi. Auttaa se, että mahdollistetaan lapsille ja nuorille esimerkein, omissa puheissa ja kohtelussa kuinka he ovat tasa-arvoisia. Auttaa se, että murretaan hyvävelijärjestöjä ja lasikattoja ja mahdollistetaan, ei syyllistetä ja yritetä entisestään kaventaa kenenkään rooleja. Mahdollistetaan myös miehille sitä koti-isävaihtoehtoa. Ei puhuta kotivanhemmuudesta pahaa ja lytätä, vaan mahdollistetaan sitä myös miehille hyvänä vaihtoehtona.
Pakottaminen, halveksunta ja muu negatiivinen lisää vain negatiivisuutta. Ei auta ketään.
Sekin auttaa, että kukaan nainen ei jää kotiin elämään miehen rahoilla vaan antaa omille lapsilleen esimerkin pystyvästä, tasavertaisesta ja aikuisesta naisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa joku sanonut jotain vaimolleni kun hän päätti jäädä kotiin lapsemme synnyttyä. Hän siis ei ole ollut töissä 19 vuoteen! Osittain terveydellisitä syistä mutta ekat 10 vuotta olisi kyllä voinut mennä töihin jos olisi vain halunnut. Asiasta ei edes voitu keskustella koska aina oli uhka pällä että hän lähtee lätkimään lapsemme kanssa jos minä en suostu sellaiseen järjestelyyn. Ja mun palkkani ei ole mikän hyvä, ja taloustyötkin olen suurimmalti osin joutunut tekemään.
Te jotka arvostelette kotiäitiyttä/isyyttä (joka kestää vuosia tai loppuelämän) olette täysin oikeassa, boheemi vaimo tai aviomies joka haluaa lintsata velvollisuuksistan eikä lähde töihin repii vain perheitä ja ihmisiä rikki.
Olisit siis valmis viemään perheiltä itseltään valinnanmahdollisuuden? Niin kuin sinulta on viety? Sinullahan ei ole ollut mahdollisuutta tehdä valintaa perheesi tilanteesta, eikö olisi parempi toivoa ennemmin valinnan mahdollisuuksia useammalle, ei suinkaan pakottamalla useampia tilanteeseen joka heidän perheellen ei sovi?
Olen. Terveiden ihmisten ei tulisi siipeillä puolisonsa kustannuksella. Jos ei onnistu työn ja perheen yhteensovittaminen, älkää sitten hankkiko lapsiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa joku sanonut jotain vaimolleni kun hän päätti jäädä kotiin lapsemme synnyttyä. Hän siis ei ole ollut töissä 19 vuoteen! Osittain terveydellisitä syistä mutta ekat 10 vuotta olisi kyllä voinut mennä töihin jos olisi vain halunnut. Asiasta ei edes voitu keskustella koska aina oli uhka pällä että hän lähtee lätkimään lapsemme kanssa jos minä en suostu sellaiseen järjestelyyn. Ja mun palkkani ei ole mikän hyvä, ja taloustyötkin olen suurimmalti osin joutunut tekemään.
Te jotka arvostelette kotiäitiyttä/isyyttä (joka kestää vuosia tai loppuelämän) olette täysin oikeassa, boheemi vaimo tai aviomies joka haluaa lintsata velvollisuuksistan eikä lähde töihin repii vain perheitä ja ihmisiä rikki.
Olisit siis valmis viemään perheiltä itseltään valinnanmahdollisuuden? Niin kuin sinulta on viety? Sinullahan ei ole ollut mahdollisuutta tehdä valintaa perheesi tilanteesta, eikö olisi parempi toivoa ennemmin valinnan mahdollisuuksia useammalle, ei suinkaan pakottamalla useampia tilanteeseen joka heidän perheellen ei sovi?
Tuo "valinnan mahdollisuus" johtaa 90-prosenttisesti siihen, että perheet valitsevat vapaasti että nainen jää kotiin. Se taas poistaa nuorilta naisilta mahdollisuuden saada kunnon työpaikkoja ja vaativia tehtäviä, kun hänen oletetaan 90 % varmuudella jäävän kotiin muutaman vuoden sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisipa joku sanonut jotain vaimolleni kun hän päätti jäädä kotiin lapsemme synnyttyä. Hän siis ei ole ollut töissä 19 vuoteen! Osittain terveydellisitä syistä mutta ekat 10 vuotta olisi kyllä voinut mennä töihin jos olisi vain halunnut. Asiasta ei edes voitu keskustella koska aina oli uhka pällä että hän lähtee lätkimään lapsemme kanssa jos minä en suostu sellaiseen järjestelyyn. Ja mun palkkani ei ole mikän hyvä, ja taloustyötkin olen suurimmalti osin joutunut tekemään.
Te jotka arvostelette kotiäitiyttä/isyyttä (joka kestää vuosia tai loppuelämän) olette täysin oikeassa, boheemi vaimo tai aviomies joka haluaa lintsata velvollisuuksistan eikä lähde töihin repii vain perheitä ja ihmisiä rikki.
Sinähän olet se, jonka olisi pitänyt sanoa asiasta. Omalle vaimollesi!
En ymmärrä miksi olet alistunut tuohon, miksi kukaan alistuu. Näitä miehiä on aika paljon. Johtuuko se oikeasti vain konfliktin pelosta? Senkö takia suostutte elättämään aikuista ihmistä? En käsitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa joku sanonut jotain vaimolleni kun hän päätti jäädä kotiin lapsemme synnyttyä. Hän siis ei ole ollut töissä 19 vuoteen! Osittain terveydellisitä syistä mutta ekat 10 vuotta olisi kyllä voinut mennä töihin jos olisi vain halunnut. Asiasta ei edes voitu keskustella koska aina oli uhka pällä että hän lähtee lätkimään lapsemme kanssa jos minä en suostu sellaiseen järjestelyyn. Ja mun palkkani ei ole mikän hyvä, ja taloustyötkin olen suurimmalti osin joutunut tekemään.
Te jotka arvostelette kotiäitiyttä/isyyttä (joka kestää vuosia tai loppuelämän) olette täysin oikeassa, boheemi vaimo tai aviomies joka haluaa lintsata velvollisuuksistan eikä lähde töihin repii vain perheitä ja ihmisiä rikki.
Sinähän olet se, jonka olisi pitänyt sanoa asiasta. Omalle vaimollesi!
En ymmärrä miksi olet alistunut tuohon, miksi kukaan alistuu. Näitä miehiä on aika paljon. Johtuuko se oikeasti vain konfliktin pelosta? Senkö takia suostutte elättämään aikuista ihmistä? En käsitä.
Vastassa oli vaimoni lisäksi appivanhemmat. Heidän mielestään heidän tyttö jää kotiin. En jaksanut riidellä kolmea vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa joku sanonut jotain vaimolleni kun hän päätti jäädä kotiin lapsemme synnyttyä. Hän siis ei ole ollut töissä 19 vuoteen! Osittain terveydellisitä syistä mutta ekat 10 vuotta olisi kyllä voinut mennä töihin jos olisi vain halunnut. Asiasta ei edes voitu keskustella koska aina oli uhka pällä että hän lähtee lätkimään lapsemme kanssa jos minä en suostu sellaiseen järjestelyyn. Ja mun palkkani ei ole mikän hyvä, ja taloustyötkin olen suurimmalti osin joutunut tekemään.
Te jotka arvostelette kotiäitiyttä/isyyttä (joka kestää vuosia tai loppuelämän) olette täysin oikeassa, boheemi vaimo tai aviomies joka haluaa lintsata velvollisuuksistan eikä lähde töihin repii vain perheitä ja ihmisiä rikki.
Sinähän olet se, jonka olisi pitänyt sanoa asiasta. Omalle vaimollesi!
En ymmärrä miksi olet alistunut tuohon, miksi kukaan alistuu. Näitä miehiä on aika paljon. Johtuuko se oikeasti vain konfliktin pelosta? Senkö takia suostutte elättämään aikuista ihmistä? En käsitä.
Vastassa oli vaimoni lisäksi appivanhemmat. Heidän mielestään heidän tyttö jää kotiin. En jaksanut riidellä kolmea vastaan.
Mutta kuitenkin jaksoit elättää häntä 19 vuotta. Olisi ihan tosissaan kannattanut riidellä. Huh...
No, koskaan ei ole myöhäistä mennä terapiaan käsittelemään noin järjetöntä konfliktien pelkoa. Kannattaisi kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaanpa omasta puolestani. Meillä on avioehto joka takaa minulle isoimman osan omaisuudesta (miehen yritystä lukuunottamatta), minulla on miehen tekemiä sijoituksia. Elintasoni pysyisi aivan samana vaikka eroaisimme. Minulla on akateeminen koulutus, mutta ei minkäänlaista työkokemusta. Olemme asuneet ison osan avioliittoamme ulkomailla jossa järkevin vaihtoehto minullekin oli jäädä kotiäidiksi. En ole kaivannut tähän mitään muutosta Suomessakaan.
Tuo joka ei edelleenkään nosta lapsilisääTosi jaloa sinulta olla nostamatta lapsilisää. Opiskelitko kuitenkin Suomessa? Jos opiskelit, milloin ajattelit alkaa olla hyödyksi yhteiskunnalle? Tähän asti olet ollut vain valtava kuluerä.
En opiskellut Suomessa. En kuvittele olevani jalo, olen vain elänyt köyhän yh:n lapsena Suomessa ja tiedän että on ihmisiä jotka tarvitsevat rahaa enemmän kuin minä, eli en kehdannut hakea sitä. En koe olevani Suomessa kuluerä vaan hyödyksi yhteiskunnalle sillä rahamäärällä jota maksan veroina, niillä palveluilla joita kuluttamalla työllistän suomalaisia. Miksi olisin enemmän hyödyksi viemällä työpaikan joltain joka ilman sitä joutuisi vastaanottamaan tukia?
Mistä ihmeestä sinä veroja maksat ja millä rahalla suomalaisia työllistät, jos et tienaa palkkaa eikä perintörahojakaan ole?
Mieheni tienaamilla rahoilla. Mies ei asuisi Suomessa ilman minua, joten itse asiassa jos oikein tarkasti katsotaan, olen melkoinen nettotuottaja Suomeen. Riittääkö se sinulle vai pitäisikö minun ennemmin viedä työpaikka joltain suomalaiselta joka joutuu sitten jäämään tukien varaan?
Et voi olla tosissasi. Myöntäisit nyt edes suoraan, että olet täysin hyödytön yhteiskunnalle. En tajua noin röyhkeää ihmistä, joka ei viitsi tehdä työtä ja silti rehentelee miten HÄN muka maksaa veroja kun senttikään ei ole omaa rahaa.
Ja sinä toit miehesi viemään työn joltakin SUOMALAISELTA. Ilman sinua tuo palkka menisi jollekin muulle Suomessa samoin kuin verotkin siitä palkasta. Että aika turha myöskään sillä ylpeillä.
Mieheni ei tee töitä Suomessa, eli ei vie kenenkään suomalaisen palkkaa sillä.
Miksi ihmeessä koet sen rehentelyksi kun kerron millä lailla kotirouvakin voi olla ihan hyödyllinen osa kansantaloutta?No hups, nyt menee tarina hieman epäuskottavaksi. Maksat veroja - eiku mies maksaa veroja, tekee kuitenkin töitä ulkomailla. No sitten maksaa ne verot ulkomaille, ei Suomeen. Jos teillä lapsia koulussa Suomessa, olette suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan hyväksikäyttäjiä. Pelkät kiinteistöverot ei taida riittää kovin monen kuukauden koulukustannuksien kattamiseen...
Ei maksa tuloveroja Suomeen. Pelkkä kiinteistövero ei varmasti maksa koulun hintaa, mutta olen varma että kaikkien maksamiemme verojen ja palveluiden hinnalla jäämme edelleen nettomaksajiksi.
Peruskoulu 7000 e/vuodessa/lapsi, korkeakoulu, n 10 000 e, erikoissairaanhoito n 1200 päivä... Oletko edes perillä mitä veroja Suomeen maksatte?
Peruskoulua lapsemme käyvät toki julkisella puolella, se on ihan totta. Ruokaan ja muihin peruskuluihin meillä kuluu 4000-6000 kuukaudessa (siitä 24% on alvia), lapset harrastavat kolmea eri harrastusta, meillä käy siivooja kerran viikossa 6h ajan, ostamme ja tuemme paljon eri palveluita kuten personal trainereita, kampaajia, fysioterapeutteja, ravintoloita, ompelimoa, käytämme terveystaloa, suosimme suomalaisia tuotteita, maksamme kiinteistöveroa kahdesta kiinteistöstä, uudesta autosta... Olen aika varma että jäämme plussalle vaikka jopa synnytin Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa joku sanonut jotain vaimolleni kun hän päätti jäädä kotiin lapsemme synnyttyä. Hän siis ei ole ollut töissä 19 vuoteen! Osittain terveydellisitä syistä mutta ekat 10 vuotta olisi kyllä voinut mennä töihin jos olisi vain halunnut. Asiasta ei edes voitu keskustella koska aina oli uhka pällä että hän lähtee lätkimään lapsemme kanssa jos minä en suostu sellaiseen järjestelyyn. Ja mun palkkani ei ole mikän hyvä, ja taloustyötkin olen suurimmalti osin joutunut tekemään.
Te jotka arvostelette kotiäitiyttä/isyyttä (joka kestää vuosia tai loppuelämän) olette täysin oikeassa, boheemi vaimo tai aviomies joka haluaa lintsata velvollisuuksistan eikä lähde töihin repii vain perheitä ja ihmisiä rikki.
Sinähän olet se, jonka olisi pitänyt sanoa asiasta. Omalle vaimollesi!
En ymmärrä miksi olet alistunut tuohon, miksi kukaan alistuu. Näitä miehiä on aika paljon. Johtuuko se oikeasti vain konfliktin pelosta? Senkö takia suostutte elättämään aikuista ihmistä? En käsitä.
Vastassa oli vaimoni lisäksi appivanhemmat. Heidän mielestään heidän tyttö jää kotiin. En jaksanut riidellä kolmea vastaan.
...ja nuoret naiset oppivat mallin kotonaan. Nämä kotivaimot ja -äidit näyttävät mallia tyttärilleen miten naisen paikka on kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaanpa omasta puolestani. Meillä on avioehto joka takaa minulle isoimman osan omaisuudesta (miehen yritystä lukuunottamatta), minulla on miehen tekemiä sijoituksia. Elintasoni pysyisi aivan samana vaikka eroaisimme. Minulla on akateeminen koulutus, mutta ei minkäänlaista työkokemusta. Olemme asuneet ison osan avioliittoamme ulkomailla jossa järkevin vaihtoehto minullekin oli jäädä kotiäidiksi. En ole kaivannut tähän mitään muutosta Suomessakaan.
Tuo joka ei edelleenkään nosta lapsilisääTosi jaloa sinulta olla nostamatta lapsilisää. Opiskelitko kuitenkin Suomessa? Jos opiskelit, milloin ajattelit alkaa olla hyödyksi yhteiskunnalle? Tähän asti olet ollut vain valtava kuluerä.
En opiskellut Suomessa. En kuvittele olevani jalo, olen vain elänyt köyhän yh:n lapsena Suomessa ja tiedän että on ihmisiä jotka tarvitsevat rahaa enemmän kuin minä, eli en kehdannut hakea sitä. En koe olevani Suomessa kuluerä vaan hyödyksi yhteiskunnalle sillä rahamäärällä jota maksan veroina, niillä palveluilla joita kuluttamalla työllistän suomalaisia. Miksi olisin enemmän hyödyksi viemällä työpaikan joltain joka ilman sitä joutuisi vastaanottamaan tukia?
Mistä ihmeestä sinä veroja maksat ja millä rahalla suomalaisia työllistät, jos et tienaa palkkaa eikä perintörahojakaan ole?
Mieheni tienaamilla rahoilla. Mies ei asuisi Suomessa ilman minua, joten itse asiassa jos oikein tarkasti katsotaan, olen melkoinen nettotuottaja Suomeen. Riittääkö se sinulle vai pitäisikö minun ennemmin viedä työpaikka joltain suomalaiselta joka joutuu sitten jäämään tukien varaan?
Et voi olla tosissasi. Myöntäisit nyt edes suoraan, että olet täysin hyödytön yhteiskunnalle. En tajua noin röyhkeää ihmistä, joka ei viitsi tehdä työtä ja silti rehentelee miten HÄN muka maksaa veroja kun senttikään ei ole omaa rahaa.
Ja sinä toit miehesi viemään työn joltakin SUOMALAISELTA. Ilman sinua tuo palkka menisi jollekin muulle Suomessa samoin kuin verotkin siitä palkasta. Että aika turha myöskään sillä ylpeillä.
Mieheni ei tee töitä Suomessa, eli ei vie kenenkään suomalaisen palkkaa sillä.
Miksi ihmeessä koet sen rehentelyksi kun kerron millä lailla kotirouvakin voi olla ihan hyödyllinen osa kansantaloutta?No hups, nyt menee tarina hieman epäuskottavaksi. Maksat veroja - eiku mies maksaa veroja, tekee kuitenkin töitä ulkomailla. No sitten maksaa ne verot ulkomaille, ei Suomeen. Jos teillä lapsia koulussa Suomessa, olette suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan hyväksikäyttäjiä. Pelkät kiinteistöverot ei taida riittää kovin monen kuukauden koulukustannuksien kattamiseen...
Ei maksa tuloveroja Suomeen. Pelkkä kiinteistövero ei varmasti maksa koulun hintaa, mutta olen varma että kaikkien maksamiemme verojen ja palveluiden hinnalla jäämme edelleen nettomaksajiksi.
Peruskoulu 7000 e/vuodessa/lapsi, korkeakoulu, n 10 000 e, erikoissairaanhoito n 1200 päivä... Oletko edes perillä mitä veroja Suomeen maksatte?
Peruskoulua lapsemme käyvät toki julkisella puolella, se on ihan totta. Ruokaan ja muihin peruskuluihin meillä kuluu 4000-6000 kuukaudessa (siitä 24% on alvia), lapset harrastavat kolmea eri harrastusta, meillä käy siivooja kerran viikossa 6h ajan, ostamme ja tuemme paljon eri palveluita kuten personal trainereita, kampaajia, fysioterapeutteja, ravintoloita, ompelimoa, käytämme terveystaloa, suosimme suomalaisia tuotteita, maksamme kiinteistöveroa kahdesta kiinteistöstä, uudesta autosta... Olen aika varma että jäämme plussalle vaikka jopa synnytin Suomessa.
No ette jää. Olette hyväksikäyttäjiä joka ikinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Don't expect anyone else to support you. Maybe you have a trust fund, maybe you have a wealthy spouse,
but you never know when either one might run out."
Äitini jäi vuosikausien kotihengettäröinnin jälkeen täysin tyhjän päälle, kun isämme 30 vuoden avioliiton jälkeen lähti ikäkriisissään jonkun aulaemäntäheitukan matkaan. Äiteellä ei työkokemusta, ei tuloja, ei eläkettä, nyt opettelee hakemaan Kelasta tukia ja maksamaan laskuja, välillä seisoo leipäjonossa. Kukaan ei palkkaa kuusikymppistä ikänsä kotona ollutta naista, vaikka periaatteessa joku opistoasteen tutkinto onkin jostain 70-luvulta. Edessä ankea ja köyhä vanhuus.
Naisella pitää olla omaa rahaa, muuten on vain yksi huollettavista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa joku sanonut jotain vaimolleni kun hän päätti jäädä kotiin lapsemme synnyttyä. Hän siis ei ole ollut töissä 19 vuoteen! Osittain terveydellisitä syistä mutta ekat 10 vuotta olisi kyllä voinut mennä töihin jos olisi vain halunnut. Asiasta ei edes voitu keskustella koska aina oli uhka pällä että hän lähtee lätkimään lapsemme kanssa jos minä en suostu sellaiseen järjestelyyn. Ja mun palkkani ei ole mikän hyvä, ja taloustyötkin olen suurimmalti osin joutunut tekemään.
Te jotka arvostelette kotiäitiyttä/isyyttä (joka kestää vuosia tai loppuelämän) olette täysin oikeassa, boheemi vaimo tai aviomies joka haluaa lintsata velvollisuuksistan eikä lähde töihin repii vain perheitä ja ihmisiä rikki.
Sinähän olet se, jonka olisi pitänyt sanoa asiasta. Omalle vaimollesi!
En ymmärrä miksi olet alistunut tuohon, miksi kukaan alistuu. Näitä miehiä on aika paljon. Johtuuko se oikeasti vain konfliktin pelosta? Senkö takia suostutte elättämään aikuista ihmistä? En käsitä.
Vastassa oli vaimoni lisäksi appivanhemmat. Heidän mielestään heidän tyttö jää kotiin. En jaksanut riidellä kolmea vastaan.
Mutta kuitenkin jaksoit elättää häntä 19 vuotta. Olisi ihan tosissaan kannattanut riidellä. Huh...
No, koskaan ei ole myöhäistä mennä terapiaan käsittelemään noin järjetöntä konfliktien pelkoa. Kannattaisi kokeilla.
Olen käynyt terapiassa ekan kerran jo melkein 10 vuotta sitten. Ei siitä nyt ole ollut hirvesti apua.
Nyt on tilanne kuitenkin sellainen että vaimon terveys alkoi heiketä enkä ole raaskinut jättää häntä sen takia. Jos hän olisi ollut terve tähän päivään asti olisin. Ja onneksi hän pääsi työkyvyttömyyseläkkeelle että kyllä hän muutaman satasen kotiin tuo. Mutta yhteen aikaan ei tuonut senttiäkään, oli vain menoja. Se että lapsemme ei ollut päiväkodissa aiheutti kanssa sen että hänellä oli vaikea saada kavereita koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiyteen suhtaudutaan negatiivisesti koska sitä ei arvosteta. Vain miesten tekemällä työllä on väliä, ja jotta nainen olisi arvokas, hänen on tehtävä samaa työtä kuin miestenkin. Lasten kasvatus, kotityöt, ruoan ja leivän tekeminen alusta asti itse, lähiruoan shoppailu, vaatteiden parsiminen ym ym on perinteisesti naisten työtä ja siksi arvotonta paskaa. Sen sijaan jos nainen menee töihin vaikka putkimieheksi likakaivoja sorkkimaan niin johan hän saa kullasta kruunun ja paikkansa yhteiskunnassa.
Minusta on hienoa että naisetkin saavat tehdä töitä täällä Suomessa, koska pystymme siihen yhtä hyvin kuin miehetkin, mutta on semiperseestä että siitä on tullut ainoa mahdollinen valinta. Kouluttaudut, menet töihin, luot uraa, hankit yhden lapsen 35-vuotiaana. Matkustelet kaksi kertaa vuodessa. Näin on elettävä tai monet tuomitsee.
Miksi koti-isyyden käsitettä ei käytännössä ole?
Eiväthän miehet nyt halua akkojen työtä tehdä. Ne harvat, jotka haluavat, nostetaan jalustalle edistyksellisinä ja nykyaikaisina. Jos nainen valitsisi samoin, häntä pidetään yksinkertaisena ja laiskana. Jos mies valitsee koti-isyyden, hän on tasa-arvoinen ja mahtava tyyppi, joka välittää perheestään ja lapsistaan.
Ei tuo jalustalle nostaminenkaan auta, miehet eivät jää kotiin. Eikä naisten haukkuminenkaan auta, naiset jäävät kotiin. Olisi aika hienoa, jos kaikki miehet ja naiset antaisivat lapsilleen esimerkin tasavertaisesta suhteesta, missä molemmat käyvät töissä ja molemmat hoitavat lapsia. Saman verran.
Entäs jos tajuttaisiin että ei kannata hoitaa oiretta, vaan syy? Ei se syy miksi naiset jäävät lasten kanssa kotiin ja miehet eivät johdu esimerkistä jossa nainen on hoitanut lapsia kotona. Se syy löytyy siitä kuinka eri tavalla lapsia ja nuoria kohdellaan. Heidät sukupuolistetaan pienestä asti, toisia kannustetaan hoivaamaan ja olemaan hiljaisia ja puurtamaan ilman kiitosta. Toisia taas kannustetaan ottamaan riskejä, olemaan raisuja, koska “pojat ovat poikia”. Edelleen ylläpidetään myyttejä jossa pojat ovat tietynlaisia ja tytöt tietynlaisia ja pojat esim hyviä autolla ajamisessa ja matikassa, tytöt siivoamisessa ja kielissä.
Kun meille sanotaan kirurgi tai lentokapteeni, suurimmalle osalle meistä tulee kuva miehestä. Kun taas sairaanhoitajasta tai lastenhoitajasta tulee nainen. Tähän ei auta että yksittäisiä naisia syyllistetään siitä että mitäs he halusivat sairaanhoitajiksi. Auttaa se, että mahdollistetaan lapsille ja nuorille esimerkein, omissa puheissa ja kohtelussa kuinka he ovat tasa-arvoisia. Auttaa se, että murretaan hyvävelijärjestöjä ja lasikattoja ja mahdollistetaan, ei syyllistetä ja yritetä entisestään kaventaa kenenkään rooleja. Mahdollistetaan myös miehille sitä koti-isävaihtoehtoa. Ei puhuta kotivanhemmuudesta pahaa ja lytätä, vaan mahdollistetaan sitä myös miehille hyvänä vaihtoehtona.
Pakottaminen, halveksunta ja muu negatiivinen lisää vain negatiivisuutta. Ei auta ketään.Sekin auttaa, että kukaan nainen ei jää kotiin elämään miehen rahoilla vaan antaa omille lapsilleen esimerkin pystyvästä, tasavertaisesta ja aikuisesta naisesta.
Se antaa esimerkin siitä, että perheiden tilanteet voivat olla erilaisia ja niihin on yleensä ratkaisuja. Minä olen saanut opiskella, tehdä asioita jotka minun mielestäni ovat merkityksellisiä ja tärkeitä. Osallistun elämäämme koskeviin päätöksiin tasaveroisena aikuisena kumppanina. Jos haluaisin, minulla olisi mahdollisuus hakeutua töihin. Ja ne eivät ole miehen rahoja, vaan meidän rahojamme. Jos haluatte ajatella niin, niin olen myynyt oman työpanokseni ja urani puolesta omaisuudestamme miehelleni. Ihan kelpo hinta, en olisi saanut samaa määrää vaikka olisin kuinka työskennellyt korkeapalkkaisessa työssä eläkeikääni saakka. Se oli valinta, johon päädyimme mieheni kanssa yhdessä siinä vaiheessa kun menimme naimisiin ja saimme lapsia. Voisin valita tässä vaiheessa uusiksi jos haluaisin, voisin ottaa vaikka eron. En ole sidottu tähän tilanteeseen, vaan olen tässä koska se on meidän perheellemme tällä hetkellä ehdottomasti paras vaihtoehto.
Uraäitejä lapseni näkevät lähipiirissään huomattavasti enemmän kuin kotiäitejä ja koti-isiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa joku sanonut jotain vaimolleni kun hän päätti jäädä kotiin lapsemme synnyttyä. Hän siis ei ole ollut töissä 19 vuoteen! Osittain terveydellisitä syistä mutta ekat 10 vuotta olisi kyllä voinut mennä töihin jos olisi vain halunnut. Asiasta ei edes voitu keskustella koska aina oli uhka pällä että hän lähtee lätkimään lapsemme kanssa jos minä en suostu sellaiseen järjestelyyn. Ja mun palkkani ei ole mikän hyvä, ja taloustyötkin olen suurimmalti osin joutunut tekemään.
Te jotka arvostelette kotiäitiyttä/isyyttä (joka kestää vuosia tai loppuelämän) olette täysin oikeassa, boheemi vaimo tai aviomies joka haluaa lintsata velvollisuuksistan eikä lähde töihin repii vain perheitä ja ihmisiä rikki.
Sinähän olet se, jonka olisi pitänyt sanoa asiasta. Omalle vaimollesi!
En ymmärrä miksi olet alistunut tuohon, miksi kukaan alistuu. Näitä miehiä on aika paljon. Johtuuko se oikeasti vain konfliktin pelosta? Senkö takia suostutte elättämään aikuista ihmistä? En käsitä.
Vastassa oli vaimoni lisäksi appivanhemmat. Heidän mielestään heidän tyttö jää kotiin. En jaksanut riidellä kolmea vastaan.
...ja nuoret naiset oppivat mallin kotonaan. Nämä kotivaimot ja -äidit näyttävät mallia tyttärilleen miten naisen paikka on kotona.
Mun isä oli koti-isä ja äiti kävi töissä. Itse hoidin lapset vauva-aikana, koska miehellä oli vakityö ja minulla ei. Mitä vitun väliä sillä on, kumpi vanhempi lapset hoitaa kunhan joku hoitaa. Lapset ovat pieniä vain hetken. Nyt olemme miehen kanssa molemmat töissä. Mun mielestä ongelma on näiden arvostelijoiden pään sisällä. Minä arvostan pikkuvauvan hoitoa yhtä paljon kuin työssäkäyntiä kodin ulkopuolella. Mutta joillekin se on näköjään suurikin ongelma, että äiti jää kotiin. Jos lapsen isä jäisi kotiin olisi se joku vitun sankarityö. Missä se tasa-arvo on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiyteen suhtaudutaan negatiivisesti koska sitä ei arvosteta. Vain miesten tekemällä työllä on väliä, ja jotta nainen olisi arvokas, hänen on tehtävä samaa työtä kuin miestenkin. Lasten kasvatus, kotityöt, ruoan ja leivän tekeminen alusta asti itse, lähiruoan shoppailu, vaatteiden parsiminen ym ym on perinteisesti naisten työtä ja siksi arvotonta paskaa. Sen sijaan jos nainen menee töihin vaikka putkimieheksi likakaivoja sorkkimaan niin johan hän saa kullasta kruunun ja paikkansa yhteiskunnassa.
Minusta on hienoa että naisetkin saavat tehdä töitä täällä Suomessa, koska pystymme siihen yhtä hyvin kuin miehetkin, mutta on semiperseestä että siitä on tullut ainoa mahdollinen valinta. Kouluttaudut, menet töihin, luot uraa, hankit yhden lapsen 35-vuotiaana. Matkustelet kaksi kertaa vuodessa. Näin on elettävä tai monet tuomitsee.
Miksi koti-isyyden käsitettä ei käytännössä ole?
Eiväthän miehet nyt halua akkojen työtä tehdä. Ne harvat, jotka haluavat, nostetaan jalustalle edistyksellisinä ja nykyaikaisina. Jos nainen valitsisi samoin, häntä pidetään yksinkertaisena ja laiskana. Jos mies valitsee koti-isyyden, hän on tasa-arvoinen ja mahtava tyyppi, joka välittää perheestään ja lapsistaan.
Ei tuo jalustalle nostaminenkaan auta, miehet eivät jää kotiin. Eikä naisten haukkuminenkaan auta, naiset jäävät kotiin. Olisi aika hienoa, jos kaikki miehet ja naiset antaisivat lapsilleen esimerkin tasavertaisesta suhteesta, missä molemmat käyvät töissä ja molemmat hoitavat lapsia. Saman verran.
Entäs jos tajuttaisiin että ei kannata hoitaa oiretta, vaan syy? Ei se syy miksi naiset jäävät lasten kanssa kotiin ja miehet eivät johdu esimerkistä jossa nainen on hoitanut lapsia kotona. Se syy löytyy siitä kuinka eri tavalla lapsia ja nuoria kohdellaan. Heidät sukupuolistetaan pienestä asti, toisia kannustetaan hoivaamaan ja olemaan hiljaisia ja puurtamaan ilman kiitosta. Toisia taas kannustetaan ottamaan riskejä, olemaan raisuja, koska “pojat ovat poikia”. Edelleen ylläpidetään myyttejä jossa pojat ovat tietynlaisia ja tytöt tietynlaisia ja pojat esim hyviä autolla ajamisessa ja matikassa, tytöt siivoamisessa ja kielissä.
Kun meille sanotaan kirurgi tai lentokapteeni, suurimmalle osalle meistä tulee kuva miehestä. Kun taas sairaanhoitajasta tai lastenhoitajasta tulee nainen. Tähän ei auta että yksittäisiä naisia syyllistetään siitä että mitäs he halusivat sairaanhoitajiksi. Auttaa se, että mahdollistetaan lapsille ja nuorille esimerkein, omissa puheissa ja kohtelussa kuinka he ovat tasa-arvoisia. Auttaa se, että murretaan hyvävelijärjestöjä ja lasikattoja ja mahdollistetaan, ei syyllistetä ja yritetä entisestään kaventaa kenenkään rooleja. Mahdollistetaan myös miehille sitä koti-isävaihtoehtoa. Ei puhuta kotivanhemmuudesta pahaa ja lytätä, vaan mahdollistetaan sitä myös miehille hyvänä vaihtoehtona.
Pakottaminen, halveksunta ja muu negatiivinen lisää vain negatiivisuutta. Ei auta ketään.Sekin auttaa, että kukaan nainen ei jää kotiin elämään miehen rahoilla vaan antaa omille lapsilleen esimerkin pystyvästä, tasavertaisesta ja aikuisesta naisesta.
Se antaa esimerkin siitä, että perheiden tilanteet voivat olla erilaisia ja niihin on yleensä ratkaisuja. Minä olen saanut opiskella, tehdä asioita jotka minun mielestäni ovat merkityksellisiä ja tärkeitä. Osallistun elämäämme koskeviin päätöksiin tasaveroisena aikuisena kumppanina. Jos haluaisin, minulla olisi mahdollisuus hakeutua töihin. Ja ne eivät ole miehen rahoja, vaan meidän rahojamme. Jos haluatte ajatella niin, niin olen myynyt oman työpanokseni ja urani puolesta omaisuudestamme miehelleni. Ihan kelpo hinta, en olisi saanut samaa määrää vaikka olisin kuinka työskennellyt korkeapalkkaisessa työssä eläkeikääni saakka. Se oli valinta, johon päädyimme mieheni kanssa yhdessä siinä vaiheessa kun menimme naimisiin ja saimme lapsia. Voisin valita tässä vaiheessa uusiksi jos haluaisin, voisin ottaa vaikka eron. En ole sidottu tähän tilanteeseen, vaan olen tässä koska se on meidän perheellemme tällä hetkellä ehdottomasti paras vaihtoehto.
Uraäitejä lapseni näkevät lähipiirissään huomattavasti enemmän kuin kotiäitejä ja koti-isiä.
Maksettu nainen, juuri niin. Mikähän se työpanos on ollut? Ja minkälaisen perheen mallin lapset kotona oppivat? Isä ei vastaa mistään kotiin liittyvästä, äiti laittelee kukka-asetelmia ja käyttää aivokapasiteettinsa sisustusta pohtiessa. OK, jokainen tyylillään mutta tuo elämäntyyli olisi arvostetumpaa jossain muualla kuin yhdessä maailman tasa-arvoisimmista maista.
Jos olet lähempänä 40 ikävuotta tai yli, niin ymmärrän ratkaisusi. Mutta jos olet nuorempi, niin tuota on suomalaisen oikeasti vaikea käsittää. Pelkästään kotivaimous ja miehen palvelijana olo ei oikein riitä suomalaiselle nuorelle naiselle, vaan hän haluaa osallistua samoin kuin mies.
Tajuan hyvin, miksi tilannettasi oudoksutaan, sillä en tunne yhtään syntyperäistä suomalaista, joka olisi jäänyt töistä pois naimisiinmenon vuoksi, vaikka taloudellinen tilanne ei olisi sille esteenä.
Me täällä Af Rikassa toimimme noin. Juomme kaliaa sillävälin kun vaimot työskentelevät pellolla. Saman soisi tulevan Suomeen ja miksei tulisi, kun naiset sitä ihan itse haluavat.