Lue keskustelun säännöt.
Miksi kotivaimouteen/kotiäitiyteen suhtaudutaan niin negatiivisesti?
29.12.2019 |
Irtisanouduin muutama kuukausi sitten töistä ja jäin kokopäiväisesti "kotivaimoksi", lähitulevaisuudessa toivottavasti tulen myös äidiksi. Yksi suurimmista haaveistani ja pääsin vihdoin toteuttamaan tämän, kun elämäntilanne on sopiva. Mies tuo leivän pöytään ja minä huolehdin ruuanlaitosta ja kotitöistä sekä hemmottelen miestä työpäivän jälkeen. Tämä järjestely sopii meille molemmille hyvin.
Olen vaan hämmästynyt siitä, miten moni ihminen suhtautuu tähän negatiivisesti. Töissä kerrottuani irtisanoutumisesta työkaverille sain ihan suoraan päin naamaa vittuilua ja eräs pitkäaikainen kaverini on myös kertonut halveksivansa minua ja vähentänyt yhteydenpitoa. Muutenkin usein saa kuulla vain negatiivista kommenttia, kun kerron elämäntilanteestani. Harmittaa. En erityisemmin edes tuo asiaa esille kuin kysyttäessä.
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minä hoidin pieniä lapsiamme lasten vauva-ajan kotona, niin jopa olivat naapurin rouvat haukkumassa ties miksikä loiseksi. Minulla on vielä hyvätuloinen mies eli takuuvarma loiseläjä olin. Todellisuudessa elin kyllä ihan omilla säästöilläni, maksoin asuntolainasta ja kuluista koko ajan puolet. Ihmisillä on outo käsitys, että pikkuvauvojen hoito olisi jotenkin helppoa ja vaivatonta. Voin kertoa, että ihan täyttä työpäivää ja tärkeää työtä koin tekeväni. Sain silti kuulla päivittäin kuinka tylsää elämäni varmasti on ja kuinka eläkkeeni ei kartu ja kuinka minua ei enää ikinä huolita takaisin työelämään. Jään kuulemma kaikesta kehityksestä jälkeen. No, palasin muutaman vuoden jälkeen takaisin opettajan työhöni ja MIKÄÄN ei ollut muuttunut.
Suomessa on nykyisin vallalla vain yksi käsitys äitiydestä, ja se on uraäitiys. Kuitenkin esimerkiksi lastenpsykiatrit ympäri maailmaa suosittelevat, että alle 3-vuotiaat lapset hoidettaisiin kotona. Pienen lapsen psykologisen kehityksen tärkein perusta on turvallinen lapsuus, ja kiintymys lapsen ja hoivaajan välillä. Se luo turvallisen perustan lapsen myöhäisemmälle kehitykselle. Suomessa psykologien tutkimukset on kuitenkin heitetty romukoppaan. Täällä haetaan tulosta. Totuus kuitenkin on, että lasten päivähoito on yhteiskunnalle huomattavasti kalliimpaa kuin lasten kotihoito. Hintalappu on 1700e/kk/lapsi. Minun kahden lapsen äitinä tulisi maksaa veroja 3400e/kk, että lasteni päivähoidon kulut tulisi maksettua takaisin yhteiskunnalle. En saa edes palkkaa niin paljoa, saati että maksaisin veroja noin paljon. Lisäksi lapsemme ovat sairastelleet hoidon aloituksen jälkeen koko ajan. Tästä syntyy minun ja mieheni työnantajalle kuluja, joita ei tulisi jos hoitaisin lapsia kotona. Mutta tätä ei tietenkään saa sanoa ääneen, koska naisten pitää tehdä uraa, vaikka siinä elämäntilanteessa, vauvaa imettäessä ja öitä valvoessa, se ei olisi perheelle millään tavalla järkevää.
Juuri näin. Olen lukenut järkyttyneenä tätä ketjua. Raha, eläke, tuottavuus, yhteiskunta, tasa-arvo jne. olennaisinta, lasten hyvinvointi näköjään täysin toissijaista. :(
Lasten hyvinvointi vaatii TODELLA paljon yhteiskunnan rahaa ja tuottavuutta. Ja lapsen hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta tasa-arvo on äärimmäisen tärkeää, mutta sinä ja kaltaisesi poljette tasa-arvon maahan. Sinun ja kaltaistesi takia tämän hetken pikkutytöt joutuvat edelleen aikuisena kokemaan syrjintää, saavat huonompaa palkkaa ja joutuvat pätkätöihin. Tästä olisi pitänyt päästä eroon vuosikymmeniä sitten, mutta yhä edelleen laiskat kotirouvat ovat kehityksen esteenä.
Minä käyn töissä kokopäiväisesti. Hoidin lapsia vauva-ajan kotona. Kommenttisi on harvinaisen typerä ja loukkaava.
Kommentissani ei ollut mitään typerää vaan pelkkä totuus. Sinä olet täällä puolustamassa kotirouvia joten sinä olet osa ongelmaa.
Voi kuule, minä puolustan täällä pikkuvauvojen ja lasten oikeuksia, en kotiäitien oikeuksia. Mutta kun joidenkin ihmisten ymmärrykseen ei mene, että vauva tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa, joka on on yleensä halvempaa ja laadukkaampaa kun lapsen oma rakastava vanhempi hoitaa häntä kuin että tämän saman työn tekisi päiväkodin suurryhmässä joku ammattikasvattaja. En halua tällä kommentilla aliarvioida päiväkodin työntekijöitä. Se vain on totuus, että suuren lapsikatraan kanssa laatu kärsii, vaikka olisi työssään taitava ja osaava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaanpa omasta puolestani. Meillä on avioehto joka takaa minulle isoimman osan omaisuudesta (miehen yritystä lukuunottamatta), minulla on miehen tekemiä sijoituksia. Elintasoni pysyisi aivan samana vaikka eroaisimme. Minulla on akateeminen koulutus, mutta ei minkäänlaista työkokemusta. Olemme asuneet ison osan avioliittoamme ulkomailla jossa järkevin vaihtoehto minullekin oli jäädä kotiäidiksi. En ole kaivannut tähän mitään muutosta Suomessakaan.
Tuo joka ei edelleenkään nosta lapsilisääTosi jaloa sinulta olla nostamatta lapsilisää. Opiskelitko kuitenkin Suomessa? Jos opiskelit, milloin ajattelit alkaa olla hyödyksi yhteiskunnalle? Tähän asti olet ollut vain valtava kuluerä.
En opiskellut Suomessa. En kuvittele olevani jalo, olen vain elänyt köyhän yh:n lapsena Suomessa ja tiedän että on ihmisiä jotka tarvitsevat rahaa enemmän kuin minä, eli en kehdannut hakea sitä. En koe olevani Suomessa kuluerä vaan hyödyksi yhteiskunnalle sillä rahamäärällä jota maksan veroina, niillä palveluilla joita kuluttamalla työllistän suomalaisia. Miksi olisin enemmän hyödyksi viemällä työpaikan joltain joka ilman sitä joutuisi vastaanottamaan tukia?
Mistä ihmeestä sinä veroja maksat ja millä rahalla suomalaisia työllistät, jos et tienaa palkkaa eikä perintörahojakaan ole?
Mieheni tienaamilla rahoilla. Mies ei asuisi Suomessa ilman minua, joten itse asiassa jos oikein tarkasti katsotaan, olen melkoinen nettotuottaja Suomeen. Riittääkö se sinulle vai pitäisikö minun ennemmin viedä työpaikka joltain suomalaiselta joka joutuu sitten jäämään tukien varaan?
Et voi olla tosissasi. Myöntäisit nyt edes suoraan, että olet täysin hyödytön yhteiskunnalle. En tajua noin röyhkeää ihmistä, joka ei viitsi tehdä työtä ja silti rehentelee miten HÄN muka maksaa veroja kun senttikään ei ole omaa rahaa.
Ja sinä toit miehesi viemään työn joltakin SUOMALAISELTA. Ilman sinua tuo palkka menisi jollekin muulle Suomessa samoin kuin verotkin siitä palkasta. Että aika turha myöskään sillä ylpeillä.
Mieheni ei tee töitä Suomessa, eli ei vie kenenkään suomalaisen palkkaa sillä.
Miksi ihmeessä koet sen rehentelyksi kun kerron millä lailla kotirouvakin voi olla ihan hyödyllinen osa kansantaloutta?
Siksi, että et ole. Olet ihan täysin hyödytön.
Kiva että miehesi ei tee töitä Suomessa mutta kuitenkin maksaa veronsa Suomeen. Reilua häneltä. Sinun ansiotasi se ei kuitenkaan ole, kuten ei mikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaanpa omasta puolestani. Meillä on avioehto joka takaa minulle isoimman osan omaisuudesta (miehen yritystä lukuunottamatta), minulla on miehen tekemiä sijoituksia. Elintasoni pysyisi aivan samana vaikka eroaisimme. Minulla on akateeminen koulutus, mutta ei minkäänlaista työkokemusta. Olemme asuneet ison osan avioliittoamme ulkomailla jossa järkevin vaihtoehto minullekin oli jäädä kotiäidiksi. En ole kaivannut tähän mitään muutosta Suomessakaan.
Tuo joka ei edelleenkään nosta lapsilisääTosi jaloa sinulta olla nostamatta lapsilisää. Opiskelitko kuitenkin Suomessa? Jos opiskelit, milloin ajattelit alkaa olla hyödyksi yhteiskunnalle? Tähän asti olet ollut vain valtava kuluerä.
En opiskellut Suomessa. En kuvittele olevani jalo, olen vain elänyt köyhän yh:n lapsena Suomessa ja tiedän että on ihmisiä jotka tarvitsevat rahaa enemmän kuin minä, eli en kehdannut hakea sitä. En koe olevani Suomessa kuluerä vaan hyödyksi yhteiskunnalle sillä rahamäärällä jota maksan veroina, niillä palveluilla joita kuluttamalla työllistän suomalaisia. Miksi olisin enemmän hyödyksi viemällä työpaikan joltain joka ilman sitä joutuisi vastaanottamaan tukia?
Mistä ihmeestä sinä veroja maksat ja millä rahalla suomalaisia työllistät, jos et tienaa palkkaa eikä perintörahojakaan ole?
Mieheni tienaamilla rahoilla. Mies ei asuisi Suomessa ilman minua, joten itse asiassa jos oikein tarkasti katsotaan, olen melkoinen nettotuottaja Suomeen. Riittääkö se sinulle vai pitäisikö minun ennemmin viedä työpaikka joltain suomalaiselta joka joutuu sitten jäämään tukien varaan?
Et voi olla tosissasi. Myöntäisit nyt edes suoraan, että olet täysin hyödytön yhteiskunnalle. En tajua noin röyhkeää ihmistä, joka ei viitsi tehdä työtä ja silti rehentelee miten HÄN muka maksaa veroja kun senttikään ei ole omaa rahaa.
Ja sinä toit miehesi viemään työn joltakin SUOMALAISELTA. Ilman sinua tuo palkka menisi jollekin muulle Suomessa samoin kuin verotkin siitä palkasta. Että aika turha myöskään sillä ylpeillä.
Mieheni ei tee töitä Suomessa, eli ei vie kenenkään suomalaisen palkkaa sillä.
Miksi ihmeessä koet sen rehentelyksi kun kerron millä lailla kotirouvakin voi olla ihan hyödyllinen osa kansantaloutta?Siksi, että et ole. Olet ihan täysin hyödytön.
Kiva että miehesi ei tee töitä Suomessa mutta kuitenkin maksaa veronsa Suomeen. Reilua häneltä. Sinun ansiotasi se ei kuitenkaan ole, kuten ei mikään.
Olisitkohan sinäkin onnellisempi jos olisit voinut valita toisin, eikä sinun olisi pakko tehdä töitä burnoutin partaalla? Kuulostat hirvittävän katkeralta ja negatiiviselta ihmiseltä jolla ei ole kaikki hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minä hoidin pieniä lapsiamme lasten vauva-ajan kotona, niin jopa olivat naapurin rouvat haukkumassa ties miksikä loiseksi. Minulla on vielä hyvätuloinen mies eli takuuvarma loiseläjä olin. Todellisuudessa elin kyllä ihan omilla säästöilläni, maksoin asuntolainasta ja kuluista koko ajan puolet. Ihmisillä on outo käsitys, että pikkuvauvojen hoito olisi jotenkin helppoa ja vaivatonta. Voin kertoa, että ihan täyttä työpäivää ja tärkeää työtä koin tekeväni. Sain silti kuulla päivittäin kuinka tylsää elämäni varmasti on ja kuinka eläkkeeni ei kartu ja kuinka minua ei enää ikinä huolita takaisin työelämään. Jään kuulemma kaikesta kehityksestä jälkeen. No, palasin muutaman vuoden jälkeen takaisin opettajan työhöni ja MIKÄÄN ei ollut muuttunut.
Suomessa on nykyisin vallalla vain yksi käsitys äitiydestä, ja se on uraäitiys. Kuitenkin esimerkiksi lastenpsykiatrit ympäri maailmaa suosittelevat, että alle 3-vuotiaat lapset hoidettaisiin kotona. Pienen lapsen psykologisen kehityksen tärkein perusta on turvallinen lapsuus, ja kiintymys lapsen ja hoivaajan välillä. Se luo turvallisen perustan lapsen myöhäisemmälle kehitykselle. Suomessa psykologien tutkimukset on kuitenkin heitetty romukoppaan. Täällä haetaan tulosta. Totuus kuitenkin on, että lasten päivähoito on yhteiskunnalle huomattavasti kalliimpaa kuin lasten kotihoito. Hintalappu on 1700e/kk/lapsi. Minun kahden lapsen äitinä tulisi maksaa veroja 3400e/kk, että lasteni päivähoidon kulut tulisi maksettua takaisin yhteiskunnalle. En saa edes palkkaa niin paljoa, saati että maksaisin veroja noin paljon. Lisäksi lapsemme ovat sairastelleet hoidon aloituksen jälkeen koko ajan. Tästä syntyy minun ja mieheni työnantajalle kuluja, joita ei tulisi jos hoitaisin lapsia kotona. Mutta tätä ei tietenkään saa sanoa ääneen, koska naisten pitää tehdä uraa, vaikka siinä elämäntilanteessa, vauvaa imettäessä ja öitä valvoessa, se ei olisi perheelle millään tavalla järkevää.
Juuri näin. Olen lukenut järkyttyneenä tätä ketjua. Raha, eläke, tuottavuus, yhteiskunta, tasa-arvo jne. olennaisinta, lasten hyvinvointi näköjään täysin toissijaista. :(
Lasten hyvinvointi vaatii TODELLA paljon yhteiskunnan rahaa ja tuottavuutta. Ja lapsen hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta tasa-arvo on äärimmäisen tärkeää, mutta sinä ja kaltaisesi poljette tasa-arvon maahan. Sinun ja kaltaistesi takia tämän hetken pikkutytöt joutuvat edelleen aikuisena kokemaan syrjintää, saavat huonompaa palkkaa ja joutuvat pätkätöihin. Tästä olisi pitänyt päästä eroon vuosikymmeniä sitten, mutta yhä edelleen laiskat kotirouvat ovat kehityksen esteenä.
Minä käyn töissä kokopäiväisesti. Hoidin lapsia vauva-ajan kotona. Kommenttisi on harvinaisen typerä ja loukkaava.
Kommentissani ei ollut mitään typerää vaan pelkkä totuus. Sinä olet täällä puolustamassa kotirouvia joten sinä olet osa ongelmaa.
Voi kuule, minä puolustan täällä pikkuvauvojen ja lasten oikeuksia, en kotiäitien oikeuksia. Mutta kun joidenkin ihmisten ymmärrykseen ei mene, että vauva tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa, joka on on yleensä halvempaa ja laadukkaampaa kun lapsen oma rakastava vanhempi hoitaa häntä kuin että tämän saman työn tekisi päiväkodin suurryhmässä joku ammattikasvattaja. En halua tällä kommentilla aliarvioida päiväkodin työntekijöitä. Se vain on totuus, että suuren lapsikatraan kanssa laatu kärsii, vaikka olisi työssään taitava ja osaava.
Voi kuule, alan ammattilaisetkaan eivät ole päässeet selvyyteen noista faktoina esittämistäsi väitteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaanpa omasta puolestani. Meillä on avioehto joka takaa minulle isoimman osan omaisuudesta (miehen yritystä lukuunottamatta), minulla on miehen tekemiä sijoituksia. Elintasoni pysyisi aivan samana vaikka eroaisimme. Minulla on akateeminen koulutus, mutta ei minkäänlaista työkokemusta. Olemme asuneet ison osan avioliittoamme ulkomailla jossa järkevin vaihtoehto minullekin oli jäädä kotiäidiksi. En ole kaivannut tähän mitään muutosta Suomessakaan.
Tuo joka ei edelleenkään nosta lapsilisääTosi jaloa sinulta olla nostamatta lapsilisää. Opiskelitko kuitenkin Suomessa? Jos opiskelit, milloin ajattelit alkaa olla hyödyksi yhteiskunnalle? Tähän asti olet ollut vain valtava kuluerä.
En opiskellut Suomessa. En kuvittele olevani jalo, olen vain elänyt köyhän yh:n lapsena Suomessa ja tiedän että on ihmisiä jotka tarvitsevat rahaa enemmän kuin minä, eli en kehdannut hakea sitä. En koe olevani Suomessa kuluerä vaan hyödyksi yhteiskunnalle sillä rahamäärällä jota maksan veroina, niillä palveluilla joita kuluttamalla työllistän suomalaisia. Miksi olisin enemmän hyödyksi viemällä työpaikan joltain joka ilman sitä joutuisi vastaanottamaan tukia?
Mistä ihmeestä sinä veroja maksat ja millä rahalla suomalaisia työllistät, jos et tienaa palkkaa eikä perintörahojakaan ole?
Mieheni tienaamilla rahoilla. Mies ei asuisi Suomessa ilman minua, joten itse asiassa jos oikein tarkasti katsotaan, olen melkoinen nettotuottaja Suomeen. Riittääkö se sinulle vai pitäisikö minun ennemmin viedä työpaikka joltain suomalaiselta joka joutuu sitten jäämään tukien varaan?
Et voi olla tosissasi. Myöntäisit nyt edes suoraan, että olet täysin hyödytön yhteiskunnalle. En tajua noin röyhkeää ihmistä, joka ei viitsi tehdä työtä ja silti rehentelee miten HÄN muka maksaa veroja kun senttikään ei ole omaa rahaa.
Ja sinä toit miehesi viemään työn joltakin SUOMALAISELTA. Ilman sinua tuo palkka menisi jollekin muulle Suomessa samoin kuin verotkin siitä palkasta. Että aika turha myöskään sillä ylpeillä.
Mieheni ei tee töitä Suomessa, eli ei vie kenenkään suomalaisen palkkaa sillä.
Miksi ihmeessä koet sen rehentelyksi kun kerron millä lailla kotirouvakin voi olla ihan hyödyllinen osa kansantaloutta?Siksi, että et ole. Olet ihan täysin hyödytön.
Kiva että miehesi ei tee töitä Suomessa mutta kuitenkin maksaa veronsa Suomeen. Reilua häneltä. Sinun ansiotasi se ei kuitenkaan ole, kuten ei mikään.
Olisitkohan sinäkin onnellisempi jos olisit voinut valita toisin, eikä sinun olisi pakko tehdä töitä burnoutin partaalla? Kuulostat hirvittävän katkeralta ja negatiiviselta ihmiseltä jolla ei ole kaikki hyvin.
Olisitkohan sinä onnellisempi jos elättäisit itsesi? Sinulla ei olisi sitten tarvetta kerjätä arvostusta netissä ihmisiltä, jotka eivät tule ikinä kunnioittamaan muiden siivellä eläjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäitiyteen suhtaudutaan negatiivisesti koska sitä ei arvosteta. Vain miesten tekemällä työllä on väliä, ja jotta nainen olisi arvokas, hänen on tehtävä samaa työtä kuin miestenkin. Lasten kasvatus, kotityöt, ruoan ja leivän tekeminen alusta asti itse, lähiruoan shoppailu, vaatteiden parsiminen ym ym on perinteisesti naisten työtä ja siksi arvotonta paskaa. Sen sijaan jos nainen menee töihin vaikka putkimieheksi likakaivoja sorkkimaan niin johan hän saa kullasta kruunun ja paikkansa yhteiskunnassa.
Minusta on hienoa että naisetkin saavat tehdä töitä täällä Suomessa, koska pystymme siihen yhtä hyvin kuin miehetkin, mutta on semiperseestä että siitä on tullut ainoa mahdollinen valinta. Kouluttaudut, menet töihin, luot uraa, hankit yhden lapsen 35-vuotiaana. Matkustelet kaksi kertaa vuodessa. Näin on elettävä tai monet tuomitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaanpa omasta puolestani. Meillä on avioehto joka takaa minulle isoimman osan omaisuudesta (miehen yritystä lukuunottamatta), minulla on miehen tekemiä sijoituksia. Elintasoni pysyisi aivan samana vaikka eroaisimme. Minulla on akateeminen koulutus, mutta ei minkäänlaista työkokemusta. Olemme asuneet ison osan avioliittoamme ulkomailla jossa järkevin vaihtoehto minullekin oli jäädä kotiäidiksi. En ole kaivannut tähän mitään muutosta Suomessakaan.
Tuo joka ei edelleenkään nosta lapsilisääTosi jaloa sinulta olla nostamatta lapsilisää. Opiskelitko kuitenkin Suomessa? Jos opiskelit, milloin ajattelit alkaa olla hyödyksi yhteiskunnalle? Tähän asti olet ollut vain valtava kuluerä.
En opiskellut Suomessa. En kuvittele olevani jalo, olen vain elänyt köyhän yh:n lapsena Suomessa ja tiedän että on ihmisiä jotka tarvitsevat rahaa enemmän kuin minä, eli en kehdannut hakea sitä. En koe olevani Suomessa kuluerä vaan hyödyksi yhteiskunnalle sillä rahamäärällä jota maksan veroina, niillä palveluilla joita kuluttamalla työllistän suomalaisia. Miksi olisin enemmän hyödyksi viemällä työpaikan joltain joka ilman sitä joutuisi vastaanottamaan tukia?
Ilmeisesti ylioppilastodistus kuitenkin Suomesta? Sen jälkeen mies maksanut jonkun akateemisen "interior design ja lautasliinojen viikkaus" tutkinnon jenkeissä tmv. OK, teidän elämänne ratkaisut, mutta miksi koet, että Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa pitäisi jotenkin valintojasi arvostaa? Hyvästä naimakaupasta onniteltiin naisia Suomessa 1800-luvulla, 1900-luvun puolen välin jälkeen naisilla ollut muitakin rooleja kuin lastenteko ja kodinhoito. Omat isoäitini molemmat tekivät perheen ulkopuolista työtä, osittain ihan itsenäisyyden säilyttääkseen, oma äitini on uraäiti, samoin minä - ja sellaiseksi tähtää tyttäreni. Maksetaan me molemmat veroja, sinä huomattavasti pienemmän prosentin pääomatuloistasi kuin minä palkkatuloistani - ja toivotaan, että molempien lapset, myös ne tytöt haluaisivat panostaa työelämään, maksaa veroja ja viedä eteenpäin sukupuolten tasa-arvoa vielä meitäkin paremmin.
Minun valintaani voisi arvostaa ihan samalla lailla kuin muidenkin ihmisten valintoja.
Molemmat lapseni ovat tyttöjä ja kumpikin on tällä hetkellä kiinnostuneita eri ammateista. Lähipiirissä meillä on esimerkkejä monenlaisista ammateista, niin muusikosta proviisoriin (nainen vieläpä!). Löytyypä yksi koti-isäkin. Minä olen ainoa kotirouva.
Koska meillä on taloudellinen mahdollisuus, toivon että lapseni uskaltavat lähteä kouluttautumaan vaikkapa arkeologeiksi tai historijoitsiksi, tai sitten kampaajiksi tai rekkakuskeiksi, ihan mikä ikinä kiinnostaa. En haluaisi heidän joutuvan valitsemaan jotain varman tulon koulutusta kuten lääkäri, putkimies tai diplomi-insinööri, ellei se ei ole juuri se mikä kiinnostaa. Ja jos he haluavat jäädä kotiin, niin toivon heidän olevan siellä onnellisia.
Mieheni on feministi, kuten minäkin ja äitinikin. Meidän perheemme tapauksessa miehen poikkeuksellisen ammatin vuoksi oli kuitenkin järkevintä toimia näin. Minulla on mahdollisuus tehdä vapaaehtoistöitä, lukea kirjoja, tutustua syvemmin aiheisiin joihin suhtaudun intohimoisesti. Olen onnellinen elämääni ja olen hyvin kiitollinen siitä, että minulla oli mahdollisuus valita. Aito mahdollisuus valita. Feminismiä on puolustaa myös niitä epäsuositumpia valintoja.Sinä et tajua feminismistä hölkäsen pölähtävää.
En arvosta valintojasi yhtään tippaa vaan halveksin. Miksi ihmeessä pitäisi arvostaa? Anna yksikin syy.
Olen antanut montakin. Sinä sen sijaan vain öyhöttänyt kuinka naisella ei saa olla mahdollisuutta valintoihin, vaan pitää toimia näin ja näin. Sinunlaisesi ihmiset kaventavat sukupuolirooleja, ei minunlaiseni.
Voitko ystävällisesti vastata vaikkapa siihen, että millä lailla on hyväksytympää viedä yhteiskunnan rahoja sillä että veisin työpaikan joltain suomalaiselta ja tämä joutuisi työttömänä ollessaan vastaanottamaan yhteiskunnalta tukia? Miten se olisi hyödyttävämpää yhteiskunnalle? Vai jostainko niitä työpaikkoja vain taiotaan kaikille niille sadoille tuhansille joille sitä ei ole?
Et ole antanut yhtäkään syytä. Yritäpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiyteen suhtaudutaan negatiivisesti koska sitä ei arvosteta. Vain miesten tekemällä työllä on väliä, ja jotta nainen olisi arvokas, hänen on tehtävä samaa työtä kuin miestenkin. Lasten kasvatus, kotityöt, ruoan ja leivän tekeminen alusta asti itse, lähiruoan shoppailu, vaatteiden parsiminen ym ym on perinteisesti naisten työtä ja siksi arvotonta paskaa. Sen sijaan jos nainen menee töihin vaikka putkimieheksi likakaivoja sorkkimaan niin johan hän saa kullasta kruunun ja paikkansa yhteiskunnassa.
Minusta on hienoa että naisetkin saavat tehdä töitä täällä Suomessa, koska pystymme siihen yhtä hyvin kuin miehetkin, mutta on semiperseestä että siitä on tullut ainoa mahdollinen valinta. Kouluttaudut, menet töihin, luot uraa, hankit yhden lapsen 35-vuotiaana. Matkustelet kaksi kertaa vuodessa. Näin on elettävä tai monet tuomitsee.
Miksi koti-isyyden käsitettä ei käytännössä ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaanpa omasta puolestani. Meillä on avioehto joka takaa minulle isoimman osan omaisuudesta (miehen yritystä lukuunottamatta), minulla on miehen tekemiä sijoituksia. Elintasoni pysyisi aivan samana vaikka eroaisimme. Minulla on akateeminen koulutus, mutta ei minkäänlaista työkokemusta. Olemme asuneet ison osan avioliittoamme ulkomailla jossa järkevin vaihtoehto minullekin oli jäädä kotiäidiksi. En ole kaivannut tähän mitään muutosta Suomessakaan.
Tuo joka ei edelleenkään nosta lapsilisääTosi jaloa sinulta olla nostamatta lapsilisää. Opiskelitko kuitenkin Suomessa? Jos opiskelit, milloin ajattelit alkaa olla hyödyksi yhteiskunnalle? Tähän asti olet ollut vain valtava kuluerä.
En opiskellut Suomessa. En kuvittele olevani jalo, olen vain elänyt köyhän yh:n lapsena Suomessa ja tiedän että on ihmisiä jotka tarvitsevat rahaa enemmän kuin minä, eli en kehdannut hakea sitä. En koe olevani Suomessa kuluerä vaan hyödyksi yhteiskunnalle sillä rahamäärällä jota maksan veroina, niillä palveluilla joita kuluttamalla työllistän suomalaisia. Miksi olisin enemmän hyödyksi viemällä työpaikan joltain joka ilman sitä joutuisi vastaanottamaan tukia?
Mistä ihmeestä sinä veroja maksat ja millä rahalla suomalaisia työllistät, jos et tienaa palkkaa eikä perintörahojakaan ole?
Mieheni tienaamilla rahoilla. Mies ei asuisi Suomessa ilman minua, joten itse asiassa jos oikein tarkasti katsotaan, olen melkoinen nettotuottaja Suomeen. Riittääkö se sinulle vai pitäisikö minun ennemmin viedä työpaikka joltain suomalaiselta joka joutuu sitten jäämään tukien varaan?
Et voi olla tosissasi. Myöntäisit nyt edes suoraan, että olet täysin hyödytön yhteiskunnalle. En tajua noin röyhkeää ihmistä, joka ei viitsi tehdä työtä ja silti rehentelee miten HÄN muka maksaa veroja kun senttikään ei ole omaa rahaa.
Ja sinä toit miehesi viemään työn joltakin SUOMALAISELTA. Ilman sinua tuo palkka menisi jollekin muulle Suomessa samoin kuin verotkin siitä palkasta. Että aika turha myöskään sillä ylpeillä.
Mieheni ei tee töitä Suomessa, eli ei vie kenenkään suomalaisen palkkaa sillä.
Miksi ihmeessä koet sen rehentelyksi kun kerron millä lailla kotirouvakin voi olla ihan hyödyllinen osa kansantaloutta?
No hups, nyt menee tarina hieman epäuskottavaksi. Maksat veroja - eiku mies maksaa veroja, tekee kuitenkin töitä ulkomailla. No sitten maksaa ne verot ulkomaille, ei Suomeen. Jos teillä lapsia koulussa Suomessa, olette suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan hyväksikäyttäjiä. Pelkät kiinteistöverot ei taida riittää kovin monen kuukauden koulukustannuksien kattamiseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaanpa omasta puolestani. Meillä on avioehto joka takaa minulle isoimman osan omaisuudesta (miehen yritystä lukuunottamatta), minulla on miehen tekemiä sijoituksia. Elintasoni pysyisi aivan samana vaikka eroaisimme. Minulla on akateeminen koulutus, mutta ei minkäänlaista työkokemusta. Olemme asuneet ison osan avioliittoamme ulkomailla jossa järkevin vaihtoehto minullekin oli jäädä kotiäidiksi. En ole kaivannut tähän mitään muutosta Suomessakaan.
Tuo joka ei edelleenkään nosta lapsilisääTosi jaloa sinulta olla nostamatta lapsilisää. Opiskelitko kuitenkin Suomessa? Jos opiskelit, milloin ajattelit alkaa olla hyödyksi yhteiskunnalle? Tähän asti olet ollut vain valtava kuluerä.
En opiskellut Suomessa. En kuvittele olevani jalo, olen vain elänyt köyhän yh:n lapsena Suomessa ja tiedän että on ihmisiä jotka tarvitsevat rahaa enemmän kuin minä, eli en kehdannut hakea sitä. En koe olevani Suomessa kuluerä vaan hyödyksi yhteiskunnalle sillä rahamäärällä jota maksan veroina, niillä palveluilla joita kuluttamalla työllistän suomalaisia. Miksi olisin enemmän hyödyksi viemällä työpaikan joltain joka ilman sitä joutuisi vastaanottamaan tukia?
Ilmeisesti ylioppilastodistus kuitenkin Suomesta? Sen jälkeen mies maksanut jonkun akateemisen "interior design ja lautasliinojen viikkaus" tutkinnon jenkeissä tmv. OK, teidän elämänne ratkaisut, mutta miksi koet, että Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa pitäisi jotenkin valintojasi arvostaa? Hyvästä naimakaupasta onniteltiin naisia Suomessa 1800-luvulla, 1900-luvun puolen välin jälkeen naisilla ollut muitakin rooleja kuin lastenteko ja kodinhoito. Omat isoäitini molemmat tekivät perheen ulkopuolista työtä, osittain ihan itsenäisyyden säilyttääkseen, oma äitini on uraäiti, samoin minä - ja sellaiseksi tähtää tyttäreni. Maksetaan me molemmat veroja, sinä huomattavasti pienemmän prosentin pääomatuloistasi kuin minä palkkatuloistani - ja toivotaan, että molempien lapset, myös ne tytöt haluaisivat panostaa työelämään, maksaa veroja ja viedä eteenpäin sukupuolten tasa-arvoa vielä meitäkin paremmin.
Minun valintaani voisi arvostaa ihan samalla lailla kuin muidenkin ihmisten valintoja.
Molemmat lapseni ovat tyttöjä ja kumpikin on tällä hetkellä kiinnostuneita eri ammateista. Lähipiirissä meillä on esimerkkejä monenlaisista ammateista, niin muusikosta proviisoriin (nainen vieläpä!). Löytyypä yksi koti-isäkin. Minä olen ainoa kotirouva.
Koska meillä on taloudellinen mahdollisuus, toivon että lapseni uskaltavat lähteä kouluttautumaan vaikkapa arkeologeiksi tai historijoitsiksi, tai sitten kampaajiksi tai rekkakuskeiksi, ihan mikä ikinä kiinnostaa. En haluaisi heidän joutuvan valitsemaan jotain varman tulon koulutusta kuten lääkäri, putkimies tai diplomi-insinööri, ellei se ei ole juuri se mikä kiinnostaa. Ja jos he haluavat jäädä kotiin, niin toivon heidän olevan siellä onnellisia.
Mieheni on feministi, kuten minäkin ja äitinikin. Meidän perheemme tapauksessa miehen poikkeuksellisen ammatin vuoksi oli kuitenkin järkevintä toimia näin. Minulla on mahdollisuus tehdä vapaaehtoistöitä, lukea kirjoja, tutustua syvemmin aiheisiin joihin suhtaudun intohimoisesti. Olen onnellinen elämääni ja olen hyvin kiitollinen siitä, että minulla oli mahdollisuus valita. Aito mahdollisuus valita. Feminismiä on puolustaa myös niitä epäsuositumpia valintoja.Sinä et tajua feminismistä hölkäsen pölähtävää.
En arvosta valintojasi yhtään tippaa vaan halveksin. Miksi ihmeessä pitäisi arvostaa? Anna yksikin syy.
Olen antanut montakin. Sinä sen sijaan vain öyhöttänyt kuinka naisella ei saa olla mahdollisuutta valintoihin, vaan pitää toimia näin ja näin. Sinunlaisesi ihmiset kaventavat sukupuolirooleja, ei minunlaiseni.
Voitko ystävällisesti vastata vaikkapa siihen, että millä lailla on hyväksytympää viedä yhteiskunnan rahoja sillä että veisin työpaikan joltain suomalaiselta ja tämä joutuisi työttömänä ollessaan vastaanottamaan yhteiskunnalta tukia? Miten se olisi hyödyttävämpää yhteiskunnalle? Vai jostainko niitä työpaikkoja vain taiotaan kaikille niille sadoille tuhansille joille sitä ei ole?Et ole antanut yhtäkään syytä. Yritäpä.
En tiedä kuinka enempää ratakiskosta voi vääntää: “millä lailla on hyväksytympää viedä yhteiskunnan rahoja sillä että veisin työpaikan joltain suomalaiselta ja tämä joutuisi työttömänä ollessaan vastaanottamaan yhteiskunnalta tukia? Miten se olisi hyödyttävämpää yhteiskunnalle? Vai jostainko niitä työpaikkoja vain taiotaan kaikille niille sadoille tuhansille joille sitä ei ole?”
Jos vaikka tuon takia ansaitsisin ihan saman ihmisarvon kuin KAIKKI muutkin? Mitään sen kummempaa en ole pyytänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiyteen suhtaudutaan negatiivisesti koska sitä ei arvosteta. Vain miesten tekemällä työllä on väliä, ja jotta nainen olisi arvokas, hänen on tehtävä samaa työtä kuin miestenkin. Lasten kasvatus, kotityöt, ruoan ja leivän tekeminen alusta asti itse, lähiruoan shoppailu, vaatteiden parsiminen ym ym on perinteisesti naisten työtä ja siksi arvotonta paskaa. Sen sijaan jos nainen menee töihin vaikka putkimieheksi likakaivoja sorkkimaan niin johan hän saa kullasta kruunun ja paikkansa yhteiskunnassa.
Minusta on hienoa että naisetkin saavat tehdä töitä täällä Suomessa, koska pystymme siihen yhtä hyvin kuin miehetkin, mutta on semiperseestä että siitä on tullut ainoa mahdollinen valinta. Kouluttaudut, menet töihin, luot uraa, hankit yhden lapsen 35-vuotiaana. Matkustelet kaksi kertaa vuodessa. Näin on elettävä tai monet tuomitsee.
Miksi koti-isyyden käsitettä ei käytännössä ole?
Eiväthän miehet nyt halua akkojen työtä tehdä. Ne harvat, jotka haluavat, nostetaan jalustalle edistyksellisinä ja nykyaikaisina. Jos nainen valitsisi samoin, häntä pidetään yksinkertaisena ja laiskana. Jos mies valitsee koti-isyyden, hän on tasa-arvoinen ja mahtava tyyppi, joka välittää perheestään ja lapsistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaanpa omasta puolestani. Meillä on avioehto joka takaa minulle isoimman osan omaisuudesta (miehen yritystä lukuunottamatta), minulla on miehen tekemiä sijoituksia. Elintasoni pysyisi aivan samana vaikka eroaisimme. Minulla on akateeminen koulutus, mutta ei minkäänlaista työkokemusta. Olemme asuneet ison osan avioliittoamme ulkomailla jossa järkevin vaihtoehto minullekin oli jäädä kotiäidiksi. En ole kaivannut tähän mitään muutosta Suomessakaan.
Tuo joka ei edelleenkään nosta lapsilisääTosi jaloa sinulta olla nostamatta lapsilisää. Opiskelitko kuitenkin Suomessa? Jos opiskelit, milloin ajattelit alkaa olla hyödyksi yhteiskunnalle? Tähän asti olet ollut vain valtava kuluerä.
En opiskellut Suomessa. En kuvittele olevani jalo, olen vain elänyt köyhän yh:n lapsena Suomessa ja tiedän että on ihmisiä jotka tarvitsevat rahaa enemmän kuin minä, eli en kehdannut hakea sitä. En koe olevani Suomessa kuluerä vaan hyödyksi yhteiskunnalle sillä rahamäärällä jota maksan veroina, niillä palveluilla joita kuluttamalla työllistän suomalaisia. Miksi olisin enemmän hyödyksi viemällä työpaikan joltain joka ilman sitä joutuisi vastaanottamaan tukia?
Mistä ihmeestä sinä veroja maksat ja millä rahalla suomalaisia työllistät, jos et tienaa palkkaa eikä perintörahojakaan ole?
Mieheni tienaamilla rahoilla. Mies ei asuisi Suomessa ilman minua, joten itse asiassa jos oikein tarkasti katsotaan, olen melkoinen nettotuottaja Suomeen. Riittääkö se sinulle vai pitäisikö minun ennemmin viedä työpaikka joltain suomalaiselta joka joutuu sitten jäämään tukien varaan?
Et voi olla tosissasi. Myöntäisit nyt edes suoraan, että olet täysin hyödytön yhteiskunnalle. En tajua noin röyhkeää ihmistä, joka ei viitsi tehdä työtä ja silti rehentelee miten HÄN muka maksaa veroja kun senttikään ei ole omaa rahaa.
Ja sinä toit miehesi viemään työn joltakin SUOMALAISELTA. Ilman sinua tuo palkka menisi jollekin muulle Suomessa samoin kuin verotkin siitä palkasta. Että aika turha myöskään sillä ylpeillä.
Mieheni ei tee töitä Suomessa, eli ei vie kenenkään suomalaisen palkkaa sillä.
Miksi ihmeessä koet sen rehentelyksi kun kerron millä lailla kotirouvakin voi olla ihan hyödyllinen osa kansantaloutta?No hups, nyt menee tarina hieman epäuskottavaksi. Maksat veroja - eiku mies maksaa veroja, tekee kuitenkin töitä ulkomailla. No sitten maksaa ne verot ulkomaille, ei Suomeen. Jos teillä lapsia koulussa Suomessa, olette suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan hyväksikäyttäjiä. Pelkät kiinteistöverot ei taida riittää kovin monen kuukauden koulukustannuksien kattamiseen...
Ei maksa tuloveroja Suomeen. Pelkkä kiinteistövero ei varmasti maksa koulun hintaa, mutta olen varma että kaikkien maksamiemme verojen ja palveluiden hinnalla jäämme edelleen nettomaksajiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaanpa omasta puolestani. Meillä on avioehto joka takaa minulle isoimman osan omaisuudesta (miehen yritystä lukuunottamatta), minulla on miehen tekemiä sijoituksia. Elintasoni pysyisi aivan samana vaikka eroaisimme. Minulla on akateeminen koulutus, mutta ei minkäänlaista työkokemusta. Olemme asuneet ison osan avioliittoamme ulkomailla jossa järkevin vaihtoehto minullekin oli jäädä kotiäidiksi. En ole kaivannut tähän mitään muutosta Suomessakaan.
Tuo joka ei edelleenkään nosta lapsilisääTosi jaloa sinulta olla nostamatta lapsilisää. Opiskelitko kuitenkin Suomessa? Jos opiskelit, milloin ajattelit alkaa olla hyödyksi yhteiskunnalle? Tähän asti olet ollut vain valtava kuluerä.
En opiskellut Suomessa. En kuvittele olevani jalo, olen vain elänyt köyhän yh:n lapsena Suomessa ja tiedän että on ihmisiä jotka tarvitsevat rahaa enemmän kuin minä, eli en kehdannut hakea sitä. En koe olevani Suomessa kuluerä vaan hyödyksi yhteiskunnalle sillä rahamäärällä jota maksan veroina, niillä palveluilla joita kuluttamalla työllistän suomalaisia. Miksi olisin enemmän hyödyksi viemällä työpaikan joltain joka ilman sitä joutuisi vastaanottamaan tukia?
Ilmeisesti ylioppilastodistus kuitenkin Suomesta? Sen jälkeen mies maksanut jonkun akateemisen "interior design ja lautasliinojen viikkaus" tutkinnon jenkeissä tmv. OK, teidän elämänne ratkaisut, mutta miksi koet, että Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa pitäisi jotenkin valintojasi arvostaa? Hyvästä naimakaupasta onniteltiin naisia Suomessa 1800-luvulla, 1900-luvun puolen välin jälkeen naisilla ollut muitakin rooleja kuin lastenteko ja kodinhoito. Omat isoäitini molemmat tekivät perheen ulkopuolista työtä, osittain ihan itsenäisyyden säilyttääkseen, oma äitini on uraäiti, samoin minä - ja sellaiseksi tähtää tyttäreni. Maksetaan me molemmat veroja, sinä huomattavasti pienemmän prosentin pääomatuloistasi kuin minä palkkatuloistani - ja toivotaan, että molempien lapset, myös ne tytöt haluaisivat panostaa työelämään, maksaa veroja ja viedä eteenpäin sukupuolten tasa-arvoa vielä meitäkin paremmin.
Minun valintaani voisi arvostaa ihan samalla lailla kuin muidenkin ihmisten valintoja.
Molemmat lapseni ovat tyttöjä ja kumpikin on tällä hetkellä kiinnostuneita eri ammateista. Lähipiirissä meillä on esimerkkejä monenlaisista ammateista, niin muusikosta proviisoriin (nainen vieläpä!). Löytyypä yksi koti-isäkin. Minä olen ainoa kotirouva.
Koska meillä on taloudellinen mahdollisuus, toivon että lapseni uskaltavat lähteä kouluttautumaan vaikkapa arkeologeiksi tai historijoitsiksi, tai sitten kampaajiksi tai rekkakuskeiksi, ihan mikä ikinä kiinnostaa. En haluaisi heidän joutuvan valitsemaan jotain varman tulon koulutusta kuten lääkäri, putkimies tai diplomi-insinööri, ellei se ei ole juuri se mikä kiinnostaa. Ja jos he haluavat jäädä kotiin, niin toivon heidän olevan siellä onnellisia.
Mieheni on feministi, kuten minäkin ja äitinikin. Meidän perheemme tapauksessa miehen poikkeuksellisen ammatin vuoksi oli kuitenkin järkevintä toimia näin. Minulla on mahdollisuus tehdä vapaaehtoistöitä, lukea kirjoja, tutustua syvemmin aiheisiin joihin suhtaudun intohimoisesti. Olen onnellinen elämääni ja olen hyvin kiitollinen siitä, että minulla oli mahdollisuus valita. Aito mahdollisuus valita. Feminismiä on puolustaa myös niitä epäsuositumpia valintoja.Sinä et tajua feminismistä hölkäsen pölähtävää.
En arvosta valintojasi yhtään tippaa vaan halveksin. Miksi ihmeessä pitäisi arvostaa? Anna yksikin syy.
Olen antanut montakin. Sinä sen sijaan vain öyhöttänyt kuinka naisella ei saa olla mahdollisuutta valintoihin, vaan pitää toimia näin ja näin. Sinunlaisesi ihmiset kaventavat sukupuolirooleja, ei minunlaiseni.
Voitko ystävällisesti vastata vaikkapa siihen, että millä lailla on hyväksytympää viedä yhteiskunnan rahoja sillä että veisin työpaikan joltain suomalaiselta ja tämä joutuisi työttömänä ollessaan vastaanottamaan yhteiskunnalta tukia? Miten se olisi hyödyttävämpää yhteiskunnalle? Vai jostainko niitä työpaikkoja vain taiotaan kaikille niille sadoille tuhansille joille sitä ei ole?Et ole antanut yhtäkään syytä. Yritäpä.
En tiedä kuinka enempää ratakiskosta voi vääntää: “millä lailla on hyväksytympää viedä yhteiskunnan rahoja sillä että veisin työpaikan joltain suomalaiselta ja tämä joutuisi työttömänä ollessaan vastaanottamaan yhteiskunnalta tukia? Miten se olisi hyödyttävämpää yhteiskunnalle? Vai jostainko niitä työpaikkoja vain taiotaan kaikille niille sadoille tuhansille joille sitä ei ole?”
Jos vaikka tuon takia ansaitsisin ihan saman ihmisarvon kuin KAIKKI muutkin? Mitään sen kummempaa en ole pyytänyt.
Olet pyytänyt valintojesi arvostamista ja sitä et tule kyllä saamaan. Järjetöntä pyytää arvostamaan ihmistä, joka tarkoituksella heikentää tasa-arvon toteutumisen mahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oih, nyt oli sulka ein bißchen vinossa.
EI, ET SAA koskea koulukirjoillasi äidin juuri kiilloittamaan lasipöytään!
HYI, fhyi kamala, et kai tuonut täitä meidän 200-vuotiaalle tammiparketille?!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaanpa omasta puolestani. Meillä on avioehto joka takaa minulle isoimman osan omaisuudesta (miehen yritystä lukuunottamatta), minulla on miehen tekemiä sijoituksia. Elintasoni pysyisi aivan samana vaikka eroaisimme. Minulla on akateeminen koulutus, mutta ei minkäänlaista työkokemusta. Olemme asuneet ison osan avioliittoamme ulkomailla jossa järkevin vaihtoehto minullekin oli jäädä kotiäidiksi. En ole kaivannut tähän mitään muutosta Suomessakaan.
Tuo joka ei edelleenkään nosta lapsilisääTosi jaloa sinulta olla nostamatta lapsilisää. Opiskelitko kuitenkin Suomessa? Jos opiskelit, milloin ajattelit alkaa olla hyödyksi yhteiskunnalle? Tähän asti olet ollut vain valtava kuluerä.
En opiskellut Suomessa. En kuvittele olevani jalo, olen vain elänyt köyhän yh:n lapsena Suomessa ja tiedän että on ihmisiä jotka tarvitsevat rahaa enemmän kuin minä, eli en kehdannut hakea sitä. En koe olevani Suomessa kuluerä vaan hyödyksi yhteiskunnalle sillä rahamäärällä jota maksan veroina, niillä palveluilla joita kuluttamalla työllistän suomalaisia. Miksi olisin enemmän hyödyksi viemällä työpaikan joltain joka ilman sitä joutuisi vastaanottamaan tukia?
Ilmeisesti ylioppilastodistus kuitenkin Suomesta? Sen jälkeen mies maksanut jonkun akateemisen "interior design ja lautasliinojen viikkaus" tutkinnon jenkeissä tmv. OK, teidän elämänne ratkaisut, mutta miksi koet, että Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa pitäisi jotenkin valintojasi arvostaa? Hyvästä naimakaupasta onniteltiin naisia Suomessa 1800-luvulla, 1900-luvun puolen välin jälkeen naisilla ollut muitakin rooleja kuin lastenteko ja kodinhoito. Omat isoäitini molemmat tekivät perheen ulkopuolista työtä, osittain ihan itsenäisyyden säilyttääkseen, oma äitini on uraäiti, samoin minä - ja sellaiseksi tähtää tyttäreni. Maksetaan me molemmat veroja, sinä huomattavasti pienemmän prosentin pääomatuloistasi kuin minä palkkatuloistani - ja toivotaan, että molempien lapset, myös ne tytöt haluaisivat panostaa työelämään, maksaa veroja ja viedä eteenpäin sukupuolten tasa-arvoa vielä meitäkin paremmin.
Minun valintaani voisi arvostaa ihan samalla lailla kuin muidenkin ihmisten valintoja.
Molemmat lapseni ovat tyttöjä ja kumpikin on tällä hetkellä kiinnostuneita eri ammateista. Lähipiirissä meillä on esimerkkejä monenlaisista ammateista, niin muusikosta proviisoriin (nainen vieläpä!). Löytyypä yksi koti-isäkin. Minä olen ainoa kotirouva.
Koska meillä on taloudellinen mahdollisuus, toivon että lapseni uskaltavat lähteä kouluttautumaan vaikkapa arkeologeiksi tai historijoitsiksi, tai sitten kampaajiksi tai rekkakuskeiksi, ihan mikä ikinä kiinnostaa. En haluaisi heidän joutuvan valitsemaan jotain varman tulon koulutusta kuten lääkäri, putkimies tai diplomi-insinööri, ellei se ei ole juuri se mikä kiinnostaa. Ja jos he haluavat jäädä kotiin, niin toivon heidän olevan siellä onnellisia.
Mieheni on feministi, kuten minäkin ja äitinikin. Meidän perheemme tapauksessa miehen poikkeuksellisen ammatin vuoksi oli kuitenkin järkevintä toimia näin. Minulla on mahdollisuus tehdä vapaaehtoistöitä, lukea kirjoja, tutustua syvemmin aiheisiin joihin suhtaudun intohimoisesti. Olen onnellinen elämääni ja olen hyvin kiitollinen siitä, että minulla oli mahdollisuus valita. Aito mahdollisuus valita. Feminismiä on puolustaa myös niitä epäsuositumpia valintoja.Sinä et tajua feminismistä hölkäsen pölähtävää.
En arvosta valintojasi yhtään tippaa vaan halveksin. Miksi ihmeessä pitäisi arvostaa? Anna yksikin syy.
Olen antanut montakin. Sinä sen sijaan vain öyhöttänyt kuinka naisella ei saa olla mahdollisuutta valintoihin, vaan pitää toimia näin ja näin. Sinunlaisesi ihmiset kaventavat sukupuolirooleja, ei minunlaiseni.
Voitko ystävällisesti vastata vaikkapa siihen, että millä lailla on hyväksytympää viedä yhteiskunnan rahoja sillä että veisin työpaikan joltain suomalaiselta ja tämä joutuisi työttömänä ollessaan vastaanottamaan yhteiskunnalta tukia? Miten se olisi hyödyttävämpää yhteiskunnalle? Vai jostainko niitä työpaikkoja vain taiotaan kaikille niille sadoille tuhansille joille sitä ei ole?Et ole antanut yhtäkään syytä. Yritäpä.
En tiedä kuinka enempää ratakiskosta voi vääntää: “millä lailla on hyväksytympää viedä yhteiskunnan rahoja sillä että veisin työpaikan joltain suomalaiselta ja tämä joutuisi työttömänä ollessaan vastaanottamaan yhteiskunnalta tukia? Miten se olisi hyödyttävämpää yhteiskunnalle? Vai jostainko niitä työpaikkoja vain taiotaan kaikille niille sadoille tuhansille joille sitä ei ole?”
Jos vaikka tuon takia ansaitsisin ihan saman ihmisarvon kuin KAIKKI muutkin? Mitään sen kummempaa en ole pyytänyt.Olet pyytänyt valintojesi arvostamista ja sitä et tule kyllä saamaan. Järjetöntä pyytää arvostamaan ihmistä, joka tarkoituksella heikentää tasa-arvon toteutumisen mahdollisuuksia.
Millä lailla valinnanmahdollisuuksien vaaliminen heikentää tasa-arvoa? Esimerkki ei riitä yksinään, koska sillä nimenomaan pidetään yllä valinnanmahdollisuuksia. Feminismin tarkoitus ei ollut suinkaan pakottaa naisia toisenlaiseen muottiin, vaan antaa sekä naisille että miehille mahdollisuuden valita. Meillä on lähipiirissä työssäkäyviä uraäitejä ja yksi koti-isä. Sinä haluat pakottaa naiset jälleen kerran yhteen tiettyyn muottiin, kyllä, erilaiseen kuin aiempi, mutta jälleen yhdenlaiseen muottiin. Se ei suinkaan ole feminismin tarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiyteen suhtaudutaan negatiivisesti koska sitä ei arvosteta. Vain miesten tekemällä työllä on väliä, ja jotta nainen olisi arvokas, hänen on tehtävä samaa työtä kuin miestenkin. Lasten kasvatus, kotityöt, ruoan ja leivän tekeminen alusta asti itse, lähiruoan shoppailu, vaatteiden parsiminen ym ym on perinteisesti naisten työtä ja siksi arvotonta paskaa. Sen sijaan jos nainen menee töihin vaikka putkimieheksi likakaivoja sorkkimaan niin johan hän saa kullasta kruunun ja paikkansa yhteiskunnassa.
Minusta on hienoa että naisetkin saavat tehdä töitä täällä Suomessa, koska pystymme siihen yhtä hyvin kuin miehetkin, mutta on semiperseestä että siitä on tullut ainoa mahdollinen valinta. Kouluttaudut, menet töihin, luot uraa, hankit yhden lapsen 35-vuotiaana. Matkustelet kaksi kertaa vuodessa. Näin on elettävä tai monet tuomitsee.
Miksi koti-isyyden käsitettä ei käytännössä ole?
Eiväthän miehet nyt halua akkojen työtä tehdä. Ne harvat, jotka haluavat, nostetaan jalustalle edistyksellisinä ja nykyaikaisina. Jos nainen valitsisi samoin, häntä pidetään yksinkertaisena ja laiskana. Jos mies valitsee koti-isyyden, hän on tasa-arvoinen ja mahtava tyyppi, joka välittää perheestään ja lapsistaan.
Ei tuo jalustalle nostaminenkaan auta, miehet eivät jää kotiin. Eikä naisten haukkuminenkaan auta, naiset jäävät kotiin. Olisi aika hienoa, jos kaikki miehet ja naiset antaisivat lapsilleen esimerkin tasavertaisesta suhteesta, missä molemmat käyvät töissä ja molemmat hoitavat lapsia. Saman verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaanpa omasta puolestani. Meillä on avioehto joka takaa minulle isoimman osan omaisuudesta (miehen yritystä lukuunottamatta), minulla on miehen tekemiä sijoituksia. Elintasoni pysyisi aivan samana vaikka eroaisimme. Minulla on akateeminen koulutus, mutta ei minkäänlaista työkokemusta. Olemme asuneet ison osan avioliittoamme ulkomailla jossa järkevin vaihtoehto minullekin oli jäädä kotiäidiksi. En ole kaivannut tähän mitään muutosta Suomessakaan.
Tuo joka ei edelleenkään nosta lapsilisääTosi jaloa sinulta olla nostamatta lapsilisää. Opiskelitko kuitenkin Suomessa? Jos opiskelit, milloin ajattelit alkaa olla hyödyksi yhteiskunnalle? Tähän asti olet ollut vain valtava kuluerä.
En opiskellut Suomessa. En kuvittele olevani jalo, olen vain elänyt köyhän yh:n lapsena Suomessa ja tiedän että on ihmisiä jotka tarvitsevat rahaa enemmän kuin minä, eli en kehdannut hakea sitä. En koe olevani Suomessa kuluerä vaan hyödyksi yhteiskunnalle sillä rahamäärällä jota maksan veroina, niillä palveluilla joita kuluttamalla työllistän suomalaisia. Miksi olisin enemmän hyödyksi viemällä työpaikan joltain joka ilman sitä joutuisi vastaanottamaan tukia?
Ilmeisesti ylioppilastodistus kuitenkin Suomesta? Sen jälkeen mies maksanut jonkun akateemisen "interior design ja lautasliinojen viikkaus" tutkinnon jenkeissä tmv. OK, teidän elämänne ratkaisut, mutta miksi koet, että Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa pitäisi jotenkin valintojasi arvostaa? Hyvästä naimakaupasta onniteltiin naisia Suomessa 1800-luvulla, 1900-luvun puolen välin jälkeen naisilla ollut muitakin rooleja kuin lastenteko ja kodinhoito. Omat isoäitini molemmat tekivät perheen ulkopuolista työtä, osittain ihan itsenäisyyden säilyttääkseen, oma äitini on uraäiti, samoin minä - ja sellaiseksi tähtää tyttäreni. Maksetaan me molemmat veroja, sinä huomattavasti pienemmän prosentin pääomatuloistasi kuin minä palkkatuloistani - ja toivotaan, että molempien lapset, myös ne tytöt haluaisivat panostaa työelämään, maksaa veroja ja viedä eteenpäin sukupuolten tasa-arvoa vielä meitäkin paremmin.
Minun valintaani voisi arvostaa ihan samalla lailla kuin muidenkin ihmisten valintoja.
Molemmat lapseni ovat tyttöjä ja kumpikin on tällä hetkellä kiinnostuneita eri ammateista. Lähipiirissä meillä on esimerkkejä monenlaisista ammateista, niin muusikosta proviisoriin (nainen vieläpä!). Löytyypä yksi koti-isäkin. Minä olen ainoa kotirouva.
Koska meillä on taloudellinen mahdollisuus, toivon että lapseni uskaltavat lähteä kouluttautumaan vaikkapa arkeologeiksi tai historijoitsiksi, tai sitten kampaajiksi tai rekkakuskeiksi, ihan mikä ikinä kiinnostaa. En haluaisi heidän joutuvan valitsemaan jotain varman tulon koulutusta kuten lääkäri, putkimies tai diplomi-insinööri, ellei se ei ole juuri se mikä kiinnostaa. Ja jos he haluavat jäädä kotiin, niin toivon heidän olevan siellä onnellisia.
Mieheni on feministi, kuten minäkin ja äitinikin. Meidän perheemme tapauksessa miehen poikkeuksellisen ammatin vuoksi oli kuitenkin järkevintä toimia näin. Minulla on mahdollisuus tehdä vapaaehtoistöitä, lukea kirjoja, tutustua syvemmin aiheisiin joihin suhtaudun intohimoisesti. Olen onnellinen elämääni ja olen hyvin kiitollinen siitä, että minulla oli mahdollisuus valita. Aito mahdollisuus valita. Feminismiä on puolustaa myös niitä epäsuositumpia valintoja.Sinä et tajua feminismistä hölkäsen pölähtävää.
En arvosta valintojasi yhtään tippaa vaan halveksin. Miksi ihmeessä pitäisi arvostaa? Anna yksikin syy.
Olen antanut montakin. Sinä sen sijaan vain öyhöttänyt kuinka naisella ei saa olla mahdollisuutta valintoihin, vaan pitää toimia näin ja näin. Sinunlaisesi ihmiset kaventavat sukupuolirooleja, ei minunlaiseni.
Voitko ystävällisesti vastata vaikkapa siihen, että millä lailla on hyväksytympää viedä yhteiskunnan rahoja sillä että veisin työpaikan joltain suomalaiselta ja tämä joutuisi työttömänä ollessaan vastaanottamaan yhteiskunnalta tukia? Miten se olisi hyödyttävämpää yhteiskunnalle? Vai jostainko niitä työpaikkoja vain taiotaan kaikille niille sadoille tuhansille joille sitä ei ole?Et ole antanut yhtäkään syytä. Yritäpä.
En tiedä kuinka enempää ratakiskosta voi vääntää: “millä lailla on hyväksytympää viedä yhteiskunnan rahoja sillä että veisin työpaikan joltain suomalaiselta ja tämä joutuisi työttömänä ollessaan vastaanottamaan yhteiskunnalta tukia? Miten se olisi hyödyttävämpää yhteiskunnalle? Vai jostainko niitä työpaikkoja vain taiotaan kaikille niille sadoille tuhansille joille sitä ei ole?”
Jos vaikka tuon takia ansaitsisin ihan saman ihmisarvon kuin KAIKKI muutkin? Mitään sen kummempaa en ole pyytänyt.Olet pyytänyt valintojesi arvostamista ja sitä et tule kyllä saamaan. Järjetöntä pyytää arvostamaan ihmistä, joka tarkoituksella heikentää tasa-arvon toteutumisen mahdollisuuksia.
Millä lailla valinnanmahdollisuuksien vaaliminen heikentää tasa-arvoa? Esimerkki ei riitä yksinään, koska sillä nimenomaan pidetään yllä valinnanmahdollisuuksia. Feminismin tarkoitus ei ollut suinkaan pakottaa naisia toisenlaiseen muottiin, vaan antaa sekä naisille että miehille mahdollisuuden valita. Meillä on lähipiirissä työssäkäyviä uraäitejä ja yksi koti-isä. Sinä haluat pakottaa naiset jälleen kerran yhteen tiettyyn muottiin, kyllä, erilaiseen kuin aiempi, mutta jälleen yhdenlaiseen muottiin. Se ei suinkaan ole feminismin tarkoitus.
Pätkätyöt. Naisen euro. Pienet eläkkeet. Naisvaltaisuus matalapalkka-aloilla. Johtajanpaikat miehille.
Naisten kotiin jääminen ylläpitää kaikkia noita ongelmia. Eipä se tietenkään teitä liikuta, jotka mieluusti elätte jonkun muun rahoilla eikä työnteko kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaanpa omasta puolestani. Meillä on avioehto joka takaa minulle isoimman osan omaisuudesta (miehen yritystä lukuunottamatta), minulla on miehen tekemiä sijoituksia. Elintasoni pysyisi aivan samana vaikka eroaisimme. Minulla on akateeminen koulutus, mutta ei minkäänlaista työkokemusta. Olemme asuneet ison osan avioliittoamme ulkomailla jossa järkevin vaihtoehto minullekin oli jäädä kotiäidiksi. En ole kaivannut tähän mitään muutosta Suomessakaan.
Tuo joka ei edelleenkään nosta lapsilisääTosi jaloa sinulta olla nostamatta lapsilisää. Opiskelitko kuitenkin Suomessa? Jos opiskelit, milloin ajattelit alkaa olla hyödyksi yhteiskunnalle? Tähän asti olet ollut vain valtava kuluerä.
En opiskellut Suomessa. En kuvittele olevani jalo, olen vain elänyt köyhän yh:n lapsena Suomessa ja tiedän että on ihmisiä jotka tarvitsevat rahaa enemmän kuin minä, eli en kehdannut hakea sitä. En koe olevani Suomessa kuluerä vaan hyödyksi yhteiskunnalle sillä rahamäärällä jota maksan veroina, niillä palveluilla joita kuluttamalla työllistän suomalaisia. Miksi olisin enemmän hyödyksi viemällä työpaikan joltain joka ilman sitä joutuisi vastaanottamaan tukia?
Mistä ihmeestä sinä veroja maksat ja millä rahalla suomalaisia työllistät, jos et tienaa palkkaa eikä perintörahojakaan ole?
Mieheni tienaamilla rahoilla. Mies ei asuisi Suomessa ilman minua, joten itse asiassa jos oikein tarkasti katsotaan, olen melkoinen nettotuottaja Suomeen. Riittääkö se sinulle vai pitäisikö minun ennemmin viedä työpaikka joltain suomalaiselta joka joutuu sitten jäämään tukien varaan?
Et voi olla tosissasi. Myöntäisit nyt edes suoraan, että olet täysin hyödytön yhteiskunnalle. En tajua noin röyhkeää ihmistä, joka ei viitsi tehdä työtä ja silti rehentelee miten HÄN muka maksaa veroja kun senttikään ei ole omaa rahaa.
Ja sinä toit miehesi viemään työn joltakin SUOMALAISELTA. Ilman sinua tuo palkka menisi jollekin muulle Suomessa samoin kuin verotkin siitä palkasta. Että aika turha myöskään sillä ylpeillä.
Mieheni ei tee töitä Suomessa, eli ei vie kenenkään suomalaisen palkkaa sillä.
Miksi ihmeessä koet sen rehentelyksi kun kerron millä lailla kotirouvakin voi olla ihan hyödyllinen osa kansantaloutta?No hups, nyt menee tarina hieman epäuskottavaksi. Maksat veroja - eiku mies maksaa veroja, tekee kuitenkin töitä ulkomailla. No sitten maksaa ne verot ulkomaille, ei Suomeen. Jos teillä lapsia koulussa Suomessa, olette suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan hyväksikäyttäjiä. Pelkät kiinteistöverot ei taida riittää kovin monen kuukauden koulukustannuksien kattamiseen...
Ei maksa tuloveroja Suomeen. Pelkkä kiinteistövero ei varmasti maksa koulun hintaa, mutta olen varma että kaikkien maksamiemme verojen ja palveluiden hinnalla jäämme edelleen nettomaksajiksi.
Sinulla ei taida olla alkeellisintakaan käsitystä talousasioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaanpa omasta puolestani. Meillä on avioehto joka takaa minulle isoimman osan omaisuudesta (miehen yritystä lukuunottamatta), minulla on miehen tekemiä sijoituksia. Elintasoni pysyisi aivan samana vaikka eroaisimme. Minulla on akateeminen koulutus, mutta ei minkäänlaista työkokemusta. Olemme asuneet ison osan avioliittoamme ulkomailla jossa järkevin vaihtoehto minullekin oli jäädä kotiäidiksi. En ole kaivannut tähän mitään muutosta Suomessakaan.
Tuo joka ei edelleenkään nosta lapsilisääTosi jaloa sinulta olla nostamatta lapsilisää. Opiskelitko kuitenkin Suomessa? Jos opiskelit, milloin ajattelit alkaa olla hyödyksi yhteiskunnalle? Tähän asti olet ollut vain valtava kuluerä.
En opiskellut Suomessa. En kuvittele olevani jalo, olen vain elänyt köyhän yh:n lapsena Suomessa ja tiedän että on ihmisiä jotka tarvitsevat rahaa enemmän kuin minä, eli en kehdannut hakea sitä. En koe olevani Suomessa kuluerä vaan hyödyksi yhteiskunnalle sillä rahamäärällä jota maksan veroina, niillä palveluilla joita kuluttamalla työllistän suomalaisia. Miksi olisin enemmän hyödyksi viemällä työpaikan joltain joka ilman sitä joutuisi vastaanottamaan tukia?
Mistä ihmeestä sinä veroja maksat ja millä rahalla suomalaisia työllistät, jos et tienaa palkkaa eikä perintörahojakaan ole?
Mieheni tienaamilla rahoilla. Mies ei asuisi Suomessa ilman minua, joten itse asiassa jos oikein tarkasti katsotaan, olen melkoinen nettotuottaja Suomeen. Riittääkö se sinulle vai pitäisikö minun ennemmin viedä työpaikka joltain suomalaiselta joka joutuu sitten jäämään tukien varaan?
Et voi olla tosissasi. Myöntäisit nyt edes suoraan, että olet täysin hyödytön yhteiskunnalle. En tajua noin röyhkeää ihmistä, joka ei viitsi tehdä työtä ja silti rehentelee miten HÄN muka maksaa veroja kun senttikään ei ole omaa rahaa.
Ja sinä toit miehesi viemään työn joltakin SUOMALAISELTA. Ilman sinua tuo palkka menisi jollekin muulle Suomessa samoin kuin verotkin siitä palkasta. Että aika turha myöskään sillä ylpeillä.
Mieheni ei tee töitä Suomessa, eli ei vie kenenkään suomalaisen palkkaa sillä.
Miksi ihmeessä koet sen rehentelyksi kun kerron millä lailla kotirouvakin voi olla ihan hyödyllinen osa kansantaloutta?No hups, nyt menee tarina hieman epäuskottavaksi. Maksat veroja - eiku mies maksaa veroja, tekee kuitenkin töitä ulkomailla. No sitten maksaa ne verot ulkomaille, ei Suomeen. Jos teillä lapsia koulussa Suomessa, olette suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan hyväksikäyttäjiä. Pelkät kiinteistöverot ei taida riittää kovin monen kuukauden koulukustannuksien kattamiseen...
Ei maksa tuloveroja Suomeen. Pelkkä kiinteistövero ei varmasti maksa koulun hintaa, mutta olen varma että kaikkien maksamiemme verojen ja palveluiden hinnalla jäämme edelleen nettomaksajiksi.
Peruskoulu 7000 e/vuodessa/lapsi, korkeakoulu, n 10 000 e, erikoissairaanhoito n 1200 päivä... Oletko edes perillä mitä veroja Suomeen maksatte?
Olen antanut montakin. Sinä sen sijaan vain öyhöttänyt kuinka naisella ei saa olla mahdollisuutta valintoihin, vaan pitää toimia näin ja näin. Sinunlaisesi ihmiset kaventavat sukupuolirooleja, ei minunlaiseni.
Voitko ystävällisesti vastata vaikkapa siihen, että millä lailla on hyväksytympää viedä yhteiskunnan rahoja sillä että veisin työpaikan joltain suomalaiselta ja tämä joutuisi työttömänä ollessaan vastaanottamaan yhteiskunnalta tukia? Miten se olisi hyödyttävämpää yhteiskunnalle? Vai jostainko niitä työpaikkoja vain taiotaan kaikille niille sadoille tuhansille joille sitä ei ole?