Miksi kotivaimouteen/kotiäitiyteen suhtaudutaan niin negatiivisesti?

Vierailija kirjoitti:

Etelä muka kotirouvat nosta mitään tukia? En jotenkin usko.

Jos miehen tulot tarvittavan suuret, ei kotiäiti saa mitään tukea.

Vierailija kirjoitti:

Kun minä hoidin pieniä lapsiamme lasten vauva-ajan kotona, niin jopa olivat naapurin rouvat haukkumassa ties miksikä loiseksi. Minulla on vielä hyvätuloinen mies eli takuuvarma loiseläjä olin. Todellisuudessa elin kyllä ihan omilla säästöilläni, maksoin asuntolainasta ja kuluista koko ajan puolet. Ihmisillä on outo käsitys, että pikkuvauvojen hoito olisi jotenkin helppoa ja vaivatonta. Voin kertoa, että ihan täyttä työpäivää ja tärkeää työtä koin tekeväni. Sain silti kuulla päivittäin kuinka tylsää elämäni varmasti on ja kuinka eläkkeeni ei kartu ja kuinka minua ei enää ikinä huolita takaisin työelämään. Jään kuulemma kaikesta kehityksestä jälkeen. No, palasin muutaman vuoden jälkeen takaisin opettajan työhöni ja MIKÄÄN ei ollut muuttunut.

Suomessa on nykyisin vallalla vain yksi käsitys äitiydestä, ja se on uraäitiys. Kuitenkin esimerkiksi lastenpsykiatrit ympäri maailmaa suosittelevat, että alle 3-vuotiaat lapset hoidettaisiin kotona. Pienen lapsen psykologisen kehityksen tärkein perusta on turvallinen lapsuus, ja kiintymys lapsen ja hoivaajan välillä. Se luo turvallisen perustan lapsen myöhäisemmälle kehitykselle. Suomessa psykologien tutkimukset on kuitenkin heitetty romukoppaan. Täällä haetaan tulosta. Totuus kuitenkin on, että lasten päivähoito on yhteiskunnalle huomattavasti kalliimpaa kuin lasten kotihoito. Hintalappu on 1700e/kk/lapsi. Minun kahden lapsen äitinä tulisi maksaa veroja 3400e/kk, että lasteni päivähoidon kulut tulisi maksettua takaisin yhteiskunnalle. En saa edes palkkaa niin paljoa, saati että maksaisin veroja noin paljon. Lisäksi lapsemme ovat sairastelleet hoidon aloituksen jälkeen koko ajan. Tästä syntyy minun ja mieheni työnantajalle kuluja, joita ei tulisi jos hoitaisin lapsia kotona. Mutta tätä ei tietenkään saa sanoa ääneen, koska naisten pitää tehdä uraa, vaikka siinä elämäntilanteessa, vauvaa imettäessä ja öitä valvoessa, se ei olisi perheelle millään tavalla järkevää.

AAAAAAaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa...

...

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kotiäiti/-isä ei tuota lisäarvoa muutakuin itselleen, ja sitähän ei kapitalistinen yhteiskunta voi hyväksyä.

Tuottaahan ne tulevaisuuden veronmaksajia. Itse ihmettelen tätä jyrkkää asennoitumista, että ihminen on arvokas vain tuottaessaan jotain. Entä henkinen ilmapiiri ja sen luominen? Monet vain rahaa ajattelevat ihmiset ovat henkisesti aika ikävää porukkaa, anteeksi nyt vaan. Muutenkin tämä ympäristön tila huolettaa, joten mielestäni ei ole vain yhtä oikeaa tapaa elää ja olla ihminen, mikä tuntuu olevan jatkuva kuluttaminen ja rahan kartuttaminen edelleen.

Tässä yhteiskunnassa on aika paljon mukavia juttuja, joiden tuottamiseen tarvitaan rahaa jota sinä väheksyt.

Onneksi laiskurit voivat ainakin nykyään vedota aina "ympäristön tilaan" jota laiskuus muka jotenkin kohentaa. Muuta ei sitten tarvitsekaan tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Sekö ei kehitä yhteiskuntaa, että kasvatat tulevia veronmaksajia

Siis kasvatat niitä naisia, jotka jäävät kotiin ja ovat "hyviä veronmaksajia"? Vai pelkkiä poikiako nämä kotiäidit synnyttävät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et hae mitään yhteiskunnan tukia niin asia on sinun oma. Mutta jos haet niin silloin me muut elätetään sinua.

Ei ole täysin, vaikka ei tukia hakisikaan. Laiska, miehensä rahoilla elävä nainen ei sovi tähän yhteiskuntaan. Ongelmaa ei olisi, jos tasa-arvo olisi jo toteutunut. Mutta ei ole. Iso joukko suomalaisia miehiä (ja naisia) haluaisi naiset takaisin hellan ja nyrkin väliin. Aina kun tulee mahdollisuus, tietyt puolueet työntävät naisia siihen suuntaan kaikin voimin. Ja aloittajan kaltaiseset suurisuut pahentavat asiaa.

Aloittaja on myös erittäin huono esimerkki lapselleen, on se kumpaa sukupuolta tahansa.

Ei, vaan näyttää että nykyään on VAIHTOEHTOJA. Kenenkään ei tarvitse olla uratykki jos ei halua. Voi olla kotirouva. Voi olla mitä haluaa, eikä kukaan sitä tule sanelemaan.

Laiskottelu ja naisten aseman huonontaminen ei ole VAIHTOEHTO. Se on vain huono esimerkki.

Millä lailla huononnan naisten asemaa? Ihan kirjaimellisesti?

Selitin jo aikaisemmassa kommentissani. Ihan kirjaimellisesti.

Kun ei palsta suo, voisitteko ----:ttaa eli kappaloida kirjoituksenne.

Ei 

.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

tekstimattoa kukaan jaksa edes aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaanpa omasta puolestani. Meillä on avioehto joka takaa minulle isoimman osan omaisuudesta (miehen yritystä lukuunottamatta), minulla on miehen tekemiä sijoituksia. Elintasoni pysyisi aivan samana vaikka eroaisimme. Minulla on akateeminen koulutus, mutta ei minkäänlaista työkokemusta. Olemme asuneet ison osan avioliittoamme ulkomailla jossa järkevin vaihtoehto minullekin oli jäädä kotiäidiksi. En ole kaivannut tähän mitään muutosta Suomessakaan.

Tuo joka ei edelleenkään nosta lapsilisää

Tosi jaloa sinulta olla nostamatta lapsilisää. Opiskelitko kuitenkin Suomessa? Jos opiskelit, milloin ajattelit alkaa olla hyödyksi yhteiskunnalle? Tähän asti olet ollut vain valtava kuluerä.

En opiskellut Suomessa. En kuvittele olevani jalo, olen vain elänyt köyhän yh:n lapsena Suomessa ja tiedän että on ihmisiä jotka tarvitsevat rahaa enemmän kuin minä, eli en kehdannut hakea sitä. En koe olevani Suomessa kuluerä vaan hyödyksi yhteiskunnalle sillä rahamäärällä jota maksan veroina, niillä palveluilla joita kuluttamalla työllistän suomalaisia. Miksi olisin enemmän hyödyksi viemällä työpaikan joltain joka ilman sitä joutuisi vastaanottamaan tukia?

Ilmeisesti ylioppilastodistus kuitenkin Suomesta? Sen jälkeen mies maksanut jonkun akateemisen "interior design ja lautasliinojen viikkaus" tutkinnon jenkeissä tmv.  OK, teidän elämänne ratkaisut, mutta miksi koet, että Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa pitäisi jotenkin valintojasi arvostaa? Hyvästä naimakaupasta onniteltiin naisia Suomessa 1800-luvulla, 1900-luvun puolen välin jälkeen naisilla ollut muitakin rooleja kuin lastenteko ja kodinhoito. Omat isoäitini molemmat tekivät perheen ulkopuolista työtä, osittain ihan itsenäisyyden säilyttääkseen, oma äitini on uraäiti, samoin minä - ja sellaiseksi tähtää tyttäreni. Maksetaan me molemmat veroja, sinä huomattavasti pienemmän prosentin pääomatuloistasi kuin minä palkkatuloistani - ja toivotaan, että molempien lapset, myös ne tytöt haluaisivat panostaa työelämään, maksaa veroja ja viedä eteenpäin sukupuolten tasa-arvoa vielä meitäkin paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Kun minä hoidin pieniä lapsiamme lasten vauva-ajan kotona, niin jopa olivat naapurin rouvat haukkumassa ties miksikä loiseksi. Minulla on vielä hyvätuloinen mies eli takuuvarma loiseläjä olin. Todellisuudessa elin kyllä ihan omilla säästöilläni, maksoin asuntolainasta ja kuluista koko ajan puolet. Ihmisillä on outo käsitys, että pikkuvauvojen hoito olisi jotenkin helppoa ja vaivatonta. Voin kertoa, että ihan täyttä työpäivää ja tärkeää työtä koin tekeväni. Sain silti kuulla päivittäin kuinka tylsää elämäni varmasti on ja kuinka eläkkeeni ei kartu ja kuinka minua ei enää ikinä huolita takaisin työelämään. Jään kuulemma kaikesta kehityksestä jälkeen. No, palasin muutaman vuoden jälkeen takaisin opettajan työhöni ja MIKÄÄN ei ollut muuttunut.

Suomessa on nykyisin vallalla vain yksi käsitys äitiydestä, ja se on uraäitiys. Kuitenkin esimerkiksi lastenpsykiatrit ympäri maailmaa suosittelevat, että alle 3-vuotiaat lapset hoidettaisiin kotona. Pienen lapsen psykologisen kehityksen tärkein perusta on turvallinen lapsuus, ja kiintymys lapsen ja hoivaajan välillä. Se luo turvallisen perustan lapsen myöhäisemmälle kehitykselle. Suomessa psykologien tutkimukset on kuitenkin heitetty romukoppaan. Täällä haetaan tulosta. Totuus kuitenkin on, että lasten päivähoito on yhteiskunnalle huomattavasti kalliimpaa kuin lasten kotihoito. Hintalappu on 1700e/kk/lapsi. Minun kahden lapsen äitinä tulisi maksaa veroja 3400e/kk, että lasteni päivähoidon kulut tulisi maksettua takaisin yhteiskunnalle. En saa edes palkkaa niin paljoa, saati että maksaisin veroja noin paljon. Lisäksi lapsemme ovat sairastelleet hoidon aloituksen jälkeen koko ajan. Tästä syntyy minun ja mieheni työnantajalle kuluja, joita ei tulisi jos hoitaisin lapsia kotona. Mutta tätä ei tietenkään saa sanoa ääneen, koska naisten pitää tehdä uraa, vaikka siinä elämäntilanteessa, vauvaa imettäessä ja öitä valvoessa, se ei olisi perheelle millään tavalla järkevää.

Juuri näin. Olen lukenut järkyttyneenä tätä ketjua. Raha, eläke, tuottavuus, yhteiskunta, tasa-arvo jne. olennaisinta, lasten hyvinvointi näköjään täysin toissijaista. :(

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos nainen jää kotiäidiksi ja kotivaimoksi ihan omilla rahoillaan? Kuulun 5 % varakkaimpien tuloluokkaan Suomessa ja minua ei ahdista olla työelämästä pois. Minulle riittää kotityöt ja lapsien kanssa oleminen ja tykkään passata muita ihmisiä. Nautin arjen kiireettömyydestä. Haluan jumpata päivittäin ja minulla on tärkeitä harrastuksia.

Kaikki voittavat tässä: lapset, mies, minä ja yhteiskunta. Yhteiskunta siksi, että en vie työtä joltakin toiselta, joka oikeasti haluaa työn kynsin ja hampain.

Kun lapset ovat toisella kymmenellä, ehdin hyvin vielä työelämään mukaan.

Tämä tilanne vaikuttaa hyvältä. Jos miehesi lähtee tai alkaa kohdella sinua huonosti voit laittaa ketkun kierrätykseen. Ja eläkevuodetkin on turvattu. Tähän pitöisi meidän muidenkin pyrkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et hae mitään yhteiskunnan tukia niin asia on sinun oma. Mutta jos haet niin silloin me muut elätetään sinua.

Ei ole täysin, vaikka ei tukia hakisikaan. Laiska, miehensä rahoilla elävä nainen ei sovi tähän yhteiskuntaan. Ongelmaa ei olisi, jos tasa-arvo olisi jo toteutunut. Mutta ei ole. Iso joukko suomalaisia miehiä (ja naisia) haluaisi naiset takaisin hellan ja nyrkin väliin. Aina kun tulee mahdollisuus, tietyt puolueet työntävät naisia siihen suuntaan kaikin voimin. Ja aloittajan kaltaiseset suurisuut pahentavat asiaa.

Aloittaja on myös erittäin huono esimerkki lapselleen, on se kumpaa sukupuolta tahansa.

Ei, vaan näyttää että nykyään on VAIHTOEHTOJA. Kenenkään ei tarvitse olla uratykki jos ei halua. Voi olla kotirouva. Voi olla mitä haluaa, eikä kukaan sitä tule sanelemaan.

Laiskottelu ja naisten aseman huonontaminen ei ole VAIHTOEHTO. Se on vain huono esimerkki.

No entäs, jos nainen "laiskottelee" omilla rahoillaan? Vaikkapa sinkkunainen.

Jos hänellä on lapsi, on hänkin melko huono esimerkki. Ei kyllä niin huono kuin nainen, joka ei ole tienannut rahojaan vaan loisii miehen rahoilla.

Vierailija kirjoitti:

Kun minä hoidin pieniä lapsiamme lasten vauva-ajan kotona, niin jopa olivat naapurin rouvat haukkumassa ties miksikä loiseksi. Minulla on vielä hyvätuloinen mies eli takuuvarma loiseläjä olin. Todellisuudessa elin kyllä ihan omilla säästöilläni, maksoin asuntolainasta ja kuluista koko ajan puolet. Ihmisillä on outo käsitys, että pikkuvauvojen hoito olisi jotenkin helppoa ja vaivatonta. Voin kertoa, että ihan täyttä työpäivää ja tärkeää työtä koin tekeväni. Sain silti kuulla päivittäin kuinka tylsää elämäni varmasti on ja kuinka eläkkeeni ei kartu ja kuinka minua ei enää ikinä huolita takaisin työelämään. Jään kuulemma kaikesta kehityksestä jälkeen. No, palasin muutaman vuoden jälkeen takaisin opettajan työhöni ja MIKÄÄN ei ollut muuttunut.

Suomessa on nykyisin vallalla vain yksi käsitys äitiydestä, ja se on uraäitiys. Kuitenkin esimerkiksi lastenpsykiatrit ympäri maailmaa suosittelevat, että alle 3-vuotiaat lapset hoidettaisiin kotona. Pienen lapsen psykologisen kehityksen tärkein perusta on turvallinen lapsuus, ja kiintymys lapsen ja hoivaajan välillä. Se luo turvallisen perustan lapsen myöhäisemmälle kehitykselle. Suomessa psykologien tutkimukset on kuitenkin heitetty romukoppaan. Täällä haetaan tulosta. Totuus kuitenkin on, että lasten päivähoito on yhteiskunnalle huomattavasti kalliimpaa kuin lasten kotihoito. Hintalappu on 1700e/kk/lapsi. Minun kahden lapsen äitinä tulisi maksaa veroja 3400e/kk, että lasteni päivähoidon kulut tulisi maksettua takaisin yhteiskunnalle. En saa edes palkkaa niin paljoa, saati että maksaisin veroja noin paljon. Lisäksi lapsemme ovat sairastelleet hoidon aloituksen jälkeen koko ajan. Tästä syntyy minun ja mieheni työnantajalle kuluja, joita ei tulisi jos hoitaisin lapsia kotona. Mutta tätä ei tietenkään saa sanoa ääneen, koska naisten pitää tehdä uraa, vaikka siinä elämäntilanteessa, vauvaa imettäessä ja öitä valvoessa, se ei olisi perheelle millään tavalla järkevää.

Tämäkin pitää paikkansa!

Kaikilla ei kuitenkaan ikävä kyllä ole mahdollisuuksia olla pitkään poissa työelämästä. Siispä ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa hoitaa asioita, vaan erilaiset ratkaisut olisi hyvä hyväksyä. Tämä kommentti ei siis ollut juuri sinulle tarkoitettu, kenen kirjoitusta lainasin, vaan ihan yleisen tason mielipide.

Vierailija kirjoitti:

Kun minä hoidin pieniä lapsiamme lasten vauva-ajan kotona, niin jopa olivat naapurin rouvat haukkumassa ties miksikä loiseksi. Minulla on vielä hyvätuloinen mies eli takuuvarma loiseläjä olin. Todellisuudessa elin kyllä ihan omilla säästöilläni, maksoin asuntolainasta ja kuluista koko ajan puolet. Ihmisillä on outo käsitys, että pikkuvauvojen hoito olisi jotenkin helppoa ja vaivatonta. Voin kertoa, että ihan täyttä työpäivää ja tärkeää työtä koin tekeväni. Sain silti kuulla päivittäin kuinka tylsää elämäni varmasti on ja kuinka eläkkeeni ei kartu ja kuinka minua ei enää ikinä huolita takaisin työelämään. Jään kuulemma kaikesta kehityksestä jälkeen. No, palasin muutaman vuoden jälkeen takaisin opettajan työhöni ja MIKÄÄN ei ollut muuttunut.

Suomessa on nykyisin vallalla vain yksi käsitys äitiydestä, ja se on uraäitiys. Kuitenkin esimerkiksi lastenpsykiatrit ympäri maailmaa suosittelevat, että alle 3-vuotiaat lapset hoidettaisiin kotona. Pienen lapsen psykologisen kehityksen tärkein perusta on turvallinen lapsuus, ja kiintymys lapsen ja hoivaajan välillä. Se luo turvallisen perustan lapsen myöhäisemmälle kehitykselle. Suomessa psykologien tutkimukset on kuitenkin heitetty romukoppaan. Täällä haetaan tulosta. Totuus kuitenkin on, että lasten päivähoito on yhteiskunnalle huomattavasti kalliimpaa kuin lasten kotihoito. Hintalappu on 1700e/kk/lapsi. Minun kahden lapsen äitinä tulisi maksaa veroja 3400e/kk, että lasteni päivähoidon kulut tulisi maksettua takaisin yhteiskunnalle. En saa edes palkkaa niin paljoa, saati että maksaisin veroja noin paljon. Lisäksi lapsemme ovat sairastelleet hoidon aloituksen jälkeen koko ajan. Tästä syntyy minun ja mieheni työnantajalle kuluja, joita ei tulisi jos hoitaisin lapsia kotona. Mutta tätä ei tietenkään saa sanoa ääneen, koska naisten pitää tehdä uraa, vaikka siinä elämäntilanteessa, vauvaa imettäessä ja öitä valvoessa, se ei olisi perheelle millään tavalla järkevää.

Miksi miehesi ei jäänyt kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Varmaan se nuorena tuntuu todella romanttiselta ajatukselta jäädä kotirouvaksi puuhastelemaan kotona ja pitämään yllä pullantuoksuista idylliä johon mies tulee onnellisena ja rakastavaisena. 15 vuoden päästä, kun ikää on kertynyt, olet ollut yli 10 vuotta kodin seinien sisäpuolella ilman stimuloivaa työtä, miehesi vehtaa nuorempien naisten kanssa, lapset ovat jo mahdollisesti aikuisia, kodin puunaaminen tylsistyttää mutta työelämään ei ole paluuta kun kokemusta ei ole. Omaa eläkettä tai säästöjä ei ole kertynyt. Lopulta mies näyttää ovea eikä sinulla ole varallisuutta ennestään ja elintaso romahtaa kertaheitolla.

Kotirouvaksi ryhtymiseen suhtaudutaan sen vuoksi negatiivisesti, että se osoittaa tiettyä suunnitelmallisuuden, itsesuojeluvaiston sekä kaukonäköisyyden puutetta. Muutama vuosi pienten lasten kanssa kotona ei ehkä pilaa loppuelämää, mutta jos aikomuksena on olla eläkkeelle asti kotiäitinä niin kannattaa kyllä miettiä kahdesti.

Miksi sinä luulet että kotirouvat eivät ole turvanneet selkäänsä taloudellisesti? Minä ainakin olen ja elintaso pysyy ihan samanlaisena vielä lapsenlapsilla. 15v ollaan miehen kanssa oltu naimisissa ja vielä on ihan mukavaa. Olen vanhentunut, mutta niin mieskin. Koska minulla on mahdollisuus panostaa parisuhteeseen, sekin voi hyvin.

Minulla on akateeminen tutkinto, muttei kiiinnostusta työelämään. Minulla kuitenkin riittää varat vaikka minkälaiseen puuhasteluun aikani kuluksi.

Ihmeellinen ajatus että tietäisit jotain täysin vieraiden ihmisten elämistä mitään.

Raaka fakta on se että hyvinvointiyhteiskunta vaatii kahden palkansaajan verotuloja ja panostusta. BKT ei kestä yhden ansaitsijan lapsitalouksia. Yhteiskunnan järjestämät kalliit palvelut vaativat korkeaa työllisyyttä.

Etten tekisi töitä, palkallista työtä siis?

MIKSI EN TEKISI TYÖTÄ?

Miksi siivoilisin kotona ja laittaisin ruokaa  palkatta, kun palkkaa saaden voin sen tehdä?

Lie aika kouluttumattomien pikkurouvien intohimona tämä lopullinen kotiäitiys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaanpa omasta puolestani. Meillä on avioehto joka takaa minulle isoimman osan omaisuudesta (miehen yritystä lukuunottamatta), minulla on miehen tekemiä sijoituksia. Elintasoni pysyisi aivan samana vaikka eroaisimme. Minulla on akateeminen koulutus, mutta ei minkäänlaista työkokemusta. Olemme asuneet ison osan avioliittoamme ulkomailla jossa järkevin vaihtoehto minullekin oli jäädä kotiäidiksi. En ole kaivannut tähän mitään muutosta Suomessakaan.

Tuo joka ei edelleenkään nosta lapsilisää

Tosi jaloa sinulta olla nostamatta lapsilisää. Opiskelitko kuitenkin Suomessa? Jos opiskelit, milloin ajattelit alkaa olla hyödyksi yhteiskunnalle? Tähän asti olet ollut vain valtava kuluerä.

En opiskellut Suomessa. En kuvittele olevani jalo, olen vain elänyt köyhän yh:n lapsena Suomessa ja tiedän että on ihmisiä jotka tarvitsevat rahaa enemmän kuin minä, eli en kehdannut hakea sitä. En koe olevani Suomessa kuluerä vaan hyödyksi yhteiskunnalle sillä rahamäärällä jota maksan veroina, niillä palveluilla joita kuluttamalla työllistän suomalaisia. Miksi olisin enemmän hyödyksi viemällä työpaikan joltain joka ilman sitä joutuisi vastaanottamaan tukia?

Mistä ihmeestä sinä veroja maksat ja millä rahalla suomalaisia työllistät, jos et tienaa palkkaa eikä perintörahojakaan ole?

Mieheni tienaamilla rahoilla. Mies ei asuisi Suomessa ilman minua, joten itse asiassa jos oikein tarkasti katsotaan, olen melkoinen nettotuottaja Suomeen. Riittääkö se sinulle vai pitäisikö minun ennemmin viedä työpaikka joltain suomalaiselta joka joutuu sitten jäämään tukien varaan?

Et voi olla tosissasi. Myöntäisit nyt edes suoraan, että olet täysin hyödytön yhteiskunnalle. En tajua noin röyhkeää ihmistä, joka ei viitsi tehdä työtä ja silti rehentelee miten HÄN muka maksaa veroja kun senttikään ei ole omaa rahaa.

Ja sinä toit miehesi viemään työn joltakin SUOMALAISELTA. Ilman sinua tuo palkka menisi jollekin muulle Suomessa samoin kuin verotkin siitä palkasta. Että aika turha myöskään sillä ylpeillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan se nuorena tuntuu todella romanttiselta ajatukselta jäädä kotirouvaksi puuhastelemaan kotona ja pitämään yllä pullantuoksuista idylliä johon mies tulee onnellisena ja rakastavaisena. 15 vuoden päästä, kun ikää on kertynyt, olet ollut yli 10 vuotta kodin seinien sisäpuolella ilman stimuloivaa työtä, miehesi vehtaa nuorempien naisten kanssa, lapset ovat jo mahdollisesti aikuisia, kodin puunaaminen tylsistyttää mutta työelämään ei ole paluuta kun kokemusta ei ole. Omaa eläkettä tai säästöjä ei ole kertynyt. Lopulta mies näyttää ovea eikä sinulla ole varallisuutta ennestään ja elintaso romahtaa kertaheitolla.

Kotirouvaksi ryhtymiseen suhtaudutaan sen vuoksi negatiivisesti, että se osoittaa tiettyä suunnitelmallisuuden, itsesuojeluvaiston sekä kaukonäköisyyden puutetta. Muutama vuosi pienten lasten kanssa kotona ei ehkä pilaa loppuelämää, mutta jos aikomuksena on olla eläkkeelle asti kotiäitinä niin kannattaa kyllä miettiä kahdesti.

Miksi sinä luulet että kotirouvat eivät ole turvanneet selkäänsä taloudellisesti? Minä ainakin olen ja elintaso pysyy ihan samanlaisena vielä lapsenlapsilla. 15v ollaan miehen kanssa oltu naimisissa ja vielä on ihan mukavaa. Olen vanhentunut, mutta niin mieskin. Koska minulla on mahdollisuus panostaa parisuhteeseen, sekin voi hyvin.

Minulla on akateeminen tutkinto, muttei kiiinnostusta työelämään. Minulla kuitenkin riittää varat vaikka minkälaiseen puuhasteluun aikani kuluksi.

Ihmeellinen ajatus että tietäisit jotain täysin vieraiden ihmisten elämistä mitään.

Onko akateeminen tutkintosi suomalaisen yhteiskunnan maksama? -eri

Kotiäitiyshän ei muuten välttämättä saa aikaan onnellisempia lapsia, asia voi olla jopa päinvastoin, kun narsistiäiti tukahduttaa ja kontrolloi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kotiäiti/-isä ei tuota lisäarvoa muutakuin itselleen, ja sitähän ei kapitalistinen yhteiskunta voi hyväksyä.

Tuottaahan ne tulevaisuuden veronmaksajia. Itse ihmettelen tätä jyrkkää asennoitumista, että ihminen on arvokas vain tuottaessaan jotain. Entä henkinen ilmapiiri ja sen luominen? Monet vain rahaa ajattelevat ihmiset ovat henkisesti aika ikävää porukkaa, anteeksi nyt vaan. Muutenkin tämä ympäristön tila huolettaa, joten mielestäni ei ole vain yhtä oikeaa tapaa elää ja olla ihminen, mikä tuntuu olevan jatkuva kuluttaminen ja rahan kartuttaminen edelleen.

Tässä yhteiskunnassa on aika paljon mukavia juttuja, joiden tuottamiseen tarvitaan rahaa jota sinä väheksyt.

Onneksi laiskurit voivat ainakin nykyään vedota aina "ympäristön tilaan" jota laiskuus muka jotenkin kohentaa. Muuta ei sitten tarvitsekaan tehdä.

Olet väärässä. En väheksy rahaa. Yritin vain tuoda asioiden monia ulottuvuuksia esille, kun yhtä ainoaa totuutta ei joka asiassa ole.

Jos lähdetään nykyisen kaltaisen yhteiskunnan alkulähteille, niin vaihdantataloudestahan kaikki alkoi. Ja kaikki, mitä tässä ympärillä on, on alunperin luonnosta saatu ja maapallon resursseja/eläimistöä hyväksikäyttämällä. Juuri sitä pitäisi ensisijaisesti kunnioittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minä hoidin pieniä lapsiamme lasten vauva-ajan kotona, niin jopa olivat naapurin rouvat haukkumassa ties miksikä loiseksi. Minulla on vielä hyvätuloinen mies eli takuuvarma loiseläjä olin. Todellisuudessa elin kyllä ihan omilla säästöilläni, maksoin asuntolainasta ja kuluista koko ajan puolet. Ihmisillä on outo käsitys, että pikkuvauvojen hoito olisi jotenkin helppoa ja vaivatonta. Voin kertoa, että ihan täyttä työpäivää ja tärkeää työtä koin tekeväni. Sain silti kuulla päivittäin kuinka tylsää elämäni varmasti on ja kuinka eläkkeeni ei kartu ja kuinka minua ei enää ikinä huolita takaisin työelämään. Jään kuulemma kaikesta kehityksestä jälkeen. No, palasin muutaman vuoden jälkeen takaisin opettajan työhöni ja MIKÄÄN ei ollut muuttunut.

Suomessa on nykyisin vallalla vain yksi käsitys äitiydestä, ja se on uraäitiys. Kuitenkin esimerkiksi lastenpsykiatrit ympäri maailmaa suosittelevat, että alle 3-vuotiaat lapset hoidettaisiin kotona. Pienen lapsen psykologisen kehityksen tärkein perusta on turvallinen lapsuus, ja kiintymys lapsen ja hoivaajan välillä. Se luo turvallisen perustan lapsen myöhäisemmälle kehitykselle. Suomessa psykologien tutkimukset on kuitenkin heitetty romukoppaan. Täällä haetaan tulosta. Totuus kuitenkin on, että lasten päivähoito on yhteiskunnalle huomattavasti kalliimpaa kuin lasten kotihoito. Hintalappu on 1700e/kk/lapsi. Minun kahden lapsen äitinä tulisi maksaa veroja 3400e/kk, että lasteni päivähoidon kulut tulisi maksettua takaisin yhteiskunnalle. En saa edes palkkaa niin paljoa, saati että maksaisin veroja noin paljon. Lisäksi lapsemme ovat sairastelleet hoidon aloituksen jälkeen koko ajan. Tästä syntyy minun ja mieheni työnantajalle kuluja, joita ei tulisi jos hoitaisin lapsia kotona. Mutta tätä ei tietenkään saa sanoa ääneen, koska naisten pitää tehdä uraa, vaikka siinä elämäntilanteessa, vauvaa imettäessä ja öitä valvoessa, se ei olisi perheelle millään tavalla järkevää.

Tämäkin pitää paikkansa!

Kaikilla ei kuitenkaan ikävä kyllä ole mahdollisuuksia olla pitkään poissa työelämästä. Siispä ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa hoitaa asioita, vaan erilaiset ratkaisut olisi hyvä hyväksyä. Tämä kommentti ei siis ollut juuri sinulle tarkoitettu, kenen kirjoitusta lainasin, vaan ihan yleisen tason mielipide.

Ymmärrän, että kaikilla ei ole varaa jäädä hoitamaan pieniä lapsia kotiin, mutta se on minusta väärin. Tähän pitäisi yhteiskunnan tasolla puuttua. Mahdollisuus kotihoitoon on lapsen oikeus. Minusta jokaiselle lapsiperheelle pitäisi mahdollistaa lapsen kotihoito mieluiten 3-vuotiaaksi asti, nostamalla kotihoidontuen määrää. Nyt käteenjäävä osuus on n. 250 e/kk. Tämä tulisi yhteiskunnalle HALVEMMAKSI kuin kallis päivähoito. Samalla saataisiin pienennettyä päiväkotien ryhmäkokoja ja parannettua päivähoidon laatua. Siis pienemmällä rahalla parempi hoito! Mutta ei käy, kun uraäitiys on ainoa oikea malli. Kotihoidontukea maksetaan alle 3-vuotiaan lapsen kotihoidosta eli eivät ne äidit loppuikäänsä kotona olisi. Samalla avautuisi työpaikkoja työttömille ja opiskelijoille.